SANAN LÄSNÄOLO
Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Martti Lutherin sanakäsityksestä
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia
Pro gradu -tutkielma, toukokuu 2019 Systemaattinen teologia
Maria Suurnäkki
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto Teologian osasto Tekijä
Maria Suurnäkki Työn nimi
Sanan läsnäolo, Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Martti Lutherin sanakäsityksestä.
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Systemaattinen teologia Kandidaatintutkielma 8.5.2019 105 s.
Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma
Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä oli systemaattisen analyysin avulla löytää lähdetekstien kirjoittajien tuotannosta yhteneväiset näkemyk- set siitä, missä Jumalan sana on läsnä ihmisen kohdattavaksi, Martti Lutherin sanakäsityksen mukaan. Lähdetekstien kir- joittajat ovat suomalaisina Luther-tutkijoina tunnetut professorit Tuomo Mannermaa, Antti Raunio sekä Miikka Ruoka- nen. Koska tämä pro gradu -tutkielma on dogmatiikan alalta, lähdeaineisto myös rajattiin dogmatiikan alan kirjallisuuteen.
Suomalainen Luther-tutkimus katsotaan alkaneen Tuomo Mannermaasta ja hänen In ipsa fide Christus adest -kirjastaan vuo- delta 1979. Mannermaan ympärille kerääntyi joukko tutkijoita ja nyt suomalaisiin Luther-tutkijoihin voi katsoa kuuluvan n. 30 henkilöä. Tutkijat ovat alusta alkaen pitäneet yhteyttä kansainväliseen tiedeyhteisöön sekä Suomen evankelis-luteri- laiseen kirkkoon. Suomalaiset Luther-tutkijat ovat olleetkin luomassa edellytyksiä ekumeeniselle keskustelulle ja yksimie- lisyydelle katolisen kirkon kanssa.
Metodologisesti tutkielman systemaattinen analyysi on toteutettu pääosin käsite- ja väitelauseanalyysillä. Tämä on toteu- tettu etsimällä tutkijoiden teksteistä kohdat, joissa he eksplisiittisesti käyttävät käsitettä sana ja viittaavat Lutherin tekstiin tai on muuten ymmärrettävissä, että kyse on Lutherin käsityksestä. Kohdan löydyttyä katsottiin, millaisia ilmaisuja tai käsitteitä sanaan liittyy. Lisäksi on käytetty muiden Luther-tutkijoiden tekstejä sekä muuta teemaan sopivaa materiaalia.
Tutkielmassa selvitettiin ensin se, että tutkijoilta löytyy yhtenäinen näkemys siitä, että Luther käsittää sanan olemukseksi Jumalan kolminaisuuden – Jumalassa on Isä, Poika ja Pyhä Henki – sekä, että Poika on Jumala ja Poika on Sana. Yhte- näinen näkemys on myös siinä, että Luther käsittää sanan muotoja olevan Jeesus Kristus ja raamattu. Sanan muoto on aistein havaittava tai havaittu, jossa transsendenttinen sana on läsnä ja siinä ihminen voi tavoittaa Jumalan sanan.
Kolmantena yhtenäinen näkemys on siitä, että Lutherin sanakäsityksen mukaan sana vaikuttaa sanan ja ihmisen yhdisty- misen sekä pelastaa ihmisen.
Tutkielman tuloksena on, että Mannermaan, Raunion ja Ruokasen mukaan Lutherin käsitys on, että Jumalan sana on läsnä ja ihmisen kohdattavissa Pojassa, raamatussa ja kirkossa. Sana yhdistää ihmisen ja sanan sekä pelastaa ihmisen. Yhteisön eli kirkon merkitys näyttäytyy tuloksessa vahvana. Tuloksen perusteella näyttäisi siltä, että suomalaiset Luther-tutkijat voi- sivat esiintyä kansainvälisessä ja ekumeenisessa keskustelussa edellä mainituissa seikoissa hyvinkin yksiäänisenä keskuste- lukumppanina.
Tämä tutkielma ehdottaa tuloksiensa valossa jatkotutkimusta seuraaviin aiheisiin: Suomalaisten Luther-tutkijoiden näke- mys Lutherin raamattukäsityksestä tai siitä voiko diakoniatyö tai auttaminen olla sanaa. Lutherin näkemys meditaatioon ja hänen rukousteologiansa. Sanan ja yhteisön yhteenliittymän tutkiminen vertaillen Lutherin ja Luther-tutkijoiden tekstejä sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon itseymmärrystä. Ekumenian näkökulmasta tutkimusta voisi syventää vielä edel- lisen vertailun lisäksi luoden vertailu myös katolisen kirkon suhtautumisesta sanan ja yhteisön yhteenliittymästä.
Avainsanat
Suomalainen Luther-tutkimus, Jumalan sana, yhteisö, ekumenia, dogmatiikka
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty
Philosophical Faculty School
School of Theology Author
Maria Suurnäkki Title
Precense of the word, Finnish Luther scholars' view of Martin Luther's conception of the word
Main subject Level Date Number of pages Systematic theology Kandidaatintutkielma 8.5.2019 105 p.
Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma
Abstract
Assignment was to via systematic analysis find similar views from the source texts of where God’s word is present, ac- cording to Martin Luther. All the source text writers are Finnish Luther scholars Tuomo Mannermaa, Antti Raunio and Miikka Ruokanen. Because this master's thesis is in the field of dogmatic, also the source material was limited in the dogmatic literacy. Finnish Luther studies are generally seen to have started by Tuomo Mannermaa and his book In ipsa fide Chistus ades, 1979. Group of scholars gathered around Mannermaa and by now there are approximately 30 Finnish Luther scholars. From the beginning scholars have been in touch with the international science community and the Finn- ish Evangelical-Lutheran church. Finnish Luther scholars have been around to create conditions to ecumenical conver- sation and oneness with the catholic church.
Method of systematic analysis have been implemented by using mainly formal concept- and argument analysis. This has been executed by searching through source texts, where they explicitly use concept ‘word’ and citate on Luther’s text, or is any other way understood for being his opinion. After finding these parts, next step was to find what kind of expressions or concepts there were attached with the word. Also there has been used other of Luther scholars´ texts and other material fit for the theme.
First task of the research was to find out if the researchers had the same understanding of the concept of trinitary - In God there are Father, Son and the Holy Spirit – and the Son is God and Son is the word. Uniform standing is also in that Luther sees the form of the word also being Jesus Christ and the Bible. Form of the word is perceptible by senses, of where transcendent word is present and man can reach the word of the God. Third unifying aspect is the view, where Luther sees that the word unifies the word and man and saves humanity too.
The result of the research is that Mannermaa, Raunio and Ruokanen share the same conclusion that Luther’s viewpoint is that God’s word is present and to be encountered in Son, the Bible and in church. The word unifies man and word and saves the man. Community’s i.e. church’s significances is great in the result. It would seem, that Finnish Luther scholars could stand in international and ecumenical conversation with very uniform voice about topics before.
This research suggests by its findings that in future there should be farther research in following topics: Finnish Luther studies view of the Luther’s Bible hermeneutic or can deacon work or helping be part of the word. Luther’s take on meditation and his pray-theology. The communion of the word and the community by comparing Luther’s and Luther scholars writings and Finnish Evangelical-Lutheran church’s self-understanding. By the viewpoint of ecumenic, you could also deepen the former comparison by also comparison about the catholic church’s attitude towards the communion of the word and community.
Keywords
Finnish Luther studies, God´s word, community, ecumenism, dogmatics
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Vastakkainasettelua vai väärinymmärrystä ... 1
1.2 Aiempi tutkimus ... 3
1.3 Tutkimustehtävä ... 8
1.4 Tutkimusmetodi ... 10
1.5 Lähteet ... 11
1.6 Taustaa ... 12
1.6.1 Reformaatio ... 12
1.6.2 Katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon suhde ... 13
1.6.3 Metafysiikka ... 15
1.7 Rakenne ... 17
2 UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUS... 19
2.1 Luther-tutkimuksen historiaa ... 19
2.2 Tuomo Mannermaa ... 24
2.3 Suomalaisen Luther-tutkimuksen kehittyminen ... 27
2.4 Kansainväliset suhteet ... 29
2.5 Ekumenia ... 31
3 SANAN OLEMUS ... 35
3.1 Jumala ... 35
3.2 Jumalan sisäinen sana ... 37
3.3 Puhe ... 39
3.4 Sakramentti ... 39
3.5 Luova ... 40
4 SANAN MUOTO ... 42
4.1 Persoona ... 42
4.2 Kirjallinen ... 44
4.2.1 Raamatun tulkinnan historiaa ... 45
4.2.2 Raamatun tulkinnan eri näkemyksiä ... 46
4.2.3 Eri tulkintalinjoja Lutherin raamattukäsityksestä ... 48
4.3 Suullinen julistus ... 54
4.4 Sakramentti ... 57
4.5 Toinen toiselle ... 61
4.5.1 Sielunhoito ... 62
4.5.2 Diakonia, auttaminen, teko ... 65
4.6 Luotu todellisuus ... 67
4.6.1 Luomakunta ... 67
4.6.2 Musiikki ... 70
4.6.3 Kuva ... 72
5 SANAN VAIKUTUS ... 76
5.1 Yhdistää ... 76
5.2 Pelastaa ... 78
5.3 Kaltaistaa ... 79
5.4 Sana synnyttää yhteisön ... 81
5.5 Populus Dei ... 84
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 89
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 92
1 1 JOHDANTO
1.1 Vastakkainasettelua vai väärinymmärrystä
Reformaation teemalla ilmestyneessä Crux-lehdessä1 helmikuussa 2017 dosentti Olli- Pekka Vainio kirjoittaa ja pohtii, onko luterilaisuudessa piirteitä, jotka aiheuttavat maallistumista. Vainio siteeraa paavi Benedictus XVI:nnen Regensburgin puhetta vuodelta 2006 seuraavasti.
