4 HANKKEEN TOTEUTTAMISEN VAIHTOEHTDOT
4.5 T EKNISET RATKAISUT
Tarkasteltavien voimajohtoreittien ja teknisten ratkaisujen keskeisenä perusteena on käyttö-varmuuden varmistaminen.
Uusien 110 ja 400 kilovoltin voimajohtojen pe-rusratkaisuna käytettävä pylvästyyppi on haruk-sin tuettu, teräksestä valmistettu kaksijalkainen portaalipylväs (kuvat 4.17 ja 4.18). 400 kilovoltin pylvään ylimmät osat eli ukkosulokkeet ulottuvat keskimäärin noin 35 metrin korkeudelle ja 110 kilovoltin pylvään ylimmät osat keskimäärin noin 25 metrin korkeudelle. Pylväsvälit ovat 400 kilovoltin voimajohdolla tyypillisesti noin 350-400 metriä ja 110 kilovoltin voimajohdolla noin 250-300 metriä. 110 kilovoltin kahden vir-tapiirin harustetussa portaalipylväässä virtapiirit ovat samassa tasossa (kuva 4.19). Pylväskor-keudet ovat keskimäärin samaa suuruusluokkaa kuin yhden virtapiirin pylväät.
Hanhikiven niemellä matalan pylväsrakenteen käyttö on tunnistettu linnustoarvojen kannalta tärkeäksi. Pylväsrakenne on linnuston törmäys-riskin vähentämiseksi tavanomaista matalampi (voimajohtorakenteet alle 30 metrin korkeudella)
aina valtatielle 8 saakka ja virtajohtimet ovat mahdollisimman hyvin samalla tasolla.
Peltojen suorilla johto-osuuksilla voidaan käyt-tää teknisten reunaehtojen salliessa harukse-tonta portaalipylvästyyppiä. Vapaasti ilman tuki-vaijereita seisova pylvästyyppi vähentää maan-viljelylle aiheutuvia haittoja. Tapauksesta riippu-en voidaan pelloilla käyttää myös vapaasti sei-sovaa ristikkopylvästyyppiä.
Normaaleista pylväsrakenteista poikkeavat tek-niset ratkaisut voivat tulla kyseeseen yksittäisis-sä erityiskohteissa voimajohdon haitallisten maankäyttö-, luonto- ja maisemavaikutusten lieventämiseksi tai teknisistä syistä. Tällöin rat-kaisuna voi olla voimajohdon sijoituspuolen vaihto, johtojen sivuttaissiirto tai yhteispylvään tai muun poikkeavan pylvästyypin käyttö. Voi-majohdon rakentaminen voi aiheuttaa myös mahdollisia rakennusten osto- tai lunastustar-peita. Nämä ratkaisut selviävät vasta YVA-menettelyä seuraavassa yleissuunnittelussa, jossa johtoreitti ja johtoalueen leveydet voivat vähäisessä määrin muuttua YVA-vaiheessa esi-tetystä. Jännitetasoltaan 110 kilovoltin lyhyt maakaapeliosuus voi tulla kyseeseen ydinvoi-malaitoksen liittymisjohdon osana.
Kuva 4.17. 400 kilovoltin pylvästyyppejä. Vasemmalla harustettu portaalipylväs (peruspylvästyyppi) ja oikealla harustamaton peltopylvästyyppi.
Kuva 4.18. 110 kilovoltin pylvästyyppejä. Vasemmalla harustettu portaalipylväs (peruspylvästyyppi) ja oikealla harustamaton peltopylvästyyppi.
Kuva 4.19. 110 kilovoltin kahden virtapiirin harustettu portaalipylväs, jossa virtapiirit ovat samassa tasossa.
VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 5
5.1 Selvitettävät ympäristövaikutukset Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla (kuva 5.1) tarkoitetaan suunnitellun voimajohdon ai-heuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Vaikutusten arviointi on käsittänyt sekä voimajohdon rakentamisen että käytön aikaiset vaikutukset. Lisäksi arviointi on katta-nut käytöstä poiston toimenpiteiden vaikutukset sekä käytöstä poiston jälkeiset vaikutukset.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia kokonaisval-taisesti ihmisiin, ympäristön laatuun ja tilaan, maankäyttöön ja luonnonvaroihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin YVA-lain ja –asetuksen edellyttämässä laajuudessa.
Kullakin YVA-hankkeella on omat, hankkeen luonteesta, laajuudesta ja sijainnista johtuvat tyypilliset vaikutuksensa, joihin YVA-menettelyn yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota.
