Jakamistalous nyt ja tulevaisuudessa

Jakamistalouden yritysten menestyksen taustalla on osittain big datan eli valtavien tieto-massojen hyödyntäminen. Airbnb, Uber ja monet muut startupit ovat osanneet hyödyntää tietoa tehokkaasti, jotta voidaan tarjota palveluita ihmisille, milloin ja missä he haluavat.

Monet jakamistalouden parissa toimivat yritykset eivät ole itse varsinaisia palveluntarjoajia vaan toimivat alustana ja välikätenä luoden edellytyksiä siihen, että liiketoimesta tehdään mahdollisimman helppo ja turvallinen sekä palveluntarjoajalle että käyttäjälle. (Marr 2016.)

Tunnetuimpien jakamistaloutta hyödyntävien yritysten Airbnb:n, Uberin sekä Lyftin lisäksi markkinoille on noussut paljon muitakin samaan toimintamalliin perustuvia yrityksiä. Eng-lantilainen kyytien välityspalvelu BlaBlaCar yhdistää kyytiä vailla olevat henkilöt kuskeihin, joilla on autossaan paikka tyhjänä ja matka taitettava. Kyytiläinen maksaa istumapaikasta suoraan ajajalle, joka saa näin apua bensakuluihin. BlaBlaCarin kautta varatut kyydit ovat jopa 50-90 prosenttia halvempia kuin esimerkiksi junamatkat. (BlaBlaCar.)

Yhdysvalloissa vuonna 2011 perustetun Roverin avulla on mahdollista löytää omalle koi-ralle eläinrakas hoitaja loman ajaksi. Koiraa ei tarvitse viedä kenneliin, vaan työntekijät

huolehtivat koirasta omassa kodissaan. Roverin kotisivuilla yritys esittelee itsensä verkos-tona, jolla on viiden tähden koiravahdit ja ulkoiluttajat. Rover on käytettävissä 14 000 kau-pungissa ja koiranhoitajia heillä on jopa 200 000. (Rover.)

Englantilainen Streetbank on alusta, jossa naapurit voivat jakaa keskenään. Sivustolla on reilu 20 000 käyttäjää, jotka jakavat lähes 120 000 asiaa. Sivustolta voi löytää kaikkea työ-kaluista ja musiikkisoittimista vuodesohviin. Myös omaa ammattitaitoa voi sovelluksen kautta jakaa ja opettaa naapurille esimerkiksi kieliä tai puutarhanhoitoa. (Streetbank.)

Englantilainen Too Good To Go taistelee ruokahävikkiä vastaan tarjoamalla leipomoille, ravintoloille, kahviloille, supermarketeille ynnä muille toimijoille alustan, jossa he voivat myydä yli jäänyttä ruokaa. (Too Good To Go.)

Kuva 2. Jakamistalouden parissa toimivia yrityksiä (Future Lab 2019.)

Jakamistalouden parissa toimivia, suosituimpia yrityksiä ja ideoita on listattuna

Justpark.com sivustolle. Siellä pystyy rajaamaan hakua sen mukaan, haluaako lainata, ostaa, palkata apuvoimaa, jakaa tai vaihtaa. Hakua saa tarkennuttua myös valitsemalla maan tai toimialan. Eniten on listattuna toimintoja, jotka liittyvät rahoitukseen, askareisiin, autoihin ja majoitukseen. (Justpark.) Myös Nielsenin tekemän tutkimuksen (2014.) mu-kaan jakamistalouden yleistyessä elektroniikkaa, työ- ja huonekaluja, omaa osaamista ja tietoa, autoa sekä asuntoa ollaan yleisesti ottaen valmiita jakamaan muille.

Jakamistalouden alkutahdit on lyöty Yhdysvalloissa, mutta 2020-luvulle siirryttäessä sen isoin markkina-alue on Kiina. Lisäksi monet jakamistalouden jättiläiset, kuten kyytienjaka-mispalvelu Didi Chuxing, ovat sieltä kotoisin. (Pennington 2017.) Kiinan jakamistalous pi-tää sisällään kyytienjakopalveluiden lisäksi niin asuntojen, sateenvarjojen, koripallojen,

polkupyörien, työkalujen, puhelimien akkujen kuin unikapseleidenkin vuokrausta. (Ming 2017.) Vuonna 2017 jakamistalouden arvioitiin kasvaneen Kiinassa noin 680 miljardiin dollariin. (The State Council The People’s Republic of China 2017.)