Kreikkalaisesta filosofiasta luopuminen nousee esiin ensi kerran uskonpuhdistuksen postulaateissa. Katsoessaan skolastista teologiaa, uskonpuhdistajat näkivät järjestel- män, jossa usko oli täysin filosofian kahleissa, toisin sanoen, usko ilmaistiin sille vie- raan ideologian ehdoilla. Näin ollen, usko ei enää ollut elävän historiallisen Sanan il- mentymä, vaan yksi osanen kaiken kattavassa filosofisessa järjestelmässä. Sola scrip- tura -periaate yhtäältä etsi uskoa puhtaassa, alkuperäisessä ja raamatullisessa muodos- saan. Metafysiikka2 sen sijaan ilmeni vieraana premissinä, josta usko oli vapautettava ollakseen oma itsensä. 3
Vainio jatkaa: ”Paavi puhuu hieman raskaasti, mutta hänen huomionsa kärki on tämä:
reformaatio oli yksi tekijä, joka aiheutti maallistumisen.” Kun yksilöiden usko irtoaa instituutioista niin uskonto menettäisi tällöin otettaan julkisesta todellisuudesta.4 Lu- terilaisuudelle tärkeä Sola scriptura -periaate5 saa tässä kritiikkiä. Pelkkä kirjoitettu sana ei näyttäisi riittävän.
Jari Jolkkosen mukaan Lutherille ainakin yksi yhteisöllisyyden muoto on tärkeä, jumalanpalvelus. Siinä Kristus olisi todellisesti läsnä ja näin transsendenssi koskettaisi ihmistä. Jolkkosen mukaan Kristus on läsnä nimenomaan Jumalan sanassa, joka on kuultu eli julistettu sana ja näkyvä sana eli kaste ja ehtoollinen, joissa molem- missa on mukana konkreettiset aineet.6 Ilmaisu ”sana” saa tässä laajan tulkinnan, Jolk- konen ei mainitse esim. Raamatun kirjoitusten olevan sanaa. Toisaalta Jolkkosen mu- kaan Lutherin luomisteologiaan kuuluu kaiken luodun hyvänä näkeminen, jos sitä käy- tetään oikein.7 Voiko nämä luomisteologian piiriin kuuluvat asiat kuten esim. kuvat ja musiikki olla myös sanaa Lutherille?
1 Kirkon akateemiset AKI r.y:n julkaisema ammattijärjestölehti.
2 Luvussa 1.6.3 on selvitetty skolastiikkaa ja metafysiikka.
3 Vainio 2017, 17–18.
4 Vainio 2017, 17–18.
5 Riekkinen 2002, 3. Luterilaisessa reformaatiossa on korostettu Raamatun merkitystä puhumalla sola scriptura (yksin Raamattu) -periaatteesta. Sen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin auktoriteetti.
6 Jolkkonen 2002a, 231.
7 Jolkkonen 2002a, 231.
2
Vainion kysymys, aiheuttaako luterilaisuus maallistumista ja hänen si- teeraamansa paavi Benedictus XVI:nnen kritiikki sola scriptura -periaatetta vastaan herättää ajatuksen siitä, miten luterilaisuudessa on sana ymmärretty. Paavin kritiikistä voisi päätellä, että hänen mukaansa luterilaiselle kirkolle sana, nimenomaan Raamatun sana, on itseisarvo, joka ei tarvitse kirkkoa / yhteisöä ollakseen olemassa. Kun tätä peilaa Jolkkosen tekstiin vahvistuu kysymys, onko paavi oikeassa, vai ymmärsikö joku jotain väärin? Voidaan kysyä myös, onko Suomessa ymmärretty Luther ja luterilaisuus väärin, kun Vainion mukaan ”luterilaisuudella viitataan joihinkin yhteiskuntamme il- miöihin, kuten ahdistuneisuuteen, työnarkomaniaan ja alituiseen syyllisyyden tun- toon”.8 Vainio jatkaa: ”Olemmeko lukeneet Lutheriamme liikaa vai liian vähän?”9
Tuomo Mannermaan mukaan luterilaisten kirkkojen kristinuskonkäsitys ei ole perustunut suoranaisesti Lutherin teologiaan. Lutherin keskeiset ajatukset hä- märtyivät pian hänen kuolemansa jälkeen luterilaisessa opissa. ”Vasta viime vuosi- kymmenien tutkimus on tuonut esiin ne syvälliset eroavuudet, jotka vallitsevat Luthe- rin ja luterilaisuuden välillä.”10 Mannermaan mukaan Luther varoitti lyömästä leikiksi tai pitämästä turhana hänen opetuksiaan. Luther oli vakuuttunut siitä, että Saatana pys- tyy kääntämään ison osan Jumalan sanasta kumoon ja hämmentämään, miksei sitten Lutherin tai muun ihmisen sanoja. Mannermaan kirjasta Lutherin tekstiä:
Mikäli Luther eläisi, niin hän opettaisi tästä tai tuosta uskonkohdasta toisin, sillä hän ei ole niitä tarkoin ajatellut: niin tätä vastaan sanon nyt niin kuin silloin ja silloin niin kuin nyt, että minä Jumalan armosta olen kaikkia näitä kohtia mitä ahkerimmin harkinnut, useita kertoja kahlannut läpi Raamatun ristiin rastiin ja yhtä varmasti tahdon minä juuri niitä puolustaa kuten olen nyt taistellut alttarin sakramentin puolesta. En ole juovuk- sissa enkä poissa tolaltani. Minä tiedän mitä puhun ja tunnen luissani, mitä tämä mer- kitsee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa viimeisellä tuomiolla.11
Käsite sana kirjoitetaan osassa teksteistä isolla alkukirjaimella ja osassa pienellä alku- kirjaimella. Tässä tutkielmassa käytetäänpientä alkukirjainta, ellei lähdemateriaalissa käytetä selkeästi isoa alkukirjainta. Seuraavassa on lainaus Raamatusta, Johanneksen evankeliumista, missä esiintyy iso alkukirjain.
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Ju- malan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskel- lämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1–4,14.
8 Vainio 2008, 7.
9 Vainio 2008, 12.
10 Mannermaa 1995 a, 5.
11 Mannermaa 1980, 122–123.
3
Eero Huovinen on avannut kirjoitusasun taustaa. Kreikankielisessä Uudessa testamen- tissa logos, sana, kirjoitetaan pienellä kirjaimella. Myös Vulgatassa, latinankielisessä Raamatussa, on pieni alkukirjain. Agricolasta alkaen suomalaisissa käännöksissä käy- tetään isoa alkukirjainta ja siksi Johanneksen evankeliumin suomenkielisessä versi- ossa kirjoitetaan Sana. Iso alkukirjain kuvaa, että kyse on persoonan erisnimestä. Huo- visen näkemyksen mukaan Johanneksen teologiassa Sana on Jeesus Kristus. Sana siis Kristus on ollut jo ennen aikojen alkua ja oli mukana jo luomisessa, eikä vain mukana vaan kaikki syntyi Sanan voimalla. Sana on Jumala ja niinpä myös Kristus on Ju- mala.12
Tutkielman taustavaikuttimena on ajatus siitä, voisiko laajempi sanakä- sitys antaa elävyyttä ja luovuutta kirkon toiminnassa sekä estää maallistumista, pitäy- tyen kuitenkin Lutherin käsityksessä. Toisena taustavaikuttimena on, ettei maailman- laajuinen kirkko näyttäydy kovin yksimielisenä. Onko ristiriidat olemassa edes oi- keista syistä vai kenties väärinkäsitysten vuoksi. Keskustelulle on tarvetta luterilaisen kirkon piirissä Suomen sisällä kuin rajojen ylikin sekä ekumeenisesti. Oikea tieto pois- taa väärinymmärryksien aiheuttamaa ristiriitaa ja toisen näkemyksen aito kuuleminen poistaa turhaa vastakkainasettelua. Olisi luontevaa, että keskusteluun osallistuvat suo- malaiset olisivat Luther-tutkijoita, jotka ovat perillä Lutherin käsityksistä. Mutta ovatko he yksiääninen joukko. Miten yhteneväinen on suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Lutherin käsityksistä.
1.2 Aiempi tutkimus
Tutkimusta Lutherista on runsaasti. Koska Lutherin teologiassa sana on merkittävässä roolissa, monet tutkimukset varsinaisesti tutkimatta sanaa tutkivat kuitenkin jossain määrin Lutherin sanakäsitystä. Seuraavassa joitakin näistä esimerkkinä, joissa on mie- lenkiintoisia tuloksia tämän tutkielman teemaan liittyen.
