Charles Booth ja Seebohm Rowntree

Vuosisadan vaihtuessa 1800-luvusta 1900-lukuun köyhyystutkimus sai kaksi mer-kittävää englantilaista tutkijaa, jotka veivät köyhyyden teoriaa ja tutkimusta huo-mattavasti eteenpäin. Nämä kaksi tutkijaa olivat Charles Booth ja Seebohm Rown-tree. He eivät toki olleet ensimmäisiä köyhyystutkijoita, mutta heidän menetelmänsä ovat perustavia köyhyystutkimuksen kehityksessä. Heitä ennen on mainittava ain-akin Henry Mayhew’n tutkimus London labour and the London poor (Mayhew 1861) ja kirkollinen julkaisu The bitter cry of outcast London: An inquiry into the condition of the abject poor (Mearns 1883). (Tieto peräisin Glennerster, et al. 2004, 17–18.) Myös nouseva ammattiyhdistysliike kiinnitti huomiota työtä tekevien köy-hyyteen. Syntyneet tutkimukset olivat kuitenkin pamflettimaisia.

Varsinaisen tieteellisen, tilastollisen köyhyystutkimuksen aloitti Charles Booth tutkimuksillaan Condition and occupations of the people of East London and Hack-ney, 1887, Enumeration and classification of paupers, and state pensions for the aged ja Labour and life of the people in London (Booth 1888; Booth 1889; Booth 1891).

Kohdejoukkona hänellä olivat Itä-Lontoon köyhät perheet. Hän kehitti survey-me-netelmiä ja otti käyttöön Lontoon alueellisen jaon erityyppisiin köyhyysluokkiin.

Hän käytti tuloihin perustuvaa köyhyysrajaa, jonka Glennerster kuitenkin osoitti ylittävän tuolloin virallisesti maksetun köyhäinavun reippaasti. Boothin köyhyys-rajan määrityksellä oli kuitenkin merkitystä, kun viranomaiset määrittelivät,

kuin-ka alhainen palkkuin-ka oikeuttaisi köyhäinapuun, Booth siis vaikutti poliittis-hallin-nollisen köyhyysrajan²¹ määrittelyyn (Glennerster, et al. 2004, 19–20).

Seebohm Rowntree jatkoi Boothin tutkimuksia ulottaen ne Yorkin kaupun-kiin, menetelmänä hän käytti samaa kuin Booth. Rowntree toistaen Boothin vuoden 1889 tutkimuksen vuosina 1936 ja 1951 (aineiston keräämisvuodet) (Rowntree 1901;

Rowntree 1942; Rowntree ja Lavers 1951). Uutuutena hän yritti mitata köyhyyden syitä ja jaksotti köyhyyden elämänvaiheisiin iän mukaan. Rowntree otti käyttöön pe-rusköyhän (primary poverty)²² käsitteen, jossa tulojen suuruus perustui ruokakorin arvoon, jonka koostumus perustui British Medical Association raportin suosituksiin minimaalisesta ruokakulutuksesta, jolla työmies voi ylläpitää työkykyään (Rowntree 1942, 29 ja 174–197). Hän käytti kotitalouden budjettiin perustuvaa köyhyysmäärit-telyä. Köyhyys määriteltiin käytettävissä olevasta tulosta, josta vuokrat ja maksut oli vähennetty. Perusköyhiä (primary poverty), joiden käytettävissä olevat tulot jäivät 5-henkisessä perheessä alle 33 šillinkiä 6 pennyä²³ viikossa, hän löysi 8,1 %²⁴ Yorkin vä-estöstä. Toissijaisesti köyhiä (secundary poverty) eli niitä, joiden tulot olivat yli 33 šillinkiä 5 pennyä ja alle 43 šillinkiä 6 pennyä, oli Yorkissa 9,6 % väestöstä (Rowntree 1942, 32). Rowntree vertasi perusköyhiä vuoden 1899 aineistosta laskemiinsa ja tuol-loin köyhien osuus työväenluokasta oli 15,5 %, kun se oli 6,8 % vuonna 1936 (Rown-tree 1942, 461). Äärimmäinen köyhyys oli siis 37 vuodessa laskenut puoleen. Jos las-ketaan köyhiksi vielä tuloluokka 43 š. 6 d.–53 š. 5d., joita oli 10,8 % väestöstä, niin köyhien osuus väestöstä kaikkiaan nousi 28,5 %:iin ja samalla voidaan verrata tätä Charles Boothin tutkimuksen köyhyysluokkiin A–D, jonka suuruus oli 35,2 % väes-töstä (Booth 1889, 34–5, Boothin köyhyysmääritelmä ei perustunut ruokakorimene-telmään, joten sen vertailtavuus Rowntreen vastaavaan saattaa olla huono). Tärkein köyhyyden syy näissä kahdessa köyhyysluokassa oli yleisimmin liian alhainen palkka säännöllisessä työssä (32,8 %) ja lähes yhtä usein työttömyys (28,6 %) (Glennerster, et al. 2004, 22–25; Green 2001, 9; Rowntree 1942, 32, 39 ja 461).

