Tutkimuslupalappu lähetettiin 19:lle tunneopetuksen jaksolle osallistuneelle oppilaalle. Op-pilas yhdessä vanhempiensa kanssa päätti oppilaan osallistumisesta tutkimukseen. Täten tut-kimukseen osallistuminen edellytti allekirjoitusta sekä oppilaalta itseltään että tämän huol-tajalta. Seitsemän oppilaasta palautti lapun, jossa oli sekä huoltajan että oppilaan allekirjoi-tus. Näin ollen tutkimuksen perusjoukko on seitsemän viidesluokkalaista.
Tunnetaito-opetusjakso
Ennen haastatteluita pidin tunnetaito-opetusjakson, jonka toteutin osana luokanopettajan koulutuksen H4 -harjoittelua. Tutkielman ja harjoittelun yhdistäminen oli sovittu ennalta tutkielman ohjaajan sekä koulun rehtorin ja opettajien kanssa. Mielestäni opetus ennen haas-tatteluja oli välttämätön, sillä en voinut olettaa oppilaiden reflektoivan tunnetaitojen merki-tyksiä, mikäli he eivät ymmärrä käsitettä tunnetaidot. Opetusjakson pedagogiassa hyödynsin luvussa 3 esitettyjä tieteellisiä näkemyksiä tunnetaitojen kehittämisen periaatteista.
Tunnetaitojen opetusjakson halusin pitää 10–11-vuotialle useasta syystä. Tämän ikäisiltä voi olettaa toistuvien pitkien lauseiden kirjoittamista. Lisäksi kyseinen luokka oli minulle en-tuudestaan hieman tuttu, minkä koin olevan eduksi tutkielman toteuttamisessa. Uskon, että oppilaat ovat keskittyneempiä opetettavaan aiheeseen, mikäli opettaja on heille tuttu.
Opetusjaksolla opetin oppilaille mitä tunnetaidoilla tarkoitetaan. Pyrkimyksenäni oli luoda oppilaille selkein mahdollinen käsitys tunnetaidoista, jolloin muokkasin tunneälykkyyden käsitettä tunnetaidoiksi ja määrittelin sen alakoululaiselle soveltuvaan tapaan. Tämä tarkoitti sitä, että kaikkia Mayerin ja tutkijakollegojensa laatimia (2016, 6–7) tunneälykkyysteorian osataitoja ei ollut tarkoitus käydä oppilaiden kanssa läpi. Oppilaille opetetut tunnetaidot oli-vat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, tunteiden ymmärtäminen, tunteiden ilmaisu sekä tunteiden säätely, jotka on koottu taulukkoon 4. Oletan, että termin rajaaminen on tar-peellinen etenkin niille oppilaille, jotka kuulevat tunnetaidoista ensimmäistä kertaa.
38 TAULUKKO 4. Tutkielmaa ohjaava määritelmä tunnetaidoista
TUNNETAIDOT Tunteiden säätely Tunteiden ilmaisu
Tunteiden ymmärtäminen
Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen
Opetusjakso koostui viidestä 45 minuutin mittaisesta oppitunnista, jotka pidin yhden viikon aikana. Sain opetettavaksi muutamia tunnetaito -tehtäviä, joiden katsottiin kuuluvan kou-lussa noudatettuun opetusmalliin. Täten sisällytin kyseiset tehtävät opetusjaksooni. Ensim-mäisellä tunnilla selvitin kirjallisesti oppilaiden ennakkotietämyksen tunnetaidoista. Kysy-mykset, kuten ’’millä tavoin ilmaiset tunteitasi?’’ hämmensivät oppilaita, mikä ilmeni niin, että oppilaat pyysivät selventämään kysymyksiä ja kertoivat kysymysten olevan vaikeita.
Selvensin kysymyksiä oppilaille, mutta tästä huolimatta useat vastauskohdat jäivät oppilailla tyhjiksi. Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että tunnetaito-opetusjakson toteuttaminen ennen haastatteluja on tarpeellista.
Toisesta opetuskerrasta alkaen tunnit alkoivat tunnepiiri -harjoituksella. Tässä harjoituk-sessa kerroimme ääneen tuntemuksiamme tunnekuvaa apuna käyttäen. Kyseisessä harjoi-tuksessa harjoittelimme tunteiden tunnistamista, nimeämistä sekä ilmaisua. Tunnepiiri-har-joitus mukailee Roxann Krieten (2003) kehittämää ideaa, jossa alakoulun koulupäivä aloi-tettiin niin, että opettaja ja oppilaat kokoontuivat yhteen muodostaen ison ympyrän. Kokoon-tumisen tarkoituksena oli tervehtiä toinen toisiaan, käydä läpi päivän tapahtumia, tehdä ak-tiviteetteja sekä kuunnella muita ja reagoida muiden vastauksiin. Oppilaat siis jakoivat aja-tuksiaan luokan kuullen. Tällaisten tehtävien tarkoituksena on myös tukea oppilaita kehittä-mään sosiaalisia taitojaan.
Teimme lisäksi tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn liittyviä harjoituksia. Tunteiden tun-nistamista harjoittelimme etenkin niin, että oppilaat ilmensivät pareittain tai pienissä ryh-missä tunnetta, jota muut arvailivat. Tunteiden säätelyn tapoja pohdimme keskustelemalla aiheesta, jossa oppilaat arvioivat millainen tunteiden ilmaisu ja säätely on soveliasta.
39 Tutkimuksen tiedottaminen ja muut lupa–asiat
Ennen haastatteluita selvitin huolellisesti tutkimuksen toteuttamiseen liittyvät lupa-asiat.
