566 virittäjä 4/2010
Euralex eli European Association for Le- xicography kokoaa joka toinen vuosi eu- rooppalaisia ja muualtakin tulleita lek- sikografeja suureen kongressiin. Vuonna 2010, pahimman (tai parhaimman) hol- lantilaisen jalkapallohuuman aikaan 6.–
10. heinäkuuta, kongressi pidettiin Alan- komaissa, Friisinmaan pääkaupungissa Leeuwardenissa, ja sen järjestivät Fryske Akademy ja Leidenissa toimiva Istituut vor Nederlandse Lexicologie. Viisipäiväi- sessä tapahtumassa osanottajia oli noin 250 ja erityisteemana oli – friisin kie- len puhuma-alueella kun oltiin – Euroo- pan vähemmistökielien (European non‑
state or lesser used languages) leksikogra- fia. Kongressin ensimmäisenä päivänä kuningatar Beatrix piipahti vihkimässä käyttöön sähköisen version 25-osaisesta friisin kielen sanakirjasta.
Friisin kielen lisäksi Euroopan vähem- mistökielistä kongressissa oli esitelmiä mm. katalaanin, baskin, alasorbin, Skot- lannissa puhuttavien vähemmistökielten gaelin ja skotin, friulin, Itävallan Burgen- landissa puhuttavan romanin ja viittoma- kielien sanakirjoista. Esitelmiä oli myös joidenkin Euroopan ulkopuolisten kiel- ten, mm. Etelä-Afrikassa puhuttavien af- rikkalaisten kielten leksikografiasta.
Erittäin kiinnostavan plenaariesitel- män Euroopan vähemmistökielten lek- sikografian tilasta piti Anne Tjerk Pop- kema. Hän totesi ensinnäkin, että lek- sikografeilla on tärkeä osuus kielen elä- mässä. Kielen kodifikaatio ja kehitystyö ovat keskeisiä tehtäviä, kun vähemmis- tökielestä halutaan tehdä nykyaikainen käyttökieli, kun kieli halutaan ”emansi-
Leksikografiaa Leeuwardenissa
poida”. Nämä tehtävät kuuluvat leksiko- grafin työhön. Popkema totesi, että lek- sikografilla on tärkeä tehtävä myös kieltä uhkaavassa kuolemassa. Kuoleva tai uhanalainen kieli on dokumentoitava sa- nakirjan muodossa. Kaikki kielet sisältä- vät vuosisatojen, kenties vuosituhansien ajalta kulttuurista ja ekologista tietoa, joka saatetaan kokonaan menettää, jos sitä ei dokumentoida kunnolla. Popkema siteerasi Unescon kieliasiantuntijoiden lausuntoa vuodelta 2003, jossa todetaan, että dokumentaatio on tärkeää, koska se rikastuttaa inhimillistä älyllistä omai- suut ta ja tuo esiin sellaisen kulttuurisen perspektiivin, joka saattaa olla aivan uusi nykyiselle tietämyksellemme. Dokumen- taatioprosessi usein myös auttaa elvyt- tämään kielellistä ja kulttuurista tietoa.
Pääosan Popkeman esitelmästä muo- dosti katsaus tuloksiin, jotka saatiin Eu- ralexin järjestämästä kyselystä, jonka avulla haluttiin arvioida vähemmistökiel- ten leksikografian tilaa. Kysely oli lähe- tetty kymmenille eurooppalaisille insti- tuutiolle ja henkilöille, jotka ovat osal- lisina vähemmistökielten sanakirjojen teos sa. Vähemmistökieliksi katsottavia kieliä on Euroopassa n. 60, ja niitä puhuu n. 55 miljoonaa ihmistä. Islantia lukuun ottamatta jokaisessa Euroopan maassa on ainakin yksi vähemmistökieli.