Miikka E. Anttila tutki väitöskirjassaan, The innocent pleasure, A study on Luther´s theology of music vuodelta 2011, Lutherin musiikkiteologiaa ja erityisesti kysymystä siitä, mikä tekee musiikista sen, että Luther voi kutsua sitä "Jumalan par- haaksi lahjaksi"? Tutkimuksessaan Anttila toteaa, että ”Lutherille Jumalan Sana on en- nen kaikkea korvin kuultava asia” ja näin hän yhdistää Jumalan Sanan ja musiikin.
12 Huovinen 2015, 215.
4
Musiikki näyttäytyy kuitenkin enemmänkin välineenä sanalle kuin, että musiikki voisi olla sanaa. Anttilan tutkimuskohteena on Luther, ei Luther-tutkijoiden näkemykset Lutherista.13
Ilmari Karimiehen ekumeniikan väitöskirja In your Light we see the Light : Martin Luther's Understanding of Faith and Reality between 1513 and 1521 vuodelta 2017 ”käsittelee usko- ja todellisuuskäsityksen suhdetta Martti Lutherin ajat- telussa. Työn keskeinen kysymys on, mitä käsite uskon valo merkitsee Lutherille.”
Karimiehen lähteinä ovat ”Lutherin vuosina 1513–1521 Wittenbergin yliopistossa pi- tämät luentosarjat Raamatun kirjoista, erityisesti Psalmeista.” Tutkimusmetodina hä- nellä on systemaattinen analyysi. Karimiehen tutkimuksen mukaan Lutherin käsitys on, että ”Jumala lähestyy ihmistä aineellisten armonvälineiden kautta, mutta siten että nämä välineet vievät kohtaamiseen niihin kätkeytyvän näkymättömän ja käsittämättö- män Jumalan kanssa”. Tämän mukaan Jumalan ja ihmisen kohtaaminen vaatii konk- reettisen armonvälineen. Karimiehen tutkimuksen mukaan Jumalan ja ihmisen koh- taamisessa ihminen saa uskon ja syntyy uudelleen. Vielä suhteessa luomakuntaan Ka- rimiehen tutkimuksen mukaan ”usko näyttää asiat Jumalan luomina ja häneen viittaa- vina merkkeinä. Erityisesti se valaisee teologisten kohteiden luonnetta ja niiden mer- kityssisältöä: näkee Jumalan ristiinnaulitussa ja tavoittaa Raamatun merkitykset.”
Voiko tämä Jumalaan viittaavina merkkeinä -ilmaisu tarkoittaa sitä, että Luther voisi käsittää myös luomakunnassa olevan asioita, jotka ovat sanaa. Karimies ei tutki Lut- herin sanakäsitystä, mutta moni hänen lauseensa herättää kysymyksen millainen sana- käsitys taustalla on. 14 Karimieskin tutkii kuitenkin Lutherin käsityksiä.
Katja Juntusen väitöskirja Der Prediger vom weißen Berg: Zur Rezep- tion der besseren Gerechtigkeit aus Mt 5 in Martin Luthers Predigtüberlieferung 1522–1546 vuodelta 2002 on Uuden testamentin eksegetiikan alalta, mutta käyttää lähteinä Lutherin saarnoja Matt 5. luvusta vuosilta 1522–1546. Juntusen väitöskirja käsittelee Lutherin näkemystä teoista, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta. Juntunen kirjoittaa laista ja sen saarnaamisesta. Juntunenkaan ei kuitenkaan tutki Lutherin sana- käsitystä, olisiko saarnattava laki sanaa ja onko Jumalan antaman uskon avulla tehtävät lähimmäisenrakkauden teot sanan vaikutusta vai sanaa vai mistä on kyse.15
Jussi Koiviston väitöskirja Is Evil Inevitable for Creation and Human Life?: Studies on Martin Luther´s Biblical Interpretation vuodelta 2012 tarkastelee
13 Anttila 2011, tiivistelmä.
14 Karimies 2017, tiivistelmä.
15 Juntunen 2008, tiivistelmä.
5
”Lutherin näkemystä väistämättömästä pahasta hänen raamatuntulkinnassaan ja teolo- giassaan.” ”Väärät mielikuvat Jumalasta” kuuluvat ihmisen elämään, kirjoittaa Koi- visto. Miten ihminen voi erottaa oikeat ja väärät mielikuvat? Koivisto ei tutki Lutherin sanakäsitystä, mutta kysymykseksi herää, mitä vaikuttaa Lutheriin ja hänen sanakäsi- tykseensä hänen teksteissään paljon näyttäytyvä paha. ”Myös pahuus on väistämätöntä langenneessa maailmassa ja ihmiselämässä.” Luomakunta on Lutherille yhtä aikaa Ju- malan luoma hyvä, mutta Koiviston tutkimus antaa ymmärtää, että myös paha. Tästä seuraa mielenkiintoinen ristiriita, jonka vaikutusta Lutherin ajatteluun olisi mielekästä selvittää. Vaikuttaako tämä ristiriita Lutheriin, mitä hän ajattelee luodun maailman mahdollisuudesta olla sanaa.16
Vanhempaa tutkimusta tässä edustaa Eero Huovisen Fides infantium, Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta, vuodelta 1991. Tämän kautta saadaan välähdys myös kansainväliseen tutkimukseen. Huovisen tutkimus käsittelee Lutherin fides in- fantium -oppia, jonka mukaan vastasyntynyt saa oman uskon kasteessa.17 Huovisen mukaan aiheen perusteellisimpana tutkimuksena pidetään saksalaisen Karl Brinkelin tutkimusta Die Lehre Luthers von der fides infantium bei der Kindertaufe, vuodelta 1958.18 Brinkelin tutkimuksen mukaan ”Jumalan sanan välityksellä Jumala sitoo it- sensä …lapseen ja antaa …. hänelle oman uskon”. Lapsi kuulee sanan ja vastaanottaa sen. Tämä sana on ulkonainen eli historiallinen, ”kirkossa lasta lähestyvä”. Sanan kautta Jumala antaa pienelle lapselle puhtaan Jumalan lahjan, lahjoitetun uskon.19 Huo- visen mukaan Brinkelin tutkimuksen historiallinen osa on saanut laajasti kiitosta, mutta työn jälkimmäinen osa ankaraakin kritiikkiä. Brinkel pyrki sisällyttämään Lut- herin fides infantium -opin Lutherin teologian kokonaisuuteen ja tätä arvosteli ehkä eniten Paul Althaus, erlangenilainen Luther-tutkija. Althausin mukaan Lutherilla ei olisi oppia lapsen uskosta. Hänen mukaansa fides infantium -ajatusta ei voi liittää Lut- herin käsitykseen uskon olemuksesta. Huovisen mukaan Althaus perustelee asiaa seu- raavasti. ”Lapsi ei voi tulla sanan puhuttelemaksi, sana ei voi saavuttaa häntä, eikä hän myöskään voi kuulla eikä ymmärtää kasteen yhteydessä tapahtuvaa julistusta.”20 Althaus kritisoi myös Brinkelin näkemystä, että fides infantium olisi ”Jumalan lahja
16 Koivisto 2012, tiivistelmä.
17 Huovinen 1991, 9, 31.
18 Huovinen 1991, 10.
19 Huovinen 1991, 10. Huovisen käännös lainauksesta: Brinkel, Karl, 1958, Die Lehre Luthers von der fides infantium bei der Kindertaufe. Berlin. Sivut 69–70.
20 Huovinen 1991, 11–12.
6
ja Jumalan teko”.21 Tässä näkyy kiista siitä, miten ihmisen ymmärtäminen ja aktiivi- suus uskon syntymisessä vaikuttaa vai onko kyse täysin Jumalan teosta.
Seuraavaksi Huovinen nostaa esiin kristologisen lähestymiskulman. ja ruotsalaisen tutkijan Ruben Josefsonin. ”Kasteessa toteutuva usko ei ole lapsen mah- dollisuus, vaan kasteessa sanan välityksellä läsnäolevan lunastajan mahdollisuus.
Tämä Kristuksen läsnäolo on edellytys luterilaiselle opille lapsen uskosta.”22 Tämän tulkinnan mukaan, kirjoittaa Huovinen, ”lapsen usko tulee ymmärtää Kristuksen läs- näolosta käsin”.23 Huovisen mukaan Josefsonia lähelle tulee Peter Brunner, joka tar- kastelee lapsen uskoa dogmaattisesti keskeisistä näkökulmista, uskokäsityksen ja sa- nakäsityksen kannalta. Brunnerin mukaan fides infantium -käsitys tuo ”esiin sen, mitä reformaattori muutenkin ajatteli uskosta ja Jumalan sanasta24”.25 Tässä Kristuksen läs- näolo sanassa on ratkaiseva tekijä.
Seuraavassa lainaus Huoviselta.