Edellä esitetyt päätason arvioitavat vaikutukset tarkennetaan aina hankekohtaisesti. Ympäristö-vaikutus määritetään tilaksi, jossa hankealueella tai sen lähiympäristössä sijaitseva kohde muut-tuu hankkeen rakennusvaiheessa tai käytön ai-kana.
Ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan taval-la, jossa kuvataan ympäristövaikutuksen ilme-neminen ja arvioidaan muutoksen suuruutta verrattuna nykytilaan. Vaikutusten arviointi pe-rustuu käytettävissä olevaan tietoon ympäristön nykytilasta, tehtyihin ja tehtäviin selvityksiin se-kä mallinnuksiin.
Kuva 5.1. YVA-lain mukaan arvioitavat ympäristövaikutukset.
5.2 Tarkastelteva vaikutusalue Ympäristövaikutuksen tarkasteltavalla alueella tarkoitetaan kullekin vaikutustyypille määriteltyä aluetta, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvi-tetään ja arvioidaan. Vaikutusalueella taas tar-koitetaan aluetta, jolla selvityksen tuloksena ympäristövaikutuksen arvioidaan ilmenevän.
Voimajohtoreitin ympäristövaikutusten tarkastel-tavaan alueeseen kuuluvat johtoalueen lisäksi alueet, joiden olosuhteita voimajohtorakenteet voivat muuttaa sekä alueet, joille esimerkiksi maisemaan, ihmisiin ja elinkeinoihin kohdentu-vat vaikutukset voikohdentu-vat ulottua. Arviointityön pe-rusteella varsinainen vaikutusalue voi rajautua tarkasteltavaa aluetta suppeammaksi alueeksi.
Tarkasteltavan alueen leveys on vaihdellut täs-sä arviointityöstäs-sä voimajohdon keskilinjasta mi-tattuna noin 100 metristä (metsäalueet) jopa
useaan kilometriin (avoimet peltoaukeat ja ve-sistöjen ylitykset) voimajohtojen molemmin puo-lin.
x Luontovaikutukset: Useimmat voimajohto-hankkeen vaikutukset ovat välittömiä, jolloin tarkastelualue ulotettiin noin 75-100 metrin etäisyydelle uudesta voimajohtoreitistä. Lin-nustoa tarkasteltiin laajemmalla alueella kes-kittyen merkittäviin ruokailu- ja lepäilyaluei-siin sekä muuttoreitteihin.
x Vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriperintöön arvioitiin maisema-alueiden ja kulttuuriympä-ristöjen muodostamina kokonaisuuksina se-kä lähi- että kaukomaisemassa. Vaikutusten arviointi ulotettiin kolmen kilometrin etäisyy-delle uudesta voimajohdosta, mitä voidaan pitää teoreettisen näkyvyyden vyöhykkeenä.
Hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset
Ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen
Maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon,
eliöihin, kasvillisuuteen ja
luonnon kaupunkikuvaan ja
kulttuuriperintöön
Luonnonvarojen hyödyntämiseen
x Maankäyttöä tarkasteltiin noin 300 metrin etäisyydellä voimajohdosta. Vaikutuksia yh-dyskuntarakenteeseen tarkasteltiin laajem-min kunta- ja seututasolla. Asutuksen osalta tarkimmin tarkasteltiin alle 100 metrin vyö-hykkeelle voimajohtoreitistä sijoittuvia loma- ja asuinrakennuksia.
x Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tarkastelu ulotettiin yleispiirteisenä tarkasteluna noin ki-lometrin levyiselle vyöhykkeelle johtoalueen molemmin puolin (kylät, alueet). Tarkemmin on käsitelty voimajohdon välitöntä lähialuetta ja lähialuetta (0-300 metrin etäisyydellä).
Tarkastelualueiden rajauksia ja niiden perustei-ta on käsitelty perustei-tarkemmin arviointimenetelmien kuvauksen yhteydessä kappaleissa 6-9.
5.3 Käytetyt arviointimenetelmät ja ai-neistot
Vaikutusten merkittävyyden arviointi 5.3.1
YVA-menettelyn keskeisiä tavoitteita on hank-keiden ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointi. Arviointityön pohjana on tieto hanke-alueen ympäristöstä sekä niistä hankkeen toi-menpiteistä, joista odotetusti aiheutuu merkittä-viä ympäristövaikutuksia. Selvitysten ja
vaiku-tusarviointien laadinnassa noudatetaan alakoh-taisia lainsäädännöllisiä sekä viranomaisten ja asiantuntijatahojen antamia ohjeistuksia (Sö-derman 2003, Sierla ym. 2004).
