LUONNON VAIKUTUS LAPSEN FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN, YLIPAINON EHKÄISYYN JA MUUHUN HYVINVOINTIIN
Anni Kotiranta
annikot@uef.fi Syventävä opinnäytetyö 266553 UEF Kansanterveystieteen laitos Jussi Kauhanen ja Pirjo Mustonen
1 Tiivistelmä
Tavoite Selvittää, mitä tietoa on saatavilla koskien luonnon vaikutuksista lasten fyysiseen aktiivisuuteen, ylipainoon ja muuhun hyvinvointiin
Johdanto Lapset viettävät yhä enemmän aikaa sisätiloissa sekä fyysisesti passiivisesti. Nykyajan lapset liikkuvat keskimäärin vähemmän kuin heidän vanhempansa omassa lapsuudessaan.
Suomalaisista alakoululaisista 50 % ja yläkoululaisista vain 17 % on todettu täyttävän päivittäiset liikuntasuositukset. Fyysisen aktiivisuuden vähenemisellä ja fyysisen passiivisuuden lisääntymisellä on kielteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen ja terveyteen ja esimerkiksi ylipainoriskiin.
Menetelmät Raportin taustaksi tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheesta. Kansainvälinen aineisto kerättiin seuraavista kirjallisuustietokannoista ja lähteistä: PubMed ja Scopus-portaali. Sen lisäksi etsittiin suomalaisia julkaisuja Duodecimin ylläpitämistä palveluista (Terveysportti ja Käypä Hoito – sivusto). Tulokset rajattiin koskemaan lapsia (ikä syntymästä 18 ikävuoteen saakka). Lähempään tarkasteluun valittiin vuoden 2000 jälkeen julkaistut artikkelit, joiden kirjoituskieli on englanti.
Tulokset Kirjallisuushaun perusteella seuloutui 16 eri tutkimusta, joista 15 oli alkuperäistutkimuksia ja yksi katsausartikkeli. Näistä laadittiin yhteenveto. Tutkimusten tulokset olivat pääosin yhdensuuntaisia. Aiempien tutkimusten perusteella luonto tukee lapsen normaalia kehitystä, innostaa liikkumaan ja on lapselle luontaisesti miellyttävä ympäristö. Sekä suoraan itse luonnolla että välillisesti fyysisen aktiivisuuden lisääntymisellä on positiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Luonnossa liikkuminen lisää lasten fyysistä aktiivisuutta. Lisääntynyt luonnonläheisyys ja luonnossa liikkuminen ovat yhteydessä esimerkiksi lasten pienempään riskiin kehittää ylipainoa ja lihavuutta, vähäisempiin ADHD-oireisiin sekä parempiin liikunta- ja käsittelytaitoihin. Luonnossa liikkuminen parantaa lasten unen laatua ja määrää, keskittymiskykyä, itsehillintää sekä toimii sosiaalisena ympäristönä, jossa ikätovereiden kohtaaminen on helpompaa.
Johtopäätökset Luonto tukee lapsen normaalia kehitystä, innostaa liikkumaan ja on lapselle luontaisesti miellyttävä ympäristö. Rakennettu ulkotila ja siellä liikkuminen ei ole yhtä voimakkaasti hyvinvoinnin paranemiseen yhteydessä kuin luonnossa liikkuminen. Tutkimusta aiheesta kaivataan yhä. Tulevaisuudessa tutkimuksen aiheena voi olla esimerkiksi täysin metsäpainotteisen koulun ja päiväkodin vaikutuksesta lasten hyvinvointiin
1.2 Raportissa käytettyjä termejä ja niiden selitykset
PA fyysinen aktiivisuus MET metabolic equivalent of task, MET, 1MET = 3,5ml O2/ min/kg (71 J/min/kg), lepoaineenvaihdunta
LMVPA kaikki fyysinen rasitus ADHD Aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö
MVPA keskiraskas ja raskas fyysinen rasitus
WHO Maailman Terveysjärjestö (World Health Organisation) TGMD-3 Test of Gross Motor Development,
lasten motorista kompetenssia arvioiva testi
PAAF Post-activity attentional functioning, toiminnan jälkeinen keskittymiskyky
Sisällysluettelo
1 Tiivistelmä ... 1
1.2 Raportissa käytettyjä termejä ja niiden selitykset ... 1
2 Johdanto ... 4
3 Tutkimuksen teoreettinen tausta ... 5
3.1 Fyysinen aktiivisuus ... 5
3.2 Lasten fyysinen aktiivisuus ... 5
3.3 Eri maiden ja kansainväliset suositukset lasten fyysisestä aktiivisuudesta ... 7
3.4 Lasten fyysinen passiivisuus ... 11
3.5 Lasten fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden vaikutukset ... 12
3.6 Lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaminen ... 14
3.6.1 Vanhempien vaikutus ... 14
3.6.2 Päivähoito ja koulu ... 15
3.6.3 Ulko- ja sisätilat ... 15
3.6.4 Vuodenaika ... 15
3.6.5 Viikonpäivät ja viikonloppu ... 16
3.6.6 Lemmikki perheessä ... 16
3.7 Lapset luonnossa ... 16
3.8 Tutkimustehtävä ... 17
3.9 Tutkimuksen tavoitteet ... 17
4 Aineisto ja menetelmät ... 18
5 Tulokset ... 19
5.1 Luonnossa liikkumisen hyödyt lapsille ... 19
5.2 Luontoliikunnan hyödyt verrattuna urbaaniin ulkoliikuntaan tai sisäliikuntaan ... 22
5.3 Maailman kaupungistumisen vaikutukset lasten kasvuun ja kehitykseen ... 24
5.4 Yhdyskuntasuunnittelu, joka tukee lasten liikkumista luonnossa ... 25
6 Pohdinta ... 30
6.1 Johtopäätökset ... 35
6.2. Raportin pohjalta tehtäviä suosituksia ... 35
7 Lähdeluettelo ... 36
2 Johdanto
Nykyaikana lapset leikkivät luonnossa vähemmän kuin heidän vanhempansa leikkivät lapsena.
Haastatelluista äideistä 70 prosenttia leikki päivittäin ulkona lapsena, kun heidän lapsistaan näin teki 31 prosenttia. (Clements 2004). Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että 12 % lapsista ei ollut käynyt luonnossa viimeiseen 12 kuukauteen kertaakaan (Hunt et al.
2015). Samanaikaisesti lapsuusajan ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys on moninkertaistunut (WHO 2020). Lasten luonnossa liikkuminen voisi olla yhteydessä lapsen pienempään riskiin tulla ylipainoiseksi tai lihavaksi.
WHO (World Health Organisation, Maailman Terveysjärjestö) on laatinut maailman lapsille suositukset päivittäisestä liikunnan määrästä. Nykyisin WHO:n suosituksiin kuuluu myös rajoitukset passiivisesta ajasta sekä ruutuajasta (WHO 2019). Osa maista on myös tehnyt omat suosituksensa lasten päivittäisen aktiivisuuden ja passiivisuuden määrästä, mitkä pohjautuvat WHO:n suosituksiin (kts. kappale 3.7.). Suomen terveysviranomaiset suosittelevat alle 8-vuotiaille vähintään kolme tuntia päivittäin eri kuormituksen tasoja sisältävää fyysistä aktiivisuutta, josta vähintään yksi tunti on kohtuullisesti kuormittavaa liikkumista. Passiivisuuden suhteen Suomessa suositellaan alle 8-vuotiaille vältettävän yli tunnin istumajaksoja. (Haapala et al. 2016).
Suosituksista huolimatta suomalaisista alakouluikäisistä 50 % ja yläkouluikäisistä 17 % täyttää päivittäisen WHO:n liikuntasuosituksen (Gråstén et al. 2014).
Lisääntynyt elektroniikan käyttö ja ruutuaika on yhteydessä vähäisempään luonnossa liikkumiseen ja elektroniikka viekin tällä hetkellä leijonanosan lasten ja nuorten vapaa-ajasta (McCurdy et al.
2010).
Tässä raportissa ja kirjallisuuskatsauksessa on tavoitteena selvittää luonnossa liikkumisen ja lasten luontoyhteyden vaikutuksia lasten fyysiseen aktiivisuuteen, ylipainoon sekä muuhun hyvinvointiin.
Raportissa tarkastellaan myös ympäristösuunnittelun vaikutuksia lasten luonnossa liikkumiseen sekä päiväkodin ja koulun mahdollisuuksia vaikuttaa lasten luonnossa liikkumiseen. Tavoitteena on tehdä yhtenäinen raportti tutkimustuloksista ja antaa niiden perusteella suuntaviivoja vanhemmille, kouluille, päiväkodeille ja päättäjille.
Tämä raportti syntyi vastauksena Meijän polku -työryhmän kokouksessa esitettyyn kysymykseen ja tullaan julkaisemaan Meijän polun nettisivuilla (www.meijanpolku.fi). Meijän polku on keskisuomalainen pitkän tähtäimen kansanterveysliike, jonka tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen erityisesti luonnossa liikkumiseen ja ulkoilmaelämään kannustamalla.
Meijän polulla on neljä hyvinvointiteemaa: liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys.
