Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tutkimusmetodi, johon kuuluvat tarkat ja huolellisesti suunnitellut tutkimuskysymykset, jotka puolestaan muodostavat perustaa tutkimukselle. Systemaattisen kirjallisuuskatsaukseen sisältyy tutkijan huolellinen
työskentely sillä jokainen vaihe tulee dokumentoida ja taulukoida tarkasti. Tutkimuksen toistettavuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä osa-alueita systemaattiselle menetelmälle.
Yksittäinen tutkimusta tarkastellaan osana muita aineistona olevia tutkimuksia.
(Aveyard 2007, 47–52.)
Aineiston keruu
Aineiston koko tutkielmassani on 15 artikkelia. Aineistoon kuuluu 10 kansainvälistä artikkelia ja 5 kansallista artikkelia. Artikkelit on taulukoitu liitteeseen 1 sivulla 72 alkaen. Artikkelien julkaisumaat ovat: Suomi, Englanti, Australia, Yhdysvallat ja Romania. Analysoitavat artikkelit taulukoitiin myös julkaisuvuoden mukaan liitteeseen 3 sivulla 80. Aveyardin (2007) mukaan opinnäytetyön/ pro gradun tekijälle 15 artikkelia on sopiva aineiston koko ja sen avulla on mahdollista luoda tietoa käytännön työtä varten. Aveyardin nostaa yhtenä argumenttina esille, että käytännön työn päätöksenteon taustalla olisi hyvä olla tieteellistä tietoa, jonka yhdistäminen onnistuu systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Oman tutkimuksen yhtenä tavoitteena on Aveyardin (2007) esille tuoma tieteellisesti tutkitun tiedon tuominen käytännön työhön.
Varsinainen aineiston keruu alkoi muutamilla testihauilla Google Scholarilla, jonka avulla tutustuin kansainvälisiin tutkimuksiin ja tutkimuksissa käytettyihin keskeisiin käsitteisiin. Google Scholarin kautta valikoitui aineistoon mukaan yksi artikkeli.
Kirjallisuuskatsauksen hakutermeissä ja sopivissa tietokannoissa sain apua yhteiskuntatieteiden tietoasiantuntija Tuula Rissaselta, jonka kanssa muokkasimme hakulausekkeita ja teimme testihakuja tietokantoihin. Aineisto on kerätty marraskuu-joulukuu 2015 ajalla, mutta täydentynyt vielä 2016 vuoden puolella.
Tietokannoiksi valikoitui:
1. Google Scholar (testihaut) 2. SocIndex
3. Scopus
4. Melinda, kansalliskirjasto 5. Arto
Hakutermien suunnitteluun, valintaan ja rajaamiseen meni enemmän aikaa kuin tietokantojen valintaan. Oikeanlaiset tietokannat kuitenkin tukivat hakutermien muokkaamista. SocIndexissä käytin aluksi hakulauseketta: “child protection OR foster care OR child welfare AND child protection plans AND reporting AND parents”.
Viitteitä tuli 260, jolloin muutin hakulausekkeseen child protection plans tilalle case plan hakutermin, jolloin viitteitä tuli 100. Toisena hakulausekkeena SocIndexissä on:
“child protection or foster care or child welfare AND reporting AND parents”. Viitteitä hakulausekkeella tuli 67. Scopus tietokannan käyttö erosi SocIndexissä ja hakusanoja piti Scopus hakuja varten työstää vielä lisää. Hakusanaksi valikoitui:” child protection AND foster care AND record* OR documentation” Viitteitä tuli 38.
Kansallisia artikkeleita hakiessa viitteiden määrät tietokannoissa olivat reilusti pienempiä kuin SocIndexissä. Melindassa käytin hakutermiä sosiaalityö AND dokumentointi, josta viitteitä tuli 45. Artossa käytin samaan hakutermiä kuin Melindassa ja viitteitä tuli 15. Luin läpi kaikkien artikkeleiden tiivistelmät ja silmäilin sisältöä sopivatko ne asettamiini sisäänottokriteereihin. Kansainvälisiin artikkeleihin tutustuminen ja silmäily vaativat oman aikansa. Aineiston sisäänottamisen viimeisessä vaiheessa kävin läpi vielä kaikki sisäänottokriteerini. Kansainvälisiä artikkeleita oli abstraktien luvun jälkeen yhteensä noin 50. Kansalliset artikkelit oli nopeampi käydä läpi ja niitä oli helpompi karsia. Melindan 45 viitteestä suurin osa oli opinnäytetöitä.
