HENKILÖSTÖN YHTEISTYÖHÖN LIITTYVÄT LÄÄKEHOIDON VAARATAPAHTUMAT ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA
HaiPro -raporttien analyysi
Leena Kuusikko Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Kesäkuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ...1
2 TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN YHTEISTYÖ LÄÄKITYSTURVALLISUUDEN EDISTÄMISESSÄ ...4
2.1 Keskeiset käsitteet ...4
2.2 Tiedonhaun toteutus ...6
2.3 Viestintä ja tiedonkulku yhteistyössä ...9
2.3.1 Suullinen viestintä ja kommunikaatio... 10
2.3.2 Dokumentointi ja kirjaaminen ... 12
2.4 Työn organisointi ja toimintatavat yhteistyössä... 12
2.5 Terveydenhuollon ammattilaisten roolit yhteistyössä ... 14
2.6 Yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista ... 14
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ………17
4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 18
4.1 Aineiston kerääminen ... 18
4.2 Aineiston kuvaus ... 19
4.3 Aineiston analyysi ... 21
5 TULOKSET ... 24
5.1 Henkilöstön yhteistyöhön liittyvät lääkehoidon vaaratapahtumat yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2008–2017 ... 24
5.2 Hoitohenkilökunnan kuvaukset keskinäisestä yhteistyöstä lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksissa ... 27
5.2.1 Vastuut ja työnjako potilaiden lääkehoidossa ... 28
5.2.2 Organisaatioon liittyvät tekijät ... 31
5.2.3 Tiimin auttaminen ja tuki ... 34
5.2.4 Tiedonkulku ja kommunikaatio ... 36
5.2.5 Hoitohenkilökunnan keskinäinen ja opiskelijan toiminnan tarkastaminen ... 39
5.2.6 Yhteisen toimintatapojen ja käytänteiden noudattaminen ... 41
5.3 Terveydenhuollon toimijoiden kuvaukset moniammatillisesta yhteistyöstä lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksissa ... 44
5.3.1 Vastuut ja työnjako potilaiden lääkehoidossa ... 44
5.3.2 Organisaatioon liittyvät tekijä ... 48
5.3.3 Tiedonkulku ja kommunikaatio ... 50
5.3.4 Oman ja toisen ammattiryhmän toiminnan tarkastaminen ... 54
5.3.5 Yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattaminen ... 56
5.3.6 Määrätyn lääkkeen saatavuus ... 58
5.3.7 Potilaiden toiminta lääkehoidossa ... 60
5.3.8 Ilmoitusten käsittely moniammatillisesti ja toiminnan kehittäminen ... 62
5.3.9 Moniammatillista yhteistyötä estävät tekijät ... 64
5.4 Yhteenveto tuloksista ... 66
6 POHDINTA ... 68
6.1 Tulosten tarkastelu ... 68
6.2 Tutkimuksen eettisyys ... 73
6.3 Tutkimuksen luotettavuus ... 74
6.4 Johtopäätökset ja suositukset ... 76
6.5 Jatkotutkimusaiheet ... 78
LÄHTEET ... 79
LIITE 1. Liitetaulukko 1. Kirjallisuuskatsauksen tietokannat, hakusanat, rajaukset ja tulokset.
LIITE 2. Liitekuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen kuvaus.
LIITE 3. Liitetaulukko 2. Tutkimuksia terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyöstä lääkitysturvallisuudessa.
LIITE 4. Liitetaulukko 3. Kvantitatiivisten tutkimusten laadunarviointi JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslistalla kuvailevalle tutkimukselle/ tapaussarjalle ja kohortti/tapaus
kontrollitutkimukselle.
LIITE 5. Liitetaulukko 4. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista tulkinnalliselle ja kriittiselle tutkimukselle.
LIITE 6. Liitetaulukko 5. Hoitohenkilökunnan keskinäisen yhteistyön kuvausten luokittelu LIITE 7. Liitetaulukko 6. Terveydenhuollon toimijoiden moniammatillisen yhteistyön kuvaus- ten luokittelu
LIITE 8. Tietosuojavaltuutetun toimiston ilmoituksen vastaanottaminen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteenlaitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Kuusikko, Leena Henkilöstön yhteistyöhön liittyvät lääkehoidon vaaratapahtumat erikoissairaanhoidossa. HaiPro - raporttien analyysi
Pro gradu -tutkielma, 86 sivua, 8 liitettä (23 sivua)
Ohjaajat: TutkijatohtoriMarja Härkänen,
Apulaisprofessori, dosentti Tarja Kvist
Potilasturvallisuuspäällikkö, dosenttiKaisa Haatainen Kesäkuu 2018
Lääkitysturvallisuuden perusta on moniammatillinen yhteistyö, kokonaisvaltainen toiminta, työnjako ja jokaisen vastuu. Yhteistyö edellyttää sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta, kaikkien asiantuntemuksen hyödyntämistä, tiedonkulkua sekä sopivia resursseja ja menettelytapoja. Lää- kitysvirheet ovat yleisiä, kalliita ja niillä voi olla vakavia seurauksia. HaiPro -järjestelmä mah- dollistaa oppimisen virheistä ja potilasturvallisuuden kehittämisen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisiahenkilöstön yhteistyöhön liittyviä lääkehoidon vaaratapahtumia raportoidaan yhdessä yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi tarkoituksena oli tut- kia, miten hoitohenkilökunta kuvaa keskinäistä yhteistyötään ja, miten terveydenhuollon ammat- tilaiset kuvaavat moniammatillista yhteistyötä vaaratapahtumaraporttien avoimissa kirjauksissa.
Tavoitteena oli tuottaa tietoa henkilöstön yhteistyöstä lääkehoidon vaaratapahtumissa. Tutkimus- aineistona oli yhden suomalaisen yliopistosairaalan HaiPro -järjestelmän tiimin/ryhmän toimin- taan yhteydessä olevat lääkehoidon vaaratapahtumaraportit vuosilta 2008–2017 (N=9220, n=300). Aineiston taustatiedot analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kirjaukset analysoitiin induk- tiivisella sisällönanalyysillä.
Raportoijista 70,0% oli sairaanhoitajia. Eniten ilmoituksia tehtiin vuonna 2013 (17,3%) ja vähi- ten 2011 (4,7%). Ilmoituksista 62,0% tapahtui potilaalle ja 36,2%:ssa kyseessä oli läheltä piti - tilanne. Potilaista 51,0%:lle ei aiheutunut tapahtumasta haittaa ja lievää haittaa koki 17,3%. Ylei- sin virhe oli lääkkeen antovirhe (32,7%) ja kirjaamisvirhe (23,3%). Sekä hoitohenkilökunnan kuvaukset keskinäisestä yhteistyöstä, että terveydenhuollon toimijoiden kuvaukset moniamma- tillisesta yhteistyöstä liittyivät vastuuseen ja työnjakoon lääkehoidossa, tiedonkulkuun ja kom- munikaatioon sekä yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattamiseen. Lisäksi kuvattiin organisaatioon yhteydessä olevia tekijöitä. Hoitohenkilökunta kuvasi raporteissa auttamista ja tukea sekä keskinäistä ja opiskelijan toiminnan tarkastamista. Moniammatillisesta yhteistyöstä kuvattiin oman ja toisen ammattiryhmän toiminnan tarkastamista, lääkkeen saatavuutta, potilaan toimintaa lääkehoidossa, ilmoitusten käsittelyä moniammatillisesti ja yhteistyötä estäviä teki- jöitä.
Johtopäätöksenä todetaan, että henkilöstön yhteistyön liittyvät tekijät näyttäytyivät joidenkin vaaratapahtumien taustalla, jonka vuoksi on tärkeää tunnistaa yhteistyön esteet. Yksiköiden lää- kehoidon ohjeet, toimintatavat ja kirjaamiskäytänteet kaipaavat yhtenäistämistä. Lääkehoidon vastuiden ja työnjaon selkeytys on tärkeää erityisesti perehdytyksessä. Kaikkien lääkehoitoon osallistuvien osaaminen on varmistettava ja taattava työvuorosuunnittelulla riittävä osaaminen työvuoroissa. Tiedonkulun ja kommunikaation merkitys yhteistyössä on tunnistettava ja potilaat on otettava aktiivisiksi toimijoiksi lääkehoitoonsa. Lisäksi potilastietojärjestelmiä on kehitettävä.
Asiasanat: moniammatillinen yhteistyö, lääkitysturvallisuus, lääkehoito, vaaratapahtumat, rapor- tointi
Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Management
Kuusikko, Leena Medication incidents related to health care work- ers collaboration in specialized medical care. The analysis of HaiPro -reports
Master’s Thesis, 86 pages, 8 appendices (23 pages)
Supervisors: Post doc Researcher Marja Härkänen,
Associate Professor, docent Tarja Kvist
Patient Safety Manager, docent Kaisa Haatainen June 2018
Multiprofessional collaboration, comprehensiveness, division of labor and everyone's responsi- bility are the base for medication safety. Good co-operation requires social skills, interaction, utilization of all expertise, fluent information flow as well as adequate resources and procedures.
Medication errors are common, expensive and they can have serious consequences. HaiPro - system enables the learning from mistakes and it also helps in improving the patients' safety.
The study aimed to describe what kind of health care workers collaboration related hazardous medication incident reports are reported in a university hospital and to study how the nurses describe their mutual co-operation and how the health care workers describe the multiprofes- sional collaboration in the reports. The objective was to create information of the ways of multi- professional collaboration in hazardous medical reports. The research data comprised reports of medical hazardous situations entered in the HaiPro -system 2008−2017 (N=9220, n=300) in one Finnish university hospital. Team/group activity was a contributing factor in the reports of haz- ardous situations. The background information of the data was analysed statistically and content analysis was conducted with the reports' open entries.
Nurses made 70,0% of all the reports. Most of the reports were made during 2013 (17,3%) while the least during 2011 (4,7%). In 62,0% of the reports an accident happened to the patient whereas 32,6% of them reported a close call situation. In 51,0% of the reports no harm was caused to the patient and in 17,3% reports a minor harm was caused. The most common mistakes were a drug administration error (32,7%) and enrol error (23,3%). Both the nurses and the other health care workers reported the importance of the division of responsibilities, division of labor in medica- tion and the importance of following the commonly agreed guidelines and working manners.
