Investointeja rahoitettaessa velkarahoituksella, vaikuttaa ulkoisten rahoitusmarkkinoiden pai-neet ja sen myötä ulkoisen rahoituksen hinta investointien kannattavuuteen. Rahoituksen saanti ja korkotaso ovat alttiita talouden suhdanteiden muutoksille, jolloin suhdanteet näkyvät rahoi-tuksen saatavuudessa ja koron suuruudessa. Myersin (1977) tutkimusten mukaan, yrityksen pääomarakenne ja omavaraisuusaste vaikuttaa investointipäätöksentekoon ja rahoituksen mer-kitykselle investointipäätöksenteon kannalta ei tarvita muutosta taloudellisissa suhdanteissa.
Eli velkaantumisaste ja pääomien jakautuminen vaikuttaa jo itsessään investointipäätöksente-koon. Myersin (2001) tutkimusten perusteella lainanantajat ja omaan pääomaan sijoittajat odot-tavat tuottoa sijoitukselleen määrittelemällä investoinnin rahoituksen hinnan, eli koron, inves-toinnin ja yritystoiminnan jatkuvuuden riskin perusteella. Frezatti ym. (2013) määrittelevät, että rahoituksen järjestely investointipäätöksenteolle on tärkeässä roolissa. Jos investoinnin
han-kinta vaatii yritykseltä merkittäviä sijoitettuja pääomia, on investointien rahoittamisen suunnit-telu isossa osassa investointipäätöksentekoa ja mukana kannattavuuslaskennassa. Rahoitus tu-lee järjestää yrityksen ulkopuolelta, ellei rahoitus ole mahdollista yrityksen omista kassavir-roista. Oman kassavirran kautta toteutetun rahoituksen lisäksi rahoitus voidaan järjestää oman pääoman ehtoisella rahoituksella tai vieraan pääoman ehtoisella rahoituksella.
Jos yrityksen velkaantumisaste on jo valmiiksi korkea, lisää investoinnin rahoittaminen ulkoi-sella rahoitukulkoi-sella yrityksen rahoitusriskiä. Korkojen vaihdellessa suhdanteissa, on riski, että yritys arvioi korkokustannukset liian matalaksi, eikä ole varautunut korkojen mahdolliseen nou-suun. Ulkoisen rahoituksen kustannukset, eli korot, voivat kasvaa yritykselle liian suureksi. Ul-koisen rahoituksen kulujen ollessa liian suuret, investoinnin avulla saadusta lisähyödystä syn-tyvät kassavirrat eivät enää riitä tekemään investoinnista kannattavaa. Ulkoisen rahoituksen kustannuksista huolimatta, voidaan ulkoisen rahoituksen kustannukset nähdä myös kannusti-mena:
Myersin (2001) Free Cash Flow teoriassa yrityksen arvo kasvaa velkaantumisen kasvun mu-kana. Teorian perusteella yritysjohdolle syntyy paine suunnitella yrityksen taloutta paremmin, jolloin yrityksen velkaantumisen kustannukset tullaan kattamaan investoinneista syntyvillä tu-loilla. Kannattamattomat ja heikkotuottoiset investoinnit ja muu turha kulutus jää pois velkaan-tumisen tuoman lisävastuun vuoksi. Free Cash Flow teoriassa yritysjohdon kyky arvioida kan-nattavuutta ja kassavirtoja on tärkeässä osassa, koska yrityksellä ei ole varaa tai mahdollisuutta tehdä kannattamattomia investointeja. Jo valmiiksi suurella velkaantumisasteella yritys pyrkii estämään turhia kuluja ja tuottamattomia investointeja. Free Cash Flow teorian tavoitteena on velkaantumisen avulla säilyttää nykyinen markkina-asema ja tehokkuuden taso. Käytännössä Free Cash Flow teoriaa toteutuu suuremmissa pörssiyhtiöissä, mutta ei pienemmissä yrityk-sissä.
Frezatti ym (2013) tutkimusten perusteella velkarahoituksella tehtyihin investointeihin ja yri-tyksen riskiarvioon vaikuttaa taloudellisen tilanteen lisäksi yriyri-tyksen aiemman velan määrä toi-mialasta riippuen. Jos yrityksellä on jo valmiiksi matala omavaraisuusaste, vaikeuttaa se tule-van vieraan pääoman saamista uusia investointeja varten. Myös yrityksen mahdolliset käytet-tävissä olevat vakuudet on saatettu käyttää aiempien velkojen hyväksi, jolloin investointien
velkarahoitukseen ei ole käytettävissä enää vakuuksia. Velkaantuneisuuden vaikutus investoin-teihin vaihtelee toimialoittain, sillä toisilla toimialoilla on jo toiminnan luonteesta johtuen enemmän vakuusmahdollisuuksia, enemmän tuotto-odotuksia ja velkaantumisaste tavallisesti-kin korkeampi. Toimialat voidaan karkeasti jakaa ei-rahoitusrajoitteisiin ja rahoitusrajoitteisiin yrityksiin velkarahoituksen investointien osalta.