Kuitenkin viitteistä ja tutkimuksen asiasanoista sain apua hakulausekkeiden muodostamiseen Socindexiä ja Scopusta varten. Lähdin karsimaan pois artikkeleita, joissa käsiteltiin vain dokumentointitapoja laajasti koko sosiaalityön kentällä tai artikkeleissa käsiteltiin dokumentointia vain lyhyesti. Viimeisessä vaiheessa poistin kaksi artikkelia siitä syystä, että niissä molemmissa oli käsitelty vain sijaisvanhempien näkökulmaa dokumentoinnista ja tuesta. Artikkeleista olen pitänyt heti testihakujen jälkeen omaa tiedostoa, josta niitä oli helpompi hallita, tehdä muistiinpanoja ja karsia tarvittaessa pois. Artikkeleiden karsiminen vei vähemmän aikaa kuin artikkeleiden saaminen, koska dokumentointia sijaishuollon näkökulmasta ei ole tutkittu kovinkaan laajasti ja mielestäni hakutulosten läpi käyminen ei ollut työläin vaihe vaan pikemmin pohdinta sopiiko artikkeli todella aineistooni.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston keruuseen kuuluu myös kriittinen arviointi, jossa arvioidaan erityisesti tutkimusten laatua (Aveyard 2010, 90). Aineistoon sisään otettavien tutkimusten tasoa arvioidaan kriittisesti muun muassa niissä
käytettyjen metodien, julkaisukanavien ja sisäisen luotettavuuden kautta.
Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa aineiston laatua tulee arvioida kriittisesti.
Laadun arviointi voi olla haasteellista ja toisinaan jopa mahdotonta. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekijän tulee luoda omaan tutkimukseen sopiva laadun arviointi joka tuo katsaukseen lisää luotettavuutta. (Kontio & Johansson 2007, 107.) Tutkielmaan en ole käyttänyt valmista laadunarviointimittaria vaan olen muodostanut kysymyksiä aineistona oleville artikkeleille. Kriittisessä arvioinnissa aineistona olevilta artikkeleita kysytään samat kysymykset, kuten: Ovatko artikkeleiden tutkimustulokset realistisia ja uskottavia? Lisäsikö tutkimus ymmärrystä tutkittavana olevasta aiheesta? Saanko vastauksen asettamiini tutkimuskysymyksiin? Onko tutkimus metodologisesti pätevä?
Kriittisen tarkastelun avulla on mahdollista vaikuttaa kirjallisuuskatsauksen aineiston kokoon, luotettavuuteen sekä laatuun. Liitteeseen 2 sivulla 76 olen koonnut artikkelikohtaisesti kriittisen arvioinnin tarkastelua.
Sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Sisäänotto- ja poissulkukriteerien määritteleminen auttaa tutkielman tekijää löytämään tutkimuskysymysten kannalta keskeisimmät tutkimukset omaa tutkielmaan varten.
Kriteerien avulla tutkija pystyy hallitsemaan aineistoaan paremmin sekä asettaa rajat tutkittavalle aineistolle. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittäminen on tärkeä osa prosessia, koska kriteerien avulla tutkija pystyy keskittymään keskeisiin tutkimuksiin.
(Aveyard 2010, 70–72.)
Aineiston haussa ja keruussa käyttämäni sisäänottokriteerini ovat seuraavat: Artikkelien tieteellisyys, sijaishuollon asiakkuus, biologisen vanhemman näkökulmaa/kokemusta käsitelty työmuodoista/tavoista, asiakassuunnitelmien ja suunnitelmallisuuden käsittelyä, artikkelit saatavilla internetistä sähköisessä muodossa tai tietokantojen etäkäytön kautta, myös kirjastoista tai sähköpostilla saatavat hyväksytään. Aineistoon valikoituu suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita. Artikkeleista täytyy olla saatavilla abstraktit ja kokonainen teksti.
Artikkelien tieteellisyyteen hyödynsin julkaisufoorumin (JUFO) tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia tukevaa luokitusjärjestelmää. Eri tieteenaloille ominaisten julkaisukulttuurien huomioimiseksi luokitus sisältää niin lehtiä, kirjasarjoja,
konferensseja kuin kirjakustantajiakin. Kolmiportaisessa luokituksessa kaikkien tieteenalojen keskeiset ulkomaiset ja kotimaiset julkaisukanavat jaotellaan.
