Yhdeksäsluokkalaisten talousosaamisen kehittyminen Oma Onni -ohjelmaa hyödyntämällä

(1)

Yhdeksäsluokkalaisten talousosaamisen kehittyminen Oma Onni -ohjelmaa hyödyntämällä

Pro gradu -tutkielma Maria Hautala

Kasvatustieteiden tiedekunta Kasvatustiede

Lapin yliopisto 2018

(2)

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Työn nimi: Yhdeksäsluokkalaisten talousosaamisen kehittyminen Oma Onni -ohjelmaa hyödyntämällä

Tekijä: Maria Hautala

Koulutusohjelma/oppiaine: Kasvatustiede Työn laji: Pro gradu -tutkielma

Sivumäärä: 91 liitteitä: 9 Vuosi: 2018

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa tutkitaan talousopetusta ja taloudellista osaamista edistävän opetusohjelman Oma Onni – Talenttia talouteesi -ohjelman hyödyllisyyttä taloustaitojen kehittymisessä. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia Oma Onni - ohjelmassa mukana olevien yläkoulun yhdeksäsluokkalaisten talousosaamista.

Lisäksi tutkimuksesta saaduilla tuloksilla on tarkoitus kehittää Oma Onni -ohjelmaa ja verkko-oppimisympäristöä.

Teoriakirjallisuuden pohjalta on rakennettu talousosaamista koskeva teoreettinen viitekehysmalli, joka on ollut kyselylomakkeen suunnittelun taustalla. Tutkimus- ongelmana on: Millä tavoin Oma Onni -ohjelman käyttö on kehittänyt yhdeksäs- luokkalaisten talousosaamista? Tutkimusongelma on ratkaistu hyödyntämällä kvantitatiivista tutkimusotetta. Empiirinen aineisto on kerätty survey-kyselymene- telmällä, jossa on ollut kaksi mittauskertaa: alku- ja loppukyselyt. Perusjoukko koostui 1891 peruskoulun yhdeksäsluokkalaisesta. Tutkimuksen vastausprosentti oli alkukyselyssä 78,5 prosenttia ja loppukyselyssä 75,7 prosenttia. Kyse- lytutkimuksen vastausprosentti on korkea, mikä parantaa tutkimustulosten luotet- tavuutta.

Tutkielman keskeisin tulos on se, että Oma Onni -ohjelmalla on ollut positiivisia vaikutuksia nuorten talousosaamisen kehittymiseen. Oma Onni -ohjelmassa mukana olleiden yläkoulujen yhdeksäsluokkalaisten talousosaaminen oli parantunut 27 prosenttiyksikköä alku- ja loppumittauksien välillä. Oma Onni -ohjelmaa aktii- visesti hyödyntäneet yläkoulujen oppilaat menestyivät hyvin talousosaamista mit- taavassa kyselyssä.

Avainsanat: verkko-oppimisympäristö, talousosaaminen, Oma Onni -ohjelma Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi _ X_

(3)

Sisällys

1 JOHDANTO ...4

2 TALOUSOSAAMINEN ...6

2.1 Talousosaaminen teoreettisena viitekehyksenä...7

2.2 Talousosaamisen opetus kouluissa...9

2.3 Talousosaamisen opetus kotona ...11

2.4 Puutteellinen talousosaaminen ...15

3 OMA ONNI -OHJELMA ...18

3.1 Oma Onni -oppimisympäristö ...18

3.2 Oma Onni -ohjelman tavoitteet ja toteutus ...27

3.3 Oma Onni -verkko-oppimisympäristö ja oppimateriaali ...30

3.4 Aikaisempia tutkimuksia Oma Onni -ohjelmasta ...37

4 TUTKIELMAN TOTEUTUS ...40

4.1 Tutkimusongelma ja tavoitteet ...40

4.2 Menetelmälliset valinnat ...40

4.3 Tutkimusaineiston hankinta ...44

4.4 Aineiston analyysi ...47

4.5 Tutkimuksen eettisyydestä ja luotettavuudesta ...49

5. TUTKIMUSTULOKSET ...51

5.1 Oppilaiden talouskäyttäytyminen ennen Oma Onni -ohjelmaan tutustumista ...51

5.2 Nuorten talousosaamista mittaavat vastaukset ...58

5.3 Oppilaiden talousosaamisen muutokset ja Oma Onni -ohjelman käyttöaktiivisuus ...63

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ...68

6.1 Vastauksia tutkimusongelmaan...68

6.2 Normatiivisia ohjeita Oma Onni -ohjelman kehittämiselle ja jatkotutkimusehdotuksia ..72

LÄHTEET ...75

LIITTEET ...92

(4)

1 JOHDANTO

Suomalaiseen koulutusjärjestelmään on sisältynyt talousasioiden opetus koulussa jo vuosikymmenten ajan. Taloustaidon opetus peruskoulussa tarjoaa kaikille lapsille ja nuorille tietoa ja valmiuksia ymmärtää yhteiskuntaa ja sen taloutta.

Työnteon ja yrittäjyyden kunnioittamiseen on kannustettu, jotta oppilaille hahmot- tuisi oma vastuu yhteiskunnan jäsenenä. Opetuksessa tarkastellaan talousasioita niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Näin jokaiselle suoma- laiselle lapselle ja nuorelle, taustoista ja kotioloista riippumatta, annetaan mahdollisuus oppia hyväksi talousosaajaksi. Koulussa annetaan ajankohtaista tietoa erilaisten talouteen kytkeytyvien valintojen ja päätösten tekemisestä ja niiden vai- kutuksesta päivittäiseen elämään myös eettisestä näkökulmasta. (Talousosaa- minen 2016, Lounasmeri 2016.)

Suomalaisten taloustaidot ovat kansainvälisellä tasolla hyvät (Kalmi & Ruuska- nen 2016). Finanssialan keskusliiton haastattelussa ministeri Grahn-Laasonen¹ kertoo, että nuorten ja pienituloisten taloustaidoissa olisi parantamisen varaa.

Nuorten, alle 25-vuotiaiden, velkaongelmat ovat kasvaneet muutaman viimeisen vuoden aikana. Velat eivät välttämättä ole isoja, mutta suhteessa tuloihin hankala hoitaa. (Rantala & Tarkkala 2010, 27.) Talousosaamisen kehittämiseen ja tuke- miseen on useiden eri tahojen toimesta laadittu nuorille suunnattuja materiaaleja.

Nuoret osaavat hyvin hyödyntää erilaisia informaatiokanavia, mutta talouden tie- tolähteet ovat nuorille melko vieraita. Materiaalien tulisi tavoittaa paremmin ha- luttua kohderyhmää, jotta niistä olisi hyötyä. (Luukkanen & Raijas 2012.)

Kuluttajien valinnanvapaus lisääntyy entisestään ja yksilön oma vastuu talousosaamisen hallinnasta korostuu. Julkisen sektorin rahoituskriisien myötä se ei

1 Finanssialan keskusliitto 2016 Ministeri Sanni Grahn-Laasosen haastattelu https://www.you- tube.com/watch?v=esgMIbvstQQ

(5)

enää pysty turvaamaan kohtalaista taloudellista asemaa kansalaisilleen ja oppi- laitosten rooli talouskasvatuksen antajana korostuu. Haasteena koetaan opettajien oma talouskasvatuksen koulutus, joka saatetaan kokea riittämättömäksi. Tä- män vuoksi uusille pedagogisille opetusmenetelmille onkin suurta kysyntää. Di- gitalisoituminen on tuonut uusia pedagogisia kanavia ja mahdollisuuksia talousopetuksen kehittymiseen. (Kalmi 2015.)

Tässä tutkielmassa tutkitaan talousopetusta ja taloudellista osaamista edistävän opetusohjelman Oma Onni – Talenttia talouteesi -ohjelman hyödyllisyyttä taloustaitojen kehittymisessä. Oma Onni -ohjelma on talouskasvatukseen keskittyvä oppimisympäristö, joka toimii internetissä verkko-oppimisympäristönä. Se on suunnattu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille ja sitä käytetään Oma Onni -ohjelmassa mukana olevien peruskoulujen perinteisen kouluopetuksen rinnalla. Olen kiinnostunut tutkimaan aihetta, koska toimin kauppaopettajana Oma Onni -ohjelmassa, joka on koettu hyödyllisenä ja kehittävänä taloustaitojen oppimista tuke- vana järjestelmänä. Tulosten avulla on tarkoitus kehittää Oma Onni -oppimisym- päristöä. Tutkielman aihe on digitalisoitumisen vuoksi ajankohtainen. Digiyhteis- kunnassa verkko-oppimisympäristöt ovat tärkeä osa oppimiskulttuuria. Uudenlai- nen opetusteknologia tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia opetuksen ja oppimisen kehittämiseen ja perinteisten opetusmenetelmien tukena toimimiseen. (Häk- kinen, Juntunen & Laakkonen 2013, 87.) Häkkisen (2015, 68) mukaan oppimis- ympäristöihin liittyen hyvin ajankohtaisia asioita ovat oppijalähtöisyys sekä oppimisen laajentuminen luokkahuoneen rakenteiden ulkopuolelle teknologiaa hyö- dyntäen.

Johdantoluvussa on esitetty talousosaamiseen liittyvää tietoa yleisellä tasolla.

Toisessa luvussa on käsitelty talousosaamisen teoreettista viitekehystä. Kolman- nessa luvussa on käsitelty oppimisympäristöjä ja Oma Onni -ohjelman taustoja.

Neljännessä luvussa esitetään tutkielman toteuttaminen ja tutkimusstrategia. Ai- neisto on kerätty kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä, joka on kuvattu tarkem- min luvussa neljä. Viidennessä luvussa raportoidaan tutkimustulokset. Kuudes luku käsittelee johtopäätöksiä ja pohdintaa.

(6)

2 TALOUSOSAAMINEN

Talousosaamisen tarkemmassa määrittelyssä tavoitteet ovat varsin selkeästi konsensuksessa eri toimijoiden kesken, mutta niiden varsinainen määrittely on hyvinkin kirjavaa (Peura-Kapanen & Lehtinen 2011). Talousosaamista voidaan tarkastella sekä objektiivisesta että subjektiivisesta perspektiivistä. Objektiivi- sesta näkökulmasta tarkasteltuna talousosaaminen tarkoittaa sitä, että kuluttaja hallitsee faktatiedot kotitalouden tuloista, varallisuudesta, lainoista, säästöistä ja sijoituksista. Subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna taloudellinen osaaminen tarkoittaa henkilön omaa käsitystä talouden hallinnasta. (Leskinen & Raijas 2005, 17.) Myös Cutler & Devlin (1996, 33) ovat sitä mieltä, että taloudellinen osaaminen koostuu taloudellisesta tietämyksestä ja ihmisen omista taloustaitokäsityk- sistä. Kuluttajan oma taloustaitotietämys ja -käsitys eivät välttämättä kuitenkaan ole täysin paikkansa pitäviä, vaan kuluttaja saattaa arvioida ne heikommiksi tai vahvemmiksi kuin todellisuudessa ovatkaan. (Leskinen & Raijas 2005, 17.) Ta- loudelliseen osaamiseen sisältyy taloudellisten käsitteiden ymmärtäminen sekä taito hyödyntää osaamistaan erilaisissa tilanteissa. Tällaisen osaamisen usko- taan parantavan sekä yksilön että koko yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia, koska kuluttajalla on osaamisensa vuoksi mahdollista osallistua taloudelliseen toimintaan. (OECD 2012.)

