Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia, miten opinnot ovat muotoutuneet, mitä yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot sisältävät, sekä miten ja miksi opinnot eroavat yliopistoittain. Tutkimuksessani selvitin aluksi yhteiskuntaopin oppiaineen historiaa sekä yhteiskuntaopin muotoutumista itsenäiseksi oppiaineeksi. Vaikka yhteiskuntaoppi ja historia kulkevat edelleen niin sanotusti käsi kädessä, on yhteiskuntaoppi hieman kasvattanut omaa profiiliaan itsenäisemmäksi kaksoisaineen purkautumisen myötä. Tämä näkyy nykyisin esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa, sillä yhteiskuntaopin suosio on kirjoituksissa kasvanut tasaista tahtia.
Tarkastelin tutkimuksessani myös yhteiskuntaopin aineenopettajien ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen säädöspohjan muotoutumista. Tarkastelu osoitti, että säädöspohja yhteiskuntatieteellisistä aineenopettajaopinnoista on väljentynyt vuosien saatossa, minkä vuoksi nykyiset opinnot ovat hyvin erilaiset ja heterogeeniset eri yliopistoissa. Säädöspohjan väljentyminen heijastelee sitä, miksi opinnot eroavat nykyisin yliopistoissa, sillä opinnot ovat melko vapaasti yliopistojen itse organisoitavissa. Samoin säädökset yhteiskuntaopin aineenopettajien kelpoisuusehdoista ovat väljentyneet. Aiemmin säädettiin tarkasti tieteenaloista ja arvosanoista, joilla opinnot oli tullut suorittaa. Nykyisin kuitenkin säädetään vain se, että toisesta aineesta on tullut suorittaa perus- ja aineopinnot.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot ovat muotoutuneet tieteenaloiltaan koko ajan monipuolisemmiksi ja laajemmiksi. Opinnot eroavat tieteenaloiltaan, vaikka osa tieteenaloista, kuten talous- ja valtiotiede, kuitenkin toistuivat monen yliopiston opinnoissa eri vuosina. Yliopistojen sisällöissä on myös tieteenaloja, kuten sukupuolentutkimus ja hallintotiede, jotka eivät sisälly läheskään kaikkien yliopistojen yhteiskuntatieteellisten aineenopettajaopintojen tarjontaan.
Opintojen muotoutumisessa ovat keskiössä yliopistot, opetussuunnitelmat sekä yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa tapahtuvat muutokset. Opetussuunnitelmien voidaan sanoa vaikuttaneen muun muassa kansantaloustieteen ja taloustieteen vahvaan jalansijaan yliopistojen opinnoissa vuonna 2008. Yhteiskunnallisten tapahtumien muutosta on huomattavissa esimerkiksi viestinnän ja ympäristötieteen lisääntymisessä yhteiskuntatieteellisissä aineenopettajaopinnoissa. Lisäksi yliopiston oma tarjonta vaikuttaa
yhteiskuntatieteellisissä aineenopettajaopinnoissa olevaan tarjontaan selkeästi, sillä muun muassa sukupuolentutkimus osana opintoja heijastelee yliopiston tarjonnan linkittymistä opintoihin. Tämän tutkimuksen perusteella opinnoissa ja niiden sisältöjen muotoutumisessa suurin vaikuttaja on yliopiston oma kurssitarjonta, sillä esimerkiksi opetussuunnitelmia enemmän opintojen sisältö muotoutuu todennäköisesti yliopiston tarjonnasta käsin.
Lisäksi tutkin yliopistojen nykyisiä yhteiskuntatieteellisiä aineenopettajaopintoja.
