Lepoa Herrassa : suomalaisten soukkaamiskokemukset ja suhde globaaliin ilmiöön

(1)

Lepoa Herrassa

Suomalaisten soukkaamiskokemukset ja suhde globaaliin ilmiöön

Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia

Pro gradu -tutkielma, huhtikuu 2017 Käytännöllinen teologia

Kalle Hemminki

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School Teologian osasto Tekijä – Author

Kalle Hemminki Työn nimi – Title

Lepoa Herrassa. Suomalaisten soukkaamiskokemus ja suhde globaalin ilmiöön.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Käytännöllinen teologia Kandidaatintutkielma 15.4.2013 65

Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Globaali karismaattinen kristillisyys on levittäytynyt laajasti ympäri maailmaa ja sen mukana tulevat hyvin monenlaiset karismaattiset rituaalit. Eräs näistä rituaaleista on soukkaaminen (soaking in the Spirit), missä meditatiivisella hiljentymi- sellä ja aktiivisella vastaanottamisella koetaan suurta Jumalan rakkautta ja eheytymistä.

Soukkaaminen on saanut alkunsa Toronton siunauksessa, mikä oli vaikuttava karismaattinen liikehdintä 1990-luvulla.

Toronton siunausta värittivät hyvin voimakkaat kokemukset Jumalan rakkaudesta, sekä tämän kokemuksen hyvin voimakkaat fyysiset ilmaisut, manifestit. Soukkaaminen on torontolaisuuden keskeinen rituaali. Sen aikana henkilö menee makoilemaan lattialle ja antaa Jumalan liottaa häntä Pyhässä Hengessä. Soukkaamisen aikana saatetaan kokea voimak- kaita kokemuksia, niin mielen kuin ruumiinkin tasolla.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää suomalaisten soukkaamiskokemuksia ja verrata sitä globaaliin ilmiöön. Tätä varten toteutin kyselyn Uskovaiset Nuoret Facebook ryhmässä, missä selvitin suomalaisten soukkaamiskokemuksia, sekä käytäntöjä. Sain kyselyyni 22 mielekästä vastaajaa ja näiden vastausten kautta tutkin suomalaisten soukkaamiskokemusta, sekä vertasin sitä globaaliin soukkaamisen kokemukseen, jota ovat tutkineet suoraan Michael Wilkinson ja Peter Alt- house, sekä aihetta sivuten Jürgen Römer. Vastaajissani oli sekä positiivisesti että negatiivisesti soukkaamiseen suhtautu- via henkilöitä, kuten myös henkilöitä, jotka suhtautuivat soukkaamiseen positiivisesti, mutta heidän kokemuksensa ei ollut normaalin soukkamiskokemuksen kaltainen.

Saamieni vastausten soukkaamiskokemus oli pääosin yhtenevä globaalin kokemuksen kanssa. Vastaajani kokivat suurta rauhaa ja Jumalan rakkautta sekä Jumalan äänen kuulemista soukkaamisen aikana. Soukkaamista saatettiin harjoittaa sekä yksin että ryhmässä. Ryhmäkokemuksessa korostui profeetalliset kokemukset sekä yhteisöllisyys. Yksin soukatessa korostui meditatiivisuus sekä ilmiön monimuotoisuus, sillä erikoisimmat soukkamiskokemukset olivat yksin soukkaavilta vastaajilta. Näitä eroja oli niin itse kokemuksessa, kuin soukkaamistavoissa.

Suurimpia eroja globaaliin ilmiöön oli fyysisten manifestaatioiden sekä soukkaamisesta aiheutuneen lähimmäisenrakkau- den puuttuminen. Soukkaaminen on Suomeen tullessaan kehittynyt rauhallisempaan ja individuaalisempaan suuntaan, jättäen taakseen kaikkein radikaaleimmat ilmenemismuotonsa. Tämän muutoksen on mahdollistanut torontolaisen teologian vahva postmoderni pohjavire, joka näkyy suuren kokemuksen korostamisen ja opin väheksymisenä. Tämän on nähtävissä laajasti myös Toronton siunauksesta periytyvissä liikkeissä. Tämä on mahdollistanut suomalaisille soukkaamista harjoittaville henkilöille hyvin vapaat kädet muokata soukkaamisesta itsensä näköinen ja tuntuinen rituaali.

Avainsanat – Keywords [etsi avainsanat yhdessä ohjaajasi kanssa]

Joensuun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, läntinen teologia

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School School of Theology Tekijä – Author

Kalle Hemminki Työn nimi – Title

Lepoa Herrassa. Suomalaisten soukkaamiskokemus ja suhde globaaliin ilmiöön.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Practical theology Kandidaatintutkielma 15.4.2013 65

Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Global charismatic Christianity has spread itself and its rituals vastly in the world. One of these rituals is called soaking or soaking in the Spirit where you experience God’s love and inner healing through meditative silence and active receiv- ing.

Soaking is born within Toronto blessing which was influential charismatic movement in the 90s. Toronto blessings characteristics were strong experiences on Gods love and really strong physical manifestations regarding that experience. Soaking was one key ritual in Toronto blessing. When people soak they lay down and let god soak them in his Spirit. People can experience strong physical and spiritual experience while soaking.

The aim of my master’s thesis is to describe Finnish soaking experience and to compare it to the global phenomena. To achieve this I made an inquiry in the Facebook group called Uskovaiset Nuoret in which I tried to get the information about this experience. I got 22 answers that benefitted my research and through these answers I researched this experience and its global counterpart which was researched specifically by Michael Wilkinson and Peter Althouse and inci- dentally by Jürgen Römer. In my answers were people whom had both negative and positive experiences about soaking and also people which although concern positively about soaking had uncommon soaking experience.

The experience of the answers I got was mainly same as within the global phenomena. My respondents experienced great peace, Gods love and hearing gods voice while soaking. Soaking was practiced alone or in group. The experience with soaking in the group emphasize prophetic and communal experiences. When soaking alone meditative experiences and diversity within experiences were emphasized because every uncommon soaking experience were from the people who practiced soaking alone. Unusualness were found both in the practice and experience of soaking.

Greatest differences between the answers I got and the global phenomena were that in my answers there were no physical manifestations or acts of loving your neighbor. Soaking prayer has become more calm and individualistic when coming in Finland leaving behind most radical manifestations. This chance is made possible by postmodern idea behind the theology of Toronto blessing. This postmodern idea is seen in the emphasis of experience and underestimation of doctrine. This postmodernity is seen also in the churches which have the same DNA as Toronto blessing. It has made possible to every person who is practicing soaking to morph the ritual to match their own needs and preferations.

Avainsanat – Keywords

University of Joensuu, University of Eastern Finland, Western Theology

(4)

1

Sisällys

1 Johdanto

2 Karismaattisuus, uskonnollinen kokemus ja aikaisempi tutkimus 2.1 Globaali torontolaisuus ja karismaattisuuden kolme aaltoa 2.2 Karismaattisuuden kolme aaltoa Suomessa

2.3 Uskonnollisen kokemuksen taksonomia 2.4 Aikaisempi tutkimus

3 Tutkielmasta

3.1 Tutkimustehtävä ja -kysymykset 3.2 Käytettävät tutkimusmenetelmät

3.3 Tutkimusaineisto, aineistonkeruu ja -analyysi 3.4 Aineiston luotettavuus

4 Miten suomalaiset soukkaavat

4.1 Soukkaaminen lepona Herrassa 4.2Soukkaaminen ja musiikki 4.3Soukkaaminen yksin ja ryhmässä 4.4Soukkaaminen ja vastaanottaminen 4.5 Tavallisesta poikkeavat soukkamistavat 5 Mikä on suomalaisten soukkaamiskokemus

5.1 Holistista parantumista

5.2 Soukkaamisen kokemukset yksin ja ryhmässä 5.3Muunlaiset kokemukset soukkaamisesta

5.4 Soukkaamisen kokemus ja uskonnollisen kokemuksen taksonomia 6 Soukkaamisen vaikutus arkeen

6.1 Rauhoittuminen ja Jumalan lahjat

6.2 Lähimmäisen rakastaminen soukkamisen hedelmänä 7 Suomalainen soukkaamiskokemus suhteessa globaaliin ilmiöön.

7.1 Torontolaisuus, postmoderni teologia ja sosiaalinen konstruktionismi 7.2 Karismaattisten liikkeiden mukautuvaisuus ja kirkon DNA

8 Johtopäätökset 9 Lyhenteet

10 Lähteet ja kirjallisuus

(5)

2 1 Johdanto

Opin soukkaamaan alunperin Isän sydän -koulussa. – –. Tuolla koulussa sain ensi kertaa avautua kokemaan myös tunnetasolla Isän rakkauden, ei niin että se oli vain tietoa päässä siitä, että ikui- nen Jumala rakastaa juuri minua. Se kokemus on ollut elämässäni valtavan merkityksellinen ja vaikuttanut ihan kaikkeen.¹

Sitten reformaation, on kristillisten tunnustuskuntien kirjo laajentunut hämmäs- tyttävästi. Nykyään saattaa tuntua, että kristillisiä seurakuntia on vähintäänkin yhtä monta kuin kristittyjäkin. Tämä kehitys on tuonut laajaan määrän erilaisia kristillisiä dogmia kuin myös käytänteitä.

