Hankkeen ympäristövaikutusten arvottaminen

3. Elinkaari arviointimenetelmien soveltaminen

3.5 Hankkeen ympäristövaikutusten arvottaminen

Ympäristörakennushankkeiden eri vaikutuksia arvioidaan laajasti ennen hankkeiden toteuttamista. Vaikutusten arviointi ja tiedostaminen ovat hankkeiden suunnittelussa oleellisia asioita ja toimivat myös päätöksenteon apuna ilman rahallista arvottamista.

Ratkaisu hankkeen toteuttamisesta on kuitenkin aina myös taloudellinen päätös, jota tehtäessä tulisi pyrkiä tiedostamaan kaikki hankkeen vaikutukset. Pelkkä vaikutusten sanallinen kuvailu ei riitä painottamaan niitä konkreettisten kustannusten rinnalla.

Tässä tutkimuksessa käsitellään vaikutusten arvottamista hankkeiden taloudellisuuden tarkastelussa, ei vesioikeudellista hyödyn ja vahingon arviointia korvausten määrittelyä varten. Tutkimuksessa on keskitytty hankkeen vaikutusten suoraan arvottamiseen, jolloin esimerkiksi hankkeen mahdollistama maanviljelys tai virkistyskäyttö on nähty hyötynä eikä ole pohdittu, aiheutuuko lisääntyneestä virkistyskäytöstä tai maanviljelystä ympäristölle hyötyjä tai haittoja. Hankkeiden vaikutustyyppejä on tässä pohdittu lähinnä monitavoitteisten vesistötöiden kannalta, sillä niiden vaikutukset ovat erittäin moninaisia.

Käytetyt arvottamismenetelmät

Hankkeiden vaikutuksista arvotetaan rahassa virkistyskäyttöhyötyä alueen asukkaille, tulvasuojeluhankkeiden kuivatushyötyä maataloudelle sekä säästöjä esimerkiksi tienpitäjälle tulvahaittojen poistuessa. Rauhoitetun kasvin, eläimen tai sen elinpaikan tuhoutumista on ajateltu voitavan arvottaa perustuen rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisiin arvoihin. Ympäristöministeriön päätös rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista on liitteessä 1. Vastaavasti voitaisiin arvottaa suojellun eläimen elinpaikan säästyminen, jos se hankkeessa otetaan huomioon. Ongelmana on eläimeen kohdistuvan todellisen vaikutuksen määritteleminen. Kuoleeko se, häiriintyykö sen lisääntyminen, muuttaako se muualle ja palaako se myöhemmin takaisin? Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot on tarkoitettu tilanteeseen, jossa eläin tai kasvi on tuhottu.

Tulvasuojelun kuivatushyötyä voidaan arvioida tuottoarvomenetelmällä1 ja kaksijyvä- menetelmällä2 tai muuten laskemalle kuivatetun maa-alueen arvo. Käytännössä valtion tulvasuojeluhankkeissa ja monitavoitteisissa vesistöhankkeissa kuivatushyöty arvioidaan laskemalla kerran 20 vuodessa toistuvan vedenkorkeuden alta viljelyyn jäävä peltopinta- ala, lisäämällä siihen 20 cm ottaen huomioon jäljelle jääneen pelto-osan viljeltävyys ja kertomalla se sovitulla kuivatetun peltoalan hinnalla.

Vastaavasti virkistyskäytön rahallista arvoa on arvioitu maksuvalmiuteen perustuen, joko asiantuntija-arvioin tai maksuvalmiuskyselyin. Maksuvalmiutta on laskettu vuotuisen käyttöarvon, lähinnä uinnin ja veneilyn, nousuna. Esimerkiksi Kanteleen)ärven kunnostuksen yhteydessä Uudenmaan ympäristökeskuksessa on arvioitu virkistyskäytön arvon olevan 300 mk vuodessa koskien 250 asukasta eli 75000 mk, joka pääomitettuna kertoimella 16 antaa 1200000 mk. Kalatalouden hyötyä on laskettu arvioimalla saalisarvon vuotuista nousua hehtaaria kohti esimerkiksi 20 kg hehtaarille 10 mk / kg, jolloin pääomitettu hyöty on 300000 mk.

Nämä hyödyt ovat kuitenkin pelkästään laskennallisia arvoja kannattavuuslaskelmissa, ne eivät missään vaiheessa muutu tuotoiksi.

