KOIRAN OMISTAMISEN VAIKUTUS OMISTAJAN FYYSISEEN AKTIIVISUUTEEN JA HYVINVOINTIIN
Katariina Karjalainen Pro gradu –tutkielma
Liikunta- ja urheilulääketiede Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos Maaliskuu 2020
Liikunta- ja urheilulääketiede
KARJALAINEN, KATARIINA: Koiran omistamisen vaikutus omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin
Opinnäytetutkielma, 46 sivua, 1 liite (11 sivua) Ohjaajat: Mika Venojärvi (FT), Kim Lesch (TtM) Maaliskuu 2020
Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, hyvinvointi, koira
Koira lisää ulkoilutustarpeen myötä tutkitusti omistajan fyysistä aktiivisuutta sekä hyvinvointia. Koiranomistajan fyysinen aktiivisuus lisääntyy koiran ulkoilutustarpeen myötä. Tutkimusten mukaan koiran kanssa eläminen vähentää stressiä, ahdistusta sekä masennusta, ja koiralla on positiivinen vaikutus elämänlaatuun sekä onnellisuuteen.
Koiran sosiaalinen vaikutus omistajalle on merkittävä. Koira vähentää omistajan yksinäisyyttä, ja koiran kanssa ulkoileminen lisää vuorovaikutusta ihmisten välillä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koiran omistamisen vaikutusta koiranomistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen 1209 koiranomistajaa vastasivat 47 kysymystä sisältävään internetkyselyyn. Tutkimuksessa selvitettiin koiraan sekä omistajaan liittyvien kysymysten kautta aktiivisuuteen ja koiran kanssa elämiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa selvitettiin koiran omistamisen vaikutusta omistajan henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Tutkimuksen koiranomistajista 96,5 % oli naisia ja heistä 63,4 % oli 21-40-vuotiaita.
Koiranomistajat olivat fyysisesti aktiivisempia kuin väestötutkimuksien suomalaiset aikuiset, ja he kokivat fyysisen kestävyyskuntonsa paremmaksi. Koiranomistajat istuivat myös väestötutkimukseen verrattuna suomalaista aikuisväestöä vähemmän. Keskustassa koiran ulkoilutuskertoja oli enemmän kuin maaseudulla (p=0,022). Maaseudulla sekä lähiössä ulkoilutettiin koiraa noin kymmenen minuuttia kerralla pidempään kuin keskustassa (p=0,008, p=0,002). Suurempia koiria ulkoilutettiin enemmän (ulkoilutusmatkat ja -kesto) kuin pienempiä koiria eron ollessa tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Omistajan fyysinen aktiivisuustaso vaikutti koiran ulkoilutusmatkoihin tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001). Säännöllistä fyysistä aktiivisuutta harrastavat koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa enemmän kuin kevyttä fyysistä aktiivisuutta harrastavat tai inaktiiviset koiranomistajat erojen ollessa tilastollisesti merkitseviä.
Koiran ulkoilutus lisäsi suurimmalla osalla koiranomistajista onnellisuutta, vireyttä ja seesteisyyttä. Omistajan unen määrällä oli merkitystä koettuun onnellisuuden, vireyden ja seesteisyyden tunteeseen (p<0,001).
Tulosten perusteella koira lisää omistajan fyysistä aktiivisuutta. Asuinpaikka, koiran koko ja omistajan aktiivisuustaso vaikuttivat koiran ulkoilutukseen ja siten omistajien fyysiseen aktiivisuuteen. Suurimmalla osalla koiranomistajista koiran ulkoiluttaminen paransi henkistä hyvinvointia, kuten onnellisuutta, seesteisyyttä ja virkeyttä. Omistajat kokivat elämänlaatunsa koiran myötä paremmaksi. Koiran kanssa liikkuminen lisäsi sosiaalisia kontakteja ja vuorovaikutusta vastaantulijoiden kanssa.
Exercise and Sports Medicine
KARJALAINEN, KATARIINA: The Impact of owning a dog on the owner's physical activity and well-being
Thesis, 46 pages, 1 appendix (11 pages)
Tutors: Mika Venojärvi (PhD), Kim Lesch (MSc) March 2020
Keywords: physical activity, well-being, dog
With the need for outdoor activities, the dog has been shown to increase the owner's physical activity and well-being. The dog owner's physical activity increases with the dog's need for outdoor activities. Studies have shown that living with a dog reduces stress, anxiety and depression, and has a positive impact on quality of life and happiness. The dog's social impact on the owner is significant. The dog reduces the loneliness of the owner, and outdoor walking with the dog increases interaction between people.
The purpose of this study was to determine the effect of owning a dog on the physical activity and well-being of the dog owner. 1209 dog owners in the survey responded to an online questionnaire containing 47 questions. The study explored factors related to activity and living with the dog through questions related to the dog and the owner. In the study was researched the impact of owning a dog on the owner's mental and social well- being.
96.5% of the dog owners in the study were women and 63.4% were 21¬40 years old. Dog owners were more physically active than Finnish adults in population surveys, and they felt better about their physical fitness. Dog owners also sat less than the Finnish adult population when compared to the population survey. In the center, the number of dog outdoor activities was higher than in the countryside (p=0.022). In the countryside and in the suburbs, the dog was outdoors for about ten minutes at a time longer than in the center (p=0.008, p=0.002). Larger dogs were walked more (distance and duration) than smaller dogs with a statistically significant difference (p<0.001). The dog's physical activity level had a statistically significant effect on the dog's walking distance (p<0.001). Regular physical activity dog owners walked their dog more than light physical activity or inactive dog owners, with the differences being statistically significant. For most dog owners, dog walking added happiness, alertness and serenity. The amount of owner's sleep was important to the feeling of happiness, alertness and serenity experienced (p<0.001).
Based on the results, the dog increases the owner's physical activity. The place of residence, the size of the dog and the level of activity of the owner affected the dog's outdoor activities and thus the physical activity of the owners. For the majority of dog owners, walking the dog improved mental well-being, such as happiness, serenity and alertness. The owners improved their quality of life with the dog. Moving with a dog increased social contact and interaction with newcomers.
1 JOHDANTO ... 2
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 4
2.1 Fyysinen aktiivisuus suomalaisella aikuisväestöllä ... 4
2.2 Fyysinen kestävyys- ja lihaskunto suomalaisella aikuisväestöllä ... 5
2.3 Työmatkaliikunta suomalaisella aikuisväestöllä ... 6
2.4 Istuminen ja unen määrä suomalaisella aikuisväestöllä ... 7
2.5 Koira ihmisen kumppanina ... 8
2.6 Koiran vaikutus omistajan terveyteen ... 8
2.7 Koiran vaikutus omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ... 9
2.8 Koiran vaikutus omistajan hyvinvointiin ... 10
2.9 Koiran sosiaalinen vaikutus omistajaan ... 12
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 14
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 15
4.1 Aineisto... 15
4.2 Menetelmät ... 15
4.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ... 16
4.4 Aineiston analyysi ... 16
5 TULOKSET ... 18
5.1 Osallistujien kuvaus... 18
5.2 Asuinpaikan merkitys koiran ulkoiluttamiseen ... 21
5.3 Koiran koon merkitys koiran ulkoiluttamiseen... 22
5.4 Omistajan fyysisen aktiivisuustason merkitys koiran ulkoiluttamiseen... 24
5.5 Koiran hankintatarkoituksen merkitys koiran ulkoiluttamiseen ... 27
5.6 Koiranomistajan koettu hyvinvointi koiran kanssa liikkuessa ... 28
6 POHDINTA ... 31
6.1 Tulosten pohdinta ... 31
6.2 Aineiston ja menetelmien pohdinta ... 39
6.2.1 Aineiston vahvuudet ja heikkoudet ... 39
6.2.2 Menetelmien vahvuudet ja heikkoudet ... 39
6.3 Tulosten hyödynnettävyys ... 40
6.4 Jatkotutkimukset ... 40
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 42
LÄHTEET ... 43 LIITE 1: Kyselylomake
Koiraa pidetään ihmisen kumppanina ja ystävänä (Suomen Kennelliitto 2020).
McNicholas ym. (2005) totesivat koiran vaikuttavan positiivisesti omistajansa terveyteen, vähentäen omistajan sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tutkimusten mukaan koiranomistajat harrastavat fyysistä aktiivisuutta huomattavasti enemmän kuin henkilöt, joilla ei ole koiraa (Owen ym. 2010, Wu ym. 2017). Koira lisää erityisesti fyysisen aktiivisuuden ylläpitämistä pidemmällä aikavälillä (Westgarth ym. 2014).
Naiskoiranomistajista yli 60 % on arvioinut liikkuvansa koiran ansiosta erittäin paljon enemmän kuin ilman koiraa (Langinvainio 2016).
