SUOMALAISUUDEN ALKUAJOILTA
UUDESSAKAUPUNGISSA
Kirjoittanut H E L M E R W I N T E R
U U S I K A U P U N K I
Uudenkaupungin Sanomalehti ja Kirjapaino O.Y. 1930
Vasta 1880-luvun loppuvuosina suomalaisuuden mainingit ulottuivat hiljaiseen Uuteenkaupunkiirikin, joka siihen saakka oli elänyt ruotsiapuihuvien kaup
pias- ja kapteenisuikujen johtamana ja edustamana.
— Lienee mielenikiintoista hetkeksi pysähtyä tarkas telemaan noita aikoja, jolloin ensimmäiset suomalai
suuden uudisraivaajat koettivat kansallista kylvöään paikkakunnallamme tehdä. — Uudenkaupungin senaikaiset mertkiki miehet, rehtori K. A. C a j a n d e r ja kirkkoherra J. A. C e d e r b e r g tälläkin alalla, kuten monella muulla, olivat aloitteen tekijöinä.
Viimemainitun tiedetään jo ylioppilasajoiltaan Pohjalaisessa osakunnassa ja sen kuraattorin Y r j ö K o s k i s e n vaikutuksesta innostuneen suomalaisuu
den asiaan ja tarmokkaasti työskennellen aatteensa hyväksi erikoisesti Uudessakaupungissa, jonne hänen toimintansa onkin jättänyt pysyvät jäljet. Yhtä vankkaa laadultaan oli myös Cajanderin suomalai- siuuden harrastus, joka hänen laajalle ulottuvien his
toriallisten tutkimustensa ohella tuli näkyviin eisiim.
siinä (Kansallisessa Elämäkerrastossa mainitsematta jääneessä) seikassa, että hän kuutisen vuotta toimitti turkulaisen „Aura“-lehden liitteenä perjantaisin ilmes- tyviä »Uudenkaupungin Uutisia", kaupunkimme leh
distön ensimmäistä itua (noin vuosina 1887— 92).
4
Tammikuun 5 p. 1888 'edellämainitut henkilöt, rehtori K. A. Cajander ja kirkkoherra J. A. Cederberg, lähettivät ,'kursorin’ kiertämään mukanaan lista, johon merkitsivät nimehsä ne henkilöt, jotka olivat haluk
kaita panemaan toimeen »yksinkertaisia seurustel uit
tamia, joissa s u o m e n k i e 1 e 11 ä esitelmiä olisi pidettävä, runoja lausuttava ja kirjallisuutta luettava y. m. s. sekä miten (=m ikäli) malhdollista Suomen kieltä myös seur u s t el uk i el en ä käytettävä. “ Näin oli aloite tehty, ja vakavassa hengessä iltaimaseura ryhtyi toimintaansa, sillä »ohjelmasta korttipeli tykkänään on suljettu pois.“ Viinimaljat eli boolit sen sijaan eivät ajan katsanto/kannan mukaan olleet niinkään paheksuttavia, koska esim. jonkun jäsenen läksiäis- tilaisuuteen tai tavanomaisille huvimatkoille m aini
taan miesjäsenten sellaiset yhteisvoimin kustantaneen.
Huolimatta siitä, että perustava kokous oli mää
rätty 13 päiväksi tammikuuta 1888, vieläpä onnetto
maksi perjantaipäiväiksi, näytti allku erittäin lupaa- valta, sillä kokonaista 32 henkeä kokoontui »klo 6 j.
pp. rouva U. Lindholmin luona tilaisuutta varten käy
tettäväksi saaduissa kajhdessa yksityisessä huoneessa puurakennuksessa.“ Samaan huoneistoon, nykyiseen kestikievariin, seura koko imyöhempänäkin toiminta- aikanansa kokoontui.
Mainitussa tilaisuudessa »iltaimavieraat" pääpiir
teissään hyväksyivät kokoontumiskutsuissa mainitut periaatteet toimintansa johtolangaksi. Samalla valit
tiin kuusihenkinen toimikunta huolehtimaan iltamien järjestämisestä aina kalhden viikon kuluttua. Ensim
m äisen toimikunnan puheenjohtajaksi tuli rehtori K.