Jumalan sanalle on Brunnerin tulkinnan mukaan ominaista, että se luo tyhjästä (creatio ex nihilo). Ensimmäisessä luomisessa Jumalan sanalla ei ollut vastapoolinaan ”mitään inhimillistä korvaa” eikä ”persoonallista tietoisuutta”, vaan se lausuttiin ”ei- mihinkään” (in das Nichts). Jumalan sanan olemus on juuri siinä, että se saattaa ei- olevan olemaan. Sellaisena Jumalan sana on ”käskevä, kaikkivaltias, luova sana”.26
Huovisen tulkinta Brunnerin käsityksestä on, että Jumalan sanan olemus on, että se luo tyhjästä, saa ”ei-olevan olemaan”.
Tämän tutkielman kannalta on tärkeä vielä yksi tutkija, jonka Huovinen ottaa esiin omassa tutkimuksessaan, tanskalainen reformaationtutkija Regin Prenter.
Seuraavassa lainaus Huoviselta.
Prenter yhdistää lapsen usko -käsityksen niihin Lutherin käyttämiin kuviin, joissa tämä puhuu uskosta ”pimeytenä, jossa Kristus hallitsee” tai ”sormuksena, joka kantaa helmeä eli Kristusta”. Usko elää ”sanassa, Kristuksessa”. Uskon kristologinen
”intentionaalisuus” merkitsee Prenterin mukaan, että usko on yhtä aikaa sekä ”ennen”
sanaa ja sakramenttia että niiden ”jälkeen”.27
21 Huovinen 1991, 12.
22 Huovinen 1991, 21. Huovisen suomennos artikkelin lainauksesta sivulta 225: Ruben Josefson, 1956,
”Wort und Zeihen.” Luther und Barth über die Taufe. Kerygma und Dogma 2. 218–227.
23 Huovinen 1991, 21.
24 Huovinen 1991, 22. Huovisen suom. artikkelin lainauksesta s. 177: Peter Brunner, 1962, ”Taufe und Glaube – Kindertaufe und Kinderglaube”. Pro Ecclesia: Gesammelte Aufsätze zur dogmatischen Theo- logie. Berlin & Hamburg. S. 165–182.
25 Huovinen 1991, 21–22.
26 Huovinen 1991, 23. Huovinen lainaa Brunneria s. 177 ks. viite 40.
27 Huovinen 1991, 26.
7
Tämä Prenterin käsitys uskon ja sanan suhteesta on mielenkiintoinen, mutta samalla on selvää, että se on tämän tutkielman ulkopuolelle rajattava tutkimuskohde, koska aihe ansaitsee oman keskittymisensä tullakseen kunnolla tutkituksi.
Huovisen tutkimus ei koske Lutherin sanakäsitystä, mutta käänteisesti asia tulee silti esiin esim. seuraavasti ”Luther siis perustelee lapsen uskon juuri Juma- lan sanan vaikuttavuudella (potens).” ”Sana, joka vaikuttaa lapsen uskon, on Lutherin mukaan siis effektiivinen ja kreatiivinen sana.” ”Kristuksen sana on luova sana. Se on teko, jopa käsky (gepot), joka vaikuttaa sanan ja teon sisällön lapsessa.” ”Sanan vai- kutus …. perustuvat Lutherin mukaan … Kristukseen ja Jumalaan itseensä. … Sana vaikuttaa, koska Jumala itse on siinä läsnä.”28 Huovisen mukaan Lutherille myös sak- ramentti on effektiivinen ja sen vaikutus on yhteneväinen ”lupauksen sanan” kanssa.
Tämän tutkielman kannalta on mielenkiintoista Huovisen tutkimuksen tulos, jonka mukaan Luther ei ”näe eroa Jumalan sanan ja teon välillä”.29 Samoin kiinnostavaa on Huovisen näkemys siitä, että Jumalan sana on vaikuttava, mutta vaikutus perustuisi Lutherin käsityksen mukaan Jumalan läsnäoloon sanassa.
Huovisen mukaan Luther tekee eron aikuisen ja lapsen kuulemisen tavan välillä. Lasten tapa kuulla on reseptiivinen kuten uskokin, kyse on ”Jumalan vaikutta- vasta lahjasta”. Aikuisten tapa kuulla on ”kehittynyttä ja aktiivisesti reflektoivaa ym- märrystä”.30 Silti Huovinen ilmaisee Lutherin kirjoittavan, ettei Jumala ole tarkoittanut saarnaa vain järjen kuultavaksi, vaan saarna on ”hengellistä kuulemista varten”. Ja lapset kykenisivät tähän kuten aikuisetkin, lapset jopa paremmin.31 Lutherin ajattelun teologisena taustana on se, että ”Jumalan sana välittyy ainoastaan konkreettisen, his- toriallisen ja aistittavan todellisuuden kautta.”32 Huovisen näkemyksen mukaan Lut- herin käsitys olisi, että Jumala on itse sanassaan läsnä, mutta sana välittyy ihmiselle vain aistittavan välityksellä. Huovinen mukaan sanassa on kyse nimenomaan kuule- misesta, saarnan kuulemisesta, jonka kautta sana välitetään ihmiselle. Huovinen kir- joittaa myös järjen kautta ymmärtämisestä, mutta pitää parempana hengellistä kuule- mista, joka ei vaadi pään ymmärrystä. Muuta kuin kuulon kautta tulevaa sanaa ei tässä mainita ja kysymykseksi jää, voiko hengellinen kuuleminen olla myös jotain muuta kuin kuultua.
28 Huovinen 1991, 102–103, 106.
29 Huovinen 1991, 112.
30 Huovinen 1991, 150–151.
31 Huovinen 1991, 151.
32 Huovinen 1991,152.
8
Edellä esitellyssä Huovisen tutkimuksessa näyttäytyy kansainvälisten tutkijoiden ristiriitaa Lutherin sanakäsityksestä. Myöskään suomalaisten tutkijoiden näkemys Lutherin sanakäsityksestä ei näyttäydy selvänä. Yksi tämän tutkielman mie- lenkiinto kohdistuu siihen, voiko Jumalan sana olla läsnä luodussa ja voiko luotu sil- loin olla sanaa ja missä luodussa sana voisi olla läsnä. Ainakin Jari Jolkkosen mukaan Lutherin luomisteologiassa kaikki luotu on hyvää.33 Koiviston tutkimus taas puhuu pahuuden olevan ”väistämätöntä langenneessa maailmassa ja ihmiselämässä”.34
1.3 Tutkimustehtävä
Aiemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi toisistaan eroavia tulkintoja Lutherin sana- käsityksestä kuten edellä on havaittavissa. Anttila katsoo, että Lutherille sana on kor- vin kuultava asia. Huovinen on Anttilan kanssa samassa käsityksessä. Huovinen kat- soo myös, että Lutherille Jumalan sanalla ja teolla ei ole eroa, joten sanalla ja sakra- mentilla olisi sama vaikutus. Huovisen mukaan Lutherin käsitys on, että ”Jumalan sana välittyy ainoastaan konkreettisen, historiallisen ja aistittavan todellisuuden kautta”.
Jolkkosen mukaan Lutherille sana on kuultu julistus ja sakramentit.35 Edellä Karimies puolestaan katsoo, että Jumalan ja ihmisen kohtaamiseksi tarvitaan aineellinen armon- väline. Luomakunnan osalta Karimiehen tutkimus ei selvitä tarkasti luomakunnan merkitystä, ”usko näyttää asiat Jumalan luomina ja häneen viittaavina merkkeinä. Eri- tyisesti se valaisee teologisten kohteiden luonnetta ja niiden merkityssisältöä: näkee Jumalan ristiinnaulitussa ja tavoittaa Raamatun merkitykset.” Tämän lainauksen mu- kaan selvää olisi, että ristiinnaulitussa Jeesuksessa Jumalan voi nähdä.
Karimies katsoo tutkimuksessaan Lutherin käsityksen olevan, että konk- reettisiin armonvälineisiin ”kätkeytyy” Jumala. Myös Huovinen katsoo, että Lutherille sanan vaikutus perustuu Jumala läsnäoloon sanassa.
Luvussa 1.1 esitetty Vainion artikkeli nostaa esiin paavin kritiikin us- konpuhdistusta kohtaan. Kritiikin kärki on se, että yksilön uskon irrotessa instituuti- osta, uskonto ei enää näy julkisessa elämässä ja synnyttää maallistumista. Kyse olisi siis yhteisön merkityksestä yksilön uskolle. Simo Peuran mukaan Lutherille yhteisö näyttää olevan hyvinkin tärkeä seuraavassa lainauksessa.
33 Jolkkonen 2002a, 231.
34 Koivisto 2012, tiivistelmä.
35 Jolkkonen 2002a, 231.
9
Pyhä Henki johtaa syntisen ensiksi pyhän kirkkonsa helmaan, saarnaa hänelle sen välityksellä ja vie hänet Kristuksen luo. Lutherille kristittyjen kommuunio on olemuk- seltaan aivan erityinen yhteisö (communio singularis). Kirkko on kuin äiti, joka Juma- lan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä.36
Luther on toisessa yhteydessä kuitenkin ottanut voimakkaasti etäisyyttä kirkon ja kir- kollisten instituutioiden mahdollisuuksiin toimia Jumalallisen sanan sisällön välittä- jänä.37 Lutherin sanakäsitys ei näyttäydy yksiselitteisenä näiden esimerkkien valossa, eikä varsinkaan suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Lutherin käsityksestä.