Termeillä taloudellinen lukutaito ja taloudellinen kyvykkyys viitataan usein taloudelliseen osaamiseen. Taloudellisesta osaamisesta on erilaisia käsitteitä riippuen missä päin maailmaa liikutaan. Financial literacy tarkoittaa taloudellista lukutai- toa. Se on varsin suosittu termi Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Finan- cial capability tarkoittaa taloudellista kyvykkyyttä ja sitä käytetään lähinnä Isossa- Britanniassa. Tämä käsite on laajempi kuin ensin mainittu, nimittäin Financial capability -käsite tarkoittaa taloudellisen osaamisen taitoa, tietämystä, siihen liitty- vän käyttäytymisen vastuullisuutta ja asiantuntevuutta sekä taloudellisen osaamisen kehitysvaiheita. (Luukkanen & Raijas 2012, 24; SEDI 2004, 5-6.) Hustonin

(7)

(2010) mukaan taloudellinen osaaminen tarkoittaa taloudellista tietämystä = fi- nancial knowledge, eli tietoa talouden käsitteistä sekä taidosta hyödyntää sitä muuttuvissa tilanteissa. (Huston 2010, 306-307.)

Kalmi & Ruuskanen (2016) määrittelevät taloudellisen lukutaidon tarkoittavan kuluttajan kyvykkyyttä ymmärtää yksilön tai kotitalouden taloudenhoitoon sisältyviä asioita ja taitoon soveltaa niitä käytännössä. Kalmi (2015) puhuu taloudellisesta lukutaidosta (financial literacy) ja taloudellisesta kyvykkyydestä (financial capability). Kuten edellä on mainittu, siihen sisältyy talousasioiden tietämys ja vastuulli- nen taloudellinen toiminta. Tavoitteena talouskasvatuksessa on tietämyksen li- sääminen talousasioista, mutta ennen kaikkea vastuullisen talouskäyttäytymisen edistäminen. Tietämyksen merkitys korostuu, koska se yhdessä yksilön persoo- nallisuuden piirteiden ja asenteiden kanssa määrittelee yksilön talouskäyttäyty- mistä. (Kalmi 2015.)

2.1 Talousosaaminen teoreettisena viitekehyksenä

Kansalaistaitoihin sisältyvät talousosaaminen; rahan arvon sekä sen merkityksen ymmärtäminen. Talousosaamisessa on kyse tiedosta ja osaamisesta - oman talouden ja elämän hallinnasta. Jokainen nuori jossakin elämänvaiheessaan tör- mää näihin asioihin tavalla tai toisella. Yleensä se tapahtuu jo nuorella iällä, kun lapsella tai nuorella on vaikkapa omaa rahaa käytössään tai viimeistään kun nuori muuttaa lapsuudenkodistaan omilleen. Markkinoilla on helposti saatavia luottoja, kuten esimerkiksi pikalainoja, tililuottoja, internetkauppoja ja luottokortteja. Jos kansalaisella ei ole talousosaamista, ymmärrystä rahoitusjärjestelmästä ja riittä- vää itsekuria, saattaa nämä velat aiheuttaa huomattavia maksuongelmia. Voi- daankin puhua luottoyhteiskunnasta, jossa moni kotitalous kärsii helppojen lai- nanottojen vuoksi velkaongelmista. Velkaongelmien lisääntyminen ei tietenkään ole pelkästään luottoyhteiskunnan syytä, vaikkakin lainsäädännöllä olisi mahdollisuus puuttua ylivelkaantumiseen joiltakin osin. Tosin vanhojen lainojen tilalle tai

(8)

uusien rinnalle syntyy koko ajan uusia lainamuotoja. (Majamaa & Rantala 2016, 6; Muttilainen 2002; Rantala 2012; Talousosaaminen 2016; Ylönen 2014.) Oman talouden suunnittelu on tärkeää tulevaisuuden kannalta: talous pysyy tasapai- nossa, kulutus on harkittua ja rahaa saa säästettyä esimerkiksi isompia hankin- toja tai yllättäviä elämäntilanteita varten. Rahatilanne pysyy hallinnassa, kun han- kintoja ja maksuja suunnitellaan järkevästi. Karkeasti sanottuna taloustaidot ovat hallinnassa silloin, kun tulot ovat menoja suurempia. (Rantala & Tarkkala 2010, 23-24.)

Vanhemmilla on päävastuu lastensa kasvattamisessa, samoin talouskasvatuksessa. Perinteisesti rahankäyttöön lapset ja nuoret ovatkin oppineet jo kotona.

Vanhemmat ovat toimineet esimerkkinä talousasioiden hoitamisessa, rahankäy- tössä ja säästämisessä. Jälkikasvusta on tullut huolellisia rahankäyttäjiä. Toi- saalta kaikille lapsille ja nuorille ei ole kotona hyvää esimerkkiä tarjolla. Nykyajan tyyliin kuuluu, että käteistä rahaa käytetään näkyvämmin yhä vähemmän, koska maksuvälineenä käytetään erilaisia kortteja. Rahan merkitys ja sen arvo on saattanut hämärtyä maksukorttien ja asioiden sähköistymisen myötä. Laskujen maksaminen hoituu yleensä verkkopankin kautta internetissä, eikä lapsilla ja nuorilla ole välttämättä mitään tietoa siitä, miten laskujen maksaminen hoidetaan. Osa ihmisistä ei myöskään halua puhua talousasioista, koska suomalaisista moni voi ajatella, että ”hyvä” ihminen ei puhu rahasta. Näin ollen kaikki lapset ja nuoret eivät ole saaneet kotoa hyviä valmiuksia raha-asioidensa hoitamiseen ja rahan- käytön taito on saattanut periytyä negatiivisestä näkökulmasta. Tällöin koululai- tosten rooli talousosaamisen opettajina nouseekin korkeaan arvoon. (Lounas- meri 2016; Kaihari 2015.)

(9)

2.2 Talousosaamisen opetus kouluissa

Hyvinvointivaltioiden koulutuspolitiikassa on kautta aikojen ollut tavoitteena yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuu- den edistäminen. Tämä on tapahtunut tarjoamalla kaikille kansalaisille tasa-ar- voisia koulutusmahdollisuuksia riippumatta kansalaisen sosiaalisesta asemasta tai asuinalueesta. Suomalainen koulutusjärjestelmä vaalii perinteisiä arvoja ja ky- kyjä, kasvattaa oppilaitaan kansalliseen kansalaisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Pe- ruskoulu tarjoaa kaikille oppilailleen olennaisista perusasioista pohjatiedot. Kes- keisimmässä roolissa ovat yleissivistys, perustaidot ja tasapuolisuus. Jokaiselle yksilölle varmistetaan samojen perusvalmiuksien opettaminen. Koulussa oppilas saa ajankohtaista tietoa taloudellisten valintojen ja päätösten tekemisestä, työn- teon merkityksestä, talouselämää ja yhteiskuntaa koskevan tiedon hankkimisesta ja soveltamisesta sekä ymmärtää yrittäjyyden yhteiskunnallisen merkityksen hy- vinvoinnin tekijänä. (Lounasmeri 2016; Korhonen 2012; Kaihari 2015.)

Aikaisemmin peruskoulussa talousosaamista opetettiin yhdeksännellä luokalla yhteiskuntaopin yhteydessä opetussuunnitelman mukaisesti. Yhteiskunnan muu- toksista ja talousosaamisen merkityksen kasvamisesta johtuen uudessa opetussuunnitelmassa on taloustaidon opetus entistä vahvemmin mukana. Syksyllä vuonna 2016 voimaan astuneessa uudessa opetussuunnitelmassa taloustaidon opetusta on lisätty. Taloustaitoa opetetaan osana peruskoulun oppiaineita, erityisesti yhteiskuntaopissa. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti yhteiskuntaopin opettaminen aloitetaan jo neljännellä luokalla ja perusopetuksessa historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää on lisätty. (POPS 2014; POPS 2016.) Taloustieteen professorin Panu Kalmin (2016) mukaan talousasioihin motivoiminen alakou- luikäisillä on tärkeää, sillä he eivät ole ehtineet omaksua huonoja taloudenhallinnan tapoja.

(10)

Peruskoulussa lapsille ja nuorille opetetaan talousosaamista, jossa kehitetään lasten ja nuorten tietoja, taitoja ja asenteita rahankäytöstä, oman talouden hallinnasta, ansaitsemisesta, säästämisestä, kulutusvalinnoista ja kestävästä kulutus- käyttäytymisestä sekä oma-aloitteisesta elämänhallinnasta. Yhteiskuntaopin opetuksen tehtävänä vuosiluokilla 7-9 opetussuunnitelman (liite 1) mukaisesti on tukea oppilaiden kasvua vastuullisiksi, aktiivisiksi ja yritteliäiksi kansalaisiksi.

Keskeisiä talousopetuksen oppisisältöjä ovat: yksityisen taloudenpidon periaat- teet, kotitaloudet kuluttajina, yrittäjyys, vastuullisuus, työnteko, työttömyys, suh- dannevaihtelut, niiden vaikutukset kotitalouksiin, yhteistyö, julkinen talous ja ve- rotukseen liittyvät asiat. Myös muissa oppiaineissa talousosaaminen saattaa tulla esille, kuten esimerkiksi matematiikassa; välttämättömänä laskutaitona oman ra- hatalouden hoidon kannalta ja kotitaloudessa, jossa suunnitellaan rahankäyttöä kotitaloushankintojen näkökulmasta sekä äidinkielessä, käsitöissä, ympäristö- ja luonnontiedossa. Talouskasvatusta toteutetaan siis oppiainerajat ylittävänä ko- konaisuutena. Useissa yläkouluissa tarjotaan kaikille kuuluvan opetuksen lisäksi valinnaisaineena talouskasvatusta tai kaupallisen alan kursseja, joissa talousosaamiseen ja yrittäjyyteen liittyviä asioita käsitellään. (Kaihari 2015; POPS 2014, 418-420; Palm 2009.)