3 Tutkimuksen teoreettinen tausta
3.1 Fyysinen aktiivisuus
Fyysinen aktiivisuus voidaan käsitteenä määritellä eri tavoin. Tässä työssä fyysinen aktiivisuus tarkoittaa kaikkea kehon liikettä, joka lisää energiankulutusta lepotason yläpuolelle. Lasten kohdalla fyysinen aktiivisuus on tavallisimmin fyysisesti aktiivista leikkiä. Fyysinen aktiivisuus voidaan jakaa fyysisen kuormittavuutensa perusteella kolmeen eri luokkaan, jotka ovat kevyt, reipas (keskiraskas) sekä vauhdikas (raskas). Fyysinen passiivisuus on nimensä mukaisesti fyysisen aktiivisuuden vastakohta, jolla tarkoitetaan paikallaanoloa fyysisesti passiivisella tavalla. Fyysiseen passiivisuuteen kuuluu siis esimerkiksi istuminen ja makaaminen, mutta ei seisominen tai staattiset lihasharjoitteet, jotka taasen lisäävät energiankulutusta (Haapala et al. 2016)
Aihetta koskevissa tieteellisissä tutkimuksissa fyysisestä aktiivisuudesta käytetään lyhennettä PA (physical activity), kaikesta fyysisestä aktiivisuudesta käsitettä LMVPA (light, moderate, vigorous physical activity) sekä keskiraskaasta ja raskaasta fyysisestä aktiivisuudesta käsitettä MVPA (moderate-to-vigorous physical activity). (Soini et al. 2014)
3.2 Lasten fyysinen aktiivisuus
Lasten fyysisessä aktiivisuudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Muutokset ovat olleet aiempiin elintapoihin nähden suuria ja niillä on lapsen kehityksen ja kasvun kannalta epäsuotuinen vaikutus. 1970-luvulta lähtien yhdysvaltalaisten lasten vapaa-aika on vähentynyt 12 tuntia viikossa, joka sisältää 25 prosentin laskun leikkimisessä ja 50 prosentin laskun vapaan ulkoaktiivisuuden parissa. (McCurdy et al. 2010) Katsaustutkimus vuodelta 2008 vertaili seitsemän eri maan tutkimuksia koskien 2-6 -vuotiaiden lasten päivittäistä aktiivisuutta ja toisaalta päivittäistä fyysistä passiivisuutta. Maat, joita katsauksessa käsiteltiin, olivat Yhdysvallat, Australia, Iso-Britannia, Belgia, Chile, Viro sekä Suomi.
Kaikkiaan 54 prosentissa tutkimuksista yli 50 % tutkimukseen osallistuneista lapsista saavutti MVPA-tavoitteen 60 minuuttia tai yli vuorokaudessa. Vuonna 2000 tai sen jälkeen julkaistuissa tutkimuksissa maiden väliset erot näyttivät seuraavilta: Australialaisia 2000-luvun tutkimuksia
mukana oli kaksi, joista kummassakin yli 50 % tutkituista lapsista saavutti liikuntatavoitteen.
Suomalaisia tutkimuksia oli katsauksessa mukana yksi, jossa voitiin todeta yli puolen tutkituista saavuttaneen liikuntatavoitteen. Yhdysvaltalaisten lasten parissa tehdyistä tutkimuksista yli puolet lapsista saavutti tavoitteet kahdeksassa tutkimuksessa kolmessatoista (61,5 %). Britanniassa tehdyissä yhdeksässä tutkimuksessa vain kahdessa yli puolet lapsista ylsi liikuntatavoitteeseen.
Belgiasta, Chilestä ja Virosta oli kustakin yksi tutkimus, joissa yhdessäkään ei saavutettu liikuntatavoitetta puolelle lapsista. (Tucker 2008)
Suomalaisen vuonna 2014 julkaistun raportin mukaan 3-15 -vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista 17-50 prosenttia täytti kansallisen liikuntasuosituksen. Alakoululaisista eli 7-12 -vuotiaista aktiivisuustavoitteen täytti 50 prosenttia ja yläkoululaisista (13-15 -vuotiaat) 17 prosenttia.(Gråstén et al. 2014)
Taulukko 3.21 Taulukko 3.22
Aika Osuus tutkituista Aika Osuus tutkituista
alle 60 minuuttia 1 %
60-89 minuuttia 36 % 30-59 minuuttia 53 %
90-119 minuuttia 43 % 60-89 minuuttia 40 %
yli 120 minuuttia 20 % 90-119 minuuttia 6 %
Taulukko 3.21 Kaikki fyysinen aktiivisuus päivän aikana tutkituista 3-vuotiaista suomalaislapsista Taulukko 3.22 Keskiraskas tai raskas fyysinen aktiivisuus päivän aikana tutkituista 3-vuotiaista suomalaislapsista
(Soini et al 2014)
Lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan mitata eri tavoin. Kiihtyvyysanturi on laajalti käytetty objektiivinen mittari etenkin alle kouluikäisillä lapsilla. Kiihtyvyysanturin etuna on sen objektiivisuus. Haittana on, ettei se tarjoa minkäänlaista tietoa siitä, minkälaisesta aktiivisuudesta on kyse.(Pate et al. 2010)
Kiihtyvyysanturin lisänä tai itsenäisenä työkaluna voidaan käyttää suoraa tarkkailua, jossa koulutettu tarkkailija seuraa ja kirjaa ylös havaitsemansa fyysisen aktiivisuuden. Tarkkailija kirjaa ylös intensiteetin (esimerkiksi paikallaan pysyvä, kevyt, kohtalainen, raskas), aktiivisuustyypin
(kuten juoksu, hyppely, istuminen, seisominen), ympäristökontekstin (kuten välineiden käyttäminen), sosiaalisen kontekstin (muut osallistujat), sijainnin (ulkotiloissa vai sisätiloissa) sekä yllykkeet (esimerkiksi muiden ihmisten kehotukset liikunnan jatkamiselle tai lopettamiselle). Alle kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden suoran tarkkailun työkaluista on aktiivisesti käytössä CARS (Children’s Activity Rating Scale) sekä CPAF (Children’s Physical Activity Form). Suoran tarkkailun etuna on, että se tarjoaa monipuolisesti tietoa aktiivisuudesta. Menetelmän heikkoutena on tarkkailijoiden koulutuksen vaatima vaiva sekä kustannukset. (Pate et al. 2010) Askelmittarit tarjoavat tietoa liikkeestä vertikaalisessa tasossa samaan tapaan kuin kiihtyvyysanturitkin. Askelmittareiden tarjoamaa dataa on helpompi tulkita kuin kiihtyvyysantureiden. Ne ovat myös kustannustehokkaita tutkimusvälineitä. Niiden haittana on, etteivät ne tarjoa tietoa fyysisen aktiivisuuden tyypistä, intensiivisyydestä tai kontekstista. (Pate et al. 2010)
Lasten fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen voidaan käyttää myös sydämen lyöntitiheyttä mittaavia laitteita. Mittaamisen perustana on oletus, että sydämen syketaajuudella on lineaarinen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Sydämen sykkeeseen vaikuttavat kuitenkin myös henkiset ärsykkeet.(Pate et al. 2010)
Mittaustapana voidaan käyttää myös vanhempien tai opettajien antamaa raporttia. Tällöin opettajat ja vanhemmat käyttävät suoraa observointia ja raportoivat arvionsa mukaan lasten fyysisen aktiivisuuden määrän. On arvioitu, että tällaisen menetelmän luotettavuus on kohtuullinen. (Pate et al. 2010)
Lasten motorista kompetenssia voidaan arvioida esimerkiksi TGMD-3 -testillä (Test of Gross Motor Development), jossa otetaan huomioon liikkumistaidot sekä käsittelytaidot. TGDM-3 -testissä arvioitavia liikkumistaitoja ovat juoksu, laukka, hyppy, vuorohyppely, tasaponnistus eteen ja liuku.
TGDM-3 -testissä arvioitavia käsittelytaitoja ovat kahden käden mailasivulyönti paikallaan olevaan palloon, yhden käden kämmenlyönti, pallon pompotus, kahden käden kiinniotto, potku, yliolanheitto ja aliolanheitto. (Niemistö et al. 2019)
3.3 Eri maiden ja kansainväliset suositukset lasten fyysisestä aktiivisuudesta
WHO:n suositusten mukaan 5-17 -vuotiaiden lasten tulisi liikkua vähintään 60 minuuttia päivässä
kuormitukseltaan reippaasti tai vauhdikkaasti. (WHO
https://www.who.int/dietphysicalactivity/factsheet_young_people/en/)
Kuva 2. WHO:n suositukset 3-4 -vuotiaiden lasten päivittäisesti fyysisen aktiivisuuden, ruutuajan ja hyvänlaatuisen unen määrästä. (WHO 2019)
Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut vuonna 2016 oman suosituksensa suomalaisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta, joka perustuu Maailman terveysjärjestön sekä yleisiin terveyssuosituksiin, jotka pohjautuvat lukuisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Suomessa annettu Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset -julkaisussa alle 8-vuotiaiden lasten suositus ja oikeus on ”kolme tuntia vaihtelevasti erilaisia kuormituksen tasoja sisältävää fyysistä aktiivisuutta.
Kolmen tunnin ajasta vähintään yksi tunti on kohtuullisesti kuormittavaa liikkumista.” Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa on asetettu suositus myös alle 8-vuotiaiden passiivisuudelle, missä todetaan, että yli tunnin istumisjaksoja tulee välttää. (Haapala et al. 2016).