Yksi mielenkiintoinen kristillinen rituaali on torontolaisuudessa keskeinen soukkaaminen (soaking in the Spirit). Se on muunnelma klassisesta karismaat- tisesta rukouksesta ottaen karismaattisen rukouksen vaikutukset, mutta muun- taen karismaattisen rukouksen rituaalia.² Tässä toimituksessa henkilö joko yksin tai toisten kanssa ”asettautuu ja asennoituu lepäämään Herrassa”. Tämän aikana voidaan kokea suurta rakkauden tunnetta ja sen erilaisia fyysisiä manifes- taatioita, kuten esimerkiksi nauramista, kontrolloimatonta vartalon liikehdintää, tai painetta ruumin yllä ja liikkumattomuuden tunnetta. Opillisesti siinä pyritään marinoitumaan Jumalan läsnäolossa. Kyseinen rituaali on sitä harjoittaville hyvin tärkeä, kuten esimerkistä käy ilmi.

Vaikka Toronto Airport Christian Fellowship- seurakunta³ ja sen herätykselli- nen toiminta laantui jo 1990-luvulla, on soukkaaminen vieläkin vaikuttava rukouksen muoto karismaattisessa kristillisyydessä.⁴ Myös Suomessa soukkaamista harjoitetaan vapaan kristillisyyden piirissä. Kuitenkin käsitys siitä, mitä

1 V4 k6.

2 Wilkinson 2014, 184–185.

3 Torontolaisuuden ”äiti seurakunta”, viitataan tästä lähtien tekstissä lyhenteellä TACF. Kts.

Römer 2002, 3.

4 Wilkinson 2014, 184.

(6)

3

soukkaaminen on, ja minkälainen soukkaamis-kokemus on ei ole tehty lainkaan suomenkielistä tutkimusta. Siksi onkin mielekästä tutkia soukkaamista ja ihmisten kokemusta soukkaamisesta.

(7)

4

2 Karismaattisuus, uskonnollisen kokemus ja aikaisempi tutkimus

2.1 Globaali Torontolaisuus ja karismaattisuuden kolme aaltoa

Soukkaaminen ilmiönä nousi karismaattisen kristillisyyden tietoisuuteen Toron- ton ”siunauksen” yhteydessä.⁵ Torontolaisuus oli osa karismaattisuuden kol- matta aaltoa, jonka painopiste oli ihmeissä ja merkeissä.⁶ Ensimmäinen aalto oli 1900-luvun alussa helluntaiherätyksen syntymässä. Toinen aalto oli karismaattisen liikkeen nousussa 1900-luvun puolessa välissä ja kolmas aalto sai alkunsa uskolla parantamisliikkeiden, sekä Vineyard liikkeen nousemisesta 1900- luvun loppupuolella.⁷ Akronin uskontososiologian emeritusprofessorin Margaret Po- loman mukaan torontolaisuudessa on nähtävissä selkeitä vaikutteita näistä liik- keistä, sen ollessa samassa karismattisuuden jatkumossa.⁸ Tämä karismaattisuuden kehitys on vaikuttanut torontolaisuuden teologiaan ja siten myös soukkaamisen teologiaan.⁹

Ensimmäinen karismaattisuuden aalto sijoittui 1900-luvun alkuun helluntailiikkeen syntyyn. Tämän aallon kaksi merkittävintä julistajaa olivat Charles Parham sekä William Seymore.¹⁰ Parham oli helluntailaisen Pyhän Hengen kasteen opin ensimmäinen muotoilija. Parhamin mukaan Pyhän Hengen kasteen ainoa varma merkki on kielilläpuhumisen armolahja. Tätä hän perusteli Apostolien tekojen toisen luvun helluntaikertomuksen tapahtumilla.¹¹ Parhamin tekemä pioneerityö ei kuitenkaan vielä synnyttänyt suurta liikehdintää. Laajasti kannatusta hellun- tailaisuus sai kuitenkin Seymoren työn yhteydessä Los Angelesissa Azusa-ka- dulla. Azusa-kadun herätystä pidetään monesti helluntailaisuuden syntynä. Toi- nen keskeinen opetus helluntailaisuudessa oli uskolla parantaminen. Margaret

5 Römer 2002, 110–111.

6 Hovi 2009, 67–68.

7 Hovi 2009, 67.

8 Poloma 1998, 258.

9 Römer väitöskirjassaan esittelee useita karismaattisia seurakuntia ja henkilöitä, jotka vaikuttivat Torontolaisuuden opetukseen. Kts. Römer 2002, 17–58.

10 Ruohomäki 2009, 166, 181.

11 Ruohomäki 2009, 166.

(8)

5

Poloman mukaan olennaisin ja historiallisesti merkittävin rituaali helluntailaisuudessa oli uskolla parantaminen eikä kielilläpuhuminen.¹² Tämä ajatus on pe- rusteltu, sillä voimme nähdä ihmeiden ja merkkien korostamisen olevan kytkök- sissä karismaattisuuden seuraaviin aaltoihin.

Karismaattisuuden toinen aalto toi helluntailaiset ilmiöt historiallisesti vanhem- piin kirkkokuntiin. Se koostui monista yhtäaikaisista ja toisista riippumattomista tapahtumista, mikä vaikeuttaa sen määrittelyä. Tämä näkyy esimerkiksi karismaattisuuden toisen aallon alun määrittämisen vaikeudessa. Yleisesti se katsotaan alkaneen Van Nuysin epsikopaaliseurakunnasta 1959, jolloin seurakunnan pastori Dennis Bennett koki saaneensa henkikasteen. Hunt kuitenkin kertoo, että Bennettin kokemus ei ollut ensimmäinen helluntailainen kokemus helluntailaisuuden ulkopuolella.¹³ Kuitenkin Bennettin kokemuksen jälkeen karismaattisuus levisi myös muihin kirkkoihin. Liikkeeseen liittyi myös kuuluisia julkisuu- den henkilöitä, kuten Pat Boone sekä Johnny Cash, mikä lisäsi liikkeen julki- suusarvoa.¹⁴

Filosofian tohtori Kimmo Ketola ja filosofian maisteri Jouni Virtasen mukaan karismaattisuuden toinen aalto korosti opillisesti Pyhän Hengen toimintaa, hen- kikastetta ja armolahjoja. Vanhemmat kirkkokunnat pyrkivät sulauttamaan helluntailaiset opit henkikasteesta osaksi omaa oppijärjestelmää, luoden monia erilaisia karismaattisia korostuksia. Esimerkiksi luterilainen karismaattinen liikeh- dintä loi oppijärjestelmän, joka pyrki sovittamaan yhteen luterilaisen kastenäke- myksen ja henki-kaste opin.¹⁵ Samalla levitessään muihin kirkkokuntiin sai karismaattinen liike myös hyvin vahvoja yhteiskristillisiä ja ekumeenisia piirteitä, mikä näkyi esimerkiksi karismaattisuuden haluttomuudessa perustaa uusia seurakuntia.¹⁶ Esimerkiksi David Du Plesiss pyrki aikaansaamaan suurta karismaattista herätystä vanhojen kirkkokuntien sisällä toimiessaan kirkkojen maailman- neuvostossa.¹⁷

12 Poloma 1998, 258.

13 Hunt 2009,

14 Ketola & Virtanen 2008, 81.

15 Anttola 1998, 76–77.

17 Hunt 2009, 140–142.

(9)

6

”Rauhallisen” kirkkokuntien sisällä tapahtuneen liikehdinnän lisäksi karismaattisuuden toisessa aallossa kehittyi hyvin radikaaleja kokemuksellisia liikkeitä, jotka vaikuttivat vahvasti karismaattisuuden kehitykseen. Römer mainitsee täl- laisiksi liikkeiksi myöhempien sateiden (latter rain) ja Jumalan lasten ilmesty- misen (Manifest sons of God). Nämä liikkeet ymmärsivät itsensä aidon ja oikean kristillisyyden palauttajiksi. He uskoivat palauttavansa oikean kirkollisen järjes- tyksen, sekä valmistavan maailman kristuksen toiselle tulemiselle. Näiden kah- den liikkeen opetukset ovat vaikuttaneet vahvasti torontolaisuuden ja karismaattisuuden kolmannen aallon kehitykseen.¹⁸

Karismaattisuuden kolmas aalto korosti jokaisen kristityn mahdollisuutta elää

”ihmeissä ja merkeissä”. Se oli myös eksklusiivisempi liike verrattuna toiseen aaltoon ja näin ollen sen ympärille perustettiin uusia seurakuntia ja kristillisiä yhteisöjä. Sen juuret ovat karismaattisissa parantamisliikkeissä, kuten Kenneth E Haginin perustamassa uskonliikkeessä.¹⁹ Opillisesti olennaista ”kolmannessa aallossa” oli ihmeiden ja merkkien toteutuminen tavallisten seurakuntalaisten elämässä. Kristityn elämän täytyi siis olla luonnollisesti yliluonnollista.²⁰

Tämän aallon harjalla oli John Wimber ja Vineyard liike, jonka sisällä torontolaisuus kehittyi. Vineyard-liike oli yksi suurimmista opillisista vaikuttajista torontolaisuuden kehityksessä, vaikka liikkeet erosivat toisistaan hyvinkin nope- asti.²¹ Vineyard-liikkeestä on hyvä nostaa kolme opillista korostusta, jotka vaikuttivat merkittävästi torontolaisuuden kehittymiseen. Ensimmäiseksi liike korosti hyvän ja pahan taistelua maailmassa. Kyseinen oppi luo apostolien teoista tämän ”sodan” taistelukertomusta, jossa apostolit Jumalan voimalla taistelevat itse pahaa vastaan. Tämän Jumalan voiman ihminen voi kokea ja saada monissa eri tilanteissa niin Jumalan viesteissä, toisten ihmisten kautta, kuin ihmeissä ja merkeissä. Tämä ajattelumalli luo voima evankelioinnin (power evangelism) käsitteen, jonka mukaan evankeliumin julistamisen jälkeen on olennaista tehdä ihmeitä ja merkkejä.²² Toinen merkittävä ajattelunmuutos Vineyard-liikkeen

18 Römer 2002, 27–29.

19 Ketola & Virtanen 2008, 135–136.

20 Hovi 2009, 67–68.

21 Römer 2002, 17–18.

22 Römer 2002, 19–21.

(10)

7

teologiassa oli länsimaisen ihmisen ongelma hyväksyä Jumalan voimallinen kohtaaminen. Wimberin mukaan Jumalan kohtaaminen vaatii maailmankuvan muutoksen lähemmäksi itäistä kokeilevaa mystiikkaa, jotta Jumala voisi toimia tehokkaammin länsimaisen ihmisen kautta. Römerin mukaan tämän opetuksen olennainen piirre on opin ja kokemuksen vastakkainasettelu, minkä tarkoituksena on nostaa kokemus oppia korkeammaksi ja puhtaammaksi auktoriteetiksi.