A. Cajander, joka muuten oli koko toiminnan sieluna, ja jäseniksi tohtorin rouva Inez Achren, rehtorin
rouiva Anna Cajander, neiti Helena Söderman, kirkko
herra J. A. Cederberg ja hovi oikeuden auskultantti A liiku st i Sunell.
Iltamien ohjelmien päänumeroina olivat epäile
mättä monet arvokkaat e s i t e l m ä t. Usein perus
tuivat varsinkin rehtori Cajanderin esitykset uutte
riin ja itsenäisiin tutkimuksiin, joita tämä ahkera ja taitava tiedemies kirkon, raastuvan ja koulun arkis
toissa harjoitti. Paitsi henkilöhistoriallisia tut
kimuksia esim. uuskaupunikilaissyntyisestä säveltä
jästä Berndt Henrik Crusellista ja „Viisastenkiven etsijöistä (alkemisteista) Uudessakaupungissa", esitti Cajander myös kaupunkimme entisiä vaiheita. Näistä viimemainituista hän myöhemmin muovaili tunnetut
»Uudenkaupungin muinaiset". Myös kirkkoherra Cederberg usein esityksillään rikastutti ohjelmaa käsitellen m.m. A. Ahlqvistia, Arvid Kurkea ja Pyhää Birgittaa. Sitäpaitsi hän toisinaan luki aikakausleh
distä löytämiään arvokkaita tutkielmia. Muita esitel
män pitäjiä olivat kirkkoherra J. S. Laurell, hovioi
keuden auskultantti A. Sunell ja ylioppilas G. Stenros.
Vain kerran oli ohjelmassa k e s k u s t e 1 u k y- s y 111 y s aiheesta »Miksikä Kansanvalistusseuran kannattamien pyrintöjen harrastus yleensä ja erittäin tässä kaupungissa on niin laimentunut, että jäsenluku melkoisesti on vähentynyt?" Asiain tilaa koetettiin parantaa keräämällä uusia jäseniä Kansanvalistus
seuraan.
Varsin usein iltamaseuran jäsenet lukivat s u u r - m i e s t e m m e ja muitten m e r k k i h e n k i 1 ö i t- t e n e l ä m ä k e r to j a. Pieneksi ei suinkaan ole arvioitava tätä toiminnan puolta, sillä jo puhtaasti
6
tietovaraston lisääjänäkin olivat nämä esitykset epäi
lemättä suuriarvoisia, puhumattakaan niitten aatteel
lisesta arvosta. Mainitsemallani tavalla tutustuttiin pöytäkirjan tietojen mukaan ainakin H. G. Portha
niin, Mathias Caloniukseen, Kristfrid Gananderiin, Adolf Ivar Arvidssoniin, Elias Lönnrotiin, M. A.
Castreniin, Aleksis Kiveen, A. E. Ahlqvistiin, Johannes Takaseen, Julius Krohniin, Wolmari Porkkaan, Isa Aspiin, Petöfi Sandoriin ja Aleksanteri II:een. — Toisinaan taas perehdyttiin Aspelinin »Suomalaiseen kansanlauluun" tai F. Peranderin Kalevalatutkimuk- siin, muisteltiin »muinaisen suomalaisuutemme suh
teita" tai »Saiman ja Litteraturbladetin aikoja" (Val- vojan mukaan), llitkittiin »kirjallisia rientoja Naan- ialin luostarissa" tai iloittiin »suomalaisuuden herä
tyksestä", milloin ei vaivuttu »hv puoti sm in" ongel
moita tutkimaan esitelmäin muodossa.
Suorasanaiset k a u n o l u k u e s i t y k s e t tu
tustuttivat läsnäolijoita vastailmestyneihin ja tietysti myös vanhempiin kirjallisuuden tuotteisiin. Suosit
tuja kirjailijoita näyttävät olleen J. Krohn (Suonio), Päivärinta, Reijonen, Suomalainen, Pakkala, Erkko, Kasimir Leino ja jotkut ulkomaalaisetkin esim. hu
moristiset Eckstein ja Sigurd. Leikinlaskua ei muu
tenkaan näy ainakaan välipalana kartetun, koska esim. »hra Heikki Helander" karkauspäivänä 1888 piti »humoristisen puheen naisille päivän merkityksen johdosta" ja marraskuun 21 päivänä 1889 mainitaan loisena ohjelmanumerona »Humorillinen kertomus, esitti neiti A. Alander." Myöskin satuja ja murre- kertomuksia esitettiin vaihteeksi. Kaunoluikijoina ja lausujina esiintyivät useimmiten rouvat Sanni W in
ter, Inez Acbren, J. Grahn, neidit A. Alander ja Helena
Söderman sekä herrat J. A. Cederberg, G. V. Lilje- fors, Erland Jokinen, H. Pere ja H. F. Starck.