Fluent information flow and communication was seen important in nurses mutual co-operation and in the multiprofessional collaboration. The nurses also highlighted the importance of mutual help and support and checking students' activities. In multiprofessional collaboration everyone's personal and other health care workers activities checking, availability of the medicine, the pa- tient's activity in drug therapy, multi-professional processing of reports and the factors inhibiting co-operation were highlighted.
In conclusion, it can be noted that health care workers collaboration appeared to some hazardous situations. It is important to recognize the factors inhibiting co-operation. The units' medication instructions, procedures and enrol practices need to be more coherent and uniform. Medication responsibilities and division of labor clearance are important especially in an introduction of a new employee. The skills and capabilities of all involved in medication treatment must be en- sured and made sure thesufficient knowledge through all working shifts. Fluent information flow and communication are crucial and patients should be active in their medical treatments. In ad- dition, health record systems must be improved and developed.
Keywords: multiprofessional collaboration, medication safety, medication, hazardous situations, reporting
1 JOHDANTO
Lääkehoito on osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa (Kumpusalo-Vauhkonen ym. 2016, 5).
Terveydenhuollon lääkitysprosesseissa toiminnan ydin on potilaan turvallisuus (WHO 2017, 8). Potilasturvallisuus lisää väestön hyvinvointia, parantaa kansanterveyttä sekä vähentää kus- tannuksia terveydenhuollossa (STM 2011, 3). Turvallisen lääkehoidon pohja on terveydenhuol- lon ammattilaisten ja potilaan yhteistyössä sekä kokonaisvaltaisessa hoitamisessa, jossa jokai- nen lääkehoidossa mukana oleva vastaa toiminnastaan (Inkinen ym. 2016, 28, Kumpusalo- Vauhkonen ym. 2016, 5−6, 40). Moniammatillisen yhteistyön tavoite on lääkitysongelmien en- naltaehkäisy (Kumpusalo-Vauhkonen ym. 2016, 5−6, 40), laadun parantaminen ja turvallinen lääkehoito (Hannawa ym. 2013). Turvallinen lääkehoito edellyttää terveydenhuollon ammatti- laisten yhdessä tekemistä ja syvää yhteisymmärrystä (Twomey ym. 2010).
Lääkehoidossa tarvitaan kokonaisvaltaisuutta, vastuiden selkeyttä sekä lääkitysturvallisuuden kehittämisen johtamisessa pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä (Kumpusalo-Vauhkonen ym.
2016, 5). Tiimityön parantaminen (Manser 2009) ja selkeä työnjako ovat yhteydessä lääkitys- turvallisuuteen (van Sluisveld ym. 2012, Härkänen ym. 2018). Goodwinin (2016) mukaan mo- niammatillinen yhteistyö on tärkeää potilaskeskeisessä hoidossa. Potilaskeskeisen hoidon ja potilasturvallisuuden välillä on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteys (Manser 2009, van Sluisveld ym. 2012, Hwang & Ahn 2015, Al-Jumaili & Doucette 2017). Lisäksi potilaskeskei- nen hoito on yhteydessä hoidon laatuun (Manser 2009) ja tuloksiin (Kaltner ym. 2017) sekä vaaratapahtumista ilmoittamiseen organisaatiossa (Hwang & Ahn 2015).
Moniammatillinen yhteistyö potilaan lääkehoidossa on lääkäreiden, hoitohenkilökunnan, far- masistien ja muun potilaan lääkehoitoon osallistuvan henkilökunnan yhteistyötä (Farzin 2017).
Moniammatillinen yhteistyö edellyttää keskustelevaa asiantuntijuutta (Isoherranen 2012, 157−158, Nancarrow ym. 2013) ja sopivia resursseja sekä menettelytapoja (Nancarrow ym.
2013). Manserin (2009) mukaan johtajuus ja koordinointi tukevat yhteistyötä, kommunikointia sekä viestinnän laatua. Moniammatillinen yhteistyö auttaa omien rajoitusten havainnoimisessa ja niiden hyväksymisessä. Lisäksi moniammatillinen yhteistyö auttaa työntekijöitä kehittymi- sessä ja inspiroi itseä sekä muita. (Zunzarren 2012.) Joustavuus terveydenhuollon toimijoiden moniammatillisessa yhteistyössä puolestaan auttaa vastaamaan muuttuviin tarpeisiin ja tavoit- teisiin (Goodwin 2016).
Moniammatillinen yhteistyö pyrkii toiminnalliseen lähestymistapaan lääkitykseen liittyvien virheiden paljastamisessa ja ymmärtämisessä (Hannawa ym. 2013). Tavoitteena on vähentää terveydenhuollon pirstoutumista ja kustannuksia paremman koordinoinnin (Retchin 2008) sekä uudenlaisten työprosessien avulla (Rundio 2012, 110). Moniammatillinen yhteistyö luo pohjan hallinto- ja organisaatiorajat ylittävälle, asiakaskeskeiselle ja saumattomalle palvelukokonai- suudelle, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliset toimintamallit tukevat ehjiin ko- konaisuuksiin pyrkivää palvelu- ja tietojärjestelmäintegraatiota (STM 2011, 15). Yhteistyötä on rakennettava julkisien, yksityisten, kuntien ja maakuntien palvelujen sisällä ja niiden välillä kokonaissuunnittelun näkökulmasta lähtien (Virtanen ym. 2017, 2). Moniammatillisessa yh- teistyössä terveydenhuollossa tarvitaan kaikkien ammattilasten asiantuntemusta (Pinto ym.
2013), ja yhteistyötä on kehitettävä vastaamaan kasvaviin kustannuksiin (Retchin 2008, Kaltner ym. 2017) sekä potilasturvallisuuden uhkiin (Retchin 2008).
Toivottujen vaikutusten lisäksi lääkehoito voi aiheuttaa ongelmia (Kumpusalo-Vauhkonen ym.
2016, 5) ja lääkitysvirheet ovat yleisiä (Härkänen 2014, 46, Yin ym. 2016, Ensing ym. 2017).
Virheet kuuluvat ihmisyyteen (Zunzarren 2012), mutta niillä voi olla vakavia seurauksia (Kum- pusalo-Vauhkonen ym. 2016, 5). Suomessa lääkehoitoon liittyvien haittatapahtumien kustan- nukset ovat toiseksi kalleimmat leikkausten jälkeisten komplikaatioiden jälkeen (Järvelin ym.
2010). Globaalilla tasolla vuosittain lääkitysvirheisiin liittyvät kustannukset on arvioitu olevan 42 miljardia Yhdysvaltain dollaria. World Health Organization on tunnistanut teeman “Medi- cation Without Harm”, lääkitys ilman haittaa, globaaliksi potilasturvallisuuden haasteeksi, joka tavoittelee vakavien, vältettävissä olevien lääkitykseen liittyvien virheiden vähentämistä puo- leen vuosien 2017–2022 aikana. (WHO 2017, 5.)
Suurin osa lääkitysvirheistä on estettävissä (Härkänen, 2014, 46, Inkinen ym. 2016, 16, Salmasi ym. 2017). Lapkinin ym. (2016) tutkimuksen mukaan tehokkainta lääkitysvirheiden ehkäisyssä on monitahoinen lähestymistapa, joka yhdistää koulutus- ja riskienhallintastrategiaa sekä vii- vakooditekniikan käyttöä. Kaikille lääkitysprosessissa mukana oleville terveydenhuollon am- mattilaisille on tarjottava mahdollisuus harjoitteluun (Härkänen 2014, 31, 48) sekä yksilöllisten taitojen ja tietojen vahvistamiseen koulutusten avulla (Joanna Briggs Institute 2010,van Sluis- veld ym. 2012, Salmasi ym. 2017). Moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta lääkitysturval- lisuuteen yhteydessä oleviksi tekijöiksi on tunnistettu sosiaaliset taidot, ihmissuhteet, henkilö- kohtainen vastuu, tiedonkulku (Joanna Briggs Institute 2010), terveydenhuollon ammattilaisten
vuorovaikutus (WHO 2017, 10), dokumentointi (Jylhä & Saranto 2008), terveydenhuollon vies- tintäjärjestelmät (Härkänen 2014, 31), lääkärin ja farmasistin saatavuus, henkilöstön ja asiak- kaiden välinen suhde (Al-Jumaili & Doucette 2017) sekä kohdennetut farmasistin palvelut ja toiminnan laajentaminen yksikössä (Chua ym. 2012, Salmasi ym. 2017). Lisäksi menettelyta- pojen ja ohjeistusten noudattaminen, hoidon järjestäminen, hoitoympäristö (Joanna Briggs Ins- titute 2010) ja organisaation ammattilaisten roolit (Joanna Briggs Institute 2010, Twomey 2010) ovat yhteydessä lääkitysturvallisuuteen.
Terveydenhuollon organisaatioissa lääkitysvirheiden raportointi ja niiden käsittely parantavat lääkitysturvallisuutta (STM 2011, 27, Salmasi ym. 2017), sillä virheistä voidaan oppia varsin- kin, jos ne huomataan itse (Zunzarren 2012). HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien ta- pahtumien tietotekninen työkalu ja raportointimenettely, joka on käytössä Suomessa yli 200:ssa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä (Awanic 2018). HaiPro järjestelmän käyttö maassamme on aloitettu vuonna 2007 (SPTY 2016a). HaiPro -järjestelmään tehtävät vaaratapahtumailmoi- tukset tuottavat tietoa organisaatiolle ohjelman raportointityökalujen avulla (HaiPro 2009, 1, Ruuhilehto ym. 2011). Vaaratapahtumien raportointi ja käsittely tavoittelee oppimista organi- saation toiminnasta sekä sen haavoittuvuuksista, joka puolestaan mahdollistaa organisaation toiminnan kehittymisen turvallisemmaksi. (Pietikäinen ym. 2010, 24). Vaaratapahtumailmoi- tusten pohjalta on mahdollista huomata ongelmakohtia sekä kehittää lääkehoitoa ja siten vä- hentää vaaratapahtumia (Pitkänen ym. 2014).