Rowntreen lisäantina köyhyysteorian kehitykselle pidetään hänen teoriaansa köyhyyden esiintymisestä elämän vaiheiden mukaan sykleittäin (life cycle of po-verty theory), jolloin suuren köyhyysriskin vaiheita ovat 1) lapsuus, 2) varhainen keski-ikä ja 3) vanhuus. Kun lapsuus on yksi vaihe ja kun tiedetään, että

lapsilu-21 Poliittis-hallinnollisella köyhyysrajalla tarkoitetaan sitä tuloa, jonka yhteiskunta viranomaisten toimesta hakijalle myöntää ns. viimesijaisena tukena ja on alhaisin tulonsiirto ko. yhteiskunnassa. Suomessa tämä tuki tarkoittaa yleensä toimeentulotukea, joka täydentää muutoin liian alhaista syyperustaista tukea tai muodostaa hakijan pääasiallisen tulolähteen. Tämän tuen suuruus riippuu vahvasti henkilön tarpeista, jotka viranomainen määrittelee lain ja normien ohjaamana. Boothin aikana olivat voimassa köyhäinhoitolait ja ne määrittelivät virallisen eli poliittis-hallinnollisen köyhyyskäsitteen.

22 ”Perusköyhyysrajani edustaa minimisummaa, jolla fyysista toimintakykyä (physical efficiency) voidaan ylläpitää. Se oli pikemminkin pelkän olemassaolon kuin elämisen standardi.” (Rowntree 1942, 102.)

23 Muille perhetyypeille Rowntree laski omat rajansa (emt., 30).

24 Rowntree ei ota näissä luvuissa huomioon kotipalvelijoita eikä julkisissa laitoksissa olevia, joita oli väestöstä 4,4 % ja 3,6 %. Huomattava on, että Rowntreen tutkimus kohdistui työtä tekevään luokkaan, sillä rajoituksella että päämiehen tulot jäivät alle £ 250 vuodessa (vuoden 2005 rahan arvon mukaan noin

£ 10 300 = 15 100 €) (s. 11). Tämän tuloehdon täyttävät kuuluvat kuitenkin kaikki tutkimusaineistoon, vaik-ka eivät ole manuaalisen työn tekijöitä. Heitä ovat kirjurit (clerk) ja vaik-kauppa-apulaiset. Tämän ehdon takia ei-työtä tekevän luokan koko (class H, emt., 32) muodosti 35 % väestöstä.

ku oli yleensä suuri perheissä, niin voidaan päätellä, että palkat olivat liian alhaisia ylittääkseen perheiden tarpeisiin perustuvaa köyhyysrajaa. Samasta syystä varhai-nen keski-ikä (25–44 v.) on köyhyydelle altista aikaa. (Glennerster, et al. 2004, 25–

6; Rowntree 1942, 156.)

Rowntreen tutkimukset vaikuttivat suuresti William Beveridgen raport-tiin vuodelta 1942 ja valtion vastuunottoon jäsentensä hyvinvoinnista, mikä joh-ti esimerkiksi Najoh-tional Assistance (vuodesta 1966 lähjoh-tien Supplementary Benefit) -lain eli suomalaisen huoltoavun/toimeentulotuen englantilainen version syn-tyyn (Bradshaw 2001b; Green 1999, 46 ja 76; Townsend 1979, 32).

Helen Bosanquet esitti Rowntreen (1901) ruokakori-menetelmään kritiik-kiä (Bosanquet 1903), hänen mukaansa ruuan tarve on yksilöllistä, eikä siksi voi-da käyttää ravinto-opillisia keskiarvoja minimiruokakorin perustana (Dowler 2002). Ruoka muodosti lähes puolet (20 š. 6 d./43 š. 6 d.) köyhän perheen me-noista (Rowntree 1942, 28), joten tämä on merkittävä kritiikin kohde, mutta si-tä voi soveltaa muuhunkin kulutukseen kuin ruokaan. Myös Peter Townsend kri-tisoi Rowntreen tarpeiden määrittelyä ja niin muodoin köyhyysrajaa (Townsend 1979, 34).

Rowntreen elämälle välttämättömään vähimmäiskulutukseen perustuvaa me-netelmää köyhyyden määrittelyssä käytetään silti edelleen monissa maissa, ainakin USA:ssa ja Vietnamissa. Molemmissa maissa ruokakori määritellään iän, sukupuolen ja toiminnan mukaisen välttämättömän kalorimäärän/ravintoarvon mukaiseksi.

USA:ssa käytetään edelleen virallisen köyhyysrajan määrittelyssä vuonna 1955 määriteltyä ruokakoria välttämättömän ruokatarpeen määrittämiseksi ja sen lisäk-si lasketaan tietyllä kertoimella²⁵ ruokakorin arvosta muuhun välttämättömään kulutukseen tarvittava rahamäärä, jota muutetaan hintojen muutoksen perusteel-la (Citro ja Michael 1995, 2; Orshansky 1965). Tämä on USA:n ”virallinen köy-hyysraja”, jota pitänee kuitenkin tarkastella yhtenäiseltä pohjalta tehtynä tilastona eikä tutkimuksena USA:n köyhyydestä. Tehdäänhän USA:n tilastolaitoksessa myös eurooppalaisittain tavallista monipuolista köyhyystutkimusta (esimerkiksi: Short 2005).

Rowntreen vaikutus etenkin brittiläisen sodanjälkeisen hyvinvointivaltion ke-hitykseen oli suuri. Britannian hyvinvointivaltio on ollut esimerkkinä myös poh-joismaisen hyvinvointivaltion kehittämisessä. Englannissa luultiin vielä 1970-lu-vulla, että köyhyys oli hyvinvointivaltion syntymisen ansiosta jäänyt historiaan.

Näin ei ollut ja sen osoitti Peter Townsend.

25 Kerroin on 1 ruokaan ja 2 muuhun.