Kirjoitin tutkimuslupa -asiakirjan, jonka pohja on Itä–Suomen yliopiston nettisivuilta. Asia-kirjassa (Liite 1) selventyy tutkittaville tärkeitä tietoja tutkimuksesta, kuten tutkimuksen ku-lusta, tutkittavien vapaaehtoisuudesta sekä oikeuksista. Luetutin kyseisen asiakirjan pro gradu –ohjaajallani, jonka jälkeen tein asiakirjaan häneltä poimittuja muutamia sanakorjauk-sia. Lopullisen asiakirjan hyväksyi myös koulun rehtori, luokanopettaja sekä harjoittelun ohjaava opettajani.
Esitin oppilaille tiedon tutkimuksesta viimeisellä tunnetaitotunnilla. Tämä siitä syystä, että osalle oppilaista tunnejakso ja haastattelut eivät myöhemmin liity toisiinsa. Lisäksi halusin oppilaiden keskittyvän opetusjaksoon ilman tietoa mahdollisesta tutkimuksesta. Jo tuolloin viimeisellä tunnilla selvensin tutkimuksen vapaaehtoisuuden sekä kerroin, että minulle saa esittää kysymyksiä liittyen tutkimukseen. Seuraavana päivänä kerroin tutkimuksesta lisää, apunani tutkimuslupa –asiakirja, jonka jokaisen kohdan kerroin oppilaille tarkasti (Liite 1).
Tein oppilaille yhä selväksi tutkimuksen vapaaehtoisuuden sekä kerroin, että minulle saa esittää kysymyksiä liittyen tutkimukseen. Selvensin oppilaille, että osallistuakseen tutki-mukseen tarvitsee lupalappuun sekä oppilaan oman että huoltajan allekirjoituksen. Allekir-joituksellaan oppilaat ja heidän huoltajansa antavat luvan lapsen osallistua haastatteluun, jossa voidaan hyödyntää opetusjaksolla käytettyä ja tuotettuja aineistoja. Näillä aineistoilla tarkoitetaan esimerkiksi monisteita, tunnekortteja ja piirroksia.
Luvan tutkimukseen antoi seitsemän oppilasta huoltajineen. Kopioin allekirjoitetut tutki-musluvat, jotka jaoin takaisin tutkimusluvan antaneille. Kun kaikki oppilaat olivat palautta-neet tutkimuslupalapun, niin oppilaille tiedotettiin haastatteluiden ajankohdat. Haastattelun ajankohta oli tutkimuslupalappujen jakoa seuranneella viikolla.
Haastattelutilanne ja siihen valmistautuminen
Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina lokakuussa 2019 viidennen luokan oppilaille.
Tarkoituksena oli muodostaa 19 oppilaan luokasta viisi haastateltavaa ryhmää, jossa
jokai-40 sessa ryhmässä oli oppilaita 4–5 henkilöä, mikäli kaikki osallistuisivat. Viisi henkilöä ryh-mää kohden oli asettamani maksimi siitä syystä, että liian suuri ryhmä voi vaikuttaa latista-vasti keskustelun viriämiseen. Lisäksi keskustelun tallennus voi olla haasteellista suuressa ryhmäkoossa. (Eskola & Suoranta 2000, 96–97.) Lopulta tutkimukseen osallistui seitsemän oppilasta, jolloin ryhmiä saatiin kokoon kaksi, joista toisessa oppilaita oli kolme ja toisessa neljä. Seitsemän oppilasta todettiin sopivaksi määräksi haastattelututkimukseen.
Haastattelutilanteeseen valmistautumisessa täytyi huomioida haastatteluun nauhoitusväli-neistö, tila sekä oppilaiden ryhmittäminen. Välineistön selvitin yliopistolta, josta sain luo-tettavan nauhurin, jolla nauhoitin haastattelut. Ennen haastattelua selvitin koululta, missä olisi mahdollisimman rauhallista haastella oppilaita. Oppilaat saivat päättää itse ryhmät, millä pyrin siihen, että oppilaat keskustelivat mahdollisimman rennosti. Lisäksi koin, että oletettavasti oppilaat ajautuivat niihin ryhmiin, joissa heillä oli eniten jaettuja kokemuksia aiheesta.
Ennen haastattelua loin rentoa tunnelmaa juttelemalla aiheesta, joka ei liittynyt itse haastat-teluun. Lisäksi kertasin oppilaille ennen nauhoittamista, että miksi haastattelu nauhoitetaan.
Haastattelun nauhoittamisesta kertomisen yhteydessä on hyvä painottaa lapsille, että lapsen ajatukset ovat tärkeitä ja kiinnostavia kuulla (Doverborg ja Pramling 2008, 28). Koin tärke-äksi kertoa sen, että lasten ajatukset ovat tärkeitä sekä sen, että lapsi saa itse määritellä sen, mitä tämä puhuu eikä puhumisesta tai puhumattomuudesta tule mitään seurauksia. Lisäksi kertasin, että tutkimusaineisto lopulta tuhotaan anonyymiuden varmistamiseksi. Tästä huo-limatta oppilaita jännitti aluksi, minkä päättelin siitä, että oppilaiden vastausten pituus ja sisältö poikkesivat suuresti alun vastauksia verrattuna esimerkiksi haastattelun keskikoh-taan.
Haastattelut nauhoitettiin ääninauhurilla. Haastattelut myös videoitiin, etteivät haastateltavat ja heidän puheenvuoronsa sekoitu litterointivaiheessa keskenään. Videointi selkeyttää haas-tattelun analysointia, sillä ryhmähaastattelussa puheet sekoittuvat keskenään eikä puhejär-jestys ole yleensä selkeä (Tjaša & Vilar 2015, 266).
41