Kuva 3. Suomalaiset suositukset alle 5-vuotiaiden fyysisestä aktiivisuudesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016)
Maa, organisaatio, vuosi Ikäryhmä A/P Suositus Maailman
terveysjärjestö 2010
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016)
Yleiset suositukset 5-17 v A Vähintään tunti kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa päivässä. Suurin osa aktiivisuudesta tulisi olla aerobista. Vähintään kolme kertaa viikossa voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa, joka vahvistaa luita ja lihaksia.
Australia
Yleiset suositukset 1-5 v A Vähintään kolme tuntia päivässä, joista tunti kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa.
Department of Health and Ageing, 2010
2-5 v P Passiivinen ajanvietto ei saisi ylittää tuntia yhtäjaksoisesti valveillaoloaikana. Ruutuaika < 1 h.
Iso-Britannia
Yleiset suositukset alle 5 v A Vähintään kolme tuntia päivässä opittuaan kävelemään.
Department of Health, Physical Activity, Health Improvement and Protection, 2011
P Fyysisen passiivisuuden määrän tulisi olla mahdollisimman vähäinen. Hyvin pitkiä paikallaanolon jaksoja ei tulisi tulla muulloin kuin nukkuessa.
Kanada
Canadian Society for Exercise Physiology:
Canadian Physical Activity Guidelines for the Early Years (0-4 yrs), 2012
3-4 v A Vähintään kolme tuntia päivittäin mahdollisimman monipuolisesti ja erilaisissa ympäristöissä.
Vauhdikkaan leikin määrän tulisi lisääntyä tasaisesti siten, että 5-vuotiaana vauhdikasta leikkiä olisi vähintään tunti per päivä.
Canadian Sedentary Behaviour Guidelines for the Early Years (0-4 years), 2012
0-4 v P Fyysisesti passiivista ajanviettoa tulisi minimoida, korkeintaan yksi tunti kerrallaan. Ruutuaika 2-4- vuotiaille max. 1 tunti/päivä, alle kaksivuotiaille ei ruutuaikaa laisinkaan.
Suomi
Fyysinen aktiivisuuden liikunnan suositukset, 2005
alle 8 v A Vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa.
Varhaiskasvattajien täytyy järjestää liikuntakasvatusta päivittäin.
P Ei määritelty.
Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden
suositukset, 2016
alle 8 v A Vähintään kolme tuntia päivittäin eri kuormituksen tasoja sisältävää fyysistä aktiivisuutta, joista vähintään yksi tunti on kohtuullisesti kuormittavaa liikkumista.
P Yli tunnin istumisjaksoja vältettävä. Lyhyitä paikallaanoloja tulisi myös tauottaa lapselle mielekkäällä tavalla.
Ruotsi
Folkhälsomyndigheten, alle 1 v A Lapsia tulisi rohkaista liikkumaan syntymästä asti
2019 olosuhteiden rajoissa.
1-4 v A Vähintään kolme tuntia fyysistä aktiivisuutta päivittäin jaettuna tasaisesti koko päivän ajalle.
1-4 v P Paikallaanoloa ei suositella yli tuntia kerrallaan valveillaoloaikana.
5-17 v A Vähintään kohtalaisrasitteista liikuntaa vähintään tunti päivittäin. Lisäksi voimakasrasitteista liikuntaa, joka voimistaa luustoa ja lihaksia vähintään kolmesti viikossa.
Norja
Helsedirektoratet, 2019 1-17 v A Intensiteetiltään kohtalaista tai voimakasta fyysistä aktiivisuutta vähintään tunti päivittäin. Vähintään kolmesti viikossa voimakasrasitteista liikuntaa, joka voimistaa luustoa ja lihaksia. Päivittäistä ulkoilua suositellaan.
0-5 P Ruutuaika: pienimmille lapsille ei suositella lainkaan, isommille korkeintaan tunti päivässä.
Taulukko 3 Eri maiden suositukset lasten fyysisestä aktiivisuudesta. A=aktiivisuus; P=passiivisuus.
Taulukko mukailtu Valtioneuvoston julkaisusta (Haapala et al. 2016). Ruotsin osuus (Folkhälsomyndigheten 2019). Norjan osuus (Helsedirektoratet 2019). WHO:n suositukset (WHO)
3.4 Lasten fyysinen passiivisuus
Fyysisen passiivisuuden määritelmä vaihtelee tutkimusten mukaan. Eräs vakiintunut tapa on määritellä fyysinen aktiivisuus lepoaineenvaihdunnan (metabolic equivalent of task, MET, 1MET = 3,5ml O2/ min/kg (71 J/min/kg)) kerrannaisen kautta, jolloin fyysiseksi passiivisuudeksi on valittu arvo < 1,5 MET. (Haapala et al. 2017)
Erilaiset teknologiset laitteet, kuten puhelimet, tabletit ja tietokoneet, kilpailevat enenevissä määrin lasten vapaa-ajasta ulkoilun ja fyysisen aktiivisuuden kanssa. Taitavat tenavat - tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten 3-7 -vuotiaiden lasten motorisia taitoja sekä tekijöitä, joka vaikuttavat niihin. Tuossa tutkimuksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneista lapsista noin 50
% vietti 30-120 minuuttia päivittäin viihdemedian parissa. (Haapala et al. 2016)
Lasten vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja kasvavan etääntymisen luonnosta katsotaan osittain johtuvan elektronisen median määrän kasvusta, vapaalle leikille varatun ajan vähenemisestä sekä ympäristön rajoitteista. Eniten aikaa liikunnalta ja ulkoilulta vie kasvavassa määrin elektroniikka ja elektroninen media. Jo vuonna 2006 21 % yhdysvaltalaisista lapsista ja nuorista käyttivät aikaa tietokoneella muuhun kuin koulutehtäviin yli kolme tuntia päivässä. Ja tämä määrä on jatkuvassa nousussa. 2010 yhdysvaltalaiset nuoret ja lapset käyttivät keskimäärin 7,5 tuntia päivässä jonkun elektronisen median parissa, määrä oli noussut viidessä vuodessa tunnilla. (McCurdy et al. 2010).
3.5 Lasten fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden vaikutukset
Lasten fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen ja kasvuun. (Soini et al.
2014) Fyysinen aktiivisuus ennaltaehkäisee ja fyysinen passiivisuus toisaalta edistää lapsuusiän ylipainoa, joka vuonna 2008 koski maailmanlaajuisesti 22 miljoonaa alle 5-vuotiasta sekä heidän perheitään. (Tucker 2008). Vuonna 2014 julkaistussa WHO:n raportissa esitetään, että ylipainoisten alle 5-vuotiaiden lasten määrä olisi noussut jo 42 miljoonaan ja trendi on kasvava.
(WHO 2014) Suomalaisista lapsista ylipainoisia on pojista 27 % ja tytöistä 18 %, lihavia pojista on 8
% ja tytöistä 4 % (Lundqvist and Jääskeläinen. 2019) . Maailmanlaajuisesti ylipainoisia tai lihavia lapsia on 18 % eikä sukupuolten välillä juuri ole eroja. Tytöistä ylipainoisia tai lihavia on 18 % ja pojista 19 %. Lihavia pojista on 8 % ja tytöistä on 6 %. Vuonna 1975 neljä prosenttia lapsista oli ylipainoisia tai lihavia. Lihavia oli 1 %.(WHO 2020)
Kaavio 3.5. Ylipainoisten ja lihavien lasten osuus Suomessa v. 2018. (Lundqvist and Jääskeläinen.
2019)
Ylipainosta ja fyysisestä passiivisuudesta on tullut suurin lasten ja nuorten kansanterveydellinen ongelma kehittyneissä maissa. Suurentunut kehon painoindeksi on yhteydessä huonompaan neuromuskulaariseen suorituskykyyn (neuromuscular performance), joka koostuu motorisista taidoista sekä lihasvoimasta. Nämä lasten kehityksen kannalta olennaiset motoriset taidot ovat heikentyneet viime vuosikymmenien aikana. Toisaalta on todettu, että korkeampi fyysinen aktiivisuus on yhteydessä parempaan neuromuskulaariseen suorituskykyyn.(Haapala et al. 2016).
Suomalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että runsas fyysinen passiivisuus sekä vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä olivat yhteydessä suurempaan painoindeksiin lapsilla. Tässä tutkimuksessa fyysisen passiivisuuden optimaalinen raja-arvo, joka erotteli normaalipainoiset lapset ylipainoisista ja lihavista, oli 6,1 tuntia vuorokaudessa.(Haapala et al. 2017)
Kuva 1. Lihavien ja ylipainoisten lasten määrä vuonna 2016 sekä muutos vuoteen 2010 verrattuna.
(WHO 2018)
Painovaikutuksen lisäksi fyysinen aktiivisuus lisää lasten kardiovaskulaarista terveyttä, parantaa kuntoa, lihasvoimaa ja kestävyyttä, vähentää masennusta ja ahdistusta sekä vaikuttaa positiivisesti kognitioon ja akateemiseen suoriutuvuuteen. (Tucker 2008). Säännöllinen fyysinen aktiivisuus tuo myös psykososiaalisia hyötyjä, kuten parempi itsetunto, itsevarmuus, vähemmän koettua masennusta ja ahdistusta ja parempi akateeminen suoriutuvuus sekä kognitiivinen toimintakyky.(Biddle and Asare 2011)
Lapsena omaksutut liikuntatavat vaikuttavat paljon yksilön liikuntatottumuksiin myös aikuisena.
