Freire-väitös on kulttuuriteko näkymä

246

Kiinnostus Paulo Freiren elämäntyötä kohtaan on li- sääntynyt myös Suomessa. To- sin se edelleenkin jää yksit- täisten henkilöiden varaan, eikä ole osana yleistä koulua ja didaktiikkaa koskevaa kes- kustelua. Näin toteaa Aino Hannula väitöskirjassaan “Tie- dostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa. Systemaat- tinen analyysi Sorrettujen pe- dagogiikasta”. Hannulan väi- tös on kasvatuksen kulttuuri- teko. Sinänsä aiheena tiedos- tamisen problematiikka ei ole kovinkaan omaperäinen eikä uusia uria aukova, mutta Hannulan avaama freireläinen näkökulma tiedostamiseen ja muutokseen antaa kasvatuk- selle uusia eväitä. Erityinen merkitys Hannulan kirjalla on Freiren merkittävimmästä kir- jasta “Pedagogy of the Op- pressed” tehdyssä systemaatti- sessa analyysissä.

Hannulan teos tarjoaa Freirestä kiinnostuneelle mahdollisuuden hänen kasva- tusajattelunsa ydinasioiden ymmärtämiseen. Freiren ajat- telun moninaiset elementit ovat aiheuttaneet hänestä muutoin kiinnostuneille on- gelmia “alkuperäisen” Freiren tavoittamisessa. Kaikessa teori- an sovelluksessahan on yleen- sä kyseessä teorian tulkinta,

Freire-väitös on kulttuuriteko

Aino Hannula (2000) Tie- dostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa.

Systeemaattinen analyysi sorrettujen pedagogiikasta.

Helsingin yliopiston kasva- tustieteen laitoksen tutki- muksia 167.

mutta Freiren kohdalla sitä on tehtävä syvällisemmin. Se joh- tuu osaltaan häntä koskevan suomenkielisen kirjallisuuden vähäisyydestä. Nyt Hannula täyttää väitöksellään yhtä auk- koa, mutta se ei poista Frei- ren keskeisimpien kirjojen suomentamistarvetta. Hannula tuo työnsä “syväsukelluksen”

kautta esiin nyt yhden tulkin- nan Freirestä. Tulkinnan ohel- la avautuvat Freiren käyttämi- en käsitteiden tiedostaminen, muutos, praksis ja dialogi sekä opetukseen liittyvien uudem- pien käsitteiden sisältö.

Freiren käytännön sovellusten ongelmana on ol- lut vaara ajautua Hannulan esiintuomaan pintapuoliseen toteutukseen. Tälle on ilmei- senä osasyynä Freiren pedago- giikan vaikeus ja hänen teori- ansa monipolvisuus sekä eklektisyys ja kielen abstrakti- suus, minkä vuoksi kasvatta- jalta itseltäänkin vaaditaan sy- vällistä tiedostavuutta. Kun luokkahuoneopetus ja kasva- tus yleensäkin ovat muuntu- neet vuorovaikutuksellisem- maksi, on saattanut tulla tun- ne siitä, että Freiren tarkoitus on näin jo toteutunut. Tämän harhan torjumiseksi on tar- peen tuntea todellisia Paulo Freiren tarkoituksia. Hannulan kirja selkiyttääkin Freiren ajat- telun perustan. Tosin edel- leenkin käytännön kiireitten- sä parissa pakertava kasvatuk- sen ammattilainen tarvitsisi työlleen “kasvattajan kansan- painoksen”. Hannula tuottaa käytännön toiminnalle pohjaa antavat kolme toiminnallista mallia. Nämä mallit ovat kas- vatuksen sisällön organisoi-

mista kuvaava temaattinen malli, oppijan oppimistyös- kentelyä esittävä praksiksen malli ja opintopiirin toimin- taa kuvaava dialogisen oppi- misen malli. Malleja ei ole kuitenkaan tuotettu suoraan opetukseen sovellettavaksi, vaan tutkimuksen ja kasvatuk- sen suunnittelun työkaluiksi.

Mallit ovatkin käytännön toi- mijalle arvokkaita työkaluja, kunhan ne otetaan kentällä käyttöön.

