MAL-prosessin osalta kyl varsinkin alkuvaiheessa, kun uutta MAL:lia ruvetaan aina sorvaamaan, niin kyllä siellä yleensä on jotain elinkeinoelämän foorumeita, työpajoja siinä vaiheessa kun sitten tavoitellaan, tai määritellään tavoitteita ja
kommentointimahdollisuuksia tulee, mutta vähän aina sopimuksesta riippuen, ehkä mun mielestä se niinkun se sitten vähän hiipuu tuota sitä loppua kohden, että pitäis ehkä olla semmone tasainen, jatkuva prosessi siinä MAL:lin osalta. H2
Elinkeinoelämän osallistuminen MAL-sopimusprosessiin perustuu pitkälti epäsuoraan vaikuttamiseen. MAL-prosessin aikana on pidetty työpajoja, missä elinkeinoelämän järjestöt ovat päässeet ääneen, mutta mitään virallisempaa osallistumista ei ole ollut. Elinkeinoelämän näkyminen sopimuksissa on vaihdellut sopimusvuodesta ja seudusta riippuen. Viimeisin MAL-sopimuspohja tuli valtiolta kaikille seuduille samanlaisena, eikä siinä painotettu elinkeinoelämää erikseen.
Elinkeinoelämä ei näy sopimuksessa omana alueena, vaan on mukana esimerkiksi aluevarauksissa, liikenteessä ja kaavoituksessa, eli Linnamaan (1999, 27) kilpailukyvyn elementeistä se näkyy infrastruktuurissa. Tampereella elinkeinoelämän jättäminen sopimuksen ulkopuolelle on ollut myös tietoinen valinta vähien resurssien kohdentamisessa. Täten elinkeinoelämän tarpeet huomioidaan aiempien suunnitelmien, selvitysten ynnä muiden sellaisten dokumenttien pohjalta, joista hyvänä esimerkkinä nousivat esiin Rajaton seutu -hanke Tampereella, joka pyrki sovittamaan hitaasti muuttuvaa maankäyttöä ja nopeasti muuttuvaa yrityskenttää lähemmäksi toisiaan (Tampereen kaupunkiseutu 2018), ja Oulun liikennejärjestelmäsuunnittelu, jossa on laajaa vuorovaikutusta aina yritystasolle asti. Lisäksi kuntien elinkeinojohtajat ja ELY-keskusten sisäiset yhteistyöryhmät välittävät syötteitä prosessiin:
--meillä tuota perinteisesti elinkeinoelämä on osallistunut suunnitteluun ja meillä mm.
kauppakamari on liikenteen johtoryhmässä ja myös kun MAL-prosessia on viety niin tuota ollaan järjestetty eri näköisiä tilaisuuksia… tietysti kauppakamarille, Pohjois-Pohjanmaan yrittäjille ja tämmösille yritysjärjestöille-- H5
--jos ihan MAL-prosessia katotaan niin siellä se ääni ei ehkä niinkään kuulu, koska siellä esimerkiksi TEM:kin on lähinnä niinkun ELY-keskusten kautta siellä tota näitten L- ja Y-vastuualueitten ääni siellä ehkä sitten enempi kuuluu, mutta ei niinkään tää E-vastuualueen ääni sitten täällä MAL-sopimuksessa. H1
Edellinen sitaatti kertoo siitä, että vaikka työ- ja elinkeinoministeriö on MAL-sopimuksessa allekirjoittajana, niin sen vaikutus ja rooli ovat todellisuudessa mitättömiä. ELY-keskusten liikenne- ja ympäristövastuualueitten vahva rooli sopimuksessa kuvastaa hyvin MAL-sopimuksen liikenne- ja maankäyttöpainotusta. Kilpailukykynäkökulmasta Linnamaan (1999, 26) tärkeänä pitämän
yrityselementin poisjäämisen voisi nähdä puutteena, mutta toisaalta kuten Ruokolainen &
Kolehmainen (2010, 14–17) korostavat, niin sujuva arki on koko ajan tärkeämpi kilpailukykytekijä kaupunkiseutujen kehitykselle, eikä keskittyminen yhdellä sopimuksella yhteen asiaan välttämättä ole huono asia kokonaisuuden kannalta.