Tutkimusten mukaan koiran omistaminen lisää omistajan hyvinvointia. Koiranomistajuus liittyy positiivisesti koettuun elämänhallinnan tunteeseen ja itsetuntoon. Koiran omistaminen lisää koiranomistajan vastuullisuutta, läheisyyttä, hellyyttä sekä voimaantumista ja uuden oppimista (Langinvainio 2016). Westgarth ym. (2014) mukaan koiran kanssa ulkoileminen toimii keinona stressiä vastaan. Koira lisää vuorovaikutusta ihmisten välillä ja lemmikit toimivat sosiaalisina välittäjinä. Koiranomistajat kokevat olonsa vähemmän yksinäisemmäksi kuin muut, mikä on erityisen tärkeää sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville (McNicholas ym. 2005, Rajala ym. 2019).
Tässä tutkimuksessa tutkitaan koiran omistamisen vaikutusta omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Aiempien tutkimusten mukaan koiran on todettu vaikuttavan positiivisesti omistajan aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää eri tekijöiden, kuten asuinpaikan, koiran koon ja omistajan oman fyysisen aktiivisuustason, vaikutusta koiran ulkoilutukseen ja siten omistajan fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksessa käsitellään myös koiran omistamisen ja koiran kanssa liikkumisen vaikutusta omistajan koettuun henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Tuloksia koiran vaikutuksesta omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin voidaan hyödyntää suomalaisten ihmisten aktiivisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä.
Suomalaiset väestötutkimukset antavat tuloksia esimerkiksi suomalaisten fyysisestä aktiivisuudesta, lihas- ja kestävyyskuntotasosta, työmatkaliikunnasta sekä istumisen ja unen määrästä. Tässä tutkimuksessa väestötutkimusten tuloksia verrataan vastaaviin tuloksiin koiranomistajilla. Koiranomistamisen vaikutuksia omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin on Suomessa tutkittu varsin vähän.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Fyysinen aktiivisuus suomalaisella aikuisväestöllä
Suomalainen liikuntasuositus 18–64-vuotiaille sisältää terveyden kannalta riittävän liikkumisen määrän. Suosituksen mukaan lihaskuntoa ja liikehallintaa sisältävää liikuntaa tulisi harrastaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Liikunnan tulisi kuormittaa suuria lihasryhmiä ja haastaa tasapainoa. Reipasta, sydämen sykettä kohottavaa liikkumista tulisi aikuisilla olla ainakin 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Vaihtoehtona on harrastaa rasittavaa liikuntaa vähintään 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Muutaman minuutin pätkät kerrallaan riittävät ja kaikki liike lasketaan (UKK-instituutti 2019).
Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä ja terveyttä koskevassa raportissa todetaan vuonna 2014 miehistä 54 % ja naisista 60 % harrastaneen vapaa-ajan liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa. Miehistä 70 % ja naisista 76 % vastasi harrastavansa ainakin puoli tuntia vähintään kaksi kertaa viikossa vapaa-ajan liikuntaa (Helldán &
Helakorpi 2015). Vuoden 2017 selvityksen mukaan vapaa-ajan liikuntaa harrasti 30–39- vuotiaista naisista 77 %. Iän myötä vapaa-ajan liikunta väheni voimakkaammin naisilla kuin miehillä (Borodulin ym. 2018).
Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista 31 % liikkuu kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti.
Aikuisväestöstä 17 % toteuttaa lihaskuntoliikuntasuosituksen, 7 % liikehallintasuosituksen ja koko liikuntasuosituksen 11 % (Bennie ym. 2017). Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksen (2017–2018) tulosten mukaan keskimäärin viidesosa aikuisista toteuttaa kestävyysliikuntasuosituksen, ja naiset toteuttavat suositusta enemmän kuin miehet. 20–69-vuotiailla kevyttä liikkumista kertyy hieman yli 3 tuntia ja reipasta liikkumista keskimäärin 42 minuuttia vuorokaudessa. Rasittavaa liikkumista kertyy vain muutama minuutti, ja sitä on tutkimuksen mukaan alle prosentti valveillaoloajasta (Husu ym. 2018). Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan alle puolet aikuisista toteuttaa suositellut fyysisten aktiivisuuden suositukset ja lähes 25 % aikuisista ei osallistu mihinkään vapaa-ajan fyysiseen toimintaan (Ham & Epping 2006).
Vuoden 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportin mukaan suomalaisista 20–54-vuotiaista vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus oli 24 % ja vakituisesti vähintään useita tunteja viikossa kuntoliikuntaa harrastavien osuus oli 30 %. Terveytensä
keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi vastasi 20–54-vuotiaista 26 % (Murto ym. 2010–
2017). Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimuksen sekä Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksen tulosten perusteella suomalaisten terveysliikuntasuositusten mukaisessa liikkumisessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien 2009 ja 2015 välillä. Ainoastaan kestävyysliikunta näyttää kuitenkin hieman vähentyneen ja lihaskuntoliikunta lisääntyneen (Husu ym. 2018).
2.2 Fyysinen kestävyys- ja lihaskunto suomalaisella aikuisväestöllä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemista raporteista ilmenee, että vuonna 2016 20–54-vuotiaista 18 % harrastaa suositusten mukaisesti kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua. Vastaavasti samassa ikäluokassa riittämättömästi kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua harrastaa 44 % suomalaisista (Murto ym.
2010–2017).
Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksessa aikuiset miehet kävelivät kuuden minuutin mittaisessa kävelytestissä keskimäärin pidemmän matkan kuin naiset. Tutkimuksessa maksimaalinen hapenkulutus (VO2max) oli miehillä keskimäärin 4,43 ml/kg/min parempi kuin naisilla. Maksimaalinen hapenkulutus heikentyi ja sukupuolten välinen ero kaventui iän myötä. Kävelytestissä vähiten kävelleet osallistujat ottivat päivän aikana vähemmän askelia kuin testissä paremmin suoriutuneet ja heillä oli reilut 10 minuuttia vähemmän kevyttä sekä reipasta tai rasittavaa liikuntaa päivän aikana. Henkilöt, jotka kävelivät vähiten, istuivat tai olivat makuulla hieman suuremman osan valveillaoloajastaan (Husu ym. 2018). Vuonna 2017 julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemassa raportissa käy ilmi, että suomalaisista 20–54- vuotiaista 6 %:lla on vaikeuksia 100 metrin matkan juoksemisessa (Murto ym. 2010–
2017).
Kestävyyskuntoa voidaan tarkastella absoluuttisten MET-rajojen mukaan. LIKES- tutkimuskeskuksen toteuttamassa suomalaisessa kestävyyskunnon tutkimuksessa huonon kestävyyskunnon raja-arvoksi oli valittu miehillä 8 MET ja naisilla 6 MET. Hyvän kestävyyskunnon riittäväksi raja-arvoksi oli valittu arvo 10 MET. Kaikista miehistä 22 % oli MET-luokassa 8–10, ja naisista 25 % oli MET-luokassa 6–8. 35 % naisista saavutti 10 MET -rajan. Suomessa käytetään myös kestävyyskunnon kuntoluokitusta, missä asteikolla 1–7 arvioidaan kestävyyskuntoa. Kuntoluokka 1 on erittäin heikko ja kuntoluokka 7 erinomainen. Samassa tutkimuksessa naisisista 24 % kuului
kuntoluokkaan 4, 15 % kuntoluokkaan 3 ja 26 % kuntoluokkaan 6 tai 7. Alle 40- vuotiaiden naisten kestävyyskunnoltaan heikoin väestönosa oli kohtalaisen suuri, nimittäin heikossa tai erittäin heikossa kestävyyskunnossa oli 25–39-vuotiaista naisista 15–22 % (Heiskanen ym. 2011).
Lihaskuntoa kehittävä liikunta vähenee voimakkaasti iän myötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista ilmenee, että jopa 81 % 20–52-vuotiaista suomalaisista harjoittaa lihaskuntoaan liian vähän, alle kaksi kertaa viikossa (Murto ym. 2010–2017).
Aikuisten lihaskuntotasoa on Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksessa mitattu muunnellulla punnerruksella, jossa osallistujat tekivät mahdollisimman monta muunneltua punnerrusliikettä 40 sekunnin aikana. Miehet punnersivat testin aikana keskimäärin useammin kuin naiset. Molemmilla sukupuolilla tulos heikentyi iän myötä.
Kuten kävelytestissäkin, myös punnerrustestissä heikoiten suoriutunut viidennes oli makuulla tai istuen suuremman osan valveillaoloajastaan kuin parhaiten suoriutunut viidennes (Husu ym. 2018).
2.3 Työmatkaliikunta suomalaisella aikuisväestöllä
Työmatkaliikunnalla on useita terveyshyötyjä. Työmatkaliikunta auttaa painonhallinnassa, virkistää mieltä, parantaa kestävyyskuntoa ja jalkojen lihasvoimaa, vähentää istumisen määrää ja auttaa saavuttamaan terveysliikuntasuosituksen helpommin (UKK-instituutti 2018a). Työmatkaliikunta vähentää stressiä ja ennaltaehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia sekä syöpää. Työliikunnan etuna on sen toteutuminen säännöllisesti.