Julkaisufoorumi-luokat ovat: 1 = perustaso; 2 = johtava taso; 3 = korkein taso. British Journal of Social Work, joka on kolmen tutkimukseni artikkelin julkaisukanava, sai luokituksen 3. Journal of Public Childwelfare- lehti sai luokituksen 0, mutta tämä ei tarkoita sitä, että ne eivät olisi tieteellisesti hyväksyttyjä. Julkaisufoorumin sivuilla todetaan, että jos tasoluokan kohdalla ei ole mitään merkintää, julkaisukanava on parhaillaan arvioitavana, eikä sille ole vielä annettu tasoluokkaa. "Beallin listalle"
kuuluvat julkaisukanavat merkitään punaisella värillä ja yksikään tutkimukseen kuuluva artikkeli ei saanut punaista väriä. Taulukossa 1 on esitetty aineiston artikkeleiden julkaisulehdet, lukumäärä sekä jufoluokitukset.
Taulukko 1. Artikkelien lehdet ja Jufoluokitus
Lehti Lukumäärä Jufoluokitus
Administration in Social Work
1 1
Australian & New Zealand Journal of Family Therapy
1 1
British Journal of Social Work.
3 3
Child & Family Social Work.
2 2
Children & Society 1 1
Informaatiotutkimus 1 1
Janus 3 1
Journal of Public Child Welfare
1 0
Social work rewiev 1 1
Yhteiskuntapolitiikka 1 2
Myös hakukoneet SocIndex ja Scopus listaavat artikkelit tieteellisten luokitusten mukaisesti. Hakukoneet antavat lukumäärät kuinka monta kertaa artikkeliin on viitattu.
Toisena sisäänottokriteerinä on, että artikkelissa tulee olla biologisen vanhemman näkökulmaa sekä asiakassuunnitelmia/suunnitelmallisuuden hyötyä käsiteltynä.
Poissulkukriteereinä on, että tutkimuksen ulkopuolelle jäävät maksulliset artikkelit ja teokset, opinnäytetyöt, uutiset sekä artikkelit, joissa ei ole käsitelty lastensuojelun/sosiaalityön dokumentointia tai vanhemmuuden tukea. Hakutuloksissa oli paljon tutkimuksia, jotka käsittelivät sijaisvanhempien ja adoption kokemuksia, nämä tutkimuksen jäivät ulkopuolelle, koska haluan löytää biologisten vanhempien kokemuksia dokumenteista. Muutamassa aineistoni artikkeleissa sivutaan myös sijaisvanhempien kokemusta, en nähnyt tarpeelliseksi rajata näitä pois, koska sijaisvanhemmat ovat merkittävä tekijä lapsen sijaishuollon aikana ja ovat usein osa dokumenteissa näkyvä osa niin meillä kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Tarkasti suunnitellut hakulausekkeet johtivat siihen, ettei tarvinnut hakuja tarvinnut rajata vuosiluvuilla. Huolellisesti suunnitellut hakulausekkeet kertovat tutkimukseen tarkkaan paneutumiseen. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on itsenäinen tutkimus, jossa yhtenä tavoitteena on pyrkiä tutkimuksen toistettavuuteen ja virheettömyyteen.
Huolimattomasti tehdyt hakulausekkeet eivät tuota katsaukseen hyödyllistä tietoa.
(Pudas-Tähkä & Axelin 2007,46.)
Hakulausekkeita testatessa havaitsin, että suurin osa dokumentointiin liittyvistä artikkeleista on tehty vuoden 2010 jälkeen, joka mielestäni osoittaa, että vanhempien näkökulman tutkiminen dokumentoinnin kautta on melko tuoretta ja uutta tutkimusta tarvitaan jatkuvasti etenkin kansallisella tasolla. Kansallisten artikkeleita tuli suhteessa kansainvälisiin vähemmän, koska vanhempien näkökulmaa dokumentoinnista on tutkittu vähäisesti ja dokumentoinnin on nähty olevan suomalaisessa sosiaalityössä osaltaan itsestään selvyytenä. Kansallisen aineiston vähyys kertoo mielestäni siitä, että tutkimusta lastensuojelun dokumentoinnista tarvitaan ja dokumentointiin kuuluvat työmuodot tarvitsevat muutosta vanhemman kokemuksen esille tuomisen kautta. Oman systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla haluan nostaa jo aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia esille, koska niistä löytyy hyviä käytäntöjä dokumentointitapojen suhteen.