Tämä kokemuksen korostaminen on olennainen osa torontolaista oppia.²³ Kol- mas selkeästi torontolaisuuteen vaikuttanut seikka oli psykologisen merkityksen antaminen teologialle. Wimber työskenteli uransa alkuvaiheissa Sam Thompso- nin kanssa, joka toi Vineyard-liikkeen teologiaan vahvoja vaikutteita psykolo- giasta.²⁴ Tämä on vahvasti näkyvissä torontolaisuudessa. Poloman mukaan torontolaisuuden ytimessä on pyrkimys seurakuntalaisen holistiseen parantami- seen. Jumalan tahdoksi tuodaan siis seurakuntalaisen fyysinen, henkinen ja hengellinen hyvinvointi.²⁵

Tämän katsauksen tarkoituksena on osoittaa torontolaisuuden suhde karismaat- tiseen kristillisyyteen. Huomataan torontolaisuuden lainanneen opetuksensa monilta jo olemassa olevilta liikkeiltä aina Azusa-kadulta Vineyard liikkeen ja John Wimberin opetuksiin. Römerin mukaan torontolaisuus on osa ”karismaattista miljöötä” ja näin myös karismaattisen kristillisyyden luontaista kehitystä.²⁶ Samaan lopputulokseen tulee myös Poloma.²⁷ Tämä on olennaista tiedostaa tul- kitessamme soukkaamista ja ihmisten soukkaamiskokemuksia. Kyseessä ei ole tyhjiössä syntynyt toimintamalli, vaan sen taustalla on nähtävissä erilaisia kris- tillisperäisiä liikkeitä.

2.2 Karismaattisuuden kolme aaltoa Suomessa

Suomeen karismaattisuuden ”ensimmäinen aalto” rantautui Suomeen norjalai- sen metodistipapin Thomas Ball Barrattin välityksellä vuonna 1911 ja vaikutti tämän vaikutuksesta syntyneissä helluntailiikkeissä. Barratt oli Yhdysvaltojen

23 Römer 2002, 22.

24 Römer 2002, 23–24.

25 Poloma 1998, 259–260.

26 Römer 2002 40–58.

27 Poloma 1998, 258.

(11)

8

matkallaan päässyt kosketuksiin Azusa-kadun herätyksen kanssa. Tästä rohkais- tuna hän alkoi pitää kokouksia helluntailaisuuden opin hengessä. Vuonna 1911 Barratt kutsuttiin Suomeen ja kokouksiensa jälkeen Suomessa alkoi toimia en- simmäinen helluntailainen yhteisö.²⁸ Ensimmäinen helluntaiseurakunta Suo- meen perustettiin 1915.²⁹

Karismaattisuuden toisessa aallossa karismaattisuus levisi myös Suomessa van- hempien kirkkokuntien piiriin. Se saavutti jalansijaa 1960 ja -70 luvuilla ja Suo- messa liikkeen näkyvin vaikuttaja oli helluntailainen saarnamies Niilo Yli-Vai- nio.³⁰ Suomalaiseen karismaattisuuteen vaikutti hyvin vahvasti luterilaisen kirkon sisällä karismaattista uudistusta ajaa 1989 perustettu Hengen uudistus kir- kossamme -liike.³¹

Karismaattisuuden kolmannen aallon suurimmat vaikutukset Suomessa olivat Vineyard-liikkeen sekä Suur-Helsingin seurakunnan perustaminen Suomeen.

Uuskarismaattisuus oli kuitenkin hyvin marginaalinen ilmiö Suomessa aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1995 Suur-Helsingin seurakunnassa il- meni Torontolainen nauruherätys, joka keräsi myös mediahuomiota. Tämä he- rätys aiheutti paljon keskustelua ja vaikutti laajasti uuskarismaattisuuden pii- rissä Suomessa. Useat vapaa- ja helluntaiseurakunnat eivät hyväksyneet tämän uuden herätyksen ilmiöitä ja opetuksia.³²

Ketolan mukaan tunnetuimmat uuskarismaattiset seurakunnat ovat City-seurakunnat.³³ Näiden seurakuntien toiminta on prosessimaista ja niiden toiminta voi olla hyvinkin lyhytaikaista. Seurakunnat nousevat monesti protestina jonkin toisen vapaakristillisen seurakunnan sisältä ja hyvin monesti seurakunnat myös pa- laavat takaisin tai hajoavat yhä pienimmiksi yksiköiksi. Hovin mukaan uuska- rismattisuudelle Suomessa on hyvin tavallista tällainen toiminta, jonka lopputu- loksena on uuskarismaattinen mosaiikkinen verkosto.³⁴

29 Hovi 2009, 67.

30 Ketola & Virtanen 2008, 82-

31 Hovi 2009, 67.

32 Ketola & Virtanen 2009 139–140. Hovi 2009, 67–68.

34 Hovi 2009, 68–71.

(12)

9

2.3 Uskonnollisen kokemuksen taksonomia

Kun käsittelemme uuskarismaattisia ilmiöitä, on huomioitava sen korostus us- konnollisesta kokemuksesta. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää määritellä mitä tarkoitetaan uskonnollisella kokemuksella.

Ninian Smart kirjassaan Uskontojen maailma erittelee uskonnon käsitteen seit- semään eri ulottuvuuteen. Yksi näistä ulottuvuuksista on kokemuksen ja tunteen ulottuvuus. Smart erittelee kirjassaan kaksi erilaista uskonnollista kokemusta:

numeeninen ja mystinen kokemus. Numeeninen kokemus on kokemus henkilön ulkopuolisesta henkimaailmasta, mystinen sisäisestä. Soukkaamisen kokemuksen määrittely tälle akselille on haastavaa, sillä kokemus on ulkoisesta voimasta mutta se ”vastaanotetaan” sisäisellä valmistautumisella, kontemploimalla ja me- ditaatiolla, jotka Smart määrittää mystiikkaan kuuluviksi toimintamuodoiksi.³⁵

Toinen tapa luokitella uskonnollista kokemusta on Glockin ja Starkin luokittelu.

Siinä tausta-ajatuksena on uskonnollisen kokemuksen oleminen kokemus ihmisen ja jonkin yliluonnollisen tietoisuuden välillä. Tässä kokemuksessa on erias- teita siihen mikä on ihmisen ja yliluonnollisen suhde kokemuksessa. Ensimmäi- nen muoto on ihmisen tuntemus yliluonnollisen läsnäolosta. Siitä on kaksi muotoa: yleinen pyhyyden kokemus, jossa henkilö kokee eräänlaista kunnioitusta uskomuksiaan kohtaan, toinen on varmuus yliluonnollisen läsnäolosta erityi- sellä tavalla tietyssä tilassa tai ajassa.³⁶

Toinen kokemuksen tapa on kokemus molempien osapuolten yhteisestä tiedos- tamisesta. Tästä on kolme muotoa: pelastuksellinen, ihmeellinen ja pyhittävä.

Pelastuksellisessa kokemuksessa ihminen uskoo Jumalan ottaneen itsensä lau-

35 Römer 2002, 112–113. Smart 2005 15–16.

36 Glock & Stark 1966, 42–46.

(13)

10

maansa ja pelastaneen hänet, ihmeellisessä muodossa koetaan Jumalan vaikut- taneen omaan elämän tiettyyn tilanteeseen positiivisesti, ja pyhittävässä kokemuksessa koetaan Jumalan ohjaavan ihmistä kurittamalla tai estämällä elämän suunnitelmia.³⁷

Kolmas kokemuksen muoto on ekstaattinen kokemus. Tällöin henkilö kokee yhteyttä Jumalaan yleensä ystävyyden ja rakkauden muodoissa. Tämä kokemuksen luokka kuvaa äärimmäisen vahvaa kokemusta, ja siihen liitetään myös fyysiset manifestaatiot, kuten täriseminen, huutaminen ja muu hyvin voimakas ilmaisu.³⁸

Neljäs ja viimeinen Glockin ja Starkin taksonomian luokka on ilmestyksellinen luokka. Tässä henkilölle tulee viesti jumaluudelta, minkä tulee vaikuttaa henki- lön elämään. Nämä ilmestykset ovat jaoteltavissa kolmen käsiteparin avulla: hetero- ja ortodoksia, valaistuminen ja määrääminen, sekä yksilöllinen ja yleinen.