Lapsena fyysisesti aktiiviset ihmiset ovat sitä myös todennäköisemmin aikuisina. Ylipainoon ja fyysiseen passiivisuuteen liittyy vielä suurempi johdonmukaisuus siirryttäessä lapsuudesta aikuisuuteen. (Soini et al. 2014)
3.6 Lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaminen 3.6.1 Vanhempien vaikutus
Vanhempien vaikutus lapsen ulkona viettämään aikaan on suuri. Vanhemmat ja muut hoivaavat aikuiset voivat rohkaista tai rajoittaa lasten ulkona liikkumista. Ne lapset, joilla koulun jälkeen oli vähemmän aikuisten valvontaa, viettävät vähemmän aikaa ulkona. Toisaalta aikuiset voivat rajoittaa lasten ulkona vietettyä aikaa esimerkiksi erilaisten uhkiksi koettujen asioiden, kuten rikosten, loukkaantumisten, hyönteisten pistojen ja puremien tai saasteiden pelon, takia.
(McCurdy et al. 2010)
Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa haastateltiin yhdysvaltalaisia äitejä ulkona leikkimisestä. Mielenkiintoista kyllä, 70 prosenttia vastanneista kertoi leikkineensä lapsena päivittäin ulkona, mutta vain 31 prosenttia antoi itse omien lapsiensa leikkiä ulkona nykyisin.
Ensisijainen syy ulkona leikkimisen kieltämiseen oli pelko rikollisuudesta sekä lapsen turvallisuudesta. (Mainella et al. 2011)
Britannialaisen selvityksen mukaan perheiden tulotasolla oli vaikutusta lasten luonnossa liikkumiseen. Korkean tulotason perheissä 77 % lapsista vieraili luonnossa vähintään kerran viikossa, kun taas matalan tulotason perheissä vastaava luku oli 64 prosenttia. Perheen aikuisten luontosuhteella oli myös suuri vaikutus lasten luonnossa liikkumiseen. Niissä perheissä, joissa vanhemmat tai muut samassa taloudessa asuvat aikuiset vierailivat säännöllisesti luonnossa, 80
prosenttia lapsista oli myöskin säännöllisiä luonnossa liikkujia. Lasten, joiden kotitalouden aikuiset eivät liikkuneet luonnossa, vastaava osuus oli 39 %. (Hunt et al. 2015)
Lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja ruutuaikaan vaikuttavat suoraan vanhempien fyysisen aktiivisuuden sekä ruutuajan määrä. (Haapala et al. 2017)
3.6.2 Päivähoito ja koulu
Euroopassa kolmevuotiaista lapsista keskimäärin 69 prosenttia osallistuu viikonpäivinä päiväkotiin tai esikouluun. Lapset viettävät lastenhoitopalveluissa 6-9 tuntia päivittäin arkipäivisin, kun taas viikonloppuisin suurin osa lapsista on kodin ympäristössä (Soini et al. 2014). Päiväkodeilla ja kouluilla on siis iso vaikutus lasten päivittäiseen aktiivisuuteen, sillä lapset ja nuoret viettävät ison osan päivästään päiväkodissa tai koulussa. (Lyyra et al. 2019) (Sääkslahti et al. 2018). Tämän vuoksi liikuntamäärien vertailu viikonpäivien ja viikonloppujen välillä on ollut tärkeää. (Soini et al. 2014) Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että varhaiskasvatuksen toimipisteiden liikuntaolosuhteet Suomessa vaihtelevat suuresti. Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa lasten välille.
(Sääkslahti et al. 2018).
3.6.3 Ulko- ja sisätilat
Lapset ovat fyysisesti aktiivisempia ulko- kuin sisätiloissa. Ulkona oleminen lisää lasten fyysistä aktiivisuutta suuremman leikkitilan sekä leikkivälineiden ja -telineiden kautta. (Sääkslahti, 2005).
Ulkona vietetty aika korreloi monien tutkimusten mukaan suoraan lasten fyysisen aktiivisuuden määrään ja intensiteettiin. (Aarts et al. 2012). Ferreira et al. julkaisivat 2006 katsausartikkelin, jossa tutkittiin 150 artikkelia systemaattisen katsauksen avulla. Tässä tutkimuksessa he havaitsivat voimakkaimmin lasten fyysiseen aktiivisuuteen positiivisesti vaikuttavan isän fyysinen aktiivisuus, ulkona vietetty aika, koulun liikuntamahdollisuudet, äidin koulutustaso, perheen tulotaso sekä nuorilla koulussa vietetty aika. (Ferreira et al. 2007).
3.6.4 Vuodenaika
Ulkomaalaisissa tutkimuksissa on todettu, että lasten liikunnan määrään vaikuttaa ensisijaisesti ulkona vietetty aika eikä niinkään sääolosuhteet tai vuodenajat. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vuodenaika vaikutti merkittävästi ulkona vietettyyn aikaan päiväkotihoidon aikana. Tällä
ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta, sillä tutkimuksessa ei havaittu vuodenaikoihin liittyvää eroa lasten fyysisessä aktiivisuudessa. (Soini et al. 2014)
3.6.5 Viikonpäivät ja viikonloppu
Suomalainen tutkimus ei huomannut juuri eroa 3- vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrässä viikonloppuja ja viikonpäiviä verratessa. Viikonpäivinä pojat olivat keskimäärin aktiivisia 110 minuuttia päivässä ja tytöt 96 minuuttia päivässä. Viikonloppuisin vastaavat luvut pojille olivat 106 minuuttia ja tytöille 89 minuuttia. Talvisin lapset viettivät enemmän aikaa viikonloppuisin fyysisesti passiivisesti verrattuna syyskuukausiin. Viikolla passiivista aikaa oli keskimäärin 570 minuuttia päivässä, kun taas viikonloppuisin vastaava aika oli 596 minuuttia päivässä. (Soini et al.
2014)
Kouluikäisiä lapsia Kiinassa ja Koreassa tutkittaessa havaittiin, että päivittäinen aktiivisuus ei eronnut kummassakaan ryhmässä viikonloppujen tai viikonpäivien osalta. Askelmäärät sen sijaan olivat merkittävästi korkeammat kiinalaisten lasten parissa sunnuntaisin, kun taas askelmäärät olivat merkittävästi matalammat korealaisten lasten parissa sunnuntaisin verrattuna muihin päiviin. (Taro Yamauchi et al. 2007)
3.6.6 Lemmikki perheessä
Australialaisessa tutkimuksessa todettiin, että perheessä oleva koira lisää lasten kävelyä 29 minuuttia viikossa verrattuna niihin lapsiin, joiden perheessä ei ole koiraa. Lisäksi koira lisää kokonaisuudessaan 142 minuuttia lasten fyysistä aktiivisuutta viikossa verrattuna niihin lapsiin, joiden perheessä ei ole koiraa. Nämä erot olivat merkittäviä. (Christian et al. 2013)
Toisessa tutkimuksessa todettiin, että lapsilla, jotka käyttävät perheensä koiraa lenkillä itsenäisesti, on suurempi todennäköisyys käydä itsenäisesti kävelyllä naapurustossaan (ilman koiraa), leikkiä kadulla ja leikkiä ulkona kotipihallaan kuin niillä lapsilla, jotka eivät käyttäneet perheen koiraa lenkillä itsenäisesti. (Christian et al. 2014)
3.7 Lapset luonnossa
Nykyaikana lapset leikkivät ulkotiloissa vähemmän kuin heidän vanhempansa. Vuonna 2004 toteutetussa tutkimuksessa yhdysvaltalaisilta äideiltä kysyttiin heidän leikkimisestään ulkona, kun olivat lapsia verrattuna omiin lapsiinsa. 70 prosenttia äideistä kertoi leikkineensä päivittäin ulkona,
kun vastaava luku heidän lapsilleen oli 31 %. (Clements 2004) Lasten leikistä on tullut enemmän ulkoa ohjattua sekä sisätiloissa tapahtuvaa. (Tremblay et al. 2015). Lapset ja nuoret viettävät yhä vähemmässä määrin aikaa luonnossa ja kokevat eriytyvyyttä luonnosta. Isossa-Britanniassa tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että 12 % nuorista ihmisistä ei ole käynyt luonnossa viimeiseen 12 kuukauteen. 21 % nuorista ja lapsista Isossa-Britanniassa vieraili luonnossa vähintään kerran viikossa. Etninen ryhmä vaikutti nuorten ja lasten luonnossa liikkumiseen. Tummaihoiset ja aasialaista etnistä ryhmää edustavat nuoret ja lapset viettivät vähemmän aikaa luonnossa kuten myös lapset, joiden vanhemmat viettivät vähän aikaa luonnossa. (Hunt et al. 2015)
3.8 Tutkimustehtävä
Lasten liikuntasuositukset Suomessa pohjautuvat kansainvälisiin suosituksiin lasten terveyden, kehityksen ja kasvun turvaamiseksi tarvittavasta liikuntamäärästä. Suomessa, kuten suuressa osassa maita, lasten liikuntasuositukset eivät kuitenkaan täyty. (Haapala et al. 2016).
