Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen alkoholijuomatilaston (Thl 2019) mukaan suomalaiset yli 15 vuotiaat suomalaiset käyttivät vuonna 2018 10,4 litraa 100% alkoholia kohti vuodessa. Kun verrataan kulutusta vastaavaan vuoden 1960 tilastotietoon, jolloin alkoholin kulutus oli 3,7 litraa 100% alkoholia jokaista yli 15 vuotiasta kohden, voidaan alkoholin kokonaiskulutuksen kasvaneen merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Samalla kun alkoholin kokonaiskulutuksessa on tapahtunut merkittävä kasvu, ovat siitä johtuvat sekä yksilöön että koko väestöön liittyvät uhkat terveydelle ja hyvinvoinnille ovat lisääntyneet. Karlsonin (2018, 15-25) mukaan esimerkiksi alkoholiperäiset maksasairauskuolemat sekä pahoinpitelyt seuraavat hyvin tiiviisti alkoholin kokonaiskulutuksen kehitystä, eikä esimerkiksi alkoholiperäisiä
maksasairauskuolemia 1960-luvulla juurikaan esiintynyt. Tällä hetkellä alkoholimaksasairauksista aiheutuvien kuolemien lukumäärä on vuositasolla noin 1000 kuolemaa.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna erot alkoholikuolleisuudessa ovat Suomessa suuret, kun niitä verrataan muihin Länsi-Euroopan maihin (Mackenbach ym.
2015). Alkoholikuolleisuuden erot sosiaalisten ryhmien välillä ovat myös merkittäviä ei ainoastaan mitattuna käytettävissä olevien tulojen, vaan myös koulutuksen, ammattiaseman ja kotitalouden tyypin mukaan tarkasteltuna. Huono-osaisuus, joka liittyy alhaiseen tulotasoon yhdistettynä työttömyyteen ja työkyvyttömyyteen selittävät suuren osan lisääntyneestä alkoholikuolleisuudesta. (Mäkelä 2015.)
Alkoholin kulutus sosioekonomisten ryhmien välillä on Suomessa jakautunut varsin tasaisesti, kun sitä mitataan alkoholin kokonaiskulutuksen osalta. Selkeämmät erot alkoholinkäytön sosioekonomisista eroista löytyvät, kun alkoholin käyttöä tutkitaan käyttäen mittarina humalajuomista tai suurkulutusta, jotka johtavat vakaviin alkoholihaittoihin. Vakavat alkoholihaitat, kuten alkoholikuolleisuus ja hoitojaksot ovat merkittävästi yleisempiä alhaisissa sosioekonomisissa ryhmissä. (Helakorpi ym. 2007;
Martikainen ym. 2017.) Erot alkoholikuolleisuudessa alimpien ja ylimpien sosioekonomisen ryhmien välillä ovat olleet enimmillään jopa viisinkertaisia (Mäkelä 2018, 168-169).
Alkoholikuolleisuuden ja sosioekonomisen aseman välillä näyttäisi tutkimukseen perustuen olevan selkeä yhteys. Ei ole kuitenkaan kiistatonta mistä erot sosioekonomisen aseman ja alkoholikuolleisuuden välillä johtuvat. Mäkelä (1999, 86) toteaa tutkimuksessaan, ettei kuolemansyytilastot anna suoraan luotettavaa tietoa sosioekonomisen aseman ja alkoholikuolleisuuden yhteydestä, toisaalta yhdistämällä alkoholikuolleisuustilastojen tiedot muuhun tutkimukseen voidaan kuitenkin varsin luotettavasti tehdä johtopäätöksiä. Mäkelä (emt.) nostaa esille erot sosioekonomisten ryhmien alkoholinkulutustavoissa, samanlaisen kulutustottumuksen vaikutuksissa eri sosioekonomisissa ryhmissä sekä mahdollisuuksissa muuttaa alkoholin kulutustapoja ja sosiaalisen ja terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa eri ryhmien välillä.
