Erikoistehtäviä sisältävät työurapolut

Erikoistehtäviä sisältäviksi työurapoluiksi tyypittelin sellaiset työurat, joiden aikana oli työs-kennelty tehtävissä, jotka eivät olleet asiakastyötä eivätkä hallintoa. Tällaisia tehtäviä olivat esimerkiksi erilaiset kehittämis- ja asiantuntijatehtävät, suunnittelu-, koulutus-, opetus- ja tut-kimustehtävät sekä työnohjaus ja sosiaalialan yrittäjyys. Monesti näitä tehtäviä oli erilaisissa projekteissa ja hankkeissa, mutta organisaatio tai taustajärjestelmä ei ollut kuitenkaan merki-tyksellinen tyypittelyssäni. Erikoistehtäviä sisältävät työurapolut erosivat muista työuratyy-peistä siten, että koko uraa ei ollut välttämättä työskennelty erikoistehtävissä, mutta uran ai-kana oli kuitenkin tehty niitä. Tyypittelin ryhmän erikseen myös sen vuoksi, että aikaisem-massa tutkimuksessa oli havaittu korkeammin koulutettujen sosiaalityöntekijöiden siirtyvän tällaisiin tehtäviin (Hietamäki & Kantola 2010).

Erikoistehtäviä sisältävä urapolku eteni esimerkiksi seuraavasti:

Sosiaalityöntekijä, sairaalan sosiaalityö, sairaala, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 0,5 vuotta Perhevapaa, 1 vuosi

Sosiaalityöntekijä, yhdennetty sosiaalityö, sosiaalitoimisto, 3 vuotta

Johtava sosiaalityöntekijä, hallinto ja esimiestehtävät, sosiaalitoimisto, 5 vuotta Suunnittelija, kehitystyö, projekti, 3 vuotta

Johtava sosiaalityöntekijä, hallinto, sosiaalitoimisto, 2 vuotta Lehtori, opetustyö, sosiaalialan oppilaitos, 1 vuosi

Kyselyyn vastanneista 20,8 prosenttia työskenteli erikoistehtäviä sisältävällä työurapolulla (n= 66). Erikoistehtävien määrät vaihtelivat vastaajilla taulukon 3 mukaisesti ja suurimmalla osalla oli ollut työuransa aikana useampia erikoistehtäväksi määriteltyjä töitä. Nämä työt oli-vat monenlaisia. Kolmannes vastaajista oli työskennellyt erikoissuunnittelijana (33,3 %, n=

22). Neljäsosa oli työskennellyt projektipäällikkönä tai -koordinaattorina (25,8 %, n= 17), samoin opettajana tai lehtorina oli työskennellyt neljäsosa (25,8 %, n= 17). Erityisasiantunti-jana, esimerkiksi erityissosiaalityöntekijänä oli työskennellyt 16,7 % (n= 11) vastaajista, ku-ten myös kehittäjänä (16,7 %, n= 11). Lisäksi vastaajat olivat työskennelleet muun muassa konsulttina, tutkijana, työnohjaajana sekä luottamusmies- ja asiamiestehtävissä. Sosiaali- ja potilasasiamiehen tehtävät sekä pääluottamusmiehen tehtävät tyypittelin myös

erikoistehtä-86

viksi, koska ne eroavat tavoitteeltaan perusasiakastyöstä ja ovat siten erityisiä sosiaalityön tehtäviä.

TAULUKKO 3. Erikoistehtävien määrät vastaajilla Erikoistehtävien määrä % n

Yksi tietty tehtävä 43,9 29

Kaksi tehtävää 30,3 20

Kolme tehtävää 18,2 12

Neljä tai useampia tehtäviä

7,6 5

Yhteensä 100 66

Erikoistehtävät sijoittuivat vastaajien uralla usein edenneempiin vaiheisiin, sillä suurin osa (69,7 %, n= 46) oli työskennellyt erikoistehtävissä yli viisi vuotta sosiaalityössä toimittuaan.

Uransa alussa (noin viisi vuotta valmistumisesta) erikoistehtävissä oli työskennellyt alle kymmenesosa vastaajista (7,6 %, n= 5). Yli viidenneksellä koko työuraa määrittivät erikois-tehtävissä tehdyt työt (22,7 %, n= 15). Tällaisia erikoistehtäviä voisi verrata hallinnollisiin tehtäviin, joihin siirrytään kokemuksen kautta (ks. esim. Karvinen-Niinikoski ym. 2005, 48–

50; Pellinen 2009; Siljander 2004). Toisaalta on myös esitetty, että nimenomaan tällaisiin erikoistehtäviin siirrytään tai niihin siirtymistä toivotaan uran edetessä (Kemppainen 2006, 269–270; Karvinen-Niinikoski ym. 2005, 36–37). Kyselyyn vastaamisen hetkellä 62,1 % (n=

41) oli erikoistehtävissä, reilu viidennes hallinnollisissa tehtävissä (21,2 %, n= 14) ja vajaa viidesosa asiakastyön tehtävissä (16,7 %, n= 11).