Kyselyn avulla hankittiin tietoa en- sinnäkin kielten sosiolingvistisesta ase- masta (puhujien määrä, valtion antama
”tunnustus”, uhanalaisuus), toiseksi lek- sikografisesta infrastruktuurista (valtion antama tuki leksikografiseen työhön, tie- totekniikka) ja kolmanneksi leksikogra-
567
virittäjä 4/2010
fisten tuotosten ”moninaisuudesta”. Tätä moninaisuutta arvioitiin sen perusteella, onko kielestä olemassa yksikielisiä sana- kirjoja, kaksikielisiä sanakirjoja (valtakie- lestä vähemmistökieleen, vähemmistö- kielestä valtakieleen), verkkosanakirjoja (sekä yksi- että kaksikielisiä), eriasteisia koulusanakirjoja, sanastoja ja metalek- sikografista kirjallisuutta.
Kyselyn kolmen osa-alueen tuloksia vertailemalla Popkema oli tehnyt monen- laisia mielenkiintoisia havaintoja. Esi- merkiksi Iberian niemimaan leksikogra- fia vaikuttaa olevan hyvin kehittynyttä:
sekä leksikografisessa ”moninaisuudessa”
että modernin teknologian käytössä ibe- rialaiset kielet kuuluvat kyselyn kärkeen.
Joidenkin kielten saamat alhaiset pisteet leksikografisessa moninaisuudessa voivat johtua voimakkaasta dialektaalisesta dif- ferentaatiosta, joka saattaa estää kirjoite- tun standardikielen luomisen. Tällainen standardikieli on kuitenkin tärkeä tekijä kielen emansipaatiossa.
Sektioesitelmiä ja ohjelmistoesittelyitä kongressissa oli kaiken kaikkiaan noin 130. Vähemmistökielten lisäksi sektioi- den aiheita olivat mm. tietokoneleksiko- grafia ja -leksikologia (joka oli esitelmien määrällä mitattuna suosituin sektio), his- toriallinen ja tieteellinen (scholarly) lek- sikografia ja etymologia, kaksikielinen leksikografia, fraseologia ja kollokaatiot, leksikologiset aiheet, joilla on leksikogra- fista relevanssia, sekä raportit leksikogra- fisista ja leksikologisista projekteista.
Useissa esitelmissä käsiteltiin korpuk- sen pohjalta sanakirjatyötä varten luo- tuja laajoja leksikaalisia tietokantoja. Täl- lainen tietokanta on mm. englantilainen DANTE (Database of Analyzed Texts of English), jota tekijät kuvaavat lingvisti- sin periaattein tehdyksi systemaattiseksi ja perusteelliseksi sanaston leksikogra-
fiseksi kuvaukseksi. Ranskan kielestä on tekeillä Definiens-niminen semanttinen tietokanta, jossa yhtenä tavoitteena on ja- kaa Trésor de la Langue Francaise infor‑
matisé -sanakirjan sisältämät määritel- mät komponenteiksi, merkitä eksplisiitti- sesti määritelmissä esiintyvät yläkäsitteet (genus) ja erityspiirteet (differentiae).
Esillä oli myös kansallisia WordNet- hankkeita, jotka perustuvat relationaali- seen näkemykseen sanaston rakenteesta ja jotka eksplisiittisesti pyrkivät tuomaan esille sanojen väliset suhteet, sekä Frame- Net-hankkeita, joiden pohjana on Char- les Fillmoren kehyssemantiikka. Tans- kalaisessa WordNetissä tavanomaiseen wordnet-tietoon on lisätty tietoa sano- jen konnotaatioista ja James Pustejovs- kyn generatiivisen leksikon teorian mu- kaisista qualia-rooleista. Alankomaissa kehitetään leksikaalis-semanttista Cor- netto-tietokantaa, jossa yhdistyvät Word- Net ja FrameNetin tyyppinen sanojen se- manttisia kehyksiä koskeva tieto.
Kongressissa esiteltiin myös eri maissa tekeillä olevia sanakirjaportaaleja, joissa yhdistetään joukko sähköisiä sanakirjoja siten, että niistä kaikista voidaan etsiä tie- toa yhteisillä hauilla. Tällainen portaali on mm. saksalaisen Institut für Deutsche Sprachen OWID (Online‑Wortschatz‑
Informationssystem Deutsch). Alanko- maissa Instituut voor Nederlandse lexi- kologie kokoaa parhaillaan GiGaNT-ni- mistä tietokantaa, joka tulee kattamaan 16 vuosisataa hollannin kieltä. Tähän tietokantaan yhdistetään sekä sanakir- joja (mm. kolme eri aikakausilta tehtyä vanhan kirjahollannin sanakirjaa) että korpuksia, joten esimerkiksi korpuksen käyttäjä voi välillä klikata etsimään tietyn sanan merkitystä sanakirjoista.