Työmatkan kulkemiseen tarvitaan lihasvoimaa, jolloin liikuntasuosituksen mukainen liikunta-annos on helpompaa saavuttaa pitkin työviikkoa (UKK-instituutti 2018b).
Vuonna 2012 työikäisistä suomalaisista (25–64-vuotiaat) naisista 18 % harrasti työmatkaliikuntaa vähintään 30 minuuttia (Borodulin & Jousilahti 2012). Vuonna 2014 työssä käyvistä suomalaisista naisista 15 % käytti vähintään 30 minuuttia päivässä työmatkoihin liikkuen pyörällä tai kävellen. Naisista 41 % kertoi pyöräilevänsä tai kävelevänsä työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivässä (Helldán & Helakorpi 2015). Vuoden 2017 selvityksen mukaan 30–39-vuotiaista naisista 27 % harrasti työmatkaliikuntaa vähintään 15 minuuttia vuorokaudessa (Borodulin ym. 2018).
Työmatkaliikunta on vähentynyt kuluneen 30 vuoden aikana etenkin naisilla. Suurin työmatkaliikunnan väheneminen tapahtui 1980-luvulla, mutta myös 2000-luvulla naisten työmatkaliikunta on vähentynyt (Husu ym. 2011).
Suomessa kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseen työmatkoilla on mahdollisuuksia, sillä 47 % työmatkalaisista käyttää henkilöautoa jo 1–2 kilometrin pituisilla matkoilla. Jopa neljännes kulkee henkilöautolla alle kilometrin työmatkan. Vuoden 2016 selvityksen mukaan työmatkaan vaikuttavat kausivaihtelut. Suomalaiset pyöräilevät kesällä keskimäärin noin 1,2 kilometriä vuorokaudessa, ja talvella pyöräilyn matka on henkeä kohti noin 200 metriä vuorokaudessa. Jalankulku vähenee vuorostaan kesällä, sillä silloin matkoja tehdään useimmin pyörällä (Liikennevirasto 2018).
2.4 Istuminen ja unen määrä suomalaisella aikuisväestöllä
Vuoden 2007 FINRISKI-tutkimuksen mukaan 25–54-vuotiaat istuvat noin 6–7,5 tuntia päivässä. 25–54-vuotiaat naiset käyttävät television katseluun aikaa noin kaksi tuntia päivässä (Husu ym. 2011). Vuoden 2017 tilastojen mukaan suomalaiset 30–39-vuotiaat naiset istuvat päivittäin ruudun äärellä keskimäärin 2,3 tuntia vuorokaudessa ja 16 % istuu päivässä yli kolme tuntia (Borodulin ym. 2018). Työikäisille istumista kertyy eniten työpaikalla, noin 3,5 tuntia päivässä (Husu ym. 2011). Suomi 100 KunnonKartta - väestötutkimuksen mukaan aikuisväestö istuu arkipäivänä keskimäärin kahdeksan tuntia, josta hieman yli puolet on työpäivän aikana. Miehet istuvat työssään keskimäärin hieman enemmän kuin naiset (Husu ym. 2018).
Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksen mukaan aikuiset nukkuvat keskimäärin 7 tuntia 10 minuuttia yössä, istuvat tai makailevat keskimäärin 8 tuntia 40 minuuttia valveillaoloajastaan ja seisovat paikallaan vajaat kaksi tuntia vuorokaudessa.
Tutkimukseen osallistujat olivat makuulla tai istuivat suurimman osan vuorokauden valveillaoloajastaan (Husu ym. 2018). FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaiset 30–39-vuotiaat naiset nukkuvat keskimäärin 7,4 tuntia vuorokaudessa (Partonen ym. 2018).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan vuonna 2017 20–54-vuotiaista naisista 31,7 % koki unettomuutta kyselystä edeltävän viimeisen 30 vuorokauden aikana (Murto ym. 2010–2017). Uniongelmia on tutkittu myös FinTerveys 2017 -tutkimuksessa.
Haittaavaa päiväväsymystä kuukauden aikana koki 30–39-vuotiaista naisista 82 % (Partonen ym. 2018). Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan merkittävä ero on Terveys 2011 -tutkimuksen ja vuosien 2017–2018 Suomi 100 KunnonKartta -tutkimuksen välillä suomalaisten istumisen ja makuulla olemisen lisääntymisessä (Husu ym. 2018).
2.5 Koira ihmisen kumppanina
Koira on ollut ihmisen kumppani arviolta jo 10 000 vuotta. Koira tuo ihmisen elämään turvaa ja aikaisemmin koiran tehtävä on ollut ihmisen apuna esimerkiksi ruoan hankinnassa. Teollistumisen myötä koirasta on tullut ihmisen lemmikki, seuralainen ja ystävä. Koirat toimivat seura-, metsästys- ja vahtikoirina olemisen lisäksi esimerkiksi työkoirina näkövammaisten apuna, pelastustehtävissä, terapiakoirina tai poliisien apuna huumeiden etsinnässä (Meripaasi 2004).
Koiraa kutsutaan ihmisen parhaaksi ystäväksi. Suomen Kennelliitto rekisteröi vuosittain noin 50 000 koiraa. Koiria on Kennelliiton mukaan Suomessa jo 700 000. Koirat nauttivat yhdessäolosta omistajiensa kanssa ja koirat kaipaavat yhteistä tekemistä. Koiran kanssa voi harrastaa, ja esimerkiksi Kennelliitto toimii yli 2000 suomalaisen koiraharrastusyhdistyksen katto-organisaationa (Suomen Kennelliitto 2020).
Suomen Kennelliitto on rekisteröinyt Kaverikoira-tavaramerkin vuonna 2005.
Toiminnassa on mukana noin 1600 koirakkoa. Kaverikoiraohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi vanhusten, kehitysvammaisten ja lasten luona tapahtumissa, asumisyksiköissä, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Lähtökohtana on tuottaa kaikille osapuolille nautinnon ja ilon hetkiä ja positiivisia hyvinvointivaikutuksia (Suomen Kennelliitto 2020).
2.6 Koiran vaikutus omistajan terveyteen
Lemmikkieläinten arvo nousee tutkimusten myötä kansanterveydellisistä näkökulmista tarkasteltuna (Westgarth ym. 2014). On tutkittu, että koira vaikuttaa positiivisesti sydäninfarktin jälkeiseen toipumiseen. Lemmikkien omistajat toipuvat sydänkohtauksesta paremmin kuin ne, jotka eivät omista lemmikkiä. Tulos ei riippunut sosiaalisen tuen määrästä eikä sairauden vaikeusasteesta. Selitykseksi on arvioitu välitöntä fysiologista muutosta lemmikin koskettelun ja visuaalisen kontaktin ansiosta sekä koiran tuomaa stressiä alentavaa sosiaalista tukea (Langinvainio 2016).
Koiran omistaminen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä (McNicholas ym. 2005).
Psykologiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi sydän- ja verisuonitauteihin.
On tutkittu, että kolesteroliarvot ja systolinen verenpaine ovat olleet miehillä matalammat koetilanteessa, joissa koira on läsnä, erityisesti silloin, kun koiraan liittyy myönteisiä
assosiaatioita kuten koiranomistajilla. Naisten osalta lemmikkieläinten on todettu vähentävän sydänsairauksien riskitekijöitä vaihdevuosina ja niitä ennen.
Koiranomistajilla on myös todettu olevan koiran hankkimisesta seuraavan kuukauden kuluttua vähemmän pieniä terveysongelmia kuten päänsärkyä, univaikeuksia tai selkäkipuja. Kissanomistajilla tämä ei pätenyt, ja tätä eroa selitetäänkin kävelyn lisääntymisellä koiran kanssa. Tutkimuksen mukaan 76 % koiranomistajista pitää itseään terveempänä koiran ansiosta (Langinvainio 2016).
Koiran ulkoilutus vaikuttaa positiivisesti painonhallintaan amerikkalaistutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa todettiin koiran ulkoilutuksen vähentävän omistajan lääkärikäyntejä ja arkea haittaavia rajoitteita (Curl ym. 2017). Koirien liikuntataso korreloituu omistajan aktiivisuustasoon ja koirien liikuntatason on osoitettu liittyvän käänteisesti koiran liikalihavuuteen (Westgarth ym. 2014). Yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin, että koiriin liittyvän fyysisen aktiivisuuden osuus oli noin kaksi kolmasosaa ylipainoisten ja liikalihavien koiranomistajien fyysisestä aktiivisuudesta (Ham & Epping 2006).
2.7 Koiran vaikutus omistajan fyysiseen aktiivisuuteen
Koiran kanssa käveleminen voi olla osana tärkeää väestötason strategiaa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi (Ham & Epping 2006). Englantilaistutkimuksessa koiranomistajat ottivat keskimäärin 1700 askelta enemmän päivässä kuin henkilöt, joilla ei ole koiraa. Aikuisilla koiran omistamiseen liittyvä lisääntynyt fyysinen aktiivisuus selittyy ensisijaisesti kävelyn lisääntymisellä (Owen ym. 2010).