Elinkeinoelämä lisäksi kokee, että sen on helppo vaikuttaa niin laajemmin seudulliseen kaupunkiseutusuunnitteluun kuin MAL-sopimukseenkin. Tämä pätee erityisesti Ouluun, missä on laajemmat perinteet MALPE-sopimuksen myötä. Tampereella MAL-sopimus on perinteisesti ollut hyvin maankäyttö- asumis- ja liikkumispainotteinen. Kummallakin seudulla koetaan, että elinkeinoelämä olisi hyvä ottaa paremmin mukaan sopimukseen, ja MALPE-kehitys voisi auttaa esimerkiksi määrittelemään elinkeinojen todellisen liikkumistarpeen ottamalla paremmin huomioon logistiikan ulkopuoliset alat, kuten osaamisperusteisen informaatioteknologian (kts. luku 6.2). Sen sijaan laajamittainen ja rivielinkeinotoimijaa koskettava osallistaminen nähdään haastavana, sillä yrityksillä on muutakin pohdittavaa, kun kaupunkiseudun kehittäminen vuosien päähän, ja niiden tarpeet ovat yleensä varsin konkreettisia ja pienempiä tämän hetken asioita. Joka tapauksessa MAL-sopimuksen kohdalla toivotaan jatkuvaa vaikutusprosessia, eikä ainoastaan MAL-sopimuksen alkuvaiheessa tapahtuvaa osallistamista.
ei ne oo… tässä kaupungissa ainakaan semmosia niinkun olleet ainakaan semmosia aktiivisia strategian rakentajia tonne julkiselle puolelle, että ne on tyytyväisiä, kun ne saa sen hyvän tien alle, ja riittävän määrän tonttitarjontaa heidän toimijoillensa. H6
Edeltävän sitaatin mukaan elinkeinoelämän rivitoimijoita ei kiinnosta osallistua kaupunkiseudun kehittäjäverkoston (Linnamaa 1999, 30) toimintaan, vaan ne ovat tyytyväisiä tiettyjen perustarpeiden täytyttyä. Taustalla tässä on myös se, ettei suurilla kaupunkiseuduilla yksittäiset yritykset saa kovin helposti niin merkittävää asemaa, että niistä tulisi Linnamaan (1999, 28–29) mainitsemia epämuodollisia instituutioita, vaan vaikuttaminen jää edunvalvontajärjestöille.
Sinänsä elinkeinoelämähän rankkeeraa jatkuvasti niinkun liikenneyhteydet ihan kärkeen, silloin kun esimerkiksi yritykset miettivät sijoittumispaikkojaan, mut se että tää ööh siinä on vähän sitäkin, että yritykset sijoittuvat niihin paikkoihin, joissa on jo hyvät liikenneyhteydet. Ja ja tuota… se kuuntelun vaikutus on sitten vähän niinkun muna/kanailmiö koko ajan siinä. H3
Sitaatti viittaa Rietveldin & Nijkampin (1992, 16) pohdintaan siitä, että elinkeinoelämän sijoittumisen ja liikenneinvestointien välinen syy–seuraussuhde ei ole mitenkään selvä ja yksiselitteinen. Se kertoo myös aktiivisen kehittämisen tarpeesta, ja Somerpalon (2006, 39; 41) näkemyksestä, että aluekehittämisessä tulee ennakoivasti tehdä liikenneinvestointeja tulevaisuuden toimialoja ajatellen.
Siten pelkästään nykyisten toimijoiden kuuntelu ei pidemmän aikavälin kilpailukyvyn kannalta yksinään riitä.
Tampereen seudulla toimii vakiintunut Pirkanmaan edunvalvontaryhmä, jonka muodostavat Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, Tampereen kaupunkiseutu, Business Tampere, Tampereen kauppakamari ja Pirkanmaan Yrittäjät. Tämä foorumi mahdollistaa elinkeinoelämän näkemysten tuomisen mukaan valtion suuntaan tapahtuvaan lobbaukseen, ja toisaalta myös sen, että seudun toimijat ovat sisäisesti yhtä mieltä kehitystarpeista. Suuremmalla joukolla tapahtuva lobbaus saa myös enemmän huomiota, kun se, jos jokainen kunta tai toimija lähettäisi oman delegaationsa, kuten luvussa 5.2 mainitsin.