Alankomaat lienee yksi eurooppalai- nen edelläkävijämaa leksikografian alalla,
568 virittäjä 4/2010
ja edellä mainittujen lisäksi kongressissa oli esillä paljon muitakin kiinnostavia hollantilaisia sanakirjoja, sanakirjahank- keita ja tutkimuksia. Yksi kiinnostava hanke on aloitusvaiheessa oleva hollan- nin murteiden sanakirja, johon kootaan suuri joukko maallikkojen tekemiä, aak- kosellisesti järjestettyjä murresanakirjoja ja jonka tiedot tulevat täydentämään ole- massa olevia Wörter und sachen -ideolo- gian pohjalta onomasiologisin periaat- tein aikoinaan koottuja suuria Brabantin, Limburgin ja Flandersin alueen murresa- nakirjoja. Esillä oli myös tiettävästi maa- ilman suurin sanakirja, 43-osainen histo- riallinen Woordenboek der Nederlandsche Taal, jota tehtiin lähes 150 vuotta. Sana- kirja on nyt päässyt siihen vaiheeseen, että se on ilmaisena sähköisenä versiona kaikkien kiinnostuneiden käytössä. Par- haillaan hakusanoihin yhdistetään ”ul- koista tietoa”: kielikarttoja, kuvia ja ety- mologista tietoa.
Hollantilaisen mammuttiteoksen li- säksi kongressissa esiteltiin muita- kin kiinnostavia historiallisia sanakir- joja, joista mainittakoon tekeillä olevat skotlantilainen gaelin kielen Faclair na Gàidhlig ja saksalainen Deutsches Rechts‑
wörterbuch, joka kuvaa saksalaisten la- kitekstien koko sanaston 600-luvulta 1800-luvulle. Historiallisista sanakirjoista sekä erilaisista sanakirjoja yhdistävistä portaaleista ja tietokannoista esitelmissä yleisesti ennakoitiin tulevan tärkeitä väli- neitä mm. sanaston (historiallisessa) tut- kimuksessa ja historian tutkimuksessa.
Gaelin kielen sanakirjan tekijät totesivat, että korpuksetkin tarvitsevat rinnalleen sanakirjan, joka selittää, mitä ”aarteita”
korpuksiin sisältyy.
Kongressissa oli runsaasti esitelmiä myös erilaisista leksikografian tutkimuk- sista. Monissa näistä todettiin sanakir-
jojen sisältävän erilaisten kielen ilmiöi- den esittämisessä paljon epäjohdonmu- kaisuutta. Useissa esitelmissä päädyttiin siihen, että sanakirjahankkeen alkuvai- heessa on luotava ilmiön kuvausta varten malliartikkeli (template entry), jonka mu- kaan kaikki vastaavalla tavalla käyttäyty- vistä sanoista tehdyt sanakirja-artikkelit voidaan rakentaa.
Hollantilainen Josefien Sweep käsit- teli esitelmässään verbien ”metonyymi- sia objektin vaihdoksia”, joilla hän tar- koittaa vaihtelutyyppejä to clear the pla‑
tes / the table, to light wood / fire / the fi‑
replace, to press oranges / juice. Sweep oli tutkinut sitä, miten kaksi suurta hollan- nin sanakirjaa tulkitsevat näiden vaihte- luiden vaikuttavan verbin merkitykseen.
Kumpikin sanakirja (ainakin periaat- teessa) tuo objektin muutoksen ekspli- siittisesti ilmi (objectsverwisseling), mutta osassa ta pauk sista sanakirjat tulkitsivat verbin merkityksen tai alamerkityksen vaihtuneen, osassa taas eivät. Sweep tuli siihen tulokseen, että eri objektien avulla tilanteeseen otetaan erilainen perspek- tiivi mutta että verbin merkitys ei muutu.