Yhdysvaltalaistutkimuksessa koiranomistajat harrastivat fyysistä aktiivisuutta 20 % enemmän kuin henkilöt, joilla ei ollut koiraa (Wu ym. 2017).
Yhdysvalloissa 39 % miehistä ja 29 % naisista saavuttaa liikuntasuosituksen asettamat fyysisen aktiivisuuden määrät. Jos kaikki koiranomistajat kävelisivät koiransa kanssa reippaasti vähintään 30 minuuttia päivässä, fyysisen aktiivisuuden suositus täyttyisi todennäköisemmin (Westgarth ym. 2014). Australialaistutkimuksen mukaan ihmiset, jotka kävelivät koiriensa kanssa, kävelivät 18 minuuttia enemmän kuin ihmiset, joilla ei ollut koiria. He saavuttivat todennäköisemmin fyysisen aktiivisuuden suositukset (Bauman ym. 2001).
Iso-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa koiranomistajat kasvattivat merkittävästi kävelyjen määrää ja kestoja koiran omistamiskuukauden jälkeen. Kasvu jatkui kymmenen kuukauden mittaisen tutkimuksen ajan (Ham & Epping 2006). Koiralla on erityinen kyky lisätä fyysisen aktiivisuuden ylläpitämistä pidemmällä aikavälillä (Westgarth ym. 2014). Tutkimuksen mukaan koiran ulkoilutus jatkuu säännöllisenä kestoiltaan ja matkoiltaan 5–15 vuoden ajan. Säännöllinen aktiivisuuden noudattaminen johtuu tarpeesta tarjota koiralle liikuntaa (Ham & Epping 2006).
Koiran hankinta johtaa virkistyskävelyn huomattavaan lisääntymiseen, ja tätä on selvitetty australialaisessa tutkimuksessa. Vuoden mittaisessa seurannassa uudet koiranomistajat kävelivät koiran kanssa lähialueellaan keskimäärin 130 minuuttia viikossa. Uudet koiranomistajat kasvattivat kokonaiskävelymääräänsä 38 minuutilla viikossa lähtötason ja seurannan välillä. Samalla omistajat, joilla ei ollut koiraa, vähensivät kävelyään viidellä minuutilla viikossa (Cutt ym. 2008). Brittitutkimuksen mukaan koiranomistajat olivat fyysisesti aktiivisempia kylmemmillä ja sateisilla keleillä kuin henkilöt, jotka eivät omistaneet koiraa (Wu ym. 2017).
Suomen Kennelliiton toteuttamassa kyselytutkimuksessa naisista 3 % liikkui koiran kanssa alle 20 min päivässä. Miehistä 50 % ja naisista 66 % liikkui koiran kanssa yli tunnin päivässä. Naisista yli puolet liikkuivat koiran kanssa 1–2 tuntia (51 %). Yli kaksi tuntia koiran kanssa liikkui naisista 14 %. Naisista 35 % harrasti kuntoliikuntaa vähintään kolme tuntia viikossa. Koiran ansiosta naisista yli 60 % arvioi liikkuvansa erittäin paljon enemmän kuin ilman koiraa. Lisäksi 51 % naisista ilmoitti aktivoituneensa toimimaan paljon enemmän koiran omistamisen myötä. Koiran omistamisella on myönteisiä vaikutuksia myös omistajan kokemaan luontosuhteeseen – tutkimuksessa on osoitettu ihmisen luontosuhteen parantuneen 54 % koiran omistamisen myötä (Langinvainio 2016).
2.8 Koiran vaikutus omistajan hyvinvointiin
Useiden tutkimusten mukaan koirien omistajat kokevat oksitosiiniryöpyn katsoessaan koiraa silmiin. Oksitosiini on hormoni, joka liittyy vahvasti hoivaviettiin. On tutkittu, että oksitosiini-hormonin erittyminen virtsaan voi selittää sen, miksi ihminen ja koira ovat olleet toistensa parhaita ystäviä jo tuhansia vuosia. Japanilaisessa koiratutkimuksessa koiranomistajat leikkivät 30 minuutin ajan koiriensa kanssa. Koiranomistajilla, jotka katsoivat koiraansa pisimpään, oksitosiinipitoisuus oli korkeampi kuin muilla. Samoin
koirien oksitosiinipitoisuus oli korkeampi. Oksitosiini vahvistaa ihmisen ja koiran suhdetta ja molemmilla lajeilla on sama keino ilmaista sosiaalista kiintymystä. Koirien käytös vastaa äiti–lapsisuhteeseen liittyvää vuorovaikutusta, joka palkitsee sosiaalista käytöstä oksitosiinin erityksellä (Sample 2015).
Koirat ja ihmiset prosessoivat samalla tavalla tunnepitoisia ääniä. Molempien aivojen ääniä käsittelevä alue aktivoituu eniten kuullessaan iloisia ääniä ja vähiten kuullessaan surullisia ääniä (Andics 2014). On tutkittu, että koiranomistajat nauravat enemmän kuin kissanomistajat tai henkilöt, joilla ei ole koiraa. Koirat ovat ihmisen ystäviä, joiden kanssa nauretaan tai niiden käytös saa ihmisen nauramaan enemmän (Valeri 2006).
Suomen Kennelliiton toteuttamassa kyselytutkimuksessa osoitettiin, että koirasuhde on kytköksissä sukupuoleen, koiranomistajan asenteisiin, elämäntapaan, terveyskäyttäytymiseen, olosuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja onnellisuuteen. Naisilla oli parempi suhde koiraan ja naiset näyttävät hyötyvän koirasta tunnetasolla miehiä enemmän. Koiranomistajuuden on tutkittu liittyvän myönteisesti elämänhallinnan tunteeseen sekä itsetuntoon. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista naisista koki koiran parantavan elämänlaatuaan erittäin paljon (Langinvainio 2016). Myös avustajakoiran merkitystä on tutkittu elämänlaatuun. Koiran käyttäjistä 75 % koki elämänlaatunsa hyväksi tai erittäin hyväksi. Koiraa jonottavista henkilöistä hieman alle puolet ajatteli vastaavasti (Rajala ym. 2019).
Koira tuottaa omistajalle innostusta, ylpeyden aihetta ja yhteisyyden kokemuksia. Koiran on todettu lisäävän koiranomistajan vastuullisuutta, uskollisuutta ja läheisyyttä sekä onnellisuutta, hellyyttä ja lohdun tunnetta. Koiran omistaminen lisää omistajan positiivisia tunteita ja toiminnallisuutta. Tutkimuksen mukaan 37 % naisista koki erittäin paljon voimaantumista, inspiroitumista, uuden oppimista ja päättäväisyyttä koiran ansiosta. Enemmistölle vastaajista koira herätti myönteisiä tunteita erittäin paljon. Koiraa pidetään voimavarana ja sitä on tutkittu Koira voimavarana -indeksin kautta, jossa indeksi kuvaa positiivista ihmissuhdetta koiraan ja sen voimakkuutta. Tutkimuksessa naisilla indeksin keskiarvo oli 80 % ja miehillä 68 % (Langinvainio 2016).
Koiran kanssa tapahtuva ulkoilu toimii suurempana vastuksena stressiä vastaan kuin ilman koiraa ulkoileminen. Stressin parantunut vastustus johtuu positiivisista parasympaattisen hermoaktiivisuuden vaikutuksista (Westgarth ym. 2014). Koiran omistamisen on ajateltu vaikuttavan hyvinvointiin tarjoamalla emotionaalista tukea ja
siten vähentävän ihmisen näkemystä stressaavista tapahtumista. Tämä puolestaan suojaa ahdistuneisuuteen liittyviltä ongelmilta ja sairauksilta sekä antaa luottamusta siihen, että selviytymisstrategioita voidaan löytää ilman stressiä. Tällä voi olla yhteyksiä myös vakavista sairauksista kuten aivohalvauksesta, sydäninfarktista tai syövästä toipumiseen (McNicholas ym. 2005).
Koiralla ja koiran kanssa liikkumisella on vaikutusta koiranomistajan koettuun hyvinvointiin ja tunteisiin. Vähän liikkuvat koiranomistajat olivat tutkimuksen mukaan vähemmän onnellisia kuin kuntoliikkujat ja kilpailumielessä liikkuvat. Onnellisuus kasvoi suhteessa liikunnan määrään. Mitä enemmän koiranomistajat liikkuivat päivittäin koiransa kanssa, sitä onnellisempia he olivat. Vajaa puolet Suomen Kennelliiton -tutkimukseen osallistuneista koiranomistajista ilmoitti rentoutuvansa erittäin paljon koiran ansiosta (Langinvainio 2016). Koiran vaikutusta ihmisen tarmokkuuteen on tutkittu avustajakoiratutkimuksessa. Koiran käyttäjistä koiran kanssa ollessa vastaajat kokivat olevansa täynnä elinvoimaa suurimman osan ajasta. Ilman koiraa ollessa elinvoimaiseksi olo koettiin jonkin aikaa (Rajala ym. 2019).
