Erja Kukkonen
TUNNETAITOJEN MERKITYS TUNNETAITO–OPETUSJAKSOLLE OSAL- LISTUNEIDEN VIIDESLUOKKALAISTEN NÄKÖKULMASTA
ITÄ–SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen pro gradu –tutkielma Joulukuu 2019
TIIVISTELMÄ
ITÄ–SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Soveltavan kasvatustieteen ja psykologian osasto Tekijä Erja Kukkonen
Työn nimi
Tunnetaitojen merkitys tunnetaito–opetusjaksolle osallistuneiden viidesluokkalaisten nä- kökulmasta
Pääaine Työn laji Päivämäärä Number of pages
Kasvatustiede Pro gradu –tutkielma x 15.1.2020 63+3 Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää seitsemän viidesluokkalaisen oppilaan merkityk- senantoja tunnetaidoista. Aineiston keruu on toteutettu teemahaastatteluna ja ryhmähaas- tatteluna syksyllä 2019. Ennen haastatteluita oppilaat ovat saaneet tunnetaito-opetusta, jossa oppilaille opetettiin tunnetaitoja. Tunnetaidoilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa tun- teiden tunnistamisen, nimeämisen, ymmärtämisen, ilmaisun sekä säätelyn taitoja. Tunne- taidot ovat kehitettäviä ja tärkeitä taitoja, jotka vaikuttavat monin tavoin positiivisesti ih- misen hyvinvointiin.
Tunnetaidot on hyvin tutkittu ilmiö. Tutkielman aihe täydentää alan tutkimuskenttää, sillä tutkimuskirjallisuutta tunnetaitojen merkitysten haastattelemista lapsilta on hyvin niu- kasti. Tutkimuskysymysten avulla pyritään kuvailemaan merkityksiin liittyvää toimintaa ja toimintaan liittyviä syitä ja seurauksia. Tutkimuskysymysten tarkoituksena on muodos- taa monipuolinen käsitys tunnetaitojen merkityksistä oppilaille. Tutkielmaa ohjaavat tut- kimuskysymykset ovat seuraavat:
1) Mitä merkityksiä tutkittavat liittävät tunteiden ymmärtämiseen?
2) Mitä merkityksiä tutkittavat liittävät tunteista puhumiseen?
3) Millaisia merkityksiä tutkittavat liittävät tunteiden säätelyyn?
Tutkielman metodologiset valinnat perustuvat fenomenologis–hermeneuttiseen lähesty- mistapaan, mikä soveltuu hyvin merkitysten tutkimiseen. Aineisto analysoidaan aineisto- lähtöisenä sisällönanalyysinä. Lasten näkökulman kuuleminen on tärkeää, sillä se lisää ymmärrystä lasten ajatusmaailmasta ja elämästä, jossa tunteet ovat jatkuvasti läsnä. Tut- kielman tulosten näkökulmia voidaan hyödyntää monipuolisesti esimerkiksi koulukon- tekstissa, kuten tunnekasvatuksen suunnittelussa.
Eettisyys huomioidaan erityisen tarkoin siksi, että tutkielma tehdään lasten kanssa sensi- tiivisestä aiheesta. Tutkielmassa ilmi tulleista näkökulmista on kerrottu avoimesti, jotta tutkielmaa voi arvioida sekä hyödyntää jatkotutkimuksia tehdessä.
Avainsanat: tunnetaidot, merkitys, kehittäminen, lapset, haastattelut
ABSTRACT
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty
Philosophical Faculty
Department
School of Applied Educational Science and Teacher education
Author Erja Kukkonen
TitleMeanings for emotional skills from the perspective of fifth grade students who par- ticipated in the emotional learning session
Main subject Level Date Number of pages
Educational science Pro gradu –tutkielma x 15.1.2020 63+4 Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract
The purpose of this study is to research meanings for emotional skills spoken by seven fifth–grade pupils. The research data is gathered with thematic interviews and group in- terviews in autumn semester in 2019. Pupils have received emotional skills–based teach- ing before the interviews. In this research emotional skills are defined as recognizing, naming, expressing and regulating emotions. Emotional skills can be developed, and they are significant skills because they impact positively one’s wellbeing in many ways.
Emotional skills are highly examined phenomenon. The topic of this study strengths the research literature because there is only little research about interviewing children of their meaning associated with emotional skills. Research questions seek to describe meaning- related activities and the causes and consequences of those activities. The purpose of the research questions is thus to provide a comprehensive understanding of the importance of emotional skills for pupils. The research questions are:
1) What meanings do pupils associate with understanding emotions?
2) What meanings do pupils associate with talking about feelings?
3) What meanings do pupils associative with emotion regulation?
The methodological choices of the study are based on phenomenological–hermeneutic ap- proach which is congruent for the study of meanings. The data is analyzed as data-driven content analysis. Listening to the children's perspective is important as it enhances under- standing of children's thinking and everyday life full of emotions. The perspectives of research results can be utilized in many ways, for example in a school context, perspec- tives can be utilized in planning emotional education.
Ethics is particularly carefully considered because the research is done with children about a sensitive topic. The perspectives presented in this study have been openly explained so that the study can be utilized as much as possible for further research.
Keywords: emotional skills, development, child, interview, meaning
Sisällys
1 JOHDANTO... 1
2 TUNNETAITOJA POHJUSTAVAT NÄKÖKULMAT TUNTEISTA ... 5
2.1 Tunteen määritelmä ... 5
2.2 Tunteiden näkökulmat ... 7
2.2.1 Ympäristön vaikutus tunteisiin ... 7
2.2.2 Kehon ja aivojen rooli tunteissa ... 9
2.2.3 Tunteen arviointi tunnekokemuksen edellytyksenä... 10
3 TUNNETAIDOT KEHITTYVÄNÄ JA MERKITYKSELLISENÄ TOIMINTANA ... 13
3.1 Tunnetaitoja pohjustavat tunneälykkyysteoriat ... 14
3.2 Tunnetaitojen osataidot ... 18
3.3 Tunnetaitojen kehitys lapsuudessa ... 23
3.4 Tunnetaitojen kehittäminen koulukontekstissa... 25
3.5 Tunnetaitojen monet merkitykset... 26
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 28
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 33
5.1 Tutkimuksen metodologiset valinnat ... 33
5.2 Lasten näkökulman huomiointi eettisestä näkökulmasta ... 35
5.3 Aineiston keruu ... 37
5.4 Aineiston analysointi ... 41
6 AINEISTON TULKINTA ... 44
6.1 Tunteiden ymmärtämiseen liitetyt merkitykset... 45
6.2 Tunteiden jakamiseen liitetyt merkitykset ... 49
6.3 Tunteiden säätelyyn liitetyt merkitykset ... 51
7 POHDINTA ... 57
7.1 Yhteenveto ... 57
7.2 Tutkielman luotettavuus, yleistettävyys ja eettisyys ... 60
7.3 Jatkotutkimusehdotuksia ... 62
LÄHTEET ... 64
LIITTEET ... 69
1
1 JOHDANTO
Lapsen ajatuksien kuuleminen on arvokasta, sillä se avartaa näkemyksiä ja ymmärrystä las- ten elämästä (Rogoff, Dahl & Callanan 2018, 5; Bailey, Boddy, Briscoe & Morris 2015, 505;
Cole, Martin & Dennis 2004, 330). Suomessa kouluikäiset lapset ovat todenneet vuoden 2017 ja 2019 kouluterveyskyselyissä, että he kokevat usein kielteisiä tunteita koulussa. Sel- vityksestä ilmeni, että 10–11 -vuotiaista oppilaista jopa yli kolmasosa kokee koulustressiä.
(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.) Lasten kuuleminen on ollut tärkeää, sillä se on paljastanut huolestuttavaa tietoa lasten tuntemuksista, mikä vaatii selkeästi toimenpiteitä. On tärkeää, että lapsilla on voimavaroja ja taitoja selvitä koulunkäynnistään ilman, että heidän arkeaan varjostavat jatkuvat kielteiset tunteet.
On mahdollista edistää lasten kykyä säädellä kielteisiä tunteitaan opettamalla heille tunne- taitoja. Tämä perustuu siihen, että tunteiden säätely vähentää stressin kokemista (Koreija 2008). Väittämää vahvistaa Maleszan (2019, 56–60) tutkimus, jossa ilmeni, että mitä hei- kompi oli tutkittavan kyky säädellä tunteitaan, sitä suurempi oli tämän kokema stressi. Tun- teiden säätelyn on osa tunneälykkyyttä, millä puolestaan tarkoitetaan useita tunteisiin liitty- viä taitoja. Näitä taitoja ovat esimerkiksi tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen ja säätely.
(Mayer, Salovey & Caruso 2016, 6–7; Goleman 1995.)
Tunnetaidot suojelevat stressin lisäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia, mitä SEL — social and emotional learning -interventioiden tutkimustulokset vahvasti osoittavat. Yli 270 000:n lapsen otannassa todettiin tunnetaitojen kehittämisen vaikutusten olevan merkittäviä sekä
2 kauaskantoisia: esimerkiksi päihteiden käyttö, pahoinvointi ja ongelmallinen käytös oli tai- toja kehittäneillä vähäisempää niillä, jotka saivat tunnetaitojen opetusta. (Taylor, Oberle Durlak & Weissberg 2017, 13–15.) Tunnetaitojen kehittämisen myötä oppilaiden ongelma- käytös luokassa on vähentynyt, jolloin tunnetaidoilla on selkeä vaikutus koulun arkeen (Ash- down & Bernard 2012, 397–405). Tämä edelleen vahvistaa näkemystä siitä, kuinka tärkeitä taitoja tunnetaidot ovat itsen ja muiden ihmisten kannalta.
Tunnetaitojen tärkeys sekä lasten käsityksien kuuleminen ovat perusta tämän pro gradu - tutkielman aiheen valinnalle. Tämän tutkielman tarkoituksena on teemahaastatteluiden avulla selvittää millaisia merkityksiä seitsemän 10–11 -vuotiasta tunnetaito–opetusta saa- nutta oppilasta liittävät tunnetaitoihin. Teemahaastattelut toteutetaan kahtena ryhmähaastat- teluna. Cole ja muu tutkijaryhmä (2004, 229–330) toteaa tämän tapaisten tutkimusten olevan hyvä lisä tunnetaitojen tutkimuskenttään, sillä lasten ajattelun tutkiminen tunteista on ollut vähäistä. Lisäksi he toteavat, että tutkimuksilla on positiivinen vaikutus lapsen tunteiden säätelyn kehittymiseen.
