Tutkielmassani on käytössä primaari- ja sekundaariaineistoa. Aineisto on myös jaoteltu kahteen eri aikakauteen. Vanhin aineisto on julkaistu 1938, ja se sisältää kerättyä muistelutietoa kansanparantajista, jotka ovat eläneet vuosien 1813–1928 aikana.
Uudempi aineisto alkaa vuodesta 2014 ja päättyy vuoteen 2020. Aineiston yhtenä rajauksena toimivat talonpoikaiskulttuurin ja teollisen kulttuurin aikakausien muutokset, jotka näkyvät lääkinnällisten toimitapojen muutoksena väestön keskuudessa.
Primaariaineiston muodostavat haastattelut (8 kpl) on ensin tallennettu nauhurilla, siirretty nauhurilta tietokoneelle ja sitten saatettu litteroinnin kautta kirjalliseen muotoon. Sähköpostitse lähetetyt vastaukset (2 kpl) ovat olleet valmiiksi kirjallisessa muodossa. Aineistona käytössäni on ollut kandidaatintutkielman aikaisia haastatteluita, joiden haastattelupyyntö tutkielmaan on lähetetty Suomen kansanparantajaseuran sekä Kalevalaisen kansanparannusseuran jäsenille syksyllä 2016.
Toisen haastattelupyynnön olen lähettänyt syksyllä 2018. Lisäksi olen laittanut haastattelukutsun kansanparannusta ja lääkintää koskevien Facebooksivustojen ja -ryhmien kautta syksyn 2018, ja kevään 2019 aikana. Valitsin tutkimukseeni haastateltavaksi 8 kansanparantajaa, joista 4 on naisia ja 4 miehiä. Haastattelut tein puolistrukturoiduilla kysymyksillä eri teemojen alla. Olen valikoinut haastateltavani heidän hoitomenetelmiensä mukaan niin, että haastateltavina olisi mahdollisimman erilaisia hoitomenetelmiä käyttäviä kansanparantajia.
Keskeisin kysymykseni ja mielenkiinnon kohteeni on koko tutkielman teon ajan ollut ammatillisuus, mutta haastattelut ovat tuottaneet myös paljon oleellista taustatietoa analyysin kannalta liittyen kansanparannukseen. Se, että olen itse kerännyt suurimman osan aineistostani ja myös litteroinut sen, on auttanut merkittävästi aineistoon tutustumisessa ja sen sisäistämisessä.
Kulttuurintutkimuksessa yleisesti katsotaan, että haastateltava henkilö on oman kulttuurinsa ja elämänsä asiantuntija. Kerätty materiaali syntyy kulttuurin jäsenyyden ja kokemuksen kautta. Esimerkiksi kansanparannus-aiheiseen tutkimukseen voisivat vastata kulttuurin jäsenet, jotka eivät ole itse kansanparantajia. Silloin kerätty tieto voisi koskea kulttuurisia merkityksiä yleisesti, kertomuksia kansanparantajista ja kokemuksia aiheesta. Asiantuntijahaastattelu eroaa tästä tavasta oleellisesti siten, että haastateltava henkilö on jonkin rajatun ilmiökentän tuntija, eikä ole korvattavissa kenellä tahansa kulttuurin jäsenellä. Käsittelen siksi tässä tutkimuksessa haastatteluja asiantuntijahaastatteluina, mikä näkyy myös haastattelukysymyksissä.
Haastatteluilla kerätyn aineiston käyttötarkoitus on ollut tuottaa tietoa tutkittavasta ilmiöstä, prosesseista, käytännöistä ja faktoista. (Alastalo ja Åkermann 2010, 372–375.) Haastateltavia on informoitu tutkimuksesta, ja heidän kanssaan on käyty keskustelua muun muassa haastatteluluvasta ja sen merkityksestä.
Haastattelulupalomake on täytetty haastattelutilanteessa tai lähetetty postitse, tai lupa on annettu sähköpostitse.
Osallistuin osaan hoitotilanteista havainnoijana ja kokijana. Kansanparantajat itse useaan otteeseen sanoivat, että työstä kertominen ja hoitotapahtuman selittäminen tapahtuvat helpoimmin ja ymmärrettävimmin oman kokemuksen kautta. Olen ollut myös avustajana saunottamisessa. Tähän päädyin yllätyksellisesti, kun saunottajan työpari sairastui. Tässä tutkimuksessa en kuitenkaan keskity kuvaamaan tarkemmin kenttätyötä tai tekemään autoetnografiaa, vaan pyrin hyödyntämään kokemuksiani kansanparannuksen kulttuurisenkontekstin kannalta tutkijana.
Suomessa tunnetaan nykyään erilaisia täydentäviä hoitomuotoja, mutta karsinnan olen suorittanut sen perusteella, minkä katson olevan toisiin kulttuureihin kuuluvia hoitomenetelmiä. Se, mikä on puhtaasti suomalaista, on vaikea määritellä, mutta valintaani ovat vaikuttaneet menetelmät, joita tiedetään käytetyn Suomessa perinteisesti.