Aikaisemman tutkimuksen tutkimisella voidaan lähteä jatko jalostamaan ja kehittämään tutkimuksessa nousseita teorioita ja menetelmiä.
Narratiivinen synteesi ja tutkimuksen luotettavuus
Aineiston analysoin narratiivisen synteesin menetelmin, jossa aineistosta voidaan tehdä omia taulukkoja, joka mahdollistaa myös vertailevan otteen. Omassa tutkielmassani tarkoituksena on rinnakkain tarkastella suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta.
Taulukot ovat liitteenä tutkielman lopussa. Taulukoinnin jälkeen muodostan omia ryhmiä ja teemoja aineistoista, joista lähden etsimään yhtäläisyyksiä ja eroja. Lopuksi kokoan synteesin teemoittelun perusteella. Eskola ja Suoranta (2003) nostavat esille, että aineistolähtöisen teemoittelun tulisi tapahtua ilman suuria ennakko-oletuksia ja uskon tämän melko hyvin tapahtuvan ainakin kansainvälisen tutkimuksen osalta.
Ennakko-oletuksena on, että vanhemman kokemukset dokumenteista on vierasta suomalaisessa sosiaalityössä, ja tämä tietenkin saattaa ohjata teemoittelua Suomen osalta. Omat ennakko-asenteet on tunnistettava ja tiedostettava teemoittelun ja koodauksen aikana.
Kallio (2006, 22) tuo esille, että aineiston analysointi vaiheella tarkoitetaan aineistoon perehtymistä, ryhmittelyä ja luokittelua. Synteesivaihe ja analyysivaihe kytkeytyvät toisiinsa. Synteesivaiheessa tutkija rakentaa analyysinsä pohjalta kokonaiskuvaa tutkimuskohteestaan. Tutkija nousee analysoimiensa artikkeleiden yläpuolelle.
Aineiston synteesissä keskeistä on nykytilan kartoitus ja määrittely, ongelmakohtien havainnointi sekä lopuksi tulevan tutkimuksen suuntaaminen. Kallion (2006, 23–24) mukaan synteettisestä vaiheesta voi palata vielä kokoamaan lisäainestoa tutkimukseen tai päivittämään tutkimuskysymyksiä. Prosessin aikaisempiin vaiheisiin palaaminen osoittaa, että uutta mielenkiintoista tutkimustietoa löytyy jatkuvasti ja tutkijan omat intressit syventyvät tutkimuksen teon aikana. Aineiston kokoamisvaihe jatkuu läpi koko prosessin ja saa olla näkyvä prosessin tutkimuksen teossa.
Petticrew ja Roberts (2006) toteavat, että systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja narratiivinen synteesi yhdistettynä mahdollistavat tutkijaa näkemään mahdollisimman syvälle aineistoon ja auttavat löytämään vastauksen tutkimuskysymyksiin.
Taulukoinnilla tarkoitetaan sitä, että analysoitavista tutkimuksista kootaan tiedonkeruulista tai taulukko, joka sisältää tutkimusten aiheet, metodit sekä tulokset.
Taulukointi lisää tutkimustulosten läpinäkyvyyttä, ja sen avulla lukijan on helppo tarkastaa, millaisista tutkimuksista tulososio koostuu. Taulukoinnin jälkeen tutkimusten tulokset koodataan ja järjestetään omiin ryhmiin ja teemoihin, ala-ja pääluvuittain.
Ryhmät voidaan muodostaa esimerkiksi tutkimustulosten ristiriitojen tai yhtäläisyyksien mukaan. Omassa tutkielmassani olen lähtenyt muodostamaan ryhmiä erojen ja yhtäläisyyksien mukaan. (Pettigrew & Roberts 2006, 165–172.)