Tarkoituksena on saada lisää tutkittua tietoa siitä, kuinka nimenomaan luonnossa liikkumisen ja leikkimisen mahdollisuudet vaikuttavat lasten haluun liikkua. Edelleen pyritään arvioimaan, olisiko lasten luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia lisäämällä laajemmin saavutettavissa kansainväliset ja kansalliset liikuntasuositukset.
3.9 Tutkimuksen tavoitteet
Tämän tutkielman tarkoituksena on tehdä kirjallisuuskatsaus, jonka avulla voidaan:
1) Kerätä tietoa luontoliikunnan yhteydestä lasten yleiseen hyvinvointiin 2) Julkaista aiheesta raportti
3) Julkistaa katsauksen tiivistelmä katsauksesta Meijän polun sivustolla
4) Edistää sellaisten suositusten laatimista, jotka koskevat lasten luonnossa liikkumista
5) Mahdollisesti käyttää aineistoa myöhempään systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, joka julkaistaan suomalaisessa tai kansainvälisessä lääketieteellisessä julkaisussa
4 Aineisto ja menetelmät
Raportin taustaksi tehdään laaja kirjallisuuskatsaus. Kansainvälinen aineisto kerätään seuraavista kirjallisuustietokannoista ja lähteistä: PubMed ja Scopus-portaali. Sen lisäksi etsitään suomalaisia julkaisuja Duodecimin ylläpitämistä palveluista (Terveysportti ja Käypä Hoito –sivusto).
PubMed- ja Scopus-hauissa käytetään hakulauseketta (outdoor* OR "playing outside" OR "nature relation*" OR "nature-based play" OR "outside play*" OR "natural environment") AND ( child* ) AND ( well-being OR health ) ja rajataan tulokset koskemaan lapsia (ikä syntymästä 18 vuoteen saakka). Lähempään tarkasteluun valitaan vuoden 2000 jälkeen julkaistut artikkelit, joiden kirjoituskieli on englanti. Lisäksi hyödynnetään Essexin yliopiston luontoliikuntatutkimusryhmän web-sivustoa www.greenexercise.org, josta löytyy useita tutkimuksia luontoliikuntaan liittyen.
Hakusanoilla löydettyjä artikkeleita valitaan syvempään tarkasteluun ensin otsikoiden perusteella ja rajataan edelleen abstraktin perusteella. Hyväksymiskriteereihin kuuluu, että artikkeli käsittelee luontoliikunnan vaikutuksia lapsiin tai vertailee luontoliikunnan ja urbaanin liikunnan tai sisäliikunnan vaikutuksia lapsiin. Mikäli artikkeli täyttää kriteerit ja osoittautuu työn kannalta hyödylliseksi, sen tiedot otetaan talteen ja siitä löytyneisiin hyödyllisiin kohtiin viitataan kirjallisuuskatsauksessa.
5 Tulokset
5.1 Luonnossa liikkumisen hyödyt lapsille
Systemaattisessa katsausartikkelissa (Gray et al. 2015) löydettiin 16 tutkimusta koskien lasten ulkotiloissa vietettyä aikaa ja fyysistä aktiivisuutta. Näissä kaikissa 16 tutkimuksessa todettiin, että ulkona vietetty aika korreloi positiivisesti lapsen fyysisen aktiivisuuden tasoon. (Gray et al. 2015) Samaan suuntaan viittaa myös Aarts et al. vuonna 2012 tekemä tutkimus, jossa todettiin, että ulkona liikkumiseen ja leikkimiseen kannustaminen lisää lasten fyysistä ja psyykkistä terveyttä.
(Aarts et al. 2012). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien, perheen ja naapuruston sekä ulkona leikkimisen ja television katselun yhteyttä lapsen painoindeksiin (BMI).
Tulosten perusteella voitiin nähdä, että ulkona leikkiminen oli yhteydessä lasten matalampaan painoindeksiin ja television katselu oli yhteydessä lasten isompaan painoindeksiin. (Kimbro et al.
2011).
Sääkslahti et al. (2018) vertasivat lasten liikkumistaitoja päiväkotien tarjoamiin liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksiin. Tutkimuksessa todettiin lasten liikkumistaitojen olevan yhteydessä esimerkiksi päiväkotien pihojen pinnanmuotoihin. Mitä enemmän ja mitä vaihtelevampia päiväkotien pihojen pinnanmuodot olivat, sitä parempia olivat lasten liikkumistaidot (β =0.84, p=0,014). (Sääkslahti et al. 2018).
Toisessa tuoreessa suomalaistutkimuksessa (Niemistö et al. 2019) todettiin, että motorisia taitoja mittaavassa TGDM-3 -testissä hyvin pärjääminen oli yhteydessä voimakkaimmin ulkona käytettyyn aikaan ja ulkona ohjattuihin harrastuksiin osallistumiseen.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että metsäinen ympäristö koulun pihalla nosti etenkin 2- ja 8-luokkalaisten tyttöjen MVPA:ta merkittävästi. Kyseisen koulun pihalla oli asvaltoituja alueita, kaksi pallokenttää sekä metsäalue, jossa oli leikkivälineitä sekä pieni kukkula. (Pågels et al. 2014) Söderstrom et al (2013) totesivat tutkimuksessaan, että laadukas ulkoiluympäristö päiväkodeissa on yhteydessä moniin positiivisiin terveysvaikutuksiin lapsilla, kuten hoikempi keho, pidemmät yöunet, parempi hyvinvointi ja korkeammat keskiaamun syljen kortisolitasot. Luonnossa oleilu ja liikkuminen vaikuttavat positiivisesti lasten unen pituuteen. Sen lisäksi kyseisessä ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että laadukkaat, luonnonläheiset ja monipuoliset ulkoilutilat päiväkodissa lisäsivät unen määrää hoitolapsilla. Tämä yhteys oli nähtävissä nimenomaan pitkällä oleskelulla luonnonläheisissä tiloissa, eikä fyysisellä aktiivisuudella yksinään ollut yhtä merkittävää
vaikutusta. Pidemmät yöunet olivat yhteydessä luonnonläheiseen ulkoiluun, vaikka lapsi olisi nukkunut kotimatkalla päiväunet. Altistuminen kirkkaalle päivänvalolle aiheuttaa melatoniinisupression päivällä, joka puolestaan johtaa pitoisuuden piikkiin illalla ja täten edesauttaa nukahtamista ja pidempää yöunta. Tutkimuksessa data kerättiin kyselyllä, jonka vanhemmat täyttivät. Siinä oli kysymyksiä koskien lapsen terveyttä ja hyvinvointia syntymästä eteenpäin sekä seitsemän päivän päiväkirjamainen osio, johon kerättiin tietoa lapsen mahdollisista oireista sekä terveydestä ja hyvinvoinnista. Lisäksi lapsista kerättiin kehon mitat (paino, pituus ja laskettiin BMI) sekä mitattiin syljen kortisolitasoja. Päiväkotien ulkoalueet pisteytettiin leikin näkökulmasta ja siinä otettiin huomioon 1) ulkoalueen kokonaispinta-ala, 2) puiden, pensaiden ja maastonvaihteluiden määrä sekä 3) kasvillisuuden, avoimien alueiden ja leikkialueiden välinen integraatio. Jokainen osio pisteytettiin välillä 1-3 (mitä korkeampi arvosana, sitä korkeampi taso).
(Söderstrom et al. 2013)
Katsausartikkelin kattamissa tutkimuksissa havaittiin, että luonnossa oleilu voi parantaa lasten keskittymiskykyä, ongelmanratkaisukykyä ja vähentää stressiä lapsilla (McCurdy et al. 2010).
Tutkimuksessaan koskien koiran vaikutuksia lasten fyysiseen aktiivisuuteen, Christian et al. (2014) havaitsivat, että lasten itsenäinen liikkuminen, esimerkiksi kävely tai pyöräily ilman aikuisen valvontaa, on tärkeää lapsen fyysisen aktiivisuuden lisäämisen kannalta, ja sillä on myös muita psykososiaalisia etuja. Lapsen itsenäinen liikkuminen antaa lapselle mahdollisuuden oppia ympäristöstään, parantaa lapsen paikantamiskykyä ja suuntavaistoa sekä mahdollistaa sosiaalisten suhteiden luomisen muihin lapsiin ja aikuisiin lähiympäristössään. (Christian et al. 2014).
Wells ja Evans (2003) totesivat tutkimuksessaan, että helppo pääsy luontoon toimii eräänlaisena puskurina lapsen kokemalle stressille kuormittavan elämäntilanteen aikana eli elämäntilanteen aiheuttama rasitus lapselle riippuu siitä, minkä verran lapsella oli luonnollisia elementtejä lähiympäristössään. Kuormittavien elämäntilanteiden vaikutus lapsen kokemaan psykologiseen stressiin väheni, mikäli lapsen ympäristön luonnollisuus laskettiin korkeaksi. Ympäristön luonnollisuutta arvioitiin lapsen kodin ikkunoista näkyvien maisemien (luonnontilaista maisemaa
>/< 50 %, ei luonnontilaista maisemaa, ei ikkunoita), kotona sisällä olevien kasvien määrän ja pihan materiaalin (ruoho, hiekka, betoni, muu) avulla. Luonnossa liikkuminen vaikutti myös puskuroivasti kuormittavien elämäntilanteiden negatiiviseen vaikutukseen lapsen kokemasta itsearvosta. Voimakkaimmin luontoon pääsy auttaa kaikista haavoittuvaisimmassa tilanteessa olevia lapsia, niitä, joiden elämäntilanne on suuresti kuormittava. (Wells and Evans 2003).