Ongelmana käytännön kasvattajalla on se, miten Hannulan erinomainen syste- maattinen analyysi avautuu ja ehtiikö hän purkaa itselleen mallien ja kuvioiden muo- toutumisen perustat, jotka Hannula on kirjassaan esitel- lyt. Kuviot ovat yleensäkin erinomainen asian tiivistäjä ja selkiyttäjä, mutta niissä piilee myös omat vaaransa. Pelkäs- tään niiden pohjalta toimimi- nen saattaa johtaa Freiren pe- dagogiikan tekniseen pinta- puoliseen sovellukseen, jol- loin Freiren alkuperäiset tar- koitukset jäävät täyttymättä.

Käytännön toimijalle voinee- kin esittää suosituksen siitä, että on syytä lukea kunkin mallin muotoutumisen perusta.

Hannulan teos avaa systemaattisen analyysin kaut- ta lukijalle Freiren vapautuk- sen pedagogisen ajattelun.

Tutkimusote on hermeneutti- nen, joka tuo lukijalle Aino Hannulan löytämän ja hänen ymmärryksensä mukaisen Pau- lo Freiren. Lukijalla on koko ajan kuva siitä, milloin puhuu Freiren ääni ja milloin on ky- seessä tutkijan ääni ja hänen

AIKUISKASVATUS 3/2000

247

tulkintansa. Tässä mielessä Freirestä kiinnostuneelle kir- jan lukeminen on miellyttävä kokemus, jolta pohjalta voi sitten tehdä omakohtaisia oi- valluksia freireläisyydestä.

Freiren harrastajille on synty- nyt kullekin tekemiensä tul- kintojen kautta “oma Freiren- sä”, joka muuttuu sovellusten tuottajalla tilannekohtaisesti.

Kun nyt avautuu mahdolli- suus tutkailla alkuperäisintä Paulo Freireä, se herättää luki- jalle kysymyksiäkin. Yksi täl- lainen on esimerkiksi se, onko vastausta yhteen Frei- reen kohdistuneeseen kritiik- kiin hänen ajattelunsa pai- koittaisesta ristiriitaisuudesta?

Tässä onkin huomattava muuttuva Freire, sillä hänen myöhemmissä töissään on varhaisempiin teoksiin näh- den uudenlaisia elementtejä.

Aino Hannula toteaakin Frei- ren ymmärtämisestä sen, että Freire liittää kasvatusajattelun- sa kehittymiseen koko elä- mänkokemuksensa. Siksi hä- nen pedagogiikkansa sovelta- jan on tunnettava Freiren elä- mänhistorian vaiheita sisältöi- neen ja tätäkin tarvetta Aino Hannulan kirja täyttää.

Muuttuvan Freiren löytämiseksi voisi nyt olla ar- vokasta analysoida hänen nä- kemystensä kehitystä myö- hempien teosten analyysillä.

Esimerkiksi “hiljaisuuden kulttuurin” käsitteen Freire on muodostanut kriittisellä analyysillä sosiaalisesta todelli- suudesta ja sen ymmärtämises- tä sekä muuttumisesta. Freire itse elämässään osoittaa todel- lisuuden analysointikykyään, kun hän laajentaa myöhem- min näkemyksiään hyvin- vointimaailmaakin koskeviksi.

Freire osoittautuu näkemys- tensä laajentumisen ja muut-

tumisen kautta “marxinsa” lu- keneeksi, sillä onhan huomat- tava ero nuoren Marxin ja meille enemmän välittyneen

“varsinaisen” Marxin välillä.

Freiren ajattelussa on kaiken aikaa hänen koko elämänko- kemuksensa läsnä. Hannulan työn kohteena on Freiren varhaisempi tuotanto, mutta hän on onnistuneesti analyy- sissään ottanut huomioon koko elämänhistorian. Näin syntyy vaikutelmaa siitä, että tässä käyvät keskustelua Paulo Freiren kirjoitukset “sorrettu- jen pedagogiikasta” ja Freiren elämä kaikkine vaiheineen ja välittävänä toimijana on tut- kija tekemässä analyysiä “kes- kustelusta”.

