Asiakasryhmään keskittyvät työurapolut

6. SOSIAALITYÖN AMMATTILAISTEN TYÖURAPOLUT

6.1 Tyypilliset työurapolut

6.1.3 Asiakasryhmään keskittyvät työurapolut

Asiakasryhmään keskittyviksi työurapoluiksi tyypittelin urat, jotka sisälsivät horisontaalisia siirtymiä organisaatiosta tai työpisteestä toiseen asiakasryhmän tai sektorin pysyessä samana.

Tällaisia olivat esimerkiksi siirtymiset toisen työnantajan palvelukseen asiakasryhmän pysy-essä samana tai erikoistuminen perheneuvolan sosiaalityöhön. Tähän ryhmään tyypittelin myös sellaiset vastaajat, jotka olivat vielä pitkän työsuhteen jälkeen siirtyneet uuteen toimi-pisteeseen saman asiakasryhmän pariin, koska siirtyminen tehtiin saman ryhmän piirissä.

Erona tasaiseen työuraan oli, että yhdessä työpaikassa ei ollut tehty työtä yli 70 % työurasta ja saman asiakasryhmän tai toimialueen parissa olevia tehtäviä oli useampia peräkkäin. Tasaisel-la työuralTasaisel-la työskentelevillä aiemmat työt olivat eri sektorilta, jos niitä oli. Asiakasryhmään keskittyvässä työurapolussa työura nivoutui saman asiakasryhmän parissa toimimiseen, osalla myös lyhyemmät työsuhteet esimerkiksi uran alussa.

Asiakasryhmään keskittyvä urapolku eteni esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto 2 vuotta Koulukuraattori, koulun sosiaalityö, koulutoimisto, 2 vuotta

Perhevapaa, 1 vuosi

Koulukuraattori, koulun sosiaalityö, sama, 1 vuosi Perhevapaa, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja, lastensuojelu ja lastenvalvojan tehtävät, sosiaalitoimisto, 5 vuotta

Erikoistuva sosiaalityöntekijä, perheneuvola, 9 kuukautta

Sosiaalityöntekijä, perheneuvolan sosiaalityö, perheneuvola, 7 vuotta

Asiakasryhmään keskittyviä työurapolkuja oli vastaajista 13,2 prosentilla (n= 42). Keskitty-mistä tapahtui erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluiden piirissä (64,3 %, n= 27), mutta myös terveydenhuollon ja kuntoutuspalveluiden sosiaalityön piirissä (11,9 %, n= 5).

Muut-luokkaan asiakasryhmään keskittyvistä sijoittui yhteensä 23,8 % vastaajista (n= 10) ja se jakautui tarkemmin mielenterveyspalveluihin, kehitysvammahuoltoon, vanhustenpalvelui-hin ja päihdepalveluivanhustenpalvelui-hin sekä aikuissosiaalityöhön.

Missä vaiheessa uraa sitten oli nähtävissä, että sitä luodaan tietyn asiakasryhmän tai tietynlais-ten tehtävien parissa? Jaottelin urat sen mukaan, oliko niiden alusta saakka nähtävissä

hakeu-77

tuminen tietynlaisiin tehtäviin vai oliko tehty työtä myös toisten ryhmien tai tehtävien parissa ennen hakeutumista tietyn asiakasryhmän piiriin. Käytin tässäkin jaottelussa aikarajana noin viittä vuotta. Suurin osa asiakasryhmään keskittyvällä uralla olevista oli työskennellyt uransa alusta lähtien tämän tietyn ryhmän parissa (76,2 %, n= 32), eikä eri sektoreiden tai asiakas-ryhmien välillä ollut tässä eroja. Asiakasryhmään keskittyvällä uralla työskentelevillä oma suuntaus alalle oli ollut jo varhain selvillä.