Hyödynsin analyysissani (Pettigrewn & Robertsin sekä Aveyardin 2007) mainitsemaa aineistolähtöistä koodaamista eli pyrin koodaamaan aineiston ilman omia ennakko-oletuksia etsimällä koodit aineistosta itsestään. Koodauksessa on tarkoituksena jakaa aineistoa pienempiin osiin käymällä aineistoa huolellisesti läpi. Aineistolähtöisessä koodaamisessa koodit muodostuvat lukemalla aineistoa ja tarkastelemalla koodien yhtäläisyyttä. (Eskola & Suoranta 2008, 154–156.) Koodasin aineistosta nousseet koodit jaottelemalla ne omiin kansioihin, koska tarkoitukseni on vertailla tuloksia ja eritellä yhtäläisyyksiä sekä eroja. Koodeja on selkeämpää muodostaa jaottelun kautta sekä hallita aineistoa erillisinä kansioina. Tutkimukseni tulosluvut jakautuvat myös näiden tutkimusteemojen mukaan vertailevalla otteella kerroksittain. Tarkoitukseni on rinnakkain tarkastella tuloksia dokumentointitavoista sekä mitä tukea työskentely on antanut. Dokumentointitavoissa keskityn dokumenttien sisältöihin, käytäntöihin ja niiden seurauksiin. Ennen aineiston koodaamisen aloittamista luin kansallista sekä kansainvälistä aineistoani useamman kerran läpi, jotta hahmottaisin, minkälaiset asiat tutkimustuloksissa ovat omaan tutkimukseeni sopivia.
Aineistosta löytyi laajemmat teemat, jotka ovat ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta: institutionaalinen ja yhteisöllinen dokumentointi. Toisen tutkimuskysymykseen liittyvät teemat ovat tukeen kytkettyjä: yksilöllinen sekä yhteisöllinen tuki. Molempiin kytkeytyvät koodit: suunnitelmallisuus, voimaantuminen ja osallisuus. Teemojen avulla luon tulososion pääotsikot ja alaluvut. Analyysiosio rakentuu kerroksittain.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen laadun kannalta on tärkeää oikeanlaisen hakustrategian noudattaminen. Hakusanojen muodostamiseen hyödynsin informaatikon apua, jotta hakulausekkeet saatiin hiottua mahdollisimman sopiviksi tutkimuskysymyksiin. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa keskeisenä on protokollan huolellinen noudattaminen ja eri vaiheiden taulukointi ja koodaus.
Kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta pyrin vahvistamaan kuvaamalla hakuprosessia ja analyysin etenemistä mahdollisimman huolellisesti, jonka avulla voi mahdollistaa ulkopuoliselle lukijalle prosessin seuraamista sekä toistettavuutta. Analyysin luotettavuutta vahvistin tarkistamalla tulosten yhdenmukaisuutta alkuperäisaineiston
sisällön kanssa toistuvasti läpi tutkielman teon. Liiteisiin 1-3 sivulla 72–80 on taulukoitu artikkelit ja niiden yksityiskohtaiset tiedot, kriittinen analysointi sekä julkaisuvuodet. Kriittisen arvioinnin taulukointi lisää tutkimuksen luotettavuutta ja tuo esille tutkijan omia havaintoja aineistona olevista artikkeleista.
Aineistona olevat artikkelit ovat: Suomesta, Englannista, Kanadasta, Australiasta, Yhdysvalloista, ja yksi Romaniasta. Lastensuojelun tilanteeseen vaikuttaa maan sosiaalinen, poliittinen, uskonnollinen ja kulttuurinen konteksti. Perhepolitiikka ja perheiden arvot sekä valtion lastensuojelun palvelujen tarjoajana sekä ”vanhempana”
ovat tärkeitä ottaa huomioon, kun maita vertaillaan keskenään. (Welbourne & Dixon 2013.)
Lastensuojelun sosiaalityöhön panostaminen on poliittisesti sekä sosiaalisesti merkittävää demokraattisissa valtioissa. Yhteistä näille maille on, että poliittisessa päätöksen teossa ja palveluita suunniteltaessa otetaan huomioon lapsen etu ja miten se voidaan taata. Länsimaisessa yhteiskunnassa perheen yksityisyyden kunnioitus on keskiössä ja sosiaalityö nähdään uhkana tuen tarjoamisen sijaan. Kuitenkin maiden välisiä eroja löytyy. Englannissa vanhemman velvollisuutta huolehtia lapsestaan korostetaan merkittävästi ja sosiaalityön puuttumista perheen elämään on pidetty häpeällisenä. Vuoden 2004–2008 välillä lastensuojelu koki muutoksia ja lapsen hyvinvointi nostettiin keskiöön. Asiakkuuden ei haluttu luoda enempää syrjäytymistä yhteiskunnasta. Englannissa ei ole suoraan lakiin kirjattua velvollisuutta ilmoittaa lapsen kaltoinkohtelusta toisin kuin Suomessa. (Parton & Berrige 2011, 65–69.)
Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa lastensuojelu keskittyy lapsen tilanteeseen ja palveluihin kun taas pohjoismaissa on lähdetty kehittämään palveluja perheelle.
Kuitenkaan perheen yhtenäiset palvelut eivät ole puuttuva elementti, ja sen voi nähdä yhtenä kirjaamattomana tavoitteena. Kanadassa Lastensuojelulaki pohjautuu lapsen edun arviointiin. Yhdysvalloissa ei ole yhtä tietynlaista lastensuojelun systeemiä ja tavat toimia vaihtelevat osavaltioittain. Lapsen sekä vanhempien oikeudet tulee ottaa huomioon lapsen sijoitusta suunniteltaessa. (Swift 2011, 17.) Huostaanotetun lapsen vanhemmille annetaan vuoden ajan mahdollisuus muutokseen, jotta heidän lapsi pystyisi palaamaan takaisin kotiin. Vanhempia tuetaan ja seurataan prosessin aikana.
Asiakassuunnitelmiin kirjataan tarvittavat palvelut, joita vanhemmat tarvitsevat. Lapset, joiden kotiinpaluu ei onnistu aikatavoitteen aikana saavat muita mahdollisuuksia
kiinnittyä uuteen ja kestävään perheeseen ja adoption mahdollisuutta aloitetaan suunnittelemaan. Suomessa jatkuva yhteydenpito sijaishuollossa yhtenä tavoitteena ja adoptio keskustelut aloitetaan vain vanhempien sitä pyytäessä. (Duerr Berrick 2011, 17–28.) Englannissa ja Australiassa lastensuojelun asiakirjojen dokumentointi on ollut vielä 2000-luvulle tultaessa byrokraattista ja palvellut vain työntekijöiden tarkoituksia palvelevia (Goddard, Murray & Duncalf 2013, 760–762).
Artikkelien julkaisumaiden lastensuojelun tilanteen ja dokumentoinnin periaatteiden esille tuominen tähän tutkimukseen tuo lukijalle sekä tutkijalle ymmärrystä tutkimustuloksista. Lastensuojelun asiakirjat sisältävät elämänkertatyyppisiä kuvauksia ja kertomuksia asiakkaan henkilökohtaisesta elämästä. Asiakkaat lukevat niitä itsensä ulkopuolelta laadittuina kertomuksina. Asiakirjojen dokumentoinnissa vallitsee niin kansallisesti kuin kansainvälisesti institutionaalinen ja byrokraattinen malli toimia.
Kirjaamista ja niiden sisältöä säätelevät lait niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Sisältöön tulee kuulua neuvotteluun osallistuvien nimet, asetetut tavoitteet, vanhempien sekä lapsen oma mielipide tuesta ja tuentarpeista sekä ottaa huomioon muut sosiaaliset suhteet ja koulu. Tärkeää on kirjata oman sosiaalityöntekijän yhteystiedot sekä palveluntarjoajien tiedot. (Roose, Mottart, Dejonckheere, van Nijatten, DeBie 2009, 324.) Suomessa Lastensuojelulaki antaa samanlaiset tavoitteet asiakirjan sisällölle kuin Roose ym. (2009) toi esille.
Englannissa ja Australiassa tietosuoja on äärimmilleen vietyä ja tähän suuntaan ollaan myös Suomen osalta menossa. (Ks. Eronen 2013.) Kirjaaminen on yhdistävä tekijä lastensuojelussa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kirjaaminen vaatii jatkuvaa kehittymistä ja pelkästään tieteellisen tutkimuksen lisääminen kirjaamisesta ei tue käytännön työtä. Sosiaalityöntekijät haluavat käytännön esimerkkejä hyvästä sosiaalityön käytännöstä ja dokumentointitavoista. Kirjaaminen on osa professionaalista kehittymistä ja haastavaa siitä tekee ihmisen elämän monimuotoisuuden taltioiminen tekstiksi. Huomioon täytyy ottaa myös eettisyys ja aitous. (Bennett 2011.)