Elinkeinoelämän osallistaminen kaupunkiseutusuunnittelussa nähtiin haastatteluissa tapahtuvan erityisesti klusteriajattelun pohjalta:
--nää vahvat osaamiskeskittymät siellä korostuu… myös tässä niinku seudullisessa työssä, eli logistiikkakeskukset, tutkimus-, koulutus- ja hyvinvointikeskittymät, teknologiakylät, bio- ja kiertotalousalueet ja niiden tarpeet tunnistetaan. H5
Klusteriajattelu on yksi Porterin & Kramerin (2011) näkemistä yrityslähtöisen jaettua arvoa tuottavan suunnittelun tekijöistä. Porter & Kramer (2011, 31) kirjoittavat kuitenkin klustereiden olevan hyvin yrityslähtöisiä, ja niiden kehittäminen koskee ennen kaikkea koulutuksen ja regulaation kaltaisia asioita, joihin kaupunkiseudun maankäytön, asumisen ja liikenteen sektorit eivät kovin vahvasti liity.
Toisaalta yrityslähtöisellä jaetun arvon teorian mukaisella kehittämisellä voisi olla paikkansa joukkoliikenteen ja tilaa vievän toiminnan yritysalueiden yhteensovittamisessa, mikä tällä hetkellä vaikuttaa tuottavan haasteita kaupunkiseutusuunnittelussa, kuten luvussa 6.1.2 kerron.
6 ELINVOIMAINEN ELINKEINOELÄMÄ JA ELINVOIMAINEN MAL-SEUTU
Elinvoimaisuus käsitteenä on laajasti viljelty, eikä sitä ole elinkeinoelämän yhteydessä juurikaan määritelty aiemmassa kirjallisuudessa, kuten luvussa 3 asiaa avasin. Myöskään MAL-sopimus ei sitä määrittelee, vaan ainoastaan toteaa sen yhdeksi tavoitteeksi. Siten sille ei myöskään ole selviä toimenpiteitä kohdennettu sitä tukemaan. Tässä luvussa tarkoitan elinkeinoelämän elinvoimaisuudella suoraan elinkeinoelämään liittyviä asioita, että myös välillisiä tekijöitä, kuten työntekijöitä houkuttelevaa viihtyisää asuinympäristöä.
Tarkoittaa että yrityksillä on tällä seudulla edellytykset kasvaa, ja meille syntyy uutta elinkeinotoimintaa, kokonaan uusia sektoreita, mutta tosiaan se tarkoittaa myöskin sitä, että täällä olevat yritykset kokevat sen, että täällä on turvallista investoida ja mielekästä panostaa kasvuun juuri tällä alueella. H2
--elinvoimainen elinkeinoelämä on sitä, että meillä on kasvua, ja ollaan mukana uusilla toimialoilla et jos meillä jonkinverran menetetäänkin jossakin työpaikkoja niin ollaan uusilla toimialoilla, ja tänä päivänä se elinvoimainen elinkeinoelämä on aika paljon se termi… niinkun kasvaa se, että elinvoimaa mitataan niinkun kansainvälisessä kehyksessä, eikä niinkun maakuntasarjassa. H3
Edeltävät sitaatit ovat Tarvaisen & Pajusen (2012) ja Bishwasin (2015, 151) esittelemien yritysten elinvoimaan liittyvien piirteiden mukaisia, eli elinvoimainen elinkeinoelämä on ennen kaikkea kasvavaa, sopeutumis- ja muuttumiskykyistä, luovaa ja tehokasta. Elinvoimaa ei verrata pelkästään Suomen sisällä, vaan alueet kilpailevat globaalisti (Bristow 2010, 14–15).