Hetero- ja ortodoksisuus viitta ilmestyksen teologiseen suhteeseen itse uskonnon kanssa. Toisin sanoen onko ilmestys yhtenevä, ortodoksia, vai eroava, he- terodoksia, uskonnon oppiin verrattuna. Valaistuminen ja määrääminen ter- meinä viittaavat siihen miten saatuun tietoon tulisi suhtautua, eli antaako ilmoi- tus enemmän abstraktia tietoa, vai käytännön ohjeita. Yksilöllisellä ja yleisellä määritetään sitä, kuinka henkilökohtainen saatu viesti on.³⁹

Tutkielmassani käsittelen soukkamisen kokemusta Glockin ja Starkin taksonomiaa apunani käyttäen. Tällöin pystyn vertailemaan tuloksiani Jürgen Röme- rin väitöskirjan tuloksiin hänen käyttäessään samaa määrittelyä uskonnolliselle kokemukselle.

2.4 Aikaisempi tutkimus

37 Glock & Stark 1966, 46–51.

38 Glock & Stark 1966, 51–54.

39 Glock & Stark 1966, 54–62.

(14)

11

Aikaisempaa tutkimusta soukkaamisesta on minimaalisesti. Kuitenkin karismaattisia ilmiöitä on tutkittu hyvinkin laajasti. Tämä tuo mielenkiintoa tutkielman tekemiseen, sillä tutkielmaa tukevaa kirjallisuutta on laajasti, mutta itse ai- heesta ei ole Suomessa tutkittu laisinkaan ja globaalistikin vain hivenen.

Ainoa löytämäni tutkimus, joka käsittelee suoraan soukkaamista, on Michael Wilkinsonin sekä Peter Althousen vuonna 2014 julkaisema tutkimus Soukkaa- misesta sekä sen vaikutuksista ihmisten elämään. Tutkimuksessa Althouse ja Wilkinson observoivat paikanpäältä 25 soukkaamistilaisuutta. Lisäksi he tutki- vat soukkaamista harjoittavien seurakuntien nettisivuja, haastattelivat 126 souk- kaajaa, sekä tekivät lomakekyselyn 258 karismaattisen seurakunnan jäsenelle ymmärtääkseen heidän rukouskokemustaan. Heidän tutkimustehtävänään oli kuvailla, kuinka soukkausta harjoitetaan, sekä tutkia soukkaajien väitettä siitä, kuinka kyseinen harjoite voimaannuttaa heitä rakkaudella ja auttaa heitä rakas- tamaan lähimmäisiään.⁴⁰ Kyseinen tutkimus on niin lähellä omaa tutkimustani, että todennäköisesti omat tulokseni ovat osaltaan verrattavissa tämän tutkimuksen kanssa.

Karismaattisuutta ja uuskarismaattisuutta on tutkittu jonkin verran. Kuitenkin sekä oma kokemukseni että esimerkiksi Jürgen Römerin kokemus⁴¹ on, että kir- jallisuuden haaliminen ilmiön tutkimista varten on haastavaa. Suomessa Jouko Ruohomäen kirja Karismaattisuuden kutsu käsittelee helluntailiikkeen syntyä ja rantautumista Suomeen.⁴² Tuija Hovi on uskontotieteilijä, joka on tutkinut uuskarismaattisuutta ja uuskarismaattisuuden vaikutusta Suomen kristillisyydessä.

Turun yliopistossa myös Jürgen Römer on tehnyt väitöskirjan Uuskarismaatti- suudesta, tarkemmin sanottuna torontolaisuudesta. Hänen väitöskirjansa To- ronto Blessing on läpileikkaus torontolaisuuden ilmiöistä sekä teologiasta.

Tämä väitöskirja antaa omaan tutkielmaani paljon informaatiota soukkaamisesta ja sen teologisista taustoista.⁴³

40 Wilkinson & Althouse 2014, 186.

41 Römer kirjoittaa väitöskirjassaan omista haasteistaan materiaalin etsinnässä kts Römer 2002, 59.

42 Ruohomäki 2009.

43 Soukkaaminen ilmiönä on syntynyt torontolaisuudessa kts. Römer 2002, 110–111.

(15)

12

Globaalisti uuskarismaattisuudesta löytyy monenlaista tutkimustietoa. Ilmiöstä on tehty niin systemaattisia, historiallisia kuin sosiologisia ja psykologisiakin tutkimuksia.⁴⁴ Esimerkiksi Sosiologian tohtori Stephen Hunt on kirjoittanut laa- jan karismaattisuuden historian, missä hän käy läpi karismaattisuuden kehityk- sen aallot hyvin tarkasti läpi. Teologian tohtori Markku Antola on tutkinut uuskarismaattisuuden vaikutusta luterilaisiin kirkkoihin systemaattisesta näkökul- masta, ja Harvey Cox on kirjoittanut omista huomiostaan kirjassaan Fire from heaven. Itse tukeudun tutkimuksessani jonkin verran näihin tutkimuksiin, eten- kin Huntin kokoamaan historialliseen kokonaisuuteen.

Eräs pro gradu -tutkielmani kannalta mielenkiintoinen tutkija on sosiologi Mar- garet Poloma, joka on tutkinut laajasti uuskarismaattisuutta sekä torontolai- suutta. Erikoinen piirre hänen tutkimuksissaan on hänen oma suhtautumisensa kyseisiin ilmiöihin. Hän on itse tunnustanut olevansa näiden ilmiöiden puolella ja mennyt ”natiiviksi” tutkiessaan kyseisiä ilmiöitä.⁴⁵ Hänen tutkimuksiaan onkin kritisoitu puolueellisuudesta ja omasta vahvasta suhtautumisesta nousevista päätelmistä.⁴⁶ Hän on kirjoittanut laajasti erilaisista sosiologisista ilmiöistä, mitä uuskarismaattisuuteen ja torontolaisuuteen kuuluu pyrkien löytämään liikkeiden vaikutuksen ympäröivään yhteiskuntaan.⁴⁷

Edellä esitellyt tutkimukset ovat vain muutamia esimerkkejä siitä tutkimuksesta mitä uuskarismaattisuudesta, sekä torontolaisuudesta on tehty. Olennaista on huomata tutkimusten ja tutkijoiden vähäisyys. Aihetta ei siis ole tutkittu valta- vasti, mikä tekee tämän tutkielman teosta mielekästä ja uuden tiedon saamisesta mahdollista.

44 Römer 2002, 59.

45 Katso esim. Poloma 1998, 85–86.

46 Römer 2002, 61.

47 Tämän tulkinnan Poloman tuotannosta on tehnyt Römer Kts. Römer 2002, 61, 64–66.

(16)

13 3 Tutkielmasta

3.1 Tutkimustehtävä ja -kysymykset

Alkujaan tutkielmani pyrkimys oli kartoittaa soukkaajien kokemusta ja vaikutusta heidän arkeen. Kuitenkin kerättyäni ja analysoituani aineistoani, huoma- sin äärimmäisen hedelmälliseksi verrata omissa vastauksissani esiintynyttä il- miötä alkuperäiseen soukkamisen ilmiöön. Näin tutkimuskysymykseni muo- vautuivat hivenen erilaiseen muotoon. Päätutkimuskysymykseni muotoutui seuraavasti:

• Minkälainen on suomalainen soukkamisen kokemus ja sen suhde alkuperäiseen ilmiöön?

Tälle aineistolle kehitin neljä osakysymystä:

1. Millainen on suomalaisen soukkamisen käytäntö?

2. Mikä on suomalaisen soukkamisen kokemus?

3. Kuinka tämä kokemus vaikuttaa arkeen?

4. Mikä on suomalaisen soukkaamisen suhde alkuperäiseen ilmiöön?

3.2 Käytettävät tutkimusmenetelmät

Tutkielmani on kvalitatiivinen, fenomenologinen tutkimus. Pyrin siis tutkimaan ihmisten kokemusta kyseisestä ilmiöstä. Fenomenologinen tutkimuksen lähes- tymistapa on positivistisen tieteenfilosofian vastakohta. Sille esitetään kaksi keskeistä tutkimusperinnettä: Husslerin deskriptiivinen fenomenologia, joka pyrkii kuvailemaan tutkittavan ilmiön mahdollisimman ”puhtaasti”, sekä Heid- degerin Hermeneuttinen fenomenologia, joka pyrkii tulkitsemaan ilmiötä ihmisten tulkinnoista käsin, eikä usko ”puhtaan” ilmiön –ilmiön erillään kokemuksesta– olemassa oloon. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, ettei ole olemassa kokemuksesta irrallista tietoa ilmiöistä. Keskeiseksi termiksi Heiddegerin feno- menologiassa tuli täällä olo, jolla tarkoitetaan ihmisen viitekehystä suhteessa maailmaan ja jonka kautta ihminen omaksuu tietoa. Oma tutkielmani painottuu

(17)

14

Heiddegerin fenomenologiseen perinteeseen, sillä tutkielmani pyrkimys on ym- märtää ja tulkita soukkaajien kokemusta.