Tutkielma on monin tavoin hyödyllinen. Tutkielman avulla minulla on mahdollisuus toteut- taa mielenkiintoani, tukea oppilaita, ymmärtää heitä ja auttaa heitä kehittämään taitojaan tunteiden kanssa. Oma mielenkiintoni tunnetaitoihin on muodostunut perehtymisestä tuntei- den ilmaisun tärkeyteen, minkä myötä opin, että kielteisten tunteiden tukahduttaminen on hyvin haitallista hyvinvoinnin kannalta. Tunteiden tukahduttaminen on yhteydessä masen- nusoireisiin, kuten masentuneisuuden tuntemuksiin ja kyvyttömyyteen tuntea nautintoa asi- oista (Beblo, Fernando, Klocke, Griepenstroh, Aschenbrenner & Driessen 2012, 474). Tun- teiden ilmaisulle ei ole kehityksellisestä estettä, sillä jo 5-vuotiaat lapset osaavat kuvata tun- teitaan ja kehossaan ilmeneviä fysiologia tiloja (Rebok, Riley, Forrest, Starfield, Green, Ro- bertson & Tambor 2001, 60). Näen tärkeänä ottaa tunnetaidot keskustelun kohteeksi lapsille varhaisessa vaiheessa, jotta se viestisi lapsille taitojen oppimisen mahdollisuuden ja hyödyl- lisyyden hyvinvointiin. Tunnetaitoja on tarpeellista opettaa lapsille jo varhaisessa vaiheessa.
(Ashdown & Bernard 2012, 397–405).
Hyvinvoinnin ja tunnetaitojen tutkitusta positiivisesta yhteydestä ei voi olettaa, että tunne- taitojen merkitys lapsille olisi selvää ja merkityksen syyt heille autuaasti pääteltävissä. Siten ei voi olettaa, että lapsi kiinnostuisi ilman aikuisen tukea taitojen oppimisesta. Tutkielman
3 tutkittavat saavat osana tätä tutkimusta tunnetaito–opetusta, jotta heille on taattu mahdolli- suus oppia ja ymmärtää tunnetaitoja ennen haastatteluita. Aiheen opetuksen määrittää myös laki, sillä suomen 2016 voimaan astunutta Perusopetuksen opetussuunnitelmaa noudattava oppilas on velvollinen opiskelemaan tunnetaitoja (Opetushallitus 2014).
Ennen haastatteluita toteutettu opetusjakso keskittyy tunnetaitojen ymmärtämiseen eli siihen mitä tunteet ovat, miltä ne tuntuvat, miten ne ilmenevät arjessa ja miten niiden ilmenemiseen voi vaikuttaa itse. Teetätän oppilailla monipuolisia ja toiminnallisia harjoitteita, minkä tar- koituksena on tukea heidän näkemyksiensä muodostumista aiheesta. Emme siten opiskele erikseen tunnetaitojen merkityksiä, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että oppilaat mahdol- lisesti toistaisivat merkityksiä luettelona haastattelussa.
Tunnetaitojen määritelmän ymmärtämiseksi tämän tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan tunteita ja tunnetaitoja eri näkökulmista perusteluineen. Kolmannessa luvussa esitetään tutkimusta ohjaava Mayerin, Saloveyn ja Caruson (2016, 6–7) teoria tunneälyk- kyydestä. Tämän jälkeen luvussa selvennetään tunnetaitojen kehittämisen periaatteita kou- lukontekstissa sekä tunnetaitojen merkityksiä elämässä. Näitä peilataan alan tutkimuskirjal- lisuuteen eli siihen millaisia vastaavia tuloksia on saatu, kun on tutkittu tunnetaitoja.
Tutkielman metodologisiin ratkaisut perustuvat etenkin kahteen tärkeään kriteeriin: valinnat on todettu alan menetelmäkirjallisuudessa yhteensopiviksi ja ne perustuvat lasten näkökul- man ymmärtämiseen. Ymmärrykseen pyrkivä tutkimus soveltuu kvalitatiivisen tutkimuksen periaatteisiin (Tuomi & Sarajärvi 2017; Varto 2005), minkä vuoksi tutkielma toteutetaan kvalitatiivisena tutkielmana. Tutkielma nojautuu fenomenologis–hermeneuttiseen lähesty- mistapaan, joka laajemmin hermeneuttisena tieteenfilosofiana puoltaa tieto- ja ihmiskäsityk- sineen merkityksien tutkimista. Aineisto analysoidaan Tuomi ja Sarajärvi (2018) aineisto- lähtöisen sisällönanalyysin mallin mukaisesti, sillä aineistosta pyritään löytämään yhtenäisiä sisältömerkityksiä ylä– ja alakategorioineen. Tutkielman metodologisessa osuudessa pereh- dytään tarkemmin metodologisiin valintoihin ja niiden perusteluihin.
Tutkimuksen tekeminen yhdessä lasten kanssa tuottaa merkittäviä näkökulmia heidän ainut- laatuisten vastaustensa vuoksi (Bailey ym. 2015, 505; Macdonald 2013, 266). Tässä tutkiel- massa lasten kertoma rajataan siten, että lasten puheessa keskitytään lasten ajattelussa ilme-
4 neviin merkityksiin eli merkityksenantoihin. Merkityksenannoilla tarkoitetaan havaintoelä- myksistä, joita ovat koetut kokemukset, tunteet, arvostukset, ajatukset, uskomukset ja käsi- tykset. (Latomaa 2016, 51.) Merkitysten tutkimisessa tutkijan tehtävä on luottaa lapsen sa- nomaan — oman intuitionsa ja ajattelutapansa sijaan (Rogoff ym. 2018, 5). Tutkielma avaa ennen kaikkea ymmärrystä siitä, millaisia merkityksiä tunnetaidoilla on lasten näkökul- masta. On äärimmäisen tärkeää ja mielenkiintoista pohtia näiden kerrottujen merkitysten merkitystä.
Tämän tutkielman toteuttaminen on opinnoissani ainutkertainen tilanne opettaa tunnetaitoja sekä havainnoida ja kuunnella lasten näkemyksiä tunnetaidoista. Tutkielma voi selventää aikuiselle merkittäviä tekijöitä lapsen ajattelumaailmasta ja tunteita värittävästä arjesta. Tu- lokset saattavat kertoa myös opetusjakson vaikuttavuudesta, mikä taas voi nostaa näkökul- mia siitä, millaista on oppilaille merkityksellinen opetus tunnetaitojen oppimisessa. Näen tutkielman hyvin monipuolisena sekä tärkeänä välineenä tutkia millainen on tunnetaitojen merkitys viidesluokkalaisille lapsille tunnetaito–opetusjakson jälkeen.
5
2 TUNNETAITOJA POHJUSTAVAT NÄKÖKULMAT TUNTEISTA
Tämän tutkielman teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen aiheeseen: tunteisiin sekä tunne- taitoihin. Tässä luvussa keskitytään tunteen määritelmään sekä tunteisiin vaikuttaviin teki- jöihin. Luku selventää sitä, millainen ilmiö tunne on ja miksi sen tarkastelu syventää ym- märrystä tunnetaidoista. Tutkielmaan rajatut tunteen näkökulmat ovat biologinen, fysiologi- nen, psykologinen sekä ympäristön näkökulma.
2.1 Tunteen määritelmä
Matthisin (2000, 217) määritelmän mukaan tunne ja emootio ovat alaluokka termille affekti.
Affektiivisuudella tarkoitetaan kehossa ja mielessä käynnistynyttä prosessia, jossa ympäris- töä hyödyllisyyttä, merkitsemättömyyttä tai haitallisuutta arvioidaan. Arviointi on joko tie- dostamatonta tai tiedostettua. Arvioinnin myötä kehossa aiheutuu muutoksia, kuten asennon vaihtamista tai ilmeiden elehdintää. Tilanteen hyödyllisyyttä, merkitsemättömyyttä tai hai- tallisuutta arvioidaan omien tavoitteiden kannalta. Tilanteen hyödyllä voidaan viitata esi- merkiksi haitan torjumiseen, kuten halutun sosiaalisen tilanteen välttämiseen.
Emootio ja tunne eroavat toisistaan tietoisuusasteensa perusteella. Tietoisuusasteella viita- taan siihen, kuinka tietoisesti henkilö arvioi havaintojaan ympäristöstä ja itsestään. Emooti- oon viitataan silloin, kun ihminen tarkastelee esitietoisesti tilannetta ja tuntemuksiaan. Esi- tietoisuudessa ihminen ei tietoisesti tarkastele ajatuksiaan. Tästä huolimatta kehon ja mielen muutokset ilmentävät emootion kokemista. Emootiota kutsutaan esitietoiseksi affektiksi.
6 Tunteella tarkoitetaan tietoista affektia eli ihminen tietoisesti kohdistaa tarkkaavaisuutensa havaintoihinsa ja mielikuviinsa. (Matthis 2000, 217.)
Tunteet jaotellaan kirjallisuudessa eri tavoin. Usein käytetään käsitettä perustunteet (esim.
Ekman 1970; Keltikangas–Järvinen 2010, 162–166; Schnall 2010, 60). Perustunteilla tar- koitetaan jokaisten ihmisten tuntemia tunteita, jotka ovat tunnistettavissa kaikkialla maail- massa kulttuurista riippumatta (Keltikangas–Järvinen 2010, 162–166; Schnall 2010, 60).
Universaalien tunteiden olemassa oloa tukee tutkimus, jossa havaittiin, että lapset ja aikuiset tunnistavat yhtä hyvin oman ja muiden kulttuurien edustajien kasvoilta tunteita (Segal, Reyes, Gobin & Moulson 2019, 102–113). On todettu, että jo pieni vauva tunnistaa perus- tunteet oikein (Keltikangas–Järvinen 2010, 162–166).
Perustunteet ja niiden määrä vaihtelee eri tutkijoiden välillä. Yleisimmin hyväksyttyjä pe- rustunteita ovat olleet suru, viha, pelko, ilo, yllätys ja inho. (Price 2010, 10.) Kyseiset perus- tunteet ovat samat, jotka Ekman (1970) on määritellyt perustunteiksi vuonna 1970. Perus- tunteet on nähty tärkeinä tunteina siksi, että ne ovat auttaneet ihmisiä eloonjäämisessä ja elossa pysymisessä. Tärkeitä elossa pysymiseen liittyviä tunteita ovat olleet esimerkiksi pel- koon, aggressioon, kiintymykseen ja hoivaamiseen liittyvät tunteet. (Keltikangas–Järvinen 2010, 162–166; Paavilainen 2016.)