Finanssialan keskusliiton (2015) teettämä talousosaamisen opetukseen liittyvä tutkimus osoittaa 95 prosentin vastanneista olevan sitä mieltä, että ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa tulisi lisätä taloustiedon ja oman talouden hallinnan opetuksen määrää. Tutkimukseen vastanneista 85 prosenttia kokee, että peruskoulussa tulisi opettaa talousosaamista nykyistä enemmän. Tutkimukseen vas- tasi 1222 poliittista päättäjää. (Kallonen & Mannismäki 2015.) Säästöpankkiryh- män (2017) teettämästä Raha töihin -kyselystä tulee esille, että nuorten mielestä kouluissa ei opeteta riittävästi talousosaamista. Jopa 80 prosenttia vastaajista haluaisi enemmän talousopetusta kouluihin. Erityisesti säästämiseen ja sijoitta- miseen liittyvistä asioista nuoret haluaisivat enemmän tietoa. Myös lainoihin, ve- roihin ja korkoihin liittyvä tieto kiinnosti tutkimuksen mukaan suomalaisnuoria.

(Kauppalehti 18.12.2017.)

(11)

2.3 Talousosaamisen opetus kotona

Talousasioista puhumista voidaan suomalaisessa kulttuurissa pitää jopa tabuna.

Raha-asioista ei puhuta mielellään, kuten ei säästämisestäkään tai omista veloista. S-pankin (2017) teettämä tutkimus osoittaa, että joka kolmas suomalainen pyrkii välttelemään rahasta puhumista jopa läheistensä kanssa. (Karjalainen 2007.) Maksuvaikeuksista nuoret keskustelevat läheistensä kanssa, kuten puoli- son tai kumppanin sekä omien vanhempien kanssa. Vertaistukea ja tietoa talous- vaikeuksista haetaan lisäksi internetistä ja hyödynnetään erilaisia viranomaista- hoja, kuten pankin, seurakunnan tai järjestön tarjoamaa talousvaikeuksiin suun- nattua apua. (Majamaa & Rantala 2017.) Yli kolmasosa tutkimukseen osallistuneista talousvaikeuksissa olevista vastaajista ei ollut keskustellut viimeaikaisista maksuvaikeuksista läheistensä kanssa. Velkaongelmia käsittelevien tutkimuk- sien tekeminen on haastavaa, sillä ihmiset eivät mielellään kerro taloudellisesta tilanteestaan, velkaantumisestaan tai velan takaisinmaksuun liittyvistä ongel- mista (Majamaa & Rantala 2016).

Alaikäisen lapsen omaisuutta hoitavat huoltajat laissa määrättyjen ehtojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat toimivat edunvalvojina ja huoleh- tivat alaikäisen lapsensa varoista holhoustoimilain säädöksien mukaisesti. Lap- sen omaisuutta voivat olla esimerkiksi raha- tai osakelahjat, vahingonkorvaukset, perintö tai jakamaton kuolinpesä. Omaisuuden on tällöin pysyttävä lapsen omissa nimissä eikä näitä varoja saa sekoittaa muihin varoihin, kuten esimerkiksi vanhempien tai muiden omiin. Alaikäinen lapsi ei voi itse määrätä omasta omaisuudestaan, ja näin ollen vanhempien onkin varmistettava, että lapsen oikeudet täyt- tyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Alaikäisellä, joka on jo täyttänyt 15 -vuotta, on kuitenkin oikeus määrätä itse omaisuudestaan, jonka on itse omalla työllään hankkinut. (Holhoustoimilaki 442/1999.)

(12)

Nuorella olisi hyvä olla realistinen käsitys säästämisestä, kuluttamisesta, käy- tössä olevista varoista, tuloista ja menoista, siitä paljonko tavallinen aikuinen kes- kivertoisesti tienaa kuukaudessa, millaisia pakollisia menoja ja arkisia elinkustan- nuksia perheillä on kuukausittain ja yleisesti raha-asioiden hoitamisesta. Kulutus- tottumuksista olisi hyvä keskustella nuoren kanssa ja suunnitella sekä sopia sel- keät pelisäännöt rahankäytölle, rahansaamiselle, viikko- tai kuukausirahan mää- rälle ja lisätienistien hankinnalle. Nuoren itsenäistymisen kannalta talousosaaminen on tärkeä edellytys. Kotona talouskasvatusta voidaan nuorelle opettaa viikkorahan kautta. Viikko- tai kuukausiraha opettaa säästämistä, rahankäytön rajal- lisuutta ja kuluttamiseen liittyvien valintojen tekemistä. Vastuu omasta talouden- hallinnasta kasvaa entisestään, kun nuorelle annetaan hoidettavaksi sellaisia maksueriä, joita vanhemmat ovat kustantaneet aikaisemmin, kuten esimerkiksi bussimatkojen ostamista. Myös sijoittaminen voidaan nuoren kanssa ottaa mukaan talousasioiden opetukseen. (Nordlund 2017; Talousosaaminen 2016). Nuo- ren kulutuskäyttäytymiseen voivat lapsuudenkodin valinnat vaikuttaa vielä myö- hemmässäkin vaiheessa (Saarinen 2001, 79).

Suomalaisista vanhemmista hieman alle 80 prosenttia antaa lapsilleen viikkora- haa. Tämä käy ilmi Danske Bankin (2017) teettämästä tutkimuksesta. Kyseinen kyselytutkimus kohdistui 7-12 vuotiaiden lapsien viikkorahoihin ja vanhempien heille antamaan talouskasvatukseen. Säännöllisen viikkorahan antamisen vanhemmat kokivat opettavan lapsille, että rahan eteen on tehtävä töitä sekä vastuullisuutta talousasioissa. Yli puolet vanhemmista oli sitä mieltä, että viikkoraha on vastikkeellista, eli sen eteen on tehtävä kotitöitä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa maksetaan viikkorahoja eniten käteisellä. Yli 80 prosenttia viik- korahaa maksavista suomalaisvanhemmista antaa viikkorahan käteisenä, kun taas esimerkiksi Ruotsissa viikkorahan siirtää lapsen pankkitilille neljännes vanhemmista. Käteisen käyttö vähenee kaiken aikaa Pohjoismaissa, koska digitaalisen rahan maailmassa toimiminen on yleistynyt. Rahan antaminen käteen nuorelle tuo fyysisen kosketuksen rahan määrään, mutta se ei valmenna nuorta digi- taalisiin talousasioihin. (Danske Bank 2017; Appelqvist 2017.)

(13)

Digitalisaation ansiosta esimerkiksi erilaisten mobiilipankkisovelluksien kautta nuori pystyy seuraamaan omaa rahatilannettaan ja säästämään. Samoin vanhemmat pystyvät seuraamaan jälkikasvunsa taloustilannetta sovellusten avulla lähes vaivatta. Tutkimukseen osallistuneista yli 60 prosenttia suomalaisvanhemmista seuraa ainakin jossain määrin lastensa viikkorahojen käyttöä tällä hetkellä.

(Danske Bank 2017.) Finanssialan yhdistyksen (2017) tekemä tutkimus tuo esille, että 15-17 -vuotiaista nuorista 36 prosenttia suunnittelee omia raha-asioitaan maksimissaan kuukaudeksi. 13 prosenttia kyseisestä ikäryhmästä ei suunnittelee lainkaan talousasioitaan. Raha-asioitaan pidemmälle suunnittelevien osuus kasvaa iän myötä. Alle 18-vuotiaista noin puolet seuraa säännöllisesti omia menojaan. Tutkimuksesta tulee esille se, että täysi-ikäisyyden saavutettuaan he alka- vat seurata säännöllisesti menojaan, kuten kaikki suomalaiset keskimääräisesti.

Suomalaisista kaikista ikäryhmistä 94 prosenttia seuraa omaa kulutustaan. (Fi- nanssiala 2017, 8.)

Useimmiten nuori itsenäistyy siinä vaiheessa elämää, kun muuttaa esimerkiksi opiskelujen vuoksi pois lapsuudenkodistaan. Suomen valtio tukee peruskoulun jälkeisen opiskelun rahoittamista, eli opiskelija saa useimmiten opintotukea.

Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä sekä opintolainasta, joka on val- tion takaamaa. Opintotuen saamiseen vaikuttavat opiskelijan ikä, opiskelutaso, opintojen aloitusvuosi ja asumisjärjestelyt. (Kela 2016.) Kotoa pois muuttaminen onkin keskeinen käännekohta taloudellisten vaikeuksien syntymisessä (Oksa- nen, Aaltonen & Rantala 2015, 18). Majamaan & Rantalan (2016, 25) tekemässä tutkimuksessa korostui, että velkaongelmia on harvimmin vielä kotona asuvilla nuorilla. Oman talouden hoitaminen ja vastuunkantaminen siitä saattaa mietityt- tää itsenäistyvää opiskelijaa, sillä käytettävissä olevat tulot ja tuet ovat usein riit- tämättömät ja työnteko opintojen ohella saattaa hidastaa opiskelua ja valmistu- mista, jos työtä ylipäänsä löytyy. Työnteko useimmiten on kuitenkin välttämätöntä opiskelujen ja arkisten kustannusten rahoittamiseksi. Esimerkiksi kesätyöt ovat nuorelle hyvä mahdollisuus hankkia tienestejä tulevaa lukuvuotta varten. Nuoren kotoa poismuutto saattaa merkitä myös siirtymistä suoraan työ- ja/tai perhe-elä- mään. Taloudenhallinnan opettelun lisäksi nuori joutuu tekemään monenlaisia

(14)

ratkaisuja tulevaisuuteen liittyen, kuten esimerkiksi ottamaan opinto- ja asunto- lainaa sekä tekemään muita investointeja. Elämäntilanteet saattavat muuttua no- peasti. Pienten palkkatulojen ja kulutusmenojen yhteensovittaminen voi olla haasteellista. Taloudellisten ongelmien riskiä kasvattavat nuoren puutteelliset taloustaidot, kulutusmahdollisuudet ja -valinnat, runsas velanotto ja epävakaat työ- markkinat. (Mason & Gordon 2011, 20-21; Oksanen, Aaltonen & Rantala 2015, 17-19; Majamaa & Rantala 2016, 52).

Kun nuoren varat – viikkorahat, säästöt tai ansiotulot – loppuvat, mutta kuluttaminen jatkuu, se koituu yleensä vanhempien kustannettavaksi. 15-17 -vuotiaat nuoret ovat kuitenkin jo rajoitetusti oikeustoimikelpoisia, joten velkaongelma nuoren omiin nimiin saattaa syntyä jo 15 -vuotiaana. Myös rikosvastuu alkaa 15 - vuotiaana. Täysi-ikäiset eli 18 -vuotta täyttäneet nuoret ovat oikeustoimikelpoisia.

Tutkimusten osoittavat, että velkaongelmat 15-17 -vuotiailla liittyvät usein liiken- nerikkomuksiin ja sakkorangaistuksiin. Ikä vaikuttaa hyvin oleellisesti velkaantu- miseen – velkaongelmien määrät ja muodot voivat paisua täysi-ikäisillä, sillä 18- vuotias nuori voi tehdä sopimuksia, kauppoja ja ottaa luottoa. (Rantala & Maja- maa 2015, 7.)

