D&O-riskien lähteet

Edellä esitellyn Juvosen (2005, s. 45) luokittelun mukaan D&O-riskit voidaan sijoittaa osaksi yrityksen toiminnan vastuuriskejä. Vastuuriskit konkretisoituvat korvausvastuina, rangaistuk-sina tai muina viranomaisseuraukrangaistuk-sina, oikeudenkäyntikuluina tai ylimääräisinä välittöminä tai välillisinä kustannuksina. D&O-vahingon korvattavuuden edellytyksenä on, että vahinkoa aiheuttanut toiminta liittyy yhtiöön tai sen toimintaan ja että se koskee toimintaa, jota johta-vassa asemassa oleva siinä ominaisuudessa suorittaa. Korvausvastuu syntyy aina henkilökoh-taisena ja koskee vain laissa mainittuja hallintoelimiä. Kaikkeen liiketoimintaa sisältyy aina riskielementti, joten pelkkää riskin toteutumista ei voida pitää johtajan huolimattomuutena.

Korvausvelvollisuuden riski toteutuu vain jos henkilö on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää päätöksestä aiheutuvan riskin olevan suurempi kuin mitä yleisesti voidaan pitää hyväksyttä-vänä. (Lintumaa 2004, s. 393–396)

Koska juuri riskienhallintaan keskittyvää kirjallisuutta ei ole olemassa eikä riskien sisältöä ole aiemmin tutkittu, riskille ei ole vakiintunutta määritelmää. D&O-riski voitaneen nähdä uhkana, joka toteutuu johtajan tuottamuksellisesta asemansa väärinkäy-töksestä ja toteutuessaan saattaa yrityksen johtajan henkilökohtaiseen korvausvastuuseen kolmannelle osapuolelle aiheuttamastaan vahingosta.

2.1.2 D&O-riskien lähteet

Tarkastelemalla toteutuneita vahinkoja voidaan nostaa esille yleisimmät yrityksen johdon kohtaamat riskit. Youngman (1999, 12–16) esittelee riskien lähteitä, joista D&O-vahingot yleisimmin konkretisoituvat.

Johtajan odotetaan toimivan huolellisesti ja rehellisesti. Toimiessaan vilpillisesti taikka yri-tyksen yhtiöjärjesyri-tyksen vastaisesti, voidaan johtajan katsoa olevan henkilökohtaisessa

vas-tuussa. Johtajalla on myös asemansa puolesta tietty auktoriteetti, jonka väärinkäytös voi joh-taa korvausvastuun syntymiseen. Esimerkiksi yhtiön varojen käyttö, varsinkin tilanteissa, jois-ta johjois-taja itse hyötyy rahallisesti, synnyttää riskin. Johto on usein riskin alaisena epäpätevän tai taitamattoman johtamisen seurauksena. Johtajien odotetaan valvovan koko yrityksen toi-mintaa sekä sen sisällä tapahtuvaa johtamista. Johtajien tulee puuttua linjaesimiesten sääntö-jen rikkomiseen taikka omistajilta tuleviin vääriin ohjeistuksiin. Liian usein johtajat katsovat muiden toimintaa läpi sormien, mikä voi kostautua johtajalla itselleen vahingonkorvausvaa-teen muodossa. (Youngman 1999, 12)

Toinen D&O-riskien ryhmä syntyy työsuhteesta. Kaikenasteinen syrjintä perustuen ikään, sukupuoleen tai rotuun voi realisoitua syytteenä yritystä ja sen johtajia vastaan. Myös irtisa-nominen väärin perustein synnyttää suuren riskin D&O-vahingolle. Irtisanomistilanteissa tu-lisikin toimia tarkasti työsuhdelainsäädäntöä noudattaen. Lisäksi työsuhdelainsäädännön mu-kaan palkkio työstä on määritelty työsopimuksessa, joka sitoo työnantajaa. Palkan myöhästy-minen, maksamattomuus tai palkan maksaminen alimääräisenä voi luoda perustan syytteelle johtajia vastaan. (Youngman 1999, 13)

Yrityksen taloudellisesta suorituskyvystä sekä johtajan yritystä koskevista taloudellisista pää-töksistä voi joissain tapauksissa realisoitua D&O-riskejä. Riskit voivat syntyä luottokelpoi-suuden väärästä tulkinnasta, osakkeiden väärästä vaihdannasta, laittomista šekeistä, laittomas-ta yhtiön varojen lainaamiseslaittomas-ta ja verojen virheellisestä maksamiseslaittomas-ta. Johlaittomas-tajia voidaan pitää henkilökohtaisesti vastuussa, jos he syyllistyvät vaihdantaan ja kaupantekoon yhtiön varoilla siinä tilanteessa, kun yhtiö on ajautumassa tai on jo todettu maksukyvyttömäksi. Oman riski-ryhmän muodostavat lainsäädännöllisiä toimijoita kohtaan tehdyt rikkomukset: laiton hinnoit-telu, kartellisopimukset, monopolit, laiton vaihdanta ulkomaille ja virheelliset julkaisut. Ky-seiset riskit ovat varteenotettavia, koska viranomaiset ja julkiset elimet seuraavat tarkasti jul-kisesti noteerattujen yhtiöiden liiketoimintaa. (Youngman 1999, 14–15)