Isokorpi ja Viitanen (2001, 24) luokittelevat tunteet myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin. Tun- teet tulee erotella luonteenpiirteistä, kuten vihamielisyydestä. Vertailtuani tunteiden jaotte- lua katson, että molemmat edellä esitetyt tavat ovat hyödyllisiä tutkielmani kannalta. Tun- teen ilmentämä myönteisyys tai kielteisyys on konkreettinen ja selkeä jaottelu lapselle pai- nottaen myös tunteen kokemuksellisuutta. Nämä jaottelut eivät sulje toisiaan pois, sillä pe- rustunteita voidaan tarkastella myös myönteisyyden tai kielteisyyden kautta, jolloin näkö- kulmat pikemminkin tukevat toisiaan. Jaottelu perustunteisiin huomioi myös sosiaalisten te- kijöiden, kuten kulttuurin sekä perheen vaikutuksen esimerkiksi tunteiden ilmaisuun ja siten tunnetaitojen kehittymiseen.
Tunteet ovat voimakkaita ja dynaamisia prosesseja, jolloin niillä on olennainen vaikutus ih- misen toimintaan sekä tämän kehon toimintoihin (Hari 2018, 1716–1717). Tunteet ja niiden aiheuttamat prosessit kehossa voivat olla tietoisesti henkilön tarkastelun kohteena (Matthis 2000, 217). Tutkielmassani painotetaan affektiivisuuden alaluokan tunne -määritelmää siitä
7 syystä, että tunnetaidoissa tärkeää on tietoisesti havainnoida ja ymmärtää tunteisiin liittyviä kehon ja mielen prosesseja.
2.2 Tunteiden näkökulmat
Tunteen näkökulmien tarkastelussa painottuvat biologinen, fysiologinen, psykologinen ja ympäristön näkökulma. Näkökulmien tarkastelun tarkoituksena on ilmentää sitä, kuinka ne vaikuttavat toisiinsa ja kuinka suuressa roolissa tunteet ovat ihmisen ajattelussa, toiminnassa ja siten tunnetaitoja arjen vaativissa tilanteissa.
Ympäristön näkökulmassa hahmotetaan ympäristössä esiintyvien tekijöiden, kuten kulttuu- rin vaikutusta tunteisiin sekä niiden ilmenemiseen ja kehittymiseen. Tunteen tarkastelu bio- logisesta näkökulmasta on perusta kehon fysiologisten reaktioiden ja aivojen toiminnan ym- märtämiselle eli sille, mitä kehossa tapahtuu tunteiden vaikutuksena. Fysiologisen toiminnan ymmärtäminen selkeyttää ymmärrystä psykologisista toiminnoista, kuten tunteen kokemuk- sellisuudesta ja arvioinnista. Tässä osiossa esittelemäni tunteen näkökulmat tukevat Matthi- sin (2000, 217) affektiivisuuden, emootion ja tunteen käsitettä. Esimerkiksi Lazaruksen (1991) arviointiteoria puoltaa Matthisin määritelmää siten, että ihmisen keho voi reagoida tilanteeseen sekä tietoisen että tiedostamattoman arvioinnin seurauksena.
2.2.1 Ympäristön vaikutus tunteisiin
Sosiaalinen ympäristö ja ihmisen tuntemat tunteet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa elä- män alusta saakka. Ympäristö vaikuttaa jo pienen lapsen ilon, surun, pelon, vihan, inhon ja kiinnostuksen tunteisiin, mistä voidaan päätellä, että jo varhain lapsuudessa ilmenevät tun- teet ovat sosiaalistuneita. Nämä tunteet eivät ole ympäristöstä opittua, sillä ihmislajilla on kehityksellinen taipumus tunteiden tuntemiseen. (Lewis 2011, 4.) Keltikangas–Järvinen (2010) toteaa samaa, että ihmisellä on biologinen ominaisuus tuntea kulttuurista riippumat- tomia tunteita. Tästä huolimatta on syytä korostaa, että tietyt tunteet korostuvat ja niiden ilmaisutavat muovautuvat kulttuurin ja kasvatuksen kautta. Etenkin vanhempien, sisaruksien
8 ja vertaisten vaikutus tunteisiin on suuri, sillä esimerkiksi tunteiden ilmaisutavat välittyvät monin osin heiltä (Lewis 2011, 4).
Kulttuurillisia eroja tuottavat lisäksi kulttuurissa esiintyvät arvostukset. Osassa länsimaissa tyypillistä on esimerkiksi yksilöllisyyden korostuminen, mikä vaikuttaa esimerkiksi ylpey- den tunteen ilmenemiseen. Kyseisessä esimerkissä kulttuurilliset erot tunteissa korostuvat, kun länsimaita vertaa esimerkiksi idän kulttuureihin, kuten Japaniin. Japanissa yksilöllisyy- den korostamisen sijaan on tärkeämpää olla osa yhteisöä, jossa ihmiset ovat riippuvaisia toi- sistaan eikä ylpeyttä tällöin korosteta. (Schnall 2010, 60.)
On mahdollista, että suomalainen kulttuuri osaltaan vaikuttaa suomalaisten tunnetaitoihin ja niiden kehittymiseen. Keltikangas–Järvinen (2010, 154–156) päättelee suomalaisten olevan kansa, joka kätkee tunteensa, mikä ilmenee esimerkiksi sananlaskuissa. Hänen mukaansa tämä on haitallista siksi, että kieltäessään tunteensa ihminen kieltää myös paljon itseään.
Tunteet muuttuvat taakaksi, joiden olemassa oloa ei haluta, mutta siitä huolimatta tunteista ei päästä eroon.
Tunteiden tukahduttamista voi tulkita myös Eino Leinon runosta Laulu onnesta, jossa lau- sutaan, ’’Kell onni on, se onnen kätkeköön’’. Suomalaisten tapaa ilmaista tunteitaan nykyään 2010– luvulla ei voi kirjallisuuden perusteella yleistää, mutta historialliset tekijät on hyvä huomioida siksi, että niillä voi olla vaikutusta tunnetaitojen kehittymiseen. On siis mahdol- lista, että osalla suomalaisista on tapana tukahduttaa tunteensa. Tunteiden tukahduttaminen on haitallista, sillä tavalla on yhteyttä masennusoireisiin, kuten masentuneisuuden tuntemuk- siin ja kyvyttömyyteen tuntea nautintoa asioista (Beblo ym. 2012, 474).
Kunkin kulttuurin kielessä on tunteille yhteiset käsitteet (Saarni 2011, 12–13). Toisaalta so- siaalisen oppimisen myötä tunne on hankala sellaisenaan määritellä itsenäiseksi ja olemassa olevaksi. Esimerkiksi viha on koettu aina yksilöllisesti tietyssä ympäristössä, tietyn tapah- tumaketjun seurauksena, mitä selittää psykologis–konstrukvistinen teoria. (Niedenthal &
Ric, 2017, 19.) Tunteen ilmenemiseen, nimeämiseen ja kokemuksellisuuteen vaikuttaa vah- vasti konteksti eli kieli, kulttuuri ja kulttuurissa koetut kokemukset esimerkiksi kasvatuksen myötä.
9 2.2.2 Kehon ja aivojen rooli tunteissa
Tunteet, aivot ja keho ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa (Hari 2018, 1716–1717; Jalovaara 2005, 26). Tunteet siis vaikuttavat kaikkialla ihmiskehossa (Paavilainen 2016, VIII; Cole ym. 2004, 330; Davies, Sturge‐Apple, Cicchetti, Manning & Zale 2009; Hari 2018, 1716–
1717). Oletan, että kehon reaktiot tunteen aikana, kuten punastuminen ja hikoilu voivat ar- veluttaa oppilaita. Tällöin tieto kehon reaktioiden normaaliudesta voi helpottaa lasta ja auttaa tätä hyväksymään tunteensa ja sen reaktiot.
Biologiset ominaisuudet, kuten geenit, mahdollistavat tunteiden yksilöllisen kokemuksen.
Yksilöllinen kokemus tarkoittaa kehollisten toimintojen näkökulmasta yksilöllisiä fysiolo- gisia reaktioita, kuten tunteen voimakkuuden viriämistä sekä reagointiherkkyyttä. (Keltikan- gas–Järvinen 2010; Saarni 2011, 12–13.) Tämä näkökulma on perusta kehon fysiologisten reaktioiden ja aivojen toiminnan ymmärtämiselle eli sille, mitä kehossa tapahtuu eri tuntei- den aikana. Fysiologisista mittauksista on havaittu, että eri tunteet vaikuttavat eri tavoin ih- misen fysiologiseen toimintaan, kuten sydämensykkeeseen ja kehon lämpötilan nousuun (Paavilainen 2016).
Adolphs (2010, 549–552) tulkitsee, että tunne aiheuttaa ihmisessä sekä aistinvaraisia että motorisia toimintoja. Aistinvaraisuudella tarkoitetaan sitä, että ihminen reagoi jonakin tun- teena aistittuun ärsykkeeseen eli objektiin. Henkilö tuntee esimeriksi pelkoa nähdessään kar- hun tai reagoi vihan tunteella sellaista ihmistä kohtaan, jonka käytös vihastuttaa. Adolphs kuvailee tunnereaktiot stereotyyppisiksi, sillä tilanteiden ainutlaatuisuudesta huolimatta tun- teita kuvaillaan kielessä samoin tunnetermein.
Tunteen aiheuttamat motoriset toiminnat tarkoittavat muutoksia ihmisen käyttäytymisessä, esimerkiksi vihan tunne voi johtaa lyömiseen. Ihminen voi tietoisesti kontrolloida motorisia toimintojaan eli käytöstään, jolloin esimerkiksi lyöminen voidaan välttää (Adolphs 2010, 549–552.) Cole tutkimusryhmineen (2004, 330) toteavat, että tunteet ovat säädeltävissä. He päättelevät tutkimuskatsauksessaan, että tunnereaktioissa voidaan vaikuttaa sekä tunteiden säätelyyn että ihmisen kehon reaktioiden säätelyyn kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.
