TENK:in ohjeet tekijyysongelmista
W. Hämäläinen 27. elokuuta 2007
Kollegiaalisuuden vaatimus ymmärretään väärin, jos sillä perustellaan tutkimustoiminnassa ilmenneen vilpin tai muun väärinkäytöksen painamista villaisella. Tutkijan ammattietiikka vaatii vilpin paljastamista, sillä kysymys on koko tieteenharjoituksen perustasta: tutkimuksen tuottaman informaation luotettavuudesta.[3]
Seuraavassa tarkastelemme tutkimuseettisiä ongelmia sekä erityisesti te- kijyysongelmaa Tutkimuseettisen neuvoston (TENK) ohjeiden valossa. Ensin määrittelemme, mitä eettisiä ongelmia tekijyyteen voi liittyä. Tämän jälkeen kertaamme, miten mahdolliset ongelmat tulisi yliopistolla ratkaista.
1 Hyvä tieteellinen käytäntö
Kaikki Suomen yliopistot ovat sitoutuneet noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten kä- sitteleminen (v. 2002). Ohjeiden mukaan hyvä tieteellinen käytäntö edellyt- tää mm. että
• tutkijat ottavat muiden tutkijoiden tieteelliset työn ja tieteelliset saa- vutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat näiden työtä ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan (kohta 3, s.3) ja
• noudatetaan hyvää hallintokäytäntöä ja henkilöstö- ja taloushallintoa (kohta 7, s.3).
Ohjeissa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaetaan kahteen ryh- mään: 1) piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä sekä 2)
1
vilppi tieteellisessä käytännössä. Piittaamattomuutta hyvästä tieteelli- sestä käytännöstä on mm. muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuis- sa ja puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin (s.4).
Vilppi puolestaan jaotellaan sepittämiseen, vääristelyyn, luvattoman lai- naamiseen ja anastamiseen. Luvattomasta lainaaminen ja anastaminen määritellään seuraavasti:
Luvaton lainaamista (plagiarism) on jonkun toisen julkituoman tutki- mussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omanaan. (s. 5)
Anastamisella (misappropriation) tarkoitetaan tutkijalle luottamukselli- sesti esitetyn alkuperäisen tutkimusidean, - suunnitelman tai -havaintojen oikeudetonta esittämistä tai käyttämistä omissa nimissään.(2.5)
Lisäksi huomautetaan, että Toisen tutkijan työn tahallinen turmelemi- nen, viivyttäminen tai vaikeuttaminen on luonnollisesti tuomittavaa ja voi kuulua rikosoikeudellisen sääntelyn piiriin. (s.5)
Sen sijaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet eivät ota suoraan kantaa kunniatekijyyteen. Ohjeissa ainoastaan ehdotetaan, että tutkimus- ryhmän jäsenten osuus tekijyydestä on määritelty ja kirjattu kaikkien osa- puolten hyväksymällä tavalla ennen tutkijan rekrytoimista ryhmään (kohta 5, s.3).
Asiaa on analysoitu tarkemmin Opetusministeriön julkaisemassa kokoel- massa Tutkijan ammattietiikka [7]. Esimerkiksi Sarvaksen [5, 4.1] tulkinnan mukaan TENK:in ohjeiden määrittelemään tutkimusvilppiin kuuluu myös ansaitsematon tai väärä tekijyys. Sikäli kuin kunniatekijyys on täysin an- saitsematonta, se voidaan siis lukea jopa vilpiksi.
Kokoelma Tutkijan eettiset valinnat [2] edustaa huomattavasti maltil- lisempaa näkemystä. Saxen [6, 273] ehdottaa, että tutkimuksen johtaja voi- daan lisätä tekijöihin, mikäli hän on aktiivisesti osallistunut työn suunnitte- luun ja seurannut kiinteästi projektin ja käsikirjoituksen valmistumista. Sen sijaan pelkkien työskentelymahdollisuuksien luominen ja laitoksen hallinto eivät oikeuta tekijyyteen, vaikka näin monesti tapahtuukin.