Tässä hankkeessa sovellettiin IMPERIA-hankkeen mukaista arviointimenetelmää, joka on vaikutuksen laajuuden määrittämiseen ja ar-viointikohteen arvottamiseen pohjautuva ympä-ristövaikutuksen merkittävyyden arviointimene-telmä (kuva 5.2 ja taulukko 5.1). IMPERIA-hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen sekä eri konsulttitoimistojen toimesta ympäris-tövaikutusten arvioinnin laadun, läpinäkyvyyden ja ymmärryksen lisäämiseksi. Arviointikriteerei-nä hyödynnettiin IMPERIA-hankkeessa voima-johtohankkeita varten laadittuja määrityskritee-rejä. Arviointimenetelmän hyödyt ovat järjestel-mällisyys, johdonmukaisuus, perusteltavuus ja havainnollisuus. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnin suorittivat konsultin asiantuntijat.
Ympäristövaikutuksen merkittävyys määritel-lään asteikolla Ei vaikutusta – Vähäinen – Koh-talainen – Suuri. Merkittävyyttä arvioitaessa ote-taan asiantuntija-arviossa huomioon vaikutuk-sen suuruusluokka ja vaikutuskohteen arvo ja herkkyys.
Kuva 5.2. Vaikutusten merkittävyyden johtaminen osatekijöistä.
Lainsäädännöllinen oh-jaus
Yhteiskunnallinen mer-kitys
Alttius muutoksille
Voimakkuus ja suunta
Alueellinen laajuus
Ajallinen kesto
Vaikutuskohteen herk-kyys/arvo
Muutoksen suuruus
Vaikutuksen merkittä-vyys
Taulukko 5.1. Vaikutuksen merkittävyyden arvioinnin perusteet.
Vaikutuksen merkittävyys
Merkitykse-tön, ei vaiku-tusta
Merkitykse-tön, ei vaiku-tusta
Vaikutukset eivät erotu ympäristöllisen ja sosiaalisen/sosioekonomisen muutoksen taus-tatasosta/luonnollisesta tasosta.
Vähäinen +
Vähäinen -
Vähäisen suuruusluokan vaikutukset, jotka kohdistuvat arvoltaan/herkkyydeltään vä-häisiin tai kohtalaisiin vaikutuskohteisiin/resursseihin. Kohtalaisen suuruusluokan vaiku-tukset, jotka kohdistuvat vähäisen arvon/herkkyyden vaikutuskohteisiin/resursseihin.
Kohtalainen + +
Kohtalainen - -
Vaikutukset voivat olla suuruusluokaltaan vähäisiä kohdistuessaan vaikutuskohtei-siin/resursseihin, joiden arvo/herkkyys on suuri, tai kohtalaisia kohdistuessaan vaiku-tuskohteisiin/resursseihin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen, tai suuria kohdistues-saan vaikutuskohteisiin/resursseihin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen.
Suuri + + +
Suuri - - -
Vaikutukset ylittävät hyväksyttävät rajat, ovat suuruusluokaltaan suuria ja kohdistuvat vaikutuskohteisiin/resursseihin, joiden arvo/herkkyys on kohtalainen, tai kohtalaisia ja kohdistuvat vaikutuskohteisiin/resursseihin, joiden arvo/herkkyys on suuri. / Positiiviset vaikutukset ovat suuruusluokaltaan suuria.
Vaihtoehtojen vertailu 5.3.2
Arviointimenettelyn vaihtoehtojen vertailumene-telmänä käytettiin niin sanottua erittelevää me-netelmää, jossa korostetaan eri arvolähtökoh-dista lähtevää päätöksentekoa. Menetelmällä voidaan ottaa kantaa vaihtoehtojen toteuttamis-kelpoisuuteen ympäristön kannalta, mutta me-netelmällä ei voida ratkaista parasta vaihtoeh-toa.
Valinnan parhaasta vaihtoehdosta tekevät hankkeen päätöksentekijät. Erilaisia, eri aikoina ilmeneviä ja eri tahoihin ja ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia ei lasketa yhteen, koska vaikutuksia ei voida mitoittaa painoarvoiltaan samanarvoi-siksi.
