3. Elinkaari arviointimenetelmien soveltaminen
3.3 Ehdotus ympäristörakennushankkeen LCC-malliksi
Ympäristörakennushankkeen elinkaaren aikaisten kustannusten arviointi toteutetaan keräämällä hankkeeseen jo kuluneet kustannukset ja arvioimalla tulevat kustannukset sekä käsittelemällä niitä valitulla laskentamenetelmällä. Kustannusten tarkkuudeksi riittää hankkeen koosta riippuen tuhannen tai kymmenen tuhannen markan tarkkuus.
Markkamäärien lisäksi tarvitaan kustannusten ajoitus, eli minä vuonna ne ovat tapahtuneet tai milloin niiden arvioidaan tapahtuvan. Kustannusten keräämisen avuksi esimerkkihankkeista on muodostettu eräänlainen tarkistuslista tyypillisistä ympäristörakennushankkeen kustannuksista. Tämä ehdotus tarkistuslistaksi on esitetty taulukossa 4.
Kustannusten arvioinnissa ei ole oleellista tarkistuslistan seuraaminen vaan kaikkien hankkeen kustannusten ottaminen mukaan tarkasteluun. Kaikkia kustannustyyppejä ei esiinny jokaisessa hankkeessa ja toisaalta hankkeisiin voi liittyä hankekohtaisia kustannuksia, joita on vaikea ennakoida. Kustannuksia ei LCC-laskelmaa varten tarvitse jaotella listan mukaisiin eriin, vaan oleellista on, että mukana ovat kaikki hankkeen kustannukset sekä niiden tapahtumisvuodet. Esimerkiksi perusinvestointikustannuksia ei tarvitse jaotella listan mukaan, jos ne laskelmaa laadittaessa ovat saatavilla yhteissummana ja niiden tapahtumisajankohta on sama.
Ehdotettu kustannustyyppijako perustuu lähinnä vesistöhankkeiden kustannuksiin, sillä muiden esimerkkihankkeiden kustannusjako oli suppeampi. Kehitettäessä LCC- laskentamallia käytännön työkaluksi tulisi laatia eri hanketyypeille niitä vastaavat kustannusj aottelut.
Ympäristörakennushankkeen kustannustyyppien sisältö
1. Tutkimuskustannukset
Tutkimuskustannuksia ovat maastotutkimusten ja hankkeesta tehtyjen ympäristö
vaikutusten selvityksien kustannukset. Seurannan, jota hankkeesta riippumatta tehdään muutenkin, osalta otetaan huomioon vain tietojen kokoaminen hankkeen suunnittelun tarpeisiin. Työnaikaiset lisätutkimukset otetaan huomioon perusinvestointikustannuksissa, koska ne ajallisesti kuuluvat niihin.
Taulukko 4. Ehdotus LCC-laskelmiin sisällytettävistä kustannuksista
Kustannustyyppi Sisältö mm
1. Tutkimus-ja selvityskustannukset maastotutkimukset veden laadun selvitys kalatalousselvitys linnustoselvitys eliöstöselvitys kasvillisuusselvitys valuma-aluekartoitus 2. Sidosryhmien hoidon kustannukset yva-kustannukset
tiedottaminen ja tiedotusmateriaali maanomistajien informointi
ympäristöhallinnon sisäisen informointi 3. Vaikutusten seurannan kustannukset työaikainen seuranta
jälkiseuranta 4. Suunnittelukustannukset oman suunnittelu
suunn itteluttam inen
suunnitelmien tarkistaminen 5. Perusinvestointikustannukset rakentamiskustannukset
työnaikaiset korot
työnaikaisten lisätutkimukset työnaikainen suunnittelu työnaikainen maisemointi 6. Lunastus- ja korvauskustannukset
7. Kiinteistötoimituskustannukset
8. Vesioikeudellisten toimitusten kustannukset
9. Kompensaatiot ja velvoitteet jälkimaisemointi kalaistutukset rapuistutukset 10. Käytönaikaiset kustannukset tarkkailu
tarkastukset
vuosittainen ylläpito kunnossapito
11. Virkatyökustannukset
12.Jäännösarvo rakenteen arvo (+)
purku tai ennallistaminen
Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa
34 2. Sidosryhmien hoito
Hankkeiden sidosryhmiä ovat maanomistajat, rahoittajat, valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset päätöksentekijät, alueen asukkaat ja ammatinhaijoittajat, alueelliset yhdistykset, ympäristöjäijestot, muu valtion hallinto, ympäristöalan koulutusta ja tutkimusta toteuttavat laitokset, tiedotusvälineet ja sitä kautta kaikki hankkeesta kiinnostuneet. Sidosryhmien hoidon kustannuksia aiheuttavat hankkeisiin liittyvä tiedottaminen ja tiedotusmateriaali kuten esitteet ja esittelyvideot, sekä järjestettävät tilaisuudet ja tutustumiskäynnit rakennuspaikalle.