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata, millaisia henkilöstön yhteistyöhön liit- tyviä lääkehoidon vaaratapahtumia raportoidaan yhdessä yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, miten hoitohenkilökunta kuvaa keskinäistä yhteistyötään ja, miten ter- veydenhuollon ammattilaiset kuvaavat moniammatillista yhteistyötä vaaratapahtumaraporttien avoimissa kirjauksissa. Aikaisempi moniammatillisen yhteistyön tutkimus on keskittynyt pää- osin yhteistyön tutkimiseen ja toimintamallien kehittämiseen muussa kliinisessä työssä kuin lääkehoidossa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa henkilöstön yhteistyöstä lääkehoidon vaaratapahtumissa.
2 TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN YHTEISTYÖ LÄÄKITYSTURVALLISUUDEN EDISTÄMISESSÄ
2.1 Keskeiset käsitteet
Lääkehoidon prosessi on monimuotoinen (Pitkänen ym. 2014). Lääkehoidon prosessia voidaan kuvata toimintaketjuksi, joka alkaa lääkehoidon tarpeen arvioinnista ja päättyy lääkkeen anta- miseen lääkkeen valinnan, toimittamisen sekä annostelun jälkeen. Prosessiin kuuluu lisäksi po- tilaan neuvonta, motivointi sekä lääkehoitoon sitouttaminen, hoidon seurannan järjestäminen ja lääkehoidon tuloksien arvioiminen. Lisäksi lääkehoidon prosessissa on tärkeää tiedonkulun varmistaminen potilaalle sekä tämän hoitoon osallistuville organisaatioille ja henkilöille. (STM 2011, 44.) Turvallinen lääkkeenanto riippuu lääkehoidon prosessin kaikista vaiheista ja jokai- sen siihen osallistuvan ammattilaisen työsuorituksesta (Jylhä & Haatainen 2016). Lääkehoidon prosessin monimuotoisuuden takia lääkehoidossa vaaditaankin laajaa tietoa ja taitoa (Jones &
Treiber 2010). Turvallinen ja tuloksellinen lääkehoito perustuu kokonaisvaltaiseen hoitamiseen ja lääkärin, hoitohenkilöstön, farmasistin sekä potilaan yhteistyöhön (Kumpusalo-Vauhkonen ym. 2016, 5−6, 40).
Lääkitysturvallisuus on osa potilasturvallisuutta (Inkinen ym. 2016, 16). Lääkitysturvallisuus on lääkkeiden käytön turvallisuutta, eli niitä terveydenhuollon periaatteita ja toimintoja, jotka varmistavat lääkehoidon turvallisuuden sekä potilaan vahingoittumattomuuden (STAKES &
ROHTO 2006, 5, 7−8). Vastuu lääkehoidon kokonaisuudesta on hoitavalla lääkärillä ja jokai- nen lääkehoidossa mukana oleva ja sitä toteuttava tai siihen osallistuva on aina vastuussa omasta toiminnastaan (Inkinen ym. 2016, 28). Lääkitysvirhe voi olla mikä tahansa virhe tai poikkeama lääkkeen määräämisessä, jakelussa, käsittelyssä tai annostelussa. Haittavaikutuk- sella puolestaan tarkoitetaan lääkkeen aiheuttamaa haitallista ja muuta kuin tarkoitettua vaiku- tusta. (Ivanitskiy 2013.) Hoitohenkilöstö on avainasemassa lääkitysvirheiden ehkäisemisessä (Härkänen 2011, 48) ja yhteisvaikutusten selvittämisessä auttaa farmasistin osaaminen (Aho- nen 2011, 136).
Terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyö vaikuttaa myönteisesti lääkitykseen liittyvien on- gelmien tunnistamiseen, ratkaisuun ja ehkäisyyn (Chung ym. 2017) sekä potilaidenhoidon tu- loksiin(Thomson ym. 2015). Ricci-Cabellon ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että eräät ylei- simmät potilaiden kokemat potilasturvallisuuden ongelmat liittyivät palveluntarjoajien väliseen koordinointiin ja lääkitykseen. Näistä ongelmista potilaille koitui pääasiassa emotionaalista
haittaa (Ricci-Cabellon ym. 2017). Farzin ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että lääkitysvir- heiden taustalla on heikko terveydenhuollon toimijoiden moniammatillinen yhteistyö, lääkärei- den väärien lääkkeiden määrääminen, hoitohenkilökunnan huolimattomasti toteutettu lääke- hoito ja tiimeissä farmasistien tietämyksen puute.
Ricci-Cabellon ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että potilaat kokivat tiimityön, hyvien suh- teiden, koordinoinnin, kommunikaation ja koheesion kaikkien osastojen välillä olevan yhtey- dessä turvalliseen terveydenhuoltoon. Potilaat tunnistivat turvallisempaan hoitoon liittyvän eri- tyisesti moniammatillisessa työskentelyssä yhteisen koordinoidun tiimin (Ricci-Cabellon ym.
2017). Terveydenhuollon ammattilaisten on ymmärrettävä lääkehoidossa moniammatillisen yhteistyön merkitys parantamalla työskentelyään potilaan parhaaksi (Thomson ym. 2015).On muistettava, että turvalliset lääkehoidon toiminnot riippuvat kyvystä tehdä yhteistyötä tehok- kaasti (Lapkin ym. 2015). Terveydenhuollon organisaatiossa on oltava toimivat yhteistyökäy- tännöt, jotka luovat potilaskeskeistä hoitoa. Lisäksi terveydenhuollon organisaatioissa on huo- mioitava, että ammattilaisten yksilölliset, itsenäiset ja ammattiin liittyvät tavoitteet luovat ei- yhteenkuuluvaa ryhmäkäyttäytymistä, joka puolestaan vaikuttaa negatiivisesti moniammatilli- sen yhteistyön kokonaistavoitteeseen. (Thomson ym. 2015.)
Moniammatillisessa yhteistyössä on toimittava osaavasti, asiantuntevasti, miellyttävästi, itse- näisesti ja osana tiimiä (Edwin ym. 2014). Lisäksi haasteellisten asioiden esille nostamisessa on oltava hienovaraisia ja diplomaattisia (Rixon ym. 2015). Ammattien väliseen kunnioituk- seen ja hierarkkiseen jakoon vaikuttaa ammattiryhmien riippuvuus toisistaan ja sitä kautta tois- ten ammattitaidon arvostus. Positiivinen terveydenhuollon ammattilaisten vuorovaikutus luo kestäviä ammatillisia suhteita, vähentää tiimin ulkopuolisten luokittelua sekä lisää tiimin ulko- puolisten jäsenten personointia ja halukkuutta viestintään. (Thomson ym. 2015.) Haasteita mo- niammatilliselle yhteistyölle ja turvalliselle lääkehoidolle asettavat ajanpuute, paperityön li- sääntyminen, yhteistyö vieraan yhteistyökumppanin kanssa (Edwin ym. 2014), rajattu fyysinen tila yhteistyölle (Gillespie ym. 2012), yhteistyön toiminnan puutteet, sosiaalinen luokittelu ja vertailu (Thomson ym. 2015) sekä rajoitettu yhteistyö (Alex ym. 2016).
Kansainvälisessä kirjallisuudessa ja tutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaisten ja ammat- tiryhmien välisestä yhteistyöstä käytetään laajasti eri käsitteitä (Taulukko 1). Tässä tutkimuk- sessa tarkastellaan terveydenhuollon ammattilaisten lääkehoitoon liittyvää yhteistyötä, jossa moniammatillinen yhteistyö nähdään pääkäsitteenä. Moniammatilliseen yhteistyöhön kuuluu
lääkäreiden, hoitohenkilöstön ja farmasistien työskentely. Kansainvälisessä kirjallisuudessa käytettään käsitettä ”pharmasist”, joka tässä tutkimuksessa käännetään farmasian alan ammat- tilaiseksi, eli farmasistiksi. Käsite farmasisti sisältää sekä farmaseutin että proviisorin ammat- tinimikkeet (Farmasialiitto 2017). Moniammatillisen yhteistyön käsite sisältää tässä tutkimuk- sessa kaikki yhteistyön intensiteetin muodot (Isoherranen 2012, 20) ja sopiva käsite terveyden- huollon ammattilaisten yhteistyölle valittiin tutkimuksen kontekstin perusteella (Petri 2010).
Käsite sopii terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyön käytännöntason tarkasteluun lääkityk- seen liittyvien vaaratapahtumien taustalla.
Taulukko 1. Terveydenhuollon ammattilaisten ja ammattiryhmien välisen yhteistyön käsitteet Käsite englanniksi Käännös suomeksi Tutkimus
Team work Tiimityö Manser 2009, Alex ym. 2015, Hwang &
Ahn 2015, Thomson ym. 2015 Interprofessional
collaboration
Ammattien välinen yhteistyö Retchin 2008, Gillespie ym. 2012, Ed- win ym. 2014, Thomson ym. 2015, Farzi ym. 2017
Multiprofessional collaboration
Moniammatillinen, monialai- nen yhteistyö
Chua ym. 2012 Trans/crossprofessional
collaboration
Poikkiammatillinen, ammat- tialojen rajat ylittävä yhteistyö
Kaltner ym. 2017 Multidisciplinary
collaboration
Monitieteinen yhteistyö Twomey ym. 2010, Chung, ym. 2017 Interdisciplinary
collaboration
Tieteiden välinen yhteistyö Petri 2010 Interdisciplinary
team work
Tieteiden välinen tiimityö Nancarrow ym. 2013 Trans/crossdisciplinary
collaboration
Poikkitieteellinen yhteistyö, tieteenalojen rajat ylittävä yh- teistyö
Pinto ym. 2013
2.2 Tiedonhaun toteutus
Tässä tutkimuksessa tiedonhaun tarkoituksena oli kokonaiskuvan muodostuminen siitä, miten terveydenhuollon moniammatillinen yhteistyö on yhteydessä lääkitysturvallisuuteen. Aikai- sempi tutkimustieto aiheesta haettiin viidestä kansainvälisestä tietokannasta, jotka olivat CINAHL, Scopus, Medic, PubMed/MEDLINE ja UEF Finna kansainväliset e-aineistot. Alus- tava haku tietokantoihin tehtiin 28.9−4.10.2017 ja haut kaikkiin tietokantoihin päivitettiin 18.12.2017. Tietokantahaun päivittämisen jälkeen mukaan otettiin vielä PubMed /MEDLINE tietokannasta kaksi sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, jotka oli julkaistu alustavan haun
jälkeen. Systemaattisen tietokantojen tiedonhaun lisäksi tutkimuksia haettiin myös manuaali- sella haulla tutkimusten ja lähdeaineistojen lähdeluetteloista (Liitetaulukko 1). Kirjallisuuskat- sauksen hyväksymis- ja poissulkukriteerit on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. Kirjallisuuskatsauksen hyväksymis- ja poissulkukriteerit.