Alkoholikuolleisuuden osalta sekä miehillä että naisilla on suuret erot, kun sitä verrataan tuloluokittain. Vuonna 2004 alkoholin valmisteveroa alennettiin merkittävästi, koska
haluttiin turvata alkoholiverotuksen tuotto kotimaassa. Tämä aiheutti merkittävän lisäyksen alkoholikuolleisuudessa. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 saakka alkoholikuolleisuus lisääntyi 19%. Keskeinen syy tähän oli alkoholin verotuksen alenemisesta johtuva alkoholin saatavuuden paraneminen. Erityisesti alhaisimmassa tuloluokassa alkoholista johtuva kuolleisuus nousi merkittävästi. Edellä mainittu kuolleisuuden kasvu oli saman suuntainen sekä miesten että naisten osalta. Vuoden 2007 jälkeen alkoholiverotusta korotettiin lähes vuosittain, samalla myös alkoholikuolleisuudessa erityisesti miesten osalla tapahtui merkittävä väheneminen samalla kun alkoholin kulutus alkoi vähentyä. Naisilla alkoholikuolleisuus alhaisimmassa tuloluokassa jäi kuitenkin edelleen merkittävästi korkeammalle tasolle. Tilastollisesti näyttäisi olevan selkeä yhteys alkoholin hinnan ja sitä kautta saatavuuden merkitykselle alkoholikuolleisuuden osalta. (Mäkelä ym. 2017.) Herttuan (2015) mukaan myös alkoholiperäisten sairauksien osalta erot sosioekonomisten ryhmien välillä näyttävät olevan vastaavia kuin kuolleisuuden osalta. Matala koulutustaso sekä miehillä että naisilla lisäävät riskiä alkoholiperäisiin sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.
TAULUKKO 3. Sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa ja alkoholin käytössä sukupuolittain (Mäkelä ym. 2017)
Mäkelän ja Paljajärven (2008) tutkimuksessa tutkittiin miten sosioekonomisen aseman mukainen työelämästatus vaikuttaa alkoholista johtuvien sairauksien esiintyvyyteen sekä alkoholikuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan työntekijäammateissa toimivilla oli huomattavasti enemmän vakavia alkoholisairauksia ja sen takia myös kuolleisuus alkoholisairauksiin oli korkeampi kuin toimihenkilö taustaisilla työntekijöillä.
Työntekijätaustaisilla henkilöillä oli jopa 2,06 kertainen riski sairastua alkoholiperäisiin
sairauksiin kuin toimihenkilöillä. Onko niin, että paremmassa asemassa olevilla henkilöillä on paremmat mahdollisuudet saada tukea tilanteeseensa esimerkiksi työterveyshuollon tai omaehtoisen tuen hakemisen kautta vai ovatko elintavat kokonaisuudessaan terveellisemmät? Siihen tutkimus ei tuo selvää vastausta, mutta tulokset ovat yhdenmukaiset, sosioekonominen asema vaikuttaa alkoholista aiheutuviin haittoihin merkittävästi.
Hallituksen esitys
Hallituksen esityksen perusteluissa ja vaikutusten arvioinnissa (HE100/2017) tuodaan esille alkoholin kokonaiskulutuksen ja siihen liittyvän eriarvoisuuden ja sosioekonomisten terveyserojen yhteyden lisäksi merkittävät kustannukset yhteiskunnalle. Alkoholisairaudet ja -tapaturmat kuormittavat sekä erikoissairaanhoitoa että peruspalveluita merkittävästi. Esimerkiksi vuonna 2015 terveyenhuollossa rekisteröitiin yli 32 000 hoitojaksoa ja noin 128 000 hoitovuorokautta pelkästään johtuen joko pää- tai sivudiagnoosina olleesta alkoholisairaudesta. Hallituksen vaikutusten arviointi korostaakin, ettei alkoholin saatavuuden paraneminen ja siitä mahdollisesti tulevat lisätulot tule kuitenkaan parantamaan valtiontalouden tilannetta.
”Kun haittojen lisääntyminen lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja käyttöä, myös kansalliset julkisen talouden säästötavoitteet ja
kansantalouden kilpailukyvyn kohentamistavoitteet vaarantuvat.” (HE100/2017,27)
Alkoholihaitat sosiaalisten ryhmien välillä ovat suuret sekä tilastollisesti että koettuna.