Analyysin perusteella eri yliopistojen opinnot eroavat toisistaan todella paljon niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin. Opintojen rakenteessa on havaittavissa kaksi erilaista trendiä. On opintoja, joissa yhteiskuntaopin aineenopettajaopiskelijalle on jätetty enemmän valinnanvaraa, mutta myös sellaisia opintoja, jotka on määritelty ennalta suoraan opiskelijalle. Tämä rakenteellinen ero opinnoissa voi aiheuttaa sen, että eri yliopistoissa jotkut opiskelijat voivat painottaa jotain tiettyä sisältöä tai tieteenalaa enemmän opinnoissaan. Näin opiskelijat voivat kenties profiloitua yhteiskuntaopin opettajana esimerkiksi enemmän taloustieteen opettajaksi, tai vaikka enemmän politiikkaa painottavaksi opettajaksi. Tämä rakenteellinen eroavaisuus opinnoissa heijastelee 1970-luvun yliopistojen tutkinnonuudistusta, jonka jälkeen yliopistot ovat voineet määritellä opintoja itsenäisemmin, kuitenkin säädösten puitteissa.
Samaten nykyisten opintojen sisällöt eroavat yliopistoittain. Joissain yliopistoissa painotetaan enemmän oikeustieteitä opinnoissa, joissain esimerkiksi taloustiedettä.
Nykyisiä opintoja tarkasteltaessa voidaan myös havaita, että joissain yliopistoissa opinnot ovat tieteenaloiltaan monipuolisempia kuin toisissa yliopistoissa. Tutkimuksen perusteella yhteiskuntatieteellisissä aineenopettajaopinnoissa on tyypillisesti ainakin talous-, oikeus-, valtio- ja sosiaalitiedettä. Lisäksi analyysin perusteella joidenkin yliopistojen yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot ovat hieman modernimpia, ja poikkeavat muiden yliopistojen opinnoista.
Se, että yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot eroavat niin paljon yliopistoittain, voi olla toisaalta rikkaus ja toisaalta heikkous. Eroavaisuudet opinnoissa voivat olla rikkaus sen vuoksi, että erilainen koulutustausta yhteiskuntaopin opettajilla monipuolistaa opettajakuntaa, ja antaa opettajien profiloitua omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan.
Suomen lukioissa on erilaisia valinnaisia kursseja, ja voi olla, että valinnanvapauden ja
erilaisten opintojen vuoksi opiskelijatkin voivat koostaa opintonsa siten, että he korostavat jotain tieteenalaa toista enemmän. Opiskelijat voivat esimerkiksi markkinoida osaamistaan kouluille eri tavoin, ja jos kouluissa on muun muassa erilaisia yrittäjyyskursseja paljon, voi taloustiedon painottamisesta yhteiskuntatieteellisissä aineenopettajaopinnoissa olla hyötyä.
Eroavaisuudet yliopistoittain voivat olla myös heikkous, sillä erilaiset yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot voivat aiheuttaa sen, että joillakin opettajilla on joistakin yhteiskuntaopin sisällöistä heikommat taidot kuin toisista sisällöistä. Voidaan pohtia, miten yhteiskuntaopin opetus eroaa eri kouluissa, jos osa yhteiskuntaopin aineenopettajista ei ole opiskellut esimerkiksi oikeustieteitä tai viestintää, ja osa on. Jonkin sisällön opiskelu ei silti takaa, että opettajalla on taitoa ja osaamista opettaa tiettyä sisältöä.
Voidaan myös pohtia, onko tasa-arvoista oppilaiden kannalta, jos opettajalla on joistakin sisällöistä niukempi osaaminen kuin toisista. Yhteiskuntaopin aineenopettajan ei kuitenkaan tule olla kävelevä tietopankki, sillä yhteiskuntaopin tietoaines muuttuu jatkuvasti. Perustason osaaminen sisällöistä opettajilla tulee silti olla. Tässä on huomioitava kuitenkin se, että yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot ovat yliopistossa vain 60 opintopisteen laajuiset, eikä opinnoissa ehditä perehtyä syvällisesti kaikkiin sisältöihin.