Kirjallisuuskatsausta varten muodostettiin tietokantoihin relevantit hakulausekkeet ja rajaukset (Liitetaulukko 1). Kaikki haun ilmoittamat 1288 tutkimusta luettiin otsikkotasolla, joista tiivis- telmätason tarkasteluun otettiin 571 tutkimusta. Tiivistelmätasolla verrattiin tutkimuksen sisäl- töä suhteessa määriteltyihin hyväksymis- ja poissulkukriteereihin. Tässä vaiheessa suljettiin pois neljäkaksoiskappaletta ja suurin osa (486) aineistosta, koska ne eivät vastanneet sisällöl- tään aihetta. Koko tekstin perusteella valikoitui 81 tutkimusta tarkempaan tarkasteluun. Näistä jätettiin pois 64 tutkimusta, koska asetetut laadunarviointikriteerit eivät toteutuneet ja tutkimuk- sen sisältö tai kohderyhmä eivät vastanneet aihetta. (Liitekuvio 1). Lopullisen kirjallisuuskat- saukseen valikoitui 17 tutkimusta, joista on taulukossa esitetty tutkimuksen tekijät, maa, tutki- musten tarkoitus, aineisto, otos, menetelmät, päätulokset ja laadunarviointi (Liitetaulukko 2).
Tutkimusten laatua arvioitiin kriittisestiThe Joanna Briggs Instituten (JBI) laadunarvioinnin tarkistuslistojen avulla (The Joanna Briggs Institute & The University Of Adelaide 2014, Hoi- totyön tutkimussäätiö 2013). Tarkistuslistoilla arvioidaan erilaisten tutkimusasetelmien meto- dologiaa ja luotettavuutta sekä tunnistetaan mahdolliset tulokseen vaikuttavat harhat (Hoitotyön tutkimussäätiö 2013).Kriteereiden toteutumista arvioitiin tarkistuslistojen ohjeiden mukaisesti
Kirjallisuuskatsauksen hyväksymiskriteerit Kirjallisuuskatsauksen poissulkukriteerit 1) Tutkimuskysymyksen kannalta relevantti, tie-
teellinen julkaisu.
2) Tutkimuksessa tutkittu terveydenhuollon toi- mijoiden moniammatillista yhteistyötä lääkehoi- don ja lääkitysturvallisuuden näkökulmasta tai analysoitu terveydenhuollon lääkehoitoon liitty- viä vaaratapahtumia yhteistyön näkökulmasta.
3) Peer-reviewed, vertaisarvioitu tieteellinen ar- tikkeli.
4) Englanninkielinen tai suomenkielinen jul- kaisu.
5) Alkuperäistutkimus ja ensisijainen lähde.
6) Aikarajaus 2007–2017.
7) JBI laadunarvioinnissa vähintään 8/10 tai 6/9 pistettä.
8) Tutkimuksen koko tekstin käytettävyys il- maiseksi.
1) Tutkimuskysymyksen kannalta epärelevantti julkaisu.
2) Yleiseen potilasturvallisuuteen liittyvä tutki- mus tai tutkimus, jossa tutkittu muuta yhteis- työtä, kuin terveydenhuollon henkilöstön lääke- hoidon moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä tekijöitä.
3) Ei peer-reviewed, ei vertaisarvioitu tai ei tie- teellinen julkaisu tai opinnäytetyö.
4) Tutkimuksen kieli muu, kuin suomi tai eng- lanti.
5) Ei alkuperäistutkimus tai ensisijainen lähde 6) Yli 10 vuotta vanha tutkimus.
7) JBI laadunarvioinnissa vähemmän kuin 8/10 tai 6/9 pistettä.
8) Tutkimuksen koko teksti käytettävissä mak- susta.
vastaamalla Kyllä (K), Ei (E), Epäselvä (?) tai Ei sovellettavissa (n/a), jolloin Kyllä-vastauk- sesta annettiin yksi ja Ei- tai Epäselvä-vastauksesta ei annettu yhtään pisteitä. Maksimipiste- määrä tutkimusasetelmasta riippuen oli 9/9 tai 10/10. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2013.) Kvantitatiivisia tutkimuksia oli seitsemän, joista kuutta arvoitiin JBI:n kriittisen arvioinnin tar- kistuslistan kriteereillä kuvailevalle tutkimukselle/tapaussarjalle ja yhtä kohortti/tapauskontrol- litutkimuksen arviointikriteereillä (Liitetaulukko 3). Laadullisia tutkimuksia oli kymmenen, joita arvioitiin JBI kriittisen arvioinnin tarkistuslistalla tulkinnalliselle ja kriittiselle tutkimuk- selle (Liitetaulukko 4). Yhden kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa yhdistelevän tutkimuksen laatua arvioitiin sekä JBI:n kriittisen arvioinnin tarkistuslistalla kuvailevalle tutki- mukselle/tapaussarjalle, että tarkistuslistalla tulkinnalliselle ja kriittiselle tutkimukselle. Vali- koituneet tutkimukset olivat hyvälaatuisia. Tutkimuksista kuusi sai laadunarvioinnissa täyden pisteytyksen 10/10 ja kolme 9/9. Kaksi tutkimus sai laadunarvioinnissa pisteitä 9/10 ja yksi 8/10. Laadunarvioinnissa 6/9 ja 7/9 pistettä saaneita tutkimuksia oli kutakin kaksi. Mixed-met- hod-tutkimuksen laadunarvioinnin pisteet olivat 9/10 ja 8/9.
Tutkimuksista kuusi oli suomalaisia, neljä australialaista ja kolme yhdysvaltaista. Hongkongi- laisia ruotsalaisia, englantilaisia ja iranilaisia tutkimuksia oli kutakin yksi (Taulukko 3). Vali- koituneista tutkimuksista tuorein oli vuodelta 2018. Vuonna 2017 oli julkaistu neljä tutkimusta ja yksi tutkimus vuonna 2016. Neljä tutkimusta oli vuodelta 2015 ja kaksi tutkimusta vuodelta 2014. Vuosina 2013, 2012 ja 2011 oli julkaistu kunakin vuonna yksi tutkimus. Tutkimuksista vanhimmat olivat vuodelta 2010, jolloin oli julkaistu tutkimuksista kaksi.
Taulukko 3. Tutkimusten maat
Tutkimus Maa
Ruuhilehto ym. 2011 Härkänen ym. 2013 Pitkänen ym. 2014
Väänänen & Tammela 2015 Härkänen ym. 2017
Härkänen ym. 2018
Suomi
Edwin ym. 2014 Lapkin ym. 2015 Rixon ym. 2015 Thomson ym. 2015
Australia
Jones & Treiber 2010 Treiber & Jones 2010 Alex ym. 2016
Yhdysvallat
Chung ym. 2017 Hongkong
Gillespie ym. 2012 Ruotsi
Ricci-Cabello ym. 2017 Englanti
Farzi ym. 2017 Iran
Tutkimuksista kolme oli haastattelututkimuksia ja yksi havainnointitutkimus. Yksi tutkimus oli yhdistelmä haastattelua ja havainnointia. Kuvailevia kyselytutkimuksia oli neljä. Kvantitatiivi- sia rekisteritutkimuksia ja kvalitatiivisia rekisteritutkimuksia oli kutakin kolme. Lisäksi yksi tutkimus oli ei-satunnaistettu kontrollitutkimus ja yksi kuvaileva kyselytutkimus, jossa oli yh- distetty sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista lähestymistapaa.
2.3 Viestintä ja tiedonkulku yhteistyössä
Moniammatillinen kommunikaatio lääkehoidossa on usein tehtävään keskittynyttä ja reaktii- vista viestintää, joka liittyy tietyn asian hoitamiseen sekä keskittyy tulokseen (Rixon ym. 2015).
Onnistunut kommunikointi on tärkeää, sillä kommunikoinnin ja tiedonkulun ongelmat lisäävät vaaratapahtumariskiä (Ruuhilehto ym. 2011, Härkänen ym. 2018). Turvallinen ja laadukas ter- veydenhuolto puolestaan edellyttää tehokasta viestintää (Thomson ym. 2015). Chungin ym.
(2017) tutkimuksen mukaan tehokkaan moniammatillisen viestinnän avulla vaikutetaan myös lääkitysongelmien tunnistamiseen, ratkaisemiseen ja ehkäisemiseen. Yhteistyön sekä tiedonku- lun kehittäminen kaikkien potilaan lääkehoitoon osallistuvien ja eri yksiköiden välillä on tär- keää (Härkänen ym. 2013).
Moniammatillinen kommunikaatio potilaan lääkehoidossa on varmistettava (Rixon ym. 2015), sillä turvallinen lääkehoito riippuu ammattilaisten kyvystä kommunikoida (Lapkin ym. 2015).
Positiiviset moniammatillisen tiimin ulkopuoliset käsitykset edistävät moniammattilista yhteis- työtä, jossa säännöllinen positiivinen viestintä on koettu merkitykselliseksi (Thomson ym.