Tehtäviä vastaajilla oli ollut saman asiakasryhmän tai alueen parissa kahdesta kuuteen (kes-kiarvo 2,9 työtehtävää). Tämän määrittelyssä laskin mukaan sosiaalitoimiston yhdennetyn työn vain, jos sen jälkeen oli vielä vaihdettu työpaikkaa tietyn asiakasryhmän pariin. Asiakas-ryhmään keskittyvällä urapolulla työskentelevät olivat vaihtaneet tehtävää samassakin työpai-kassa, kuten tasaisella työuralla. Erona oli, että asiakasryhmään keskittyvällä uralla työskente-levät siirtyvät työstä toiseen aina saman asiakassektorin sisällä. Toimipaikkojen määrän suh-teen asiakasryhmien välillä oli hieman eroa, sillä lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivil-la oli yleisimmin ollut kolme tai useampia työtehtäviä tämän asiakasryhmän parissa (77,8 %, n= 21), mutta terveydenhuollon ja kuntoutuksen sosiaalityössä toimivilla pääosin kaksi (60,0

%, n= 3), samoin kuin muiden ryhmien parissa toimivilla (70,0 %, n= 7). Ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä (p= .017). Perheiden eri palveluita on sosiaalityön kentällä tarjolla myös ehkä hieman näitä muita enemmän, mikä saattaisi selittää suurempaa tehtävämäärää. Sillä, milloin asiakasryhmän pariin oli päädytty, ei näyttänyt olevan vaikutusta työtehtävien luku-määrään. Vaihtelu tehtävien välillä ei tapahtunut tietyissä ajanjaksoissa, vaan siirtymiä oli tehty hyvin yksilöllisesti sekä lyhyiden että pidempien työsuhteiden jälkeen.

Asiakasryhmään keskittyvällä uralla työskentelevistä naisia oli lähes kaikki (95,2 %, n= 40) ja miehiä vain muutama prosentti (4,8 %, n= 2). Naisista suurin osa oli keskittynyt lasten, nuor-ten ja perheiden parissa toimimiseen (67,5 %, n= 27). Terveydenhuollon ja kuntoutuksen pa-rissa naisista työskenteli noin joka kymmenes (12,5 %, n=5) ja viidesosa (20,0 %, n= 8) työs-kenteli muiden ryhmien parissa. Miehistä molemmat työstyös-kentelivät muiden ryhmien parissa, tarkemmin mielenterveyspalveluissa (p= .064). Muita eroja uran etenemisessä ei sukupuolten välillä ollut. Naisten keskittyminen perheiden palveluihin oli odotettavissa (ks. esim. Sipilä 1996, 67). Miehet puolestaan työskentelivät mielenterveyspalveluissa, joka on ehkä perheiden palveluihin verrattuna enemmän yksilötyötä. Se voisi liittyä työotteen eroihin miesten ja nais-ten välillä (Sipilä 1996, 67), mutta miesnais-ten vähäisestä määrästä johtuen päätelmä on hyvin varovainen.

78 6.1.4 Asiakasryhmältään vaihtelevat työurapolut

Asiakasryhmältään vaihtelevia työurapolkuja oli aineistossa 14,8 prosenttia (n= 47). Niissä keskeistä olivat horisontaaliset siirtymät työuralla eri asiakasryhmien tai sosiaalityön sekto-reiden välillä, esimerkiksi aikuissosiaalityöstä lasten ja perheiden kanssa työskentelyyn tai päihdehuollosta sosiaalipäivystykseen. Erona asiakasryhmän parissa tehtyihin työuriin oli se, etteivät tähän luokkaan tyypitellyt vastaajat olleet siirtyneet peräkkäin samalle sosiaalityön sektorille tai asiakasryhmän pariin, vaan ne olivat vaihtuneet työpaikkojen mukana. Tässä työuratyypissä erilaisten asiakasryhmien parissa tehtävän työn vaihtelu kuvasi koko työuraa, ei esimerkiksi pelkästään uran alkua, kuten tasaisella uralla.

Asiakasryhmältään vaihteleva urapolku oli edennyt esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 2 vuotta Sosiaalityöntekijä, sairaalan sosiaalityö, yliopistollinen sairaala, 1,5 vuotta Perhevapaa, 2 vuotta

Sosiaalityöntekijä, sairaalan sosiaalityö, sama, 1 vuosi

Koulukuraattori, ala- ja yläkoulujen sosiaalityö, kunta, 0,5 vuotta Perhevapaa, 3 vuotta

Sosiaaliterapeutti, päihdekuntoutus, A-klinikka, 8 vuotta Sosiaalityöntekijä, vammaispalvelut, sosiaalitoimisto, 2 vuotta

