Kielemme kaytanto
R a kenne saada (t u/la) tehd y ksi
~ tehty d puhutussa kielessa
Saada- ja tulla-verbin yhteydessa esiinty- vaa passiivin 2. partisiipin translatiivia on vanhastaan pidetty itamurteisena, parti- tiivia lansimurteisena predikatiiviadver- biaalin (predikatiivin) sijana. Kirjakieleen hyvaksyttiin vuoteen 1973 saakka vain translatiivi, ja normi perustui Seta Ian kie- liopin maaritelmiin. joiden mukaan trans- latiivin sijasta kaytetaan »murteittain»
partitiivia (esim. 1966: 121).
1970-luvulla virinneessa keskustelussa todettiin partitiivin kuuluvan jo laajalti murteisiin ja - ohjeista huolimatta - kirjoitettuun kieleen (ks. Vuorela 1972:
494-495: Sadeniemi 1974: 106: Terho It- konen 1975: 47). Sadeniemen tutkimusten mukaan partitiivin levikkialue ulottuu lansimurteista sydansavolaisiin murteisiin saakka (1974: 106). Tata Suomen murtei- den sanakirjan kokoelmista tuttua kuvaa taydentavat Muoto-opin arkiston uu- demmat tiedot: partltllVta kaytetaan translatiivin rinnalla kaikissa savolais- murteissa aina Pielisjarvea ja llomantsia myoten seka eri puolilla kaakkoismurtei- ta. Sa mall a vaihtel u kan nail a nayttavat olevan myos pohjalai murteet, ja vain pe- rapohjalaisista murteista on pelkkaa trans la tiiviesimerk istoa. Hamalaism u r- te et ovat puolestaan selvaa partitiivialuet- ta.
Tallaisen murretaustan perusteella odottaisi partitiivin yleistyneen nykypu- hekielessa, ja nykysuomalaisen puhekielen
136
murroksen .Jyvaskylan osatutkimuksen mukaan se onkin kaymassa yksinomai- seksi. Kahdeksankymmenen syntyperai- sen jyvaskylalaisen (s. 1907-1960) haas- tatteluissa (60 tuntia) on saada (tu/la) teh- dyksi
~
tehtyii -rakenteiden frekvenssi 342. ja partitiivin ja translatiivin suhde on 337: 5. - Muoto-opin kokoelmiin on Jy- vaskylan lahistolta merkitty partitiiviaKeuruulta ja Laukaasta. translatiivia Saa- rijarvelta. Uuraisilta ja Laukaasta, joten vanhassa murre-edustuksessa ilmenee vie- la vaihtelua. - Sama tendenssi on jo val- lalla idempanakin: vertailuaincistoksi nauhoitetuissa Varkauden lukiolaisten haastatteluissa (10 henkea) partitiivi on yksinomainen (36 tapausta).
Rakenteen frekvensseissa on eroja seka ikaryhmien etta sukupuolten valilla. Suu- rin frekvenssi on 35-45-vuotiaiden myy- jien puheessa (124). pienin 60- 70-vuotiai- den haastatteluissa (51 ). Miehilla on ta- pauksia selvasti enemman kuin naisilla.
mutta silti ilmauksen innokkaimmat kayttajat ovat naisia: yhdella naismyyjalla ja yhdella koulutytolla on kummallakin 45 minuutin haastattelussa 18 esiintymaa. Rakenteen suosiota osoittaa se, etta se puuttuu vain neljan naisen haastattelusta.
Varsinkin tu/la tehtyii -tyyppi on ilmei- nen puhekielisyys. jonka avulla voidaan valttaa persoonapronominien kayttoa ja luoda puheeseen etaisyyden, huoletto- m uuden ja jopa vahattelyn tuntua. Haas- tattelutilanne on jannittavyydessaan saat- tanut lisata persoonattoman tyylin tarvet- ta. Erityisesti miesten on muissakin puhe- kielen tutkimuksissa havaittu kayttavan
persoonattomia ilmauksia - mm. passii- via ja yksikbn 3. persoonaa - vastates- saan henkilokohtaisiin kysymyksiin (esim. Silvennoinen 1980: I 17). ja rulla rehryd liittyy naihin. Sukupuolten valinen ero nakyy jopa miespuolisten haa tatteli- joiden kysymyksissa: No kuinkas sinne.