Elinajanodotteeseen liittyvät erot sosioekonomisten ryhmien välillä kasvoivat merkittävästi vuosien 1988-2007 välillä, johtuen erityisesti alkoholikuolleisuuden lisääntymisestä alimmissa tuloluokissa. Alkoholipolitiikan kiristymisen, lähinnä verotuksen takia, erot kuolleisuudessa kaventuivat 2010-luvulla, johtuen tapaturma- ja väkivaltakuolleisuuden vähentymisestä miesten osalta erityisesti alimmissa sosiaaliryhmissä. Huolimatta siitä, että viimeisen 7 vuoden aikana alkoholin käyttö on ollut lievässä laskusuunnassa, hallitus arviossaan toteaa alkoholin olevan vakavimpia hyvinvointia ja terveyttä uhkaavia tekijöitä. Naisten osalta kuolleisuuden vähenemiskehitys ei ollut kuitenkaan kyseisenä aikana samansuuntaista, kuolleisuus on jäänyt edelleen suuremmaksi, lähes aikaisemmalle tasolle. Tämän takia esimerkiksi alhaisimman koulutustason naisten syöpäkuolleisuus on jopa lisännyt sosioekonomisia
eroja. Kansainväliseen tutkimukseen viitaten hallituksen arvio painottaa myös Suomen olevan ainoa maa Länsi-Euroopassa, jossa alkoholi on kolmen merkittävimmän riskitekijän joukossa, kun tarkastellaan väestön menetettyjä toimintakykyisiä elinvuosia.
Lisäksi hallitus nostaa esille pohjoismaisen alkoholitilaston 2011 synkät luvut Suomen osalta. Alkoholisairaudet aiheuttavat ennenaikaisen kuoleman yli kolmenkertaisesti Suomessa, kun sitä verrataan Ruotsiin ja Norjaan. (HE100/2017,7.)
”Sosioekonomisten ryhmien välillä on edelleen suuria elinajanodotteen eroja. Erojen kaventuminen edellyttäisi alkoholisyistä ja iskeemisistä sydänsairauksista johtuvan kuolleisuuden vähenemistä alimmissa koulutus- ja tuloryhmissä. Alkoholinkäytön ja humalajuomisen odotettavissa oleva lisääntyminen kuitenkin todennäköisesti kasvattaa eroja.”
(HE100/2017,29)
”Vaikka alkoholin kulutuksen kasvun sosioekonomisten terveyserojen, mielenterveysongelmien, huono-osaisuuden ja syrjäytymisen kasautumista vahvistava vaikutus koskee miehiä ja naisia yhtä lailla, on ongelmista kärsivien miesten joukko suurempi.” (HE100/2017,29)
Alkoholinkäyttöön liittyvät terveyserot alkavat jo teini-iässä, johtuen juomatapojen eriytymisestä, alhaisemman koulutustason nuoret käyttävät enemmän alkoholia kuin korkeamman koulutustason nuoret. Alkoholinkäyttö kouluterveyskyselyn mukaan väheni lukiossa opiskelevilla merkittävästi enemmän kuin ammattiin opiskelevilla nuorilla.
Hallitus nostaa vaikutusarviossaan merkittäväksi eriarvoisuutta ja syrjäytymistä lisääväksi tekijäksi jatkumon, joka alkaa kouluttamattomuudesta tai alhaisesta koulutuksesta sekä työttömyydestä ja johtaa eriarvoistumiseen. Samalla tähän ryhmään kuuluvat ovat alttiita lisääntyneeseen alkoholin käyttöön, jonka seurauksena on muita useammin päätyminen työkyvyttömyyseläkkeelle. (HE100/2017,28.)
”Koulutuksesta ja työstä syrjäytyneiden nuorten tilannetta, johon jo saattaa liittyä päihdeongelmia, lähiympäristössä tarjolla olevien alkoholijuomien väkevöityminen ja markkinointi halvalla hinnalla kärjistää.”
(HE100/2017,28)
Hallituksen vaikutusten arvioinnissa nousee esille myös huoli vanhusväestön alkoholinkäytön aiheuttamat haitat. Osittain kyse on sukupolvieroista, puhutaan niin sanotusta ”märästä sukupolvesta”, jossa suuret, nyt ikääntyvä väestö pitää kiinni nuorena opituista alkoholinkäyttötavasta. Ikääntyneiden osalta erityisesti juomiseen liittyvät tapaturmat nousevat merkittäväksi terveyden eriarvoisuutta lisääväksi tekijäksi.