Aikaisempiin työurapolkuihin verrattuna asiakasryhmältään vaihtelevalla urapolulla etenemi-sessä oli nähtävissä tasaista työuraa muistuttava asettuminen tiettyyn tehtävään, vaihtelu asia-kasryhmien välillä uran alussa oli kestänyt kuitenkin pidempään kuin kolmanneksen koko uran pituudesta. Vajaa neljäsosa asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla työskentelevistä oli edennyt urapolullaan näin (23,4 %, n= 11). Uralla oli edetty myös siten, että tietyin väliajoin, reilun viiden vuoden sykleissä, tehtiin siirtymiä asiakasryhmän parista toiseen. Tällaista oli 38,3 %:n (n= 18) eteneminen asiakasryhmien välillä. Aineistossa ei oikeastaan ollut sellaisia vastaajia, jotka olisivat vaihtaneet koko ajan työtä lyhyen työsuhteen jälkeen, vaan niilläkin joilla oli enemmän lyhyitä työsuhteita, oli myös yksi selvästi muita pidempi työsuhde taka-naan. Heitä oli 38,3 prosenttia (n= 18).

Asiakasryhmältään vaihtelevissa työurapoluissa tuli esille sosiaalityön koko kirjo. Sosiaali-toimiston sosiaalityö korostui sektoreista. Tämä jakautui tarkemmin siten, että yhdennettyä sosiaalityötä oli tehnyt 53,2 % vastaajista (n= 25) ja eriytettyä työtä eri asiakasryhmien paris-sa jokainen asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla työskennellyt (n= 47). Sairaalan tai terve-yskeskuksen sosiaalityössä oli työskennellyt noin puolet (48,9 %, n= 23) vastaajista ja

mielen-79

terveyspalveluissa oli työskennellyt hieman vajaa puolet (46,8 %, n= 22). Päihdehuollossa oli työskennellyt 23,4 % asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla työskentelevistä vastaajista (n=

11) ja koulun sosiaalityössä 21,3 % (n= 10). Lisäksi asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla työskentelevät olivat tehneet töitä muun muassa kuntoutuksessa, sosiaalipäivystyksessä, jär-jestöjen sosiaalityössä, perhepäivähoidon ohjauksessa, kriminaalihuollossa ja työllistämispal-veluissa. Laskin kunkin asiakasryhmän työurasta vain kerran, vaikka vastaaja olisikin työs-kennellyt samalla sektorilla vielä myöhemmin urallaan. Sosiaalitoimen yhdennetyn sosiaali-työn laskin myös vain yhdeksi asiakasryhmäksi, jos työtä oli vaihdettu saman organisaation sisällä eriytettyihin tehtäviin, mutta jos työtä oli vaihdettu yhdennetystä työstä uuteen organi-saatioon eriytettyihin tehtäviin, laskin molemmat eri asiakasryhmiksi.

Asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla työskentelevillä oli ollut vaihtelua kaiken kaikkiaan 2 – 8 eri sektorin tai asiakasryhmän välillä (ka.= 4). Korkeintaan kolmella sektorilla työskennel-leitä oli asiakasryhmältään vaihtelevalla urapolulle luokitelluista hieman vajaa puolet (48,9 %, n= 23) ja yli kolmella sektorilla tai asiakasryhmän parissa työskennelleitä oli hieman yli puo-let vastaajista (51,1 %, n= 24). Vastaajilla oli siis hyvin laaja kokemus sosiaalityön tehtävistä.

Asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla etenemisessä ei ollut sukupuolieroja. Muutoinkin eroja oli vain uralla etenemisen tavassa, ei niinkään asiakasryhmissä. Ylemmän korkeakoulututkin-non tai akateemisen jatkotutkinkorkeakoulututkin-non suorittaneet olivat vaihtaneet asiakasryhmää eniten siten, että heillä useampia lyhyitä työsuhteita sekä yksi selvästi muita pidempi työsuhde (46,7 %, n=

14). Sosiaalihuoltajatutkinnon suorittaneista suurin osa oli vaihtanut sosiaalityön sektoria yli viiden vuoden sykleissä (45,5 %, n= 5) ja muun alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista kaikki olivat edenneet urallaan näissä viiden vuoden sykleissä (n= 6). Erot koulutusten välillä olivat tilastollisesti melkein merkitseviä (p=. 016). Tämä voi kertoa työelämän muutoksesta, sillä varhaisemmista koulutusmuodoista valmistuneet olivat vaihtaneet asiakasryhmää pi-demmissä sykleissä, kun taas uudemman tutkinnon suorittaneilla oli kokemusta lyhyistäkin työsuhteista. Tietysti on myös mahdollista, että nämä työntekijät ovat itse halunneet kokeilla eri sektoreilla työskentelyä ja työsuhteet ovat jääneet lyhyiksi sellaisilla sektoreilla, jotka eivät ole tuntuneet omilta.