Hannula tiivistää Paulo Freiren pedagogiikan infra- struktuurin marxilaisuuteen ja Hegelin dialektiikkaan sekä pitää sen sydämenä kristillistä ontologiaa. Freiren kristilli- syys tulee Hannulan tutki- muksessa varsin hyvin käsitel- lyksi. Jos Freiren pedagogii- kan sydämenä olevaa vapau- tuksen teologista osuutta olisi laajennettu, niin siitä olisikin syntynyt aivan oma kokonai- suutensa. Tämä jo sinällään osoittaa Freiren käsittelyn vai- keutta. Hänen ajattelunsa ana- lyysit saattavat fragmentoitua, ja pirstaloituneena kokonai- suuden hahmottaminen epä- onnistuu. Hannula on onnis- tunut välttämään tämän ansan.

Aino Hannulan johto- päätösten kanssa on vaikea olla erimieltä eikä siihen ole tarvettakaan, sillä siinä määrin antoisa työ on kyseessä. Ehkä joitakin tulkintoja voisi miet- tiä syvällisemmin lähinnä Freiren henkilöhistorian ja hänen ajattelunsa tavoitteis- ton toteutumisen kannalta.

Tällainen on mielestäni se, onko Freiren lähtökohtana kasvatuksessa ongelmakeskei- syys vaiko ongelmalähtöisyys?

Tämän tekstin kirjoittajakin on puhunut Hannulan tavoin ongelmakeskeisyydestä, mutta jos alkaa pohtia koko proses- sia, saattaa ollakin parempi puhua ongelmalähtöisyydestä.

Tällöin olisikin kyseessä oppi- jan elämässä esiintyvä ongel- ma, jota lähdetään oppimises- sa tiedostamisen myötä pois- tamaan tai ainakin vähentä- mään. Näin ei jäädäkään päh- kimään enää itse ongelman ympärille “tuleen makaa- maan”, vaan siitä lähdetään liikkeelle. Kun katsoo esimer- kiksi Freiren brasilialaisten maanviljelijöiden opettamisen kuvasarjaa tai Amatsonasin kautsun kerääjien opetusta- pahtumaa, niin siinä tiedos- tetaan sortavat rakenteet ja lähdetään niistä ulos.

O n g e l m a l ä h t ö i s y y d e n tunne syntyy Hannulankin teoksen pohjalta, kun hän tii- vistää yksilöllisen tiedostami- sen sosiaalisen muutoksen edellytyksiä. Näitä ovat todel- lisuuden tunteminen, sanan muuttavan voiman ymmärtä- minen ja oman ihmisyyden sekä vapauden kohtaaminen.

Muutoksen edellytykset pe- rustuvat tietoiseen todelli- suutta ja itseä koskevien käsi- tysten muuttamiseen sekä dialogikyvyn kehittymiseen.

Näin sorretut löytävät “äänen hiljaisuudelle” ja voivat liittyä itsenäisinä subjekteina yhtei- sen kulttuurisen maailman luomiseen. Näin on kriittisen reflektion kautta löytynyt uu- sia eväitä ongelmien ratkaise- miseksi.

Aino Hannulan kirjan esipuhe antaa suomalaiselle

248

Paulo Freirestä kiinnostuneel- le rohkaisua jatkaa häneen tu- tustumista ja sovellusten et- sintää. Mittava nimilista osoit- taa, että Freirellä on kasvatuk- sen kentälle sanottavaa. Suo- malainen elämänmuoto arvos- taa subjektikansalaisuutta ja tähän liittyvänä freireläinen emansipatorisuutta vahvistava ja muutosten aikaansaamista korostava ajattelu iskee ajan hermoon. Paulo Freiren ajat- telu vastaa ajan tarpeisiin eri- tyisesti tämän päivän syrjäyty- miskehityksen ongelmien lie- vittämisessä. Freiren tarkoitta- ma “hiljaisuuden kulttuuri”

on keskuudessamme myös Suomessa. Hannulan tutki- muksen sanoma on tulkitta- vissa niin, että vaikka Freire puhuu sorrettujen pedagogii- kasta, niin sitä voi pitää kaik- kien ihmisten pedagogiikka- na. Se on toisaalta kritiikin ja samalla toivon pedagogiikkaa.