Ympäristövaikutusten vertailusta on laadittu yh-teenveto sekä sanallisena että taulukkomuo-dossa. Kunkin vertailtavan vaihtoehdon tai osa-alueen kohdalla verrattiin tutkittavaa toa sekä nykytilanteeseen että muihin vaihtoeh-toihin. Vertailutaulukoissa on käytetty vaikutuk-sen voimakkuutta kuvaavaa väriasteikkoa ha-vainnollisuuden lisäämiseksi.
5.4 YVA-menettelyn aikana laaditut lisä-selvitykset
YVA-menettelyn aikana on laadittu seuraavat arviointityön pohjana käytetyt selvitykset:
x Liito-orava- ja luontoselvitys kaikkien johto-reittien alueilla
x Pesimä- ja muuttolinnustoselvitys Hanhikiven niemen alueella
x Haastattelut metsästys- kalastustietojen tar-kistamiseksi
x Luonnonsuojelulain 65 § mukaisen Natura-arvion päivitys Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueen osalta x tarveselvitys Pitkäsnevan
Natura-alueen osalta
x Maisemaselvitys sisältäen
maisema-analyysikarttojen laadinnan keskeisiltä arvo-kohteilta
x Havainnekuvien laadinta
x Sähkö- ja magneettikenttälaskelmat
Selvitysten sisältö ja laadinnan menetelmät on esitetty kunkin vaikutusarvioinnin osa-alueen yhteydessä.
VAIKUTUKSET LUONNONOLOIHIN 6
6.1 Voimajohtohankkeen tyypillisimmät luontovaikutukset ja vaikutusmeka-nismit
Voimajohtopylväiden vaikutus maa- ja kalliope-rään on yleensä paikallista ja vähäistä. Voima-johdon rakentamisen aikana maaperään voi päästä polttoaineita tai kemikaaleja häiriö- tai onnettomuustilanteessa esimerkiksi työkoneen rikkoutuessa, mikä riskinä vastaa maa- ja metsä-talouskoneiden käyttöön liittyvää riskiä. Peh-meikköalueilla harustettujen voimajohtopylväiden perustusten tukemisessa mahdollisesti käytettä-vistä kreosoottikyllästeisistä paaluista ei myös-kään aiheudu merkityksellistä riskiä terveydelle tai luonnonympäristölle. Paalutusta käytetään tarvittaessa pehmeikköalueilla, missä maaperä on tyypillisesti turvetta, savea tai liejuista silttiä.
Pohjaveteen voimajohtohankkeilla ei ole todet-tu olevan vaikutodet-tuksia. Esimerkiksi vaikutodet-tuksia kaivoveden laatuun ja määrään ei ole ilmennyt Fingridin aiemmissa voimajohtohankkeissa.
Voimajohdon rakentaminen ja pylväspaikat ei-vät normaalitilanteessa vaikuta pysyvästi pinta-vesien virtaukseen tai valuma-alueisiin. Raken-tamisaikana ojia ja muita pieniä vesiuomia ylite-tään työkoneilla. Tarvittaessa tehdään ojien vä-häisiä siirtoja, mikäli pylväsrakenteet sitä edel-lyttävät. Rakentamisen päätyttyä varmistetaan, ettei veden virtaukselle aiheudu pysyvää haittaa ja avataan ojat tarvittaessa.
Ilmastollisia vaikutuksia syntyy lähinnä pienil-mastotasolla esimerkiksi sulkeutuneen ympäris-tön muuttuessa avoimeksi. Yksittäisen voimajoh-tohankkeen vaikutukset ilmastoon hiilinielun muutosten kautta ovat vähäisiä. Ilmastovaikutuk-sia voidaan teoreettisesti arvioida syntyvän met-sämaan poistuman kautta, kun voimajohtoaukea pidetään puuttomana ja reunavyöhykkeillä puus-ton kasvua rajoitetaan.
Fingrid osallistuu ilmastotavoitteiden saavutta-miseen mahdollistamalla uuden energiantuotan-non liittämisen kantaverkkoon. Fingridin omassa toiminnassa suurin ilmastovaikutus aiheutuu sähkönsiirrossa tapahtuvista energiahäviöistä.