Jatko- tai täydennyskoulutukseen oli osallistunut eniten sellaisia vastaajia, jotka olivat vaihta-neet asiakasryhmää erimittaisissa sykleissä koko uransa ajan (83,3 %, n= 15). Työuransa alus-sa vaihtaneista, mutta sitten asettuneista suurin oalus-sa ei ollut oalus-sallistunut jatko- tai

täydennys-80

koulutukseen (63,6 %, n=7) (p= .015). Jatkokouluttautuminen ja työpaikan vaihtaminen sek-torilta toiseen koko uran ajan liittyvät siis tässä aineistossa yhteen. Sitä tosin ei voi sanoa, kumpi seuraa kumpaa, mutta asiantuntijuutta kasvatettiin laajasti.

6.1.5 Asemaltaan vaihtelevat työurapolut

Asemaltaan vaihtelevissa työurapoluissa korostui vertikaalinen siirtyminen sekä ylös- että alaspäin organisaatiohierarkiassa asiakastyöstä hallintoon ja johtotehtäviin sekä toisinpäin.

Tällaisia siirtymiä olivat esimerkiksi samassa organisaatiossa tehdyt sijaisuudet johtotehtävis-sä ja niistä paluu omaan vakinaiseen työhön. Tällaisia työuria oli koko vastaajajoukosta 8,5 prosentilla (n= 27). Erona hallintoon johtavaan työuraan oli se, että asemaltaan vaihtelevissa työurapoluissa ei jääty pysyvästi hallinnollisiin tehtäviin ensimmäisen johtotehtävän jälkeen, vaan oli siirrytty välillä takaisin asiakastyöhön. Mielenkiintoinen ero oli myös se, että pysy-västi hallintoon siirtyneistä kukaan ei ollut aloittanut työuraansa valmistumisen jälkeen suo-raan hallinnollisista tehtävistä, mutta asemaltaan vaihtelevalla uralla työskentelevistä 14,8 % (n= 4) oli aloittanut uransa johtotehtävillä. Tämä siirtyminen perustyöhön voisi kertoa siitä, että suoraan johtotehtäviin työllistyminen ja siellä jatkaminen on ainakin tämän aineiston mu-kaan hyvin harvinaista. Huomionarvoista oli, että työurapoluissa ei ollut havaittavissa niin sanottua laskevaa työuraa, jolloin hallinnollisista tehtävistä olisi siirrytty pysyvästi esimerkik-si soesimerkik-siaalityöntekijän tehtäviin. Jos asemaltaan vaihteleva työura oli aloitettu johtotehtävillä ja niistä oli siirrytty asiakastyöhön, oli myöhemmin tehty kuitenkin siirtymisiä takaisin johto- ja hallintotasolle.

Asemaltaan vaihteleva urapolku eteni esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 0,5 vuotta Sosiaalityöntekijä, lastensuojelu, sosiaalitoimisto, 3 vuotta

Perhevapaa,1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, lastensuojelu, sama, 1 vuosi Perhevapaa, 3 vuotta

Sosiaalityöntekijä, lastensuojelu, sama, 4,5 vuotta Johtava sosiaalityöntekijä, lastensuojelu, sama, 6 vuotta

Sosiaalityöntekijä, lapsiperheiden sosiaalityö, perheneuvola, 3 vuotta

Asemaltaan vaihtelevalla uralla työskentelevät olivat siirtyneet hallinnollisiin tehtäviin en-simmäisen kerran yleensä tutussa organisaatiossa (59,3 %, n= 16). Noin neljäsosa oli siirtynyt hallintoon toisen organisaation palvelukseen (25,9 %, n= 7). Lisäksi vielä nämä aiemmin mainitut 14,8 % (n= 4) aloittivat uransa valmistumisen jälkeen suoraan hallinnollisilla

tehtä-81

villä. Pysyvästi hallinnollisiin tehtäviin etenevillä työurilla oli hieman yleisempää siirtyä joh-totehtäviin tutussa organisaatiossa kuin asemaltaan vaihtelevilla urilla. Ero työuratyyppien välillä aiheutuu todennäköisesti siitä, että asemaltaan vaihtelevalla uralla osa oli aloittanut jo suoraan hallinnosta, kun taas hallintoon johtavalla uralla näin ei ollut.