Majamaan & Rantalan (2016, 4) mukaan lainaa joudutaan yhä useammin ottamaan opintoihin ja halutun kulutuksen ylläpitämiseksi. Saarisen (2001) mukaan nuorten keskuudessa säästäminen on pitkällä tähtäimellä harvinaista. Tämä johtaa helposti velkaongelmiin, jos yllättäviin menoihin joudutaan aina ottamaan vel- kaa. Eläminen on muuttunut yhä luotollisemmaksi. (Majamaa & Rantala 2016, 4, 53.) Kuitenkin Saarisen (2001, 78) tekemä tutkimus osoittaa, että nuoret eivät olleet innokkaita lainanottajia, eivätkä uskoneet makean elämän saavuttamiseen kulutusluottojen avulla. Samoin Majamaan & Rantalan (2016) tekemän tutkimuksen kautta voidaan osoittaa, että nuoret suhtautuvat varauksellisesti lainan otta- miseen. Tutkimukseen osallistuneet uskovat, että nuoret velkaantuvat sen vuoksi, että eivät hallitse velkarahan käyttöä ja epäilevät maksumoraalin heiken- tyneen edellisiin vuosiin verrattuna. (Majamaa & Rantala 2016, 3.) Nuorten ta-

(15)

lousosaamisen kehittämisessä ovat koulut ja vanhemmat yhteistyössä merkittä- vässä roolissa (Danske Bank 2016). Perheiden rahan käytöllä ja talousasioiden vastuunkannolla on suuri esimerkillinen merkitys minkälaiset valmiudet talousosaamiseen lapsi tai nuori saa. Koulun tehtävänä on tukea kotona opittua talouskasvatusta (Finanssiala 2016; Kaihari 2015.) Nuorten tulisi oppia vastuullisiksi rahankäyttäjiksi, jolloin myös velkaongelmilta voitaisiin välttyä (Majamaa & Ran- tala 2016, 53).

2.4 Puutteellinen talousosaaminen

Suomessa kulutusluottojen, pikalainojen, osamaksuratkaisujen ja muiden vakuu- dettomien luottojen saannin helpottumisen myötä ne ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Ne tarjoavat nopean väylän kuluttamiseen ja hyödykkeiden saamiseen, mutta korkeakorkoiset lainat aiheuttavat helposti merkittäviä velkaongelmia. Taloudelliset vaikeudet voivat johtaa maksumerkintöihin ja ulosottoihin. Suo- malaisten maksukyvyn romahtamisesta kertoo oleellisesti se, että kotitalouksien velkaantumisaste on 2000-luvulla kasvanut reippaasti ja erilaisia maksuja ulos- otossa on suurella joukolla suomalaisista. (Majamaa & Rantala 2016, 4; Oksa- nen, Aaltonen & Rantala 2015, 16-19.) Varteenotettavana velkaongelmien mitta- rina voidaan pitää muun muassa maksuhäiriömerkintöjä (Rantala & Tarkkala 2010, 20). Vuonna 2015 lähes 370 000:lla suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä.

Vuoden 2016 lopussa maksuhäiriömerkintä oli 373 100:lla suomalaisella.

Vuonna 2017 rekisteröitiin yksityishenkilöille yli 1,65 miljoonaa uutta maksuhäi- riömerkintää. (Suomen Asiakastieto Oy 2017.)

Puutteellinen talousosaaminen voi johtaa taloudenhallinnan epäonnistumiseen.

Nuorten velkaantumisessa lapsuudenkodin tuen puute on merkittävässä osassa.

Velkaantumista 2000-luvulla on lisännyt nuorten keskuudessa suositut niin kut- sutut pikavipit, jotka ovat usein olleet harkitsemattomia ja saattaneet aiheuttaa nuorelle maksuvaikeuksia. Velkakierteeseen voi joutua, kun lainanmäärät ovat

(16)

liian suuria eikä niitä pystytä maksamaan takaisin. Tällöin saatetaan ottaa uutta lainaa, jolla vanhaa maksetaan pois. Velkakierteen seuraava vaihe on useimmiten maksuhäiriömerkinnät, velkomistuomiot ja ulosotto. (Mason & Gordon 2011, 9-10; Rantala & Tarkkala 2010, 19-23; Rantala & Majamaa 2015, 7; Majamaa &

Rantala 2016, 4, 6.) Maksuvaikeudet johtuvat useista eri syistä, joilla saattaa olla samanaikainen vaikutus. Näitä ovat esimerkiksi puutteellinen talousosaaminen sekä yhteiskunnan taloudellinen tilanne ja lainsäädäntö, työttömyys, pienituloi- suus, syrjäytyminen, erilaiset psyykkiset ja fyysiset ongelmat, kulutusluottojen ot- taminen, liiallinen kuluttaminen tai ylipäänsä holtiton rahankäyttö. Nuoriin kohdis- tuu paljon mainontaa ja he omaksuvatkin yleensä muita ikäryhmiä nopeammin esimerkiksi teknologiset laitteet osaksi kulutustaan ja elämäntyyliään. (Koljonen 2002, 12-13.) Nuorten elämässä kulutuksella on tärkeä rooli: kulutuksella haetaan nautintoa, ilmaistaan identiteettiä, luodaan tiettyä elämäntyyliä ja kulutetaan vapaa-aikaa shoppaillen. Kun tavaraa tai palveluita hankitaan yli tarpeiden tai kulutetaan rahaa yli taloudellisten mahdollisuuksien, voidaan puhua ”ylikuluttami- sesta”. (Saarinen 2001, 78.)

Koljosen (2002, 13) mukaan velkaantuminen nuorena voi vaikuttaa läpi koko lop- puelämän. Majamaan & Rantalan (2016, 2, 52) tekemän tutkimuksen perusteella lainatyyppien lukumäärän kasvaessa velkaongelmat yleistyvät. Lainojen yhdistä- minen on usein hyvä ratkaisu tällaisissa tilanteissa. Velallisen tarvitsee seurata enää yhtä lainaa, sen maksuaikataulua ja lainanhoitokuluja, myös koroissa ja muissa lainaan liittyvissä kuluissa saavuttaa usein säästöjä tätä kautta. (Rantala

& Tarkkala 2010, 23-25; Majamaa & Rantala 2015, 7.) Selviytyminen velkaantu- misesta voi kestää kymmenenkin vuotta (Koljonen 2002, 13).

Oman rahankäytön tutkimista ja talousasioihin paneutumista kannattaa tehdä etenkin, jos taloudenhallinta syystä tai toisesta epäonnistuu. On mietittävä mistä velkaantuminen johtuu ja mitä velkaantumista aiheuttaville tavoille voisi tehdä.

Omaa rahankäyttöä voisi järkevöittää laatimalla konkreettinen ja realistinen ta- lousbudjetti kirjaamalla ylös kaikki menot ja tulot. Huolellisesti laadittu kuukausi-

(17)

budjetti auttaa nuorta suunnittelemaan elämää eteenpäin kapealla budjetilla. Vel- kaantuneet nuoret kamppailevat usein pitkään yksin velkaongelmiensa kanssa, koska saattavat kokea häpeää asian julkitulosta tai eivät itse halua miettiä koko asiaa. Tällöin vaarana on, että maksuongelmat vain syvenevät. Veloista ja mak- suongelmista selviäminen on kuitenkin mahdollista. Apua nuoret saavat usein vanhemmiltaan tai muilta läheisiltä, hankkimalla lisätyötä sekä säästämällä kai- kessa mahdollisessa. Talous- ja velkaneuvonta sekä erilaiset maksuja velkajär- jestelyt ovat auttavia tahoja. Maksuhäiriöistä ja velkakierteistä puhutaan paljon, rahankäytöllä ei kuitenkaan saa pelotella. On erityisen tärkeää, että jokaisella nuorella on mahdollisuus oppia hyväksi talousosaajaksi ja heitä kannustetaan vastuulliseen taloudenpitoon. (Mason & Gordon 2011, 14-15; Rantala & Tarkkala 2010, 29-30; Majamaa & Rantala 2016, 8, 33; Lounasmeri 2016.)

Kuviossa 1 on yhteenveto talousosaamiseen liittyvistä osatekijöistä.

Kuvio 1. Yhteenveto talousosaamisesta

R

Rahan käsittely

Verotus Sijoittaminen Lainaaminen

Palkan ansaitseminen

Investoinnit Kuluttaminen Talouskäyttäytyminen

Säästäminen

Talousosaaminen

Luottotiedot

Taloustieto Yritystalous

Julkinen talous Budjetointi

(18)

3 OMA ONNI -OHJELMA

3.1 Oma Onni -oppimisympäristö

Digitaalisen teknologian kehittymisen johdosta oppilaitokset ovat vain yksi oppi- misympäristö muiden joukossa (Piispanen 2013). Tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen ansiosta oppiminen on mahdollista kaikkialla (ubiikkioppiminen), li- säksi se mahdollistaa tiedon ajankohtaisuuden (Jantunen & Haapaniemi 2013, 179). Lähiopetuksen ja verkko-opetuksen eri menetelmien yhdistäminen on su- lautuvaa opetusta (Joutsenvirta & Kukkonen 2009, 9), jossa yhdistyvät erilaiset vuorovaikutustilanteet soveltuvin metodein (Haasio & Haasio 2008, 45). Opetus- työn kehittämiseen verkko-opetus tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Oppimispro- sessi on moniulotteisempi ja syväsuuntautuneempi, kun opetusta ja oppimista tapahtuu useammassa oppimisympäristössä, kuten esimerkiksi lähiopetuksessa ja verkkoympäristössä. Nykyajan nuorille internet ja verkkoyhteisöt ovat luonnol- lisia toiminta- ja oppimisympäristöjä. Lähes jokaisella nuorella kulkee nykyään virtuaalisuuden edellyttämä teknologinen laite, kuten tietokone, tabletti tai älypu- helin, mukana. (Piispanen 2013; Piispanen 2008; Silander & Koli 2003, 7, 102;

Mäkitalo & Wallinheimo 2012, 11.)

Nykypäivän koululaisista, jotka ovat syntyneet uuden tietoja viestintätekniikan maailmaan, voidaan käyttää nimitystä ”diginatiivit” (Jantunen & Haapaniemi 2013, 179). He ovat niin kutsuttua nettisukupolvea (net generation). Heille erilaiset teknologiset välineet ovat jokapäiväisiä laitteita, he arvostavat avoimuutta, valinnanvapautta ja persoonallisuutta, toimivat verkossa tehden yhteistyötä ja muodostaen ystävyyssuhteita ja odottavat viestinnältä nopeaa rytmiä. Koulutuk- seen, työelämään ja vapaa-aikaansa he toivovat erilaisia viihde-elementtejä ja pelaamista. Oppimisympäristöissä tulisikin huomioida nettisukupolvelle ominai- sia piirteitä, jotta motivaatio yhdessä tekemiseen säilyisi. (Multisilta & Niemi 2014, 175.)