Metodinani on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi määritellään tekstianalyysiksi, jonka vahvuutena on objektiivisen ja systemaattisen analyysin tekeminen.⁴⁸ Si- sällönanalyysi on pyrkimys kuvata kerättyä aineistoa sanallisesti. Sisällönana- lyysia voidaan Tuomen ja Sarajärven mukaan tehdä joko aineisto lähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti. Tässä kyseisessä tutkielmassa on tarkoituksena toteuttaa sisällönanalyysi teoriaohjaavasti käyttäen apuna aikaisempaa uuskarismaattisuuden tutkimusta ja sen luomaa käsitteistöä, sekä Glockin ja Starkin uskonnollisen kokemuksen taksonomiaa. Teoria ohjaavassa analyysissä keski- össä on kuitenkin aineisto ja tulkintaa tehdään aineiston ehdoilla.⁴⁹

3.3 Tutkimusaineisto, aineistonkeruu ja -analyysi

Tutkielmani aineistona on kysely, jonka toteutin sähköisesti verkossa loka-mar- raskuussa 2016. Kysely koostuu viidestä avoimesta kysymyksestä. Kysymykset ovat väljästi määriteltyjä ja pyrkimyksenä on ollut jättää vastaajalle tilaa kertoa kokemuksistaan avoimesti. Laadin alustavan kyselyn, johon kuuluivat seuraavat kysymykset:

• Miten määrittelet soukkaamisen?

• Kuvaile kuinka juuri sinä soukkaat?

• Mitä koet, kun soukkaat?

• Miten koet soukkaamisen vaikuttavan elämääsi?

• Halutessasi voit kertoa jostain itsellesi merkityksellisestä soukkaamis ti- lanteesta

48 Tuomi ja Sarajärvi 2004, 105.

49 Tuomi ja Saarijärvi 2004, 98–99.

(18)

15

Lähetin kyselyn viidelle vapaehtoiselle soukkajalle, jotka vastasivat kyselyyn, sekä antoivat palautetta kyselystä. Vastaajat kokivat kysymykset selkeinä ja mielekkäinä vastata. Vastausten laatu ja pituus vaihtelivat jonkin verran ja samaa on oletettavasti odotettavissa myös lopullisen kyselyn vastauksissa. Myös muutamia vaihtoehtoisia kysymyksiä ehdotettiin ja näiden ehdotusten perusteella kyselyyn lisättiin kysymys koskien soukkaajien motiiveja:

• Mitä uskot saavasi soukkauksesta, mitä muu kristillisyyden harjoittami- nen ei sinulle anna?

Aineiston keruun toteutin pääosin Uskovaiset Nuoret Facebook ryhmän kautta.

Uskovaiset nuoret on yhteiskristillinen nettinuorisotyöhön keskittyvä yhdistys, jonka työnäkynä on:

– – palvella Suomen nuoria yhteistyössä seurakuntien ja muiden järjestöjen kanssa, jotta voisimme nähdä nuorisoherätyksen Suo- messa. Haluamme myös tukea ja nostaa esille yksittäisten nuorten palvelunäkyä sekä edistää palvelevaa elämäntapaa nuorten kes- kuudessa.⁵⁰

Uskovaiset Nuoret Facebook ryhmässä on yli 11000 jäsentä lukuisista erilaisista kristillisistä taustoista.⁵¹ Uskovaiset Nuoret sitoutuvat Raamattuun erehtymät- tömänä Jumalan sanana ja uskovat sen olevan terveen kristillisyyden perusta.⁵² Kyseessä ei ole opillisesti homogeeninen ryhmä vaan enemmänkin Suomen kristityistä nuorista koottu mosaiikki, josta löytyy laajasti monenlaisia näke- myksiä. Näin Uskovaiset Nuoret Facebook ryhmä auttaa minua tavoittamaan hyvin laajasti suomalaisia kristittyjä ja näin myös laajasti suomalaisia uuskarismaattisuuden piirissä toimivia kristittyjä ja näin myös soukkajia. Tämän lisäksi pyrin keräämään aineistoa tuttavieni välityksellä.

50 http://www.uskovaisetnuoret.fi/tietoa.html viitattu 12.10.16

51 https://www.facebook.com/groups/uskovaisetnuoret/ viitattu 12.10.16

52 http://www.uskovaisetnuoret.fi/tietoa.html viitattu 12.10.16

(19)

16

Pilottivastaukset mukaan lukien sain 23 vastausta, joista 22 olivat merkityksel- lisiä tutkielmani kannalta. Tämä kelpaamaton vastaaja ei olut itse harjoittanut soukkaamista eikä siksi tuonut minkäänlaista informaatiota aiheeseen.⁵³ Tut- kielmani kannalta olennaisissa vastauksissa tuli esille sekä positiivinen, että ne- gatiivinen soukkaamisen kokemus. Negatiivisissa vastauksissa oltiin soukkaaminen koettu lopulta ahdistavana ja sen vastustamista pyrittiin oikeuttamaan ar- gumenteilla, joilla perusteltiin miksi soukkaaminen ei ole oikeaa kristillistä toimintaa.⁵⁴ Nämä vastaukset osoittavat sen, kuinka vahvasti ilmiö jakaa kristittyjä kahteen leiriin. Suurin osa vastauksista oli henkilöiltä, jotka kertoivat aktiivi- sesti harjoittavansa soukkaamista ja suhtautuivat siihen positiivisesti.⁵⁵ Saturaa- tiota ei kaikista kysymyksistä saatu. Tutkielmani tulokset eivät kerro kaikkea suomalaisten soukkamisen kokemuksesta, vaan on enemmänkin kuva muuta- mien soukkajien omista kokemuksista.

Teemallisesti useimmat vastaukset puhuivat selkeästi samasta ilmiöstä suhteel- lisen homogeenisenä kokonaisuutena, niin käytännöiltään⁵⁶, kuin kokemuksil- taan. Tämän lisäksi vastauksissani oli muutamia tästä päälinjasta poikkeavia tapoja soukata sekä käsityksiä soukkamisen merkityksestä arjessa. Näitä vastauksia käsittelen erillisinä kokonaisuuksina pyrkien osoittamaan kyseisen ilmiön individuaalin luonteen ja monimuotoisuuden.

Tutkimuksen analyysissa erottelin vastauksista, Muromaan esittelemää metodia mukaillen, merkitysyksikköjä mielekkäiden teemojen alle.⁵⁷ Näistä teemoista koostuivat neljä tutkielmani lukua: Miten suomalaiset soukkaavat, mikä on suomalaisten soukkamisen kokemus, miten soukkamisen kokemus vaikuttaa vastaajan arkeen, sekä suomalaisen soukkaamisen suhde globaaliin ilmiöön. Näi- den teemojen sisällä jaottelin vastauksia sopiviin alakategorioihin aikaisempien tutkimusten sekä itse aineiston perusteella. Näin loin rakenteen millä esittelen tutkielmani tulokset.

53 V20

54 V22, 12, 15.

55 Käytännössä kaikki loput 19 vastaajaa.

56 tosin väljässä merkityksessä.

57 Muromaa

(20)

17 3.4 Aineiston luotettavuus

Lähtökohtaisesti aineistoani voidaan pitää luotettavana, muttei kaiken katta- vana. Tämä käy hyvin ilmi tuloksistani, joissa käy ilmi, että saamani vastaukset käsittelevät samaa ilmiötä. Aineiston suppeuden takia se ei kuvaile ilmiötä täy- dellisesti. Tämä käy ilmi siitä, kuinka kaikkia alkuperäisiä teemoja ei vastauksissani näy.

Aineistooni tuli muutama ilmiötä vastustava protestivastaus, mitä ei kaikilta osin voida pitää luotettavina. Tämä johtuu siitä, että aiheeni kristillisyys on hyvin kiistanalainen. Tämän takia myös Uskovaiset Nuoret ryhmään laittamani kirjoituspyyntö aiheutti paljon keskustelua.58 Käytän näitä vastauksia vain so- veltuvin osin pyrkiessäni esittelemään ilmiön monimuotoisuutta. Nämä vastaukset ovat kuitenkin selkeä vähemmistö eivätkä täten vaikuta aineistoni luo- tettavuuteen.

4 Miten suomalaiset soukkaavat

Klassisessa soukkaamisrituaalissa on olemassa muutamia käytännön toiminta- tapoja ja malleja, jotka määrittävät ilmiötä hyvin vahvasti. Nämä mallit voidaan jakaa kahteen erilaiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka on se mitä fyysisesti soukatessa tehdään ja toinen kertoo siitä, minkälainen hengellinen pyrkimys rituaalia tehdessä on. Soukkaamiselle on ominaista ottaa fyysisesti rento, lepäävä asento ja hiljentyä, samalla kuunnellen hengellistä musiikkia. Pyrkimyksenä on, että tämän praksiksen avulla pyritään vastaanottamaan jumalallista hoitoa, jolla käytännössä tarkoitetaan tunnetta Jumalan rakkaudesta tai vastaavasta.⁵⁸ Omissa vastauksissani on nähtävissä selkeä yhteys alkuperäisen rituaalin toi- mintamalleihin. Kuitenkin myös eroja on selkeästi havaittavissa alkuperäiseen ilmiöön. Muutaman vastauksen toimintamallit taas erosivat alkuperäisestä ilmi- östä hyvin selkeästi. Tässä luvussa tarkastelen saamieni vastausten soukkaamisen rituaalia suhteessa alkuperäiseen ilmiöön.