Hieman yli puolet asemaltaan vaihtelevalla työuralla työskentelevistä oli tehnyt yhtä tiettyä hallinnollista tehtävää uransa aikana (51,9 %, n= 14). Tässä yhdessä tietyssä hallinnollisessa tehtävässä työskennelleet olivat tehneet sitä joko yhtäjaksoisesti pidempään (78,6 %, n= 11) tai useampana lyhyenä jaksona (21,4 %, n= 3). Vajaa puolet oli työskennellyt useammassa johtotehtävässä (48,1 %, n= 13). Näitä tehtäviä oli ollut keskimäärin 3,5 (vaihteluväli 2–6).

Kaikki ne (n= 4), jotka olivat aloittaneet valmistumisen jälkeisen uransa hallinnollisilla tehtä-villä, olivat tehneet urallaan useampia hallinnollisia tehtäviä, kun taas asiakastyön tehtävillä aloittaneista vain 39,1 % (n= 9) oli tehnyt urallaan useampia johtotehtäviä (p= .041). Hallin-nosta uransa aloittaneilla vaikutti olevan suurempi kiinnostus johtotehtäviin myös myöhem-min urallaan.

Toisille hallinnossa työskentely oli ollut selvästi väliaikaista ja kyseessä oli ollut sijaisuus, mutta toiset taas olivat olleet vakinaisesti hallinnollisissa tehtävissä ja siirtyneet sieltä asiakas-työhön. En pyytänyt erittelemään kyselylomakkeessa tarkemmin, oliko tehtävä sijaisuus vai vakinainen, joten tässä ei ollut mahdollisuutta tutkia hallinnollisen työsuhteen luonteen merki-tystä näissä asemaltaan vaihtelevissa urissa.

Suurimmalla osalla asemaltaan vaihtelevalla urapolulla työskentelevistä ensimmäinen hallin-nollinen tehtävä oli ollut sosiaalitoimistossa (70,4 %, n= 19). Vajaa viidesosa (18,5 %:a, n= 5) oli aloittanut hallinnolliset tehtävät jonkin laitoksen johdossa ja reilu kymmenesosa (11,1 %, n= 3) oli aloittanut erityispalveluiden, kuten perheneuvolan hallinnossa. Verrattuna hallintoon johtavalla uralla työskenteleviin, asemaltaan vaihtelevalla uralla korostui sosiaalitoimisto en-simmäisen hallinnollisen tehtävän organisaationa. Samassa organisaatiossa ensimmäiseen hallinnolliseen tehtävään siirryttiin tyypillisesti sosiaalitoimistoissa (87,5 %, n= 14). Samoin suoraan hallinnollisiin tehtäviin heti uran alussa lähdettiin erityisesti sosiaalitoimistoihin (75,0

%, n= 3). Uuden organisaation hallinnollisiin tehtäviin siirryttiin laitoksiin (57,1 %, n= 4).

Erot olivat tilastollisesti merkitsevät (p= .009). Samanlainen ero oli nähtävissä myös hallin-toon johtavilla urilla. Kaiken kaikkiaan asemaltaan vaihtelevalla uralla työskentelevistä 85,2

% (n= 23) oli työskennellyt sosiaalitoimiston hallinnossa (pääasiassa johtavana

sosiaalityön-82

tekijänä tai sosiaalijohtajana), 40,7 % (n= 11) oli työskennellyt jonkin laitoksen johtotehtävis-sä ja 22,2 % (n= 6) oli työskennellyt erityispalveluiden hallinnossa.

Vaikka aseman vaihtaminen luonnehti tätä uratyyppiä suhteessa koko aineistoon, olivat ase-maltaan vaihtelevalla uralla työskentelevät tehneet valtaosan urastaan asiakastyössä. Välillä tehtiin lyhyempikestoisia siirtymiä hallinnollisiin tehtäviin. Mielenkiintoista oli, että asiakas-työ keskittyi tietylle sosiaaliasiakas-työn sektorille. Asemaltaan vaihtelevalla asiakas-työurapolulla toimivista suurin osa työskenteli asiakastyössä lasten, nuorten ja perheiden sosiaalityössä (44,4 %, n=

12). Yhdennettyä ja aikuissosiaalityötä teki neljäsosa (25,9 %, n= 7). Lisäksi asiakastyötä tehtiin vanhus- ja vammaispalvelussa, päihdetyössä sekä sairaalan sosiaalityössä. Asiakastyön osalta uratyyppi muistutti asiakasryhmään keskittyvää uraa, mutta tässä aseman vaihtelu toi lisämuutoksia uralle. Kyselyyn vastaamishetkellä suurin osa asemaltaan vaihtelevalla uralla työskentelevistä oli asiakastyön tehtävissä (77,8 %, n= 21) ja vajaa neljäsosa (22,2 %, n= 6) oli työssä hallinnossa.