Adam Minter (2017.) kirjoittaa artikkelissaan, että Kiina on jakamistalouden tulevaisuus.

Minterin mukaan jakamistalouden menestykseen Kiinassa on kolme pääasiallista syytä.

Yhtenä ratkaisevana tekijänä voidaan pitää maan demografista rakennetta. Kiinan milleni-aaleja eli 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolenvälin sukupolvi on ollut ratkaisevassa roo-lissa Kiinan sähköisen kaupankäynnin nousussa, joka puolestaan on toiminut jakamista-louden veturina. Y-sukupolvi käyttää rahansa ennemmin matkusteluun, kokemuksiin tai oman startup-yrityksen perustamiseen kuin auton hankkimiseen.

Toisena seikkana Minterin artikkelissa on nostettu esille kulutuskäyttäytymisen muutos.

Maan keskiluokka on tullut yhä valikoivammaksi siitä, miten ja mihin he käyttävät rahansa.

Kun ei ostetakaan omaa autoa, vaan käytetään kyytienjakopalveluita, rahaa jää enemmän käyttöön esimerkiksi lomamatkoille. Kolmanneksi, kiinalaiset kuluttajat ovat omaksuneet mobiilimaksujärjestelmän osaksi heidän jokapäiväistä arkea. Älypuhelimen avulla luetta-vaa QR-koodia käytetään maksamiseen. (Minter 2017.) Pennington (2017.) tarkentaa vielä, että toimivan mobiilimaksujärjestelmän ansiosta esimerkiksi pyöränvuokraus on hel-pompaa kuin ikinä. Joissakin kaupungeissa polkupyöräilyn hurjan kasvun vuoksi se on nyt kolmanneksi suosituin julkisen liikenteen muoto.

Myös Faehnlen ym. (2017, 31.) mukaan ihmisten suhtautuminen on myös muuttunut niin, että käyttöoikeudesta on tullut omistamista tärkeämpää. Varsinkin nuorempi sukupolvi käyttää rahaa mieluummin palveluihin, kuin jonkin asian omaksi ostamiseen. Arvomaail-man muuttuminen ja vastuunkanto ympäristöä kohtaan resurssiniukkuuden aikakautena on lisääntynyt, sillä ylikulutuksen aiheuttamat ongelmat maapallolla on ymmärretty. Huoli luonnonvarojen riittämättömyydestä, ilmastonmuutoksesta sekä luonnon monimuotoisuu-den heikentymisestä on ajanut kuluttajat pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja -tot-tumuksiaan. Kuluttajuuden kohdalla voidaan puhua nykyään kulttuurisesta kulutuksesta, jossa tuotteiden merkit ja symbolit ovat varsinaista tuotetta ja tai hyödykettä tärkeämpiä.

Myös Ruuska (2013) kirjoittaa Kauppalehden artikkelissa, että ihmisten suhde materiaan on muuttumassa. Tämän päivän pari-kolmekymppiset suhtautuvat materiaan hyvin eri ta-valla kuin vanhempansa. Materia ei välttämättä enää merkitse statusta ja turvaa eikä hyl-lyihin enää kaivata elokuvia tai levyjä pölyttymään, kun ilmaiseksi tai pientä maksua vas-taan kaikki on saatavilla suoratoistopalveluista. Spotifyn yli 100 miljoonan ja Netflixin lähes 140 miljoonan tilausmäärät kertovat käyttöoikeuden kätevyydestä. (Cooper 2019; Iqbal 2019.)

Aikaisemmin mainittu esimerkki Kiinasta liittyy olennaisesti myös ennusteisiin väestönkas-vusta sekä voimakkaasta kaupungistumisesta. YK arvioi maailman väkiluvun saavuttavan 9,8 miljardin rajan vuonna 2050. (United Nations 2017.) Tulevaisuudessa valtaosa näistä ihmisistä asuu niin kutsutuissa megakaupungeissa. (Kiiski-Kataja 2014.) Kaupungit tulevat olemaan avainasemassa siinä, miten luodaan resurssiviisaita toimintamalleja, joilla ediste-tään luonnonvarojen viisasta käyttöä, parannetaan työllisyyttä ja aluetaloutta, luodaan yri-tyksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä lisätään asukkaiden hyvinvointia. (Sitra.)