Aineiston perusteella on selvää, ettei elinkeinoelämä näe kaupunkiseudun maksimaalista, suunnittelematonta ja jopa holtitonta kasvua tavoittelemisen arvoisena asiana. Elinvoimainen elinkeinoelämä MAL-sopimuksissa ei tarkoita yritysten toimintaedellytyksiin keskittymistä, vaan ne tulevat mukana ja integroituna muihin sopimuksen teemoihin, kuten kohtuuhintaiseen asumiseen, sujuvaan liikkumiseen ja toimivaan arkeen. Mikäli keskityttäisiin alueen maksimaaliseen väestönkasvuun, mikä teoriassa (Ruokolainen & Kolehmainen 2010, 35) olisi elinkeinoelämän kannalta parasta potentiaalisten asiakkaiden määrän kasvaessa ilman rajoittavia tekijöitä, niin kaupunkiseudun toimivuus, viihtyisyys ja houkuttelevuus voisivat kärsiä kääntäen yhtälön negatiiviseksi (Ruokolainen & Kolehmainen 2010, 14—17). Tästäkin syystä kaupunkiseuduilla
turvaudutaan aktiiviseen kehittämiseen (Rietveld & Nijkamp 1992, 1; Paananen, Haveri &
Airaksinen 2014, 66–67), joka varmistaa, ettei alue ole ikään kuin rakennettu yhden yrityksen tai toimialan varaan, vaan toimiva alusta monenlaiselle toiminnalle. Siten elinvoimainen elinkeinoelämä on välillinen teema ja tahtotila, joka tukeutuu muuhun kehittämiseen:
Tänä päivänä se elinvoimainen elinkeinoelämä tulee hyvin paljon myös siitä, että ne yritykset saa osaavaa työvoimaa, ja se tarkoittaa myöskin hyvin paljon sitä, että jos meillä on saatavilla osaavaa työvoimaa, elikkä me ollaan myös houkutteleva alue ja meillä on houkuttelevia oppilaitoksia, ja sitten hyvä polku sinne työelämään niin silloin myöskin elinkeinoelämä on hyvin elinvoimaista. H2
Suurilla kaupunkiseuduilla, kuten Tampereen ja Oulun MAL-alueilla yksittäisten yritysten kuuntelu kaupunkiseutusuunnittelun tasolla ei jo pelkästään resurssien puolesta ole mahdollista, eikä kokonaiskuvan kannalta edes relevanttia. Seuraava sitaatti painottaakin hyvää vuorovaikutusta siinä kohtaa, kun tarvetta sille tulee:
--itse ajattelisin elinvoimaisen elinkeinoelämän olevan sen kaltaista, että kunnat ja kaupungit nimenomaan mahdollistavat sen elinkeinoelämän hyvän toiminnan, ja sitten kun havaitaan ristiriitoja, tai ongelmia, niin niistä voidaan sitten ihan oikeasti ja aidosti keskustella. H4
Oulun MAL-sopimuksen Oritkarin kolmioraidetta lukuun ottamatta sopimukset perustuvat aktiiviseen kaupunkiseutukehittämiseen, jossa kaupunkiseudut kehittävät itseään mahdollisimman houkutteleviksi kohteiksi elinkeinoelämän investoinneille tietämättä välttämättä tarkasti etukäteen, mitä yrityksiä tai toimialoja edes tavoitellaan. Kolmioraide sen sijaan on aiemmin luvussa 3.1 esittelemäni passiivisen kehittämisen (kts. Rietveld & Nijkamp 1992, 1) malliesimerkki, joka toteutuu suuren metsäteollisuusyrityksen investoinnin seurauksena. Selvää on myös, että suuren pörssiyhtiön vaikutusmahdollisuudet ovat suoremmat ja painoarvoltaan suuremmat kuin pk-yritysten, jotka yhdessäkin muodostavat varsin kirjavan ja tarpeiltaan erilaisen joukon. Toisaalta MAL-sopimuksen ollessa laaja-alaista kehittämistä, näkisin juuri eri yritysten ja ennen kaikkea eri kokoisten yritysten näkökulmat tärkeänä; Suuryritykset kyllä saavat tarpeensa tuotua esille, ja usein oikotietä myös toteutukseen.
6.1 Agglomeraatio kasvun mahdollistajana