Jakamistalouden taustalla

Niin kuin monesti vakiintumattomien ilmiöiden ja ideoiden kanssa aluksi on, myös jakamis-taloutta on ollut vaikea määritellä selkeästi. Kirjailija ja yhteistoiminnallisen talouden asian-tuntija Rachel Botsman (2013) jaottelee jakamistalouden rinnalla käytettävät käsitteet nel-jään ryhmään seuraavasti: yhteistoimintatalous, yhteisöllinen kulutus, jakamistalous sekä vertaistalous. Tässä opinnäytetyössä sisällytän kaikki edellä mainitut käsitteet jakamista-louden alle, sillä näin on mielestäni helpompi käsitellä ja ymmärtää jakamistajakamista-louden laajaa kenttää. Lisäksi jakamistalous on tällä hetkellä selkein suomenkielinen termi kuvaamaan jakamiseen perustuvaa taloutta. (Lahti & Selosmaa 2013, 168.)

Kuva 1. Jakamistalouden vauhdittajat (Rajanumam 2017.)

Lahti & Selosmaa (2013, 14.) kirjoittavat jakamistalouden kehittyneen useiden asioiden yhteisvaikutuksesta. Taustalla ovat talouskriisit, jotka ovat luoneet painetta kulutuksen vä-hentämiseen sekä tavaroiden uudelleenkäyttöön. Tietoisuus ja huoli ympäristöstä on li-sännyt ekologisuutta ja kestävän kehityksen vaatimuksia. Lahti & Selosmaa jatkavat vielä, että kulutuskäyttäytymisessä tapahtuva kulttuurinen muutos, teknologian kehitys sekä In-ternetin mahdollistamat uudet jakamisen liiketoimintamahdollisuudet ovat vauhdittaneet jakamistaloutta.

Jakamistalouden juuret ulottuvat jo teolliseen vallankumoukseen asti, josta lähtien yhteis-kunnat ovat vaurastuneet ja kansalaisilla ja yhteisöillä on ollut resursseja käytössään. Ny-kyaikaisen jakamistalouden alkuna voidaan pitää vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkanutta talouskriisiä. (Faehnle ym. 2017, 22-23.) Elliot kirjoittaa (2011), kuinka monet pankki- ja rahoitusalan yritykset ajautuivat konkursseihin, jonka seurauksena ihmiset menettivät työ-paikkoja ja koteja. Syntyi tarvetta uusille ansaitsemiskeinoille ja omien kulutustottumusten arvioinnille. Tavaroita ja palveluita laitettiin jakoon, koska kaikkea ei enää ollut varaa tai halua omistaa yksin.

Internet ja digitalisaatio ovat tehostaneet jakamistalouden laajentumista. Talous sekä yri-tysten toimintamallit ovat muuttuneet digitalisaation myötä ja digitaalisten teknologioiden yhdistyessä osaksi arkea. Elämme maailmassa, jossa tiedon hakeminen sekä palveluiden ja tuotteiden ostaminen sekä vaihtaminen on nopeaa, ja saatavilla ympäri vuorokauden tietokoneiden sekä älypuhelimien avulla. (Hiltunen 2017, 50- 51.) Vuoteen 2020 men-nessä älypuhelimen käyttäjiä on arvioitu olevan lähes 3 miljardia. (Statista 2019b.) Hauta-mäki, Leppänen, Mokka & Neuvonen (2017, 7 & 13.) jatkavat vielä, että taloudellisena ja yhteiskunnallisena muutoksena tämän hetken digitalisaatiokehitystä voidaan verrata

1700-1800-luvun taitteessa alkaneeseen teolliseen vallankumoukseen. Digitalisoituminen murtaa toimialoja ja muuttaa ammatteja, saattaa organisaatiot ja yritykset globaalille inno-vaatiokasvulle sekä mahdollistaa valtavan kasvun tuottavuudessa. Digitalisaatiota hyvin kuvaavat informaation ja datan räjähdysmäinen kasvu, esineiden internet, pilvipalvelut ja alustatalous sekä automaation, tekoälyn ja robotiikan lisääntyminen. Faehnle ym. (2017, 21.) korostavat, että digitalisaatiossa ei ole kyse vain tekniikasta ja laitteista, vaan ihmis-ten halusta ja kyvystä olla vuorovaikutuksessa toisihmis-tensa ja ympäristön kanssa tekniikan välityksellä.