(19)

Verkkopohjainen oppimisympäristö toteutetaan verkkoteknologioiden ja internetin avulla (Manninen 2000, 37). Käytännössä käsitteet verkko-opetus ja verkko- oppiminen tarkoittavat erilaisten verkkoteknologian sovelluksien hyödyntämistä työkaluina opetuksessa ja oppimisessa (Lakkala 2015, 54). Internetin käyttö ja tietoteknologian jatkuva kehittyminen kannustavat myös opetus- ja oppimiskäy- tänteiden kehittämiseen. Teknologiaa ei kuitenkaan tule pitää itseisarvona, vaan sen avulla tulisi pyrkiä luomaan merkityksellisiä oppimistilanteita tuomalla uutta perinteiseen opetukseen. (Lehtinen 2015, 5, 41.) Erilaisia toimintaympäristöjä, medioita ja työtapoja ei ole tarkoitus asettaa vastakkain – verkko-opetus vs. kasvokkain opetus – vaan niitä sovelletaan yhdessä kokonaisvaltaisesti oppimisen ja tavoitteiden toteutumisen lähtökohdista (Mäkitalo & Wallinheimo 2012, 37).

Joutsenvirran & Kukkosen (2009, 9) mukaan verkko tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia opetuskäyttöön ja opiskelijoilta onkin saatu hyvää palautetta opetusmenetelmien sulauttamisesta. Silanderin & Kolin (2003, 103) mukaan verkko- opiskelu koetaan tehokkaana oppimismenetelmänä. Nykyisin opetuksessa, etenkin korkeakouluissa, tietoja viestintäteknologiaa hyödynnetään päivittäin. Ope- tuksen sulauttaminen ei ole tällä hetkellä enää pohdinnan asteella, vaan nyky- hetkellä on enemmänkin aika keskittyä sulautuvan opetuksen pedagogisiin so- velluksiin. (Joutsenvirta & Kukkonen 2009, 9.)

Oma Onni -ohjelma on talouskasvatukseen keskittyvä oppimisympäristö. Oma Onni -ohjelman tavoitteena on kasvattaa nuorten talousosaamista, kehittää ja vahvistaa heidän rahankäytön taitojaan sekä antaa tietoa yrittäjyydestä. Oppimis- ympäristönä toimii verkko-oppimisympäristö internetissä, josta löytyy kuusi ai- healuetta. Oppimateriaalissa käsiteltävät aihealueet ovat päivittäiset raha-asiat ja verkkokauppa, työelämä, säästäminen ja sijoittaminen, lainaaminen, vakuuttami- nen sekä yrittäminen. Näistä kaikista aihealueista on koottu oppimisympäristöön runsas tietopaketti, joka koostuu lyhyistä teoriaosioista, sanastosta, opettavai- sista verkkopeleistä ja -tehtävistä, oppimisvideoista sekä verkkolehdestä. Oma Onni -ohjelman ja -oppimisympäristön kohderyhmänä ovat yläkoulun yhdeksäs-

(20)

luokkalaiset. Oppimateriaalit on toteutettu yläkoulun yhteiskuntaopin opetussuunnitelman mukaisesti. Oma Onni -oppimisympäristö soveltuu itseopiskeluun verkossa. Oma Onnin tuottamat aineistot ja sivustot ovat maksuttomia, niitä voivat koulut yhteiskuntaopin oppitunneilla ja vanhemmat niin halutessaan hyödyn- tää nuorten talousasioiden opetuksessa. (Autio 2016.)

Vuosittain Oma Onni -ohjelmaa kehittävät Koulutuskeskus Sedu, Seinäjoki, Kou- lukadun opetuspisteen kolmannen vuosikurssin merkonomi- ja datanomiopiskelijat. Opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat, ohjelmasta vastaavien opettajien johdolla, talousaiheista materiaalia verkko-oppimisympäristöön sekä esittelytilai- suudet yläkouluille. Merkonomi- ja datanomiopiskelijat esittelevät peruskouluissa Oma Onni -oppimisympäristön. Perusajatuksena on opettaa taloustaitoja nuorilta nuorille sekä lisätä nuorten talousosaamista. Oppimateriaaleista ja koulukäyn- neistä vastaavat opiskelijat, jotka ovat noin kolme vuotta kohderyhmää vanhem- pia. Tällöin voidaan puhua vertaisoppimisesta. (Autio 2016.) Fields & Plathan (2012) tarkoittaa vertaisoppimisella opetus- ja oppimisstrategioita, joissa toisil- leen tasavertaiset ihmiset opiskelevat yhdessä uutta asiaa. Oppimista tapahtuu muun muassa keskusteluiden, kysymysten ja mallien avulla. Vertaisoppimista tapahtuu useissa erilaisissa tilanteissa, joissa opiskelijat toimivat kasvokkain yh- dessä, mutta myös verkossa, erilaisten pelien, blogien, keskusteluryhmien ja muiden virtuaalimaailmojen kautta. Parhaimmillaan vertaisoppiminen on silloin, kun ohjaajilla on riittävästi koulutusta aiheeseen ja yhteishenki on hyvä. (Fields &

Plathan 2012.)

Oma Onni -ohjelmassa tulee vahvasti esille moniammatillinen yhteistyö, sillä am- matillinen koulutus on tässä tiiviisti yhteistyössä muun muassa perusasteen ja yrityselämän kanssa (Autio 2016). Moniammatillisella pedagogisella yhteistyöllä tarkoitetaan sitä, että hyödynnetään lisäksi oppilaitoksen ulkopuolista asiantun- temusta. Kun opetus ja oppiminen yhdistetään ympäröivään yhteiskuntaan, sen ilmiöihin ja toimintoihin, voidaan puhua rajoja ylittävästä pedagogiikasta. Tavoit- teena moniammatillisessa pedagogisessa yhteistyössä on nuorten oppimisen edistäminen ja toimintakulttuurin kehittäminen niin, että se mahdollistaa kaikkien

(21)

osapuolten oppimisen. (Krokfors, Kangas, Kopisto, Rikabi-Sukkari, Salo & Ves- terinen 2016, 8.)Oma Onni -ohjelman merkonomi- ja datanomiopiskelijat opiskelevat itse ajankohtaisia talousasioita ja yrittäjyyttä, ja opettavat näitä asioita perusasteen oppilaille hyödyntäen koulukäyntejä ja verkko-oppimisen mahdollisuuksia. Esittelykäynnit tukevat merkonomi- ja datanomiopiskelijoiden ammatil- lista kasvua. Opetusmenetelminä käytetään muun muassa vertaisoppimista ja yhteistoiminnallista oppimista, jotka soveltuvat erinomaisesti Oma Onni -ohjelman toteuttamiseen selkeiden aikataulujen, tavoitteiden, menetelmien, resurs- sien, arvioinnin ja kehittämisen kannalta. (Autio 2016.)

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oppijat ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa kehittäen ja syventäen oppimistaan ryhmissä joko kasvokkain tai tietokoneen välityksellä. Opiskelu voi olla teoreettista tai käytännöl- listä. (Kauppila 2007, 155, 159.) Oppiminen on vuorovaikutteinen tapahtuma- ketju. Yhteistoiminnallisia oppijayhteisöjä syntyy, kun oppija on aktiivisessa roolissa; hän saa jakaa omia kokemuksiaan ja tuoda esiin omia tietojaan yhteis- työssä muiden oppijoiden kanssa. (Mäkitalo & Wallinheimo 2012, 12.) Tavoit- teena yhteistoiminnallisessa oppimisessa on ohjatusta työskentelystä siirtyminen entistä itseohjautuvampaan suuntaan (Mannisenmäki 2000, 111). Oppimistilan- teista, joissa opiskelijat oppivat yhdessä toinen toisiltaan oppien, voidaan puhua vertaisoppimisesta. Opettaja järjestää vertaisoppimisen tilanteet, mutta ei itse toimi perinteisessä opettajanroolissa opettaen tai kontrolloiden opiskelijoiden oppimista. Vertaisoppimisen hyötyjä ovat avoimuus, tasa-arvo, yhteisöllisyys, yh- dessä tekeminen, toisten kohtaaminen ja huomioonottaminen sekä näkökantojen tutkiminen. (Öystilä 2010.)

Monipuolisimmin taitoja kehittävät oppijalähtöiset oppimisympäristöt, jossa oppilas voi itse valita omia työskentelytapojaan ja asettaa tavoitteita itselleen. Verkko- oppimisessa opiskelijan roolina onkin aktiivinen toimija, joka ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Oppija saa käyttää ja tuoda esille omia tietojaan, taitojaan ja ajatuksiaan sekä jakaa niitä muille oppilaille. (Silander & Koli 2003, 102; Häk-

(22)

kinen 2015, 70.) Verkko-oppimisympäristöä voidaan kutsua avoimeksi oppimis- ympäristöksi. Avoimella tarkoitetaan sitä, että opiskelijalla on mahdollisuus ajasta ja paikasta riippumatta opiskella verkko-oppimisympäristössä. Avoin oppimisym- päristö tukee oppijakeskeistä opiskelua, sillä ajan ja paikan riippumattomuuden lisäksi menetelmien, toteutustapojen ja oppimissisältöjen suhteen se on jousta- vaa. (Haasio & Haasio 2008, 45.) Avoimet monipuoliset verkko-oppimisympäris- töt tarjoavat oppijalle mahdollisuuden itsenäiseen työskentelyyn omassa tah- dissa. Tämä antaa mahdollisuuden oppijoiden erilaisille oppimistyyleille ja -stra- tegioille. Tietokoneavusteiset oppimisympäristöt mahdollistavat myös tekemällä oppimisen (learning by doing), kun oppijat saavat käyttää luovuuttaan ja tuoda esille omia tietojaan ja oivalluksiaan. Luova opiskeluympäristö antaa mahdollisuuden oppijoiden väliselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle, aidolle yhteistyölle, tiedon uudelleen käsittelylle, itseohjautuvuudelle ja itsearvioinnille. (Tella 1997, 51-52.)

Nykykäsityksen mukaan oppimisessa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys on kiistaton (Manninen, Burman, Koivunen, Kuittinen, Luukannel, Passi & Särkkä 2007, 69). Lehtinen (2015, 17) ja Manninen & Nevgi (2000, 93) ovat sitä mieltä, että tietokoneavusteisessa opiskelussa keskeistä oppimiselle on vuorovaikutus.