58 Wilkinson & Althouse 2014, 88-89. Römer 2002, 110–111.

(21)

18 4.1 Soukkaaminen lepona Herrassa

Wilkinson ja Althouse yhdistävät soukkamisen karismaattisen rukoustradition, rukouksen voimasta kaatumisen, jatkumoon. Termi Hengessä lyöty (slain in the Spirit) muuttui ajan saatossa Hengessä lepäämiseksi (rest in the Spirit). Toron- tossa se muuttui soukkaamiseksi, jolloin siihen tuli ajatukset Pyhän hengen ak- tiivisesta vastaanottamisesta rauhoittuen ja lattialla maaten. Soukkaamiseen ei Wilkinsonin ja Althousen mukaan kuulu sanoja, vaan kyseessä on meditoiva rukous, jossa keskitytään kuuntelemaan ja vastanottamaan Jumalaa ja Jumalan lahjoja.⁵⁹ Monet soukkaajat ottavatkin tilaisuuteen mukaan oman tyynyn ja pei- ton ja ovat valmiita lepäämään pitkiäkin aikoja.⁶⁰ Tämä lepo voidaan liittää aja- tukseen sapatista ja soukkaaminen voidaan nähdä eräänlaisena sapattina tavallisten päivien sisällä.⁶¹

Saamissani vastauksissa fyysinen lepääminen yhdistettiin usein soukkamiseen, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

Pääsääntöisesti soukkaan yksin. Kuuntelen ylistysmusiikkia ja ma- kaan sängyllä tai patjalla. Keskityn olemiseen ja hengittämiseen.

Välillä saatan rukoilla, jos mieleen nousee rukousta. Välillä myös soukkaan kuuntelemalla Raamattua.⁶²

Yleensä soukkaan, jos olen väsynyt ja kaipaan lepoa tai jonkin asian pohtimista Jumalan edessä. Laitan musiikin päälle ja yleensä makoilen sohvalla tms. ja rentoudun. Joskus saatan myös lähteä luontoon.– –.⁶³

59 Wilkinson & Althouse 2014, 3–5.

62 V17 k2.

63 V16 k2.

(22)

19

Monet vastaajat kertoivat soukatessaan ottavan rennon asennon ja rauhoittuvan.

Muutamat vastaajista kertoivat makoilevan soukatessaan sängyllä tai sohvalla, toiset kertoivat vain rauhoittavan mielensä ja jatkavan päivän askareita. Saamis- sani vastauksissa on huomattavissa myös erilaisten rauhoittumistekniikoiden käyttö. Näistä yleisin oli keskittyminen omaan hengitykseen, mutta myös ajatusten keskittäminen kohti Jumalaa oli osa joidenkin vastaajien rituaalia.⁶⁴ Osa vastaajista myös kertoi soukatessaan lähtevänsä rauhalliseen ympäristöön kuten luontoon.⁶⁵ Keskeistä on huomata kuinka paljon yhteneväisyyksiä on saamieni vastausten yleisimmin esiintyvissä soukkaamiskäytännöissä, kuin Wilkinsonin ja Althousen esittelemässä ilmiössä rauhoittumisen ja levon teemojen osalta.⁶⁶

Soukkaamisen kokeminen meditatiivisena rukouksena jakoi vastaajissani mie- lipiteitä. Eräs vastaajista kertoo soukkamisen olevan eräänlaista meditaatiota.⁶⁷ Kuitenkin toinen vastaaja on ehdottoman varma, että soukkaaminen ei ole meditaatiota, vaan jopa täysin vastakohtainen ilmiö.⁶⁸ Termi meditaatio saatetaan siis kokea hyvinkin negatiivisena. Suurimassa osassa vastauksia on kuitenkin nähtävissä erilaisia meditointiin ja meditatiivisuuteen liitettäviä käytäntöjä, kuten hengitysharjoitteita tai ajatusten keskittämistä.⁶⁹ Myös Wilkinson ja Alt- house näkevät yhteyden meditaation ja soukkaamisen välillä.⁷⁰ On mielenkiin- toista huomata, kuinka yksittäinen termi saa aikaan vahvaa polarisaatiota ja luo tarvetta uudelleen määrittää omaa toimintaa.

4.2 Soukkaaminen ja musiikki

Toinen saamistani vastauksista nouseva yleinen käytäntö soukkaamisessa on musiikin kuuntelu. Vastaajistani lähes jokainen kertoi soukkaamisen liittyvän joko itse soitettu, tai levyltä tuleva musiikki:

64 V16 k2, V9 k2.

65 V17 k2, V8 k2, V3 k4, V16, k2,

66 Wilkinson &Althouse 2014, 88–90.

67 V9 k1,2, V7 k2,

68 V7, k1.

69 V16 k2, V9 k2, V

(23)

20

Makaan sohvalla tai istun ja kuuntelen rauhallista musiikkia joka saa inspiraationsa Raamatusta ja Pyhältä hengeltä.⁷¹

[Soukkaamiseen kuuluu] Mukava asento. Silmien sulkeminen. Ylis- tysbiisien kuunteleminen.⁷²

Enemmän yksin. Luen raamattua, rukoilen ja laitan sellaista mu- siikkia taustalle, joka tuntuu silloin olevan mielessä. Se voi vaih- della ulkolaisesta ylistysmusiikista kotimaiseen tai vaikka Andien musiikkia. Yleisimmin istun mutta välillä olen polvillaan.⁷³

Musiikin genreä kuvaillaan yleensä rauhalliseksi ylistysmusiikiksi. Ylistysmu- siikilla tarkoitetaan todennäköisesti erästä kristillisen popmusiikin alalajia, mitä vapaampien seurakuntien nuorekkaissa jumalanpalveluksissa soitetaan.⁷⁴ En- simmäinen esimerkkivastaaja kertoo kuuntelevansa soukatessaan musiikkia, jolla on jumalallinen inspiraatio. Myös Wilkinson ja Althouse kertovat soukka- mismusiikin olevan rauhallista kristillistä pop musiikkia ja että niiden sanoitus- ten koetaan olevan suoraa Jumalan ilmoitusta ihmisille.⁷⁵ Musiikin ja soukkaamisen yhteys saatetaan kokea niin suureksi, että eräs harvemmin soukkaamista harjoittava vastaaja kertoi soukkamisen tarvitsevan ”pimpelipompelisyntikka- musiikkia”.⁷⁶ Kuitenkin on hyvä huomata, että vaikka musiikki nostetaan monissa vastauksissa hyvin suureen arvoon ja musiikki on läsnä lähes jokaisessa saamassani vastauksessa, niin joissain vastauksissa ei musiikin kuuntelua mai- nita välttämättömänä tai yleisenä soukkamisen toimintana.⁷⁷ Musiikin kuuntelu on siis monelle tärkeä osa soukkamisen rituaalia, mutta se ei kuitenkaan ole täy- sin välttämätöntä.

71 V11 k2.

72 V8 k2.

73 V2 k2.

74 ”Contemporary chirstian popmusic” on hyvin suosittua myös Suomessa ja viime aikoina yhä useampi Ylistys bändi on julkaissut oman ylistyslevynsä. Usein nämä bändit ovat kytköksissä johonkin seurakuntaan ja voivat siksi kantaa kyseisen seurakunnan nimeä. Esimerkkeinä suo- malaisista ylistysbändeistä mainittakoon SuHE, Northwind collective, Newland sekä Ver- kosto kollektiivi.

76 V15 k2.

77 V4 k2, V3 k2, V13 k2.

(24)

21

Wilkinson ja Althouse huomioivat myös musiikin roolin soukkaamisessa. Ja kuten saamissani vastauksissa myös he liittävät musiikin yleisesti soukkaamiseen kuuluvaksi osa-alueeksi, vaikka kertovatkin, että se ei ole soukkamisen kannalta välttämätöntä. Wilkinson ja Althouse näkevät musiikin erottavan soukkaamisen hiljaisesta pohtivasta kristillisestä rukouksesta. Musiikin katsotaan auttavan osallistujia rauhoittamaan kehonsa ja keskittymään olennaiseen.⁷⁸ Kyseessä on siis eräänlainen instrumentaalinen apukeino Jumalan kohtaamiseen ja häneen keskittymiseen soukatessa.

4.3 Soukkaaminen yksin ja ryhmässä

Vastauksissani soukkaamista kerrottiin harjoitettavan sekä yksin, että ryhmässä.

Näistä yleisempi tapa soukata oli yksin. Saamissani vastauksissa oli havaittavissa painotuseroja soukkamiskäytännöissä yksin ja ryhmässä soukkaavien vä- lillä.