Suomen Kennelliiton toteuttaman tutkimuksen mukaan noin 14 % koki koiran rasittavan omistajaa käyttäytymisellään jossain määrin. Tutkimuksessa mukana olleista naisista 8 % vastasi koiransa rajoittavan elämäänsä jossain määrin. Suurin osa vastaajista koki, että koira ei vaadi erityistä hoitoa, ja tutkimuksessa naisista noin puolet vastasivat, että koirasta ei aiheudu lainkaan stressiä (Langinvainio 2016).
2.9 Koiran sosiaalinen vaikutus omistajaan
Koiran vaikutusta omistajan sosiaaliseen elämään on tutkittu Suomen Kennelliiton tekemässä tutkimuksessa. Koiran rooli lastenkasvatuksen apuna, perheen yhdistäjänä ja parisuhteen vahvistajana on merkittävä. Naisista neljäsosa oli sitä mieltä, että koira yhdistää perhettä erittäin paljon ja 16 % arveli parisuhteen vahvistuvan erittäin paljon.
Koiran ansiosta koetaan ystävyyttä enemmän kuin ilman koiraa. Yksinäisyyden tunnetta koira vähensi tutkimuksen naisvastaajien mukaan 58 %. Koiralla on merkityksensä perheen ja yhteisön vuorovaikutuksessa, ja koira vahvistaa yhteisöllisyyttä harrastuksien kautta. Koira luo myös turvallisuuden tunnetta (Langinvainio 2016).
Avustajakoiratutkimuksen mukaan koiraa jonottavat kokivat itsensä yksinäisemmäksi useammin kuin koiran käyttäjät. Hieman alle 40 % koki itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, kun vain 6 % koiran käyttäjistä ajatteli samoin (Rajala ym. 2019).
Koiran kanssa ulkoilu lisää vuorovaikutusta ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien välillä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 92 % koiranomistajista huomasi näkevänsä samoja ihmisiä ja koiria säännöllisesti kävelyttämässä koiraansa. Koiran ulkoilutus on myös tapa viettää aikaa ystävien kanssa. Samaisessa tutkimuksessa 38 % koiranomistajista ilmoitti ulkoiluttavansa koiraansa ystävien kanssa (Westgarth ym.
2014).
Lemmikit toimivat sosiaalisina välittäjinä, mikä johtaa sosiaalisten kontaktien syntymiseen ihmisten välillä. Tämä on erityisen tärkeää sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville kuten vanhuksille tai vammaisille. Koiran myötä saadut hyvinvointivaikutukset ovat yhteydessä sosiaalisiin vaikutuksiin. Sosiaaliset suhteet tai niiden puuttuminen muodostaa suuren terveysriskitekijän yhdessä vakiintuneiden rikistekijöiden kuten tupakoinnin, verenpaineen, liikalihavuuden ja fyysisen inaktiivisuuden kanssa (McNicholas ym. 2005).
3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kyselylomakkeen perusteella saaduista vastauksista koiran omistamisen vaikutusta omistajan fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Tarkoituksena oli tutkia koiran omistamisen ja koiraharrastuksen vaikutuksia koiranomistajan hyvinvointiin sekä kartoittaa kuinka laajasti koira omistajansa elämään vaikuttaa eri osa-alueilla verraten tuloksia myös suomalaisiin väestötutkimuksiin. Tutkimuksessa selvitettiin esimerkiksi asuinpaikan, koiran koon, omistajan fyysisen aktiivisuustason ja koiran hankintatarkoituksen vaikutusta omistajan fyysiseen aktiivisuuteen koiran kanssa. Tutkimuksessa tutkittiin koiran omistamisen vaikutusta omistajan psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tuloksia tarkasteltiin kaikilla osallistujilla.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaiseksi koiranomistajat kokevat oman fyysisen aktiivisuustasonsa, kestävyys- ja lihaskuntotasonsa sekä työmatkaliikunnan, istumisen ja unen määrän verrattuna väestötutkimuksiin?
2. Miten asuinpaikka, koiran koko tai hankintatarkoitus vaikuttaa koiran ulkoilutuskertoihin, -määriin tai -kestoihin ja siten omistajan fyysiseen aktiivisuuteen?
3. Vaikuttaako omistajan oma fyysinen aktiivisuustaso koiran ulkoilutuskertoihin, -määriin tai -kestoihin?
4. Onko koiran kanssa liikkumisella positiivisia vaikutuksia omistajan koettuun hyvinvointiin?
5. Onko koiranomistajan unen määrällä vaikutusta omistajan koettuun hyvinvointiin koiran kanssa liikkuessa?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimuksen toteutti Itä-Suomen yliopisto. Tutkimuksen kyselylomake oli avoinna kuukauden ajalla 26.1.2017–25.2.2017. Tutkimus oli osa Itä-Suomen yliopiston tukikoirahanketta.
4.1 Aineisto
Tutkimusaineisto koostui koiran omistajista. Osallistujat rekrytoitiin jakamalla linkki online-kyselyyn Itä-Suomen yliopiston tukikoirahankkeen Facebook-sivulla ja Facebookin agilitysivulla sekä 17.2.2017 julkaistussa Ylen tukikoirahankkeesta kertovassa uutisessa ”Koiran omistaminen ikääntyneenä kannattaa – pian koulutetaan tukikoiria erityisesti vanhuksille”. Linkkiä online-kyselyyn jaettiin myös sähköpostitse Tukikoira -hankkeen informaatiotilaisuuksiin osallistuneille. Vastauksia tuli eniten Ylen artikkelin kautta. Artikkelia jaettiin Facebookissa 4151 kertaa (Yle uutiset 2017).
Tutkimukseen haettiin koiran omistajia. Tutkittavien rekrytoinnissa ei ollut poissulkukriteereitä. Tavoitteena oli saada satoja osallistujia. Lopullinen kyselyyn vastanneiden määrä oli 1209. Osallistujat olivat iältään 10 – yli 60 -vuotiaita. Osallistujia oli molemmista sukupuolista. Tutkimukseen osallistuneiden koirat olivat seurakoiria ja harrastus-, työ- tai jalostuskäyttöön hankittuja. Tarkempi osallistujien kuvaus on tulokset- osiossa (Taulukko 1 ja 2). Kyselylomake muodosti käsiteltävän aineiston (Liite 1).
4.2 Menetelmät
Aineiston keräämisessä käytettiin menetelmänä onlinekyselylomaketta (Webropol, Webropol Oy, Suomi, Helsinki).
4.2.1 Kyselylomake
Kyselylomake oli online-kysely. Kyselylomakkeessa oli yhteensä 47 kysymystä.
Ensimmäisen osion kysymykset (1–35) olivat Itä-Suomen yliopistoon liittyvän kyselyn
”Koiranomistajien kokemuksia – Vaikuttaako koira omistajansa hyvinvointiin?” - kysymyksiä, joiden tarkoituksena oli selvittää koiran omistamisen ja koiraharrastuksen vaikutuksia koiranomistajan hyvinvointiin ja selvittää miten laajasti koira omistajansa elämään vaikuttaa. Toisen osion kysymykset (36–47) olivat tukikoirahankkeen
kysymyksiä, joihin vastaamalla koiran merkitystä ihmisen fyysiseen aktiivisuuteen ja hyvinvointiin voitiin selvittää vielä monipuolisemmin.
Kyselylomakkeessa oli kategorisia, määrällisiä ja avoimia kysymyksiä. Kategorisia kysymyksiä olivat esimerkiksi koiran koko täysikasvuisena, hankintatarkoitus sekä omistajan ikä ja unen määrä. Määrällisiä kysymyksiä olivat esimerkiksi ulkoilutuskerrat, -matkat ja -kestot sekä istumisen määrä (tunnit). Avoimilla kysymyksiä käytettiin tarkentamaan kategorista tai määrällistä vastausta. Esimerkiksi kysymykset ”Onko sinulla muita lemmikkejä kuin koiria?” sekä ”Arvioi kuinka usein harrastat liikuntaa organisoidusti (seuraliikunta) ilman koiraa normaalisti viikon aikana, mitä lajia?” olivat avoimia kysymyksiä.
Lomakkeen lopussa oli mahdollisuus osallistua koirasivusto Sumpun Ehjänä eläkkeelle- verkkoluennon arvontaan jättämällä yhteystiedot. Lomakkeen lopussa mainittiin, että vastaajan tietoja ei yhdistetä hänen antamiin vastauksiin.
4.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat
Tutkimukselle ei tarvinnut hakea eettisiä lupia. Tutkimuksen kyselylomakkeella oli mahdollisuus osallistua arvontaan. Tietoja ei yhdistetty vastauksiin. Kyselyn kautta saadut tiedot poistettiin aineistosta ja tutkittavien tietoja käsiteltiin anonyymisti tutkimusnumeroiden avulla.