1ea((eriin IU!i men1rd? No minkd!ais!G kir- jal/isuu((a on !Ullun niinkul lue((ua? Per- soonattomassa vastaustyylissa !Ulla 1eh1yd saattaa taas toistua maneerimaisesti. kun haastateltava selo taa esim. elamanvai- heitaan tai harrastuksiaan: Tu!i sev vanha didin kanssa jdd1yd yksin ni. sen kans si((ef ruli e!elryd: Enne. mdd !uinkii hirvees1in nykydd ei ruu endd ees lue,,ua ko1•im paljoo ja. si1d mad. aina 1U/ee jonku1· verra o!rua u!kona mei/1-on koira ja. sen kans 1Ulee o!- ruu ja. jonku. jonkuv verran kay hiih1amds- sd rn!l'ella ja sil mu/la o. pujo((e/uvd!inee1 olemassa ja. kylla n_1·1 aina sielldkii1 rulee kd_1·1_1·d Laajal'Uoressa si((ejja - - .
lkolan mukaan rulla 1ehdyksi
~
1eh1ya-tyyppi kuuluu suomen kielen syntaktisiin siirtymiin: alkuperainen subjekti (ryo IU!i 1ehdyksi) on persoonattomissa ilmauksis- sa siirtynyt partisiipin objektiksi (!U!i 1eh- dyksi r_1·0. minun IU!i rehdyksi 1yo). Saman- tapainen siirt) ma on tapahtunut saada 1ehdyksi -rakenteessa. Siina alkuperainen finiittiverbin objekti (:win ryon 1ehdyksi) jasentyy nykyaan useimmiten partisiipin objektiksi (sain 1ehdyksi 1yon). Viimeisena siirtymana. joihin naiden ilmausten kaut- ta on paadytty. !kola mainitsee intransi- tiiviverbin sisaltavat rakenteet. joissa ei ole enaa ubjektin tai objektin jatkajaa (!U!i kaydyksi. sain kdydyksi). (!kola 1959:
47-48. 51-52.)
Se etta translatiivi on kauan ollut ainoa yleiskieleen h) vaksytty muoto. johtunee osittain itse rakenteiden samoin kuin kir- joitetun ja puhutun kielen eroista. Vaikka saada- ja !Ulla-verbi on yhteisen partisiip- pimuodon vuoksi aina niputettu yhteen.
rakenteet poikkeavat toisistaan seka syn- taktisesti (alkuperaiselta jasennykseltaan) ella semanttisesti. Saada 1ehdyksi
~
1eh-1yd -tyyppi osallistuu yha edelleen per- soonataivutukseen. eika siina ole samaa etaista tai huoletonta savya kuin !Ulla 1eh-
Kielemme
kaytanto1yd -tyypissa. Sen luonteva aktiivinen vas- tine olisikin !Ulla rehneeksi (!U!in 1ehneek- si: huom. mybs murt. saada 1ehneeksi
~
1ehneen), mu11a tasta on jyvaskylalais- aineistossa vain muutama esiintyma. - Rakenteiden semanttiseen eroon viittaa sekin, e11a muutamissa Muoto-opin arkis- ton kokoelmissa (Halsua. Kalvia. Loi- maa. Mantyharju) translatiivi nay11aa liit- tyvan saada-verbiin. partitiivi !Ulla-ver- biin.
Tu/la 1eh1yd -rakenteella on puhutussa kielessa selvasti eri asema kuin kirjoite- tussa. Tama nakyy siinakin. e11a partisii- pin partitiivi liittyy jyvaskylalais- ja var- kautelaisaineistossa useimmiten juuri !U/- /a-verbiin (Jyvaskyla rulla 283 tapausta : saada 54: Varkaus 34: 2), kun taas Sade- niemen ( 1974: I 06) poimimissa ylioppi- lasaineiden partitiiviesimerkeissa suhde on pain astainen (!Ulla 13 : saada 27).
Toisaalta persoonattoman tyylin 1avoi11e- lu on johtanut mybs siihen. e11a saada 1eh- ryd -1yyppia on ruve11u puhekielessa kayt- tamaan 3. persoonassa silloinkin, kun te- kijana on puhuja itse: Heri ku saa (=
saan) 1yor reh1_1·d nii se (televisio) melkee on se. viihykem mild on: Ny1 ei (= en) si1- 1em millddn saap pa!aUle((ua noira 1ehravid mieleesd: Kun ny1 ees jollaki/ /ail/a sais (=
saisin) sen. jdrkeilryd rai ajarelrua. Transi- ti_ivi- ja intransitiiviverbien valilla puhe- kielessa ei nayta olevan mitaan eroa: esim.
jyvaskylalaisten myyjien haastatteluissa rulla 1ehryd -rakenteen verbeista on lahes puolet intransitiivisia. ja yleisin on ilmaus
!Ulla kdy1yd.