Tutkimukseni nostaakin lähinnä enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Kysymyksiä herättää muun muassa se, minkälaiset yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot olisivat hyödyllisimmät yhteiskuntaopin aineenopettajalle. Tämä asettaa tarpeen jatkotutkimukselle, sillä olisi tarvetta perehtyä esimerkiksi jo valmistuneiden yhteiskuntaopin aineenopettajiin ja heidän kokemuksiinsa opintojen valmistamisesta yhteiskuntaopin opettamiseen ja siihen, vastaavatko opinnot yhteiskuntaopin oppiaineen muuttuvia tarpeita.
Tarvitaan jatkotutkimusta lisäksi siitä, miten yhteiskuntaopin aineenopettajaopiskelijat ovat omat opintonsa eri yliopistoissa kokeneet, jotta voidaan selvittää, minkälainen rakenne ja sisältö opinnoissa on opiskelijalle paras. Oman kokemukseni perusteella valmiiksi kasattu aineenopettajakokonaisuus yhteiskuntaopissa tuo selkeyttä siihen, mitä tulee opiskella, sillä voi olla varsinkin yliopiston alkuvuosina vaikeaa pohtia, mitä kaikkea tulee opiskelemaan, kun tulee jo varhaisessa vaiheessa pohtia myös omia tulevia muita sivuaineita. Tarvittaisiin myös jatkotutkimusta, jotta saataisiin selkeä ymmärrys siitä, miksi opinnot muuttuvat tai eivät muutu lukuvuosittain.
Kokonaisuudessaan yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot ovat muotoutuneet tieteenaloiltaan koko ajan laajemmiksi. Opintoja tarkasteltaessa voidaan havaita opintojen yhteys opetussuunnitelmiin, yliopistoihin sekä yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Opintojen tulee elää maailman mukana, sillä yhteiskuntaopin opettajat opettavat sisältöjä, jotka muuttuvat jatkuvasti. Vaikka yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot eroavatkin toisistaan, vastaavat opinnot hyvin yhteiskuntaopin oppiaineen muuttuvia tarpeita ja sisältöjä, jokainen omalla tavallaan. Yhteiskuntatieteelliset aineenopettajaopinnot eroavat yliopistoittain niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin säädöspohjan väljentymisen seurauksena. Näin ollen yliopistoista valmistuu hyvin erilaisen koulutuksen käyneitä yhteiskuntaopin aineenopettajia.
Lähde– ja kirjallisuusluettelo
Opinto-oppaat (painetut ja verkosta löydetyt)
Helsingin yliopiston opinto-oppaat 2005–2021.
Itä-Suomen yliopiston opinto-oppaat 2010–2021.
Joensuun yliopiston opinto-oppaat 2005–2009.
Jyväskylän yliopiston opinto-oppaat 2005–2023.
Lapin yliopiston opinto-oppaat 2006–2022.
Oulun yliopiston opinto-oppaat 2007–2021.
Svenska social- och kommunalhögskolanin opinto-opas 2021–2021.
Tampereen yliopiston opinto-oppaat 2012–2021.
Turun yliopiston opinto-oppaat 2006–2022.
Åbo Akademin opinto-oppaat 2007–2021.
Internet-lähteet
Jyväskylän yliopisto 2020. Laitokset ja
yksiköt https://www.23653jyu.fi/hytk/fi/laitokset (päivitetty 9.12.2020, luettu 14.4.2021) Oulun yliopisto. Saamelainen kulttuuri www.oulu.fi/yliopisto/hakijalle/saamelainen-kulttuuri (luettu 24.3.2021).
Oulun yliopisto. Yhteiskuntaopin opinnot
uudistuvat https://www.oulu.fi/historia/node/54524 (päivitetty 2.3.2020, luettu 15.1.2021).
Taloudellinen tiedotustoimisto TAT 2018. Nuorten talousosaaminen https://www.tat.fi/wp-content/uploads/2018/11/Nuorten-talousosaaminen-raportti.pdf (luettu 18.4.2021).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Saamelaiset https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/kieli-ja-kulttuurivahemmistot/saamelaiset (päivitetty 14.4.2021, luettu 20.4.2021).