5 DOKUMENTOINTI SUUNNITELMALLISEN SIJAISHUOLLON TOIMINTANA
Suunnitelmallisen sosiaalityön dokumentointi meillä ja muualla
Kansallisesti sekä kansainvälisesti sosiaalityön dokumentointitavoissa on eroja sekä yhtäläisyyksiä. Melkein kaikissa aineistona olevissa artikkeleissa oli koettu dokumentit (asiakassuunnitelmat, neuvottelumuistiot ja raporit) jollakin tavalla negatiivisesti ja niistä nousi useasti esille syyttäminen, moralisointi ja ulkopuolelle jääminen.
Kansallisesti ja kansainvälisesti voi havaita, että dokumenttien kirjoitustapaa ja niiden tulkintaa määrittää instituutiot ja byrokratia. Kuitenkin onnistunut dokumentointi ja siihen liittyvät neuvottelut ja keskustelut nähtiin keskeisinä voimavaroina sijaishuollon asiakkuuden aikana. Säännöllinen ja osallistava dokumentointi tukee vanhempaa suunnitelmallisempaan suuntaan ja parempaan arjen hallintaan. Suunnitelmallinen sosiaalityö on paneutuvaa ja intensiivistä työskentelyä sekä samalla kannattelevaa ja vastuuta jakavaa työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. Asiantuntijoiden tuottama tieto on hallinnut tutkimusta huostaanottopäätöksistä. Suunnitelmallinen sosiaalityö on näkyvää ja siihen kuuluu olennaisena tieto asiakkaalle mitä hänestä on kirjoitettu.
Vanhemmat itse toivoisivat kirjaamisiin näkyville vanhemman omien negatiivisten ja vastaan olevien mielipiteiden esille tuomisen. (Buckley, Whelan & Carr 2011; Vierula 2015.) Suunnitelmallinen työskentely lähtee liikkeelle jo ennen sijaishuollon työskentelyä.
Helavirta, Laakso & Pösö (2014) tuovat esille lastensuojelun avohuollon tekstien yhteyttä sijaishuollon dokumentteihin. Huostaanotto päätöksien teksteistä on voitu havaita asiantuntija keskeisyys, jolloin dokumentit on kirjoitettu viranomaistoimintaa varten. Lapset ja vanhemmat ovat välillisesti esillä asiakirjoissa, mutta yleensä asiantuntijoiden tulkitsemina ja kuvaamina. Etenkin tahdonvastaisten huostaanottojen dokumentit sisältävät laajan kirjon ammattilaisten näkökulmia, jolloin asiakkaalla seuraa katkeruutta ja epäluottamusta sijaishuollon sosiaalityötä kohtaan.
Huostaanotettujen lasten vanhemmat vetäytyvät asiakirjojen lukemisesta suojellakseen itseään tekstien tuottamalta pahalta ololta. Muistoihin huostaanotosta ei haluta palata, jos tekstit ovat pelkästään negatiivisia kuvauksia vanhemmasta. (Vierula 2015, 142.)
Huostaanotto on myös huostassaoloa ja sijaishuollon aikaista elämää, jonka kuvaaminen kuuluisi olla moniäänistä. Monia yksittäisiä teemoja jää kuitenkin kirjaamisen ulkopuolelle. Esimerkiksi, huostassaolon aikaiset päätökset, sijoitettujen lasten sosiaaliset suhteet, osallisuus lapsuuden instituutioihin, sijaishuollon toimintatavat, arjen käytännöt, sekä vanhempien näkemykset sijaishuollosta ovat nimettävissä ulkopuolelle jäävien teemojen joukkoon sekä jäävät kirjauksissa maininnan tasolle.
Buckley, Carr & Whelan (2010) tuovat esille, että huostaanotettujen lasten vanhempien mielestä asiakasneuvottelut ja heistä kirjoitetut asiakirjat koetaan uhkaavina.
Sosiaalityöntekijöiden koetaan sanelevan tietynlaisia tehtäviä, joista vanhempien pitää suoriutua, jotta lapsen kotiin palaamista voidaan alkaa suunnittelemaan. Asiakirjat koetaan uhkana ja negatiivisten tunteiden herättäjinä. (Vrt. Vierula 2015.) Kuitenkin suomalaisessa lastensuojelun sijaishuollon työssä voi havaita, että vanhemmat toivoisivat enemmän itselleen suoraan sanottuja tavoitteita lapsen kotiin paluuseen liittyen. Englannissa Buckleyn ym. (2010) mukaan tällainen tehtävälistaa muistuttava tapa nähdään uhkana, kun Suomessa se taas olisi toivottua vanhempien näkökulmasta.