Britannialaisessa tutkimuksessa selvitettiin kvantitatiivisesti luontoretkien vaikutusta nuorten itsetuntoon ja luontoyhteyteen. Tässä havaittiin, että yksittäisellä luontoretkellä (kesto 9-11 päivää) oli positiivinen vaikutus 11-18 -vuotiaiden itsetuntoon. (Jo Barton et al. 2016)
Tehdyissä tutkimuksissa on huomattu viisi mahdollista välittäjää luonnon positiivisille vaikutuksille:
stressistä ja keskittymisväsymyksestä (attention fatigue) toipuminen, liikuntaan rohkaisu, sosiaalisten kontaktien helpottaminen, lasten optimaalisen kehityksen mahdollistaminen, henkilökohtaisen kehityksen mahdollistaminen sekä tarkoituksellisuuden tunteen luominen.
(Mayer et al. 2009). Vaikka kaikki näistä tutkimuksista ei olekaan lapsilla toteutettuja, voidaan argumentoida, että hyödyt myös lasten ja nuorten kohdalla juontavat samanlaisista välittävistä tekijöistä.
McCurdyn katsausartikkelin (2010) kattamissa tutkimuksissa todettiin, että muita mahdollisia hyötyjä luonnossa liikkumiselle voivat olla esimerkiksi lapsuusiän astman väheneminen, likinäköisyyden riskin pienentäminen sekä kivun hallinta. Nämä aiheet vaativat vielä lisää tutkimusta yhteyden varmistamiseksi. (McCurdy et al. 2010)
Tutkimus Tekijät Vuosi Maa Tutkimusryhmä Tulokset
A repeated measurement study investigating the impact of school outdoor environment upon physical activity across ages and seasons in Swedish second, fifth and eighth graders.
Pågels et.
al.
2014 Ruotsi 196 lasta, 2.-, 5.- ja 8.-luokkalaisia lapsia, iältään 7-14 - vuotiaita
Metsäinen ympäristö koulun pihalla vaikutti etenkin tyttöjen, iästä riippumatta, fyysiseen aktiivisuuteen lisäävästi. Pallokentät lisäsivät poikien fyysistä aktiivisuutta.
Using nature and outdoor activity to improve children's health
Söderström et al.
2012 Ruotsi 172 lasta, iältään 3- 5,9-vuotiaita
Laadukas ulkoiluympäristö päiväkodeissa on yhteydessä moniin positiivisiin
terveysvaikutuksiin lapsilla, kuten hoikempi keho, pidemmät yöunet, parempi hyvinvointi ja korkeammat keskiaamun syljen kortisolitasot.
Using nature and outdoor activity to improve children's health.
Katsausartikkeli
McCurdy et al
2010 Yhdysvallat Luonnossa oleilu parantaa
lasten keskittymiskykyä, ongelmanratkaisukykyä ja vähentää stressiä lapsilla
Dog walking is associated with more outdoor play and independent mobility for children.
Christian et al.
2014 Australia 727 lasta, iältään 10-12-vuotiaita
Lapsen itsenäinen liikkuminen antaa lapselle mahdollisuuden oppia ympäristöstään, parantaa lapsen paikantamiskykyä ja suuntavaistoa sekä mahdollistaa sosiaalisten suhteiden luomisen muihin lapsiin ja aikuisiin
lähiympäristössään
Nearby nature: A buffer of life stress among rural children.
Wells and Evans
2003 Yhdysvallat 337 lasta, 3-5- luokkalaisia, keski- ikä 9,2 vuotta
Stressin vaikutus lapseen on vähäisempi, mikäli ympärillä on paljon luontoa verrattuna niihin lapsiin, joiden lähiympäristössä on vähän luonnollisia elementtejä The Wilderness
Expedition: An Effective Life Course Intervention to Improve Young Peoples Well-Being and
Connectedness to Nature
Jo Barton et al.
2016 Iso-Britannia 130 nuorta, iältään 11-18-vuotiaita, 43
% poikia, 57 % tyttöjä
Yksittäisellä luontoretkellä (kesto 9-11 päivää) oli tilastollisesti merkittävä positiivinen vaikutus 11-18 - vuotiaiden itsetuntoon.
Taulukko 4. Kappaleessa 5.1 viitatut julkaisut
5.2 Luontoliikunnan hyödyt verrattuna urbaaniin ulkoliikuntaan tai sisäliikuntaan
Wellsin ja Evansin katsausartikkelissa havaitaan, että lapsilla on luontainen halu viettää aikaa luonnonläheisessä ympäristössä ja luonnossa liikkuminen on hyväksi lapsen terveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille. Samalla todetaan, että yhteydettömyys (disconnection) luontoon vaikuttaa negatiivisesti lapsen hyvinvointiin (Wells and Evans 2003). Monet ihmiset asuvat nykyään kuitenkin kaupungistuneessa ympäristössä, jossa väestöntiheys on suuri. Näillä alueilla kasvillisuuden, puistojen ja muiden luonnollisten ympäristöjen määrä on pieni, mikä vaikeuttaa lasten pääsyä turvallisille luontoalueille. (McCurdy et al. 2010)
Kuo ja Faber Taylor (2004) selvittivät luonnon vaikutusta ADHD-lasten oireisiin. Tutkimuksessa arvioitiin tavallisten vapaa-ajan aktiviteettien vaikutusta lasten ADHD-oireisiin, mikäli aktiviteettiä harrastettiin luonnossa, urbaanissa ulkotiloissa tai sisätiloissa. Luonnossa toteutettu aktiviteetti vähensi ADHD-lasten oireita riippumatta siitä, tehtiinkö aktiviteettia yksin, pareissa tai suuremmissa ryhmissä. Ulkona, urbaanissa ympäristössä toteutettu aktiviteetti vähensi lasten ADHD-oireita, kun ne toteutettiin yksin tai pareittain, suuremmassa ryhmässä toteutettuna ADHD- oireet pahenivat. Samanlainen tulos koski myös aktiviteetin toteuttamista sisätiloissa. Tulokset eivät vaihdelleet yksilöllisten ominaisuuksien, kuten iän, sukupuolen tai perheen tulotason, mukaan. Tutkimuksen mukaan luontoliikunta ja muut aktiviteetit luontoympäristössä toteutettuna voisivat toimia tehokkaana, turvallisena ja kustannustehokkaana vaihtoehtona ADHD:n hoidossa.
(Kuo and Faber Taylor 2004).
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (Taylor et al. 2001) todettiin, että luonto tarjoaa lapselle mahdollisuuden henkiseen ja aistien stimulointiin sekä tukee mielikuvitusta leikin aikana ja lisää lapsen halua tutkia ympäristöään. Tässä tutkimuksessa tutkittiin luonnon vaikutusta ADHD:tä sairastavien lasten oireisiin, kuten huonontuneeseen keskittymiskykyyn. Luonnossa ja vihreässä
ympäristössä liikkuminen ja toimiminen, kuten kalastaminen ja jalkapallon pelaaminen ulkona olivat selvästi yhteydessä ADHD:n oireiden vähenemiseen. Tutkimuksessa vanhempia pyydettiin arvioimaan lapsen aktiviteetin jälkeistä keskittymiskykyä (PAAF-arvo) asteikolla yhdestä viiteen, joista viisi on paljon parempi kuin ennen aktiviteettia. Tuloksissa huomattiin, että luonnontilassa olevassa ulkotilassa aktiviteetin harrastaminen nosti lasten PAAF-arvoa merkittävästi verrattuna sisätiloissa tapahtuvaan aktiviteettiin (M=3,54 vs. 3,24). Rakennetussa ulkotilassa aktiviteetin harrastaminen ei eronnut oireiden lieventämisessä sisätiloissa harrastamisesta (PAAF M=3,24 vs.
3,24). Samaisessa tutkimuksessa todettiin, että lapsen asuinpaikan luonnonläheisyydellä ei ollut osoitettavissa olevaa yhteyttä lasten ADHD:n oireisiin. Merkitystä oli sillä, miten lapsi vietti vapaa- aikaansa ja minkälaisessa ympäristössä hän leikki. (Taylor et al. 2001).
Wells ja Evans (2003) havaitsivat, että aikuiset olivat enemmän läsnä ja lasten helpommin lähestyttävissä luonnonläheisimmissä ulkotiloissa verrattuna karumpaan ympäristöön. Köyhissä urbaaneissa naapurustoissa vihreät, luonnolliset ulkotilat lisäsivät lasten sosiaalista kanssakäymistä sekä paransivat aikuisten valvontaa lasten leikeissä. (Wells and Evans 2003).