‘Äijö et ai 1992 Hyödyn ja vahingon arviointi vesitaloudessa, Rantala s. 503 2Äijö et ai 1992 Hyödyn ja vahingon arviointi vesitaloudessa, Rantala s. 504

Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa

Ympäristövaikutusten arvottaminen kokonaiskustannuksia jakamalla

Tehtäessä kannattavuuslaskelmia tilanteessa, jossa hankkeella on konkreettisia kustannuksia ja vaikeasti rahassa arvotettavia vaikutuksia, on pyritty arvottamaan hyötyjä ainoana tavoitteena saada hyödyt suuremmiksi kuin kustannukset. Näin on etsitty ikään kuin markkinahintaa, sitä mitä joku tästä hyödystä olisi valmis maksamaan, ja mietitty sitten onko valtion yhteisistä rahoista järkevää kustantaa esimerkiksi tälle maanviljelijälle tämä hyöty. Mitään absoluuttista hyödyn, tai tuotteenkaan arvoa ei ole. Markkinahinta, jolla tuote myydään merkitsee että tuote on jollekin tätä hintaa arvokkaampi. Sen sijaan hyvin konkreettinen hinta on omakustannehinta, jota luonnollisesti käytetään markkinahintaa määritettäessä. Olisiko mahdollista lähestyä hankkeen vaikutusten arvottamista omakustannehinnan kautta?

Hankkeen kokonaiskustannukset arvioidaan LCC-menetelmän avulla samalta aikajänteeltä, jolle vaikutuksetkin kohdistuvat. Yritetään siis jakaa kokonaiskustannukset kaikille hankkeen vaikutuksille. Sen sijaan, että jaettaisiin imaginääristä rahaa joka ei koskaan tuloudu valtion kassaan, operoidaan niillä markoilla jotka sieltä konkreettisesti lähtevät. Näin arvottaminen tapahtuu painotettaessa hankkeen eri vaikutuksia toisiinsa nähden. Kysytään siis mitä tietyn hankkeella saavutetun hyödyn saavuttaminen maksaa.

Jatkokysymyksenä voidaan tietysti esittää kannattaako valtion maksaa kustannus ja verrata saatua hyödyn hintaa sille arvottamalla saatuun arvoon.

Hankkeen kustannusten jakaminen vaikutuksille edellyttää kattavan LCC-laskelman tekoa käyttäen elinkaarena aikaa, jonka hankkeen vaikutusten ajatellaan kestävän. Laskelman tuloksena muodostetaan sekä kustannusten nykyarvo elinkaaren ajalle. Tämän jälkeen kartoitetaan hankkeen oleelliset vaikutukset, sekä välittömät että välilliset. Myös hankkeen negatiiviset vaikutukset otetaan huomioon. Tämän vaiheen apuvälineenä voidaan käyttää listaa hankkeiden yleisimmistä vaikutuksista. Taulukossa 6 on esitetty ehdotus vesistöhankkeen vaikutusten tarkistuslistaksi.

Taulukko 6. Ympäristörakennushankkeen vaikutusten jaottelu

1. Vaikutukset vesistöön

- luonto itseisarvona

veden määrään ja korkeuteen veden laatuun

uomaan ja rantoihin kasvistoon ja eliöstöön työnaikaiset vaikutukset

2. Vaikutukset ihmisen elinolosuhteisiin

- luonnon ja ihmisen suhde ympäristön terveellisyyteen

ympäristön viihtyisyyteen esteettisiin ominaisuuksiin luonnonmaisemaan kulttuurimaisemaan

vesistön ja rantojen arvostukseen työnaikaiset vaikutukset

3. Vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan

- ihmisen hyötynäkökulma maatalouteen

vedenhankintaan ja viemäröintiin virkistyskäyttöön

vesiliikenteeseen tieliikenteeseen maan arvonnousuun asuntorakentamiseen yhteisön elinkelpoisuuteen työnaikainen työllistämisvaikutus työnaikaiset vaikutukset

Hankkeen vaikutusten keskinäinen painotus arvotetaan esimerkiksi antamalla 100 pistettä jollekin hyvin konkreettiselle vaikutukselle kuten maatalouden tulvasuojelu. Edetään miettimällä onko hankkeella vaikutuksia metsätalouteen ja jos on, kuinka suuria ne ovat suhteessa maatalouden kuivatushyötyyn. Tarkistuslistan avulla käydään läpi kaikki hankkeen hyödyt ja samalla yksilöidään ne. Negatiivisille vaikutuksille annetaan luonnollisesti negatiivisia pisteitä. Vaikutusten pisteytys voidaan esittää myös pisteiden itseisarvojen prosenttiosuuksina.

LCC-laskelman kokonaiskustannukset jaetaan pisteytyksen mukaan vaikutuksille siten, että negatiivisten vaikutusten pisteet kasvattavat kustannuksia. Menettely on kuvattu kuvassa 5. Tulokset voidaan esittää joko vaikutuksen “kokonaishintana” käyttämällä nykyarvoa tai “vuosittaisena hintana” hankkeen pitoajalle käyttämällä annuiteettia.

Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa

Hankkeen vaikutusten Lähtötiedot prosessista Kassavirta määrittely

Vaikutus., Vaikutus..

Vaikutus-Vaikutus

vaikutukset vaikutukset nykyarvo

Kuva 5. Ehdotus vaikutusten arvottamiseen jakamalla kokonaiskustannukset

Taulukossa 6 esitetyssä listassa vaikutukset on jaettu kolmeen luokkaan:

• vaikutukset itse vesistöön

• vaikutukset ihmisen elinolosuhteisiin

• vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Vesistövaikutukset ovat hankkeen välittömiä vaikutuksia, joiden arvoon ei vaikuta se miten ihminen vesistöä käyttää. Ne ovat siis ihmisen kannalta välillisiä, sillä hyöty riippuu luonnon arvostuksesta ihmisen silmissä. Hankkeen vaikutuksilla veden määrään, korkeuteen ja laatuun ei tarkoiteta tässä vesistön rannalla lomailevan mökkiläisen vaan itse vesistön, rantojen ja niiden kasvien ja eläinten näkökulmaa. Onko luonnon kannalta hyvä, että tulvasuojelulla estetään joen luonnollinen tulviminen? Jos tulvimista sinänsä pidetään luonnon kannalta arvokkaana, on sen poistaminen kokonaan nähtävä negatiivisena vaikutuksena. Jos taas hankkeessa on pyritty sallimaan veden korkeuden luonnollista vaihtelua lunastamalla alueita tulva-alueiksi ja poistamaan vain haitalliset tulvahuiput voidaan tämä nähdä luonnon kannalta positiivisena vaikutuksena. Vaikutuksia luontoon arvioidaan siis suhteutettuna siihen, kuinka hyvin haittojen minimointi on hankkeessa

otettu huomioon. Näissä vaikutuksissa tulisi myös eritellä alueen kasviston ja eliöstön erityispiirteet ja niiden huomiointi hankkeessa. Työaikaisten, varmasti luonnolle negatiivisten vaikutusten suuruutta arvioitaessa on muistettava niiden kesto suhteessa koko hankkeen elinkaareen. Muutaman vuoden työaikaisia häiriöitä ei voida pitää kovin merkittävinä arvioitaessa hanketta, jonka muiden vaikutusten arvellaan kestävän 50 vuotta.

Toisessa luokassa arvioidaan hankkeen vaikutuksia ihmisen elinympäristöön ja siihen miten ihminen ympäristöään arvostaa. Lisääkö tai vähentääkö hanke ympäristön terveellisyyttä, viihtyisyyttä ja esteettisyyttä? Myös näiden arvojen säilyttäminen voi olla hankkeen positiivinen vaikutus tilanteessa, jossa ne ovat vaarassa vähentyä. Vaikuttaako hanke maisemallisesti arvokkaisiin kohteisiin? Ihmisellä on taipumus arvostaa luonnon- ja kulttuurimaisemaa, ihmisen “käyttämää” maisemaa ei niinkään.1 Vesistön ja rantojen arvostuksen muutosta hankkeen myötä on vaikea arvioida ennen hankkeen toteuttamista.

Jälkikäteen arvioiden se saattaa olla merkittäväkin hankkeen vaikutus.

Kolmannessa vaikutusluokassa ovat hankkeen välilliset vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan. Näiden vaikutusten joukosta löytyvät yleensä perustelut hankkeen toteuttamiseen. Taulukon 6 tarkistuslistan kolmannessa kohdassa on yleisimmät vesistöhankkeilla saavutettavat hyödyt. Työnaikaisia vaikutuksia painotettaessa on jälleen pidettävä mielessä niiden lyhyt kesto suhteessa hankkeen pitoaikaan.

Hankkeen vaikutusten keskinäinen painottaminen on arvottamista ja siis laatijan subjektiivinen näkemys tilanteesta. Kokonaiskustannukset jakamalla saadut vaikutusten arvot eivät objektiivisia ja laskennallisia arvoja kuten esimerkiksi laskemalla saatu tulvasuojelun kuivatushyöty. Näin saatuja vaikutusten arvoja voidaan käyttää:

• tuomaan esiin hankkeen vaikutuksia monipuolisemmin kuin kannattavuuslaskelmissa tähän asti on tehty

• korostamaan ympäristöarvojen huomioonottamista hankkeen läpiviennissä

• vertaamalla niihin arvotettuja tai maksuvalmiuskyselyillä selvitettyjä hyötyjen arvoja tai käyttämällä rauhoitettujen kasvien ja eläinten arvoja vertailuaineistona, jos hankkeessa on otettu huomioon tietyn lajin säilyttäminen

• kohdistettaessa kustannuksia niille tahoille, joille hyödyt tuotetaan.