Botsman (2013) esittää, että jakamistalouden myötä kysyntä ja tarjonta ovat muuttuneet sekä myyjien ja ostajien väliset suhteet sekoittuneet. Kuluttajat saavat nyt globaalisti ja kohtuullisilla hinnoilla toinen toisiltaan mitä haluavat ja tarvitsevat. Valta siirtyy näin pois suurilta ja keskitetyiltä yrityksiltä. Juho Hamari on samoilla linjoilla: jakamistaloudessa os-tajan ja myyjän on helppo kohdata. Tästä seurauksena itsenäisten freelancer-yrittäjien määrä on lisääntynyt. (Kauppalehti 2016a.) Myös Inka Mero (2017) kirjoittaa kolumnis-saan jakamistalouden aiheuttamasta muutoksesta perinteiseen työhön, työsuhteisiin ja yritysten liiketoimintamalleihin. Meron mielestä toiminnalliset ja lainsäädännölliset puitteet olisi hyvä saada nopeasti kuntoon, jotta voidaan hyötyä alustatalouden tuomasta taloudel-lisesta kasvusta ja uudenlaisesta työllistymisestä. Ennusteiden mukaan vuoteen 2027 mennessä Yhdysvalloissa suurin osa työvoimasta toimii freelancer-pohjalta. Nämä itsenäi-set yrittäjät saattavat tarjota palveluitaan useamman alustan ja markkinapaikan kautta.

(Upwork 2017.)

Botsman & Rogers (2010, 74–82) ovat määritelleet neljä elementtiä, joita voidaan pitää jakamistalouden edellytyksenä: kriittinen massa, joutilaat resurssit, yhteiseen uskominen sekä luottamus ja vastavuoroisuus. Kriittisellä massalla Botsman & Rogers tarkoittavat riit-tävää käyttäjämäärää ja heidän luomaa mielikuvaa palvelun luotettavuudesta. Menestyäk-seen palvelu, sovellus tai yhteisö tarvitsee tietyn määrän käyttäjiä, joilla on tarpeeksi valin-nanvaraa, jotta he voivat löytää itselleen kiinnostavaa sisältöä. Säännöllisten käyttäjien ansioista kynnys käyttää palvelua madaltuu, kun saadaan niin kutsuttu sosiaalinen todiste siitä, että palvelu on kokeilun arvoinen ja toimiva.

Toisena edellytyksenä jakamistaloudelle ovat joutilaat resurssit. Botsmanin & Rogersin (2010, 83.) mukaan omistamme paljon hyödykkeitä ja tietoa, joiden potentiaalia ei hyödyn-netä tarpeeksi. Kulkuvälineiden, juhlapukujen, työkalujen tai muiden fyysisten tavaroiden lisäksi joutilaana olevia resursseja voivat olla majoitus- ja työtilat sekä ihmisten aika ja tai-dot.

Joutilaiden resurssien ja kriittisen massan lisäksi Botsman ja Rogers (2010, 88-93.) nosta-vat yhteiseen uskomisen sekä luottamuksen ja vastavuoroisuuden jakamistalouden edel-lytyksiksi. Mitä enemmän ihmiset osallistuvat jakamistalouteen kuluttamalla ja jakamalla, sitä isommaksi verkosto kasvaa ja tuo lisäarvoa yhteisöön ja käyttäjilleen. Yhteiseen usko-misella tarkoitetaan elämäntapaa ja ajatusta siitä, että resurssit ovat yhteisiä. Luottamusta voidaan pitää jakamistalouden pohjana ja elintärkeänä toiminnan jatkumisen kannalta.

Käyttäjät eivät välttämättä tunne toisiaan entuudestaan. Jakamistaloudessa pitää luottaa ja uskoa siihen, että ventovieras ihminen ei riko polkupyörääsi, töhri asuntoasi tai myy rik-kinäistä tuotetta. Palveluiden käyttö vaatii useimmiten kuitenkin rekisteröitymistä sekä ver-taisarviointia. Molemminpuolisella arvostelumenetelmällä pyritään siihen, että voidaan li-sätä läpinäkyvyyttä sekä välttää huonojen kokemusten syntymistä. Monet jakamistalou-den parissa olevat yritykset, kuten Airbnb perustuvat juurikin molemmin puoliseen palaut-teen antoon, jossa sekä vieras että isäntä voivat arvioida toisensa. Arviot näkyvät julki-sesti ihmisten profiileissa, joten väärinkäyttäjät eivät pysty jatkamaan toimintaa heikkojen arvostelujen vuoksi.

Asiantuntijat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että luottamuksella, arvolupauksella ja yhtei-söllisyydellä on iso rooli jakamistaloudessa. Standfordin yliopiston professori Jonathan Le-vin kirjoittaa hänkin, että myyjän ja ostajan välinen luottamus voi olla hankalaa, kun ei tun-neta entuudestaan. Kuten Botsman & Rogers, myös Levin nostaa esille seulonnan ja ver-taisarvioinnin tärkeyden. Esimerkkinä hän mainitsee kyytienjakopalvelu Uberin, joka tutkii rikostaustan ja rekisteriotteen ennen kuin hyväksyy henkilön kuskiksi. (Global Investor 2015, 12.)