Turun yliopisto. Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus
(CEAS) www.utu.fi/fi/yliopisto/yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta/ita-aasian-tutkimus-ja-koulutuskeskus (luettu 24.3.2021).
Turun yliopisto. Opetus https://kaupunkitutkimus.utu.fi/opetus/ (päivitetty 17.8.2020, luettu 24.3.2021).
Turun yliopisto. Opiskelu taloussosiologian
oppiaineessa https://www.utu.fi/fi/yliopisto/yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta/taloussosiologia/opiskelu (luettu 25.3.2021).
Ylioppilastutkintolautakunta 2020. Tilastotaulukot (päivitetty 12.11.2020, luettu 27.4.2021).
Helsinki.
Painetut lähteet
Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998. SäädK 986/1998.
Asetus peruskouluasetuksen muuttamisesta 26.4.1996. SäädK 294/1996.
Asetus Turun akatemiassa suoritetun politices kandidaatti- ja politices lisensiaattitutkinnon julistamisesta samanarvoisiksi filosofiankandidaatti- ja filosofianlisensiaattitutkinnon kanssa 14.10.1927. Suomen asetuskokoelma 267/1927.
Asetus Turun akatemiassa suoritettujen valtiotieteellisten tutkintojen tuottamasta pätevyydestä 13.7.1951. Suomen asetuskokoelma 410/1951.
Asetus yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista 30.3.1994. SäädK 245/1994.
Asetus valtion oppikoulujen opettajainvirkain ja -toimien haettavaksi julistamisesta ja hakemisesta sekä opettajien pätevyysehdoista 20.8.1948. Suomen asetuskokoelma II 620/1948.
Asetus valtion oppikoulujen ja -toimien haettavaksi julistamisesta ja hakemisesta sekä opettajain pätevyysehdoista annetun asetuksen muuttamisesta 15.11.1963. Suomen asetuskokoelma 515/1963.
Hallituksen esitys (HE) n:o 86 Eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi.
Valtiopäivät (VP) 1997.
Lukioasetus 12.10.1984. SäädK 719/1984.
Lukiolaki 27.5.1983. SäädK 477/1983.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985. Kouluhallitus. Helsinki.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetushallitus. Helsinki.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Opetushallitus. Vammala.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus. Helsinki.
Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019. Opetushallitus. Helsinki.
Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma. Komiteamietintö (Kom.miet.) 1925.
Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki.
Opettajankoulutuslaki 10.12.1971. Suomen asetuskokoelma 844/1971.
Opetussuunnitelmakomitean osamietintö. Kansakoulun yhdeksännen luokan opetussuunnitelma 1963. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1966.
Opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista 14.7.2005. SäädK 568/2005.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä 30.12.2014. SäädK 1451/2014.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen liitteen muuttamisesta 23.7.2020. SäädK 595/2020.
Peruskouluasetus 26.6.1970. Suomen asetuskokoelma 26.6.1970.
Peruskouluasetus 12.10.1984. SäädK 718/1984.
Peruskoululaki 27.5.1983. SäädK 476/1983.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 1970. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö I ja II. Helsinki.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 1985. Kouluhallitus. Helsinki.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetushallitus. Helsinki.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. Vammala.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Helsinki.
Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous. Keisarillisen Majesteetin Armollinen koulujärjestys 8.8.1872. Asetus Kokous 62/1872.
Valtioneuvoston asetus lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 13.11.2014. SäädK 942/2014.
Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 14.11.2002. SäädK 955/2002.
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 28.6.2012. SäädK 422/2012.
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 20.12.2001. SäädK 1435/2001.
Valtioneuvoston asetusperusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n muuttamisesta
20.9.2018. SäädK 793/2018.
Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 19.8.2004. SäädK 794/2004.
Yksityisoppikouluasetus 19.1.1951. Suomen asetuskokoelma 23/1951.
Kirjallisuus
Adler, Susan A. 2004. Critical Issues in Social Studies Teacher Education. Information Age Publishing Inc., United States of America.