Myös April Rinne (2014.) kirjoittaa, että kaupungit voivat olla yksi suurimmista jakamista-louden hyötyjistä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Pyörien ja autojen yhteiskäy-töllä voidaan vähentää liikenteen päästöjä. Jakamistalous luo uusia työmahdollisuuksia sekä kasvattaa paikallista taloutta ja investointeja. Lisäksi kaupunkilaisten elämänlaatu paranee, kun yhteisöllisyys ottaa enemmän jalansijaa asumisessa sekä työskentely- ja vir-kistystiloissa.

Jakamistalouden myönteisiin vaikutuksiin liittyen Faenhle ym. (2017, 179.) yhtyvät Sitran ja Rinteen ajatuksiin. Jakamistalous voi edistää ympäristön kannalta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, sillä jakaminen vähentää jätteitä ja energiankäyttöä. Jakamis-taloudella voi olla hyviä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja paikallistalouden kasvuun ta-loudellista toimeliaisuutta ja mikroyrittäjyyttä lisäten. Tulevaisuudessa jakamistalous tulee olemaan liiketoimintaa kaikilla toimialoilla. Faenhle ym. vertaavat vielä jakamistalouden kehityskaarta samanlaiseksi, mikä oli sosiaalisella medialla. Aluksi sosiaalinen media näh-tiin liittyvän vain joihinkin toimialoihin. Nykyään se kuuluu osaksi jokaisen yrityksen arkea ja kaikkea yhteisöllistä toimintaa.

Jakamistalouteen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Uberin ja Airbnb:n toimintaa on säädelty ja kielletty niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Jakamistalouden koetaan lisäävän har-maata taloutta ja aiheuttavan asuntopulaa, nousevia vuokria sekä kasvattavan epäreilua kilpailua. Barcelonassa, Pariisissa, Berliinissä ja monessa muussa kaupungissa paikalliset asukkaat ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen, sillä vuokrien hinnat ovat nousseet taivai-siin ja asuntoja vuokrataan vain turisteille isompien vuokratulojen vuoksi. (Burgen 2017;

Coffey 2017.) Uberin toimintaa on joissakin maissa rajoitettu epäselvien vakuutus-, vero- ja ajolupajärjestelyiden vuoksi. (Butler & Topham 2017; Jericho 2016.)

Vesa-Matti Lahden (2015, teoksessa Jakonen & Silvasti, 178-181.) mukaan jakamistalous voi tuoda uhkia työläisten oikeuksille ja veronkannolle, mikäli työmarkkinat tulevat perustu-maan enemmän osa-aikaisuuteen ja pätkätöihin. Lahti jatkaa vielä, että jakamistalouden

tuottaessa ihmisille uutta lisätuloa, näitä tienestejä saatetaan käyttää ympäristölle haitalli-seen toimintaan. Edullisempi tai ilmainen majoitus Couchsurfingin tai Airbnb:n kautta saat-taa lisätä saastuttavaa lentomatkustamista.

Jakamistalouden vaikutuksia on haasteellista arvioida vuonna 2019. Nykyistä tutkimuk-seen perustuvaa jakamistalouden tietopohjaa tulee laajentaa, jotta voidaan kriittisesti ana-lysoida yhteiskunnallisia haittoja ja hyötyjä. Faenhle ym. (2017, 172.) muistuttavat vielä, että kun jakamistalouden hyödyistä viestitään, pitäisi asioita miettiä kriittisesti. Esimerk-kinä mainitaan laskelma, jonka mukaan vuonna 2010 Netflixin asiakkaat säästivät yli kolme miljoonaa litraa polttoainetta yhteensä, kun he katsoivat elokuvia kyseiseltä suora-toistopalvelulta eivät ajaneet videovuokraamoon. Todennäköisesti tässä pääasiallisena motiivina ei ole ollut ympäristökuormituksen vähentäminen vaan helppous ja oman muka-vuuden maksimointi.