Aloittain tarkasteltuna erityisesti lasten, nuorten ja perheiden parissa asiakastyötä tehneet oli-vat siirtyneet hallinnollisiin tehtäviin ensimmäisen kerran sosiaalitoimistossa (83,3 %, n= 10).

Yleistä se oli myös yhdennettyä ja aikuissosiaalityötä tehneille (100%, n= 7). Päihdepalvelus-sa asiakastyötä tehneiden oPäihdepalvelus-salta hallinnon organiPäihdepalvelus-saatiot jakautuivat aika lailla taPäihdepalvelus-san sosiaali-toimiston, erityispalveluiden ja laitosten kesken, samoin kuin sairaalan sosiaalityötä tehneillä.

Vanhus- ja vammaispalvelussa asiakastyössä työskennelleet sen sijaan siirtyivät hallintoon erityisesti laitoksiin (75,0 %, n= 3). Erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p= .002). Erot vai-kuttavat myös hyvin luontevilta sen suhteen, että sosiaalitoimiston hallinnollisissa tehtävissä painottuvat nimenomaan yhdennetyn, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun kysymykset. Van-hus- ja vammaispalveluista taas oli siirrytty erikoistuneempiin laitoksiin.

Asemaltaan vaihtelevalla uralla etenemisessä ei ollut sukupuolieroja. Pohjakoulutuksittain sen sijaan oli eroja, sillä sosiaalihuoltajatutkinnon suorittaneilla korostuivat useammat hallinnolli-set tehtävät verrattuna muun koulutuksen suorittaneisiin (p= .033). Sosiaalihuoltajatutkinnon suorittaneilla vaikuttaisi siis olleen kiinnostusta kokeilla erilaisia hallinnollisia tehtäviä. Pysy-västi hallintoon siirtyneissä sosiaalihuoltajakoulutuksen suorittaneet sen sijaan eivät korostu-neet.

6.1.6 Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevat työurapolut

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevaksi tyypittelemiäni työuria oli kaikkiaan 9,8 pro-sentilla vastaajista (n= 31). Näissä työurissa siirtymistä oli tapahtunut sekä horisontaalisesti sosiaalityön eri sektoreiden ja asiakasryhmien välillä että vertikaalisesti asiakastyön ja hallin-non välillä. Vaihtelu näiden välillä leimasi koko työuraa. Tällaisella uralla työskentelevistä lähes kaikki (93,5 %, n= 29) olivat aloittaneet uransa perustehtävissä, vain 6,5 % (n= 2) oli aloittanut hallinnollisilla tehtävillä. Kyselyhetkellä perustehtävissä työskenteli 77,4 % (n= 24) ja hallinnossa reilu viidennes (22,6 %, n= 7).

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihteleva urapolku eteni esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 1,5 vuotta Perhevapaa, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sama, 1 vuosi Perhevapaa, 1 vuosi

Johtava sosiaalityöntekijä, lastensuojelu, sosiaalitoimisto, 2 vuotta Sosiaalityöntekijä, sosiaalityön tehtävät, perheneuvola, 4 vuotta Johtaja, hallinto ja esimiestehtävät, päihdehuollon laitos, 1 vuosi Sosiaalityöntekijä, vanhustenhuolto, kunta, 5 vuotta

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla työurapolulla työskentelevillä asiakastyönsek-torit vaihtelivat määrällisesti 2 ja 6 välillä (ka.= 3,5 sektoria). Perustehtävissä toimiessaan vastaajista suurin osa (74,2 %, n= 23) oli työskennellyt kolmella tai useammalla eri sosiaali-työn sektorilla, kahdella eri sektorilla perustyössä oli toiminut neljäsosa (25,8 %, n= 8). Ver-rattuna asiakasryhmältään vaihtelevalla työuralla työskenteleviin vastaajiin, asiakasryhmää ja asemaa työurallaan vaihtaneilla oli kokemusta hieman vähemmistä asiakastyön sektoreista.