Vuorovaikutus koetaan Stortin ja Tulosen (2005) mukaan yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi verkko-opiskelussa, mutta se voi olla ongelmallista toteuttaa. Vuopala (2013, 13) on sitä mieltä, että erilaisten teknologioiden avulla, jotka on suunniteltu vuorovaikutuksen ja ryhmätyön edistämiseen, voidaan tukea yhteisöllistä oppimista. Sujuva vuorovaikutus, yhteinen ongelmanratkaisu oppimistehtävissä ja opiskelijoiden korkea motivaatiotaso edistävät yhteisöllistä oppimista (Vuopala 2013, 5). Myös Koivula (2010, 37) toteaa, että sosiaalisella vuorovaikutuksella on myönteistä vaikutusta yksilön oppimiseen. Sosiaalisia taitoja (social skills) opitaan vuorovaikutusmallien avulla. Näiden valmiuksien kautta muun muassa oppijan oma identiteetti rakentuu, oppiminen edistyy ja hän pystyy ratkaisemaan ongelmia, arvioimaan toimintansa seurauksia, ilmaisemaan itseään tilanteen vaatimalla tavalla, luomaan ystävyyssuhteita, tukemaan ryhmien toimivuutta ja saavuttamaan tavoitteita. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 242.) Haasio &

(23)

Haasio (2008, 47) kertovat sähköisten oppimisympäristöjen palvelevan usein it- senäistä oppimista, mutta tiedonrakennusprosessin kannalta tärkeä edellytys on autenttisen dialogin tuominen mukaan oppimistilanteisiin.

Yhteistoiminnallisuuden eri muodoissa rakentuu sosiaalinen vuorovaikutus. Yh- teistoiminnallisuus on olennainen osa sosiokonstruktiivista vuorovaikutusta, jossa se ilmenee interpersoonallisena vuorovaikutuksena (interaction) ja vasta- vuoroisuutena (reciprocal). (Kauppila 2007, 151, 155.) Sosiokonstruktivismissa syvällinen oppiminen edellyttää vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa oppija si- säistää oppimaansa tietoa, mutta toimii myös tiedon jakajana. Voidaankin puhua yksilöllisestä ja yhteisöllisestä oppimisen rakentumisprosessista. Opiskelijan oma aktiivinen rooli ja tiedon jakaminen korostuvat sosiokonstruktiivisessa oppimisnä- kemyksessä. Opettajan roolina ei ole tiedonsiirto oppijoille, vaan pikemminkin heidän ohjaamisensa kohti oppimisprosesseja ja tiedonhakua. Oppimisympäris- tön merkitys, yhteistoimintamuodot ja -menetelmät korostuvat opetuksessa.

(Kauppila 2007, 50-51; Manninen ym. 2007, 51, 71.) Sosiokonstruktiivisuuden merkittävänä kehittäjänä pidetään venäläistä Lev Vygotskya, joka korosti vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnallisuuden merkitystä oppimisessa. Vygotskyn (1978) teoriassa kielenkehitys vaikuttaa sosiaalisen ympäristön ja yksilön oman toiminnan välillä. Sosiaalinen ja ulkoinen toiminta haasteellisine tehtävineen si- säistyy yksilölle oppimisen ja kokemusten avulla. (Kauppila 2007, 79-80; Arvaja

& Mäkitalo-Siegl 2006, 128; Lehtinen 1997, 19.)

Vaattovaaran (2005, 50) mukaan yliopisto-opiskelijat ovat painottaneet oppimis- ympäristöissä eri osa-alueita, kuten tiedon rakentelua, arviointia, yhteisöllisyyttä ja opiskelijan yksilöllistä huomioimista. Yhteisön merkitys korostui opiskelijoiden ongelmaratkaisuprosessissa; tieto lisääntyy yhteistoiminnallisesti eri näkökul- mien esiintuomisella ja arvioinnilla. Yksittäisen opiskelijan kohdalla tavoitteena on uuden tiedon oppiminen ja ajattelun syventäminen. (Vaattovaara 2005, 50.) Verkko-oppimisympäristöjen tavoitteena on opiskelun ja oppimisen tukeminen.

Tällöin viestinnän ja vuorovaikutuksen sujuvuus on merkittävä tekijä. Verkko-op-

(24)

pimisympäristön tehtävineen ja ohjeistuksineen on oltava selkeitä ja helppokäyt- töisiä, jotta mielekkyys opiskeluun säilyy ja tavoitteet saavutetaan. (Matikainen 2009, 27-29.)

Jantunen ja Haapaniemi (2013, 233) puhuvat oppimisen sosiaalisuudesta: yhtei- sön toimintaan osallistuminen on välttämätöntä oppimisen kannalta. Siinä opiskelija saa tuoda muun muassa esille omia näkökulmiaan aiheeseen. Yhteisössä toimiminen ja yhteinen tekeminen tuovat oppilaalle mahdollisuuksia uuden oppimiseen kokemuksien kautta ja mahdollisuuden oman osaamisen arviointiin ja ke- hittämiseen. Tällöin se myös vahvistaa oppijan käsitystä itsestään – mitä hän osaa ja mitä pitäisi vielä oppia suhteessa muihin. Ihmisellä on luontainen kyky siirtää osaamistaan muille etenkin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Nykyajan kehittyneen informaatioteknologian avulla tietoa ja uutta osaamista voidaan siir- tää kaikkien ulottuville hetkessä. (Jantunen & Haapaniemi 2013, 233, 305.) Yh- teistoiminnallisessa oppimisessa oppija opettaa toista oppijaa tavalla tai toisella, jolloin opetettava oppii uutta ja opettava syventää omaa osaamistaan ja tietotai- toaan (Ketamo, Koivisto & Koivisto 2014, 244). Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa ja tukee yhteisöllistä oppimista, tästä on saatu myönteisiä kokemuksia kouluja yliopistokontekstissa (Arvaja & Mäkitalo-Siegl 2006, 125). Yhteistoimin- nallisuuden vaikutuksia oppimistuloksiin on tutkittu: tutkimusten perusteella yh- teistoiminnallinen oppiminen vaikuttaa oppijoiden suoriutumiseen positiivisesti (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 269).

Vuopala (2013) on tutkinut tietokoneavusteista yhteisöllistä oppimista ja verkko- vuorovaikutusta. Tutkimuksessa teknologia nähtiin toimenkuvaltaan yhteisöllisen oppimisen osallistavana ja myötävaikuttavana tekijänä. Vuopalan tutkimuksen tu- lokset osoittavat, että yhteisöllistä työskentelyä ja oppimista huomattavimmin edisti ryhmän aktiivinen toiminta ja sellaiset ominaisuudet, kuten sujuva vuorovaikutus ja muiden opiskelijoiden vertaistuki vastavuoroisten keskusteluiden avulla sekä positiivinen ilmapiiri, kaikkien ryhmäläisten sitoutuminen ja osallistuminen sekä ryhmän heterogeenisyys. Oppimisympäristöön liittyvät tekijät, kuten

(25)

oppimistehtävien muotoilu, yhteinen ongelmanratkaisu ja tietotekniikan toimi- vuus, edistivät vahvasti yhteisöllistä oppimista. Tutkimuksen tuloksista tuli esiin myös se, että ohjaaja koettiin merkittävänä yhteisöllistä oppimista edistävänä te- kijänä. Ohjaajalta toivottiin aktiivista läsnäoloa, joka osallistuu ryhmäkeskustelui- hin ja koordinoi ryhmän työskentelyä verkko-oppimisympäristössä. (Vuopala 2013, 87, 125-128.)

Kääntä (2016) on tutkinut verkkokurssiopiskelijoiden vuorovaikutusta vertaisryh- mässä. Tutkimuksessa on havainnoitu muun muassa millaisia toimintoja opiskelijat tekevät, miten he toimivat vastavuoroisesti tietoa jakaen ja miten he tekevät harjoitukset yhteistyössä. Tutkimuksen tuloksista tulee esille, että verkko-opiskelu on parhaimmillaan vertaistoimintaa. Opiskelijat toimivat verkossa vuorovaikutuksessa vertaistensa kanssa esittäen heille kysymyksiä ja kommentteja, jakaen tietoa ja omia kokemuksia sekä neuvotellen ja tehden yhdessä harjoitus- tehtäviä. (Kääntä 2016, 3, 18.) Yhteistä Vuopalan ja Käännän tutkimuksille on se, että molemmissa tuli esiin opiskelijoiden oma aktiivinen osallistuminen sekä sujuva vuorovaikutus vertaisten kanssa.

Tella ym. (2001, 204-207) kuvailevat yhteistoiminnallisen opiskelun (engl. co- operative learning) olevan vuorovaikutusrakenteeltaan sellainen työtapa, joka lä- hinnä keskittyy lopputuotoksien saavuttamiseen ja helpottaa päämäärään pää- semistä. Yhteistoiminnallista opiskelua laajemmassa kontekstissa nähdään yh- teisöllinen opiskelu (engl. collaborative learning), jossa painottuu yhteinen toimin- takulttuuri ja työskentelyprosessi. Yhteisöllinen opiskelu voidaan mieltää henkilö- kohtaisena elämäntapana ja sosiaalisena tapahtumana, jossa vuorovaikutus ja dialogi muiden oppijoiden kanssa on keskeisessä asemassa. Tällöin opiskelu ja oppiminen hahmotetaan tutkimus- ja ongelmanratkaisuprosessina, jossa vasta- vuoroisen tekemisen ansiosta ja samansuuntaisten tavoitteiden saavuttamisen halusta syntyy jotain sellaista, jota kukaan oppija ei yksin saavuttaisi. Yhteisölli- sessä opiskelussa tieto ja käsitteet lisääntyvät, mutta myös muuntuvat. (Tella, Vuorento, Oksanen, Vahtivuori, Wager 2001, 203-211.) Verkkotyöskentelyssä

(26)

osallistujien ryhmäytymisellä on merkitystä sitoutuneen ilmapiirin luomiseksi – yh- teistyö sujuu tällöin hyvin, toisten osallistujien aktiivisuus tarttuu ja se kannustaa yksilöä toimimaan sekä itsensä että koko ryhmän hyväksi (Vaattovaara 2004, 121). Yhteisöllinen opiskelu on aktiivista yhdessä rakennettua, kokemuksellista, keskustelevaa, oppijoiden tietotaitoa yhdistävää, ohjattua ja tuettua toimintaa, joka ohjaa sisäistettyyn, jäsentyneeseen ja itsenäiseen osaamiseen ja oppimiseen (Vahtivuori-Hänninen, Tissari, Vaattovaara, Rajala, Ruokamo & Tella 2004, 30).

Verkon keskeinen ominaisuus ja verkko-opetuksen ydin on dialoginen vuorovaikutus ja yhteisöllinen opiskelu (Tella ym. 2001, 214-215). Lehtisen (1997, 31) mukaan tietotekniikan avulla voidaan luoda yhteisöllistä oppimista. Työvälineet tietokoneavusteisessa yhteisöllisessä oppimisessa ovat keskeisessä asemassa:

ne voivat edistää yhteistä tiedonhakua, tiedon tuottamista, käsittelyä ja vertailua sekä tutkimusprosessia ja tätä kautta edistää yksilön syvällistä oppimista. (Lehti- nen 1997, 31.) Verkon välityksellä tapahtuva vuorovaikutus on tehokasta ja nopeaa (Kauppila 2007, 159). Häkkisen ym. (2011, 53) mukaan oppimisympäristö- jen suunnittelussa on tietoverkkoteknologian yleistyessä yhä enemmän alettu painottamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja osallistuvan toiminnan merkitystä.