Allardt, Erik 2000. Yhteiskuntatieteet. Teoksessa Suomen tieteen historia 4, toim. Päiviö Tommila. WSOY, Porvoo, 477–535.
Ahonen, Sirkka 2004. Kansalaisvaikuttaminen koulun haasteena. Teoksessa Eurooppalainen ulottuvuus–Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 6.2.2004, toim. Sirkka Ahonen & Anu Siikaniva. Yliopistopaino, Helsinki, 121–126.
Ahonen, Sirkka 2012. Yleissivistävä koulutus hyvinvointiyhteiskunnassa. Teoksessa Tiedon ja osaamisen Suomi, toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 144–175.
Ahvenisto, Inkeri & van den Berg, Marko & Löfström, Jan & Virta, Arja 2013. Kuka oikeastaan asettaa opetuksen tavoitteet? Yhteiskuntaopin taidolliset tavoitteet ja niiden arviointi opetussuunnitelmien perusteissa ja ylioppilastutkinnossa. Kasvatus & Aika 7 (3), 40–55.
Arola, Pauli 2001. Yhteiskuntaopista 2000-luvun kansalaiskasvatukseen. Teoksessa Yhteiskuntatiedon tiedetausta, toim. Yliopistopaino, Helsinki, 1–8.
Arola, Pauli 2002. Maailma muuttui–muuttuiko opetus? Teoksessa Kohti tulevaa menneisyyttä, toim. Jan Löfström. PS-kustannus, Jyväskylä, 10–34.
Arola, Pauli 2014. Oppikoulun yhteiskuntaopista peruskoulun yhteiskuntaopin oppikirjaksi.
Veikko Huttusen ja Kai R. Lehtosen Yhteiskuntaopin tarkastelua. Teoksessa Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirja 2014, Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura, 217–233.
Arola, Pauli & Elio, Keijo & Huuhtanen, Taina & Pilli, Arja 1993. Yhteiskuntatieto koulussa.
Yliopistopaino, Helsinki.
Barr, Hugh 1997. Defining Social Studies. Teachers and curriculum 1:1997, 6–12.
Berndtson, Erkki & Löfström, Jan 2001. Teoksessa yhteiskuntatiedon tiedetausta, toim.
Yliopistopaino, Helsinki, 36–43.
Castrén, Matti J. & Lappalainen, Osmo & Nöjd, Olavi 1982. Historian ja yhteiskuntaopin didaktiikka. Otava, Keuruu.
Eskola, Seikko 2002. Tiedepolitiikka ja korkeakoulut. Teoksessa Suomen tieteen historia 4, toim. Päiviö Tommila. WSOY, Porvoo, 222–391.
Frigren, Piritta 2017. Miksi yliopistossa opetetaan sukupuolihistoriaa? Jyväskylän yliopisto, https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/53049/1/frigrensukupuolihistoria.pdf (luettu 18.4.2021).
Jauhiainen, Annukka 2003. Kasvatus kansalaisuuteen–kansalaiskoulun unohdettu missio.
Aikuiskasvatus 2/2003, 110–121.
Jauhiainen, Arto & Risto, Rinne 2012. Koulutuksen kenttä. Teoksessa Tiedon ja osaamisen Suomi, toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 105–143.
Kalmi, Panu 2013. Taloudellinen lukutaito ja sen kritiikki. Kansantaloudellinen aikakausikirja 2:2013, 150–159.
Kangas, Urpo & Tiitta, Allan 2000. Oikeustieteet. Teoksessa Suomen tieteen historia 4, toim.
Päiviö Tommila. WSOY, Porvoo, 612–661.
Kemppinen, Lauri 2006. Mallikansalaisesta oppimiskonsultiksi–muuttuvat opettajaihanteet.
Teoksessa Aktiiviseksi kansalaiseksi, toim. Sakari Suutarinen. PS-kustannus, Juva, 13–52.
Kettunen, Pauli & Jalava, Marja & Simola, Hannu & Varjo, Janne 2012. Tasa-arvon ihanteesta erinomaisuuden eetokseen. Teoksessa Tiedon ja osaamisen Suomi, toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 25–62.