3. Vaikutusten seurantakustannukset
Hankkeen vaikutusten seurantaa tapahtuu rakennustyön aikana ja jälkiseurantana. Työtä edeltävät selvitykset voivat jatkua seurantana, joten raja näiden kustannustyyppien välillä ei ole selvä. Työaikaisen seurannan kustannukset voivat myös sisältyä perusinvestointi- kustannuksiin. Tärkeintä on, että kaikki kustannukset lasketaan mukaan ja vain yhden kerran.
4. Suunnittelukustannukset
Suunnittelukustannuksia ovat alueellisen ympäristökeskuksen omana työnä tapahtuvan suunnittelun kustannukset sekä suunnitteluttamisen kustannukset ja niihin liittyvä suunnitelmien tarkistaminen. Suunnittelu voi tapahtua useassa vaiheessa hankkeen valmistelun aikana. Työnaikainen suunnittelu, joka luonnonmukaisen vesirakentamisen yleistyessä lisääntyy, on luokiteltu perusinvestointikustannuksiin.
5. Perusinvestointikustannukset
Perusinvestointikustannukset muodostuvat suurimmaksi osaksi rakentamiskustannuksista, joihin sisältyvät myös työmaan yleiskustannukset ja materiaalinhankinta.
Perusinvestointikustannukset lasketaan toteuttamisaikataulun mukaisesti. Työnaikaiset korot kuuluvat myös niihin. Työn aikana tapahtuvat lisätutkimukset, suunnittelu sekä maisemointi kuuluvat ajallisesti perusinvestointikustannuksiin.
6. Lunastus- j a korvauskustannukset
Lunastus- ja korvauskustannuksia aiheutuu lähinnä maa-alueiden lunastamisesta ja aiheutetusta haitasta kuten ruoppausmassojen levityksestä maksettavista korvauksista.
7. Kiinteistötoimituskustannukset
Kiinteistötoimituskustannuksia ovat maanmittaustoimitusten aiheuttamat kustannukset, kuten rajamerkkien siirto.
8. Vesioikeudellisten toimitusten kustannukset
Vesioikeudelliset toimitukset kuten katselmustoimitukset, luvat ja niiden muutokset aiheuttavat vesihallinnolle kustannuksia, joista hakija maksaa keskimäärin 4 %.’ LCC- mallin kehittämisessä on harkittava voidaanko myös nämä yhteiskunnalle tulevat kustannukset ottaa huomioon tarkastelussa.
9. Kompensaatiot ja velvoitteet
Hankkeen vaikutusten kompensaatioita ja hankkeen luvan edellyttämiä velvoitteita ovat esimerkiksi jälkimaisemointi sekä kala-ja rapuistutukset.
10. Käytönaikaiset kustannukset
Käytönaikaisia kustannuksia aiheuttavat jatkuva ylläpito ja käyttö, vuosittainen huolto, sekä kunnossapidon korjaustoimenpiteet. Käytönaikaiset kustannukset arvioidaan nettoperiaatteen mukaan kuten muutkin kustannukset, eli ne otetaan mukaan samassa laajuudessa kuin hankkeesta ajatellaan saatavan hyötyä. Näin ollen esimerkiksi uimapaikkojen ylläpito on otettava huomioon, jos hankkeesta ajatellaan olevan virkistyskäyttöhyötyä uimapaikkojen ansiosta. Käytönaikaisten kustannusten arvioinnin
‘Luoma Vesilain mukaisen katselmustoimituksen kustannukset 1996 s. 9
Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa
36
avuksi kerätään menetelmän käytön yhteydessä tiedostoa kunnossapitotoimenpiteistä, niiden toistuvuudesta ja kustannuksista. Eri hanketyyppien käytönaikaiset kustannukset vaihtelevat.
• Vesistöperkaushankkeissa ei säännöllisesti toistuvia yllä- ja kunnossapitotoimenpiteitä ole helppo määrittää, vaan toimenpiteet ovat lähinnä satunnaisten vaurioiden korjaamista. Näiden tarkka mallintaminen ei ole järkevää, mutta kokeneella rakentajalla on silti jonkinlainen tuntuma siihen
minkä suuruisiin kustannuksiin tulisi varautua.