Energiahäviöt ovat suuruusluokaltaan noin pro-sentti Suomen sähkönkulutuksesta. Kantaverkon häviöt muodostuvat pääosin voimajohdoissa syn-tyvistä virtalämpöhäviöistä ja tietyissä sääolosuh-teissa johtimien pinnalla syntyvistä koronahävi-öistä. Fingrid hankkii häviösähköenergian
säh-kömarkkinoilta, mikä on yksi yhtiön merkittävim-mistä yksittäisistä kustannuksista. Häviöitä seu-rataan ja niitä pyritään vähentämään käyttövar-muutta vaarantamatta. Normaalitilanteessa hävi-öitä vähennetään pitämällä jännitetaso mahdolli-simman korkealla. Häviöt otetaan huomioon myös kantaverkkoinvestointien arvioinnissa. Niitä vähennetään tehokkailla verkkoratkaisuilla ja va-litsemalla tehokkaita verkkokomponentteja, kuten esimerkiksi tehomuuntaja tai virtajohtimet.
Osa luonnonympäristöön kohdistuvista vaiku-tuksista jää tilapäisiksi rajoittuen voimajohdon rakentamisvaiheeseen. Pitkäaikaisia vaikutuksia aiheutuu uusille pylväspaikoille, raivattavalle ja avoimena pidettävälle johtoalueelle sekä sään-nöllisesti käsiteltävälle johtoaukean reuna-vyöhykkeelle. Metsäalueilla merkittävin muutos on johtoaukean muuttuminen puuttomaksi niillä reittiosuuksilla, joilla nykyinen johtoalue laaje-nee tai voimajohto sijoittuu uuteen maastokäy-tävään. Kasvillisuus- ja eliöstövaikutukset ovat suurimmat niillä osuuksilla, joissa voimajohto-reitti sijoittuu kokonaan uuteen maastokäytä-vään pirstoen aiemmin yhtenäisiä alueita.
Voimajohdolle raivattavan ja puuttomana pidet-tävän johtoaukean lisäksi läheisyyteen syntyy reunavaikutteista ympäristöä (kuva 6.1). Reu-navaikutuksen arvioidaan yltävän keskimäärin 2-3 puun pituuden verran sulkeutuneeseen metsään, mikä vastaa noin 50 metriä (Päivinen ym. 2011). Reunavaikutuksen voimakkuus vaih-telee erityyppisten ympäristöjen välillä (kuva 6.2). Luontaisesti avoimilla alueilla, kuten kalli-oilla ja vähäpuustoisilla skalli-oilla, reunavaikutus on verrattain vähäistä. Peitteisillä alueilla reunavai-kutus voi ulottua useiden kymmenien metrien etäisyydelle.
Kuva 6.1. Voimajohdolle raivataan puuttomana pidettävä johtoaukea.
Kuva 6.2. Reunavaikutuksen todettuja ulottuvuuksia eri lajiryhmissä ja pienilmastossa (Bentrup 2008).
Uusien pylväspaikkojen kasvillisuus häviää rakentamisen aikana, ja paikasta riippuen laji-koostumus voi muuttua. Myös työkoneiden kul-kureiteillä kasvillisuus kuluu, mutta palautuu vä-hitellen ennalleen. Herkimpiä kasvillisuuden ku-lumiselle ovat hyvin karut ja toisaalta hyvin re-hevät tai kosteat kasvupaikat: kalliot, lehdot, suot ja vesistöjen rannat.
Avosoilla ja harvapuustoisilla soilla voimajohto-pylväiden väliin jäävän johtoalueen kasvillisuus ei juuri muutu. Puustoisilla soilla puuston poisto lisää etenkin varpujen ja heinien kasvua. Pyl-väspaikkojen läheisyydessä kasvillisuus muut-tuu kosteuden suhteen vaatimattomamman la-jiston eduksi.
Voimajohtorakentamisella on myös positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Sään-nöllisten raivausten takia avoimina pysyvät joh-toaukeat voivat toimia korvaavina tai vaihtoeh-toisina elinympäristöinä niittyjen vähenemisestä kärsineille lajeille ja ojituksen seurauksena ah-taalle ajetuille soiden päiväperhosille ja kasveil-le (Kuussaari ym. 2003, Hiltula ym. 2005).
Metsäympäristöjen linnustolle voimajohdon rakentamisesta aiheutuu lievää pesimäympäris-tön menetystä sekä tilapäistä häiriötä metsän raivauksesta ja työkoneiden melusta. Pääosin karuilla ja talousmetsävaltaisilla kangasmailla ja ojitetuilla rämeseuduilla linnuston elinympäristöt jopa monipuolistuvat johtoaukealle muodostuvi-en lehtipuutaimikoidmuodostuvi-en myötä. Reunavaikutuk-sen lisääntyminen edistää tiettyjen lajiryhmien, kuten rastaiden menestymistä.