Saada (rulla) 1ehdyksi
~
1eh1ya -raken-teelle on puhekielessa kaiken kaikkiaan laajemmat kay11bmahdollisuude1 kuin kirjakielessa. ja tama on edistanyt mybs partitiivin yleistymista. Sadeniemi arvelee syyksi tosin sita. etta partitiivin avulla on pyri11y erottamaan ilmaukset sellaisista predikatiiveista ja predikatiiviadverbiaa- leista kuin !Ulla sairaaksi. saada va!miiksi (1974: 106). Toisaalta voisi olettaa. etta kaikki selvat predikatiivi(adverbiaali)tyy- pit ovat vain tukeneet translatiivin ase- maa yleiskielessa. Puhekielessa tendenssi on ollut toisenlainen: passiivin 2. partisii-
137
Kielemme kaytanto
pin partitiivi erottuu kylla varsina1s1sta predikatiiveista ja predikatiiviadverbiaa
leista, mutta ei morfologisesti vaan se
manttisesti. Tu/la 1eh1yii -tyypissa on enaa hamarasti - jos ollenkaan - nakyvissa valmiiksi tulemisen, loppuun suoritetun merkitys. Terminatiivisuuden sija ta siina korostuu pikemminkin frekventatiivisuus ('olla tapana'. 'tehda yleensa', 'sattua te
kemaan silloin talloin'), samalla kun pu
huja osoittaa huoletonta tai kuulijaan nahden etaista asennetta. Tallaiset aspek
tit rajoittavat rakenteen kayttoa kirjakie
lessa. ja asiaproosassa tulisi tuskin kysy
mykseen sellainen intransitiivinen ilmaus kuin Tuli niinku synnyuyii (= satuin syn
tymaan) maa/aiskunnam puolella. Kou
liintunut kielikorva voi vierastaa myos ylioppilasaineen esimerkkia Myohemmin ,ufee kaduuua ja mielillyii syilii siihen (Sadeniemi 1974: 106). mutta ei pelkan partitiivimuodon. vaan koko ilmauksen puhekielisyyden vuok i.
Nykypuhekielen kanta tukee selvasti 1970-luvun alussa tehtya ratkaisua. jonka mukaan partitiivi hyvaksytaan translatii
vin rinnalle yleiskieleen. Eri asia on kui
tenkin. minkatyyppisissa lauseissa ita voi kayttaa. silla ainakin tyylillisesti olisi otet
tava huomioon merkitysvivahteet ja yn
taktiset suhteet (subjekti. objekti. kol
mannen persoonan ilmaukset. intran itii
viverbit). Tama lienee ollut Lauri Kettu
sellakin mielessa. kun han jo 1940-luvun lopussa totesi partitiivin sopivan »kevyem
paan tyyliin» (1940: 195). Kirjoitetusta kielesta kaivattaisiin tassa suhteessa laa
jempia tutkimuksia. On kiintoisaa nahda aikanaan. tuleeko morfologisesta yhte
naisyydesta siina yhta maaraava kuin pu
hekielessa vai pystytaanko vaihtelun avul
la rikastamaan yleiskielta ja sen tyyleja.
AILA M11:1.IKAI EN
LAHTEET
I KOLA, OsMo 1959: Eraista suomen syntak
tisista siirtymista. - Sananjalka 1.
Turku.
138
ITKONE . TrnHo 1975: Na.ilia nakymin.
Kirjoituksia nykysuomesta ja sen huollosta. Helsinki.
K 1-TTU 1:N. LAuR1 1949: Hyvaa vapaata suomea. Jyvaskyla.
M11-uKii.1 1-N, AILA 1981: Nominin- ja ver
bintaivutuksen ongelmia nykypuhe
kielessa. - ykysuomalaisen puhe
kielen murros.
Jyvaskylan osatutkimus. Raportti 3. Jyvaskylan yliopis
ton suomen kielen ja viestinnan lai
toksen julkaisuja 25.
Muoto-opin arkiston kokoelmat. Helsin
gin yliopiston suomen kielen laitos.
S,,DLJ 11-M1. MATTI 1974: Saadat. ,ul/a 1eh- 1_1·a. - Viri11aja 78.
S1 TALA. E. . 1966: Suomen kielen lause
oppi. Viidestoista painos. Tarkista
nut M,,TTI SADl·NIEMJ. Helsinki.
S11.v1-NN01
11 '. L1:1
NA1980: Laaja-alaiset itamurteisuudet Jyvaskylan puhekie
lessa. - ykysuomalaisen puhekie
len murros. Jyvaskylan osatutkimus.
Raportti I. Jyvaskylan yliopiston suomen kielen ja viestinnan laitoksen julkaisuja 20.
VuoRJ:LA. PA L-\ 1972: Kielitoimiston tyomaalta. - Virittaja 76.
N
s
• I
s
s