• Vesihuoltohankkeissa käytönaikaisten kustannusten arviointi lähestyy talonrakennuksen rakennusosakohtaista toimenpiteiden sekä niiden toistuvuuden ja kustannusten määrittelyä. Vesihuoltohankkeissa on myös mahdollista tehdä materiaalien edullisuusvertailua esimerkiksi valmistajien tarjoamien kustannus- ja kestoikätietojen perusteella. Menetelmän käytön yleistyessä tulisi kerätä tiedostoa toteutuneista korjaustoimenpiteistä.
• Patohankkeet luokitellaan P-, N-, O- ja T-patoihin, ja niille tehdään säännöllisiä tarkastuksia ja tarkkailuja, joiden toistuvuus on määrätty patoluokan mukaan.
Myös näistä aiheutuneet kustannukset tulee ottaa huomioon. Yhtenä mahdollisena kustannustekijänä patohankkeissa on riskikustannus, joka määritetään vahingonvaaraselvityksen mukaan kertomalla vahingosta aiheutuvan haitan kustannus vahingon todennäköisyydellä. Riski lasketaan vuosittaisena kustannuksena pitoajalle ja diskontataan tarkasteluhetkeen.
Vastaava riski koskee myös jätealtaita.
11. V irkatyökustannukset
Kuhunkin hankkeen vaiheeseen liittyvästä alueellisessa ympäristökeskuksessa tehtävästä virkatyöstä otetaan huomioon projektihenkilöiden työkustannukset. Virkatyökustannukset lasketaan omana kustannustyyppinään, jolloin on varottava niiden sisällyttämistä muihin kustannustyyppeihin. Varsinaisen palkan lisäksi välittömät kustannukset sisältävät sosiaalikustannuksia eli sosiaaliturva-ja eläkemaksuja sekä poissaolokustannuksia noin 60
%. Haluttaessa ottaa huomioon ympäristöhallinnolle aiheutuvat kokonaiskustannukset lisätään edellisiin valtion maksuperustelain (150/92) 2 §:n 1 momentin tarkoittamat välilliset kustannukset. Ne kohdistetaan välittömille kustannuksille kertoimella 0,85.
Tällöin välittömät ja välilliset kustannukset yhteensä ovat noin kolminkertaiset (kerroin 2,96) palkkakustannuksiin verrattuna. Taulukkolaskennan avulla on yksinkertaista käyttää pelkkään bruttopalkkaan perustuvaa kustannusta, joka kerrotaan kertoimella 1,6 tai 2,96 sen mukaan otetaanko huomioon pelkät välilliset vai kokonaiskustannukset. Tiedot virkatyökustannuksista on menetelmän käytön yleistyessä mahdollista saada suoraan
kustannusseurannasta. Kiijanpidosta saaduista palkoista on vähennettävä sosiaaliturva-ja eläkemaksut, noin 30%, ennen sosiaalikustannusten lisäämistä.
12. Jäännösarvo
Vesistoperkauksen jäännösarvona voidaan pitää nollaa, sillä hankkeen pitoaika määritellään niin, että hankeen vaikutukset ovat ainakin osittain hävinneet. Hankkeissa, joissa rakennetaan pysyvä rakenne, voidaan yleisenä ohjeena noudattaa talonrakennuksessa käytettyä sääntöä, että jäännösarvo on 30 % uuden rakenteen arvosta.
Hankkeissa, joissa pitoajan jälkeen puretaan rakenteita tai muuten ennallistetaan hankkeen vaikutuksia tästä aiheutuvat kustannukset on otettava huomioon negatiivisena jäännösarvona. Jäännösarvo ja pitoaika ovat toisistaan riippuvaisia siten, että pitoajan lyhentäminen teoriassa nostaa jäännösarvoa. Elinkaaren aikaisia kustannuksia laskettaessa jäännösarvo on ainoa erä, joka voi olla positiivinen.
LCC-mallin laskentamenettely
Laskettaessa elinkaaren aikaisia kokonaiskustannuksia arvioidaan kustannukset ja niiden tapahtumavuodet ja määritellään käytettävät taloudelliset muuttujat. Näitä ovat laskentakorko, pitoaika, virkatyökustannusten kerroin, kustannusten nousu sekä inflaatio haluttaessa käsitellä nimellistä kassavirtaa. Kustannuksista muodostetaan kassavirta.
Tarkasteluhetkeä edeltävät, jo toteutuneet kustannukset ovat luonnollisesti tapahtumishetkensä tasossa eli nimellisiä. Tulevat kustannukset arvioituina tarkasteluhetkenä taas ovat reaalisia eli tarkasteluhetken tasossa. Kustannukset on saatettava samantyyppisiksi ennen kuin niitä on mahdollista käsitellä kassavirtana.