Tässä tutkielmassa kiinnostus ei ole niinkään Lutherissa suoraan vaan suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemyksissä Lutherista. Mahtaako suomalaisilta Luther-tutkijoilta löytyä yhtenäinen näkemys jostakin tai useammasta Lutherin sana- käsitykseen liittyvästä teemasta. Jos Luther-tutkijoilta löytyy yhtenäisiä näkemyksiä, silloin he voisivat olla hyvä keskustelukumppani kansainvälisessä sekä ekumeenisessa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tehtävänä on löytää lähdetekstien kirjoittajien tuo- tannosta yhteneväiset näkemykset siitä, missä Jumalan sana on läsnä ihmisen kohdat- tavaksi, Martti Lutherin sanakäsityksen mukaan.
Tutkimustehtävää käsitellään kolmessa erillisessä luvussa. Ensim- mäiseksi (luvussa kolme) selvitetään tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityksestä Ju- malan sanan olemuksesta, jolla tarkoitetaan transsendenttista, ihmisen aistihavaintojen ulkopuolella olevaa. Onko Lutherin käsityksistä löydettävissä Jumalan sana, joka on muuta kuin ihmisen aistein havaittava, joka voisi kätkeytyä ja olla läsnä aistittavassa.
Toiseksi selvitetään tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityksestä sanan muodoista. Sa- nan muodolla tarkoitetaan tässä inhimillisin aistein havaittavaa tai havaittua sanaa.
Tässä yhteydessä selvitetään erityisesti kahta asia: sitä, missä ihminen voi tavoittaa Jumalan sanan, sekä sitä, ilmaisevatko tutkijat, että ei-aistittava, transsendenttinen sana olisi läsnä jossakin aistein havaittavassa.
Luvussa viisi selvitetään Luther-tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityk- sestä siitä, millainen vaikutus Jumalan sanalla on ihmiseen.
Tässä tutkielmassa käsitteellä sana tarkoitetaan Jumalan sanaa, jonka ju- listamisen määrittää tehtäväkseen Suomen evankelis-luterilainen kirkko Kirkkolais- saan.38 Eero Huovinen puolestaan katsoo kirkon olevan ”sanan luomus”, creatura
36 Peura 2003, 175.
37Peura 2002, 305: ”Niin kirkon opetusvirka kuin kirkolliskokouskin voi erehtyä ja tehdä virheellisiä ratkaisuja. Kirkon opin, elämän ja samalla uudistamisen auktoriteetiksi jää Pyhä Raamattu.”
38 Sakasti, Kirkkolaki: 2 §Tehtävä. Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden to- teuttamiseksi.
10
verbi. Sanan saarna synnyttää kirkon, yhteisön.39 Sanakäsityksellä tarkoitetaan sitä, kuinka tämä edellä mainittu Jumalan sana ymmärretään.
1.4 Tutkimusmetodi
Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Jari Jolkkosen Metodioppaan mu- kaan ”Systemaattinen analyysi on luonteeltaan joukko toisiinsa liittyviä tekstianalyyt- tisiä menetelmiä. Siinä voidaan erottaa ainakin seuraavat neljä tasoa, nimittäin käsit- teiden, väitteiden, argumenttien ja edellytysten analyysi.”40
Tässä tutkielmassa käytetään erityisesti yksittäisten käsitteiden analyy- siä. Jolkkosen mukaan ”teologisessa ajattelussa käsitteet ovat käsittämättömän tär- keitä”, sillä uskonnon kielessä käsitteillä on usein uusi merkitys. Tässä tutkielmassa selvitetään käsitteen ”sana” olemusta ja muotoa. Käsiteanalyysissä katsotaan tässä työssä erityisesti sitä, millaisia sanoja on ilmaisun ”sana” parina.41 Pelkästään käsite- analyysi ei kuitenkaan riitä, koska ilmaisut voivat olla myös epäsuorempia, joten väi- telauseanalyysin avulla voi saada esiin seikkoja, joita ei pelkkää käsiteanalyysiä teke- mällä saisi. ”Väitelauseiden analyysin tarkoituksena on yksittäisten käsitteiden ana- lyysia syventämällä selvittää, mitä tarkasteltavassa tekstissä varsinaisesti väitetään”, kirjoittaa Jolkkonen.42 Etenkin ”sanan” vaikutus vaatii käsiteanalyysiä laajempaa ana- lyysiä. Tässä tutkielmassa käytetään kuitenkin vain eksplisiittistä aineistoa. Aineisto otetaan tutkielmaan vain, jos siitä löytyy selkeänä käsite ”sana” sekä se, että kyse on Lutherin käsityksestä. Näin voidaan taata tulosten oikeellisuus ja ottaa laajempi läh- deaineisto käsittelyyn.
Tutkielman toteuttaminen ei olisi mahdollista, jos pitäydytään pelkäs- tään niihin kohtiin, joissa Luther-tutkijat suoranaisesti käsittelevät asiaa, jota he kut- suvat ilmaisulla ”sana”. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena on kaikki se keskus- telu, jota on käyty laajasti ymmärrettyyn sanakäsitykseen liittyen. Tämä tarkoittaa esi- merkiksi sitä, että edellä esitetty Paavin väite uskonpuhdistuksen aiheuttamasta maal- listumisesta linkittyy tässä tutkielmassa laajempaan keskusteluun. Niinpä tässä tutkiel-
39 Huovinen 2015, 192.
40 Jolkkonen 2007, 12.
41 Jolkkonen 2007,12.
42 Jolkkonen 2007, 15.
11
massa tarkastellaan yhtenä osana sanakäsitystä myös sitä, miten Luther-tutkijat ym- märtävät Lutherin suhtautuvan yhteisöön / kirkkoon. Erityisesti kirkkoa / yhteisöä kä- sittelevässä luvussa 5.7 käytetään myös lausumia, joissa ei eksplisiittisesti näy, että kyse on Lutherin käsityksestä. Myöskään käsitteen sana ei tällöin tarvitse esiintyä, että lausuma on päätynyt luvun lähdeaineistoksi. Kuitenkin aineisto on otettu samoista teksteistä kuin tutkielman eksplisiittinen lähdeaineisto. Näin on toimittu paremman kattavuuden saavuttamiseksi sekä pohjaksi jatkotutkimukselle ja -keskustelulle yhtei- sön / kirkon merkityksestä.
1.5 Lähteet
Tämän Pro gradu -tutkielman lähteinä käytetään suomalaisten Luther-tutkijoiden kir- joituksia. Ensin pitää määrittää, ketkä ovat suomalaisia Luther-tutkijoita. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Emil Anton kirjoittaa.
Suomalainen Luther-tutkimus tuli maailmankuuluksi äskettäin edesmenneen ekume- niikan professori Tuomo Mannermaan (1937-2015) ansiosta. Mannermaa keräsi ympä- rilleen ja jätti jälkeensä koulukunnan, koko joukon eteviä suomalaisia Luther-tutkijoita, joista monet ovat luonnollisesti edelleen aktiivisia.43
Tämän tutkielman luvussa kaksi käsitellään Luther-tutkimusta. Luther-tutkijoihin voi katsoa kuuluvan n. 30 henkilöä. Koska tutkielmassa on tarkoitus selvittää Lutherin sanakäsitystä suomalaisen Luther-tutkimuksen mukaan, ei ole mielekästä ottaa vain yhtä tutkijaa lähteeksi. Toisaalta kaikkia Luther-tutkijoiksi luettavia suomalaisia ei voi ottaa tutkimuslähteiksi.
Lähdeaineistoksi otettavien tutkijoiden valintakriteerinä käytettiin yli- opistoasemaa sekä kolmen aihepiiriltään sopivan teoksen artikkeliaiheita. Kolmea kir- jaa voidaan pitää merkittävinä suomalaisen Luther-tutkimuksen kokoomateoksina.
Näihin ”sanasta” artikkelin kirjoittaneilla voisi olla erityistä sanottavaa Lutherin sana- käsitykseen. Miikka Ruokanen on kirjoittanut artikkelin ”Lutherin raamattukäsitys”
vuonna 2002 ilmestyneeseen kirjaan Johdatus Lutherin teologiaan. Teokseen Johda- tus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan (2003) on Antti Raunio kirjoittanut artikke- lin ”Jumalan sana” ja Jouko Martikainen artikkelin ”Sana, kuva ja sävel”. Martikainen on Saksasta Göttingenin yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori, joten hänen ei voi
43 Anton, 2015.
12
katsoa kuuluvan tutkittavaan joukkoon. Engaging Luther -kirjaan (2010) on Tuomo Mannermaa kirjoittanut artikkelin ”Luther as a Reader of the Holy Scripture”.
Mannermaa on itseoikeutetusti yksi lähteenä käytettävistä tutkijoista. Jo edesmennyt professori Tuomo Mannermaa oli ekumeniikan professori ja uuden suo- malaisen Luther-tutkimuksen sanotaan pohjaavan häneen ja hänen kirjaansa In ipsa fide Christus adest.