Voimajohdon käytön aikana linnut voivat törmä-tä voimajohtoihin. Törmäysriski on merkittörmä-tävin lajeilla, joilla on pieni siipipinta-ala suhteessa ruumiin painoon sekä suurilla ja isoiksi parviksi kerääntyvillä lajeilla tai hämärä- ja yöaktiivisilla lajeilla. Potentiaalisia törmääjiä ovat joutsenet, hanhet, sorsat, kanalinnut, kurjet, kahlaajat ja petolinnut (Koskimies 2009a). Merkittävien
pe-simä-, ruokailu- tai levähtämisalueiden lähei-syydessä törmäysriski kasvaa.
Laskennallisen törmäysriskin voidaan esittää kasvavan, kun törmäyksen mahdollistavia virta-johtimia on enemmän ja yhteispylväässä virta-johtimia on myös useammalla tasolla. Käytännössä joh-timien määrän muutoksella on kuitenkin voima-johtokokonaisuuden näkyvyyttä parantava vaiku-tus ja siten johtimien määrän lisäys vaikuttaa törmäysriskiä vähentävästi (Koskimies 2009a).
Eläimistön kannalta nuoria lehtipuita, männyn taimia ja katajaa kasvavat voimajohtoaukeat ovat hirvieläinten suosimia ruokailualueita ympäri vuoden. Tietyt lajit, kuten metsäjänis, taas kartta-vat talvella avoimia lumen peittämiä johtoaukeita.
Myyrille ja muille piennisäkkäille johtoaukeat tar-joavat metsänuudistusaloihin verrattavissa olevia elinympäristöjä. Runsaat pikkujyrsijäkannat voi-vat houkutella alueille petolintuja ja pienpetoja (kuten esimerkiksi ketun, kärpän ja lumikon).
Tavanomaiseen ja yleiseen eläinlajistoon voi-majohtohankkeilla ei yleensä ole haitallisia vai-kutuksia. Virtavesien ominaispiirteisiin ei aiheu-du muutoksia, mikä vaikuttaisi esimerkiksi sau-kon elinympäristöihin. Liito-oravaesiintymiä voimajohdon rakentaminen voi heikentää. Voi-majohtoaukea muodostaa avoimen alueen, jon-ka ylittäminen on liito-oravalle hanjon-kalaa.
Voimajohtoa purettaessa aiheutuu samantyyp-pisiä väliaikaisia häiriövaikutuksia kuin raken-tamisaikana kaivettaessa maata pylväspaikoilla ja liikuttaessa työkoneilla johtoalueella. Purka-misen jälkeen voimajohtoalueen luontotyypit ja kasvillisuus saavat ennallistua, mikä tapahtuu eri kasvupaikkatyypeillä eri nopeudella. Palau-tuminen riippuu myös voimajohtoalueen maan-käytöstä purkamisen jälkeen.
6.2 Nykytila
Kallio- ja maaperä 6.2.1
Valtaosa suunniteltujen voimajohtoreittien kalliope-rästä (kuva 6.3.) kuuluu Keski-Suomen granitoidi-kompleksiin, lukuun ottamatta nuorempia sveko-fennisiä alueita, jotka koostuvat intermediäärisestä vulkaniklastisesta tuffiittisesta hiekkakivestä ja konglomeraatista. Kallioperä suunnittelualueella koostuu pääosin syväkivistä, kuten gabrosta, gra-niitista, granodioriitistä ja kvartsidioriitistä.
Maaperä johtoreiteillä on valtaosin moreenia (se-kalajitteinen maalaji) (kuva 6.4.). Pohjoisempana sijaitsevan 400 kilovoltin voimajohtoyhteyden alu-eelle sijoittuu useampia turvealueita, kun taas
110 kilovoltin voimajohtoyhteyden alueella on enemmän kallioalueita tai alueita, joilla
maaperä-kerrokset ovat ohuita.
Kuva 6.3. Kallioperä suunnitelluilla johtoreiteillä (GTK 2015a).
Kuva 6.4. Maaperä suunnitelluilla johtoreiteillä (GTK 2010a).
Suunniteltujen johtoreittien itäosassa 400 kilovol-tin voimajohtoyhteyden pohjoispuolelle sijoittuu luode-kaakkosuuntainen harjujakso, joka koostuu lajittuneista karkearakeisista maalajeista (hiekka ja sora). Hienojakoisia maalajeja, kuten savea ja silttiä suunnitellulla reitillä on hyvin vähän.