Mitä esitettävään r u n o u t e e n tulee, oJi tieten
kin Runeberg etualalla. Syvää isämaallista juhlatun
nelmaa loivat „Maamme“, »Heinäkuun 5 päivä" ja
„Vänrikin markkinamuisto", kuten myös Kallion verraton »Oma maa" ja Jänneksen »Herää Suomi.'"
Vielä esitettiin iltamaseuran kokouksissa Oksasen
»Koskenlaskijan morsiamet", Paavo Cajanderin
»Kuva" sekä »Elinan surma" Ka n tel et tar estä ja Schil
lerin kuuluisa »Kello" y. m.
Eloa ja vilkkautta kokouksille antoivat epäile
mättä musikaalisten Aina, Hildur ja Heikki Helan- der-sisarusten l a u l u - ja s o i t t o e s i t y k s e t . Myös rouvat Minna Cederberg ja Hildur Lagerstedt, neidit Annie Sjöbom ja E. Schönberg sekä kollega (i.
W. Liljefors lisäsivät usein lauluillaan yleistä viihdy tystä. Tilaisuuksia varten oli ainakin alkuaikoina vuokrattu soittokone 30 markan vuosimaksusta.
Paitsi edellämainittuja, seuran varsinaiseen sisäi
seen toimintaan kuuluvia seikkoja ansaitsevat m ai
nitsemista myös ne tapaukset, jolloin iltamaseura tuli esiintyneeksi ulospäin (vaikkakaan sitä ei usein sattunut). Huomattavin näistä tapauksista oli epäi
lemättä ^Vallilassa joulukuun 13 p. 1889 vietetty runoilija A h 1 qv i st - Ok s a se n muistojuhla. Korokkeella juhlasaliin yhdistetyssä sivuhuoneessa seisoi kuusien ympäröimänä Ahlqvistin kipsinen kuva leväten pat
saalla, jossa luettiin A:n syntymä- ja kuolinpäivä.
Salin perällä lukuisien lippujen ympäröimänä, joissa näkyi (A:n teosten nimet): „Westfins)ka spräkens kulturord", »Suomen kielen rakennus" ja »Kieletär"
toisella ja „Säkeniä", »Kalevalan karjalaisuus" ja
»Runousoppi" toisella puolella, oli Suomen vaakuna ylinnä puhujalavan yläpuolella. Sali oli koristettu lipuilla, köynnöksillä ja kuusilla. Erikoisuutensa vuoksi vielä juhlan ohjelmakin ansaitsee tässä paik
kansa.
1. Auverturi, kaupungin soittokunnan esittäimä.
2. Esitelmä A. Ahlqwistista, piti J. A. Cederberg.
3. »Nouse, riennä, suomenkieli", esitti eräs laulukunta.
4. Lausuntoa (Säkeniä), rouva S. Winter.
5. »Mun muistuu mielelleni", eräs lauluikunla.
6. Puihe isänmaalle, piti H. Starck.
7. Maamme laulu.
8. Marssi: Uudenkaupungin soittokunta esitti.
»Vieraita oli juhlaan saapunut toista sataa, enimmältä säätyläisiä kaupungista ja lälhitienoolta.
Juhlaa pidettiin onnistuneena."
Topeliuksen 70-vuotispäiväksi lähetettiin kol
menkymmenen jäsenen allekirjoittama seuraavansi
sältöinen sähkösanoma: »Jalolle, rakkaalle runoili' jalle ja isänmaanystävälle onnea tänään. Kauan eläös kansan iloksi ja kunniaksi!"