4.4 Aineiston analyysi
Kaikkien osallistujien tiedot yhdistettiin yhteen Excel-tiedostoon, jossa tiedot olivat jaoteltuina sarakkeisiin. Excel-tiedostosta poistettiin epämääräiset vastaukset ja muokattiin vastatut ulkoilutusmatkat metreiksi sekä ulkoilutuskertojen kestojen tunnit minuuteiksi. Mikäli vastaaja oli vastannut siten, että hän ulkoiluttaa koiraansa 2–4 kertaa päivässä, muutettiin vastaus näiden kahden luvun keskiarvoksi esimerkiksi 3. Sanalliset vastaukset numeroitiin tulosten analysointia varten. Ennen tiedoston siirtämistä SPSS- ohjelmaan (IBM Corp., Armonk, N.Y., USA, versio 25) poistettiin kaikki tämän tutkimuksen kannalta turhat muuttujat, joita ei käytetty tämän opinnäytetyön analysoinnissa.
Aineisto käsiteltiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS Statistics-ohjelmalla. SPSS- ohjelmassa muuttujat nimettiin lyhenteillä niiden analysoinnin helpottamiseksi.
Jatkuville muuttujille, kuten ulkoilutuskerroille, -matkoille ja -kestoille laskettiin keskiarvot ja keskihajonnat. Luokkamuuttujille sekä kategorisille muuttujille (esimerkiksi ikä, asuinpaikka, koetun fyysisen aktiivisuuden taso ja koiran koko) laskettiin frekvenssit ja prosenttiosuudet.
Ennen tilastollisia testejä testattiin muuttujien normaalijakautuneisuus Kolmogorov- Smirnov -testillä. Suurin osa käytetyistä muuttujista ei ollut normaalisti jakautunut, joten tilastollisina testeinä käytettiin epäparametrisiä testejä. Epäparametrisista testeistä käytettiin Kruskall-Wallisin testiä sekä Mann-Whitneyn U-testiä testaamaan muuttujien välisiä eroja. Koiran hankintatarkoituksesta yhden uuden muuttujan ryhmien välistä vertailua varten. Ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä käytettiin tutkiessa unen määrän ja koetun hyvinvoinnin yhteyttä. Tilastollisissa testeissä p-arvona käytettiin merkitsevyystasoa <0,05 ja luottamusvälinä (CI) 95 %. Osallistujien kuvauksessa käytettiin pääsääntöisesti suhteellisia osuuksia.
5 TULOKSET
5.1 Osallistujien kuvaus
Tutkimukseen vastasi yhteensä 1209 henkilöä. Heistä miehiä oli 31 (2,6 %), naisia 1157 (96,5 %) ja 11 (0,9 %) ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan. Ikäryhmittäin tarkasteltuna naispuoleisia vastaajia oli eniten sekä määrällisesti että suhteellisesti 21–30-vuotiaiden luokassa (n=429; 37,08 %). Vähiten vastaajia oli yli 60-vuotiaiden ikäluokassa (n=37;
3,20 %). Miehiä oli määrällisesti ja suhteellisesti eniten 31–40-vuotiaiden ikäluokassa (n=10; 32,36 %). Vastaajien sukupuoli ja vastaajien osuudet eri ikäluokissa ovat esitetty taulukossa 1.
Tutkimukseen vastanneista yli puolet (n=684; 56,8 %) asui lähiössä. Vastaajista maaseudulla asui 353 (29,3 %) ja keskustassa 167 (13,9 %). Kyselyyn vastanneista 61 % oli palkkatöissä (n=734). Fyysistä aktiivisuustasoa tarkastellessa eniten vastanneita oli kevyt fyysinen aktiivisuus -luokassa (n=562; 46,5 %), ja vähiten fyysisesti inaktiivinen - luokassa (n=30; 2,5 %). Vastaajat arvioivat kuntotasonsa lihas- sekä kestävyyskunnon mukaan. Vastaajista 550 (47 %) arvioi kestävyyskuntonsa hyväksi, 416 (35,5 %) tyydyttäväksi ja 25 (2,1 %) heikoksi. Vastaajista 503 (43,1 %) arvioi lihaskuntotasonsa tyydyttäväksi ja 440 (37,7 %) hyväksi. Tutkimukseen osallistuneista 30 (2,6 %) vastasi lihaskuntotasonsa olevan heikko. Vastaajista 736 (60,9 %) ei harrasta työmatkaliikuntaa ja 218 (18,0 %) harrastaa työmatkaliikuntaa ympäri vuoden.
TAULUKKO 1. Vastaajien sukupuoli ja vastaajien osuudet eri ikäluokissa.
Vastaajien sukupuoli ja osuudet ikäluokissa
Sukupuoli Naiset (n=1157, 96,5%) Miehet (n=31, 2,6%) Ei halua sanoa (n=11, 0,9%) Ikäluokka
(vuosia) n % n % n %
10–20 54 4,67 1 3,23 2 18,18
21–30 429 37,08 2 6,45 5 45,45
31–40 304 26,27 10 32,26 2 18,18
41–50 192 16,59 6 19,35 1 9,09
51–60 141 12,19 7 22,58 1 9,09
yli 60 v. 37 3,20 5 16,13 0 0
Kaikki 1157 100 31 100 11 100
Kyselyyn osallistujien määrät ja osuudet sukupuolittain sekä ikäluokittain.
Vastaajat istuivat vuorokaudessa työn aikana keskimäärin 4,4 tuntia (SD 2,7) ja vapaa- ajalla keskimäärin 3,6 tuntia (SD 1,9). Vastaajat arvioivat nukkuvansa keskimäärin 8,6 tuntia (SD 2,7) vuorokaudessa. Vastaajista seuraliikuntaa ei harrastanut viikolla 55,4 % ja viikonloppuna 72,9 %. Seuraliikuntalajikseen 116 (27,2 %) vastasi kuntosalin ja 71 (16,6 %) ryhmäliikuntatunnit tai jumpan. Kolmanneksi suosituin seuraliikuntalaji oli pilates ja jooga. Osallistujat esitetään tarkemmin taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Osallistujien kuvaus.
Osallistujien kuvaus n % / keskiarvo CI
Asuinpaikka
Keskusta 167 (n=1204) 13,9
Lähiö 684 (n=1204) 56,8
Maaseutu 353 (n=1204) 29,3
Pääasiallinen toiminta
Koululainen 5 (n=1203) 0,4
Opiskelija 239 (n=1203) 19,9
Työtön 89 (n=1203) 7,4
Palkkatyössä 734 (n=1203) 61,0
Yrittäjä 77 (n=1203) 6,4
Eläkeläinen 59 (n=1203) 4,9
Fyysinen aktiivisuus
Fyysisesti inaktiivinen 30 (n=1209) 2,5
Kevyt fyysinen aktiivisuus 562 (n=1209) 46,5 Säännöllinen fyysinen aktiivisuus 538 (n=1209) 44,5 Säännöllinen raskas fyys. harj. 58 (n=1209) 4,8 Arvioitu kestävyyskuntotaso
Erinomainen 68 (n=1171) 5,8
Hyvä 550 (n=1171) 47,0
Tyydyttävä 416 (n=1171) 35,5
Välttävä 112 (n=1171) 9,6
Heikko 25 (n=1171) 2,1
Arvioitu lihaskuntotaso
Erinomainen 66 (n=1167) 5,7
Hyvä 440 (n=1167) 37,7
Tyydyttävä 503 (n=1167) 43,1
Välttävä 128 (n=1167) 11,0
Heikko 30 (n=1167) 2,6
Työmatkaliikunta
En lainkaan 736 (n=1209) 60,9
Kesällä 170 (n=1209) 14,1
Talvella 11 (n=1209) 0,9
Ympäri vuoden 218 (n=1209) 18,0
Istumisen määrä vrk (h)
Työssä 916 4,4 ± 2,7
Vapaa-ajalla 1105 3,6 ± 1,9
Unen määrä vrk (h) 1209 8,6 ± 2,7
Seuraliikuntaharrastus viikolla
0 kertaa 499 (n=900) 55,4
1–2 kertaa 310 (n=900) 34,4
3–5 kertaa 87 (n=900) 9,7
6-10 kertaa 4 (n=900) 0,4
Seuraliikuntaharrastus viikonloppuna
0 kertaa 570 (n=782) 72,9
1–2 kertaa 208 (n=782) 17,2
3 kertaa 4 (n=782) 0,5
Seuraliikuntaharrastus viikolla (min)
Ei lainkaan 500 (n=865) 57,8
30–60 min 172 (n=865) 19,9
75–150 min 136 (n=865) 15,7
180 min tai enemmän 57 (n=865) 6,6
Seuraliikuntaharrastus viikonloppuna (min)
Ei lainkaan 570 (n=764) 74,6
10–60 min 110 (n=764) 14,4
75–150 min 70 (n=764) 9,2
180 min tai enemmän 14 (n=764) 1,8
Seuraliikuntalaji (kuusi suosituinta)
Kuntosali 116 (n=427) 27,2
Ryhmäliikunta/jumppa 71 (n=427) 16,6
Pilates tai jooga 41 (n=427) 9,6
Ratsastus 38 (n=427) 8,9
Tanssi 34 (n=427) 8,0
Uinti tai vesijumppa 34 (n=427) 8,0
Tulokset ovat prosenttiosuuksia, lukuun ottamatta istumisen ja unen määrä (h/vrk) ovat keskiarvoja keskihajontoineen.