Yrityksen oman kassavirran ulkopuolisessa rahoituksessa investointeja voidaan rahoittaa lyhyt-aikaisella ja pitkälyhyt-aikaisella vieraalla pääomalla, sekä oman pääoman ehtoisella rahoituksella.
Lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa rahoitus maksetaan takaisin vuoden sisällä, pitkäaikai-semmassa tätä pidemmän ajanjakson aikana. Oman pääoman ehtoisessa rahoituksessa rahoit-taja saa vastineeksi yhtiön omaa pääomaa, esimerkiksi osakkeita tai optio-oikeuksia. Tällöin rahoittaja saa osuuden yhtiöstä ja mahdollisesti myös määräysvaltaa. Investointeja rahoitetta-essa ulkopuolelta, rahoitusvälineenä käytetään pääasiassa pitkäaikaista vierasta pääomaa, jol-loin määräysvalta yrityksessä ei muutu oman pääoman rahoituksen tavoin. Vieraan pääoman rahoituksessa rahoituksen hintana on korko, jota maksetaan luoton myöntäneelle taholle. Oman pääoman ehtoisessa rahoituksessa lainan myöntäjän tuotto-odotus koron sijaan osinko, ja osin-koa ei ole koron tavoin pakko maksaa. Tavallisesti oman pääoman ehtoisen sijoituksen tuotto-vaatimus- eli osinko on korkeampi kuin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen korkokulut. Vie-raan pääoman rahoituksessa etuna oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen verrattuna on mata-lampi investoinnin tuottovaatimus. Vieraan pääoman ehtoisessa rahoituksessa tuottovaatimus vastaavasti on pakollinen, koska korko tulee maksaa investoinnin kannattavuudesta huolimatta.
(Berk ja DeMarzo 2007.)
Korkoa lainalle tulee maksaa investoinnit tuottavuudesta huolimatta, jolloin se lisää investoin-nille tulospaineita osinkoon verrattuna. Investoinnin on tuotettava varmemmin, jotta vieraan pääoman ehtoiselle rahoitukselle saadaan maksettua sen kulua eli korkoa. Etuna on, että samalla määräysvalta ja omistus pysyy entisellään. Frezatti ym (2013) määrittelee, että investointien rahoituksessa pitkäaikaista vierasta pääomaa käytetään tyypillisemmin kuin lyhytaikaista, koska myös investointien tuotto jakautuu pidemmälle ajalle. On järkevämpää jakaa investoin-nin tuoton kanssa samalle aikavälille investoininvestoin-nin takaisinmaksu sekä korko. Lyhytaikaisilla sijoituksilla katetaan pienemmän luokan investointeja tai käyttöpääoman hankintaa, jolloin nii-den hyötykin jakautuu pienemmälle ajalle. (Berk & De Marzo 2007.)
Oman pääoman ehtoisen rahoituksen kautta tehdyissä investoinneissa ei aina intressinä yrityk-sen etu, vaan voi olla myös yritysjohdon omat intressit. Jenyrityk-sen & Meckling (1976) määrittele-vät, että agenttiteorian perusteella yrityksessä voidaan suosia vieraan pääoman ehtoista rahoi-tusta. Agenttiteorian perusteella investointien rahoituksessa kasvatetaan vieraan pääoman mää-rää ja lisätään yritysjohdolle painetta saada investoinnit tuottamaan. Frank & Goyal (2005) tul-kitsevat, ettei agenttiteoria ole ehdoton. Frankin ja Goyalin mukaan liiallinen vieraan pääoman määrä kasvattaa yrityksen rahoituskustannuksia ja yrityksen arvoa jatkossa vieraan pääoman rahoitusta hakiessa.
Yrityksen omasta kassavirrasta voidaan myös rahoittaa investointeja, jolloin ulkoiseen rahoi-tukseen vaikuttavat tekijät eivät suoraan vaikuta investoinnin kannattavuuteen. Kun yrityksellä on riittävä likviditeetti, ei investoinnin rahoitus ole samalla tavalla riippuvainen ulkoisten ra-hoitusvälineiden suhdanteista tai yrityksen velkaantumisen tilasta. Yrityksen riittävä likvidi-teetti korostuu investointiherkkyydessä erityisesti kriisitilanteissa. Kun yrityksellä on omaa lik-viditeettiä, ei tarvitse turvautua ulkopuoliseen rahoitukseen, vaan investoinnit voidaan kattaa sisäisellä rahoituksella. Huonossa taloudellisessa tilanteessa myös hyvän likviditeetin yritykset joutuvat puntaroimaan maksuvalmiuden säilyttämisen ja usien investointien tekemisen välillä.
Kun ulkoisen rahoituksen saatavuus on huonompaa, on tärkeää säilyttää oma likviditeetti mak-suvalmiuden säilyttämistä varten.