Tällaiset yhteisölliseen työskentelyyn pohjautuvat oppimisympäristöt voivat parhaimmillaan vahvistaa uuden tiedon tuottamista. (Häkkinen, Juntunen ja Laakko- nen 2011, 53.)

Teknologiaa voidaan hyödyntää yhteisöllisen työskentelyn ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä, jolloin niiden toiminnan ja ulottuvuuksien kautta voi tapahtua syvällistä oppimista (Salovaara 2006, 110). Didaktisen verkkoympäristön avulla opetus, opiskelu ja oppiminen – vaikkakin ne tulee erottaa toisistaan pe- dagogisesta näkökulmasta katsottuna – prosessoituvat yhteisölliseksi toimin- naksi, jossa tietoa rakennetaan, jäsennetään ja arvioidaan. Parhaimmillaan se kulminoituu oppimisen sisäistymiseen. (Vahtivuori-Hänninen, Tissari, Vaatto- vaara, Rajala, Ruokamo & Tella 2004, 30; Tissari, Vaattovaara & Vahtivuori-Hän- ninen 2004, 176.) Lipposen & Rönnholmin (2016, 48) mielestä digitalisaation

(27)

myötä oppijat ovat innostuneempia koulutehtävien parissa työskentelemiseen ja näin digitalisaatio vaikuttaa suorasti positiivisten tuloksien syntymiseen. Lisäksi oppijoiden luku- ja kirjoitustaidot ovat parantuneet, jota voidaan pitää epäsuorana digitalisaation vaikutuksena. (Lipponen & Rönnholm 2016, 48.)

3.2 Oma Onni -ohjelman tavoitteet ja toteutus

Oma Onni -ohjelma on aloitettu syksyllä 2010 Koulutuskeskus Sedun ja Oma Säästöpankkisäätiöiden yhteistyönä. Oma Onni -ohjelma toteutus on aloitettu selvittämällä kolmen eri yläkoulun, Seinäjoen yhteiskoulun, Seinäjoen lyseon ja Nurmon yläkoulun, 9-luokkalaisten talouden hallinnan perusasioiden tietämystä verkkokyselyn avulla. Näistä kouluista yhteensä 187 yhdeksäsluokkalaista vas- tasi kyselyyn, jossa esitettiin eri aihealueista 90 talousväittämää. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin verkko-oppimisympäristön toteutuksessa. Oma Onni -oppimisym- päristön suunnittelivat ja toteuttivat Koulutuskeskus Sedun merkonomi-, data- nomi- ja artesaaniopiskelijat yhdessä. Projektitehtävät jaettiin opiskelijoille heidän opiskeltavan tutkintonsa antamien valmiuksien perusteella: merkonomiopiskelijat, joita oli yhdeksän opiskelijaa, tuottivat oppimateriaalia ja ideoivat tietokone- pelejä ja niiden sisältöä, datanomiopiskelijat, joita oli kuusi opiskelijaa, toteuttivat verkko-oppimisympäristöä ja ohjelmoivat pelejä sekä artesaaniopiskelijat, joita oli kaksi opiskelijaa, suunnittelivat ja vastasivat oppimateriaalien ja oppimisympäris- tön visuaalisesta ilmeestä. Ohjaajina projektissa toimivat tuolloin kaksi Koulutus- keskus Sedun opettajaa, FM Ari Autio ja KTM Marketta Rantala. Verkko-oppi- misympäristön oppimateriaali koostui lyhyistä teoriaosuuksista, sanastoista ja pe- leistä. Hankkeen kohderyhmänä olivat peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset. Mate- riaali oli suunnattu verkossa tapahtuvaan itseopiskeluun ja oppitunneilla hyödyn- tämiseen. (Autio & Rantala 2011.) Oma Onni -ohjelman tavoitteena on lisätä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten talousosaamista ja yrittäjyyttä verkko-oppimis- ympäristön ja opetustuokioiden avulla. Oma Onni -ohjelman tavoitteena on kehit- tää ja vahvistaa nuorten rahankäytön taitoja niin, että he itse osaavat hoitaa omaa

(28)

talouttaan, ymmärtävät säästäväisyyden merkityksen ja välttyvät esimerkiksi yli- velkaantumiselta. (Autio, Rantala & Antola 2012.)

Lukuvuonna 2016-2017 Koulutuskeskus Sedu, Seinäjoki, Koulukadun opetuspisteen kolmannen vuosikurssin merkonomi- ja datanomiopiskelijat toimivat Oma Onni -ohjelmassa suunnitellen ja toteuttaen koulutustilaisuudet yläkouluille sekä kehittävät ja päivittävät verkko-oppimisympäristön koulutusmateriaaleja, Oma Onni -ohjelmasta vastaavien opettajien johdolla. Lukuvuonna 2016-2017 on syn- tynyt uusi aihealue: nuorten verotus, joka julkaistaan uudessa oppimisympäris- tössä keväällä 2018. Lukuvuonna 2016-2017 ohjelmasta vastaa kolmen opettajan tiimi, joka koostuu tietoja viestintätekniikan, liiketalouden sekä äidinkielen ja viestinnän opettajista. Merkonomi- ja datanomiopiskelijoita on hankkeessa mukana yhteensä 22 opiskelijaa. Lukuvuonna 2016-2017 Oma Onni -ohjelmaan osallistui Oma Säästöpankkisäätiöiden toimialueen yläkouluja. Järviseudun am- matti-instituutin, Sataedun, Sastamalan koulutuskuntayhtymän ja Koulutuskunta- yhtymä Tavastian merkonomiopiskelijat osallistuvat oppimisympäristön esittele- miseen omilla alueillaan.

Oppimisympäristön esittely tapahtuu käytännössä siten, että merkonomi- ja datanomiopiskelijat jalkautuvat alueen yläkouluihin ja pitävät luokassa yhden oppitunnin. Oppitunnit ovat positiivisia ja kannustavia ”nuorelta nuorelle” opetustun- teja, joissa projektiryhmän opiskelijat kertovat talousasioista käyttämällä opetuk- sessaan useita esimerkkejä nuorten elämässä tapahtuvista talouteen liittyvistä valinnoista. (Autio 2016.) Koulukäynnillä on yleensä kolme opiskelijaa, kaksi mer- konomiopiskelijaa ja yksi datanomiopiskelija, kertomassa peruskoulun yhdeksäs- luokkalaisille monipuolisesti tietoa talousosaamisesta sekä yrittäjyydestä nuoria kiinnostavalla tavalla pelien, videoiden ja useiden esimerkkien sekä todellisten tarinoiden avulla. (Autio, Rantala & Antola 2012.) Nuoret esittelevät Omaonni.fi - oppimisympäristön aihealueet ja kannustavat yhdeksäsluokkalaisia itseopiskeluun. (Autio 2016.) Verkko-oppimisympäristö tekee mahdolliseksi ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun (Silander & Koli 2003). Oma Onni -ohjelmassa

(29)

käytetään verkkopohjaista oppimisympäristöä, jonka tarkoituksena on tukea peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten talousosaamisen kokonaisvaltaista oppimis- prosessia. Silanderin & Kolin mukaan (2003, 24) lähiopetuksen ja verkko-opetuksen tulisikin linkittyä toisiinsa ja muodostaa yhtenäinen kokonaisuus.

Kuva 1. Kouluvierailu yläkoulussa (Hautala 2016.)

Toimintaympäristönä verkko tarjoaa uudenlaisia keskenään vaihtuvia rooleja ja ulottuvuuksia opettajien ja oppilaiden välillä, joka avartaa opetusta ja oppimista.

Verkko-oppimisympäristöä käytettäessä opettajan tuki korostuu nuorten oppijoiden kohdalla. (Vahtivuori-Hänninen ym. 2004, 45.) HelLa -projektin tekemään tutkimukseen lukuvuonna 2002-2003 osallistuneista opiskelijoista lähes kaikki (96,4

%) kokivat tavoitteellisen ja laadukkaan verkko-opiskelun kannalta tärkeäksi opettajien aktiivisuuden, osallistumisen ja palautteen antamisen. Opetus ja oh- jaus olivat suurimman osan (90,6 %) mielestä verkko-opetuksen tärkeimpiä piir- teitä. Lisäksi opettajilta toivottiin kannustavaa ja innostavaa tyyliä virtuaalikom- mentoinnissa. (Vahtivuori-Hänninen 2004, 72-73.) Oppimisympäristön ja pelien käyttötarkoitus määrittelee opettajan roolia. Jos opetus rakentuu eri vaiheista ja peli on muuta opetusta täydentävää, vaatii se opettajalta yleensä keskeistä roolia

(30)

oppimispelien ja pelillisten ympäristöjen opetukseen integroimisessa. (Koskinen, Kangas & Krokfors 2014, 33.) Oppijoiden ohjaaminen opettajan toimesta voi tapahtua ennen peliä, pelin aikana tai pelin jälkeen, joilla tuetaan oppimista, pelissä etenemistä ja tiedonrakentamista. (Krokfors, Kangas & Kopisto 2014, 215). Op- pimisympäristössä opiskeltaviin asioihin, sisältöihin ja tapoihin, vaikuttaa oppilaiden aikaisemmat kokemukset, tiedot ja osaaminen. (Harju & Multisilta 2014, 155).

3.3 Oma Onni -verkko-oppimisympäristö ja oppimateriaali

Nykypäivänä nuorten oppimisympäristöt ovat vaihtelevia ja moniulotteisia, muun muassa sen vuoksi, että nuoret käyttävät useita erilaisia teknologioita ja välineitä päivittäin. Teknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia ja tiedon tuottamista digi- taaliseen muotoon. Näiden avulla esimerkiksi tarkoituksenmukaisten opetusmenetelmien käyttäminen, opetuksen sisällöllinen uudistaminen ja erilaisten oppi- misympäristöjen hyödyntäminen onnistuvat. Opetuksessa voidaan käyttää sa- manaikaisesti erilaisia oppimisympäristöjä, joko oppilaitoksen sisäisiä tai ulko- puolisia, ja erilaisia teknologioita. (Krokfors, Kangas, Kopisto, Rikabi-Sukkari, Salo & Vesterinen 2016, 2.) Digitaalisten oppimisympäristöjen tavoitteena on teknologian avulla mahdollistaa entistä paremmin ja hauskemmin oppiminen nuorten taidot huomioon ottaen (Lipponen & Rönnholm 2016, 39). Verkko-ympäristön oppimateriaalin suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia pelejä ja simulaatioita (Vahtivuori-Hänninen ym. 2004, 45). Edellä maini- tuista esimerkkinä koulun lähiympäristössä tapahtuva historian opiskelu mobiili- peliä pelaten (Krokfors ym. 2016, 3). Kuitenkin tulee muistaa, että teknologia on vain välineistöä, joka tarvitsee ympärilleen pedagogiikan ja tilannetajua, ettei teknologian käyttö jää pelkälle viihdekäytön tasolle (Lipponen & Rönnholm 2016, 10).

