163
Tärkeässä kirjassaan Vapaan sivistystyön visiot. Castréni- laista laatuviiniä uusissa tammi- tynnyreissä Timo Toiviainen nostaa tutkimuksen yhdeksi vapaan sivistystyön lähitule- vaisuuden visioksi. Onkin pan- tava ilolla merkille, että kansa- lais- ja työväenopistojen rehto- reilta on riittänyt energiaa myös väitöskirjojen tekoon. Jyrki Jo- kinen on nyt vuorostaan jatka- nut Juha Sihvosen ja Arto Leis- tevuon viitoittamalla tiellä.
Tämä on ollut sitäkin tärkeäm- pää, koska varsinainen akatee- minen tutkimus ei ole juuri ollut innostunut viime aikoina va- paasta sivistystyöstä.
Jokisen työ on erityisesti käytännön kannalta relevantti ja ajankohtainen, kuten vasta- väittäjätkin lausunnossaan mainitsevat.(Aikuis)opettajakaan ei voi piiloutua yhteiskunnan muutoksilta, vaikka halukkuut- ta näyttäisi olevan yllättävänkin paljon. Tekijällä on erittäin hyvä koko aikuiskoulutuskentän sekä koulutuspolitiikan tunte- mus, mutta kuitenkin se jää itse työssä irralliseksi osioksi hedel- möittämättä kunnolla varsinais- ta tutkimustehtävää. Jokisen peruskäsite on identiteetti, jon- ka hän jakaa vielä persoonalli- seen, sosiaaliseen ja ammatti- identiteettiin. Identiteetti ei kä-
sitteenä ole niitä helpoimpia – onko yleensä helppoja tieteelli- siä käsitteitä? Ja vaikka tekijä pyörittelee käsitettään yli 20 si- vua, lopputulokseksi jää kuiten- kin tietty hämmennys.
Pätevyyteni ei riitä arvioi- maan tutkimusmenetelmäksi valittua elämäkertametodia, mutta jotenkin tekijän metodi- sista valinnoista jää epämääräi- nen kuva. Tekijä itse pitää tut- kimustaan kvalitatiivisena, mut- ta kvantitatiivisuuttakin on mu- kana. Vanhana behavioralistina ja monimuuttujamenetelmien pyörittäjänä olen aina hieman vaikeuksissa arvioidessani kva- litatiivisia menetelmiä ja erityi- sesti näin saatujen tulosten yleistysarvoa ja todistusvoi- maa. Niin nytkin. Onneksi Pert- ti Töttö pitää uljaasti kvantita- tiivisten menetelmien puolta.
Miksi muuten puhutaan elä- mäkerrasta mutta elämänkerto- muksista? Vielä yksi rakenteel- linen huomautus Jokisen väi- töskirjaan: on hieman outoa, että tutkimuskysymykset tule- vat vastaan vasta sivulla 130, noin puolivälissä koko teosta.
Mutta palataan identiteettiin ja Jokisen väitöskirjan tuloksiin.
Varsin pienen aineistonsa – yh- teensä 20 aikuiskoulutuskes- kuksen, aikuislukion ja kansa- laisopiston opettajaa – perus- teella Jokinen saa tulokseksi seuraavat opettajatyypit: pe- rusopettaja, suunnittelijaopet- taja, nonstop-opettaja ja projek- tiopettaja. Olen itse opettanut noin 35 vuotta ja opetan edel- leenkin, jopa pidän opettami- sesta. Mutta en ole koskaan oi- kein pitänyt itseäni opettajana,
pikemminkin tutkijana-johtaja- na. Eli onko mahdollista, että minulta puuttuu kokonaan opettaja-identiteetti? Toinen Jokisen väitöskirjan tuloksista nouseva kysymys kuuluu: Eikö ole aivan turhaa haikailla enää
”puhtaan” opettaja-identiteetin perään tässä projektivetoisessa koulutusmaailmassa? Omassa opistossanikin, Tampereen työ- väenopistossa olemme yrittä- neet kouluttaa jopa tuntiopet- tajiamme alihankkijoiksi, eli kun he hakevat meille töihin, väärin muotoiltu kysymys kuuluu:
onko teillä saksan kielen opet- tajalle töitä, ja oikea kysymys taas vastaavasti: olen kehittä- nyt tällaisen saksan kielen ope- tukseen soveltuvan tuotteen, onko teillä sille käyttöä.
Kansalais- ja työväenopisto- jen liiton toiminnanjohtaja-ajal- ta minulle on jäänyt Jyrkistä sel- lainen mielikuva, ettei hän ole mikään verbaalivirtuoosi, mutta väitöskirjan teksti on ihan su- juvaa luettavaa. Ehkäpä kiitok- set suomen kielen tarkastajalle ovat todella paikallaan. Itse väi- töstilaisuudessa Jyrki puolusti tekemisiään erittäin ansiokkaas- ti, ja kun vielä vastaväittäjät Kyösti Kurtakko ja Risto Hon- konen erittelivät teosta juohe- vasti, tuloksena oli tyylikäs aka- teeminen tilaisuus, jossa kuuli- jakin viihtyi.
Pertti Timonen
JYRKI JOKINEN (2002) Aikuisopettajan identiteetti.
Yksinäisestä sankariopetta- jasta tiimiytyneeseen yrittä- jään?
Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 898.
Tampere University Press.
MIKÄ ON OPETTAJAN IDENTITEETTI, KUN
OPETUS MUUTTUU PROJEKTILUONTEISEKSI?
AIKUISKASVATUS 2/2003 KIRJA-ARVIOITA