Korottamalla jo tapahtuneet kustannukset maarakennuskustannusindeksillä nykyhetken tasoon muodostuu reaalinen kassavirta. Jo tapahtuneiden kustannusten indeksikorotus on yksinkertaista suorittaa eikä edellytä tulevan inflaation epävarmaa arviointia. Jos epäillään tulevien kustannusten muuttuvan yleisestä inflaatiosta poiketen voidaan niitä korottaa tai laskea kustannusten nousuprosentilla.
Nimellistä kassavirtaa muodostettaessa tulevat kustannukset korotetaan tapahtumisvuotensa tasoon kustannusten nousuprosentilla, joka sisältää inflaation. Jos rakennuskustannusten arvioidaan nousevan samaan tahtiin yleisten kustannusten kanssa, nousuprosentti on yhtä kuin inflaatio. Nimellisen kassavirran käyttöön sisältyy epävarmuus tulevaa inflaatiota arvioitaessa, mutta toisaalta nouseva kassavirta vastaa paremmin käsitystä kustannusten todellisesta käyttäytymisestä. Nimellinen laskentakorko
Leena Westerholm: Elinkaariarviointi ympäristörakentamisessa
38 vastaa markkinoilla näkyviä korkoja ja siksi helpompi hahmottaa.
Hankkeen kokonaiskustannusten kassavirtaa laskettaessa on tässä tutkimuksessa päätetty muodostaa reaalinen kassavirta indeksikorotuksen avulla ja käyttää tätä kassavirtaa taloudellisissa laskelmissa. Kassavirran muodostamisen jälkeen lasketaan luvussa 2.1 esitettyjen periaatteiden mukaan nykyarvo ja annuiteetti pitoajalle sekä kunkin kustannustyypin osalta erikseen että hankkeen kaikista kustannuksista yhteensä.
Laskentamenettelyä havainnollistettu on kuvassa 4.
Lähtötiedot prosessista Kassavirta
Kokonaiskustannusten nykyarvo
diskonttaus tarkasteluhetkeer
Kuva 4. Elinkaaren aikaisten kokonaiskustannusten laskenta
LCC-laskennan tulokset ovat nyt valmiina hyödynnettäviksi. Tuloksina esitetään käyttötarkoituksesta riippuen ainakin:
• kassavirta numeerisena j a graafisena
nykyarvo kokonaiskustannuksista ja sen jakautuminen kustannustyypeittäin
numeerisena ja graafisena
kokonaiskustannusten ja eri kustannustyyppien annuiteetti pitoajalle tulosten yhteydessä esitetään myös lähtötiedot selkeässä muodossa.
LCC-menetelmän tulosten hyödyntäminen
Eri tyyppisten ympäristörakentamishankkeiden elinkaaren kokonaiskustannukset voidaan laskea edellä kuvatulla menetelmällä. Mahdollisuudet laskelman hyödyntämiseen eri hanketyypeillä vaihtelevat. Tässä tutkimuksessa laskelmaa on hyödynnetty kahdella eri tavalla:
Hankkeille, joilla ympäristövaikutusten lisäksi tuotetaan rahallisia tuottoja, hyötyjä tai säästöjä, on laadittu kannattavuustarkastelu.
Hankkeille, joilla tuotetaan hyötyjä ja ympäristövaikutuksia, jotka eivät ole suoraan rahassa mitattavia, on laadittu menetelmä ympäristövaikutusten arvottamiseen.
Tuottoja arvioitaessa ympäristörakentamishankkeissa ongelmana on se, että hankkeilla ei yleensä ole välittömiä tuottoja. Hankkeilla aikaansaadut hyödyt vaihtelevat ja ovat hankalia arvottaa. Kun tietty hyöty päätetään arvottaa ja laskea hankkeen tuotoksi, on samalla perusteltava miksi muita hankkeen vaikeammin arvotettavia hyötyjä ei oteta huomioon. Ja arvotettaessa hankkeen hyötyjä on muistettava, että hankkeiden vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia. Nettoperiaatteen mukaan tulisi sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset ottaa huomioon niiltä osin kun niitä vastaavat kustannukset ovat mukana. Elinkaariajattelun mukaan tulisi kokonaiskustannusten rinnalla käsitellä nimenomaan hankkeen kokonaishyötyä koko hankkeen pitoajalle.
‘Kleemola et ai Vesistöhankkeiden vaikutusten arviointi 1986 s. 18
Leena Westerholm: Elinkaari arviointi ympäristörakentamisessa
40