10 Tunteita koetaan hyvin samalla tavalla eri osissa kehoa, vaikka tunteet vaikuttavat kehon prosesseihin yksilöllisesti. Eri tunteiden yksilöllinen kokemus havaittiin tutkimuksessa, jossa ihmisten tunteiden kokemisesta kehossa muodostettiin tunteiden kehokartta. Kehokar- tasta ilmeni, että ihmiset tuntevat samoja tunteita samalla tavalla kehon samoissa kohdissa.
Esimerkiksi ilon tunne tuntui lämpimänä tunteena etenkin pään alueella, mutta myös muu- alla kehoa, kun taas masentuneisuus tuntuu kylmänä tuntemuksena päästä varpaisiin. Ylpey- den tunne tuntui etenkin ylävartalossa positiivisena tunteena. (Hari 2018, 1717.)
Tunnetilan sekä tunteiden säätelyn aikana aivoissa ja sen verkostoissa tapahtuu runsaasti toimintaa. Keskeisemmin aivoissa aktivoituvat tunteiden aikana etuotsalohko, mantelitu- make, osa tyvitumakkeista, aivosaari, sekä pihtipoimun etuosat. Jokaisella näillä on oma tehtävänsä tunteen viriämiseen, kokemiseen, toiminnan ohjaukseen ja tunteiden säätelyyn liittyvissä toiminnoissa. (Paavilainen 2016, VIII.) Tunteiden säätely sijaitsee pääosin aivo- kuoren etuosassa, missä myös stressin säätely tapahtuu. Tunteiden myötä tapahtuva toiminta aktivoi mantelitumaketta. Tällaista on esimerkiksi pelon tunteen aiheuttama liikkumatto- muus. (Korkeila 2008, 683.)
Aivot tulkitsevat myös sitä, mitä muut tuntevat kyseisellä hetkellä. Tulkinnan myötä voi kohteen tunnetila tarttua itseen. Tätä kutsutaan sensoriseksi peilautumiseksi. Sensorinen pei- lautuminen ilmenee esimerkiksi lapsen itkun tarttumisena muihin ympärillä oleviin lapsiin.
On havaittu, että kun henkilö katsoo kipua kokevaa henkilöä, aktivoituu myös katsojalla itsellään samat aivoalueet kuin kipua kokeneella. Emootiot ovat siis tarttuvia. Ulospäin ne näyttäytyvät esimerkiksi henkilön ilmeiden ja asentojen muutoksina. (Hari 2007, 1570.)
2.2.3 Tunteen arviointi tunnekokemuksen edellytyksenä
Tässä luvussa keskiössä on tunnekokemuksen selittäminen Lazaruksen (1991) arviointiteo- rian mukaan. Teorian näkökulmat ovat lähtöisin 1960– luvulla. Vuonna 1991 hänen kirjas- saan Emotion and adaption (1991, 133–134) selvennetään tunnekokemuksen arvioinnin pro- sessista. Tunnekokemuksella tarkoitetaan monimuotoista prosessia, joka syntyy ympäristön, kehon ja mielen vuorovaikutuksellisesta toiminnasta. (Jalovaara 2005, 26.) Arviointiin vai- kuttavat yksilön aiemmat kokemukset (Lazarus 1991, 629).
11 Oleellisinta prosessissa on, että tunnekokemusta ja tunnetilaa edeltää aina yksilön mielen- sisäinen arviointi, joka jakautuu primaariin ja sekundääriin arviointiin eli primaariin ja se- kundääriin tunnekokemukseen (Lazarus 1991; Jalovaara 2005, 26.). Primaarilla tunnekoke- muksella tarkoitetaan hetkellistä tunnekokemusta eli reaktiota. Tunnekokemuksessa henki- lön hermosto reagoi sen mukaan, kuinka ympäristön tilanne vaikuttaa tai on uhkana henkilön hyvinvointiin. (Lazarus 1991, 133–134.) Nopeasti syntyvä tunnetila vaikuttaa kehon ja mie- len toimintaan (Jalovaara 2005, 24).
Vertailtuani Lazaruksen ja Matthis’n teorioita katson, että esitietoisella affektilla eli emoo- tiolla ja primaarilla arvioinnilla tarkoitetaan hyvin samaa. Primaarissa arvioinnissa koroste- taan vain nopeita hermoston reaktioita, mistä voidaan päätellä, että se ei vaadi henkilöltä tietoista arviointia eli samoin. Emootiolla tarkoitetaan tiedostamatonta prosessia, jossa ym- päristöä ja sen hyödyllisyyttä, merkitsemättömyyttä tai haitallisuutta arvioidaan omien ta- voitteiden kannalta. (Matthis, 2000, 217.) Samankaltaisuutta siis ilmenee Lazaruksen arvi- ointiteoriassa sekä Matthisin emootion määritelmässä.
Sekundäärillä tunnekokemuksella tarkoitetaan pidempikestoisempaa arviointiprosessia. Se- kundäärissä arvioinnissa henkilö arvioi useita eri tekijöitä, näkemyksiä ja tunteitaan, minkä tarkoituksena on myös vaikuttaa emotionaaliseen hyvinvointiin positiivisella tavalla. (Laza- rus 1991, 133–134.) Tämä myötäilee edelleen (Matthis 2000, 217.) näkemystä affektiivisuu- desta. Sekundääriä arviointia kuvaa Matthisin tunne -termi. Tunne on tietoista affektia eli ihminen tietoisesti tarkkailee havaintojaan tai mielikuviaan. (Matthis, 2000, 217.) Tämä voisi viitata sekundääriin arviointiprosessiin.
Edellä mainitut tunteen eri näkökulmat tukevat hyvin toisiaan. 1960–luvulta lähtöisin oleva arviointiteoria yhdistää tunnekokemuksessa sekä sosiaalisen että kognitiivisen näkökulman.
Yksilö havainnoi ympäristöä, mikä edellyttää yksilön tiedostettua tai tiedostamatonta arvi- ointia. (Niedenthal & Francois 2017, 10.) Näin voidaan vahvistaa käsitys siitä, että ihminen kokee välittömiä tunnereaktioita (emootioita) sekä tietoisen arvioinnin seurauksena tunteita.
Biologiset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat toisaalta siihen, että tunteita koetaan yksilölli- sesti, mutta myös siihen, että tunteista käytetään samoja ilmaisuja. Lisäksi tunteita tunnetaan samoissa kohdin kehoa samalla tavalla, jolloin tunteiden ilmeneväisyydessä ihmisten välillä
12 on useita yhtäläisyyksiä. Mainitut näkökulmat on jopa vaikea erottaa toisistaan, sillä niin olennaisesti ne vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi psykologinen, biologinen ja kulttuurinen näkökulma tukevat toisiaan siten, että kulttuuriimme on vakinoitunut kokemuksellisia il- mauksia tunteidemme fysiologisista piirteistä: esimerkiksi ‘’kylmä hiki otsalla’’, ‘’perhosia vatsassa’’, ja ‘’pala kurkussa’’ ovat tällaisia. (Paavilainen 2016.)
13
3 TUNNETAIDOT KEHITTYVÄNÄ JA MERKITYKSELLISENÄ TOIMINTANA
Aiemmassa luvussa ilmeni, että henkilö havaitsee, arvioi, kokee ja säätelee tunteitaan. Tässä luvussa ilmennetään, kuinka ihminen voi hyödyntää kyseisiä ominaisuuksia taitavina tai- toina. Tässä tutkielmassa taitavaa toimintaa tunteiden kanssa määritetään tunnetaidoiksi.
Aluksi selvennetään tunneälykkyyden tutkimuksen historiaa Gardnerin (1983) tunneälyk- kyysteorian pohjalta. Tämän jälkeen määritellään tunneälykkyys eri teoreetikkojen näkökul- masta. Tutkielman keskiössä oleva termi tunnetaidot ja sen osataidot määritellään tunneälyk- kyyden teorioita hyödyntäen.
Ensimmäinen tunnetaitoihin viittaava teoria on Mayerin ja Saloveyn (1997) teoria tun- neälykkyydestä (emotional intelligence). Tutkielmassa hyödynnetään etenkin Mayerin ja Saloveyn myöhemmin ilmestyneitä tutkimuksia ja määritelmiä tunneälykkyydestä, sillä niissä teoriaan on tullut joitakin muutoksia ja täydennyksiä, tutkimustiedon ollen näin tuo- reempaa ja luotettavampaa. Teorioita verrataan myös Golemanin (1995) sekä Bar–Onin (2006) tunneälykkyysteorioihin. Kyseisten tunneälykkyysteoreetikkojen näkemyksissä tar- kastellaan yhtäläisyyksiä ja eroja sekä niiden merkityksellisiä näkökulmia oman tutkielmani kannalta. Tekstiä tukee kolme taulukkoa, joiden tarkoituksena on selventää tunneälykkyy- den teoriaa ja sen historiallista kontekstia.
Luvussa 3.3 tarkastellaan tunnetaitojen kehittymistä lapsuudessa, mikä selittää esimerkiksi 10–11 -vuotiaille tyypillisesti kehittyneitä tunnetaitoja. Näin ollen selventyy realistinen kä- sitys siitä, millaisia tunnetaitoja tutkielman tutkimusjoukolta voidaan olettaa. Luvussa 3.4
14 keskitytään tunnetaitojen kehittämiseen periaatteisiin. Luvun tarkoituksena on liittää tunne- taitojen opettaminen tieteellisesti hyväksi todettuihin menetelmiin. Viimeisessä luvussa 3.5 perehdytään tunnetaitojen moniin merkityksiin.
3.1 Tunnetaitoja pohjustavat tunneälykkyysteoriat
Tunteet on liitetty alan tutkimuskirjallisuudessa 1970–luvulta alkaen osaksi taitavuutta ja älykkyyttä. Sitä ennen tunteita ja älykkyyttä on tutkittu erillisinä tutkimusaiheina. (Dhani &
Sharma 2016, 191), mitä hahmottaa myös taulukko 1. Gardner (1983) totesi vuonna 1983 moniälykkyysteoriassaan älykkyyden koostuvan monista alalajeista. Sanomallaan hän viit- taa siihen, ettei ihmisen älykkyyttä tule mitata ainoastaan älykkyysosamäärätestein, kuten silloin oli tapana. Älykästä toimintaa ei voi siis selittää yhden yleisen älykkyyden mukaan.