Aino Hannulan kulttuuri- tekoa suomalaiselle kasvatuk- selle on Freiren ajattelun ra- kentumisen analyysi. Toivot- tavasti kasvattajille syntyy us- kallusta toteuttaa freireläisyyt- tä omassa työssään siitäkin huolimatta, että ensi kom- mentti kollegoilta saattaa olla kysymys, kuinka se nyt kol- mannessa maailmassa kehitet- tynä soveltuu suomalaiseen elämään? Freiren itsensä läh- tökohta on ollut tilanne- ja ympäristökonteksti, jolloin tietynlaisessa kontekstissa to- teutetaan omanlaisensa sovel- lus. Näin Freiren ystävyyttä ei riko se, että toteuttaa oman- laisensa freireläisen tapahtu- man, kunhan muistaa pitää kiinni praksiksen ja teorian yhteydestä. Olisiko tämä seik- ka suomalaisilta kasvattajilta ajoittain jäänyt ymmärtämättä ja sorrutaanko turhan usein

helppoihin teknisiin toteu- tuksiin?

Hannulan teoksen luku

“Freire kasvatusajattelijana”

osoittaa Freiren merkitystä meikäläisten arvostamien kas- vattajien Knowlesin, Meziro- vin ja Giroux´in rinnalla.

Tuntuukin merkilliseltä, kun Freire usein unohtuu huo- mattavia teoreetikkoja luetel- taessa. Sinänsä kyseinen luku on Hannulan teoksen koko- naisuudessa hieman irrallinen.

Käytännön kasvattajalle luku sen sijaan on hyödyllinen.

Suomalaiselle kasvattajalle hyödyllinen sanoma on Paulo Freireltä myös se, että kasvat- tajan pitää tuntea oppijaryh- mänsä maailmaa. Hannulan kirja henkii Paulo Freiren persoonallisuuden olennaista piirrettä, jonka voisi tiivistää sanoihin “Hän eli opetuksen- sa mukaisesti”. Paulo Freire omankin epitafinsa sanomassa painotti itsestään sitä, mitä hänen ystävänsäkin tuovat esiin: Freiren jättämä perintö on rakkauden sanomaa. Eikö- hän nykyisessä suomalaisessa polarisoituvassa yhteiskunnas- sa tätä tarvita ja Freiren ope- tus voisi olla yksi mahdolli- suus kamppailussa syrjäytymis- tä ja yhteiskunnallista apatiaa vastaan.

Paulo Freiren tuotantoa on luettava hitaasti ja antau- muksella. Tietyllä tavalla sama pätee Hannulan teokseen.

Teos avaa paljon uutta jonkin verran Freireä tuntevallekin.

Se tuo eteen yhden tulkinnan ja ymmärryksen Freirestä. Kun kyseessä on systemaattinen analyysi Sorrettujen pedago- giikasta, se ei yritäkään tuot- taa valmiita sovellusmalleja.

Niiden rakentaminen Hannu- lan teoksen pohjalta on mah-

dollista. Teos painottuu tie- dostamisen ohella muutok- seen, jossa on sisällä transfor- maation ainekset. Ehkä yksi keskeinen Freiren soveltami- sen elementti on empower- ment. Avoimeksi kysymyksek- si jää, missä määrin Freiren tarkoituksena on ollut lopulta tuottaa nyky-ymmärryksen mukaista empowermentia, minun mielestäni hän antoi siihen eväitä. Hannula päätyy- kin siihen, että tiedostami- nen ei mekaanisesti johda muutokseen, mutta se edistää tietoiseen muutokseen kyke- nevän ihmisen kasvua. Muu- toksen päämäärä Freiren pe- dagogiikassa esitetäänkin ylei- sellä tasolla vapautena ihmi- syyteen, jota kuvaavat subjek- tius ja dialogisuus.

Hyvällä omallatunnolla voikin kaikille muutosta, ih- misyyteen vapautumista ja tiedostamista sekä myös em- powermentia joko valtautu- misena tai valtauttamisena tai voimaantumisena aikaansaa- mista haluaville kasvattajille suositella sekä Hannulan teok- sen lukemista että Paulo Frei- ren kirjallisuuteen tutustumis- ta. Keskeisin tuotanto on englanninkielisenä ja jonkin verran ruotsin- ja saksankieli- senä. Espanjankielisenä on otettu uusintapainoksia jopa tänäkin vuonna. Internetistä löytyy kansainvälisiä Freireä käsitteleviä sivuja. Freireen voi siis tutustua, vaikka ei hallitsikaan hänen äidinkiel- tään portugalia. Kokemuksesta ja Hannulan teoksen vahvista- mana voi todeta, että Paulo Freire palkitsee vaivannäön.

Heikki Kemppainen