Kuitenkin sosiaalityöntekijän on hankalaa sanoa aikarajoja esimerkiksi päihteettömyydelle ja huostaanoton aikana tilanteet muuttuvat. Kotiinpaluun päivämäärää ei voi sopia vuosia etukäteen. Päihteettömyydestä ja muista elämän muutoksista puhutaan ja niitä tuetaan eri keinoin, mutta aikarajaa ja tehtävälistaa ei voi selkeästi antaa suomalaisessa lastensuojelussa, vaikka vanhemmat tätä toivoisivatkin.
Dokumenttien kirjoittamisen opettelu aloitetaan jo opiskelujen varhaisessa vaiheessa sekä käytännön harjoittelujen yhteydessä. Merkittävä havainto opiskeluvaiheen dokumentoinnista on se, että opiskelijoilla on ennen käytännön työhön menoa ennalta opittuja spesifioituja kirjoittamisentyylejä. Opiskelijoiden kirjoittamisen tyylejä ovat olleet: tekstin ihanteellistavat, syyttävät sekä psykologisoivat tekstit. Roets, Rutten, Roose, Vandekinderen & Soetaert (2015) tutkimuksessa opiskelijoille oli annettu kuvitteellinen asiakastapaus, josta piti kirjoittaa asiakasraportti/asiakassuunnitelma.
Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa jo opiskeluvaiheessa keskiöön dokumentointi ja sen opettelu harjoitus asiakastapausten kautta. Dokumentointi on keskeinen osa sosiaalityötä, mutta sen opetteluun nähdään olevan liian vähän aikaa. Opiskelijoiden teksteissä yhtenäistä oli totuuden kertominen keinolla millä hyvänsä. Teksteistä pystyi havaitsemaan lapsen uhrin asemassa ja vanhemmat pahantekijöinä. Tällaisesta tavasta asetella dokumentit voi ilmentyä moralisointia ja syyttämistä etenkin biologisia
vanhempia kohtaan. Opintojen aikana opitaan oman tekstin tuottaminen itsenäisenä prosessina, mahdollistuuko täysin asiakkaan mukaan ottava kirjaaminen, jos omaa tekstiä pidetään koskemattomana.
Helavirta, Laakso & Pösö (2014) tuovat esille huostaanotto päätöksien ja siihen liittyvien asiakirjojen tekstejä, joista voi havaita samankaltaisuutta opiskelijoiden harjoitusteksteihin. Teksteissä näkyy keskeisenä väkivalta, huumeet, alkoholi ja rikollisuus ammattilaisten näkökulmasta kirjattuna. Suomessa Lastensuojelulaki 40§
määrittää kriteerit huostaanotolle, jonka takia huostaanotto teksteissä ja asiakaskertomuksissa nousee esille pelkästään negatiiviset asiat.
Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. (Lastensuojelulaki 417/2007 40§.)
Kuitenkaan pelkkä huolen auki kirjoittaminen ei ole sijaishuollon aikaista dokumentointia. Helavirta ym. (2014) havainnot tukevat Roets ym. (2015) havaintoja opiskelijoiden tavoista kirjoittaa. Huostaanotto hakemukset ovat vain yksi osa lastensuojelun dokumentointia ja niihinkään ei kuulu sosiaalityöntekijän oma asenne päihteitä ja erilaista elämää kohtaan. Dokumentoinnissa täytyy olla mukana ajatus siitä, että kirjoittaa asiakkaan elämässä ei omasta henkilökohtaisesta suhtautumisestaan asiakkaan elämään. Vanhemmuuden näkyväksi tekeminen pelkästään päihteiden, väkivallan ja rikollisuuden kautta tuo esille vain asiakas vanhemmasta yksipuolisen kuvan. Vanhempi on saattanut ajautua rikollisuuteen, koska muuta mahdollisuutta perheen elatukseen ei ole ollut.
Sosiaalityöntekijällä on kirjoittaessaan vallan käytön mahdollisuus sekä tuoda esille
Sosiaalityöntekijällä on kirjoittaessaan vallan käytön mahdollisuus sekä tuoda esille