Tämä vaikuttaa ymmärrettävältä, sillä asiakasryhmien lisäksi aseman vaihtaminen toi urille siirtymiä.

Sektoreittain tarkasteltuna asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla uralla työskentele-vistä yhdennettyä sosiaalityötä oli urallaan tehnyt yli puolet vastaajista (58,1 %, n= 18). Sai-raalan tai terveydenhuollon sosiaalityössä oli työskennellyt kolmannes (35,5 %, n= 11), sa-moin perheneuvolassa (35,5 %, n= 11). Päihdepalveluissa ja vanhustenhuollossa oli molem-missa työskennellyt vajaa kolmannes asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla uralla edenneistä (32,2 %, n= 10). Lisäksi vastaajat olivat työskennelleet muun muassa eriytetyn sosiaalityön tehtävissä sosiaalitoimistoissa, mielenterveyspalveluissa, koulun sosiaalityössä sekä kriminaalihuollossa. Sektorit erosivat hieman asiakasryhmältään vaihtelevalla uralla

työskennelleistä, joilla korostuivat eriytetyn sosiaalityön tehtävät. Vanhustenhuolto, joka pai-nottui tässä työuratyypissä, sen sijaan ei tullut esille heidän urissaan.

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla työuralla työskentelevistä vajaa puolet (48,4

%, n= 15) oli työskennellyt yhdessä, tietyssä hallinnollisessa tehtävässä. Tällöin se oli tyypil-lisimmin tietty työpätkä (87 %, n= 13), eikä niinkään palattu aika ajoin lyhyiksi työjaksoiksi hallinnollisiin tehtäviin (13 %, n= 2) kuten asemaltaan vaihtelevalla uralla. Yli puolet (51,6

%, n= 16) asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla uralla oli työskennellyt useammissa hallinnollisissa tehtävissä. Nämä tehtävät vaihtelivat lukumäärältään 2 ja 4 välillä (ka.= 2,6).

Hallinnollisia tehtäviä oli tässä työuratyypissä vähemmän kuin asemaltaan vaihtelevassa ura-tyypissä. Ero selittyy varmasti samoin kuin vähempien asiakastyön tehtävien lukumäärä suh-teessa asiakasryhmältään vaihteleviin uriin.

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla työurapolulla työskentelevistä noin viidennes (19,4 %, n= 6) oli siirtynyt hallinnollisiin tehtäviin samassa organisaatiossa, vajaa puolet (48,4 %, n= 15) oli siirtynyt aina uuteen organisaatioon hallinnollisiin tehtäviin ja neljäsosa (25,8 %, n= 8) oli siirtynyt hallintoon sekä samassa että uudessa organisaatiossa uransa aika-na. 6,5 prosenttia (n= 2) oli aloittanut työuransa johtotehtävistä, mutta molemmat heistä olivat vaihtaneet vielä myöhemmin hallinnollisiin tehtäviin sekä samassa että toisessa organisaatios-sa.

Missä toimipaikoissa sitten oli työskennelty hallinnollisissa tehtävissä? Suurin osa oli työs-kennellyt sosiaalitoimiston hallinnossa (77,4 %, n= 24). Erilaisissa laitoksissa, keskuksissa tai järjestöissä oli työskennellyt vajaa kolmannes (29,0 %, n= 9) ja päihdepalveluissa oli työs-kennellyt reilu kymmenesosa (12,9 %, n= 4). Lisäksi muutamat vastaajat olivat työskennelleet perheneuvolan, terveydenhuollon, erityishuoltopiirin ja kriminaalihuollon hallinnollisissa teh-tävissä. Kyselyhetkellä asiakastyötehtävissä työskentelevistä suurin osa (62,5 %, n= 15) oli työskennellyt urallaan yhdessä tietyssä hallinnollisessa tehtävässä, kun taas kaikilla (100 %, n= 7) kyselyhetkellä hallinnollisissa tehtävissä työskentelevällä oli kokemusta useista hallin-nollisista tehtävistä (p= .007). Ero voi selittyä sillä, miten useammat hallinnolliset tehtävät jakautuvat uralle. Toisaalta se osoittaa myös sitä, kuinka näillä vastaajilla hallinnolliset tehtä-vät kuvaavat selvemmin koko työuraa kuin yhdessä hallinnollisessa tehtävässä työskennelleil-lä.

Asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla urapolulla etenemisessä ei ollut sukupuoliero-ja. Vastaajien pohjakoulutuksen suhteenkaan ei ollut eroja etenemisessä.

6.1.7 Erikoistehtäviä sisältävät työurapolut

Erikoistehtäviä sisältäviksi työurapoluiksi tyypittelin sellaiset työurat, joiden aikana oli työs-kennelty tehtävissä, jotka eivät olleet asiakastyötä eivätkä hallintoa. Tällaisia tehtäviä olivat esimerkiksi erilaiset kehittämis- ja asiantuntijatehtävät, suunnittelu-, koulutus-, opetus- ja tut-kimustehtävät sekä työnohjaus ja sosiaalialan yrittäjyys. Monesti näitä tehtäviä oli erilaisissa projekteissa ja hankkeissa, mutta organisaatio tai taustajärjestelmä ei ollut kuitenkaan merki-tyksellinen tyypittelyssäni. Erikoistehtäviä sisältävät työurapolut erosivat muista työuratyy-peistä siten, että koko uraa ei ollut välttämättä työskennelty erikoistehtävissä, mutta uran ai-kana oli kuitenkin tehty niitä. Tyypittelin ryhmän erikseen myös sen vuoksi, että aikaisem-massa tutkimuksessa oli havaittu korkeammin koulutettujen sosiaalityöntekijöiden siirtyvän tällaisiin tehtäviin (Hietamäki & Kantola 2010).

Erikoistehtäviä sisältävä urapolku eteni esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, sairaalan sosiaalityö, sairaala, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 0,5 vuotta Perhevapaa, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 3 vuotta

Johtava sosiaalityöntekijä, hallinto ja esimiestehtävät, sosiaalitoimisto, 5 vuotta Suunnittelija, kehitystyö, projekti, 3 vuotta

Johtava sosiaalityöntekijä, hallinto, sosiaalitoimisto, 2 vuotta Lehtori, opetustyö, sosiaalialan oppilaitos, 1 vuosi

Kyselyyn vastanneista 20,8 prosenttia työskenteli erikoistehtäviä sisältävällä työurapolulla (n= 66). Erikoistehtävien määrät vaihtelivat vastaajilla taulukon 3 mukaisesti ja suurimmalla osalla oli ollut työuransa aikana useampia erikoistehtäväksi määriteltyjä töitä. Nämä työt oli-vat monenlaisia. Kolmannes vastaajista oli työskennellyt erikoissuunnittelijana (33,3 %, n=

22). Neljäsosa oli työskennellyt projektipäällikkönä tai -koordinaattorina (25,8 %, n= 17), samoin opettajana tai lehtorina oli työskennellyt neljäsosa (25,8 %, n= 17). Erityisasiantunti-jana, esimerkiksi erityissosiaalityöntekijänä oli työskennellyt 16,7 % (n= 11) vastaajista, ku-ten myös kehittäjänä (16,7 %, n= 11). Lisäksi vastaajat olivat työskennelleet muun muassa konsulttina, tutkijana, työnohjaajana sekä luottamusmies- ja asiamiestehtävissä. Sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät sekä pääluottamusmiehen tehtävät tyypittelin myös

erikoistehtä-86

viksi, koska ne eroavat tavoitteeltaan perusasiakastyöstä ja ovat siten erityisiä sosiaalityön tehtäviä.

TAULUKKO 3. Erikoistehtävien määrät vastaajilla Erikoistehtävien määrä % n

Yksi tietty tehtävä 43,9 29

Kaksi tehtävää 30,3 20

Kolme tehtävää 18,2 12

Neljä tai useampia tehtäviä

7,6 5

Yhteensä 100 66

Erikoistehtävät sijoittuivat vastaajien uralla usein edenneempiin vaiheisiin, sillä suurin osa (69,7 %, n= 46) oli työskennellyt erikoistehtävissä yli viisi vuotta sosiaalityössä toimittuaan.

Uransa alussa (noin viisi vuotta valmistumisesta) erikoistehtävissä oli työskennellyt alle kymmenesosa vastaajista (7,6 %, n= 5). Yli viidenneksellä koko työuraa määrittivät erikois-tehtävissä tehdyt työt (22,7 %, n= 15). Tällaisia erikoistehtäviä voisi verrata hallinnollisiin

In document Sosiaalityön ammattilaisten tyypilliset työurapolut ja ura-ankkurit (sivua 78-0)