Vastaajista suurin osa omisti yhden tai kaksi koiraa. Yhden koiran omistajia oli 39,2 % ja kahden koiran omistajia 36,0 %. Vastaajista 45,4 % ilmoitti koiran koon täysikasvuisena olevan 10–25 kg välillä ja 32,6 % yli 25 kg. Vastaajista 90,8 % ilmoitti hankkineensa koiran seura- tai harrastuskoiraksi, 6,5 % työkäyttöön ja 3,1 % jalostuskäyttöön.
Vastaajista yli puolet (57,8 %) ilmoitti lapsuudenkodissaan olleen koiria lemmikkinä, ja 36,7 % ilmoitti, ettei lapsuudenkodissa ollut koiria.
Vastaajista suurin osa (n=1005; 83,1 %) ilmoitti liikkuvansa koiran kanssa pidempään, ja ainoastaan 2,0 % ilmoitti liikkuvansa vähemmän aikaa. 66,0 % (n=798) ilmoitti liikkuvansa ripeämmin koiran kanssa. 67,7 % vastaajista ilmoitti liikkuvansa koiran kanssa yksin (n=818) ja 47,8 % (n=578) perheenjäsenten kanssa. Tutkimukseen vastanneista 525 (43,4 %) juttelee yleensä koiraa ulkoiluttaessa vastaantulijoiden kanssa enemmän, ja 64 (5,3 %) vastasi juttelevansa vastaantulijoiden kanssa vähemmän.
Suurin osa vastanneista (n=974; 80,6 %) ilmoitti koiran kanssa liikkumisen myötä olevansa onnellisempi. Vastaajista 70,0 % (n=846) vastasi olevansa virkeämpi, ja seesteisemmäksi olonsa vastasi osallistuneista 56,2 % (n=679). Kaikki koirien sekä koiran omistamiseen liittyvien muuttujien kuvaus esitetään taulukossa 3.
TAULUKKO 3. Koirien sekä koiran omistamiseen liittyvien muuttujien kuvaus.
Koirien kuvaus n %
Koirien määrä
Yksi 472 (n=1204) 39,2
Kaksi 433 (n=1204) 36,0
Kolme 184 (n=1204) 15,3
Neljä tai enemmän 115 (n=1204) 9,6
Koiran koko täysikasvuisena
Alle 5 kg 35 (n=1207) 2,9
5–9,9 kg 231 (n=1207) 19,1
10–25 kg 548 (n=1207) 45,4
yli 25 kg 393 (n=1207) 32,6
Koiran hankintatarkoitus
Seura/harrastuskoiraksi 1098 (n=1209) 90,8
Työkäyttöön 77 (n=1209) 6,4
Jalostuskäyttöön 34 (n=1209) 2,8
Lapsuudenkodissa koiria
Kyllä, ensisijaisesti lemmikkinä 698 (n=1207) 57,8
Kyllä, työkäytössä 66 (n=1207) 5,5
Ei koiria 443 (n=1207) 36,7
Kun liikun koiran kanssa,
Liikun ripeämmin 798 (n=1209) 66,0
Liikun hitaammin 361 (n=1209) 29,9
Liikun ystävien kanssa 443 (n=1209) 36,6
Liikun yksin 818 (n=1209) 67,7
Liikun perheenjäsenten kanssa 578 (n=1209) 47,8
Liikun pidempään 1005 (n=1209) 83,1
Liikun vähemmän aikaa 24 (n=1209) 2,0
Puhun enemmän puhelimessa 56 (n=1209) 4,6 Puhun vähemmän puhelimessa 457 (n=1209) 37,8 Juttelen vastaantulijoiden kanssa 525 (n=1209) 43,4 enemmän
Juttelen vastaantulijoiden kanssa 64 (n=1209) 5,3 vähemmän
Kun liikun koiran kanssa, olen
Onnellisempi 974 (n=1209) 80,6
Seesteisempi 679 (n=1209) 56,2
Ahdistuneempi 32 (n=1209) 2,6
Levottomampi 67 (n=1209) 5,5
Kiireisempi 46 (n=1209) 3,8
Virkeämpi 846 (n=1209) 70,0
Tulokset ovat prosenttiosuuksia.
5.2 Asuinpaikan merkitys koiran ulkoiluttamiseen
Taulukossa 4 esitetään asuinpaikan merkitystä koiran ulkoilutukseen. Vastaajat arvioivat kyselyssä koiran ulkoilutuskertojen määrää, ulkoilutusmatkan pituutta sekä ulkoilutuskestoa viikolla ja viikonloppuna. Asuinpaikalla oli merkitystä viikolla olevien ulkoilutuskertojen määrään (p=0,04). Keskustassa asuvilla koirien ulkoilutuskertoja oli enemmän kuin maaseudulla asuvilla, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,022).
Asuinpaikalla oli merkitys myös viikolla oleviin koiran ulkoilutuskestoihin (p=0,008).
Maaseudulla koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa pidempään kuin keskustassa asuvat (p=0,008). Myös lähiössä asuvat koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa pidempään kuin keskustassa asuvat (p=0,002). Muiden ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kaikki koiran ulkoilutuskertojen, -matkojen ja -kestojen keskiarvot, keskihajonnat ja p-arvot ovat esitetty taulukossa 4.
5.3 Koiran koon merkitys koiran ulkoiluttamiseen
Koiran koon ja ulkoilutuskertojen välillä viikolla tai viikonloppuna ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Koiran koolla oli merkitystä viikolla olevien koiran ulkoilutusmatkojen pituuksiin (p=0,001). 10–25 kg koiria ulkoilutettiin pidempiä matkoja kuin 5–9,9 kg koiria (p=0,001). Suurimpia (yli 25 kg) koiria ulkoilutettiin pidempiä matkoja kuin pienempiä koiria (5–9,9 kg) eron ollessa tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=0,001).
Koiran koko vaikutti myös tilastollisesti merkitsevästi viikonloppujen ulkoilutusmatkoihin (p<0,001). Suurempia koiria (10–25 kg ja yli 25 kg) ulkoilutettiin pidempiä matkoja kuin pienempiä koiria (5–9,9 kg) erojen ollessa tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0,001, p<0,001). Yli 25 koiria ulkoilutettiin pidempiä matkoja kuin alle 5 TAULUKKO 4. Ulkoilutuskerrat, -matkat ja -kestot (vrk) viikolla sekä viikonloppuna asuinpaikan mukaan.
Asuinpaikka Keskusta Lähiö Maaseutu
Koiran ulkoilutus N keskiarvo CIa N keskiarvo CIa N keskiarvo CIa p-arvo Ulkoilutuskerrat
viikolla 160 3,4 ± 1,8 660 3,2 ± 1,3 335 3,1 ± 1,9b 0,040 Ulkoilutuskerrat
viikonloppuna 159 3,7 ± 1,4 658 3,5 ± 1,2 335 3,5 ± 1,8 0,142 Ulkoilutusmatka
viikolla(m) 106 2789 ± 1718 425 3236 ± 2253 218 3317 ± 3790 0,169 Ulkoilutusmatka
viikonloppuna(m) 107 4081 ± 2465 426 4392 ± 2870 217 5402 ± 11150 0,369 Ulkoilutuskesto
viikolla(min) 147 39 ± 28c 591 48 ± 44 304 48 ± 47 0,008
Ulkoilutuskesto
viikonloppuna(min) 145 58 ± 36 587 65 ± 52 302 68 ± 52 0,146 Tilastollisesti merkitsevät p-arvot on lihavoitu (p<0,05). Tilastollinen merkitsevyys on tutkittu Kruskal Wallis -testillä. Ryhmien väliset erot on tutkittu Mann Whitney U -testillä vain tilastollisesti
merkitseville muuttujille.
a 95 %:n luottamusväli
b Maaseudun ja keskustan välinen ero (p=0,022)
c Keskustan ja maaseudun välinen ero (p=0,008), keskustan ja lähiön välinen ero (p=0,002).
kg koiria (p=0,038). Muiden ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja koiran ulkoilutusmatkojen suhteen.
Koiran koolla oli merkitystä viikolla olevien ulkoilutusten kestoihin (p=0,001).