Löfström, Jan 2001a. Yhteiskuntatiedon tiedetausta. Yliopistopaino, Helsinki.
Löfström, Jan 2001b. Yhteiskuntatieto suurten muutosten edessä–toivottavasti. Teoksessa Pedagogiikka 2001, toim. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry, Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki, 139–146.
Löfström, Jan 2004. Millaiseksi opettaja hahmottaa yhteiskuntaopin ja historian eron.
Teoksessa Eurooppalainen ulottuvuus–Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 6.2.2004, toim. Sirkka Ahonen & Anu Siikaniva. Yliopistopaino, Helsinki, 127–137.
Löfström, Jan & van den Berg, Marko 2014. Miten lukion taloustiedon opetus tukee talouden kriisien ymmärtämistä. Kansantaloudellinen aikakausikirja 1/2014, 76–88.
Löfström, Jan & Virta, Arja & Salo, Ulla-Maija 2017. Valppaaksi kansalaiseksi–
yhteiskuntatiedollisen opetuksen taito ja teoria. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia 15, Helsinki.
Martell, Christopher C. 2018. Social Studies Teacher Education: Critical Issues and Current Perspectives. Information Age Publishing Inc., United States of America.
Nevala, Arto & Rinne, Risto 2012. Korkeakoulutuksen muodonmuutos. Teoksessa Tiedon ja osaamisen Suomi, toim. Pauli Kettunen & Hannu Simola. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 203–228.
Ouakrim-Soivio, Najat & Kuusela, Jorma 2012. Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011. Opetushallitus. Tampere.
Ouakrim-Soivio, Najat 2013. Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? Väitöskirja. Juvener Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere.
Pohjalainen, Valtteri & Riihelä, Wille-Oskari 2019. Yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen edistäminen peruskoulun yhteiskuntaopin opetuksessa. Opinnäytetyö, Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.
Rainó, P 1995. Suomi kuurojen toisena kielenä. Virittäjä 99 (3), 413–420.
Rantala, Anniina 2018. Toiminnallista yhteiskuntaoppia. Opinnäytetyö, Turun yliopisto.
Kasvatustiede.
Rautiainen, Matti 2004. Yhteiskuntatiedon käsitteet: pedagoginen haaste. Teoksessa
Eurooppalainen ulottuvuus–Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 6.2.2004, toim. Sirkka Ahonen & Anu Siikaniva. Yliopistopaino, Helsinki, 138–146.
Reuter, Martina & Harjunen, Hannele 2018. Sukupuolentutkimus–Genusforskning siirtyy Jyväskylään. Sukupuolentutkimus 31/2018 (1), 2–3.
Saari, Juho 2017. Hyvinvointivaltio markkinayhteiskunnassa. Yhteiskuntapolitiikka 4/2017, 479–485.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Van den Berg, Marko & Löfström, Jan 2011. Katsaus peruskoulun yhteiskuntatiedolliseen opetukseen 2000-luvun Suomessa: puitteet, tarpeet, kehitysnäkymät. Kasvatus & Aika 5 (1), 79–113.
Virta, Arja 1998. Pedagogiikkaa ja etujen vartiointia. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL r. y. 1948–1998. Väitöskirja. Kainuun Sanomain Kirjapaino, Kajaani.
Virta, Arja 2002. Keitä me olemme: historian ja yhteiskuntaopin opettajien
ammatti-identiteetin tarkastelua. Teoksessa Aineenopettajakoulutuksen vaihtoehdot ja tutkimus 2002.
Ainedidaktiikan symposiumi. Hakapaino, Helsinki, 111–121.
Virta, Arja 2011. Harrastuksesta ammatiksi: historian opettajaksi opiskelevien suhde historiaan. Kasvatus & Aika 5 (3), 68–81.
Örbring, David 2014. Geografiska perspektiv i utbildning av lärare i samhällskunskap.
Nordidactica - Journal of Humanities and Social Science Education, 2014:1, 41–52.