Tunteisiin liittyvää älykkyyttä on Gardnerin (1983) määritelmän mukaan intra– ja in- terpsyykkinen älykkyys. Näillä viitataan ihmisen toimintaan suhteessa itseen ja muihin ih- misiin. Intrapsyykkisellä älykkyydellä tarkoitetaan itsensä ymmärtämistä syvällisesti ja ha- lua kehittää itseään paremmaksi. Ihminen kykenee pohtimaan omia heikkouksia sekä vah- vuuksia. Tunteisiin liittyvinä taitona se tarkoittaa esimerkiksi omien tunteiden ymmärtämistä ja arvostamista. Intrapsyykkisesti älykkäällä henkilöllä on kyky selvittää mielessään risti- riitoja.
Interpsyykkisellä älykkyydellä tarkoitetaan puolestaan kykyä olla onnistuneessa vuorovai- kutuksessa muiden kanssa. Vuorovaikutuksessa henkilö kykenee ymmärtämään muita ja toi- mimaan siten, että ympärillä vallitsee positiivisesti virittynyt ilmapiiri. Interpsyykkisesti äly- käs ihminen osaa eläytyä toisen asemaan. (Gardner 1983). Älykkyysteoria on tutkimushis- toriallisesti hyvin merkittävä siksi, että 1990-luvun jälkeen ilmestyneet tunneälykkyysteoriat sisältävät hyvin samankaltaisia piirteitä kuin Gardnerin määteritelmä inra– ja interpsyykki- sestä älykkyydestä.
Älykästä ja taitavaa toimintaa tunteiden kanssa on kutsuttu alan tutkimuskirjallisuudessa tunneälykkyydeksi (emotional intelligence) vuodesta 1990 eteenpäin nykyhetkeen saakka (Dhani & Sharma 2016, 191). Tunneälykkyyttä on esimerkiksi tunteiden ymmärtäminen ja
15 säätely (Goleman 1995; Niedenthal & Francois 2017; Mayer & Salovey 1990; Bar–On 2006). Tunneälykkyys on ollut tutkimusaiheena myös hyvin suosittu (Martin &, Dennis 2004, 229–330; Dhani & Sharma 2016, 191; Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen
& Ruoppila 2015). Aihe on saavuttanut suosiota, sillä esimerkiksi Daniel Golemanin teos Emotional intelligence (1995) on ollut aikanaan maailmanlaajuisesti parhaiten myynyt kirja.
(Dhani & Sharma 2016, 191). Myös muissa kasvatustieteen tunnetuissa teorioissa viitataan aiheessa tunneälykkyyden käsitteeseen (esim. Goleman, 1995: Mayer & Salovey 1990; Bar–
On 2006).
Alla oleva taulukko 1 kokoaa tunteen, älyn ja tunneälykkyyden tutkimushistoriaa. Taulukko on pelkistetty suomennos Dhanin ja Sharman (2016, 191) laatimasta alkuperäisestä taulu- kosta. Taulukossa ilmenee esimerkiksi se, kuinka kognitiivinen tiede on vaikuttanut tun- neälykkyyden määritelmiin. Taulukkoon kootut historialliset pääkohdat ja teoreetikot ovat hyvin samoja, mitä käsittelen tutkielmassani.
TAULUKKO 1. Tunneälykkyyden tutkimuksen historiallinen konteksti mukaillen (Dhani
& Sharma 2016, 191) mallia
TUNNEÄLYKKYYDEN TUTKIMUSHISTORIA
1900–1969 • Älykkyyttä ja tunteita tutkittiin erillisinä tutkimusaiheina
• Tunteen tutkiminen keskittyi psykologisiin ja kulttuurillisiin ilmentymiin
• Älykkyyden tutkiminen: psykometrinen lähestymistapa kehitettiin 1970–1989 • Kognitiivinen tiede selitti tunteiden ilmenemistä ajattelussa
• Aivotutkimus täydensi emootioiden ja kognitioiden välistä yhteyttä
• Gardnerin (1987) älykkyysteoriassa älykkyys liitettiin osaksi vuorovaikutuksellisia ihmissuhteita
• Empiirisiä tutkimuksia toteutettiin esimerkiksi empatiasta, sosiaalisista taidoista ja tunteikkuudesta
• Tunneälykkyys (emotional intelligence) termi ilmaantui satunnaisesti 1990–1993 • Mayer ja Salovey julkaisi tutkimusartikkeleita tunneälykkyydestä
• Tunneälykkyyttä tutkiva aivotutkimus kehittyi yhä
1994–1997 • Goleman julkaisi 1995 kirjan Emotional ingelligence. Kirja oli maailmaanlaajui- sesti menestyskirja (bestseller)
1998 –
nykyhetki • Tunneälykkyys sai uusia määritelmiä
• Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit aiheesta ilmestyivät
16 Mayer– Saloveyn (1997) teoria tunneälykkyydestä
Tätä tutkielmaa tukee Mayerin ja Saloveyn vuonna 1990 julkaistu teoria tunneälykkyydestä, mihin pohjautuvat samojen tekijöiden samasta aiheesta myöhemmin ilmestyneet tutkimusar- tikkelit. Mayer – Salovey –mallissa tunneälykkyys jakautuu neljään tunnetaitoon, joita ovat a) tunteiden tunnistaminen itsessä ja muissa b) tunteiden hyödyntäminen ajattelussa c) tun- teiden ymmärtäminen d) tunteiden säätely jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä taidot on jaoteltu hierarkkisesti — alimman taidon vaatien vähiten ja ylimmän eniten psykologista toimintaa. Taidot on koottu taulukkoon 2.
TAULUKKO 2. Tunneälykkyys Mayer ja Saloveyn teorian (1997) mukaan
TUNNEÄLYKKYYS
Tunteiden säätely määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi Tunteiden ymmärtäminen (tunnesanasto ja viestintä) Tunteiden hyödyntäminen ajattelun tukena
Tunteiden havaitseminen oikein itsestä ja muista
Tunneälykkyyden kehittämiseen ja kehittymiseen vaikuttaa näiden neljän eri osa–alueen moninaiset osa–alueet. Jokaisessa taidossa on helpompia ja haasteellisempia tunteisiin liit- tyviä osataitoja eli psykologisia funktioita. Esimerkiksi tunteiden tunnistamiseen vaikuttaa useita tekijöitä samaan aikaan, kuten suur– ja pienipiirteiset ilmeet, eleet ja äänenkäyttö. On haastavampaa ja siten taitavampaa tunnistaa hyvin pientä kasvojen eleitä verrattaessa suu- rempaan tunteen elehdintään. (Mayer, Salovey & Caruso 2008, 507.)
Alhaisimmalla tasolla on tunteiden havaitseminen ja oikeanlainen tunnistaminen. Tunteiden tunnistaminen oikein on ratkaisevaa muiden edellä mainittujen osa–alueiden eli kykyjen kannalta, kuten tunteen ymmärtämisen näkökulmasta (Mayer ym. 2008, 506–507). Tätä nä- kemystä tukee Ornaghin ja Grazzanin tutkimus (2013, 364), jossa ilmeni, että 8–10 -vuotiaan lasten taitavaan tunteiden ymmärtämiseen vaikutti heidän kykynsä nimetä tunteita ja hallita
17 tunnesanastoa. Mitä tarkempi oli lasten tunteiden tunnistaminen ja tunnesanaston hallinta, sitä taitavampia lasten olivat omien ja muiden tunteiden ymmärtämisessä.
Golemanin teoria tunneälykkyydestä
Golemanin (1995) teoria käsittää tunneälykkyyden koostuvan viidestä osataidosta, joita ovat tunteiden tiedostaminen, havaitseminen, hallitseminen, motivaation hyödyntäminen ja ih- missuhteiden ylläpito. Kirjassaan Goleman viittaa Aristoteleen, joka on aikanaan todennut, että tunne–elämän hyvinvointiin vaikuttaa taito säädellä kielteisiä tunteita. Esimerkiksi vi- han tunteen säätely oikealla tavalla, oikealla tarkoituksella ja oikealla voimakkuudella on taitavaa, mutta harvinaista. Samaan aikaan henkilön tulee huomioida ympärillä vallitseva sosiaalisen tilanne ja sen normit.
Vuonna 1998 Goleman täydensi teoriaansa jakamalla tunneälykkyyden kahteen osa–aluee- seen: henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Nämä taidot voivat ilmetä erillään ja saman- aikaisesti. Tämä näkemys on tärkeä tutkielmani kannalta siten, että se vahvistaa muiden teo- rioiden näkemystä siitä, että tunnetaidot nähdään laajemmin kuin vain itseen vaikuttavana tekijänä. Tunteiden arviointi voi kohdistua siis myös sosiaalisiin tekijöihin, kuten toisten tunteiden tunnistamiseen.
Sosiaalisilla taidoilla viitataan empatiaan ja sosiaalisiin kykyihin. Henkilökohtaisilla eli it- seen suuntautuvilla taidoilla tarkoitetaan Golemanin teorian mukaan motivoitumista, itse- tuntemusta ja itsehillintää. Itsehillinnällä viitataan esimerkiksi impulssien hallintaan. Aiem- min esittelemäni kehon prosessit viittaavat näihin. Tunteet voimakkaina ja dynaamisina te- kijöinä voivat säädellä kehon prosesseja (Cole ym. 2004, 330.) Samoin ihmisen on mahdol- lista säätää näitä kehon prosesseja (Adolphs 2010, 549–552). Kun ihminen kykenee sääte- lemään tunteitaan, (Cole ym. 2004, 330) voi tämä päätelmieni mukaan muuttamalla tunnetta vaikuttaa myös tunteen tuomiin impulsseihin.
18 Bar–Onin teoria tunneälykkyydestä
Bar–Onin teorian (2006) sanoma tunneälykkyydestä on se, että emotionaalisesti ja sosiaali- sesti älykäs henkilö ymmärtää itseään ja tunteitaan, muita ja heidän tunteitaan, selviytyy arjen haasteista sekä kykenee ilmaisemaan tuntemuksiaan hyödyllisellä tavalla. Tarkoituk- sena on, että tunteet ovat ihmiselle voimavara ja arjen hyöty sen sijaan, että ne haittaisivat tämän elämää. Tunteiden hyödyntämiseen elämässä viittaasi myös Keltikangas–Järvinen (2010, 154–156.) todetessaan, että henkilön kieltäessään tunteensa, kieltää tämä myös paljon itseään. Tunne muuttuu tällöin taakaksi, josta ei päästä eroon, sillä tunteet vaikuttavat elä- mässämme niin oleellisesti.