Helsingin suomalaisen teatterin eläkerahaston arpajaisiin lähettivät seuran jäsenet 30 markkaa m ak
savan »matan". Samanlaista uhrautuvaisuutta ei osoitettu, kun kieltäydyttiin kokoamasta apua profes
sori R. Aspelinin ehdottamaa uutta 1889 »aivottua"
Jenisein matkaa varten. — Duodecimseuran kirjoi
tuksen johdosta tilattiin 7 vuosikertaa Suomen Ter veydenhoitolehteä. Harrastettiin siis myös ruumiin kehitystä.
Virallisen ohjelman ulkopuolella olivat myöskin ne h u v i r e t k e t , jotka kunakin kevätkesänä teh
tiin lähisaaristoon, Lepäisille, Hankoon tai Morsian- kariin. Hauskaa mahtoi olla näillä retkillä, joissa kolmisenkymmentä Uudenkaupungin sivistyneintä ja henkevintä suomenkielistä kansalaista vietti kau
niin kesäisen ilta-puolen heräävän luonnon keskellä.
Iloa evät ainakaan päässeet vähentämään ne monet herkut, joita toimeliaat emännät ja myös isännät säi
lyneistä laskuista päättäen olivat mukanaan 'kulot
taneet.
Harvinaisena lienee pideltävä tällaista virkeätä ilmiötä kuin Suomalainen iltamaseura pienellä paik
kakunnalla, josa henkiset virtaukset, varsinkin suo
malaiset siihen asti olivat olleet outoja. Osittain lie
nee uutuuden viehätys ollut omiaan saattamaan seu
ran virkeään alkutoimintaan, niin virkeään, että se veti mutkanaan paikkakunnan ruotsiapuhuviakin, jotka tosin erehdyksensä havaittuaan nopeasti palasi
vat omille teilleen. Kun sitten ensi innostus laimeni, rupesi seuran jäsenluku vähenemään »poismuuttami
sen, sairauden ja kuoleman kautta, osittain muista syistä". Varsinkin kaivattiin »sellaisia, jotka tehok
kaammin olisivat ottaneet osaa seuran pyrinnöihin.
Nuoremmat jäsenet sitäpaitsi kuuluivat haluavan vaihtelevampaa ohjelmaa, jossa tanssi, kuvaelmat ja seuranäytelmät olisivat pääosana." Vanhempien jäsenien mielestä sellaiset huvit suorastaan olivat ris
tiriidassa iltamien alkuperäisen, vakavan tarkoituk
sen kanssa. Sen takia seura kokouksessaan touko
kuun 8 päivänä 1890 piti parhaimpana, että se sai nukkua siksi, että otollisempi aika koittaisi ja uusia voimia ilmestyisi.
Iltamaseura nukkui ikuiseen uneen. Voi tuntua siltä kuin se olisi turhaan elänyt. Mutta eiköhän kui-
io
lenkin se suomalaisuuden voimakas nousu, joka Uudessakaupungissa noitten aikojen jälkeen on tapahtunut, esim. sivistyslaitosten, sanomalehdistön samoin kuin kunnallishallinnonkin alalla osittain versone Suomalaista iltama-seuraa elähyttäneestä uskosta suomalaisen sivistyksen välttämättömyyteen.
Lisiä Uudenkaupungin historiaan
on aikaisemmin ilmestynyt:
Ahtinen, J. ja Winter, H.: Vakka-Suomea pitkin ja poikki (1919).
Hoeckert, J.: Kuvaus Uudestakaupungista vuodelta 1753 (1927).
Äjmelseus, J.: Juhlaruno Uudenkaupungin rauhan johdosta (1928).
Cajander, K. A.: Uudenkaupungin vanhin koulu (1929).
Cajander, K. A.: Uudenkaupungin vanhan kirkon vaiheita (1929).
Cajander, K. A.: Kullanteikijöitä Uudessakaupungissa (1929).
Cederberg, A.: Pappisystävällinen seurakunta (1930).
Winter, Helmer: B. H. Crusellin 150-vuotismuisto (1925).
Winter, Helmer: Uusikaupunki, Vakka-Suomen pääkaupunki (1927).
Winter, Helmer: Suomalaisuuden alkuajoilta Uudessakaupun
gissa (1930).