Suurikokoisempia koiria (10–25 kg ja yli 25 kg) ulkoilutettiin pidempään kuin pienempiä koiria (5–9,9 kg) erojen ollessa tilastollisesti merkitsevä (p=0,003) ja erittäin merkitsevä (p<0,001). Koiran koko vaikutti tilastollisesti merkitsevästi myös viikonlopun ulkoilutuskestoihin (p<0,001). Viikonloppuna ulkoilutuskesto oli suurempikokoisilla koirilla (10–25 kg) pidempi kuin pienemmillä koirilla (5–9,9 kg) (p=0,002). Yli 25 kg koiria ulkoilutettiin viikonloppuisin pidempään kuin 5–9,9 kg koiria (p<0,001). Kahden pienimmän kokoluokan välillä sekä kahden suurimman kokoluokan välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Koiran ulkoilutuskertojen, -matkojen ja -kestojen keskiarvot keskihajontoineen ja p-arvoineen löytyvät taulukosta 5.
TAULUKKO 5. Ulkoilutuskerrat, -matkat ja -kestot (vrk) viikolla sekä viikonloppuna koiran koon mukaan.
Koiran koko alle 5kg 5–9,9 kg 10–25kg yli 25 kg
Koiran
ulkoilutus N keskiarvo
CIa N keskiarvo
CIa N keskiarvo
CIa N keskiarvo
CIa p-arvo Ulkoilutuskerrat
viikolla 33 3,3 ± 0,9 224 3,1 ± 1,1 521 3,2 ± 1,7 378 3,2 ± 1,7 0,647 Ulkoilutuskerrat
viikonloppuna 33 3,7 ± 1,0 222 3,5 ± 1,2 521 3,5 ± 1,4 378 3,5 ± 1,6 0,443 Ulkoilutusmatka
viikolla(min) 16 2284 ± 1088 148 2678 ± 1883b 341 3352 ± 3205 243 3363 ± 2489 0,001 Ulkoilutusmatka
viikonloppuna(m) 16 3222 ± 1509d 149 3735 ± 2761c 341 5088 ± 9036 243 4665 ± 2900 0,000 Ulkoilutuskesto
viikolla(min) 32 41 ± 25 199 45 ± 50e 468 45 ± 39 343 51 ± 46 0,001 Ulkoilutuskesto
viikonloppuna (min)
33 60 ± 34 201 59 ± 60f 461 64 ± 42 393 71 ± 55 0,000 Tilastollisesti merkitsevät p-arvot on lihavoitu (p<0,05). Tilastollinen merkitsevyys on tutkittu Kruskal Wallis-testillä.
Ryhmien väliset erot on tutkittu Mann Whitney U -testillä vain tilastollisesti merkitseville muuttujille.
a 95 %:n luottamusväli
b 10–25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p=0,001), yli 25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p=0,001)
c 10–25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p=0,001), yli 25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p<0,001)
d Yli 25 kg koirien ja alle 5 kg koirien välinen ero (p=0,038)
e 10–25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p=0,003), yli 25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p<0,001)
f 10–25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p=0,002), yli 25 kg ja 5–9,9 kg koirien välinen ero (p<0,001)
5.4 Omistajan fyysisen aktiivisuustason merkitys koiran ulkoiluttamiseen
Fyysisesti inaktiivinen tarkoittaa tässä tutkimuksessa lähes täysin passiivista ja inaktiivista toimintaa kuten lukemista, television katselua, tietokoneen käyttämistä tai muuta inaktiivista toimintaa vapaa-ajalla. Kevyt fyysinen aktiivisuus selitettiin kyselyssä siten, että fyysistä aktiivisuutta, esimerkiksi polkupyörällä ajoa tai kävelyä, puutarhanhoitoa, kalastusta tai keilausta tulisi olla vähintään neljä tuntia viikossa.
Säännöllinen fyysinen aktiivisuus ja harjoittelu tarkoittaa esimerkiksi raskasta puutarhanhoitoa, juoksua, uintia, tennistä tai voimistelua ainakin 2–3 tuntia viikossa.
Säännöllisellä raskaalla fyysisellä harjoittelulla tarkoitetaan kilpaurheilua ja raskaan liikunnan harrastamista useita kertoja viikossa.
Taulukoissa 6 ja 7 esitetään omistajan fyysisen aktiivisuustason merkitystä koiran ulkoiluttamiseen. Omistajan aktiivisuustasolla oli tilastollisesti merkitsevä merkitys koiran ulkoilutuskertoihin viikolla (p=0,014) siten, että säännöllisesti aktiiviset koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa useammin kuin kevyen aktiivisuustason koiranomistajat (p=0,022). Säännöllisesti raskasta fyysistä aktiivisuutta harjoittelevat koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa enemmän kuin kevyesti aktiiviset (p=0,008).
Omistajan fyysisellä aktiivisuustasolla oli merkitys myös viikonlopun ulkoilutuskertoihin (p=0,012). Säännöllisesti aktiiviset koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa viikonloppuisin useammin kuin kevyen aktiivisuustason vastanneet koiranomistajat (p=0,011) ja säännöllisesti raskasta harjoittelua tekevät koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa enemmän kuin kevyesti aktiiviset (p=0,015).
Omistajan fyysisen aktiivisuustaso vaikutti tilastollisesti erittäin merkitsevästi koiran ulkoilutusmatkoihin (p<0,001). Tilastollisesti erittäin merkitsevät erot koiran viikolla olevan ulkoilutusmatkan suhteen (p<0,001) olivat kaikkien muiden ryhmien välillä, paitsi kahden alimman aktiivisuustason sekä kahden ylimmän aktiivisuustason välillä. Kevyesti aktiiviset koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa pidempiä matkoja viikolla kuin inaktiiviset, eron ollessa tilastollisesti merkitsevä (p=0,007). Säännöllisen raskaan harjoitteluryhmän koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa viikolla pidempiä matkoja kuin säännöllisen aktiivisuustasoryhmän vastanneet koiranomistajat (p=0,003).
Säännöllistä raskasta harjoittelua harrastavat koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa viikonloppuisin pidempiä matkoja kuin inaktiiviset koiranomistajat (p=0,004) ja
säännöllisesti aktiiviset koiranomistajat ulkoiluttivat pidempiä matkoja kuin kevyesti aktiiviset koiranomistajat (p=0,003). Tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,002) oli säännöllisesti raskaan aktiivisuustasoryhmän vastaajien ja kevyesti aktiivisten koiranomistajien välillä siten, että kevyen fyysisen aktiivisuustason koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa lyhyemmän matkan. Kevyen aktiivisuustason koiranomistajat ulkoiluttivat koiraansa viikonloppuisin pidemmän matkan kuin inaktiiviset, eron ollessa tilastollisesti melkein merkitsevä (p=0,040). Säännöllinen raskas fyysinen harjoittelu - ryhmään ilmoittaneet vastaajat ulkoiluttivat viikonloppuisin koiraansa pidempiä matkoja kuin säännöllinen fyysinen aktiivisuus -ryhmän vastaajat (p=0,038).
Omistajan fyysisellä aktiivisuustasolla oli merkitystä myös viikolla oleviin koiran ulkoilutuskestoihin (p=0,010). Säännöllisen raskaan harjoittelutason vastaajat ja säännöllisen aktiivisuustason vastaajat ulkoiluttivat koiraansa pidempään kuin kevyesti aktiiviset koiranomistajat (p=0,025). Tilastollisesti melkein merkitsevä ero oli myös säännöllisen raskaan aktiivisuustason vastanneilla ja inaktiivisilla vastaajilla (p=0,030).
Muiden ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Omistajan aktiivisuustasolla ei ollut merkitystä viikonlopun ulkoilutuskestoihin. Omistajan fyysisen aktiivisuustason ja koiran ulkoilutuskertojen, -matkojen ja -kestojen yhteys esitetään taulukossa 6.
TAULUKKO 6. Koiran ulkoilutuskerrat, -matkat ja -kestot (vrk) viikolla sekä viikonloppuna omistajan fyysisen aktiivisuustason mukaan.
Omistajan fyysinen aktiivisuustaso
Fyysinen inaktiivisuus
Kevyt fyysinen aktiivisuus
Säännöllinen fyysinen aktiivisuus
Säännöllinen raskas fyysinen
harjoittelu Koiran ulkoilutus N keskiarvo
CIa N keskiarvo
CIa N keskiarvo
CIa N keskiarvo CIa Ulkoilutuskerrat
viikolla 22 3,2 ± 1,5 536 3,1 ± 1,5 512 3,2 ± 1,4 52 3,7 ± 2,1 Ulkoilutuskerrat
viikonloppuna 22 3,6 ± 1,5 534 3,4 ± 1,4 512 3,6 ± 1,3 52 3,8 ± 1,4 Ulkoilutusmatka
viikolla(min) 11 1427 ± 1006 337 2954 ± 3375 351 3297 ± 1960 30 4672 ± 2600 Ulkoilutusmatka
viikonloppuna(m) 11 3755 ± 5477 341 4527 ± 8416 348 4637 ± 4254 30 6072 ± 3606 Ulkoilutuskesto
viikolla(min) 16 36 ± 27 481 46 ± 50 467 47 ± 36 50 52 ± 32
Ulkoilutuskesto
viikonloppuna(min) 17 48 ± 26 473 65 ± 58 464 64 ± 41 51 72 ± 48
a 95 %:n luottamusväli