Bar– Onin teoriassa on nähtävissä samankaltaisia piirteitä kuin Gardnerin älykkyysteoriassa.
Myös Bar–On käyttää tunneälykkyydessä termejä intra– ja inter–, joilla viitataan itseen ja muihin kohdistuvaan tunteisiin liityviin taidoihin. Interpsyykkiseen älykkyyteen sisältyy Bar–Onin (2006) mukaan kyky tiedostaa muiden tunteita ja tarpeita. Lisäksi siihen sisältyy taito toimia vuorovaikutustilanteissa ja muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia vuorovaikutussuh- teita. Intrapsyykkiseen älykkyyteen eli henkilöön itseen kohdistuviin taitoihin sisältyy puo- lestaan tietoisuus itsestään, kuten ymmärrys vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Lisäksi teo- riassa mainitaan, että on taitavaa ilmaista tunteensa ja ajatuksensa niin, että se edistää aina kyseisen hetken tilannetta.
3.2 Tunnetaitojen osataidot
Poikkeus (2011) toteaa tunnetaitojen sisältyvän taitavaan sosiaaliseen toimintaan. Tunnetai- toihin sisältyvät Poikkeuksen mukaan itsesäätely, sosiokognitiiviset sekä sosiaaliset taidot, mikä korostaa tunnetaitojen linkittymistä sosiaalisiin tilanteisiin. Edellä mainitun lisäksi myös muut aiemmin mainitut teoriat ovat osoittaneet kuinka tärkeässä roolissa tunnetaidot ovat myös sosiaalisissa tilanteissa. Tunnetaitoja ei tule siis tarkastella vain tunteisiin liitty- vinä taitoina, sillä sosiaaliset tekijät ovat hyvin usein läsnä tunnetaitoja vaativissa tilanteissa.
Tässä tutkielmassa tunnetaidot määritellään vahvasti Mayer–Saloveyn (2016) tunneälyk- kyyden mallin osataitoja hyödyntäen, jotka on koottu taulukkoon 3.
19 TAULUKKO 3. Tunneälykkyyden nelihaaramalli Mayer ja Saloveyn (2016, 6–7) mukaan
TUNNEÄLYKKYYDEN NELIHAARAMALLI
Tunteiden säätely • Tehokas muiden tunteiden säätely halutun tavoitteen saavuttamiseksi
• Tehokas omien tunteiden säätely halutun tavoitteen saavuttamiseksi
• Eri strategioiden arviointi tunteen säilyttämiseksi, vähentämiseksi tai vahvista- miseksi
• Tunnereaktioiden tarkkailu niiden kohtuullisuuden selvittämiseksi
• Hyödyllisiin tunteisiin sitoutuminen, hyödyttömistä irti päästäminen
• Avoimuus epämiellyttäville tunteille ja niiden antamalle informaatiolle Tunteiden
ymmärtäminen • Kulttuurillisten erojen arviointi tunteissa
• Ymmärrys siitä, kuinka henkilö saattaa tuntea tulevaisuudessa
• Todennäköisten tunteiden vaihteluiden tunnistaminen
• Monimutkaisten ja sekoittuneiden tunteiden ymmärtäminen
• Tunnetilojen ja emootioiden erottaminen toisistaan
• Tunteita herättävien tilanteiden tunnistaminen
• Tunteiden nimeäminen ja eri tunteiden samankaltaisuuksien tunnistaminen Ajattelun
helpottaminen hyödyntäen tunteita
• Ongelmien valitseminen niin, että ne tunnetila helpottaa kognitiivista ajattelua
• Ajattelun priorisointi niin, että tarkkaavaisuus kohdennetaan sen hetkisen tunne- tilan mukaan
• Tunteiden tuottaminen, että voi samaistua toisen tunteeseen Tunteiden
havaitseminen • Epärehellisen tunneilmaisun tunnistaminen
• Tarkan ja epätarkan tunneilmaisun erottaminen
• Kulttuurin ja kontekstin vaikutuksen ymmärtäminen tunteiden tunteisen ilmai- sussa
• Tunteiden havaitseminen ympäristöstä, kuvataiteesta ja musiikista
• Tunteiden havaitseminen muista ihmisistä niin, että tarkastelun kohteena on ää- nen vihjeet, kasvojen ilmeet, kieli ja käytös
• Tunteiden tunnistaminen huomioiden yksilön tyypillisen fyysisen tilan, tunteet ja ajatukset
Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja ymmärtäminen
Tunteiden tunnistamisella tarkoitetaan sekä itsen että muiden tunteiden tunnistamista. Tun- nistaessa muiden tunteita voi eläytyä toisen tunteisiin ja osoittaa siten myötätuntoa. Tätä kutsutaan empatiaksi (Nurmiranta ym. 2009, 53–55). (Mayer ym. 2016, 7; Nurmiranta, Lep- pämäki & Horppu 2009). Tunteiden tunnistaminen on perusta muille tunnetaidoille, sillä
20 tunteiden ymmärtäminen edellyttää tunteen oikeaa tunnistamista ja nimeämistä (Mayer ym.
2016, 7). Näkemystä tukee Ornaghin ja Grazzanin (2013, 356) tutkimus, jossa selvitettiin tekijöitä, joilla oli vaikutus 8–10 –vuotiaan lapsen kykyyn ymmärtää tunteita. Tutkimuk- sessa ilmeni, että taitavaan tunteiden ymmärtämiseen vaikutti lapsen kyky nimetä tunteita ja ymmärtää tunteisiin liittyviä sanoja. Myös tässä tutkielmassa lapset ovat 10–11 -vuotiaita.
Näiden tutkimusten tukemana on perusteellista todeta, että tunteiden tunnistaminen ja ni- meäminen on ensimmäinen tärkeä taito opettaa tutkielmaani osallistuville viidesluokkalai- sille.
Tunteita tunnistaessa erotetaan epärehelliset tunneilmaisut aidoista tunneilmaisuista. (Mayer ym. 2016, 7.) Näen tämän esimerkiksi niin, että ihminen voi yrittää viestiä epärehellisesti iloa, vaikka tämä tuntee oikeasti kyseisellä hetkellä vihaa. Tällöin hymyily voi olla epäre- hellinen tunneilmaisu. Ihminen voi myös kertoa olevansa iloinen, mutta jos äänenkäyttö tai elehdintä vaikuttaa epäaidolta, joutuu henkilö eläytymään toisen tunteeseen tarkemmin.
Tästä voidaan päätellä, että oikean tunnetilan tunnistaminen ei ole itsestään selvää eli tun- nistaakseen tunteen oikein henkilö joutuu pohtimaan useita tekijöitä samaan aikaan.
Tunteita tunnistaessa henkilö ymmärtää monia tilanteessa ilmeneviä vihjeitä samaan aikaan.
Tunteiden oikeassa tunnistamisessa ymmärretään, kuinka kulttuuri ja tilanteen konteksti vai- kuttavat kunkin henkilön tyypilliseen tunteiden ilmaisuun (Mayer, Caruso & Salovey 2016, 7.) Perheen tapa ilmaista tunteita välittyy monin osin lapsille, ja voi osin selittää ihmisten yksilöllisiä tapoja ilmaista tunteita (Lewis 2011, 8). Kullekin henkilölle ominaiseen tapaan ilmaista tunteita vaikuttaa edellä mainittujen tekijöiden lisäksi tämän fyysinen tila, tunnetilat ja ajatukset. Taitavaa on tunnistaa näiden tekijöiden vuorovaikutus, ja siten myös oikea tun- netila. (Mayer ym. 2016, 7.) Tästä voidaan päätellä, että kaikkien tapa ilmaista tunteita ei ole samanlaista, jolloin tunteita tunnistaessa tulee hyödyntää syvällisempää ajattelua.
Oikean tunteen tunnistamisessa analysoitavia tekijöitä ovat äänen vihjeet, kuten äänenpainot ja äänen korkeus. Lisäksi tunteiden tunnistamiseen vaikuttavat käyttäytyminen, ilmeet ja kielelliset tekijät, kuten tietyn sanaston käyttäminen. Tunteita voi tunnistaa ihmisten lisäksi myös ympäristöstä, taiteesta ja musiikista. (Mayer ym. 2016, 6–7.) Tunteiden tunnistaminen on monimuotoinen prosessi, sillä samaan aikaan joudutaan pohtimaan useita tekijöitä. On tutkittu, että esimerkiksi surullisuuden tunnistaminen on usein haasteellista lapsille (Khawar ym. 2013, 64). Tunteiden tunnistamista ei tule siis pitää itsestään selvyytenä lapsilla.
21 Tunteiden tunnistaminen on perusta tunteiden ymmärtämiselle. Tunteiden ymmärtäminen vaatii puolestaan arviointia. (Mayer ym. 2016, 6–7.) Arviointia selittää Lazaruksen (1991) aiemmin esitetty arviointiteoria, johon tähän soveltuu sekundääri eli syvällisempi arviointi.
Henkilö kykenee erottamaan itsen ja muiden mielialat ja hetkelliset tunteet toisistaan (Mayer ym. 2016, 6–7).
Tunteen ymmärtäminen tarkoittaa siis sitä, että henkilö arvioi samaan aikaan useita tekijöitä.
Arvioinnissa tunnistetaan kulttuurilliset erot osana tunteita (Mayer ym. 2016, 6–7). Uskon, että kulttuurilla tarkoitetaan myös alakulttuureja, kuten urheilukulttuuria. Näin ollen alakult- tuurit ja niiden normiston tunnistaminen voivat auttaa ymmärtämään tunteita. Arviointiin vaikuttaa lisäksi tilanteen olosuhteet. Lisäksi arvioinnissa tulee erottaa monimutkaiset ja se- koittuneet tunnetilat toisistaan. (Mayer ym. 2016, 6–7.)
Taitava tunteiden ymmärtäminen edellyttää myös sitä, että henkilö kykenee asettamaan it- sensä tilanteeseen, joka voisi herättää tunteita. (Mayer ym. 2016, 6–7.) Katson, että näin ihminen voi ennakoida mahdollisia tilanteen aiheuttamia impulsseja. Tunteiden tunnistami- sessa korostui henkilön ominaisuuksien ja ympäristön vaikutuksen arviointi. Arviointi oli myös ennakoivaa, millä tarkoitettiin kuvitellun tilanteen arviointia. Tunteiden ymmärtämi- sen monimuotoisuus kertoo mielestäni siitä, että taitojen kehittymistä tulee kasvatuksen myötä tukea.