(HE100/2017,28.)
”Ikääntyneiden alkoholin kulutuksen kasvu jatkunee joka tapauksessa ja kasvua vauhdittaa helposti saatavissa olevien ja aiempaa edullisempien alkoholijuomien tarjonta lähiympäristössä.” (HE100/2017,28)
Esityksessä uudeksi alkoholilaiksi nousee alkoholin saatavuuden paraneminen keskeisimmäksi muutokseksi. Esityksen vaikutuksen arvioinnissa hallitus tiedostaa saatavuuden vaikutukset alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntymiseen ja siitä aiheutuvat riskit sosioekonomiseen eriarvoistumiseen ja vaikutukset väestön terveyserojen kasvuun.
Alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntyessä vaikutukset koskevat kaikkia sosioekonomisia ryhmiä ja siirtymä alkoholin riskikäyttöön lisääntyy koko väestössä.
Yhä useampi alkoholin riskikäyttäjä liukuu ongelmakäyttäjäksi ja henkilöillä, joiden juominen on jo ongelmakäyttöä, tilanne pahenee entisestään. Vaikutukset saattavat olla merkittäviä terveyden, työurien sekä väestön toimintakyvyn kannalta. (HE100/2017,28.)
”Alkoholikuolemien lisääntyminen ei pienennä ongelmista kärsivien joukkoa, koska joukko täydentyy kulutustaan lisäävien riskikuluttajien joukosta. Riskikuluttajien joukko, joita jo on noin kolmannes alkoholinkäyttäjistä, ei myöskään pienene, vaan saattaa jopa kasvaa.
Riskikulutuksen vähentäminen ja ehkäiseminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää työvoiman toimintakyvyn ylläpitämisen ja työurien pidentämisen kannalta.” (HE100/2017,28)
Lausunnot
Tutkimusaineistossa 45 lausunnonantajaa antoi lausuman alkoholilain kokonaisuudistuksen vaikutuksista väestön eriarvoistumiseen ja sosioekonomisten terveyserojen kasvuun alkoholilain kokonaisuudistuksen myötä. Näistä 42 lausunnonantajaa oli hallituksen vaikutusarvion kanssa yhteneväinen ja 3 lausunnonantaja edusti vastakkaista näkökulmaa. Hallituksen oman vaikutusarvion
kanssa yhteneväiset näkemykset liittyivät eriarvoisuuden ja sosioekonomisten terveyserojen kasvuun, alkoholista johtuvien sairauksien ja alkoholikuolemien lisääntymiseen, nuorten alkoholin käytön lisääntymiseen sekä viime vuosien vähenevän alkoholinkäyttö trendin katkeamiseen. Hallituksen vaikutusarvioon kriittisesti suhtautuva lausuma ei pitänyt nykyisenkaltaista alkoholipolitiikkaa eriarvoistumista vähentävänä.
Lähes kaikissa hallituksen oman vaikutusarvion kanssa yhteneväisissä lausunnoissa nostettiin esille alkoholin saatavuuden lisääntymisen vaikutukset alkoholin kokonaiskulutuksen kasvuun ja huoli kasvavan alkoholinkäytön aiheuttamista ongelmista erityisesti sosioekonomisten terveyserojen osalta oli tutkimusaineiston pohjalta varsin yhteneväinen. Alkoholisairauksien yleisyys erityisesti matalimmissa sosioekonomisissa ryhmissä ja humalahakuisen juomisen yleisyys vähemmän koulutetun väestön piirissä oli keskeisiä perusteita siihen, ettei alkoholin saatavuutta tule parantaa. Nämä myös tulivat esille, kun aineistoa tarkasteli eriarvoisuuden ja syrjäytymisen näkökulmasta.