Haastattelukutsuun vastannut henkilö itse määritti oman ammattinimikkeensä, ja se toimi minulle ensimmäisenä karsintaan vaikuttavana kriteerinä.
Sekundaariaineistona käytän vuonna 1938 julkaistua kirjaa Kansanparantajia, joka on Antti Pänkäläisen julkaisema (WSOY). Lisäksi aineistoa olen kerännyt internetistä, jolloin aineiston hankintaa ovat rajanneet hakusanat ja niillä saatavat tulokset. Useilla kansanparantajilla on omia nettisivustoja, Facebook-sivuja sekä muita sosiaalisen median alustoja käytössään. Media-aineisto on koodattu tekstissä tunnisteella DA (digitaalinen aineisto) ja numerolla, joka viittaa tiettyyn aineistoon.
Muiden kolmansien henkilöiden yksityisyydensuojan varmistin poistamalla tekstistä nimet, paikkakunnat sekä muut mahdolliset tunnistetiedot. Eettisesti olen katsonut, että henkilökohtaiset asiat, jotka ovat tietooni tulleet keskustelun lomassa, eivät ole oleellisia tutkimuksen kannalta. Olen suorittanut tietynlaista karsintaa aineistossa. Tällä tarkoitan esimerkiksi haastateltavan sairauksista yksityiskohtaisesti kertomista.
Aloitin aineiston analysoinnin jo litterointivaiheessa, jolloin keräsin litteroidessani puheesta esiin tulevia ammattinimikkeitä ja työhön liittyviä termejä. Poimin puheesta myös kuvauksia, joilla tuotiin esiin työn oppimiseen liittyviä aiheita sekä ammatillisuuteen liitettyjä arvoja. Litteroidusta aineistosta olen häivyttänyt mahdollisten kansanparannusta opettavien henkilöiden ja paikkojen tunnistetiedot. Julkista ja yleistä tietoa ovat seurojen ja yhdistysten nimet, sekä joidenkin henkilöiden nimet, jotka esiintyvät esimerkiksi julkisilla nettisivuilla. Näiden tietojen kohdalla olen katsonut voivani ne mainita. Kaikki haastateltavat ovat anonyymeinä. Haastateltavista tulevat esille sukupuoli ja perinnehoitotekniikka sekä työvuodet (Esimerkiksi N3, jäsenkorjaus, työvuosia +10).
Sekundaarisen tekstiaineiston kanssa toimin samalla tavalla, poimin luetusta tekstistä ammattinimikkeitä sekä käytettyjä kuvauksia henkilöistä.
Sekundaariaineiston lähiluku muodosti omanlaisensa tärkeän osuuden aineiston käsittelyssä, sillä aikakausien erilaisten nimikkeiden esiintuominen ja modernien ammattinimikkeiden historiallisen lähtökohdan hahmottaminen vaativat vertailevan työotteen.
Analyysin kirjoitusvaiheessa teemojen kautta syntyi selkeät otsikoinnit, joita pystyin seuraamaan tiettyyn pisteeseen asti. Tutkimuksen kannalta epäoleellisia aineistoja jouduin kuitenkin karsimaan.
Vaikka kuvaukset ja diskurssit nousivat esiin vaivatta, jouduin useampaan kertaan palaamaan tutkimuskysymysten tarkasteluun ja purkamiseen. Tällä purkamisella tarkoitan tutkimuskysymysten tarkistamista. Aineistoa lukiessa myös tutkimuskysymykset alkoivat saada uusia sävyjä ja lisäkerroksia, mikä taas alkoi tuottamaan uudenlaista tietoa. Tämä johti itseäni aika ajoin pois alkuperäisestä kehyksestä liian paljon. Vuoropuhelu aineiston kanssa tuli tärkeäksi osaksi prosessia.
Keskustelin erityisen paljon aineiston eli kansanparantajien kanssa ja palasin välillä kuuntelemaan alkuperäisiä haastatteluita, jotta muistaisin esimerkiksi millä äänensävyllä joistakin asioista puhuttiin. Omanlaista tietoaan tuottavat myös aiheet, joista ei haluttu puhua tai joita ei haluttu aiheeksi nostaa.
Koulutuksia ja instituutioita esittelen nimillä silloin, kun se on julkista tietoa (internet-sivustot, esitteet, muu julkinen aineisto). Koulutukseen liittyvä tieto on oleellista ammattinimikkeiden kannalta, sillä eri organisaatiot ovat rekisteröineet itselleen ammattinimikkeitä, jotka täten ovat lain mukaan nimikesuojattuja, ja organisaatio itse päättää niiden käytöstä, ja kenelle käyttölupa annetaan. Ammattinimikkeet ovat keskeinen osa tutkimuskysymystäni. Ammattinimikkeiden muodostumisen hahmottamista helpottaakseni olen tehnyt taulukon nimikkeistä, niiden opetussuunnitelman sisältöjen vaatimuksista ja koulutusorganisaatioista. Taulukkoon eivät sisälly yksityiset koulutuksen tarjoajat (Liitteet: Taulukko 2. Lamminmäki, 2020).