Yleinen D&O-riskien alkulähde on yrityksen heikko taloudellinen tulos (Terzih 2004, 2). Yri-tysten huono suorituskyky on yleensä nivoutunut osaksi laajempaa talouden suhdannesykliä.

Vuoden 2008 finanssikriisi ja sen jälkeinen globaalin talouden epävarmuus on näkynyt yritys-ten tuloksissa. Yrityksen arvon alentuminen ja huonot investointipäätökset voidaan vierittää johtajien vastuulle, mikäli pystytään todistamaan, että heidän päätöksensä ovat aiheuttaneet taloudellista vahinkoa. Lieväkin tuottamus voi riittää vahingonkorvausvelvollisuuden

synty-miseen, mikäli se pystytään todistamaan (Haussila 2002, 320). Osakkeenomistajat ovat haas-taneet yrityksen johdon vahingonkorvausvastuuseen myös toteutumattomien ennustusten vuoksi. Näissä tapauksissa yrityksen johto on antanut voitokkaan tulosennusteen, mutta yritys on epäonnistunut saavuttamaan ennustettua tulosta. Eräässä tapauksessa osakkeenomistajat olivat haastaneet yrityksen johdon, koska johtajien harhaanjohtavat lausunnot olivat saaneet osakkeenomistajat myymään osakkeitaan ennenaikaisesti. (Youngman 1999, 8)

Yritysjärjestelyihin ja –kauppohin liittyy aina monia eri riskitekijöitä. Johtajia voidaan pitää vastuullisena ostoista ja hankinnoista, joita ei ole tehty osakkeenomistajien etua ajatellen. Joh-tajat voivat syyllistyä yrityskaupoissa hinnoittelun taktikointiin, joka ei aja osakkeenomistaji-en etua. Riskejä nousee tilanteissa, joissa johtajiosakkeenomistaji-en tulee antaa julkista tietoa sijoittajille osakkeenomistaji-ennosakkeenomistaji-en ja jälkeen yritysjärjestelyjä. Yleisin riskin lähde yritysjärjestelyiden tiedottamisessa on, että johtajat eivät tuo julkisuuteen tietoja kaupan kohteena olevan yrityksen mahdollisista vastuis-ta vastuis-tai vireellä olevisvastuis-ta syytteistä. (Youngman 1999, 13) Lisvastuis-tautumisen tiedonantovelvollisuu-den täyttämiseen liittyy myös omia riskejä. Tarjotessaan tai myydessään arvopapereita Suo-men ulkopuolelle tai salliessaan esimerkiksi markkinatoimet SuoSuo-men ulkopuolella yhtiö altis-taa sekä itsensä että johtonsa myös muiden maiden arvopaperimarkkinalainsäädännön alai-seksi. Julkisten yhtiöiden päätöksenteosta ja julkisesta tiedottamisesta tulee tarkoin säännelty prosessi, johon yhtiön tulee valmistautua jo ennen listautumistaan. (Haussila 2002, 312–314)

Tarjoustilanteissa piilee myös omat riskinsä. D&O-vahinkoja on realisoitunut tilanteessa, jos-sa yrityksestä tehdään ensimmäinen ostotarjous, mutta hallitus antaa suosituksen ojos-sakkeen- osakkeen-omistajille ja osakkeen-omistajille kieltäytyä tarjouksesta. Mikäli lopullinen tarjous osoittautuu huo-nommaksi kuin alkuperäinen tarjous, voidaan hallituksen jäsenet katsoa syyllisiksi tilanteessa.

Yritysostoissa johto voi olla eturistiriitatilanteessa. Heidän velvollisuutena osakkeenomistajia kohtaan on hankkia paras mahdollinen hinta yrityksestä samalla suojellen yrityksen varoja ja työntekijöitä. Johtajilla on usein luontainen taipumus suojella tilanteessa omaa statusta ja työ-paikkaansa. Yrityskauppatilanteissa päätöksiä tulee tehdä nopealla aikataululla ilman perus-teellista taustatyötä, joka asettaa johtajat ja hallituksen jäsenet riskin alaisiksi syytöksille joh-tajan velvollisuuksien rikkomisesta. (Youngman 1999, 13–14)