2 Loukkausten käsitteleminen
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan hyvän tieteellisen käy- tännön loukkauksien käsittelystä vastaa yliopiston tai ammattikorkeakou- lun rehtori tai tutkimusorganisaation johtaja. Hänen tulee huolehtia ilmoi- tuksen tekijän ja epäilyn kohteena olevan oikeusturvasta ja taattava muuten- kin käsittelyn asianmukaisuus (s.6).
Yliopistossa hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen epäily tulee siis
2
saattaa rehtorin tietoon kirjallisella ilmoituksella. Rehtori päättää esiselvi- tyksen tekemisestä ja ilmoittaa asiasta viipymättä Tutkimuseettiselle neuvot- telukunnalle. Esiselvityksen aikana rehtori tutustuu tausta-aineistoon ja kuu- lee ilmoituksen tekijää, epäiltyä ja tarpeen mukaan asiantuntijoita ja muita henkilöitä. Tämän jälkeen rehtorin tulee päättää, onko kyseessä vain piittaa- mattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä vai mahdollisesta vilpistä. Mi- käli kyseessä oli vain hyvän tieteellisen käytännön loukkaus, rehtori päättää jatkotoimista harkintansa mukaan. Mikäli vilppiepäily kuitenkin säilyi, täytyy rehtorin käynnistää varsinainen tutkimus. Tätä varten mää- rätään tutkijaryhmä, jonka jäseniä koskevat hallintomenettelylain yleiset es- teellisyysperiaatteet.
Esteellisyysperiaatteet on määritelty Hallintolaissa 6.6.2003/434, 28§. Tä- män mukaan vilpin tutkijaksi ei sovellu virkamies, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (kohta 2) tai joka on palve- lussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asian- osaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (kohta 4).
Esimerkiksi jos on kyse kunniatekijyydestä voiko tutkimusryhmän joh- taja automaattisesti lisätä nimensä kaikkiin ryhmässä tehtyihin julkaisuihin ei tapauksen tutkijaksi sovellu professori, joka itse edellyttää tällaista käy- täntöä.
Tutkinnan päätteeksi ryhmä laatii loppuraportin, jossa he esittävät pe- rustellun arvionsa 1) siitä, minkä tyyppisestä hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta on kyse, sekä 2) loukkauksen vakavuudesta, toistumisesta ja piittaamattomuuden asteesta. Tämän perusteella yliopiston rehtori päättää jatkotoimista ja seuraamuksista. Päätöstä tehdessään hänen tulee huomioida hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen vakavuus ja mahdollinen toistumi- nen, piittaamattomuuden aste sekä epäasianmukaisen toiminnan laajuus (s.
8). Sekä loppuraportti että esiselvityksen yhteenveto tulee toimittaa Tutki- museettiselle neuvottelukunnalle. Kaikki tutkimuksessa syntyvät asia- kirjat ovat julkisia, elleivät niitä koske erityiset salassapitovelvoitteet.
Viitteet
[1] Hallintolaki 6.6.2003/434. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/
2003/20030434.
[2] Karjalainen et al. (toim.): Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus, 2002.
[3] Pietarinen: Tutkijan ammattietiikan perusta. Kokelmassa Tutkijan am- mattietiikka, luku 1.
3
[4] Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Tut- kimuseettinen neuvottelukunta, 2002. http://www.protsv.fi/tenk/
JulkaisutjaOhjeet/htkfi.pdf
[5] Sarvas: Tutkimusvilppiä - Suomessako? Kokelmassa Tutkijan ammattie- tiikka, luku 4.
[6] Saxen: Tieteellinen julkaisu ja sen tekijät. Kokoelmassa Karjalainen et al.
(toim.): Tutkijan eettiset valinnat.
[7] Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Lötjönen (toim.): Tutkijan ammat- tietiikka. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja Nro 69.
Opetusministeriö, 1999. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/1999/
liitteet/tutkijan_ammattietiikka_99.pdf.
4