Miikka Ruokanen on tällä hetkellä dogmatiikan professori Helsingin yliopistossa ja Antti Raunio systemaattisen teologian professori Itä-Suomen yliopis- tossa. On siis luontevaa ottaa heidän kirjoituksensa tutkimuslähteiksi. Aineistoa läpi- käydessä tuli havainto, että Ruokanen on esittänyt kritiikkiä Luther-tutkimusta koh- taan, joten näin on myös mahdollista saada laajempi näkemys eri käsityksistä, jos niitä on löydettävissä.
Kaikilla kolmella professorilla on laaja tuotanto, joten lähteiden rajaus on edelleen tarpeen. Lähteiksi otetaan näiden kolmen suomalaisen Luther-tutkijan mo- nografiat ja kokoomateoksissa olevat tieteelliset artikkelit. Koska tämä pro gradu -tut- kielma on dogmatiikan alalta, lähdeaineisto myös rajataan dogmatiikan alan kirjalli- suuteen.
Materiaali täytyy olla myös vuoden 1979 ilmestyneen Tuomo Manner- maan In ipsa fide Christus adest jälkeen ilmestynyttä, mukaan lukien kyseinen kirja.
1.6 Taustaa 1.6.1 Reformaatio
Vainio kuvaa Martti Lutheria (1484–1546) historian suurmieheksi, jota ihannoidaan tai vihataan. Vainion mukaan jokainen aikakausi luo hänestä itselleen sopivan kuvan.44 Lutherin henkilöhistoriasta voi lukea Vainion kirjasta Luther.45
Luther arvosteli katolisen kirkon käytäntöjä. Luterilaisuus onkin alun perin katolisen kirkon uudistusliike.46 Kirkon jatkuvuuden varmistaminen oli uudis- tusten tarkoitus. ”Kirkosta ei lähdetä, se uudistetaan.” Näin kirjoittaa Simo Peura ja jatkaa Lutherin haluavan palauttaa kirkon ”luovuttamattoman perinteen eli katolisen
44 Vainio 2008, 9.
45 Vainio 2008, 9,13–25,41,134–135.
46 Peura 2002, 305.
13
uskon peruslinjalle”. Syyttäessään paavia antikristukseksi Luther paljasti samalla suh- teensa katoliseen kirkkoon. ”Lutherin käsityksen mukaan antikristus ei näet halua val- taansa mitään lahkoa vaan todellisen Kristuksen kirkon.” Luther ilmaisi näin katolisen kirkon olevan Kristuksen todellinen kirkko. Samalla Luther ilmaisi sitoutuvansa kato- liseen kirkkoon.47
Eri kirkkokunnat näkevät asiat eri tavoin ja nostavat Lutherista ja refor- maatiosta eri painotuksia. Kiistatonta on, että Lutherin liikkeelle laittaman reformaa- tion vaikutus kulttuurihistoriaan on suuri.48 Voidakseen ymmärtää katolisen kirkon ja luterilaisuuden välillä olevaa yhteyttä tai sen vaikeutta, on edellytyksenä ymmärtää aatehistoriaa ja sen vaikutusta. Tästä on todisteena johdannossa oleva paavin kom- mentti. Koska Lutheria tarkastellaan tässä työssä epäsuorasti ja ekumenia on tausta- ajatus, ei tutkimuskohde, niin aatehistoriaan ei voi tämän työn puitteissa paneutua, mutta teemaan voi perehtyä seuraavien kirjavinkkien avulla. Lutherin aatehistorialli- seen taustaan sekä renessanssin historiaan on perehtynyt Kari Kopperi.49 Tanskalaisen kirkkohistorian professorin Leif Granen teos ”Luther ennen luterilaisuutta” puolestaan selvittää Lutherin teologista kehitystä.50 Dosentti Olli-Pekka Vainion kirja ”Luther”
käsittelee Lutherin teologiaa ja ajattelua.51 Risto Saarisen artikkeli ”Teologia” teok- sessa Keskiajan filosofia selvittää filosofian ja teologian suhdetta.52
Kaiken muutoksen ja käymistilan ohella ratkaisevaa reformaation syn- nylle Vainion mukaan oli hengellinen kriisi. Kirkon ulkoisia väärinkäytöksiä oli ar- vosteltu jo ennen Lutheriakin. Luther arvosteli ulkoisten asioiden lisäksi oppia.53 Simo Peuran artikkelista voi lukea tarkemmin reformaation historiasta.54
1.6.2 Katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon suhde
Syyttäessään paavia antikristukseksi, Luther vaikeutti ekumeenisia pyrkimyksiä.55 Traagista on, ettei hän voinut itse osallistua luterilais-katolisiin ykseyspyrkimyksiin
47 Peura 2002, 306.
48 Vainio 2008, 9–10.
49 Kopperi 1994, 11–14; 1997, 7; 2002, 69.
50 Grane 1978, 17–23, 56–64, 73, 86, 93–95, 163–176.
51 Vainio 2008, 10–11, 26-30.
52 Saarinen 2008, 200–205.
53 Vainio 2008, 30–32.
54 Peura 2002, 305–308.
55 Peura 2002, 306.
14
vuoden 1520 jälkeen, koska hän oli hengenvaarassa kirkon kirouksen vuoksi, vaan toiset hoitivat neuvotteluyritykset.56
Vaikka elämme nyt 500 vuotta myöhempää aikaa, on luterilaisuuden pe- ruskysymys pitkälti entisellään nimittäin luterilaisuuden suhde roomalaiskatoliseen kirkkoon. Vasta 1950-luvulla luterilaisten ja katolisten ekumeeninen lähentyminen al- koi konkreettisesti edetä. Peuran mukaan tähän vaikutti tieteellisen katolisen Luther- tutkimuksen käynnistyminen. Asenne Lutherin henkilöön ja reformaatioon muuttui tätä kautta. ”Katolinen tutkimus alkoi lisäksi kiinnittää huomion niihin Lutherin teolo- gian kohtiin, jotka yhdistivät häntä katoliseen äitikirkkoon, mutta jotka olivat jääneet huomaamatta protestanttisilta tutkijoilta.”57 Asenteet toista kohtaan korjautuivat mo- lemmilla puolilla. Luterilaiset harjoittivat tervettä itsekritiikkiä ja oppivat tuntemaan katolisen kirkon teologiaa paremmin. Merkittävää oli myös vuosina 1962–65 pidetty katolisen kirkon Vatikaanin II konsiili, missä kirkkoon tehtiin muutoksia, joita refor- maattorit aikanaan esittivät. Kyseisen kirkolliskokouksen päätösten mukaisesti nyky- ään jumalanpalvelus toimitetaan kansankielellä eikä latinaksi ja ehtoollinen jaetaan molemmissa muodoissa, leipänä ja viininä, kirkkokansalle. Kaikkia uskonpuhdistajien esittämiä muutoksia ei toki vieläkään ole toteutettu katolisessa kirkossa, mutta jo osan toteutuminen on huomioitu luterilaisten keskuudessa.58
Pelkkä asenne ei kuitenkaan riitä ja vankkaa perustaa ekumenialle onkin haettu teologisesta dialogista. Katolinen kirkko ja LML ovat asettaneet tätä varten ko- missioita vuodesta 1967.59 Myös paikallistasolla, erityisesti Saksassa ja USA:ssa, on käyty vastaavia oppikeskusteluja. Näillä kaikilla on sama päämäärä; saavuttaa oppia koskeva yhteisymmärrys.60 Samoin suomalais-ruotsalainen luterilais-katolinen dialogi on ollut aktiivista.61
56 Peura 2002, 306. Lutherin täytyi pysyä Saksin vaaliruhtinaan hallinnoimalla alueella. V. 1530 Augs- burgin valtiopäivillä Philipp Melanchthon oli luterilaisen ryhmän neuvottelija. Lutherin tila kaventui ja myöhemmin hänen täytyi pysyä Wittenbergissä. Viimeiset vakavat neuvottelut käytiin vuonna 1541 Regensburgissa. Lutheria informoitiin kirjeitse näistä neuvotteluista ja hän pelkästi Melanchthonin an- tavan periksi ja suostuvan vesittäviin kompromisseihin. Regensburgin neuvottelujen perusteella muo- kattiin kirjallinen kompromissi, mutta sen torjuivat sekä Luther että Rooma.
57 Peura 2002, 308.
58 Peura 2002, 306, 308–309.
59Sakasti, Roomalaiskatolinen kirkko. ”LML:n ja roomalaiskatolisen kirkon kristittyjen ykseyden neu- voston dialogikomissiossa edustajamme ja sen luterilainen pj. on emerituspiispa Eero Huovinen. Ko- missio on toiminut vuodesta 1967 alkaen, ja se on käsitellyt useita keskeisiä opillisia kysymyksiä.
Ykseyskomissio julkaisi v. 2013 raportin From Conflict to Communion, joka suomennettiin nimellä Vas- takkainasettelusta yhteyteen. Komissio jatkaa työtä aiheenaan "Kaste kasvavan yhteyden perustana".