Luonnollisen ympäristön strukturoimattomat rakenteet sekä itsenäinen leikkiminen ja liikkuminen luonnossa tukevat myös sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. (Tremblay et al. 2015) Ruotsalaistutkimuksessa todetaan, että vihreän luonnon, kuten metsien, ympäröivien päiväkotien hoitolapset olivat rauhallisempia, vähemmän stressaantuneita ja heillä oli parempi keskittymiskyky kuin lapsilla, jotka viettivät päivänsä urbaanissa ympäristössä sijaitsevassa päiväkodissa.(Soderstrom et al. 2013)
Tutkimuksessa, jossa vertailtiin luonnollista leikkialuetta nykyaikaiseen leikkipuistoon, huomattiin, että lasten leikit olivat pidempikestoisia ja monipuolisempia luonnollisella leikkialueella. Luonnon ominaisuudet, kuten lehdet ja oksat, lisäävät lasten luovaa leikkimistä sekä mielikuvitusta.
Luonnossa leikkiminen ja ”luontoliikkuminen” tarjoavat myös miellyttävämmän tavan olla fyysisesti aktiivinen niille lapsille, jotka eivät nauti muusta liikunnasta. (Tremblay et al. 2015) Lasten vapaata liikkumista tutkittaessa havaittiin, että niillä lapsilla, jotka saivat vapaasti liikkua luonnossa, oli paremmat motoriset taidot, parempi sosiaalinen käytös ja paremmat konfliktien ratkaisutaidot kuin lapsilla, jotka eivät saaneet vapaasti liikkua luonnossa. Luonnossa vapaasti liikkuvat lapset olivat myös itsenäisempiä kuin ne lapset, jotka eivät liikkuneet luonnossa itsenäisesti. (Tremblay et al. 2015).
Tutkimus Tekijät Vuosi Maa Tutkimusryhmä Tulokset
A potential natural treatment for attention-
deficit/hyperactivity disorder: Evidence from a national study.
Kuo and Faber Taylor
2004 Yhdysvallat 406 5-18-vuotiasta lasta, joilla oli terveydenhuollon ammattilaisen toteama ADHD
Luonnossa toteutettu aktiviteetti vähensi ADHD-lasten oireita riippumatta siitä, tehtiinkö aktiviteettia yksin, pareissa tai suuremmissa ryhmissä Coping with ADD. The
surprising connection to green play settings.
Taylor et al. 2001 Yhdysvallat 96 lasta, iältään 7-12- vuotiaita, joilla oli terveydenhuollon ammattilaisen toteama ADHD
Luonnontilassa olevassa ulkotilassa aktiviteetin harrastaminen vähensi lasten ADHD-oireita merkittävästi verrattuna sisätiloissa tapahtuvaan aktiviteettiin. Rakennetussa ulkotilassa aktiviteetin
harrastaminen ei eronnut oireiden lieventämisessä sisätiloissa harrastamisesta.
Nearby nature: A buffer of life stress among rural children.
Wells and Evans
2003 Yhdysvallat 337 lasta, 3-5- luokkalaisia, keski-ikä 9,2 vuotta
Aikuiset olivat enemmän läsnä ja lasten helpommin lähestyttävissä luonnonläheisimmissä ulkotiloissa verrattuna karumpaan
ympäristöön. Köyhissä urbaaneissa naapurustoissa vihreät, luonnolliset ulkotilat lisäsivät lasten sosiaalista kanssakäymistä sekä paransivat aikuisten valvontaa lasten leikeissä.
The quality of the outdoor environment influences childrens health -- a cross- sectional study of preschools
Söderström et al.
2013 Ruotsi 172 lasta, iältään 3- 5,9-vuotiaita
Vihreän luonnon, kuten metsien, ympäröivien päiväkotien hoitolapset olivat rauhallisempia, vähemmän stressaantuneita ja heillä oli parempi keskittymiskyky kuin lapsilla, jotka viettivät päivänsä urbaanissa ympäristössä sijaitsevassa päiväkodissa Position Statement on
Active Outdoor Play
Trembley et al
2011 Yhdysvallat 3-12-vuotiaat lapset Lasten leikit olivat pidempikestoisia ja monipuolisempia luonnollisella leikkialueella. Luonnon
ominaisuudet, kuten lehdet ja oksat, lisäävät lasten luovaa leikkimistä sekä mielikuvitusta.
Luonnossa leikkiminen ja
”luontoliikkuminen” tarjoavat myös miellyttävämmän tavan olla fyysisesti aktiivinen niille lapsille, jotka eivät nauti muusta liikunnasta.
Taulukko 5. Kappaleessa 5.2 viitatut tutkimukset
5.3 Maailman kaupungistumisen vaikutukset lasten kasvuun ja kehitykseen
Mainella et al (2011) tutkivat yhdysvaltalaisten koulujen maantieteellisen sijainnin ja ympäristön vaikutuksia lasten liikkumiseen ja hyvinvointiin. Tässä todettiin, että lapset ja nuoret ovat
enenevissä määrin irti luonnosta ja luonnollisista ympäristöistä. Tämän vuoksi lapset jäävät vaille luonnon korjaavaa vaikutusta, mikä voi johtaa fyysiseen, psyykkiseen ja aistien heikentymiseen.
Sen lisäksi, että lasten leikkiminen luonnossa on ajallisesti vähentynyt, myös sen laatu on muuttunut. Ulkoleikki tapahtuu nykyään yhä pienemmissä ja vähemmän monipuolisissa ryhmissä sekä pienemmillä alueilla. Yhdysvalloissa kaupunkisuunnittelun myötä kouluja on siirretty kauemmaksi ja vaikeammin kuljettavan matkan päähän naapurustoista, joten yhä suurempi osa lapsista ei kulje kouluun pyörällä tai kävellen. (Mainella et al. 2011).
Wellsin ja Evansin katsausartikkelissa tarkastellaan myös urbaanin ympäristön vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Siinä havaittiin, että urbaaniin ympäristöön liittyvät ominaisuudet, kuten suuri asukastiheys, jatkuva meteli, saasteet sekä talojen huono laatu vaikuttavat negatiivisesti lasten henkiseen, kognitiiviseen sekä fysiologiseen hyvinvointiin. (Wells and Evans 2003)
5.4 Yhdyskuntasuunnittelu, joka tukee lasten liikkumista luonnossa
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaitaan, että mitä suurempia ja mitä useampia metsä- tai puustoalueita urbaanissa naapurustossa (noin 800 m säteellä kodista) on, sitä positiivisempi oli lasten arvio omasta hyvinvoinnista. Lisäksi hyvinvointia lisäsi pidemmät etäisyydet naapuriin, minkä tutkimuksessa ajateltiin johtuvan siitä, että piha-alueita eli vehreyttä oli tällöin enemmän.
Tämä yhdistettiin parempaan turvallisuudentunteeseen, joka tietyissä tutkimuksissa on todettu olevat lapsilla voimakkaampi avoimessa, rakennetussa ympäristössä. (Kim et al. 2016)
McCurdyn et al katsausartikkelin (2010) kattamissa tutkimuksissa todetaan, että ympäristöllä ja kaupunkisuunnittelulla voi olla suuri vaikutus lasten houkuttelemisessa liikkumaan luonnossa tai ulkona ylipäätään. Kävely- ja pyöräilytiet, toisiinsa yhteydessä olevat tiet ja helppo pääsy vapaa- ajanviettopaikkoihin lisäävät aktiivista kulkemista. Näiden puuttuminen, leikkipaikkojen vähyys sekä umpikatujen (cul-de-sacs) ylikäyttö voi vähentää fyysistä aktiivisuutta nuorten ja lasten parissa. Koska lapset ovat ulkotiloissa fyysisesti aktiivisempia kuin sisätiloissa, ulkoliikunta- ja - leikkipaikkoihin panostaminen lisää lasten fyysistä aktiivisuutta. Tärkeitä paikkoja ovat esimerkiksi puistot, koulut, polut ja muut vapaa-ajanviettopaikat. (McCurdy et al. 2010).
Luonnon hyvinvointia tukevia vaikutuksia tutkittaessa havaittiin, että luonnosta voi nauttia monella eri tavalla, pitkillä metsävaelluksilla, puutarhanhoidolla, luontokuvia katsomalla tai takapihan luontoa tarkkailemalla. Yhteistä näille on se, että hyvinkin erilaiset luontokokemukset vaikuttavat tutkimusten mukaan keskittymiskyvyn paranemiseen ja tehokkuuden lisäämiseen.
(Kuo and Faber Taylor. 2004). Erityisesti tytöt hyötyvät jo luonnon katselemisesta.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin tyttöjen parempi suoriutuvuus keskittymistä, impulssikontrollia ja mielihyvän viivästymistä mittaavissa tehtävissä, kun heidän ikkunastaan näkyi vihreää luontoa kaupunkiasunnossa verrattuna niihin tyttöihin, joiden ikkunan näköala ei ollut vehreä. (Taylor et al. 2002)
Kanadalaisessa tutkimuksessa (Dyment and Bell 2008) vertailtiin lasten liikkumista koulussa ennen ja jälkeen koulun pihan uudelleensuunnittelun. Tässä tutkimuksessa todettiin, että koulujen pihojen luonnonläheisyyden lisääminen eli puiden, puutarhojen ja luontopolkujen lisääminen vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen määrää ja laatua lisäämällä. Kanadassa tehtiin kokeiluita, joissa koulujen pihoja uudistettiin luonnonläheisyys tavoitteena. Kouluilla ei ollut yhtenäistettyä luonnollistamissuunnitelmaa, vaan muutokset olivat yksilöllisiä. Ennen uudistusta haastatellut kuvasivat koulujensa pihoja yksiulotteisiksi tiloiksi, jotka koostuivat pääasiassa asfaltista, hoidetusta nurmialueesta, rakennetusta leikkialueesta sekä hiukan puita, puskia ja kukkatarhoja. Uudistusten jälkeen haastateltiin opettajia, vanhempia ja hallinnon jäseniä.