'Äijö et ai 1992 Hyödyn ja vahingon arviointi vesitaloudessa, Kesteri s. 22

Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa

4. LCC-Iaskentamallin testaus

4.1 Esimerkkihankkeet

Elinkaaren aikaisten kustannusten laskentaa on sovellettu kolmeen esimerkkihankkeeseen.

Tietojen saannin helpottamiseksi hankkeet ovat jo valmistuneita hankkeita, vaikka menetelmä on tarkoitettu käytettäväksi ennen hankkeen toteuttamista.

LCC-laskentamallin testauksessa käytetyt hankkeet ovat:

• Tuuloksen vesihuoltohanke Pirkanmaan ympäristökeskuksessa

• Haminan laivaromuttamoalueen saastuneen maa-alueen kapselointi Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksessa

• Taasianjoen vesistötyö Uudenmaan ympäristökeskuksessa.

Esimerkkihankkeiden sijainti on esitetty kartalla kuvassa 6.

v\

Kuva 6. Esimerkkihankkeiden sijainti

Tuuloksen vesihuoltohanke

Tuuloksen syöttö vesijohdon ja kokoomaviemärin rakennushanke sisältää kolme vaihetta, joista tarkasteluun otettiin kaksi ensimmäistä, Syrjäntaka - Sairiala ja Sairiala - Juttila vuosina 1997 - 1998. Tuuloksen kunta on teettänyt hankkeen suunnitelmat Vesihydro Oy:llä ja vastannut suunnittelukustannuksista. Rakennushankkeet teetettiin urakalla.

Urakoiden valvonnasta vastasi Pirkanmaan ympäristökeskus. Urakoitsijoina toimivat KVL-tekniikka Oy ja Antero Rinta-Kauhajärvi Ky. Hankkeen työkustannukset maksoi valtio ja materiaalikustannukset Tuuloksen kunta.

Hankkeen toteuttamisella turvattiin noin 320 asukkaan vedenhankinta ja alueen elinkeinojen toimintaedellytykset. Hankkeella on myös arvioitu olevan työllistämisvaikutuksia toimintavaiheessa 16,5 henkilötyövuotta. Lisäksi on arvioitu hankkeen turvanneen 31 olemassaolevaa työpaikkaa ja edesauttavan jatkossa 30 työpaikan syntyyn.

Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa

Syynä hankkeen rakentamiseen oli tarve saada haja-asutusalue vesihuollon piiriin.

Hankkeella on kaksi oleellista perustelua:

• talousveden määrässä ja laadussa alueella on huomattavia puutteita

• tilakohtaiset jätevesiratkaisut aiheuttavat merkittävän hajakuormituksen lisääntymisen alueen vesistöille sekä ilmeisen uhkan pohjavesille.

Suunnitelman yhteydessä arvioitiin hankkeen vaikutuksesta alueen vesistöjen BOD7- kuormituksen vähenevän noin 4000 kg vuodessa ja fosforikuormituksen noin 330 kg vuodessa. Lisäksi arvioitiin pohjavesiesiintymien kuormituksen vähenevän. Todettiin myös, että johtolinjan rakentamispaikoissa ei ole tiedossa suojeltavia kasveja tai puita eikä alueella ole luonnonsuojelu-, rauhoitus- tai muinaismuistoalueita. Töiden yhteydessä johtolinjan raivaamisen jälkien vähentäminen otettiin huomioon levittämällä pinnassa humuskerros takaisin ja tasaamalla alue.

Tuuloksen, Hauhon ja Lammin kunnat suunnittelevat vesihuoltotoimintojensa yhdistämistä, jolloin vesihuoltopalveluista perittävät maksut muuttuisivat. Yhdistäminen vaikuttaisi Tuuloksen vesihuoltohankkeen arvioituihin tuottoihin.

Haminan laivaromuttamoalueen saastuneen maa-alueen kapselointi

Haminan laivaromuttamoalueen kunnostuksessa Haminan Koirakarin alueella sijainneen laivapurkaamon toiminnan aiheuttama saastunut maaperä ja jäteaines käsiteltiin ympäristön kannalta suotuisampaan olotilaan. Alueella olleet jätteet ja romut kuljetettiin kaatopaikalle, ongelmajätteet vietiin ongelmajätelaitokseen, asbestijätteet haudattiin paikoilleen ja laivaromut paloiteltiin ja hyötykäytettiin. Saastuneet maat, joita oli 15 000 m3, koottiin altaaseen, jossa ne eristettiin ympäröivästä maaperästä betoniittimatolla tiiviiksi pussiksi. Myös viereinen kaatopaikka kunnostettiin. Alueen kokonaispinta-ala on 5 ha. Hankkeen suunnittelusta vastasi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Työ suoritettiin ympäristökeskuksen omajohtoisena työnä, ainoastaan altaan tyhjennys kokonaisurakkana. Hankkeen työkustannuksista Kaakkois-Suomen ympäristökeskus maksoi 821 000 mk, Haminan kaupunki 500 000 mk ja EU-rahoitusta käytettiin 500 000 mk. Hankkeeseen liittyvistä korvauskustannuksista vastasi Haminan kaupunki. Hankkeen jälkiseuranta ja vuosittainen tarkkailu jäävät myös Haminan kaupungin vastuulle.