60 Peura 2002, 309.
61 Sakasti, Roomalaiskatolinen kirkko. ”Suomalais-ruotsalainen luterilais-katolinen dialogi vuosina 2002-2009 jatkoi vanhurskauttamisteeman syventämistä Ruotsin ja Suomen kirkollisessa kontekstissa.
15
Halu kunnioittaa toista on tärkeä syy lähentymiselle. Vuonna 1971 tämä konkretisoitui katolisen kirkon esittäessä julkisen anteeksipyynnön ”erossa oleville veljille ja sisarille”, mihin LML vastasi esittäen anteeksipyynnön katolisille veljille ja sisarille, luterilaisten kirkkojen nimissä. Merkittävä kohtaaminen oli vuonna 1991, kun paavi Johannes Paavali II vieraili Pohjoismaissa. Peuran mukaan paavi kohtasi ensim- mäistä kertaa luterilaisen identiteetin, joka ei muotoutunut vastakkainasettelusta kato- lisuuteen. Suomen ja Ruotsin luterilaisuus oli näin toisenlaista kuin se, mitä olisi ollut vastassa esim. Keski-Euroopassa. Paavi piti Suomen ja Ruotsin luterilaisuuden hen- gellistä elämää elävänä ja liturgialtaan rikkaana. Tällä vierailulla oli niin suuri vaikutus paaviin, että ”vuonna 1996 ekumeniaa käsittelevässä kiertokirjeessään paavi toteaa kahteen otteeseen myönteisen vaikutuksen, jota Pohjolan luterilaisiin tutustuminen oli hänelle merkinnyt”.62 Peuran mukaan ekumenia on paljon muuttunut ja nykyisin se merkitsee yhteyksien luomista useiden kirkkojen ja tunnustuskuntien välille.63 Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti luterilaisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon yh- teyksien luomiseen ja siihen, miten erityisesti Luther-tutkimus on vaikuttanut yhtey- den rakentumiseen.
1.6.3 Metafysiikka
Tämä luku on enemmänkin keskustelun taustan ymmärtämistä varten kuin siksi, että työssä käsiteltäisiin metafysiikkaa. Työn motiivien ymmärtämistä varten on hyvä hie- man perehtyä asiaan.
Eeva Martikainen tutkii kirjassaan Oppi -metafysiikkaa vai teologiaa?
Lutherin käsitystä opista. Martikaisen mukaan selitys sille, ettei aihetta ole paljoa tut- kittu, johtuu ”modernin Luther-tutkimuksen paradigmaan64 sisältyvästä metafysiikan ja opin käsitteen yhteen kytkennästä ja opin joutumisesta yleisen metafysiikkaan koh- distuneen kritiikin alaiseksi”.65 Martikaisen mukaan Luther-tutkimuksen näkemys on ollut se, ”että Lutherin reformatorinen teologia oli mahdollinen vain klassisen metafy- siikan kritiikkinä”. Tällä perusteella Lutherin teologiaa kutsutaan ”antimetafyysiseksi
Tulokset julkaistiin raportissa Vanhurskauttaminen kirkon elämässä (2010). Teologinen dialogi on jat- kunut piispojen Simo Peura ja Teemu Sippo johdolla vuoden 2014 marraskuusta lähtien kansallisena dialogina. Mukana on myös katolisen ekumeenisen teologian kansainvälisiä asiantuntijoita. ”
62 Peura 2002, 309.
63 Peura 2002, 306.
64 Teoreettinen viitekehys
65 Martikainen 1987, 9.
16
teologiaksi” ollen vastakohta ”metafyysiselle teologialle”. 66 Alaviitteessä67 on asiasta lisää.
Martikaisen tutkimuksen mukaan teologia ei ole Lutherin mielestä me- tafyysistä eikä antimetafyysistä vaan teologia on oma oppiaineensa. Teologialla on kyllä yhteyksiä filosofiaan.68 ”Teologialla on oma subjekti, Jumala reaalisesti läsnä- olevana. Tämä subjekti ei ole palautettavissa metafysiikan olemisen käsitteeksi eikä moraalin tahdon käsitteeksi.”69
Luther ei kritisoi skolastikkoja metafyysisestä teologiasta siksi, että se olisi reaalista katsomusta. Luther päin vastoin kritisoi skolastista teologiaa sen abstraktiivisuuden vuoksi. Metafyysinen, ”aristotelinen” Jumala on Lutherin mukaan itseensä sulkeutunut, maailman takana oleva Jumala eikä ihmisten luokse tuleva ”teologian” Jumala. Meta- fyysinen Jumala ei näin ollen voi olla teologian kohde, joka on reaalisesti, vaikkakin kätketysti läsnä.70
Sammeli Juntusen mukaan saksalaiset Luther-tutkijat väittävät Lutherin vastustavan kaikkea metafysiikkaa, josta olisi todisteena Lutherin ristinteologia. Juntusen mukaan tämä ei pidä paikkaansa vaan Luther liittyisi ”keskiaikaisen metafysiikan tai ontologi- sen teologian teemoihin, kuten luodun metafyysinen riippuvuus Jumalasta”. 71 Seuraa- vassa kaksi lainausta Juntusen näkemyksistä.
Vaikka Luther ei hylkää metafysiikkaa ja olemisarvostelmia teologiasta, painottaa hän kuitenkin, että metafysiikan kautta Jumalaa ei löydetä. Syynä on ihmisen rakkaus, joka käytännössä tekee metafyysisestä jumalanetsinnästä ”kunnian teologiaa” eli korkeita tavoittelevaa itsekorostusta. Ristin teologia keskittyy ristiinnaulittuun Kristukseen ja näkee hänessä Jumalan sellaisena, kuin hän tosiasiassa onkin: Jumala on Jeesus Kristus,
66 Martikainen 1987, 9–10.
67 Martikainen 1987, 10–11: Vaikka metafysiikalla tarkoitetaankin tässä Luther-tutkimuksen mallissa klassista ontologiaa, jota kutsutaan ”substanssiontologiaksi”, se yleistetään koskemaan kaikkea meta- fysiikkaa. Metafysiikalla, jota käytetään ontologia-termin synonyyminä, tarkoitetaankin normatiivisfi- losofista ajattelutapaa, joka on eräänlaisen ylätieteen asemassa. Normatiiviseksi ylätieteeksi tulkitun metafysiikan hyväksynyttä teologiaa ei siten pidetä Luther-tutkimuksen paradigmassa itsenäisenä di- sipliininä, ”teologiana”, vaan sen käsitteiden katsotaan olevan riippuvaisia metafysiikasta. Käsitys, että metafysiikan ja teologian kieli ovat identtiset Lutheria edeltävässä skolastiikassa, on modernin Luther- tutkimuksen paradigmaan sisältyvä filosofinen edellytys, jonka valossa Lutherin teologian suhdetta skolastiikkaan tutkitaan.
Skolastiikan edustamana pidetty ontologia on siten ymmärretty eräänlaiseksi ”onto- logiaksi sinänsä”: yhdeksi ja kattavaksi käsitykseksi olemisesta, jossa todellisuus ymmärretään yhte- näisen olemisstruktuurin ja kaikkeen olevaan sopivien peruskäsitteiden avulla. Moderni Luther-para- digma kiinnittää erityisen huomionsa siihen, ettei ontologinen ajattelutapa tee eroa todellisuuden eri ulottuvuuksien välillä. Niin henkinen kuin aineellinenkin oleva on sen mukaan staattista, esineellistä olemustilaa, jota substanssin käsite ilmaisee. Moderni Luther-paradigma tekee tästä ontologian ylei- sestä luonteesta sen johtopäätöksen, että jos koko todellisuus ymmärretään skolastiikassa yhtenäisen olemisstruktuurin avulla, myös teologiset käsitteet on siinä sovitettu samaan olemisstruktuuriin ja ne ovat siten luonteeltaan ontologisia. Täten jo pelkästään ontologisen ajattelutavan hyväksymisellä kat- sotaan modernin Luther-tutkimuksen paradigmassa olevan kauaskantoisia seurauksia myös teologi- alle.
68 Martikainen 1987, 95.
69 Martikainen 1987, 96.
70 Martikainen 1987, 97.
71 Juntunen 2002b, 192.
17
syntisten ja arvottomien puolesta uhrautuva rakkaus, materiaalisuuteen, ihmisyyteen, kärsimykseen, syyllisyyteen asti meidän vuoksemme alaslaskeutunut Jumala. 72
Ristin teologin lähtökohtana taas on Jumalan ”näkyvien ominaisuuksien” eli ristiin- naulitun Kristuksen välitön ”katseleminen” (conspicio), ei ”ymmärtämiseen” (intel- lego) perustuva ajattelu.73
Tämän tutkielman johdannossa paavi puhuu metafysiikasta ja kritisoi luterilaisuutta metafysiikan kritisoinnista. Työn sisään ei mahdu muiden tahojen näkemystä metafy- siikasta, eikä niillä ole merkitystä työn tulosten kannalta. Jatkokeskustelun kannalta on toki merkitystä sillä, mitä yleisesti tai katolinen kirkko metafysiikalla ymmärtää.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Luther-tutkijoiden tekstiä tietoisena siitä, että meta- fyysisyys voidaan ymmärtää eri tavoin.