(31)

Oppimisen ja opetuksen tukena voidaan käyttää erilaisia tietokonepohjaisia pe- lejä. Suurin osa nuorista pelaa jossain elämänsä vaiheessa verkkopelejä. Niiden avulla on mahdollista tavoittaa nuoria heidän omassa ympäristössään (Kojo 2011, 41.) ja ottaa koulumaailmassa huomioon oppijoiden omat oppimisen tavat (Vesterinen & Mylläri 2014, 57). Suomessa kiinnostus pelien ottamisesta opetus- käyttöön ja niiden tuomista mahdollisuuksista onkin lisääntynyt (Krokfors, Kangas

& Kopisto 2014, 209). Lipposen & Rönnholmin (2016, 28) mukaan opetuksessa tietokoneiden käyttö ja digitaaliset oppimispelit motivoivat lapsia ja innostavat heitä keskittymään etenkin verrattuna perinteiseen luokkaopetukseen. Pelaami- nen ja leikkiminen ovat tunnetusti lasten ja nuorten maailmassa keskeisiä uuden oppimisen tiloja (Vesterinen & Mylläri 2014, 56; Ängeslevä 2014, 119). Leikkien ja pelien avulla voidaan harjoitella ja oppia monia uusia tietoja ja taitoja (Harju &

Multisilta 2014, 156). Leikillisyys ja hauskuus edistävät mielikuvitusta ja luo- vuutta, ne auttavat käsittämään erilaisia ilmiöitä ja motivoivat uusien taitojen har- joitteluun ja kannustavat uuden tiedon oppimiseen (Harju & Multisilta 2014, 282).

Lapsen ja nuoren luontaiseen tapaan oppia kuuluu useimmiten ääni, liike ja toiminta (Jantunen & Haapaniemi 2013, 235). Toiminnallisuus, tehtävien tekeminen, luovuus ja kilvoittelu sekä muut pelilliset elementit voivat innostaa, motivoida ja sitouttaa oppilasta uuden opiskeluun ja aikaisempien tuloksien parantamiseen.

(Harju & Multisilta 2014, 156.)

Verkkopelien avulla opiskeluun on mahdollista tuoda uudenlaista kokemuksellisuutta ja elämyksellisyyttä, joka tunne-elämyksien kautta edistää ja motivoi oppimista. Myös vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden toimintaulottuvuus korostuu useimmiten verkkopelien avulla. (Tella, Vahtivuori, Vuorento, Wager, Oksanen 2001, 92.) Oppimispelien tulisi olla viihteellisiä, haastavia ja uteliaisuutta herättä- viä, mutta myös psykologisia perustarpeita tyydyttäviä, kuten oppijan itsenäi- syyttä, kykyjä ja osaamista tukevia sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvista- via. (Lipponen & Rönnholm 2016, 29.) Pelillisyys opetuksessa tuo opiskeluun mielekkyyttä, osaaminen kehittyy laaja-alaisesti, itsetunto kasvaa ja kyky toimia muiden kanssa kehittyy. Oppimispelien tulee olla pedagogisesti mielekkäitä ja nykyaikaisesti toteutettuja, jotta edellä mainitut tavoitteet toteutuvat. (Kiili, Tuomi,

(32)

Perttula & Kiili 2014, 238.) Tietoja ja taitoja voi oppia sekä kehittää erilaisten pelien kautta, kuten esimerkiksi tietovisa-, ongelmanratkaisu-, toiminta-, rooli-, seik- kailu-, tarina- ja simulaatiopelien avulla. Voidaankin puhua pelioppimisesta, jolla tarkoitetaan sitä, että pedagogisiin oppimisympäristöihin sovelletaan viihdepelien elämyksellisiä periaatteita. Pelioppimisessa keskeisessä asemassa ovat pistei- den hankkiminen, tasoissa edistyminen, saavutukset, palaute, palkinnot ja ver- tailu. (Holmström & Karevaara 2014, 192.)

Oppimisen kannalta olisi tehokasta saada oppijat kiinnostumaan opiskeltavasta aiheesta ja sisällöstä mielekkäällä tavalla (Lehtinen, Lehtinen & Brezovszky 2014, 40). Kun oppijoilla on mahdollisuus päättää itse ja vaikuttaa tehtävien ja tavoitteiden valintaan, se tuo heille autonomian tunnetta ja tällöin omat arvot oh- jaavat toimintaa. Tietokonepeleissä he saavat tähän mahdollisuuden, sillä pelit tuovat muun muassa joustavuutta ja erilaisten strategioiden käyttömahdollisuuk- sia. (Lipponen & Rönnholm 2016, 28.) Pelien avulla opitaan muun muassa käsi- teltävän aiheen asiasisältöä - tietoja, taitoja, yhteisöllisen tiedon tuottamista, sääntöjen noudattamista sekä ongelmanratkaisutaitoa. Oppimista ja opiskelua tukevien pelien tulee olla aidosti tavoitteellista toimintaa, riittävän haasteellisia, motivoivia, viihdyttäviä ja erityisesti oppijan kehitystasoon soveltuvia sekä seu- raavaa kehitystasoa huomioonottavia. (Manninen ym. 2007, 82-83.) Oppimispelit kannustavat oppijoita tiedon tuottamiseen ja edistävät yhteisöllistä oppimista, koska oppimispelit ovat yleensä myös osallistavia ja oppiainerajoja ylittäviä.

(Krokfors, Kangas & Hyvärinen 2014, 67). Oppilaan saama palaute verkko-oppimisessa on erittäin tärkeää, sillä se auttaa kehittämään oppijan omaa osaamista (Silander & Koli 2003, 24).

Tellan ym. (2001, 104) mukaan verkko-oppimateriaalit koostuvat usein pienistä pedagogisesti suunnitelluista osista, jotka muodostavat isomman kokonaisuu- den, josta opettaja voi valita itselleen sopivat palaset opetuksen tueksi tai vaihto- ehtoisesti oppija voi valita tietyt itseään kiinnostavat osat opiskelun tueksi. (Tella, Vahtivuori, Vuorento, Wager & Oksanen 2001, 103). Tieto- ja viestintätekniikan

(33)

käyttötapoja kehittämällä voidaan huomioida eri oppijoille mieluisimmat ja kiin- nostavimmat oppimistavat, jolloin pystytään myös ottamaan huomioon sekä eri- tyistä tukea tarvitsevat oppijat että lahjakkaat oppijat. Virtuaalisissa oppimisym- päristöissä oppijat voivat edetä omaa tahtiaan niin oppitunneilla kuin vapaa-ajal- lakin. (Lavonen, Korhonen, Kukkonen & Sormunen 2014, 97-99.) Verkko-opetus- materiaali koostuu esimerkiksi teksteistä, kuvista, tehtävistä, testeistä, kyselyistä, videoista, animaatioista, malleista ja prosesseista. (Tella ym. 2001, 103). Verkko- opetuksen kokemuksellisuutta voidaan edistää monipuolisella äänen ja kuvama- teriaalin käytöllä (Vahtivuori-Hänninen ym. 2004, 45). Oppimisvideoita voidaan käyttää oppimisessa ja opettamisessa monin eri tavoin. Tyypillisin tapa verkkovi- deoiden hyödyntämiseen oppimisessa on muiden tuottamien videoiden katselu.

Myös videoiden yhteisöllinen tuottaminen, jakaminen ja vuorovaikutteinen kom- mentointi motivoivat nuoria uuden oppimiseen, lisäksi tietoja viestintäteknologi- set taidot kehittyvät. (Multisilta & Niemi 2014, 178, 184.)

”Digitalisaatio tarkoittaa oppimisympäristöjä, jossa oppimateriaalit sulautuvat yh- teen ja oppimisratkaisut motivoivat oppilasta” (Lipponen & Rönnholm 2016, 39).

Keskeisenä periaatteena verkkoympäristön oppimateriaalien suunnittelussa on elämyksellisyyden ja kokemuksellisuuden merkityksen huomioiminen. Opiskeli- joita aktivoivana ja motivoivana tekijänä verkko-opetuksessa toimii kokemuksel- lisuus, haasteellisuus, pelinomaisuus, itseohjautuvuus ja immersiivisyys. (Tella ym. 2001, 216; Vesterinen & Mylläri 2014, 57.) Immersiolla tarkoitetaan uppoutu- misen käsitettä, jolloin pelaaja uppoutuu täydellisesti käynnissä olevaan tekemiseen ja pääsee virtaustilaan (flow). Immersiivisyys voi tapahtua täysin myös vir- tuaalimaailmassa, jolloin voidaan kokea, että pelaaja on sitoutunut ja syventynyt aiheeseen. (Holmström & Karevaara 2014, 197.)

Perinteiseen koulussa tapahtuvaan luokkahuonetyöskentelyyn pelit eivät vielä kovin vahvasti kuulu – ne voidaan kokea liian viihteellisenä luokkahuonetyösken- telyä häiritsevänä toimintana. Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu oppimispe- leillä olevan selkeitä oppimista tukevia vaikutuksia. Oppimispelejä voisikin käyt- tää eri tavoilla opetukseen soveltuvin osin. Oppimispelit voisivat olla esimerkiksi

(34)

kotitehtäviä joko ennen tai jälkeen tietyn asian käsittelemistä oppitunnilla, jolloin sillä haettaisiin joko etukäteistietoa aiheesta tai kerrattaisiin ja syvennettäisiin jo oppitunnilla käsiteltyä tietoa. (Multisilta, Niemi & Lavonen 2014, 293.) Finnable 2020 -hankkeen tekemä tutkimus osoittaa, että oppitunnin kulkua rytmittää hyvin pelien integrointi painettuun oppimateriaaliin (Kiili ym. 2014, 245).

Oma Onni -oppimisympäristön oppimateriaalissa käsiteltävät talousosaamisen aihealueet ovat päivittäiset raha-asiat, lainaaminen, säästäminen ja sijoittaminen, kuluttaminen ja verkkokauppa, työelämä sekä yrittäminen. Oppimisympäristössä näistä kaikista aihealueista on koottu kattava ja monipuolinen oppimateriaali, joka koostuu verkkolehdestä, teoriaosuuksista, verkkopeleistä, oppimisvideoista, sanastosta ja tehtävistä. Peleissä ja tehtävissä oppilas saa heti palautetta omasta osaamisestaan, esimerkiksi verkkopeleissä pelaajan edetessä seuraaville ta- soille, on hänen vastattava talousaiheisiin kysymyksiin, joissa vastauksen jälkeen näkyy välittömästi oikea vastaus ja selite asialle². Seuraavaksi esitellään Oma Onni -oppimisympäristön sisältämät aihealueet lyhyesti (kuva 2). Oppimisympä- ristön sivuilta löytyy Onniwiki, jossa on laajasti esiteltynä talousosaamiseen liitty- viä termejä. Onniwikin sanahaku on tehokas ja nopea keino löytää kattavaa tietoa termistölle.

2 http://omaonni.fi