Geologiset arvokohteet
Suunnitelluille johtoreiteille sijoittuu kaksi arvo-kasta kallioaluetta (Husa ym. 2001) sekä yksi arvokas moreenimuodostuma (Mäkinen ym.
2007) (kuva 6.5). Johtoreittiosuuden A/A1 poh-joispuolelle, noin 250-300 metrin etäisyydelle sijoittuu Halkokarin arvokas kallioalue.
Arvoluokkiin 1–4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kan-nalta.
Hanhikiven niemi (KAO110016) johtoreit-tiosuuksilla Aa ja A/A1 on kallioperältään inter-mediääristä vulkaniklastista tuffiittista hiekkaki-veä ja konglomeraattia. Hanhikiven alueen kon-glomeraatti sisältää vulkaanista alkuperää ole-via mukuloita, joita näkyy hyvin alueen
kalliopal-jastumilla. Hanhikiven Rovastinperukan alue on geologisesti arvokas ja alue toimii geologisena retkikohteena. Kohde on luokiteltu (luokat 1-4, jossa 1 on paras) geologisten arvojen puolesta arvoluokkaan 2 ja biologisten arvojen puolesta luokkaan 4 sekä maisemallisten arvojen puoles-ta luokkaan 3. Kokonaisuutena kohteelle on an-nettu arvoluokka 4 (luokat 1-7, jossa 1 on pa-ras). (Husa ym. 2001)
Kettukaarojen-Mörönkallioiden (KAO110018) alueen kallioperä koostuu mafisista vulkaniiteista.
Alue koostuu useammasta erillisestä kalliokoh-teesta, jotka sijoittuvat pääosin 110 ja 400 kilo-voltin voimajohtoyhteyksien väliselle alueelle.
400 kilovoltin voimajohtoreitti ylittää arvokohteen kahdessa kohdassa johto-osuudella C. Kohde on luokiteltu geologisten arvojen puolesta arvoluok-kaan 2 ja biologisten sekä maisemallisten arvo-jen puolesta luokkaan 4. Kokonaisuutena koh-teelle on annettu arvoluokka 4. (Husa ym. 2001) Valtakunnallisesti arvokas kallioalue on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitettu mai-semakallioalueena (ge-1). Merkinnällä osoitetaan luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valta-kunnallisesti arvokkaat kallioalueet.
Kuva 6.5. Geologisesti arvokkaat kohteet suunnitelluilla johtoreiteillä (OIVA 2015).
Johto-osuudella D 400 kilovoltin suunniteltu voimajohtoyhteys ylittää Linnakangas-Hongikonkorvenkangas -nimisen arvokkaan kumpumoreenimuodostuman (MOR-Y11-083), joka sijaitsee Raahen ja Pyhäjoen kuntien alu-eella. Alue koostuu useista jäätikön reunan lou-nas-koillinen -suuntaisista Rogen-moreeniselän-teistä sekä muutamista heikosti suuntautuneista kummuista tai kumpujonoista. Rajatun alueen luoteispäässä selänteet ovat noin kilometrin pi-tuisia ja 200 metrin levyisiä. Kaakkoispäässä selänteet ovat huomattavasti lyhyempiä, keski-määrin noin 400–500 metrin pituisia ja noin 100 metrin levyisiä. Kaakkoispäässä aluetta selän-teet koostuvat monin paikoin matalista kumpu-jonoista. Kohde kuuluu arvoluokkaan 1 (Mäki-nen ym. 2007)
Happamat sulfaattimaat 6.2.2
Happamilla sulfaattimailla tarkoitetaan maape-rässä luonnollisesti esiintyviä rikkipitoisia sedi-menttejä, joista vapautuu hapettumisen seura-uksena metalleja maaperään ja vesistöihin.
Happamat sulfaattimaat ovat savea, hiesua tai hienoa hietaa ja usein myös liejupitoisia.
Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti mui-naisen Litorina-meren korkeimman rannan ala-puolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Esiin-tymisalue Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa on noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän ala-puolella.
Happamien sulfaattimaiden maaperäprofiileissa esiintyy yleisesti sekä todellinen että potentiaa-linen hapan sulfaattimaa. Hapettomassa tilassa pohjavedenpinnan alapuolella sulfidisedimentit eivät aiheuta haittaa ympäristölleen ja täten näi-tä sedimenttejä kutsutaan potentiaalisiksi hap-pamiksi sulfaattimaiksi. Maankohoamisen ja maankäytön muutoksien myötä pohjavedenpin-ta laskee ja kyseiset kerrokset altistuvat hapet-tumiselle ja sitä kautta myös happamoitumisel-le, jolloin niistä tulee todellisia happamia sulfaat-timaita.