Erikoistehtävien lisäksi noin kolmasosa (34,8 %, n= 23) oli työskennellyt työurallaan asiakas-työn tehtävissä. 4,5 prosentilla (n= 3) oli urallaan erikoistehtävien lisäksi vain hallinnollisia tehtäviä. He olivat aloittaneet uransa johtotehtävillä ja mahdollisesti palanneet niihin erikois-tehtävien jälkeen, mikäli eivät yhä kyselyyn vastaamishetkellä olleet erikoistehtävissä. Suu-rimmalla osalla vastaajista (59,1 %, n= 39) oli erikoistehtävien lisäksi kokemusta sekä asia-kastyöstä että hallinnollisista tehtävistä. Yksi vastaaja oli työskennellyt urallaan ainoastaan erikoistehtävissä. Myös nämä tulokset viittaavat siihen, että hallinnollisilla tehtävillä ja eri-koistehtävillä on yhteyttä.

Asiakastyötä oli tehty sekä ennen että jälkeen erikoistehtävien. Yli puolet asiakastyötä teh-neistä oli työskennellyt yhdennetyssä sosiaalityössä (54,5 %, n= 36) ja hieman alle puolet

87

vastaajista oli työskennellyt eriytetyn sosiaalityön tehtävissä sosiaalitoimistossa (48,5 %, n=

32). Sairaalan sosiaalityötä oli tehnyt vajaa viidennes (18,2 %, n= 12), järjestössä tai yhdis-tyksessä oli työskennellyt 16,7 % (n= 11) ja koulukuraattorina toiminut 15,2 % (n= 10) vas-taajista. Lisäksi työtä oli tehty esimerkiksi kuntoutuksessa, päihdepalveluissa ja perheneuvo-lassa. Asiakastyön osalta erikoistehtäviä sisältävät urat muistuttivat eniten asiakasryhmältään vaihtelevia työuria, sillä noin puolella asiakastyön sektorit vaihtelivat uran aikana. Reilulla neljänneksellä asiakastyö keskittyi tietyn asiakasryhmän pariin kuten asiakasryhmään keskit-tyvällä uralla ja vajaalla neljäsosalla oli tietty asiakastyön tehtävä kuten tasaisella uralla.

Hallinnollisista tehtävistä uransa oli aloittanut 7,6 % (n= 5) vastaajista, jotka olivat työsken-nelleet urapolullaan hallinnossa ja erikoistehtävissä. Hallinnollisia tehtäviä oli tehty eniten sosiaalitoimistoissa (42,4 %, n= 28). Lisäksi niitä oli tehty muun muassa laitoksissa, päiväko-deissa ja erilaisissa keskuksissa (15,2 %, n= 10) sekä järjestöissä (7,6 %, n= 5). Näiden hal-linnollisten töiden osalta erikoistehtäviä sisältävillä urilla työskentelevät vastasivat hallintoon johtavalla, asemaltaan vaihtelevalla sekä asiakasryhmältään ja asemaltaan vaihtelevalla uralla työskennelleitä.

Niillä vastaajilla, joilla erikoistehtävät kuvasivat koko työuraa, oli kokemusta useammista erikoistehtävistä verrattuna vastaajiin, jotka olivat siirtyneet vasta myöhemmin urallaan eri-koistehtäviin tai tehneet varhaiseen uraan sijoittuneiden erikoistehtävien lisäksi myös asiakas-työn ja hallinnollisia tehtäviä (p= .012). Tämä oli hyvin ymmärrettävä ero. Heti uransa alussa erikoistehtävissä työtä tehneistä kukaan ei työskennellyt kyselyhetkellä niissä. Hieman myö-hemmin urallaan erikoistehtäviin siirtyneistä (67,4 %, n= 31) sekä koko uransa ajan eri vai-heissa erikoistehtävissä työskennelleistä (66,7 %, n= 10) suurin osa työskenteli kyselyhetkel-läkin erikoistehtävissä (p= .003). Vaikuttaisi siltä, että nämä myöhemmin urallaan erikoisteh-täviin siirtyneet työskentelisivät pidempikestoisissa erikoistehtävissä kuin koko urallaan niitä tehneet, koska moni työskenteli niissä yhä, vaikka tehtävien määrä oli vähäisempi. Se voisi kertoa muun sosiaalityön kokemuksen merkityksestä työllistymisessä erilaisiin erikoistehtä-viin. Ero tosin voi syntyä myös muista syistä, kuten henkilökohtaisista valinnoista uralla. Eri-koistehtäviä sisältävillä urapolulla työskennelleiden etenemisessä ei ollut sukupuolieroja.

Seuraavaksi esittelen hieman tarkemmin, minkälaisia sosiaalityön ammattilaisia tämän tutki-muksen vastaajat ovat. Tarkastelen myös mahdollisia eroja työuratyyppien välillä.

88