2015). Gillespien ym. (2012) tutkimuksessa todettiin, että hoitajat kokivat farmasistin kanssa kasvokkain tapaamisten ja keskustelun lisäävän heidän tietämystään lääkehoidosta. Ammatilli- nen eristäytyminen, vähäinen kasvokkain tapaaminen (Edwin ym. 2014), ajanpuute ja kommu- nikaatio-ongelmat (Härkänen ym. 2018) puolestaan estävät tehokkaan kommunikaation sekä yhteistyön.
Pitkäsen ym. (2014) tutkimuksessa todettiin useiden lääkehoidon vaaratapahtumien taustalla olevien tekijöiden liittyvän tiedonkulkuun. Myös Härkäsen ym. (2018) tutkimuksessa tunnis- tettiin joidenkin lääkitysten annosteluvirheiden taustalla olevan tiedonkulun epäonnistumisen terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa ja lääkitysinformaation väärin ymmärtämisen.
Tiedonkulun ongelmat aiheutuvat puutteellisesta tiedonkulusta, virheellisistä tiedoista sekä epäselvästä ohjeistuksesta (Pitkänen ym. 2014). Farzin ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että moniammatillisen kommunikaation ja yhteistyön puutteeseen kuuluu eri ammattien ja saman ammattiryhmän välinen vähäinen vuorovaikutus sekä vähäinen vuorovaikutus potilaiden ja hei- dän perheidensä kanssa.
Jatkuva, selkeä ja tarkka raportointi sekä tietojenvaihdon ja viestinnän parantaminen tervey- denhuollon ammattilaisten välillä voi estää lääkitysvirheitä (Härkänen ym. 2017). Lisäksi Ricci-Cabellon ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että potilaiden kokemusten mukaan van- hentuneet tai väärät potilastiedot aiheuttivat diagnoosin ja reseptien viivästymistä. Kommuni- kaation viivästyminen ja hitaus puolestaan aiheuttaa lääkitysvirheitä, viivästymiä lääkkeen an- nossa ja potilaan kotiutuksessa sairaalasta (Rixon ym. 2015). Viestinnän esteitä ovat häiriöt rooleissa, vastuissa sekä työmäärissä, joiden koetaan johtavan vihamielisyyteen ja "meidän” ja
”heidän” työpaikkakulttuurien syntymiseen (Thomson ym. 2015).Moniammatillisessa yhteis- työssä erityisesti farmasistien olisi panostettava ennaltaehkäisevään tiedottamiseen ja enna- koivaan viestintään (Rixon ym. 2015).
2.3.1 Suullinen viestintä ja kommunikaatio
Tiedonkulku ja yhteistyö liittyvät kiinteästi tiimiin toimintaan. Joidenkin lääkitysvirheiden taustalla on todettu olevan tiedonkulun ja yhteistyön haasteet. Lääkitysmuutoksista tiedottami-
nen suullisesti toisille ammattiryhmille voi estää lääkitysvirheitä. (Härkänen ym. 2017.) Kom- munikoinnin ja tiedonkulun ongelmat lisäävät vaaratapahtumariskiä välttämättömän suullisen tiedon puuttuessa kokonaan (Ruuhilehto ym. 2011), ollessa puutteellista (Ruuhilehto ym. 2011, Väänänen & Tammela 2015), epäselvää (Jones & Treiber 2010, Pitkänen ym. 2014) tai virheel- lisistä (Pitkänen ym. 2014).Suullisen viestinnän turvallisuutta lisää lääkitykseen liittyvien mää- räysten selvä ja yksiselitteinen antaminen (Väänänen & Tammela 2015) ja vastaanottajan ää- neen toistamisella puolestaan varmistetaan määräyksen oikein ymmärtäminen (Väänänen &
Tammela 2015, Härkänen ym. 2017).
Tiedonkulun parantaminen suullisesti eri ammattiryhmien, saman ammattiryhmän, henkilös- tön, potilaan ja yksiköiden välillä on tärkeää turvallisessa lääkehoidossa (Härkänen ym. 2013).
Organisaatiossa voi esiintyä tehokkaan ja läpinäkyvän viestinnän puutteita (Thomson ym.
2015) sekä lääkitykseen liittyvän moniammatillisen kommunikaation vähäisyyttä (Rixon ym.
2015). Treiberin ja Jonesin (2011) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat yhdistivät lääkitysvir- heisiin johtaneet syyt oikean tiedon saantiin ja kommunikaation haasteisiin.
Viestinnän ongelmat moniammatillisessa yhteistyössä voivat johtua tunteesta, että ei kuunnella kiireen takia (Thomson ym. 2015), viestintä koetaan aikaa vieväksi (Gillespie ym. 2012) ja hitaaksi (Rixon ym. 2015) tai ohjeet otetaan vastaan määräyksinä käyttämättä hyväksi moniam- matillista tietämystä (Thomson ym. 2015). Rixonin ym. (2015) tutkimuksessa todettiin, että farmasistien kokema kommunikaation hitaus opetti heitä ottamaan yhteyttä lääkäriin, jolta sai vastauksen nopeasti lääkitysongelmien ratkaisussa. Thomsonin ym. (2015) tutkimuksen tulos- ten mukaan viestinnän ongelmiin kuuluu myös sairaanhoitajien kokemus, että lääkärit ja far- masistit huusivat sekä jättivät heidät yksin lääkitysvirheiden tullessa ilmi. Merkitystä on myös kommunikaation oikea-aikaisuudella, sillä Jonesin ja Treiberin (2010) tutkimuksessa todettiin sairaanhoitajien kokevan lääkitysvirheisiin liittyviksi häiriöiksi ja keskeytyksiksi työkaverin, lääkärin sekä potilaan puhumisen lääkkeenantotilanteessa tai puhelimeen vastaamisen. Myös Väänänen ja Tammela (2015) tunnistivat häiriötekijöiden myötävaikuttavan lääkitykseen liit- tyviin vaaratapahtumiin ja Farzin ym. (2017) tutkimuksessa hoitohenkilöstön kokemuksen mu- kaan lääkkeenantovaiheessa tapahtuvat lääkitysvirheet liittyivät puhumiseen sekä keskeytyk- siin. Lääkehoidossa onkin keskityttävä erityiseen ja yhteen tehtävään kerrallaan sekä vältettävä keskustelemista (Härkänen ym. 2017).
2.3.2 Dokumentointi ja kirjaaminen
Lääkitykseen liittyvien vaaratapahtumien taustalla voi olla lääkitystietojen väärin kirjaaminen (Härkänen ym. 2017, Härkänen ym. 2018), lääkärin epäselvä kirjoitus(Jones & Treiber 2010, Ruuhilehto ym. 2011, Farzi ym. 2017), huono käsiala (Väänänen & Tammela 2015), puutteel- linen kirjallinen tieto (Ruuhilehto ym. 2011, Väänänen & Tammela 2015, Farzi ym. 2017), tapaturmat (Ruuhilehto ym. 2011) ja huonot ohjeet (Väänänen & Tammela 2015). Ruuhilehdon ym. (2011) tutkimuksessa todettiin, että tietojen löytymättömyys potilastietojärjestelmästä voi olla lääkitykseen liittyvien vaaratapahtumien taustalla. Lisäksi myös tietojärjestelmien virheet siirrettäessä tietoja potilastietojärjestelmien välillä voivat olla yhteydessä lääkitykseen liittyviin vaaratapahtumiin (Väänänen & Tammela 2015).
Tiedonkulun parantaminen kirjallisesti eri ammattiryhmien, saman ammattiryhmän, henkilös- tön, potilaan ja yksiköiden välillä takaa turvallisen lääkehoidon (Härkänen ym. 2013). Raport- tien riittävä tieto auttaa välttämään epäselvyyksiä ja väärinymmärryksiä (Gillespie ym. 2012) sekä kirjoitetun tiedon kaksoistarkastuksen on todettu parantavan potilasturvallisuutta (Ricci- Cabello ym. 2017). Lisäksi Härkäsen ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että hoitohenkilöstön käsitysten mukaan sairaalan osastoilla olisi oltava samat ohjeet dokumentoinnista sekä lääkkei- den vahvuuksien kirjaamisesta.
2.4 Työn organisointi ja toimintatavat yhteistyössä
Lääkehoitoon liittyy riskejä, joita tilanteet ja ympäristö lisäävät (Jones & Treiber 2010). Vaa- ratapahtumien taustalla olevat tekijät voivat liittyä työympäristöön (Ruuhilehto ym. 2011, Här- känen 2017) ja -välineisiin (Ruuhilehto ym. 2010), resursseihin, harjoitteluun, ohjeisiin, työn kehittämiseen (Härkänen 2017), olosuhteisiin sekä työn organisointiin (Pitkänen ym. 2014).
Monimutkaisuutta lääkehoidossa lisäävät standardoidut lääkkeenantoaikataulut ja keskeytykset (Jones & Treiber 2010). Lääkityspoikkeamiin voidaan vaikuttaa useiden tutkimusten tulosten mukaan lisäämällä oman, kollegan ja toisen ammattiryhmän toiminnan tarkastamista enna- koivasti (Härkänen ym. 2013, Härkänen ym. 2017, Ricci-Cabello ym. 2017). Lisäksi on selke- ästi priorisoitava lääkitykseen liittyviä tehtäviä (Härkänen ym. 2017) ja terveydenhuollon am- mattilaisten on kiinnitettävä erityishuomiota jokaiseen lääkehoitoon liittyvään vaiheeseen (Här- känen ym. 2018). Selkeät vastuualueet lääkehoidossa estävät lääkityspoikkeamia (Härkänen ym. 2013, Härkänen ym. 2017) ja vähentävät työn päällekkäisyyttä sekä riskiä ettei kukaan
hoida tehtävää loppuun (Härkänen ym. 2013). Lääkehoidon vastuita ovat työn jakaminen, osaa- misen ja perehtymisen korostaminen sekä selkeät päätökset vastuukysymyksistä (Härkänen ym.
2013).