Haastatellut kertoivat, että nyt pihoissa on enemmän puita (96 % haastatelluista), pensaita (87 %), kivenlohkareita (66 %), villikukkatarhoja (65 %), kukkatarhoja (49 %), perhospuutarhoja (41 %), hiekkaa (38 %), tukkeja (38 %), ruokapuutarhoja (27 %) sekä vesielementtejä (7 %). 70 prosenttia osallistuneista kouluista raportoi kevyen ja keskiraskaan fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä muutosten jälkeen. 50 prosenttia kouluista raportoi myös raskaan liikunnan määrän lisääntymistä muutosten jälkeen. Yhä useampi koulun oppilas koki muutosten jälkeen vetovoimaa ulkona liikkumiseen ja koulun pihat mahdollistivat yhä suuremman määrän erilaisia leikkejä ja aktiviteetteja. (Dyment and Bell. 2008).
Ruotsalaisia päiväkoteja arvioitiin niiden luonnonläheisyyden mukaan. Mitä korkeammat pisteet sitä suurempi oli luonnonläheisyys päiväkodissa. Tässä tutkimuksessa verrattiin myös monia lasten objektiivisia sekä subjektiivisia terveyteen liittyviä mittareita. Huomattiin, että luonnonläheisemmässä, monimuotoisemmassa päiväkodissa lasten painoindeksi oli pienempi, vartalonmalli terveellisempi, yöunet pidempiä ja yleinen hyvinvointi parempi kuin matalan luontoläheisyyden päiväkodeissa. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että painoindeksiin ja vyötärönympärykseen alentavasti vaikutti nimenomaan pitkä ulkona oloaika luonnonläheisessä, monipuolisessa ympäristössä eikä niinkään fyysinen aktiivisuus. Luonnossa oleminen houkuttelee jo itsessään lasta liikkumaan, lisäksi kylmässä ulkoilmassa oleilu kuluttaa enemmän energiaa kuin sisätiloissa oleilu. Tutkimuksen yllättävän löydöksen jälkeen tutkijat pohtivat mahdollisuutta tarjota lapselle paljon laadukasta luonnonläheistä ulkoiluaikaa vastaiskuna lapsuusiän lihavuuden
epidemialle tämän hetkisten liikuntainterventioiden sijaan. Artikkelissa pohdittiin, että luontoliikunnan lisääminen olisi kustannustehokkaampaa sekä vaikuttavampaa kuin tämänhetkiset interventiokeinot lähinnä kuntoliikunnan lisäämiseksi. (Söderstrom et al. 2013)
Norjalaistutkimuksen mukaan lasten mielestä luonnon tarjoamat leikkimismahdollisuudet ovat houkuttelevampia kuin rakennetut leikkipuistot.(Fjørtoft and Sageie 2000). Tätä vahvistaa myös hollantilainen tutkimus, jossa huomattiin, että lähialueiden leikkipuistojen lukumäärällä tai laadulla ei ollut vaikutusta lasten ulkona leikkimismääriin. (Aarts et al. 2012).
Britannialaisessa kvalitatiivisessa tutkimuksessa (Titman 1994) kerättiin lasten mietteitä leikkiä herättävistä ja sammuttavista paikoista. Tässä on otteita niistä tämän raportin kirjoittajan kääntämänä.
”Kun menemme paikkoihin, joissa näemme ihania vihreitä kasveja ja muita sellaisia ja me ajattelemme, että miksi emme voi asua täällä. Haluamme vain paremman ympäristön. Se ei ole liikaa pyydetty, eihän?”,
”Me menemme metsään ja rakennamme majoja ja keinuja. Minä pidän kiipeilemisestä, se on hurjaa. Leikkipuistossa tiedät, että se on turvallista, joten mitä hauskaa siinä sitten on. Kun kiipeilet puissa, voit käyttää mielikuvitustasi enemmän. Leikkipuistot vain pidättelevät sinua”,
”Asfaltti ja betoni ovat tylsiä, kuin näkisi yhden elokuvan kymmenen kertaa”,
”En voi mennä ulos paljoa, pysyttelen sisällä. Ulkona kadulla ei voi leikkiä, koska liikennettä on niin paljon. Puistot ovat liian vaarallisia. Siellä on koirien sotkua ja sitten vanhemmat lapset tulevat ja siellä on likaisia vanhoja miehiä ja huumeita.”.
”Ulkoalue tuntuu tylsältä. Siellä ei ole mitään tekemistä. Asfalttikenttä tylsistyttää”,
”Ainoat alueet, joita voimme käyttää, ovat asfalttia ja betonia. Emme voi pelata jalkapalloa kunnolla, koska ei näillä alustoilla voi syöksyä. Emme saa edes leikkiä pukkihyppelyä, sillä ihmisiä voisi sattua. Emme voi oikeastaan tehdä paljoa mitään.”
”Ruoho olisi paljon parempaa [kuin asfaltti] oikeastaan, sillä jos siinä kaatuu, se ei satu niin paljoa”
”Se olisi kivaa, jos ne muuttaisivat sen [koulun pihan] kokonaan nurmikoksi, koska sitten me voisimme tehdä kuperkeikkoja ja voimisteluharjoituksia, emmekä saisi haavoja.”
”Meillä on paljon nurmea [koulun pihalla], mutta emme saa koskaan leikkiä siinä. Opettajat eivät anna meidän, sillä tekisimme sotkua.”
”Puissa kiipeily on hyvää, jos olet tylsistynyt, se saa olon tuntumaan hyvältä, se on hauska tunne, kun maha on ylösalaisin.”
”Muta on mahtavan hauskaa. Me teemme paljon mudasta, kuten mutakakkuja. Tuntuu hauskalta hyppiä pehmeässä mudassa, mutta siitä joutuu aina ongelmiin.”
”Meillä on kaksi hiekkalaatikkoa koululla, mutta me emme saa käyttää niitä. Toinen on todella iso, mutta en ole koskaan nähnyt sitä ilman kanttaan. Luulen, että he ovat unohtaneet, että se edes on täällä. Toinen on täynnä ruohoa. Se on harmi.”
”En haluaisi hiekkalaatikkoa, koska sitten hiekkaa olisi kaikkialla, ihmiset tekisivät hiekkapommeja ja heittäisivät niitä sinua päin. Muutaman viikon jälkeen siellä ei olisi yhtään hiekkaa jäljellä. Se ei ole hyvä, kun on hölmöjä ympäriinsä, jos se olisi ok, jos ne [hiekat] olisivat kiinni maassa”
”Täällä puskan alla on hyvä olla, koska se on mielenkiintoinen ja voit löytää asioita ja haudata asioita. Täällä oleminen tuntuu kuin luonnolta, koska täällä on niin paljon kaikkia vihreitä juttuja.”
”Nämä puskat eivät ole kauniita, mutta sentään niiden kanssa tämä [koulun piha] ei ole vain pelkkää sementtiä.”
(Titman 1994)
Lapsille tärkeitä asioita leikkipaikkaa koskien Fjørtoftin ja Sageien (2000) mukaan ovat:
1) Mahdollisuus valita omat aktiviteetit sekä luoda erilaisia leikkimisympäristöjä 2) Vehreät rakenteet ja luonto
3) Vaihtelu ja monipuolisuus
4) Rakentamaton muokattavissa oleva ympäristö. (Fjørtoft and Sageie 2000)
Tutkimus Tekijät Vuosi Maa Tutkimusryhmä Tulokset
Urban Natural Environments, Obesity, and Health-Related Quality of Life among Hispanic Children Living in Inner-City
Neighborhoods.
Kim et al. 2016 Yhdysvallat 92 4- ja 5-luokkalaista lasta
Mitä suurempia ja mitä useampia metsä- tai puustoalueita
urbaanissa naapurustossa (noin 800 m säteellä kodista) on, sitä positiivisempi oli lasten arvio omasta hyvinvoinnista. Lisäksi hyvinvointia lisäsi pidemmät etäisyydet naapuriin, minkä tutkimuksessa ajateltiin johtuvan siitä, että piha-alueita eli vehreyttä oli tällöin enemmän.
Using nature and outdoor activity to improve children's health.
Katsausartikkeli
McCurdy et al
2010 Yhdysvallat Kävely- ja pyöräilytiet, toisiinsa
yhteydessä olevat tiet ja helppo pääsy vapaa-ajanviettopaikkoihin lisäävät aktiivista kulkemista.
Näiden puuttuminen, leikkipaikkojen vähyys sekä umpikatujen (cul-de-sacs) ylikäyttö voi vähentää fyysistä aktiivisuutta nuorten ja lasten parissa.
Views of nature and self-discipline: Evidence from inner city children.
Taylor et al
2002 Yhdysvallat 174 lasta, keski-ikä 9,6.
Tytöt olivat 7,7-12,2- vuotiaita ja pojat 7,7- 11,7-vuotiaita
Etenkin tytöt suoriutuivat paremmin keskittymistä, impulssikontrollia ja mielihyvän viivästymistä mittaavissa