Tunteiden ilmaisu
Tunteiden taitavalla ilmaisulla tarkoitetaan tunteiden tehokasta ja aitoa ilmaisua (Mayer ym.
2016, 6–7). Henkilön tapaan ilmaista tunteita vaikuttaa tämän temperamentti sekä yksilölli- set piirteensä. (Keltikangas– Järvinen 2000, 152). Tunteiden ilmaisuun vaikuttavat oleelli- sesti tässä tutkielmassa esitetyt näkemykset tunteen kokemuksellisuudesta, tunteen fysiolo- gisista reaktioista, kuten sydämen sykkeen kohoamisesta ja ihmisen motorisista toimin- noista, kuten lyömisestä tai sen estämisestä vihan tunteen aikana. Näitä näkemyksiä puoltaa Keltikangas–Järvisen (2000, 174–179) jaottelu, jossa hän jakaa tunteiden ilmaisun kolmeen osaan: tunteiden kokemiseen, osoittamiseen sekä fysiologisiin reaktioihin.
22 Tunteiden kokemisella tarkoitetaan tunteen kestoa ja voimakkuutta. Kokemukseen tunteesta vaikuttaa siis itse tunne, kuten suru, sen kesto ja voimakkuus. Tunteen osoittamisella tarkoi- tetaan puolestaan verbaalista tai motorista reaktiota. Verbaalisuus voidaan osoittaa esimer- kiksi puhumalla tunnetta kuvaillen. Motoriset reaktiot voivat olla esimerkiksi ilmeitä ja eleitä. Lisäksi tunteiden ilmaisuun vaikuttaa kehon fysiologiset reaktiot, kuten se, miten jän- nitys ilmenee henkilön kehossa. Ihmiset kokevat tunteita eritavoin: joku saattaa kokea tilan- teessa hyvin voimakkaita tunteita, osa ei välttämättä reagoi tilanteeseen juuri lainkaan (Kel- tikangas– Järvinen 2000, 174–179.)
Tunteiden säätely
Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan sekä omien että jonkun toisen tunteiden hallintaa. (Mayer ym. 2016, 6–7.) Säätelyllä tarkoitetaan myös tunteiden oikeanlaista ilmaisua niin, että ihmi- nen säätelee tunnekokemustaan sekä fysiologia reaktioitaan (Kokkonen & Kinnunen – Met- säpelto 2015). Tehokas tunteiden säätely koostuu useasta taitavasta toiminnasta. Tunteiden säätelyn tarkoituksena on saavuttaa jokin haluttu tavoite. Tavoitteen saavuttamiseksi henkilö arvioi eri strategioiden väliltä parhaan tavan toimia tunteen säilyttämiseksi, vähentämiseksi tai vahvistamiseksi. Jos tunne ei hyödytä tilanteessa, niin henkilön kannattaa päästää tun- teesta irti. Toisaalta on tärkeää olla avoin myös epämiellyttäville tunteille ja niiden antamalle informaatiolle. (Mayer ym. 2016, 6–7.)
Taitavaan tunteiden säätelyyn sisältyy omien tunnereaktioiden tarkkailu. Tarkkailun tavoit- teena on, että oman käytöksen kohtuullisuutta arvioidaan. (Mayer ym. 2016, 6–7.) Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan siis omien tunnetilojen seurantaa ja arviointia, minkä pohjalta muo- dostetaan toimenpiteitä tunteen vaalimiseksi, lyhentämiseksi tai pitkittämiseksi. Tunteiden säätelyllä vaikutetaan myös tunteiden voimakkuuden säätämiseen. (Korkeila 2008, 685.) Tunteiden säätelyn lähtökohta on, että ihminen tunnistaa, tarkastelee ja ymmärtää tunteitaan (Nurmiranta ym. 2009, 55).
Tunteiden säätelyn avulla tilanteita voidaan ennakoida. Tilanteita voi pohtia etukäteen niin, että henkilö pohtii mitä tunteita kyseinen tilanne voi mahdollisesti herättää. Ennen tunteen syntyä tunnetta tilanteen ja tunteen yhteyttä voi pohtia tietoisesti, jolloin tunteiden säätelyn avulla tunnettaan ja tilannetta voi muokata. (Poikkeus 2011, 97.)
23 Ennakoinnin lisäksi tunteiden säätelyllä voidaan vaikuttaa tunteisiin, jotka ovat jo virinneet.
Tällöin tavoitteena on vaikuttaa kyseiseen tunteeseen ja sen tuomiin reaktioihin. (Poikkeus, 2011, 97.) Esimerkiksi vihan tunnetta ja sen tuomia impulsseja on tärkeää säädellä. Aggres- sio on aikoinaan saattanut hyödyttää esi-isiä, mutta nykyään modernissa elämässä on tar- peellista hallita tehokkaasti impulssejaan. On tutkittu, että itsehillinnän epäonnistumiset en- nustavat aggressiivista käytöstä. Taitona itsehillintä siis ehkäisee aggression ilmenemistä.
Kognitiivisen neurotieteen mukaan itsehillinnän ja aggression välisyys selittyy osin hermo- mekanismien toiminnasta. (Denson, Dewall & Finkel 2012, 20–25.)
Mayer ja Saloveyn tunneälykkyyden nelihaaramallin (2016, 6–7) mukaan tunteiden säätelyn kuuluu myös tunteeseen sitoutuminen. Tamirin (2012, 814) tutkimuksessa ilmeni, että taito sitoutua haluttuun tunteeseen ennustaa sitä, kuinka ihminen myöhemmin käyttäytyy vuoro- vaikutustilanteissa. Esimerkiksi vihan tunteeseen sitoutuminen aiheuttaa aggressiivista käyt- täytymistä.
3.3 Tunnetaitojen kehitys lapsuudessa
Tunnetaidot kehittyvät asteittain läpi lapsuuden (Nurmiranta ym. 2009, 55; Nurmi ym.
2015). Vauvaiässä taidot ovat jo melko hyvät, sillä pieni vauva tunnistaa perustunteet oikein (Keltikangas–Järvinen 2010, 162–166). Lisäksi vauvan keho viestii tunteita kokonaisvaltai- sesti, mitä ilmentää lapsen liikkeet, asennonmuutokset ja äännähdykset. Tämä ilmentää myös tunteiden yksilöllistä kokemusta. (Nurmi ym. 2015.)
Tunnetaitojen kehitykseen vaikuttaa lapsen muu samanaikainen kehitys, kuten puheen tai- don kehittyminen. Ennen puheen kehittymistä lapsi ilmaisee tunteitaan pääsääntöisesti ke- hollaan, mutta puheen kehityksen myötä esimerkiksi aggressiivisuus voi muuttua kielel- liseksi aggressioksi, joka lisääntyy 2–4 vuotiailla. (Nurmi ym. 2015.) Lisäksi lapset tunnis- tavat tunteita hitaammin ja epätarkemmin kuin nuoret ja aikuiset (Khawak, Malik, Maqs- good, Tallat & Habib 2013, 53).
24 Suhtautuminen ristiriitatilanteisiin ottaa vaikutteita sekä aggressiivisuuden kokemisesta sekä yksilön strategisista ratkaisuista eli keinoista selvittää ongelmalliset tilanteet. Kielen kehi- tyksen myötä sanallistaminen voi helpottaa tunteiden säätelyä ja siten ongelmatilanteiden ratkaisemista. (Nurmi ym. 2015.) Tämä on hyvin mahdollista jo 5–vuotiaalla, sillä tämän ikäinen osaa tyypillisesti kuvata tunteitaan sekä kehossa ilmeneviä fysiologia tilojaan. (Re- bok ym. 2001, 60). Toisaalta kieli voi toimia myös aggressiivisuuden ilmaisun välineenä (Nurmi ym. 2015).
Ennen kouluikää lapsi on oppinut tunnistamaan hyvin perustunteita (Nurmi ym. 2015; Saarni 2011, 13). Kuuteen ja seitsemään ikävuoteen mennessä monet sosiaaliset tilanteet ovat mah- dollistaneet ja mahdollistavat lasten tunnesanaston kehittymisen ja sen hyödyntämisen ajat- telussa ja puheessa. Esimerkiksi leikeissä esiintyvät emotionaalisesti virittyneet tilanteet, ku- ten taistelut ja sääntöleikit tukeutuvat tunnesanastoon ja siten yhä kasvattavat lasten tunne- sanastoa. Iän myötä sosiaaliset tilanteet ja sen haasteet ovat yhä monimutkaisempia, mikä edelleen kehittää lapsen emotionaalisia taitoja. (Ornaghi & Grazzani 2012, 364.)
Lapsen siirtyessä kouluikään tunteiden tunnistaminen kehittyy niin, että perustunteiden li- säksi lapsi tunnistaa myös abstrakteja tunteita, kuten syyllisyyttä ja mustasukkaisuutta. Kun lapsi tulkitsee muiden käyttäytymismalleja, kykenee tämä tekemään päätelmiä myös omien tunnekokemuksiensa pohjalta. (Saarni 2011, 13.)
Kouluikäisillä taito ymmärtää muiden tunteita on jo melko hyvä. Lisäksi lapsi kykenee ym- märtämään, että tunteita voi ilmentyä useita samaan aikaan. Useimmiten 10–vuotiaina lapset kykenevät jo melko hyvään tunteiden säätelyyn. He käyttävät tietoisia ongelmanratkaisutai- toja. He esimerkiksi hakeutuvat muiden ihmisten seuraan saadakseen sosiaalista tukea. Li- säksi he kykenevät pohtimaan asioita itsekseen monipuolisesti. (Nurmi ym. 2015.)
Lasten tunnetaitojen kehittymistä tutkivassa pitkittäistutkimuksessa tutkittiin lasten vanhem- pien ilmaisutapojen vaikutusta lasten emotionaalisen kompetenssin kehittymiseen. Tutki- muksessa vahvistettiin hypoteesi siitä, että etenkin äidin lämpöinen ja positiivinen viestintä lapsen ollessa kouluiässä vaikuttaa olennaisesti lasten emotionaaliseen kompetenssiin ja si- ten tunnekokemuksiin ja niiden säätelyyn. (Eisenber, Zhou, Spinrad, Valiente, Fabes & Liew 2005.)