Työn organisointiin liittyy kiire (Pitkänen ym. 2014, Väänänen & Tammela 2015, Härkänen ym. 2018), epäselvä työnjako, lääkkeiden poikkeuksellinen antoaika (Pitkänen ym. 2014), uu- pumus, ylityö, suuret annettavien lääkkeiden määrät ruuhka-aikaan, potilaiden vakavuusaste (Treiber & Jones 2011), korkea potilaiden hoitoisuuden taso suhteessa hoitajien määrään (Trei- ber & Jones 2011, Härkänen ym. 2018), potilaskuormitus (Jones ja Treiber 2010), työnkuor- mitus (Härkänen ym. 2018) ja riittämätön henkilökunta (Jones & Treiber 2010, Treiber & Jones 2011). Lisäksi työn organisointiin on tunnistettu liittyvän iv-luvallisen henkilökunnan vähyy- den (Väänänen & Tammela 2015), tauottomuuden työssä, tuplavuoron tekemisen ja usean asian samanaikainen tekemisen (Jones & Treiber 2010) sekä fyysinen väsymyksen (Jones & Treiber 2010, Härkänen ym. 2018, Farzi ym. 2017). Farzin ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että hoitohenkilökunnan käsitysten mukaan riittämätön sairaanhoitajien määrä ja lisääntyneet työ- vuorot aiheuttavat lääkitysvirheitä. Väsymys puolestaan liitetään usein pitkän työvuoron teke- miseen (Farzi ym. 2017, Härkänen ym. 2018), iltavuorosta aamuvuoroon siirtymiseen, yövuo- roon ja unenpuutteeseen (Härkänen ym. 2018). Härkäsen ym. (2018) tutkimuksessa todettiin, että avun pyytäminen kiireessä ennaltaehkäisee lääkitysvirheitä.
Toimintatapojen ongelmat (Ruuhilehto ym. 2011), työnjaon ja -kuvan, tehtävän sekä vastuu- alueiden epäselvyydet myötävaikuttavat vaaratapahtumiin (Härkänen ym. 2013). Lääkityksen viisi oikein -ohjeeseen kuuluu oikea potilaan, ajan sekä määrän/taajuuden, annostuksen, reitin ja lääkkeen varmistaminen, jonka noudattamatta jättämisen on todettu olevan yhteydessä lää- kitysvirheisiin (Jones & Treiber 2010, Treiber & Jones 2011). Farzin ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että hoitohenkilökunnan käsitysten mukaan lääkitysvirheitä aiheuttivat potilaiden sa- mantyyliset nimet. Yhteiset ohjeet ja hoitolinjat puolestaan estävät lääkityspoikkeamia (Jones
& Treiber 2010, Treiber & Jones 2011, Härkänen ym. 2013). Lääkitysvirheiden vähentämisessä tarvitaankin yhteisten hoitolinjojen, ohjeiden (Härkänen ym. 2013) ja turvallisuutta parantavien sekä helposti löydettävien hoito-ohjeiden kehittämistä (Väänänen & Tammela 2015). Ohjeiden kehittämisessä olisi tärkeää olla mukana kaikki potilaan lääkehoitoon osallistuvat ja yhteistyötä ohjeiden laatimisessa olisi tehtävä myös eri yksiköiden välillä (Härkänen ym. 2013).
2.5 Terveydenhuollon ammattilaisten roolit yhteistyössä
Terveydenhuollon ammattilaisten oman ja toisten roolin ymmärtäminen työskentelyssä luo po- tilaskeskeistä hoitoa, joka puolestaan auttaa työskentelyssä yhdessä potilaan hyvinvoinnin par- haaksi (Thomson ym. 2015). Potilaiden parhaaksi toimimisen edellytys on roolien selvyys (Ri- xon ym. 2015) ja selkeys kaikille (Gillespie ym. 2012). Lisäksi tarvitaan toisten roolien arvos- tamista (Thomson ym. 2015). Edwinin ym. (2014) tutkimuksessa todettiin, että muut tervey- denhuollon ammattilaiset odottivat farmasisteilta useita rooleja käytännössä ja heidät koettiin roolien laajentumisen mahdollistajina (Thomson ym. 2015).
Roolien laajentuminen voidaan myös kokea uhkana ammatillisille rajoille (Thomson ym.
2015). Roolien epäselvyys voi aiheuttaa lääkäreiden liiallista tyytyväisyyttä lääkehoitoon liit- tyvissä tehtävissä farmasistiin, kun lääkärit odottavat korjauksia reseptivirheisiin, jolloin oman toiminnan tarkkuus laskee (Rixon ym. 2015). Lisäksi Rixonin ym. (2015) tutkimuksessa todet- tiin, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät kokeneet jaettuna velvollisuutena ohjeistaa ja opettaa potilaita lääkitykseen liittyvissä asioissa, vaan rooli siirrettiin farmasistille. Muiden roo- lien aliarviointi ja kunnioituksen sekä arvostuksen puute aiheuttavat ongelmia, jolloin ammat- tiryhmien ammatillista itsetuntoa ja ryhmäitsetuntoa kasvatetaan liittoutumalla keskenään sekä kritisoimalla toisia ammattiryhmiä (Thomson ym. 2015).
2.6 Yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista
Moniammatilliseen yhteistyöhön lääkitysturvallisuudessa olevat tekijät liittyvät viestintään ja tiedonkulkuun, työn organisointiin ja toimintatapoihin sekä rooleihin yhteistyössä. Viestinnässä ja tiedonkulussa nousi esille suullisen viestinnän ja kommunikaation sekä dokumentoinnin ja kirjaamisen merkitys. (Kuvio 1).
Moniammatillinen yhteistyö Viestintä ja tiedonkulku yhteistyössä Suullinen viestintä ja kommunikaatio
Dokumentointi ja kirjaaminen
Työn organisointi ja toimintatavat yhteistyössä
Roolit yhteistyössä Kuvio 1. Moniammatillinen yhteistyö lääkitysturvallisuudessa
Useat lääkehoitoon liittyvät virheet ovat estettävissä, koska niiden taustalla olevat tekijät ovat yhteydessä omaan toimintaan (Härkänen ym. 2017). Moniammatillinen yhteistyö parantaa po- tilasturvallisuutta (Gillespie ym. 2012, Alex ym. 2016) ja potilaiden lääkehoidon laatua (Gil- lespie ym. 2012), auttaa lääkitysvirheiden tunnistamisessa, optimoi lääkkeiden hallintaa (Alex ym. 2016) sekä lisää lääkehoidon laatua tiedon lisääntyessä (Edwin ym. 2014). Moniammatil- linen yhteistyö lisää jokaisen potilaan hoitoon osallistuvan arvostusta ja toisen kunnioittaminen puolestaan lisää kykyä työskennellä yhdessä, opettaa sekä oppia toisilta (Thomson ym. 2015).
Rajoitettu terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyö aiheuttaa ongelmia lääkitysten hallintaan sekä turvalliselle lääkehoidolle (Alex ym. 2016). Moniammatillisen toiminnan kehittämiseen on panostettava, ja kehitystyö on tehtävä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa yhteistyössä (Thomson ym. 2015). Lisäksi organisaation tukea tarvitaan yhteistyön rakentamisessa sekä uu- sien toimintamallien luomisessa ja käyttöönotossa (Rixon ym. 2015). Moniammatillisesta nä- kökulmasta yhteistyön johtamisen haaste on henkilöstön hallinnointi (Farzi ym. 2017). Tervey- denhuollon organisaatioissa on panostettava kliiniseen kulttuuriin, koska se vaikuttaa ammatti- laisten samaistumiseen vahvasti joko omaan ammattiinsa, tai ammattien välisiin tiimeihin ja tiimi-identiteetin kehittymiseen (Thomson ym. 2015). Ricci-Cabellon ym. (2017) tutkimuk- sessa potilaiden ehdotukset turvallisemmalle terveydenhuollolle sisälsivät parannuksia potilas- keskeisestä viestinnässä, hoidon jatkuvuudesta, oikea-aikaisista terveydenhuollon ammattilais- ten tapaamisista, teknisestä hoidon laadusta, aktiivisesta seurannasta ja tiimityöstä.
Lääkehoidon näkökulmasta haasteita moniammatilliseen yhteistyöhön aiheuttavat roolit ja am- mattiryhmien erilainen näkyvyys organisaatioissa sekä asenne yhteistyötä kohtaan (Rixon ym.
2015). Turvallinen lääkehoito haastaa tulevaisuudessa terveydenhuollon organisaatiot toimin- tatapojen ja roolien uudenlaiseen tarkasteluun (Rixon ym. 2015), joiden avulla puolestaan voi- daan vaikuttaa lääkitystuvallisuuteen vähentämällä kiirettä (Alex ym. 2016).Asenteet ja ennak- koluulot ovat yhteydessä yhteistyöhön, koska eri ammattiryhmien väliset kokemukset voivat olla ristiriitaisia (Thomson ym. 2015). Asenne ennustaa merkittävästi aikomusta tehdä yhteis- työtä muiden kanssa lääkitysturvallisuuden parantamiseksi. Tämän vuoksi jo terveydenhuolto- alojen koulutuksessa on tarjottava mahdollisuus edistää moniammatillista yhteistyötä, viestin- tätaitoja ja luottamusta, joita tarvitaan turvallisessa lääkehoidossa. Näiden moniammatillisen yhteistyön kannalta elintärkeiden taitojen hankkiminen jo opiskeluaikana vaikuttaa myöntei- sesti terveydenhuollon ammattilaisten asenteisiin ja käyttäytymisaikomuksiin tulevaisuudessa.
(Lapkin ym. 2015.) Lisäksi terveydenhuollossa osaamisen puute aiheuttaa haasteita turvalliselle lääkehoidolle (Pitkänen ym. 2014, Rixon ym 2015, Härkänen ym. 2018), jossa voi hyödyntää moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta useiden tutkimusten mukaan farmasistien osaa- mista (Pitkänen ym. 2014, Rixon ym 2015, Farzi ym. 2017).