1.7 Rakenne
Tämä tutkimus etenee siten, että johdantoluvun jälkeen on taustaluku uudesta suoma- laisesta Luther-tutkimuksesta. Uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen ”isä” Tuomo Mannermaa74 toimi ekumeniikan professorina 20 vuotta ja oli vaikuttamassa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon75 ekumeenisiin pyrkimyksiin. Suomi, luterilai- suus, eivätkä suomalaiset Luther-tutkijat ole irrallinen saareke ajassa ja paikassa. Siksi historiallista tilannetta avaavassa kappaleessa viitataan myös katolisen kirkon sisäi- seen keskusteluun ajalta ennen tämän tutkielman varsinaista ajankohtaa. Reformaattori Martti Lutherkaan ei elänyt luterilaisessa Suomessa vaan katolisessa Saksassa. Lu- vussa 2 käsitellään myös suomalaisen Luther-tutkimuksen kehittymistä, kansainvälisiä suhteita sekä sen merkitystä ekumenialle. Vaikka luku 2 on suhteellisen laaja niin, tarkoitus ei ole silti keskittyä kuvaamaan tapahtumia vaan liittyä osaksi yhteyden ra- kentamisen ketjua tutkimalla ”sanan” merkitystä. Taustoitus auttaa kuitenkin ymmär- tämään tutkielman syvempiä tarkoitusperiä eli ekumeenisen vuoropuhelin edistämistä ja luterilaisen katsomuksen syventämistä.
72 Juntunen 2002b, 192.
73 Juntunen 2002b, 194.
74 Tuomo Mannermaasta laajemmin luvussa 2.2.
75 Sakasti,Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimi ja sen kirjoitusasu.
Vaikka tässä tutkielmassa viitataan useamman maan kirkkoihin, niin Suomen evankelis-luterilainen kirkko on pääosin se kirkko, jota käsitellään. Kun puhutaan luterilaisuudesta tai luterilaisesta kirkosta Suomessa, se tarkoittaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, joka määrittelee itse itsensä viittauk- sessa.
18
Luvut 3–5 ovat analyysilukuja. Kuten edellä on esitetty, luvussa kolme käsitellään sanan olemusta ja luvussa neljä sanan muotoa. Luvussa viisi käsitellään sanan vaikutusta ja sen yhteydessä on myös yhteisöstä enemmän tekstiä. Tämän jäl- keen tutkielman tulokset voidaan koota ja antaa tutkimustehtävään vastaus. Samalla hahmotetaan hieman suuntia tarvittaville jatkotutkimuksille.
19
2 UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUS
Vainion mukaan ”kysymys Lutherin ajattelun tai luterilaisen teologian ytimestä ja sy- vimmästä olemuksesta on ennen kaikkea historiallinen ja teologis-filosofinen -kysy- mys”. Tutkimuksessa pyritään Vainion mukaan löytämään Lutherin ajattelun keskei- siä periaatteita. Lisäksi Luther-tutkimuksessa pyritään ymmärtämään käytännön todel- lisuutta sekä oppien ja asiakokonaisuuksien yhteyksiä.76
2.1 Luther-tutkimuksen historiaa
Reformaattori Martti Lutherin moniulotteinen persoona on kiinnostanut Kärkkäisen mukaan aina uusia sukupolvia.77 Saarisen mukaan kriittistä historiantutkimusta on vai- keuttanut se, että lähteitä on paljon ja niitä julkaistiin moneen kertaan sekä vahvasti toimitettuina, jolloin Lutheriin rakennetut ihannekuvat ovat voineet vaikuttaa toimi- tustyöhön. Jokaisen aikakauden tutkijat ovat myös luoneet omat ihannekuvansa oman aikansa mukaan.78
Weimarer Ausgabe (WA), Lutherin koottujen teosten kriittinen laitos, alkoi ilmestyä vuonna 1883 ja vasta sen jälkeen historiallinen Luther-tutkimus alkoi.
Tutkijan esiymmärryksen vaikutusta Weimarin laitos ei poista. Kun tutkija on joutunut sitoutumaan, ikään kuin viran puolesta, omaan tunnustukseen, on protestanttisten tut- kijoiden ollut puolustettava Lutherin ajatusten totuutta ja hyvyyttä ja katolisten niitä vastustettava. Vaikkei tällaista velvoitetta olisikaan ollut, jostain syystä Luther on ha- luttu esittää jonkin asian kannattajaksi, kirjoittaa Saarinen ja kuvaa seuraavassa lai- nauksessa asiaa.79
Lutherilla on ajettu kansankirkkoa, kirkon ja valtion eroa, pietististä uskonratkaisua ja kasvatuskristillisyyttä. Luther on ollut ekumenian puolustaja ja sen kiivas vastustaja, naispappeuden edelläkävijä ja sen torjuja. Luther on edesauttanut historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen syntyä, mutta myös perustellut fundamentalistisen sanainspiraa- tio-opin. Luther on valjastettu vetojuhdaksi mitä erilaisimpien teologisten vankkurien eteen. Usein tutkija on ajanut omaa asiaansa toteamalla olevansa Lutherin herkkäkor- vainen tulkki.80
Turhaan ei siis kirkkohistorioitsija Kauko Pirinen aikanaan otsikoinut kirjaansa Seit- senpäinen Luther. Toisaalta vakavalla historiantutkijalla ei runsaan Luther-aineiston äärellä ole perusteita jäädä relativisminkaan varaan. Uskonpuhdistaja kirjoitti selvää
76 Vainio 2008, 10.
77 Kärkkäinen 2002, 9.
78 Saarinen 2002, 11.
79 Saarinen 2002, 11.
80 Saarinen 2002, 11–12.
20
tekstiä ja hänen historiallinen merkityksensä on kiistaton ja kaikkien havaittavissa. On kaikki syy olettaa, että Luther ei ole sekava ja ristiriitainen teologi, vaan kohtalaisen johdonmukainen ja aikalaistensa hyvin ymmärtämä puhuja ja kirjoittaja.81
Kauko Pirinen kirjassaan Seitsenpäinen Luther kirjoittaa nimen tulevan siitä, kun Lut- herin kiivain vastustaja Johannes Cochlaeus sanoi häntä seitsenpäiseksi Lutheriksi.
Lutherin monimuotoisuus näkyy myöhemminkin, kun jopa luterilaiset (mitä nimitystä Luther ei suinkaan haluaisi) korostavat eri aikoina Lutherin persoonasta ja elämän- työstä eri puolia. Lutheria on myös tulkittu eri tavoin. Katoliset pysyivät pitkään yh- densuuntaisina, mutta ekumeenisen avautumisen myötä näkemyksiä on tullut useam- pia. Yleinen kulttuuritietoisuuskin on nähnyt Lutherin henkilönä sekä hänen vaikutuk- sena eri tavoin eri aikoina.82
Seuraavassa katsaus kansainväliseen Luther-tutkimukseen. Pääosin tässä keskitytään saksalaiseen Luther-tutkimukseen. Katolinen Luther-tutkimus oli pitkään Lutherin persoonan ja luterilaisuuden vastaista. 1800-luvulla Lutheria syytettiin siitä, että uskonvanhurskausoppi toi siveettömyyttä, pelastusvarmuus toi suruttomuutta, lu- terilaisuus aiheutti katolisen kirkon kukoistuksen katoamisen ja sitä kautta koko Sak- san valtakunnan tuhon. Lutherin persoonaa kohtaan kohdistuva hyökkäys oli suhteeton vastareaktio protestanttien suhteetonta Lutherin nerouden ylistystä vastaan, kirjoittaa Pirinen.83 1900 -luvun alussa Saksassa ilmestyi kaksi tutkimusta, jotka hyökkäsivät Lutherin persoonaa vastaan. Heinrich Denifle käsitteli tutkimuksessaan (1904–1907) Lutherin riippuvuutta occamilaisuudesta, keskiajan skolastiikan suuntauksesta. Deni- flen mukaan passiivinen vanhurskauttaminen oli tunnettu skolastiikassa vanhastaan, josta Luther sen otti omaan vanhurskauttamisen tulkintaansa. Denifle käytti Lutherin varhaisia luentoja ja laittoi näin liikkeelle nuorta Lutheria koskevan tutkimuksen.
1911–1912 Hartmann Grisar julkaisi kolmiosaisen elämäkerran Lutherista. Hän piti Lutheria sairaana, joka on suuruudenhullu ja jolla on patologisia ahdistuksia. Tutki- muksen suunta muuttui, kun vuonna 1931 Hubert Jedin ei hyväksynyt tutkimuksessaan edellisiä väitteitä. Hän vaati katoliselta kirkolta Lutherin ajatuksiin ja päämääriin pe- rehtymistä. Jedin mukaan seurauksena olisi Luther-kuvan muutos katolisessa kirkossa.
Ekumeenisesti avoimempi asennoituminen oli näin mahdollistunut.84
Professori Eeva Martikaisen mukaan suomalainen Luther-tutkimus haki mallia Saksasta ja Ruotsista 1900-luvun alussa. Eino Sormunen oli merkittävä Luther-
81 Saarinen 2002, 12.
82 Pirinen 1984, 8.
83 Pirinen 1984, 57–59.
84 Pirinen 1984, 59–61.