Metonymia-aihe oli myös Sylwia Woj- ciechowskalla, joka tarkasteli sitä, miten viisi yksikielistä englannin oppijansana- kirjaa esittävät tiettyjen sanojen meto- nyymiset merkitykset. Systemaattisen polysemian nimellä substantiivien me- tonyymisia merkityksiä käsitteli posteris- saan virolainen Margit Langemets. Lan- gemetsin tutkimuksen tarkoituksena oli löytää periaatteet, joiden mukaan sub- stantiivien metonymia voidaan kuvata Eesti keele instituutin uudessa sanakir- jassa. Tätä varten Langemets on tarkas- tellut sitä, miten metonymia esitetään jo ilmestyneessä yksikielisessä viron sana- kirjassa. Taustateoriana hänen(kin) tut- kimuksessaan on Pustejovskyn genera-
569
virittäjä 4/2010
tiivisen leksikon teoria. Mielenkiintoi- nen sattuma on se, että sekä Langemets että puolalainen Wojciechowska väitteli- vät metonymia-aiheestaan vuonna 2009.
Piet Swanepoel puhui hauskasta ai- heesta, monster-kategorian määrittele- misestä semanttisten piirteiden, narra- tiivisten kategorioiden ja kehysten (Fill- moren frame, Lakoffin idealized cogni‑
tive model) avulla. Swanepoel tarkasteli sitä, miten eri englanninkielisissä sana- kirjoissa määritellään toisaalta koko kate- goriaan viittaava sana monster ja toisaalta sellaiset kategorian jäsenet – tai Swane- poelin mielestä kategoriaan kuuluvat sa- nat – kuin centaur, cyclops, vampire jne.
Swanepoelin lähtökohta oli Fillmoren ajatus, että sanojen merkitysten ymmär- tämiseksi tarvitaan tietoa niiden kehyk- sistä, toisin sanoen niiden taustana ole- vista ensyklopedisista tietorakenteista tai käsitteistyksistä. Monster-kategoriaan kuuluvien sanojen määritelmiin pitäisi Swanepoelin näkemyksen mukaan sisäl- tyä tieto yhteisestä kehyksestä, mutta hä- nen sanakirja-aineistossaan tätä kehystä ei ollut.
Esimerkkeinä muista esillä olleista leksikografian tutkimuksista mainitta- koon Barbara Bertin tutkimus kuudesta tunneadjektiivista ja niiden kollokaa- teista kolmessa englanti–italia-sanakir- jassa, Stephen Coffeyn tutkimus offen- siivisista sanoista viidessä yksikielisessä
opiskelusanakirjassa, Chris Mulhaalin tutkimus idiomien hakusanoituksesta viidessä italia–englanti-sanakirjassa, Lu- kasz Pakulan tutkimus värien määritte- lemisestä englantilaisessa, japanilaisessa ja puolalaisessa leksikografiassa sekä Ma- rijke Mooijaartin tutkimus hollannin ne‑kieltopartikkelista kirjoitetuista sa- nakirja-artikkeleista hollannin historial- lisissa sanakirjoissa. Mooijaart oli tul- lut siihen tulokseen, että ne-partikkelin kaltaisten funktiosanojen kuvaus sana- kirjassa tarvitsee pohjakseen kielitieteel- lisiä tutkimuksia hollannin kielen var- haisempien vaiheiden kieltorakenteista.
Funktiosanojen kuvauksesta puhui myös Erik Hoekstra. Hän piti sanakirjojen on- gelmana sitä, että ne yrittävät funktiosa- noillekin antaa parafraasin, vaikka näistä sanoista pikemminkin pitäisi esittää syn- taktista tietoa.
Sympaattisen Leeuwardenin ilmas- toidussa World Trade Centerissä ei päivä päivältä voimistunut kuumuus haitannut.
Rakennuksen ylimmässä kerroksessa, hollantilainen lakeus ikkunoiden takana, syötiin juhlaillallista, jonka yhtenä oh- jelmanumerona kolme muusikkoa esitti Leonard Cohenin musiikkia – tietysti friisin kielellä. Suomalainen leksikografi tunsi kuuluvansa eurooppalaiseen per- heeseen.
Nina Kamppi etunimi.sukunimi@kotus.fi