Aikaisempi tutkimustieto terveydenhuollon toimijoiden moniammatillisesta yhteistyötä on kes- kittynyt pääosin yhteistyön tutkimiseen ja toimintamallien kehittämiseen muussa kliinisessä työssä kuin lääkehoidossa. Lisäksi aikaisemmissa HaiPro -vaaratapahtumaraportteja koske- vissa tutkimuksissa ei ole haettu ja analysoitu erityisiä moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä lääkehoidon vaaratapahtumia. Tässä tutkimuksessa keskitytään tiedon tuottamiseen terveyden- huollon toimijoiden yhteistyöstä lääkehoidon kontekstissa yliopistosairaalassa.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisiahenkilöstön yhteistyöhön liittyviä lääkehoidon vaaratapahtumia raportoidaan yhdessä yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, miten hoitohenkilökunta kuvaa keskinäistä yhteistyötään ja, miten terveydenhuollon am- mattilaiset kuvaavat moniammatillista yhteistyötä vaaratapahtumaraporttien avoimissa kirjauk- sissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa henkilöstön yhteistyöstä lääkehoidon vaarata- pahtumissa.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaisia henkilöstön yhteistyöhön liittyviä lääkehoidon vaaratapahtumia ra- portoidaan yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2008–2017?
2. Miten hoitohenkilökunta kuvaa keskinäistä yhteistyötään lääkehoidon vaara- tapahtumailmoituksissa?
3. Miten terveydenhuollon ammattilaiset kuvaavat moniammatillista yhteistyötä vaaratapahtumailmoituksissa?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT
Tutkimusasetelmana oli laadullinen, kuvaileva, retrospektiivinen tutkimus lääkehoitoon liitty- vistä HaiPro -vaaratapahtumaraporteista. Rekisteritutkimus mahdollistaa terveydenhuollon pal- velujärjestelmien ja hoitokäytäntöjen tutkimisen sekundaariaineistosta. (Räisänen & Gissler 2012.) Induktiivisella sisällönanalyysillä tuotettiin tietoa ilmiöstä, josta on vielä melko niukasti tutkimustietoa (Elo & Kyngäs 2008). Kvalitatiivinen menetelmä sopi tutkimukseen, jonka tar- koituksena oli lisätä ymmärrystä henkilöstön yhteistyöstä lääkitykseen liittyvissä vaaratapahtu- missa (Burns & Grove 2005 4, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 50−57).
Tutkimuksessa kuvattiin yleisyyksiä, ilmenemistapoja ja ilmiön tunnuspiirteitä (Kankkunen &
Vehviläinen-Julkunen 2013, 99). Tutkimuksessa tuotettiin tietoa kymmenen vuoden ajalta hoi- tohenkilökunnan keskinäisestä yhteistyöstä ja hoitohenkilökunnan, lääkäreiden ja farmasistien moniammatillisesta yhteistyöstä yhden yliopistosairaalan HaiPro -raporttien avoimia kirjauksia analysoimalla sekä kuvaamalla niitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Burns & Grove 2005, 61−64).
4.1 Aineiston kerääminen
Tutkimuksen aineiston muodosti yhden suomalaisen yliopistosairaalan HaiPro -tietokannan tii- min/ryhmän toimintaan yhteydessä olevat lääkehoitoon liittyvät vaaratapahtumailmoitukset vuosilta 2008–2017. Tietokannasta haettiin ilmoitukset, joissa tapahtumatyypiksi oli valittu lääke- ja nestehoitoon, verensiirtoon, varjoaineeseen tai radiolääkeaineeseen liittyvä tapahtuma ja sen alaluokka. Tiimin/ryhmän toimintaan liittyy HaiPro -ohjeistuksen mukaan osallistunei- den ihmisten toiminta yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tiiminä tai työyhteisönä, yhteistyön toimivuus, työskentelyn valvonnan ja johtamisen riittävyys, vastuiden, rajojen ja tehtävien jaon selkeys sekä tietoisuus näistä, jäikö ei-kenenkään töitä, tuen ja avun saamisen sekä pyytämisen helppous ja ryhmän/tiimin tuki yhteistyölle toimintakulttuurissa ongelmia yhdessä ratkomalla.
(HaiPro 2009, 6-8.) Lisäksi HaiPro -tietokannannasta haettiin vaaratapahtumailmoituksia sa- masta tapahtumatyypistä vapaasanahaulla: ”moniammatilli”. Tutkimusorganisaation yhteys- henkilö haki aineiston HaiPro -tietokannasta tammikuussa 2018 organisaation tutkimusluvan saamisen jälkeen.
Vuosina 2008−2017 HaiPro -tietokantaan oli kirjattu yhteensä 9220 vaaratapahtumailmoitusta.
Näistä lääke- ja nestehoitoon, verensiirtoon, varjoaineeseen tai radiolääkeaineeseen liittyvää vaaratapahtumailmoitusta, joissa tapahtumatyypin myötävaikuttavana tekijänä oli tiimin/ryh- män toiminta oli yhteensä 233. Vapaasanahaulla saatiin tulokseksi 70 vaaratapahtumailmoi- tusta, joista poistettiin kolme toisen haun kanssa päällekkäistä ilmoitusta. Lopullinen analyysiin valikoituneiden HaiPro -vaaratapahtumailmoitusten määrä oli 300 (Kuvio 2).
Kuvio 2. Tutkielmaan valitut HaiPro -ilmoitukset 4.2 Aineiston kuvaus
HaiPro -järjestelmään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat organisaatiossaan va- paaehtoisesti ilmoittaa potilaan hoidossa havaitsemiaan vaaratapahtumia, joko omalla nimellä, tai nimettömästi (HaiPro 2015a, 11, SPTY 2016b). Ilmoitusten käsittelijä on nimetty organi- saatiossa ja hänen tehtävänä on jäsentää tapahtuman tiedot ilmoittajan kirjoittaman kuvauksen perusteella (HaiPro 2015b, 14). Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot määrittelevät raken- teensa, toimintansa ja menettelytapojensa mukaisen parhaan ratkaisun vaaratapahtumien käsit- telyn organisointiin. Vaaratapahtumat on käsiteltävä organisaatioissa ja kaikki tarvittavat tahot on osallistettava niiden käsittelyn eri vaiheisiin. Lisäksi käsittelyn periaatteista, johtopäätök- sistä sekä ilmoitusten pohjalta syntyvästä kehittämisestä on viestittävä laajasti ja vaaratapahtu- mien käsittelyn toimivuutta on arvioitava sekä kehitettävä. (Pietikäinen ym. 2010, 15, 24.)Tut- kimusorganisaation HaiPro -potilasturvallisuusilmoitus on esitetty Kuvassa 1.
Yhteensä 9220 lääke-nestehoitoon,verensiirtoon, varjoaineeseen tai radiolääkeaineeseen liittyvää HaiPro- ilmoitusta vuosina 2008−2017
233 lääke- ja nestehoitoon, verensiirtoon, varjoaineeseen tai radiolääkeaineeseen liittyvää vaaratapahtumaraporttia, joissa tapahtumatyypin myötävaikuttavana tekijänä tiimin/ryhmän toiminta
70 vaaratapahtumaraporttia vapaasanahaulla
Tutkielmaan valitut 300 -HaiPro ilmoitusta vuosilta 2008−2017
8917 ilmoitusta pois, jotka eivät liitty lääkehoitoon
3 duplikaattia
pois
Kuva 1. HaiPro -potilasturvallisuusilmoitus
HaiPro -järjestelmä tuottaa sekä määrällistä että laadullista tutkimusaineistoa. Strukturoitua määrällistä tietoa ilmoituksissa ovat ilmoittajan yksikkö ja vaaratapahtuman tapahtumayksikkö, ilmoittajan ammattiryhmä, tapahtuma-aika, tapahtuman luonne sekä tapahtumapaikka ja - tyyppi. Lisäksi strukturoitua tietoa saadaan seurauksesta potilaalle ja yksikölle sekä riskiluo- kasta. (HaiPro 2015a, 2.) Laadullista aineistoa puolestaan saadaan HaiPro -ilmoitusten rapor- toijien ja ilmoitusten käsittelijöiden avoimista kirjauksista tapahtuman kuvauksesta. Tapahtu- man kuvaukseen sisältyy kuvaus siitä mitä ja miten tapahtuma tapahtui sekä mitä seurauksia
siitä oli potilaalle tai hoitavalle yksikölle. Tapahtuman kuvauksessa on tapahtumahetken olo- suhteiden ja muiden tapahtuman syntyyn vaikuttaneiden tekijöiden kuvaus sekä lisäksi oman näkemyksen kuvaus siitä, miten tapahtuman toistuminen voitaisiin estää. (HaiPro 2015a, 2.) 4.3 Aineiston analyysi
Aineistoa käsiteltiin tilastollisesti taustatietojen osalta, joita olivat raportoijan ammattiryhmä, tapahtuman aika, poikkeaman tyyppi ja vakavuus sekä seuraus potilaalle. Taustatietojen ku- vauksessa käytettiin perustunnuslukuja, kuten frekvenssejä ja prosenttiosuuksia (Räisänen &
Gissler 2012), jotta saatiin vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Aineiston taustatieto- jen käsittelyssä käytettiin IBM SPSS statistics version 24 -ohjelmaa.
Varsinainen aineisto muodostui HaiPro -tietokantaan kirjattujen raporttien ilmoittajan ja ilmoi- tuksen käsittelijän avoimista kirjauksista, jotka analysoitiin sisällönanalyysillä aineistolähtöi- sesti (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122−127). Sisällönanalyysilla avulla saatiin vastaus toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen. HaiPro -ilmoitusten avoimet kirjaukset siirrettiin vaarata- pahtumaraporteista MS Office Word -ohjelmaan fontilla 12, rivivälillä 1. Tekstiä analyysiin kertyi yhteensä 69 sivua (Taulukko 4). Raporttien kirjaukset vaihtelivat muutaman sanan virk- keistä aina yli sadan sanan useiden kymmenien virkkeiden kirjauksiin.
Taulukko 4. Avointen kirjausten sivumäärät
Avoimet kirjaukset Määrä sivuina
Tapahtuman kuvaus 39
Kerro oma näkemyksesi, miten tapahtuman tois- tuminen voitaisiin estää?