Hankkeen toteuttamisen perusteluna oli jo tapahtuneen ympäristöhaitan korjaaminen.

Vaikka hankkeesta ei suoraan seuraa tuottoa, mahdollistaa se alueen käyttöönoton liiketaloudelliseen toimintaan. Haminan kaupungin suunnitelmat alueen käytöstä ovat kesken, mutta todennäköisesti kaupunki vuokraa alueen satamansa käyttöön.

Taasianjoen vesistötyö

Uudenmaan ympäristökeskuksen toteuttamaa Taasianjoen vesistötyötä on työstetty jo 1960-luvulla. Maastotutkimukset alueesta tehtiin vuosina 1965 - 1969 ja muita hanketta edeltäviä tutkimuksia 70-ja 80- luvuilla. Hankkeen suunnitelma laadittiin vuonna 1985.

Hanke toteutettiin vasta vuosina 1990 - 1997. Kustannustarkastelussa tutkimuskustannusten ajoittuminen näin pitkälle ennen hankkeen toteutumista heikentää kannattavuutta. Hankkeen ympäristövaikutusten kannalta hankkeen toteutuksen viivästyminen oli kuitenkin positiivista. Aikaisemmin hanke olisi toteutettu pelkkänä tulvaperkauksena, mutta nyt se toteutettiin monitavoitteisena vesirakennushankkeena soveltaen luonnonmukaisen vesirakennuksen periaatteita. Moni tavoitteisessa hankkeessa pyritään paitsi kuivatushyötyyn myös virkistys- ja muun käytön lisäämiseen ja vesistön hyvinvointiin. Luonnonmukaisen vesirakennuksen tavoitteita ovat veden pudistaminen ihmisen ja vesieliöstön tarpeiden pohjalta, vesien virkistyskäyttötarpeet, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja parantaminen sekä maisema-arvojen ja eri maankäyttömuotojen huomioonotto. Vesistötyössä tämä tarkoittaa käytännössä äyräiden jouhevaa ja loivaluiskaista muotoilua, eroosiosuojausta luonnonmateriaalein, koskimaisia, luonnon materiaaleista rakennettuja pohjapatoratkaisuja sekä kalat ja pieneliöt huomioonottavia uomalinjauksia. Rantoihin jätetään rantakasvillisuusvyöhykkeitä ja varataan alueita joen tulvimiselle.1

Taasianjoen hanke toteutettiin haitallisia ympäristövaikutuksia välttäen. Hanke ei ollut haitaksi suojelukohteille ja hankkeella oli jokivarren maisemaan suotuisa vaikutus.

Hankkeen toteutuksessa säilytettiin maisemallisesti merkittävät puut ja puuryhmät.

Kaivumassat sijoitettiin maastoon sopeutuvasti ilman, että maankäytölle aiheutui mainittavaa haittaa. Työn jälkiä maisemoitiin istutuksin. Pohjakynnykset toteutettiin niin, että kalan nousu on mahdollista. Hankkeen vaikutuksia veden laatuun, kalastoon, kasvillisuuteen ja linnustoon seurattiin työnaikaisilla tarkkailuilla. Työn aikana tapahtui jonkin verran lietteen kulkeutumista ja veden laadun heikkenemistä.

Hanke on laajuudeltaan ja luonteeltaan sellainen, että tänä päivänä siitä tehtäisiin ympäristövaikutusten arviointi. Vaikka yva-menettelyä ei tässä hankkeessa vielä sovellettu, kiinnitettiin hankkeen valmisteluissa erityisen suurta huomiota paikallisten asukkaiden kuulemiseen. Järjestetyt kuulemistilaisuudet ja hankkeeseen osallistuneet paikalliset toimitsijat vaikuttivat hankkeen onnistumiseen. Hankkeen lupapäätöksestä ei tehty yhtään valitusta.