Happamista sulfaattimaista aiheutuvia ongelmia ovat muun muassa maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä haitallisten metallien liukeneminen maaperästä ja sitä kautta myös pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heik-keneminen. Happamoituminen aiheuttaa on-gelmia maatalouden tuottavuuteen ja kasvilli-suuden monimuotoisuuteen, pohjaveden pilaan-tumista sekä teräs- ja betonirakenteiden syö-pymistä rakentamisessa. Happamilla sulfaatti-mailla on myös yleisesti heikot geotekniset omi-naisuudet (GTK 2015b).
Geologian tutkimuskeskuksen (2013) paikkatie-toaineisto on suunniteltu mittakaavaan 1:100 00 - 1:250 000 ja aineiston perusteella voidaan ar-vioida happamien sulfaattimaiden esiintymistä suunnittelualueella. Aineistot ovat yleistys tai tulkinta maastosta, eikä sitä voida käyttää tar-kempaan suunnitteluun.
Suunnitellulla johtoreiteillä happamien sulfaatti-maiden esiintymisen todennäköisyys on valtao-sin hyvin pieni (kuva 6.6). Pohjoisemmaksi si-joittuvien 400 kilovoltin voimajohtojen reitillä (kuva 6.6) on lyhyellä osuudella, Märsynnevan ja Isonevan kohdalla alue, jossa todennäköisyys happamien sulfaattimaiden esiintymiselle on pieni.
Etelämpänä Pyhäjoen kunnan Huhtakankaalle, 110 kilovoltin voimajohdon reitille sijoittuu pieni alue, jolla happamien sulfaattimaiden esiinty-mistodennäköisyys on kohtalainen. Suurella to-dennäköisyydellä happamia sulfaattimaita esiin-tyy 110 kilovoltin voimajohtoreitillä Merijärven ja Kalajoen rajan tuntumassa, Saukonperän alu-eella. Johtoreitin eteläisimmissä osissa sijaitse-van Marjanesijaitse-van turvetuotantoalueen kohdalla happamien sulfaattimaiden todennäköisyys on arvioitu kohtalaiseksi.
Saukonnevan etelä- ja pohjoispuolella olevien ojitettujen suoalueiden ja viljelysalueiden koh-dalla johtoreitti sijoittuu sulfaattimaiden suuren esiintymislodennäköisyyden alueelle yhteensä noin kilometrin matkalla.
Kuva 6.6. Happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys suunnitelluilla johtoreiteillä (GTK 2013).
Pohjavesialueet ja pohjavedenotta-6.2.3
mot
Alle 100 metrin etäisyydelle suunnitelluista joh-toreiteistä sijoittuu yksi pohjavesialue, Pitkäs-lähde 11582001 (kuvat 6.7 ja 6.8). Raahessa sijaitseva Vihanninkankaan pohjavesialue sijoit-tuu noin 250 metriä voimajohtoreitistä pohjoi-seen. Muut luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat yli kahden kilometrin etäisyydellä suunnitelluista voimajohtoreiteistä. Voimajohtoreiteille tai niiden välittömään läheisyyteen ei sijoitu yhtäkään ve-denottamoa. Lähin vedenottamo sijaitsee Vi-hanninkankaan pohjavesialueella kilometrin etäisyydellä pohjoiseen johtoreittiosuuden D itäosasta. Muut lähimmät vedenottamot sijoittu-vat Koivulankankaan-Keltalankankaan sekä Al-puan-Lumijärven pohjavesialueille vähintään kolmen kilometrin etäisyydelle voimajohtoreit-tiosuuksista D ja E.
Raahen kunnassa sijaitseva Pitkäslähteen poh-javesialue (11582001) kuuluu luokkaan III (muu pohjavesialue). Alue on rajattu Pitkäslähteen arvioidun muodostumisalueen mukaisesti. Läh-de sijaitsee suomaastossa laakean moreenimä-en lähettyvillä. Alueella 1960-luvulla tehdyn
Raahen kunnassa sijaitseva Pitkäslähteen poh-javesialue (11582001) kuuluu luokkaan III (muu pohjavesialue). Alue on rajattu Pitkäslähteen arvioidun muodostumisalueen mukaisesti. Läh-de sijaitsee suomaastossa laakean moreenimä-en lähettyvillä. Alueella 1960-luvulla tehdyn