”Esityksen takia alkoholin saatavuus paranee, mikä lisää alkoholin käyttöä sekä lisää eriarvoisuutta ja sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja ja tämän myötä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.” (Lääkäriliitto _ lausunto_20170117080040)
”Ainakin kuolleisuuden ja todennäköisesti myös lievempien alkoholiin liittyvien terveysongelmien sosioekonomisten erojen voidaan ennakoida kasvavan, jos hallituksen ehdotus uudeksi alkoholilaiksi hyväksytään”
(Thl_lausunto_20170117080410)
Kuten hallitus omassa arvioinnissaan, myös lausunnonantajat nostivat esille alkoholin saatavuuden lisääntymisen haittavaikutukset sekä perheisiin että lapsiin ja nuoriin kasvavina hyvinvointi ja terveyseroina. Erityisesti nuorten huonon koulumenestyksen ja runsaan alkoholinkäytön yhteys, huolestuttavat merkit yhteiskunnan jakaantumisesta hyvinvoiviin ja pahoinvoiviin väestönosiin sekä koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja työllistyminen erityisesti nuorten miesten osalta nousivat esille vaikutusten arvioinnissa eriarvoistumisen osalta.
”Toteutuessaan lakiesitys avaisi oven kehitykselle, joka lisää alkoholin saatavuutta ja haittoja niin perheissä kuin lasten ja nuorten keskuudessa.
Hallituksen esitys kasvattaisi hyvinvointi- ja terveyseroja, mikä on vastoin hallitusohjelman linjauksia ja sillä olisi merkittäviä vaikutuksia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin.” (Vanhempainliitto_lausunto_
20170116142926)
Lausuntomateriaalin perusteella sekä hallituksen oma arviointi että lausunnot ovat nostavat esille alkoholipolitiikan merkityksen eriarvoisuuden vähentämisen ja väestön terveyden ylläpitäjänä. Liberaalin alkoholipolitiikan näkökulma tuli esille neljässä lausunnossa koskien eriarvoisuutta ja siinä nostettiin esille, ettei alkoholin ongelmakäytön yhteyttä eriarvoisuuteen esitetä selvästi ja toisaalta arvioidaan kriittisesti alkoholilainsäädännön mahdollisuuksia ratkaista syrjäytymisongelmia.
”Perusteluissa ei tuoda selvästi esille ongelmakäytön, syrjäytymisen ja työttömyyden yhteyttä. On itsepetosta kuvitella, että alkoholilain-säädännöllä ratkaistaan näitä ongelma.” (Olutseuralukulasit_lausunto_
20170116123846)
Alkoholin säätelyn purkamista kannattavat lausunnot nostivat esille myös viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten kapean katsantokannan, jossa alkoholi nähdään vain riskinä eikä sen terveyshyötyjä tuoda esille. Lisäksi yksilön oikeuksia tehdä omia valintoja ottamalla harkittuja terveysriskejä korostettiin.
”Mielestämme esitys ei myöskään täytä objektiivisen arvioinnin perusteita;
se pyrkii listaamaan vain kielteisiä ilmiöitä jättäen samalla pois alkoholin myönteiset terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä vähättelee kulttuurillisia muutoksia juomatapoihin.” (Olutseuralukulasit_
lausunto_20170116123846)
Kokonaisuutena annetut lausunnot, kun niitä tarkastellaan eriarvoistumisen näkökulmasta vahvistavat suurelta osin hallituksen omassa esityksessään toteutetun vaikutusten arvioinnin siltä osin kuin sitä pidettiin riittävänä. Osa lausunnon antajista toivoi hallituksen esityksen arvioinnissa tarkempaa selvitytä lakiesityksen vaikutuksista sosiaali- ja terveyssektorille ja arviointia siihen, mitä lisäkustannuksia lakimuutoksista aiheutuu terveyspalveluiden tarpeeseen ja mahdollisesti palveluille aiheutuviin lisäkustannuksiin. Kuitenkin aikaisemmin harjoitetun alkoholipolitiikan tavoitteet ja
perusta tulevat selkeästi esille myös uuden lakiesityksen perusteluissa niin hallituksen omassa arvioinnissa kuin lausunnonantajien arvioinnissa lakiesityksen vaikutuksista eriarvoistumiskehitykseen ja väestön terveyteen.
7.2 Lapset, nuoret ja alkoholinkäyttö