Hankkeessa kunnostettu työosuus on 39 km. Hanke sisälsi 20 pohjapatoa tai kunnostettua koskea sekä 5 siltatyömaata. Hankkeen suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi Uudenmaan ympäristökeskus. Hankkeen kustannuksista vastasi valtio lukuun ottamatta

‘Pajula Luonnonmukainen vesirakentaminen 1998

Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa

hankkeen yhteydessä rakennetun Ruotsinpyhtään kunnan venelaiturin kustannuksia. Myös jokiuoman ja pohjakynnysten kunnossapidosta vastaa valtio. Siltojen, venelaitureiden ja muiden rakenteiden kunnossapito kuuluu asianomaisille.

Vuoden 1985 suunnitelman yhteydessä hankkeen tarpeellisuutta perusteltiin tulvasuojeluhyödyllä maanviljelykselle, tieliikenteelle ja teiden kunnossapidolle sekä hyödyllä veneliikenteelle. Maankuivatushyödyn suuruudeksi arvioitiin 16,8 Mmk, tieliikenteen hyödyksi 1,2 Mmk ja veneliikenteen hyödyksi 0,8 Mmk. Lisäksi mainittiin hyödyt joen virkistyskäyttömahdollisuuksien paranemisesta, rantojen käyttöarvon noususta sekä kastelumahdollisuuksien paranemisesta.

4.2 Elinkaariarviointimallin esimerkkilaskelmat

Esimerkkihankkeiden elinkaaren aikaiset kustannukset on laskettu luvussa 3.3 kuvatun menetelmän mukaisesti. Käytännössä laskenta on suoritettu seuraavasti:.

• Lähtötietojen mukaiset kustannukset on sijoitettu tapahtumavuotensa kohdalle taulukkoon, jonka riveinä ovat eri kustannuslajit ja vaaka-akselilla aika. Ennen tarkasteluhetkeä tapahtuneet kustannukset on korotettu tarkasteluhetken tasoon maarakennuskustannusindeksillä. Perusinvestointikustannuksia on käsitelty diskonttaamalla ne tarkasteluhetkeen kuten käytönaikaiset. Pitoaika ja käytönaikaiset kustannukset alkavat valmistumisvuodesta. Virkatyökertoimena on käytetty yhtä.

• Laskemalla kustannukset vuosittain yhteen on muodostettu reaalinen kassavirta hankkeen kokonaiskustannuksista.

• Kunkin vuoden kustannukset on diskontattu suunnitteluvuoden nykyarvoiksi käyttämällä laskennassa korkokantaa 6 %.

• Laskemalla yhteen eri vuosien kustannusten nykyarvo on saatu koko hankkeen kustannusten nykyarvo.

Liitteessä 2 on esimerkkinä LCC-laskelmassa käytetty taulukko. Esimerkiksi on valittu Tuuloksen vesihuoltohankkeen laskelma, koska se sisältää eniten käytönaikaisia kustannuksia.

Esimerkkihankkeiden kassavirrat on esitetty graafisina ja numeerisina. Esitys sisältää

reaalisen kassavirran sekä vuosittaisten kustannusten nykyarvon. Kassavirroissa on oletettu tulevien kustannusten nousun olevan sama kuin inflaatio.

Tuuloksen vesihuoltohankkeen LCC-laskelma

Tuuloksen vesihuoltohankkeen LCC-laskelman lähtötietoina käytetyt kustannukset on esitetty taulukossa 7. Kunta on hankkeen kannattavuutta arvioidessaan valinnut pitoajaksi 40 vuotta.1 Valmistajan arvio muoviputkien käyttöiästä on 50 - 100 vuotta.2 LCC- laskelmassa käytetään arviota rakenteiden teknisestä käyttöiästä, joten hankkeen pitoajaksi on valittu 50 vuotta. Hankkeen jäännösarvoksi pitoajan lopussa arvioidaan 30 % rakentamiskustannuksista eli 800 000 mk.

Taulukko 7. Tuuloksen vesihuoltohankkeen LCC-laskelman lähtötiedot

Tuuloksen vesihuoltotyö

maksaja kustannus vuonna

Suunnittelukustannukset

suunnitteluttaminen kunta 100 000 mk 1996

100 000 mk

Perusinvestointikustannukset

rakentamiskustannukset, urakat valtio 701 098 mk 1997- 1998

materiaalikustannukset kunta 1 420 000 mk 1997- 1998

valvontakulut valtio 241500 mk 1997- 1998

virkatyökustann ukset valtio 285 456 mk 1997- 1998

virkatyökustannukset kunta 20 000 mk 1996- 1998

2 668 054 mk

Lunastus-ja korvauskustannukset

lunastuskustannukset kunta 20 000 mk 1997

20 000 mk

Käytönaikaiset kustannukset

käyttö ja kunnossapito kunta erillinen taulukko

Hankkeen käytönaikaisia yllä- ja kunnossapitotoimenpiteitä sekä niiden kustannuksia on arvioitu taulukossa 8. Arviot perustuvat Pirkanmaan ympäristökeskuksen

'Nieminen J. rkm Tuuloksen kunta puhelinhaastattelu 1998 2Balk M. piiripäällikkö Uponor Oy puhelinhaastattelu 1998

Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa 52

vesistöyksiköstä1, Tuuloksen kunnan rakennusmestarilta sekä Vesihydro Oy: Itä2 saatuihin tietoihin. Myös Espoon, Helsingin ja Tampereen vesilaitosten arviot tukivat näitä tietoja.