Ryhmässä soukatessa korostui toisaalta pyrkimys kollektiiviseen ja toisia tuke- vaan kokemukseen ja toisaalta myös ryhmässä soukkamisen yksilöllisyys, kuten seuraavissa esimerkeissä käy ilmi:

[soukkaan] Mieluummin porukalla. Kaipaan soukkaukseen tausta- musiikkia, minkä takia pidän tärkeänä, että mukana on yksi tai use- ampi soittotaitoinen. On tärkeää osata seurata Pyhää Henkeä ti- lanteessa. Kun mukana on useampi henkilö kokemuksesta tulee

78 Glock & Stark 2014, 102–103.

(25)

22

myös monipuolisempi, sillä Jumala käyttää jokaista yksilöllisellä tavalla.⁷⁹

Soukkaamme silloin tällöin myös ryhmässä, solun kanssa. Yleensä soukatessa kuuntelen/kuunnellaan jotain rauhallisen puoleista ylis- tysmusiikkia tai instrumentaalista musiikkia. – –. Usein ryhmässä soukatessa jollekkin saattaa tulla joku tietty raamantunpaikka mie- leen, jonka hän lukee sitten muille ääneen.⁸⁰

Vaikka yhteisissä soukkaamishetkissä voi olla enemmän yhteisöllisiä aspekteja, korostuu niissäkin yksittäisen soukkaajan rooli ja jokaisen oma ”suoritus”.⁸¹ Ryhmässä soukkaamiselle tyypillinen piirre on pyrkimys vastaanottaa viestejä Jumalalta, kuten toisessa esimerkissäkin tuodaan esille.⁸² Tämän takia vastauksissa esiintyy kollektiivinen rohkaiseminen ja elämän jakaminen. Osassa vastauksista kerrottiin, kuinka mieleen tulevia Raamatun kohtia luettiin spontaa- nisti ääneen.⁸³ Myös muuta mieleen tullutta saatettiin jakaa, kuten profetioita tai tiedonsanoja.⁸⁴ Eräässä vastauksessa korostettiin kuinka ryhmätilanteessa Ju- mala käyttää kaikkia yhteisen yhteisöllisen kokemuksen saamiseksi.⁸⁵

Yksin harjoitetussa soukkaamisessa soukkamisen tavat olivat yksilöllisempiä ja kaikki erikoisemmat soukkamisrituaalit tulivat esille nimenomaan yksin teh- dyssä soukkaamisessa. Näissä tavoissa korostettiin usein rentoutumisen merki- tystä.⁸⁶ Toisaalta yksin soukkaajissa osa koki myös pystyvänsä soukkaamaan tehdessään arkiaskareita, kävellessään tai luonnossa kulkiessaan.⁸⁷ Olennaisinta on huomata kuinka yksin soukkaaminen mahdollistaa vastaajalle laajemman tulkinnan siitä, miten soukkaamista voi tehdä. Ryhmässä soukkaaminen vaikuttaa olevan monella tavoin määritellympi rituaali kuin yksin soukkaaminen.

79 V1 k2.

80 V6 k2.

81 V19 k2, V6 k2.

82 V22 k2.

83 V6 k2, V16 k2.

84 V22 k4.

85 V1 k2.

86 V9 k2, V17 k2, V11 k2.

87 V7 k2, V16 k2, V23 k2.

(26)

23

4.4 Soukkaaminen ja vastaanottaminen

Väitöskirjassaan Jürgen Römer kertoo Toronton siunauksen rukousrituaalista soukkamisen ja vastaanottamisen (receving) käsitteiden avulla. Näiden käsittei- den mukaan soukkaaminen kaikessa fyysisessä levossa ja passiivisuudessa si- sältää myös aktiivisen Jumalan lahjojen ja läsnäolon vastaanottamisen. Tämä vastaanottaminen käytännössä tarkoittaa erilaisten karismaattisten kokemusten saamista ja sen ruumiillisia ilmenemisiä. Tämä vastaanottaminen on soukkaajan aktiivinen tehtävä. Tämän vuoksi monet Toronton siunauksen ja Catch The Fire⁸⁸ seurakunnan isä John Arnott korostaa vastaanottamisen merkitystä juma- lallisten siunauksen saamisen yhteydessä.⁸⁹

Saamissani vastauksissa soukkaajan aktiivinen vastaanottaminen näkyi vaihte- levasti. Joissain vastauksissa vastaanottaminen sanoitettiin pyrkimyksenä pro- feetallisuuteen, toisissa vastauksissa kerrottiin erilaisen ilmestystiedon saamisesta, mutta aktiivista pyrkimystä siihen ei aina liitetty kuten seuraavista esimer- keistä huomataan:

Otan aikaa Jumalalle, käperryn yleensä rauhallisen kristillisen mu- siikin kera mukavaan nurkkaan ja kuuntelen, mitä Iskä mulle tahtoo ksillä kerralla kertoa.⁹⁰

Kuitenkin silloin, kun soukkasimme pienryhmässämme, istuimme ehkä 15min - 1h hiljaa ja kuuntelimme ylistysmusiikkia.– –. Itse yri- tin ja varmaan suurin osa muistakin yritti vastaanottaa kuvia, tie- donsanoja ja profetioita hiljentymisen aikana.– –.⁹¹

88 Tästä lähin kyseiseen seurakuntaan viitataan lyhenteellä CTF.

89 Römer 2002, 110–113.

90 V19 k2.

91 V22 k2.

(27)

24

Soukkaaminen on sitä, kun hiljennytään rauhassa olemaan Juma- lan kanssa. Sitä voi tehdä hengellistä musiikkia kuunnellen, Raa- mattua lukien, yksin tai yhdessä. Itse ei tarvitse yrittää tehdä mi- tään, vaan antaa tilaa Jumalalle puhua, hoitaa ja rakastaa.– –.⁹²

Etenkin vastaukset, joissa kerrottiin ryhmässä soukkaamisesta, korostivat aktiivista pyrkimystä vastaanottaa Jumalallisia viestejä. Nämä Jumalalliset viestit saattoivat olla erilaisia sanoja toisten elämään tai Raamatun kohtia yhteiseksi rohkaisuksi.⁹³ Yksin soukatessa vastaanottaminen tarkoitti useimmiten hiljenty- mistä ja Jumalan aktiivista kuuntelua.⁹⁴ Samalla huomataan myös aktiivisen kuuntelun teemoja, kuten toisaalta hyvin monessa vastauksessa vastaanottamisen teemaa ei näkynyt ollenkaan, vaan soukkaaminen koettiin hyvin passiivi- sena meditatiivisena rukouksena, jonka tuloksena on abstrakti hyvä tunne Juma- lan rakkaudesta.⁹⁵

4.5 Tavallisesta poikkeavat soukkamistavat

Saamissani vastauksissa oli myös ”valtavirrasta” vahvasti poikkeavia tapoja soukata. Näissä tavoissa oli niin suuria eroavaisuuksia tavallisimpiin vastauk- siin, että on mahdollista kyseenalaistaa käsittelevätkö nämä vastaukset samaa ilmiötä. Kuitenkin näiden tavallisesta käytännöstä poikkeavien vastausten kokemukset ovat suurimmilta osin yhteneviä tavallisen soukkamisen kokemuksen kanssa. Tämän takia voimme perustellusti sanoa, että nämä puhuvat samasta il- miöstä. On hyvä huomata, että selkeästi poikkeavat vastaukset tulivat henki- löiltä, jotka harjoittivat soukkaamista yksin. Toinen vastaaja erityisesti korosti

92 V4 k2.

93 V22 k4, V1 k2, V6 k2.

94 V19 k2, V4 k2.

95 Esim.V19 k4, V11 k3, V13 k3,4.

(28)

25

omassa vastauksessaan juuri tämän yksinolemisen tuomaa intimiteettiä omassa rituaalissaan.⁹⁶ Näiden vastausten suurin anti tutkielmalleni on osoittaa soukkamisen monimuotoisuus, joka on havaittavissa sekä toimintatavoissa, että koke- muksissa. Seuraavassa esimerkkejä kyseisistä erityisistä soukkamistavoista:

Monesti ennen nukkumaanmenoa makaan silmät kiinni selälläni ja keskityn Jumalan rakkauteen. Toisinaan mietin nimeä Jahve hengi- tyksen tahtiin, toisinaan käyn Isä meidän -rukousta hitaasti mieles- säni läpi.⁹⁷

Harjoitan soukkaamista yksin, huoneessani. Pidän sitä itse ikään- kuin omana henkilökohtaisena jumalanpalveluksena. Lausun aluksi Isä Meidän-rukouksen. Olen joko paikallaan tai kävelen ympä- riinsä huoneessani luetellen mielessäni minulle tärkeitä raamatun- jakeita. Teen ristinmerkkejä ja kumarran joissakin kohdissa, jolloin ikäänkuin tunnen Jumalan koskettavan minua ja antavan minulle armoa.⁹⁸

Ensimmäinen vastaajista kertoi soukatessaan makaavan sängyllä keskittyen Ju- malan rakkauteen. Samalla hän kertoi hengittävänsä hepreankielen sanan Jahve tahtiin ja miettivän hitaasti Isä meidän -rukousta hiljaa mielessään.⁹⁹ Tämän kaltaista selkeästi sanoitettua hengitysharjoituksiin ja mielessä lausuttuihin hitai- siin mantroihin perustuvaa soukkaamistapaa ei esiinny muualla saamissani vastauksissa. Myös muutamassa muussa vastauksessa kerrottiin keskittymisestä hengittämiseen. Kuitenkaan näistä vastauksista ei ole tulkittavissa vastaavan kaltaista tiettyyn rytmiin hengittämistä. Wilkinson ja Althouse kuitenkin kertovat hengityksen olevan selkeässä roolissa CTF seurakuntin soukkaamistilai- suuksissa. Hekään eivät kuitenkaan kerro hengitysharjoitteiden kuuluvan osaksi ilmiötä, vaan hengityksen rauhoittuminen nähdään osana soukkaamisen yhtey- dessä tapahtuvaa rauhoittumista ja lepoa.