12 Kirjaa toimenpide-ehdotus tai perustele miksi toi- menpiteitä ei tarvita
6 Kuvaus toimenpiteiden toteuttamisesta 12
Yhteensä 69
Sisällönanalyysi on järjestelmällinen menetelmä teemojen koodausmenetelmäksi, jossa tieto kategorisoidaan (Polit & Beck 2012,105−106). Sisällönanalyysillä tarkasteltiin asioiden sekä tapahtumien merkityksiä, yhteyksiä ja seurauksia (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, 21).
Aineistolähtöisellä analyysillä luotiin teoreettinen kokonaisuus aineistosta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 127). Analyysiyksikkönä tutkimuksessa käytettiin avoimen kirjoituksen ajatuskokonai- suutta (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, 255, Tuomi & Sarajärvi 2018, 122).
Avointen kirjausten teksteihin tutustuttiin lukemalla ne läpi huolellisesti monta kertaa koko- naiskuvan muodostamiseksi. Lukiessa korostettiin tutkimuskysymysten kannalta merkityksel- lisiä ajatuskokonaisuuksia ja haettiin tekstistä ilmaisuja, jotka antavat tietoa hoitohenkilöstön keskinäisestä yhteistyöstä ja terveydenhuollon toimijoiden moniammatillisesta yhteistyöstä lääkehoidossa (Elo & Kyngäs 2008). Merkitykselliset ilmaukset kuvattiin pelkistetyssä muo- dossa, jolloin aineistosta karsittiin tutkimukselle epäolennainen pois. Pelkistämisen jälkeen merkitykselliset ilmaukset ryhmiteltiin ala- ja yläkategorioiksi, jotka nimettiin sisällön mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122−127). Alkuperäiseen aineistoon palattiin useita kertoja ryhmit- telyä tehtäessä (Elo & Kyngäs 2008). Taulukossa 5. on esitetty esimerkki analyysin etenemi- sestä.
Taulukko 5. Esimerkki aineiston analyysin etenemisestä
Alkuperäisilmaus Pelkistetty il-
maus
Alaluokka Ylä- luokka Opiskelija oli laittamassa antibioottia väärälle
potilaalle. Hoitohenkilökuntaan kuuluva kuiten- kin huomasi tilanteen ja lääkettä ei keretty an- taa. Ilmoitus 1
Opiskelija oli letkuttanut Tazocinin ja hoitaja ei tätä huomannut/muistanut tarkistaa, vaan väärä letkutettu lääke otettiin mukaan ja laitettiin poti- laalle tippumaan. Ilmoitus 49
Hoitajan vastuulla on valvoa koko ajan opiskeli- jan suorittamia tehtäviä. Hoitaja tarkistaa iv lääkkeen ennen potilaaseen yhdistämistä, oikea lääke ja oikea potilas. Ilmoitus 49
Lääkevälikössä opiskelija valmistaa lääkkeitä potilaalle vietäväksi. Ohjaaja kirjaa lääkelisäys- lappua ja kysyy ääneen potilaan nimen jolle lääkettä annetaan. Lääkelisäystarraan tulee er- heellisesti väärän potilaan nimi-- opiskelijan tu- lee itse kirjata lääkelisäys tarrat, jotka ohjaaja sitten tarkastaa. Ilmoitus 42
Hoitohenkilö- kunta huomaa väärälle poti- laalle menossa olevan lääkkeen.
Hoitohenkilö- kunta ei varmis- tanut lääkkeen antoa oikealle potilaalle.
Opiskelija kirjaa lääkelisäystar- rat, jotka henki- lökunta tarkas- taa
Hoitohenkilö- kunta vastaa opiskelijan lää- kehoidon tehtä- vien suorittami- sesta.
Hoitohenkilö- kunta vastaa opiskelijan suo- rittamien lääke- hoidon tehtävien valvonnasta.
Opiskeli- jan toi- minnan tarkasta- minen
Aineiston pelkistämisen ja kategorisoinnin jälkeen aineisto koottiin yhteen omin sanoin (Polit
& Beck 2012, 121) ja jaoteltiin merkityskokonaisuuksiin, joista synteesivaiheessa luotiin ko- konaisuus (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122−127). Yhteenveto aineiston abstrahoinnista hoitohen- kilökunnan keskinäiseen yhteistyöhön ja terveydenhuollon toimijoiden moniammatilliseen yh- teistyöhön liittyen ammattilaisten kuvaamana lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksissa on esi- tetty Liitetaulukoissa 5 ja 6. Aineiston tulosten esittelyssä käytettiin tekstin elävöittämiseksi ja rikastamiseksi alkuperäisiä ilmauksia aineistosta (Elo & Kyngäs 2008).
Hoitohenkilökunnan keskinäiseen yhteistyöhön liittyvissä kuvauksissa pääluokkia oli seitse- män ja alaluokkia 43. Pääluokat olivat 1) vastuut ja työnjako potilaiden lääkehoidossa, 2) orga- nisaatioon liittyvät tekijät, 3) tiimin auttaminen ja tuki, 4) tiedonkulku ja kommunikaatio, 5) hoitohenkilökunnan keskinäinen ja 6) opiskelijan toiminnan tarkastaminen sekä 7) yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattaminen. Moniammatillisesta yhteistyöstä terveyden- huollon ammattilaisten kuvauksissa pääluokkia oli kymmenen ja alaluokkia 66. Pääluokat oli- vat 1) vastuut ja työnjako potilaiden lääkehoidossa, 2) organisaatioon liittyvät tekijät, 3) tiedon kulku ja kommunikaatio, 4) oman toiminnan tarkastaminen sekä 5) toisen ammattiryhmän toi- minnan tarkastaminen, 6) yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattaminen, 7) määrä- tyn lääkkeen saatavuus, 8) potilaiden toiminta lääkehoidossa, 9) ilmoitusten käsittely moniam- matillisesti ja 10) moniammatillista yhteistyötä estävät tekijät.
Sisällönanalyysi toteutettiin objektiivisesti ja systemaattisesti tavoitellen tutkittavasta ilmiöstä tiivistettyä kuvausta yleisessä muodossa (Tuomi & Sarajärvi 2018, 158−166). Aineistolähtöi- sessä tutkimuksessa nostettiin teorian avulla aineiston tulokset ja tulkinta yleiselle tasolle. Li- säksi analyysia jatkettiin vertailemalla aineistoa aiempaan tutkimus- ja teoriatietoon. (Vilkka 2015, 38, 170.)
5 TULOKSET
5.1 Henkilöstön yhteistyöhön liittyvät lääkehoidon vaaratapahtumat yliopistollisessa sai- raalassa vuosina 2008–2017
Suurin osa (70,0%) HaiPro -ilmoitusten raportoijista oli sairaanhoitajia (n=210) ja muuta hoi- tohenkilökuntaa oli 6,7% raportoijista (n=20). Kaikista ilmoituksen raportoijista 4,3% oli lää- käreitä (n=13) ja 0,7% ensihoitajia (n=2). Tutkimushenkilöstöä oli yksi raportoija (0,3%) ja 17,0%:ssa ilmoituksissa raportoijaksi oli merkitty ”Muu mikä” (n=51), mutta ammattiryhmää ei oltu mainittu (Taulukko 6).
Taulukko 6. Ilmoittajan ammattiryhmä (n=300) (n, %)
Ammattiryhmä n %
Sairaanhoitajat 210 70,0
Muu, mikä: 51 17,0
Muu hoitohenkilöstö 20 6,7
Lääkärit 13 4,3
Ensihoitajat 2 0,7
Tutkimushenkilöstö 1 0,3
Puuttuva tieto 3 1,0
Yhteensä 300 100,0
Aineiston mukaan eniten HaiPro -ilmoituksia oli raportoitu vuonna 2013, jolloin oli raportoitu kaikista ilmoituksista 17,3%. Toiseksi eniten ilmoituksia oli raportoitu vuonna 2014, jolloin raportoitiin kaikista ilmoituksista 15,0% ja vuonna 2015 puolestaan 11,3% kaikista ilmoituk- sista. Vähiten ilmoituksia oli raportoitu vuonna 2011, jolloin oli laadittu kaikista HaiPro -ilmoi- tuksista 4,7%. Ilmoitusten määrä oli vähentynyt vuodesta 2013 vuoteen 2016. Vuonna 2017 ilmoitusten määrä oli 10,7% kaikista raporteista, joka on sama kuin edellisenä vuotena (Kuvio 3).
Kuvio 3. HaiPro -ilmoitusten jakaantuminen vuosina 2008−2017 (n, %)
Aineiston mukaan yli puolet (62,0%) HaiPro -ilmoitusten vaaratapahtumista tapahtuivat poti- laalle (n=186). Kaikista ilmoituksista 36,3%:ssa vaaratapahtuma oli luonteeltaan läheltä piti - tilanne (n=109). Neljä ilmoituksista (1,3%) oli muita havaintoja tai kehittämisehdotuksia ja yh- dessä (0,3%) ilmoituksessa oli kyseessä henkilöstöön kohdistunut väkivalta (Kuvio 4).
Kuvio 4. HaiPro -ilmoitusten tapahtuman luonne (n, %) 5,5 %
n=16
5,5 % n=16
11,3 % n=34
4,7 % n=14
8,3 % n=25
17,3 % n=52
15,0 % n=45
11,3 %
n=34 10,7 % n=32
10,7 % n=32
0 10 20 30 40 50 60
0,0 % 2,0 % 4,0 % 6,0 % 8,0 % 10,0 % 12,0 % 14,0 % 16,0 % 18,0 % 20,0 %
2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017
62,0 % n=186
36,3 % n=109
1,3 % n=4
0,3 %
n=1 0
20 40 60 80 100 120 140 160 180 200
0,0 % 10,0 % 20,0 % 30,0 % 40,0 % 50,0 % 60,0 %
Tapahtui potilaalle Läheltä piti Muu havainto/
kehittämisehdotus
Henkilöstöön kohdistunut
väkivalta