25 3.4 Tunnetaitojen kehittäminen koulukontekstissa
Tunnetaitojen kehittäminen kouluikäisillä lapsilla on tärkeää (Ornaghi & Grazzani 2013, 364). Opettaja voi edesauttaa tunnetaitojen kehittymistä monin tavoin. Nurmi tutkijaryhmi- neen (2015) toteavat, että aikuisella on monia tärkeitä roolia lapsen tunnekasvatuksessa.
Tunteista keskusteleminen on hyödyllistä lasten tunnetaitojen kehittämisessä. Keskustelua tunteista on hyvä käydä sekä aikuisen että lapsen tunteista. Tunteista keskusteleminen on tärkeä pedagoginen ratkaisu myös tutkielmassani, sillä tunnetaito–opetusjakson pedago- giikka perustuu vahvasti keskusteluihin ja toiminnallisiin harjoituksiin.
Tunnetaitojen kehittämistä tärkeässä roolissa Leskisenojan (2017) mukaan on myönteisten tunteiden tavoittelu. Opettajalla on merkittävä rooli luokan myönteisten tunteiden vahvista- misessa. Tätä tukee tutkimus, jossa selvitettiin, että vuorovaikutuksellinen, kommunikaati- oon pyrkivä opettajan toiminta vaikutti oppilaiden positiivisten tunteiden kokemiseen mer- kittävästi. Positiivisten tunteiden ilmeneminen vaikuttaa puolestaan oppilaiden motivaati- oon, affektiivisuuteen ja oppimiseen. (Titsworth, Quinlan, & Mazer 2010.)
Tunnetaitojen kehittäminen on merkittävää henkilökohtaisen ja sosiaalisten tekijöiden li- säksi yhteiskunnallisesti. Yhteiskunnan ja yhteisöjen jäsenenä toimiminen vaatii lapsilta kielteisten tunteiden säätelyä, jotta tunteet ovat voimavara sen sijaan, että ne haittaavat elä- mää. Lapsella on siksi tärkeää olla rajoja ja normeja, joita aikuiset valvovat. (Nurmi ym.
2015).
Tunnetaitojen kehittämisessä on tärkeää huomioida taitojen oppimisen parhain järjestys.
Tunteiden tunnistaminen on perusta muille tunnetaidoille, sillä tunteiden ymmärtäminen edellyttää tunteen oikeaa tunnistamista ja nimeämistä (Mayer ym. 2016, 7.) Tällöin on siis oleellista opettaa ensin tunteiden tunnistamista ja nimeämistä. Tätä tukee myös Ornaghin ja Grazzanin (2013, 356) tutkimus, jossa huomattiin, että 8–10 –vuotiaan lapsen kykyyn ym- märtää tunteita vaikutti tämän kyky nimetä tunteita ja ymmärtää tunteisiin liittyviä sanoja.
Tunnetaidot on kirjattu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus 2014). Tunnetaidot on sisällytetty laaja-alaisiin tavoitteisiin ‘’itsestä huolehtiminen ja arjen
26 taidot (L3)’’ Tavoitteessa todetaan, että oppilaiden kanssa käsitellään vaikeiden tunteiden hallintaa ja kohtaamista. Lisäksi tunnetaidot on määrätty erikseen oppisisällöksi uskonnon oppitunneilla luokilla 1–6 luokilla. Tunnetaitoihin viittaa myös laaja–alainen tavoite ’’kult- tuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu L2’’, jossa todetaan, että oppilaita tulee roh- kaista itsensä ilmaisuun. Tämä voidaan tulkita myös tunteiden ilmaisuksi, sillä tunteet ovat olennainen osa itseä.
Lasten käsityksien kuuleminen voimassa olevan perusopetuksen opetussuunnitelman perus- teissa toteutuu esimerkiksi siten, että oppilaiden osallisuus ja kuulluksi tuleminen toimii kou- lutyön järjestämisen perustana. Lisäksi esimerkiksi oppilashuoltoa toteutetaan yhteistyössä oppilaiden kanssa (Opetushallitus 2014) Vuoden 2004 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2004) tunnetaitoja ei nimeltä mainita, mutta 3–6 -luokalla Suomi A–kielenä sisältönä on tunteet. Mielestäni on tärkeää, että tunnetaidot ovat nykyään osa op- pivelvollisuutta.
3.5 Tunnetaitojen monet merkitykset
Tunteilla, tunnetaidoilla ja hyvinvoinnilla on selkeä yhteys (Mayer, Salovey & Caruso 2004, 210; Korkeila 2008, 683; Nurmi ym. 2015; Leskisenohja 2017). Tunnetaidot vaikuttavat po- sitiivisesti elämään siinä toimimiseen (Leskisenohja 2017). Tunteiden avulla ihminen suun- taa huomionsa merkityksellisiin kokemiinsa asioihin (Nurmi ym. 2015; Kokkonen & Kin- nunen – Metsäpelto 2015). Tunteet rikastavat elämää. (Nurmi ym. 2015). Etenkin positiivis- ten tunteiden nähdään yhtenä hyvinvoinnin kulmakivistä (Leskisenoja 2017).
Tunteet auttavat sopeutumaan ympäristön muutoksiin (Nurmi ym. 2015). Kyky säädellä tunnekokemuksiaan tilanteeseen sopivalla tavalla vaikuttaa positiivisesti elämän laatuun (Korkeila 2008, 683). Tunnetaitojen on tutkittu lisäksi suojelevan esimerkiksi loppuun pala- miselta (burnout) (Schwartzhoffer 2009, 167). Mayer ym. (2004, 210) tutkimuksessa ilmeni, että tunneälykäs henkilö vältti todennäköisemmin ongelmakäytöstä, kuten päihteiden käyt- töä, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta. Tunteiden tukahduttaminen on puolestaan yhteydessä masennusoireisiin, kuten masentuneisuuden tuntemuksiin ja kyvyttömyyteen tuntea nautin- toa asioista (Beblo ym. 2012, 474).
27 Tunnetaitojen harjoittaminen on tärkeää myös siksi, että ihmisen tunnetaidot suojelevat ih- misen fyysistä terveyttä. Jos tunnetoiminnot toimivat väärin, niin riski sairastua moniin sai- rauksiin lisääntyy. Tutkimukset osoittavat, että jatkuvat kielteiset tunteet vaikuttavat kehon fysiologiseen tilaan. Liiallisena kielteiset tunteet lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuo- tauteihin sekä heikentävät ihmisen immuunipuolustusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on suojella ihmistä taudeilta ja tulehdustiloilta. (Nummenmaa 2010, 192.)
Tunnetaitojen tärkeydestä kertoo myös se, että niillä voi vaikuttaa positiivisesti oppimiseen sekä ihmissuhteisiin. Tunteiden tunnistaminen vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin, sillä tunnistaessa muiden tunteita voi eläytyä toisen tunteisiin ja osoittaa siten myötätuntoa (Nurmiranta ym. 2009, 53–55). Tätä vahvistaa Mayerin ja tutkijakollegojensa (2004, 210) tutkimus, jossa todettiin, että hyödyntämällä tunnetaitojaan henkilö muodosti todennäköi- semmin positiivisia kiintymyssuhteita. Tunnetaitoja hyödyntävälle henkilölle oli tyypillistä olla sopusoinnussa muiden kanssa. Leskisenoja (2017) toteaa, että myönteisiä tunteita on tärkeää vaalia koulussa, sillä niillä on vaikutusta koulumenestykseen, ihmissuhteisiin ja käyttäytymiseen. Tätä tukee myös tutkimus, jossa selvisi, että positiivisten tunteiden ilme- nemisellä on positiivinen vaikutus oppimiseen (Titsworth ym. 2010).
Tunteet motivoivat ja kehittävät oppimista ja muistamista. Ne myös mahdollistavat päätök- senteon sekä uuden luomisen. Tunteet hyödyttävät myös elämän sosiaalisesta näkökulmasta:
suhteiden luominen, ylläpito, niissä ihmisten auttaminen ja lohduttaminen sujuu, kuin ihmi- nen tuntee tunteita. Tunteitaan on opittava säätelemään, jotta tunteistaan pystyy nauttimaan ja hyötymään. (Kokkonen & Kinnunen – Metsäpelto 2015.)
28
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää tunnetaitoihin liitettyjä merkityksiä lasten ker- tomana. Tutkimukseen osallistuneet viidesluokkalaiset tunnetaito–opetusta saaneet oppilaat jakoivat ryhmähaastattelussa ajatuksiaan ja käsityksiään tunnetaitojen merkityksistä. Haas- tattelussa keskustelu eteni teemoittain teemahaastattelurungon mukaan, mikä pohjautui tee- mojen mukaisesti laadittuihin tutkimuskysymyksiin.
Tunnetaidot ovat suosittu tutkimuksien kohde (Martin &, Dennis 2004, 229–330; Dhani &
Sharma 2016, 191; Nurmi ym. 2015). Termi emotional intelligence tuottaa jo 351 465 osu- maa Itä-Suomen yliopiston kirjaston tietokannan kansainvälisessä artikkelihaussa. Suosiosta huolimatta oli hyvin hankalaa löytää tutkimusta, jossa lapsia olisi haastateltu tunnetaidoista, saati tutkittu heidän merkityksenantojaan aiheesta. Oli siksi haasteellista ennakoida kuinka runsaasti oppilaat kertovat aiheesta, mitä he kertovat tai onko heillä ylipäätään aiheesta sa- nottavaa. Tästä huolimatta otin riskin tutkia aihetta, sillä näkemykseni mukaan parhaimmil- laan lapset kertovat ajatuksia, jotka voivat lisätä merkittävästi aikuisten ymmärrystä lasten ajatusmaailmasta.
Cole tutkimusryhmineen (2004, 229–330) toteaa, että tutkimuskenttää tunnetaidoista tulisi rikastuttaa tutkimuksilla, joissa selvitetään kuinka lapset hyödyntävät tunteitaan ja ajattelu- aan toiminnassaan ja millainen merkitys tällä on esimerkiksi heidän ajatteluunsa, oppimi- seensa ja toimintaansa. Tällaiset tutkimukset tukisivat myös lasten tunteiden säätelyn kehit- tymistä. Olen samaa mieltä Colen ja muun tutkimusryhmän kanssa siitä, että on tärkeää tehdä aiheesta lapsitutkimusta nimenomaan niin, että selvitetään lasten ajattelua aiheesta.