96 V23 k4.

97 V9 k2.

98 V23 k2.

99 V9 k2.

(29)

26

Toisen vastaajan kuvamassa rituaalissa soukkaamisen käytäntö oli hyvin vahvasti erotettu sen klassisesta ymmärtämisestä. Tässä vastauksessa soukkaaminen kuvattiin eräänlaisena yksityisenä jumalanpalveluksena. Vastaaja kertoi aloittavansa Isä meidän -rukouksella, jonka jälkeen hän kertoi kulkevansa ym- päri huonettaan tehden ristinmerkkejä ja luetellen ääneen Raamatun jakeita. Hän kertoi myös silloin tällöin kumartelevansa, jolloin kokemus Jumalan läsnäolosta tuntui todellisemmalta.¹⁰⁰ Tässä käytännössä ei ole paljonkaan yhteyttä klassi- seen soukkaamiseen, missä korostetaan rentoa asentoa ja rauhoittumista. Ainoa tavalliseen soukkamiskokemukseen liitettävissä oleva teema on aktiivinen vastaanottaminen, joka käy ilmi kumartelusta Jumalan läsnäoloa kokiessa. Mielen- kiintoista on, että vaikka vastaajan soukkamisen käytäntö on hyvinkin erikoinen niin hänen soukkaamisen kokemuksensa on hyvin linjassa tavallisen soukkamiskokemuksen kanssa.¹⁰¹

Vaikuttaisi, että soukkamisen rituaali on muuttunut osaksi passiivisemmaksi le- vitessään Suomeen. Keskiössä ei enää aina ole soukkaamisen ja vastaanottamisen yhtäaikainen olemassaolo, vaan aktiivisuus on jäänyt hivenen taka-alalle.

Kuitenkin yleisin soukkamisen tapa, rentoutuminen ja Jumalan kuunteleminen, on Saamissani vastauksissa hyvin yleistä.¹⁰²Samalla soukkaamisen tavoissa on myös nähtävissä selkeitä eroavaisuuksia. Etenkin yksin soukkaamista harjoitta- vat vastaajat ovat pystyneet muokkaamaan omaa tapaansa mieltymyksiensä mu- kaiseksi. Osalle vastaajista rauhallinen ja rento asento on muuttunut lenkkei- lyksi tai kävelyksi.¹⁰³ Toisilla taas on jotkin rituaalin osat muotoutunut hyvinkin vahvasti erilaisina hengitysharjoituksina ja toiminta tapoina.¹⁰⁴ Tästä huo- maamme kuinka soukkaaminen ilmiönä on muotoutunut ja muotoutuu sen har- joittajien keskuudessa.

100 V23 k2

101 V23 k1,3,4.

102 V19 k2, V1 k2, V7 k2, V16 k2.

103 V23 k2, V16 k2.

104 V23 k2, V9 k2.

(30)

27

5 Mikä on suomalaisten soukkamis kokemus

Wilkinson ja Althousen mukaan soukkaaminen on eräänlainen rukousmeditaa- tio, jossa henkilöt pyrkivät intiimiin suhteeseen Jumalan kanssa. Heidän mu- kaansa ihmiset tuntevat soukatessaan hyvin vahvasti Jumalan rakkauden ja osoittavat sen erilaisilla tavoilla.¹⁰⁵ Tämä luku kertoo omien vastaajieni soukkaamisen kokemuksesta peilaten sitä aikaisempien tutkimusten tuloksiin soukkaamisesta ja torontolaisuudesta.

5.1 Holistista parantumista

Suurimmalle osalle vastaajista soukkaaminen on intiimi ja merkityksellinen rauhallinen rukous, jossa Jumala on aivan erityisesti läsnä. Eräs vastaaja kuvasi tätä seuraavasti:

Soukatessa saan rauhassa olla rakastavan Isäni kanssa, keskittyä vain siihen hoitavaan yhteyteen. Olen saanut siitä eheytymistä, val- tavaa rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemista.¹⁰⁶

Ensimmäisenä huomataan jo todettu asia: Jumalan erityinen henkilökohtainen kohtaaminen on soukkamisen keskiössä. Tämä kohtaaminen on yksilöllinen kokemus, mihin kuuluu vahvasti omien elämän vaikeiden asioiden käsittelyä, sekä persoonallista hyväksytyksi tulemista. Se on eräänlaista kokonaisvaltaista yliluonnollista hoitoa.

Kokonaisvaltainen hoito on äärimmäisen keskeinen osa soukkamisen ja Toron- ton siunauksen kokemusta. Poloma käsittelee tällaista kokonaisvaltaisen parantumisen teemaa artikkelissaan The ”Toronto blessing”.¹⁰⁷ Tässä artikkelissaan hän käy lyhyesti läpi karismaattisen kristillisyyden historiaa, mistä hän siirtyy

105 Wilkinson & Althouse 2014, 3-5.

106 V5 k3.

107 Poloma 1998, 257.

(31)

28

kuvailemaan holistista parantumisen mallia, minkä hän liittää juuri Torontoon ja sen kokemuksiin.¹⁰⁸ Tässä mallissa on kolme parantumisen kategoriaa. Nämä ovat seuraavat:

1. spirituaalinen parantuminen, mikä viittaa Jumalasuhteen paranemiseen Jumalan rakkauden kokemuksen kautta

2. sisäinen parantuminen, mikä viittaa itsensä hyväksyntään ja omien sosiaalisten suhteiden paranemiseen taivaallisen hyväk- synnän kokemuksen kautta

3. mielen ja ruumiin fyysinen parantuminen Jumalan ihmeiden avulla.¹⁰⁹

Kyselyni vastauksista löytyi viitteitä kahteen näihin Toronton siunauksessa ta- vattuun parantumisen muotoon. Saamissani vastauksissa näkyivät spirituaalisen ja sisäisen parantumisen teemat. Useampi vastaaja sanoi kokevansa Jumalan läsnäoloa ja Jumalan antamaa hoitoa:

Jumalan läsnäolossa Isä voi koskettaa, tuoda onnen ja ilon tai aut- taa käsittelemään vaikeita asioita.¹¹⁰

[Vastaaja kokee] Rakkautta, hyväksytyksi ja kuulluksi tulemista.

olo on rauhallinen levollinen, tyytyväinen, täynnä toivoa ja iloa.¹¹¹

Koen suurta sisäistä rauhaa, turvallisuuden tunnetta, vapautta ja iloa. Kuulen Jumalan äänen ajatuksissani.¹¹²

108 Poloma 1998, 260–261.

109 Poloma 1988, 262–263.

110 V21 k4.

111 V13 k4.

112 V7 k4.

(32)

29

Näissä vastauksissa näkyy hyvin, kuinka Jumalan läsnäolossa voidaan kokea Jumalan suoraa puhetta tai muunlaisia viestejä, kuten kuvia tai yksittäisiä sanoja.¹¹³ Eräs vastaajista kertoo jopa kokeneensa saavansa tietoa läheistensä elä- mästä.¹¹⁴ Toiset taas kertovat kokeneensa Jumalan rakkauden itseään kohtaan erityisellä tavalla.¹¹⁵ Jürgen Römerin mukaan tämä erityinen rakkauden kokemus on hyvin keskeinen osa spirituaalista parantumisen kokemusta. Römerin mukaan torontolaisuus korostaa Jumalan romanttista puolta. Tällöin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus nähdään juuri tällaisen rakkauden ilmentymänä, missä taivaallinen sulhanen tulee kuolemaan morsiamensa, eli seurakunnan, puolesta.¹¹⁶ Römer myös liittää Jumalan kolminaisuuden persooniin erilaisia rakkauden kokemuksia. Isä Jumala nähdään rakastavana isänä, joka leikkii ja pitää huolta lapsistaan. Jeesus taas nähdään joko veljenä tai sulhasena.¹¹⁷ Myös Wilkinson ja Althouse liittävät tämän rakkauden kokemisen olennaiseksi osaksi soukkamisrukousta.¹¹⁸

Saamissani vastauksissa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käynyt ilmi minkä tyyppinen rakkauden kokemus ja mikä Jumalan persoonan uskottiin olevan kyseessä. Niissä joissa on jotain mainintaa tyypitellymmästä rakkauden kokemuksesta, puhutaan erityisesti Isä Jumalan rakkaudesta, sekä Pyhän Hengen hoivasta.¹¹⁹ Jeesusta ei vastauksissa rakkauden osoittajana kuvata, mikä on erona alkuperäiseen ilmiöön. Tässä voidaan halutessaan nähdä karismaattisen kristillisyyden paradigmojen muutoksen, missä Jumalan Sanan ja pelastushisto- rian sijaan ylimmäksi auktoriteetiksi tulee kokemus Jumalasta.¹²⁰ Tällöin koros- tukset Isä Jumalan ja Pyhän Hengen toiminnasta jokapäiväisessä elämässä ko- rostuvat ja Jeesuksen vaikutukset jäävät enemmän merkeiksi historiassa. Karis- maattisuuden ja karismaattisten ilmiöiden vaikutus kristinuskon oppikokoel- miin on nähtävissä hyvin selkeästi näissä tarkoissa kolminaisuuden persoonien karakterisoinneissa. Römer kertoo hyvin laajasti näiden persoonien työn eron ja

113 esim. V10 k4, V7 k4,

114 V2 k4.

115 V13 k4.

116 Römer 2002, 114–117.

117 Römer 2002, 106–109.

119 V18 k4, V21, k4, V9 k4.

120 Tästä muutoksesta Römer puhuu yhtenä olennaisen osana karismaattisuuden kehitystä.

katso Römer 2002, 22.