Toisin kuin rauta- ja betoniputkien kohdalla muoviputkien ei oleteta vuotavan. Oikein asennettuina niiden arvioidaan kestävän koko käyttöikänsä ilman huoltoa. Myös muovisten kaivojen oletetaan kestävän noin 50 vuotta. Linjasulkuventtiilit uusitaan noin 20 vuoden välein. Linjan säädöt tarkastetaan vuosittain. Jätevedenpumppaamot ovat pakettipumppaamoja, jotka eivät tarvitse säännöllistä kunnossapitoa. Ne on uusittava noin 10 vuoden välein. Pumppaamoista aiheutuvat käyttökustannukset muodostuvat ainoastaan niiden kuluttumasta energiasta, sillä kemikaaleja ei käytetä. Energiankulutukseen vaikuttavat pumpatut vesimäärät ja nostokorkeus. Tuuloksen kokoomaviemärin neljän pumppaamon käyttökustannukset on arvioitu taulukossa 8 käyttäen hinta-arviota 15 p/m3.

Tuuloksen kunta ostaa Hämeenlinnan kaupungilta vesihuollon valvonnan, ylläpidon ja vuosittaiset säädöt kaukovalvontapalveluna. Tämän hankkeen osuus kaukovalvontajäijestelmän veloituksesta on noin 700 mk/kk.

Taulukko 8. Tuuloksen vesihuoltohankkeen käytönaikaiset kustannukset

Tuuloksen vesihuoltotyö

Rakennusosa

vesijohto PEH 110-10

Määrä

8 000 m

Toimenpide Sykli

uusiminen 50 vuoden välein

Kustannus

200 mk/m paineviemäri PEH 90-10 1 800 m uusiminen vesijohtolinjan yhteydessä

paineviemäri PEH 110-10 2 300 m uusiminen vesijohtolinjan yhteydessä viettoviemäri PVC 160-M 3 800 m uusiminen vesijohtolinjan yhteydessä

viettoviemärikaivot 50 kpl uusiminen 50 vuoden välein 3 000 mk/kpl linjasulkuventtiilit 13 klp uus imen 20 vuoden välein 5 000 mk/klp

paloposti 8 kpl uusiminen 30 vuoden välein 12 000 mk/kpl

j ätevedenpumppaamot 4 kpl uusiminen 10 vuoden välein 100 000 mk/kpl

Vuosittainen käyttö

jätevedenpumppaamo 1 10 m3/vrk 15 p/m3 548 mk/a

jäte vedenpumppaamo 2 10 m3/vrk 15 p/m3 548 mk/a

jätevedenpumppaamo 3 10 mVvrk 15 p/m3 548 mk/a

jätevedenpumppaamo 4 ylläpito, kaukovalvonta

'Sampakoski L. rkm Pirkanmaan ympäristökeskus sähköpostikysely 1998 2Puska J. rkm Vesihydro Oy puhelinhaastattelu 1998

Tuuloksen vesihuoltotyö

korkokanta 6 %

■I reaalinen ---nykyarvo

reaalinen nykyarvo

1000 mk

reaalinen nykyarvo

1000 mk

reaalinen nykyarvo

1000 mk

Kuva 7. Tuuloksen vesihuoltohankkeen LCC-laskelman kassavirta

Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa

Tuuloksen vesihuoltohankkeen kokonaiskustannusten kassavirta on esitetty kuvassa 7.

LCC-laskelman tulokset oletuksineen ovat taulukossa 9. Kustannusten nykyarvojen jakautuminen kunnan ja valtion sekä eri kustannuslajien kesken on esitetty kuvassa 8.

Taulukko 9. Tuuloksen vesihuoltohankkeen LCC-laskelman tulokset

Tuuloksen vesihuoltotyö Oletukset

korkokanta 6,00 %

pitoaika 50 vuotta

jäännösarvo 800 416 mk

tarkasteluvuosi 1996

Tulokset

nykyarvo 1996 annuiteetti

suunnittelukustannukset 100 000 mk 6 305 mk/a

perusinvestointikustannukset 2 444 616 mk 154 124 mk/a lunastus-ja korvauskustannukset 18 868 mk 1 190 mk/a käytönaikaiset kustannukset 1 087 271 mk 68 548 mk/a

hankkeen kokonaiskustannukset 3 650 755 mk 230 166 mk/a

jäännösarvo 43 453 mk 2 740 mk/a

yhteensä

3 607 302 mk 227 427 mk/a

Tuuloksen vesihuoltotyö

valtio 30 % kunta 69 %

jäännösarvo suunnittelu-1 % 1 ^ kustannukset

lunastus-ja korvaus- kustannukset

1 %

käytönaikaiset kustannukset 29%

kunta 36 %

Kuva 8. Tuuloksen vesihuoltohankkeen kustannusten nykyarvojen jakautuminen

Tuuloksen vesihuoltohankkeen kokonaiskustannukset ovat vuoden 1996 nykyarvona kuuden prosentin korkokannalla 3 607 302 mk. Tästä hankkeen jäännösarvon osuus on 227 427 mk eli 1 %. Hankkeen eri vaiheisiin liittyvien virkakustannusten nykyarvo on 112 674 mk ja ne muodostavat 3,1 % kokonaiskustannusten nykyarvosta.

Perusinvestointikustannukset muodostavat 66 % kustannuksista. Valtion osuus kokonaiskustannuksista on 30 % ja Tuuloksen kunnan 69 %.

Vesihuoltohankkeen tuotot muodostuvat liittymämaksuista, kulutuksen mukaan perittävistä vesi- ja jätevesimaksuista sekä vuosittaisesta perusmaksusta. Hankkeen tuottojen arvioinnissa käytetyt summat perustuvat Tuuloksen kunnalta saatuihin tietoihin.1 Tuuloksen kunnassa vesi- ja viemäriverkostoon liittymismaksu on noin 12 000 mk.

Verkostoon on arveltu liittyvän 40 taloutta. Liittymismaksujen on oletettu jakautuvan tasaisesti neljälle vuodelle alkaen 1997. Vesi-ja jätevesimaksu on kunnassa 12 mk/m3 ja sen oletetaan pysyvän samana. Perusmaksua ei tällä hetkellä peritä, mutta uusien vesihuoltojäijestelyiden myötä se on suunnitteilla. Tässä tutkimuksessa on oletettu kunnan alkavan periä liittymäkohtaista vuosittaista 200 markan suuruista perusmaksua vuodesta 1999 alkaen. Vesi-ja jätevesimaksu pysyy tästä huolimatta ennallaan.

Yksityisten liittymien lisäksi verkostoon liitetään ala-asteen koulu, kunnan omistama rivitalo sekä muita asuntoja ja tiloja yhteensä noin 40 liittymää, joista ei makseta liittymismaksua. Näiden 40 liittymän vesimaksut ja vuosittainen perusmaksu on laskettu hankkeen tuottoihin riippumatta siitä, miten kunnan sisäinen laskutus on jäljestetty.

Hankkeen tuotoista on muodostettu kassavirta pitoajalle kustannustarkastelua vastaavalla tavalla. Tuotot on diskontattu vuoden 1996 nykyarvoksi samoilla oletuksilla kuin kustannustarkastelussa. Taulukossa 10 on verrattu hankkeen kokonaiskustannuksia koko pitoajalta kertyviin tuottoihin ja jäännösarvoon. Tuottoja on verrattu kustannuksiin kuvassa 9.

Taulukko 10. Tuuloksen vesihuoltohankkeen kannattavuustarkastelu

Tuuloksen vesihuoltohanke

nykyarvo 1996, 6 % annuiteetti 50 a % kokonaiskustannukset -3 650 755 mk -2302 166 mk/a 100%

tuotot 2 296 452 mk 144 781 mk/a 63%

jäännösarvo 43 453 mk 2 740 mk/a

1

yhteensä

-1 310 850 mk -82 646 mk/a 36 %

'Nieminen J. rkm Tuuloksen kunta puhelinhaastattelu 1998

Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa

Tuuloksen vesihuoltotyö

1000 !

jäännösarvo

TTTT

2000 2004 16 2040 2044 2048

500

-- -1000

1500

-■■ kustannukset

L-

I tuotot

---- nykyarvojen summa

-2000

--2500 J

Kuva 9. Tuuloksen vesihuoltohankkeen kannattavuustarkastelu

Korkokannalla 6 % hankkeen nykyarvo on -1 310 850 mk. Tuotot ja jäännösarvo kattavat 63 % kustannuksista. Sisäisen korkokannan menetelmällä tarkasteltuna hankkeet ovat kannattavia nykyarvon ylittäessä nollan. Tuuloksen hankkeessa nykyarvo ylittää nollan korkokannalla 1,285 %. Tämä on hankkeen sisäinen korkokanta eli investoinnin tarjoama

In document Life cycle assessment methods applied in environmental construction (sivua 40-0)