Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön merkityksestä sisätautien ja kirurgian erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla

(1)

SAIRAANHOITAJIEN KÄSITYKSIÄ PERHEHOITOTYÖN MERKITYKSESTÄ SISÄTAUTIEN JA KI- RURGIAN ERIKOISSAIRAANHOIDON VUODEOSASTOILLA

Anne Toivonen Pro gradu –tutkielma Hoitotiede

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

01.02.2022

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

Hoitotiede: Terveystieteiden opettajankoulutus

Toivonen, Anne: Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön merkityksestä sisätautien ja kirurgian erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla

Pro gradu -tutkielma, 60 sivua, 6 liitettä (17 sivua)

Tutkielman ohjaajat, THT, professori Katri Vehviläinen-Julkunen, TtT, Kliinisen hoitotyön asiantun- tija Anne Vaajoki

Helmikuu 2022

Asiasanat: perhe, perhehoitotyö, perhekeskeinen hoitotyö, sisätautien ja kirurgian vuodeosasto

Perhehoitotyön tutkimusta sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilta on tuotettu niukasti, vaikka tutkimus osoittaa perhehoitotyön lisäävän potilaan toipumista ja koko perheen hyvinvointia. Tut- kimuksen tarkoituksena on kuvata sisätautien ja kirurgian osastoilla työskenteleville sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyöstä. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mihin sairaanhoitajien mie- lestä perhehoitotyötä tarvitaan, toteutetaanko sitä ja miten he itse kehittäisivät perhehoitotyötä.

Tietoa voidaan käyttää suunniteltaessa perhehoitotyön kehittämistä.

Tämän laadullisen tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluina loka- ja marraskuussa 2021. Tiedonantajina toimi sairaala Novan sisätautien ja kirurgian vuodeosastoille työs- kentelevät neljä sairaanhoitajaa. Aineisto analysointiin temaattisella sisällönanalyysimenetel- mällä.

Tulosten mukaan hoitajien käsitys oli, että perhe tulisi ottaa mukaan hoidon kaikissa vaiheissa antamalla perheelle psyykkistä tukea tarvittaessa ja jakamalla informaatiota potilaan hoidosta.

Perhehoitotyön onnistuminen vaatii organisaation rakenteiden ja hoitokulttuurin muuttamista perhehoitotyötä tukevaksi. Myös sairaanhoitajien perhehoitotyön osaamista tulisi lisätä koulu- tuksella. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää, miten sairaalan johdon ja lähijohtajien asenteet vaikuttavat perhehoitotyön toteuttamiseen ja perhehoitotyön koulutuksen kehittäminen.

(3)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science

Nursing science: Teacher of health sciences

Toivonen, Anne: Nurses’ views of the role of the family nursing at internal medicine and surgical inpatient ward in specialised wards in specialised medicine

Thesis, 60 pages, 6 appendices (17 pages)

Supervisors: PhD, professor Katri Vehviläinen-Julkunen, PhD, Clinical Nursing Consultant Anne Vaajoki

February 2022

Keywords: family, family nursing, family-centred nursing, internal medicine, and surgical ward There is little research available on family nursing at internal medicine and surgical inpatient wards even though research has shown that family nursing promotes patients’ recovery and the wellbeing of the whole family. The purpose of this study is to describe the views of nurses working at internal medicine and surgical wards regarding family nursing. The aim is to produce knowledge of nurses’ perceptions of the purposes for which family nursing is needed whether family nursing is implemented, and how they would develop family nursing. This knowledge can be utilised when planning the development of family nursing.

The data collection of this qualitative study was performed as theme interviews carried out in October and November 2021. Four nurses working at internal medicine and surgical wards at Hospital Nova served as informants. The data were analysed using the thematic content analysis method.

According to the results, the nurses found that families should be involved in all stages of care by providing families with mental support as necessary and providing them with information about the patient’s care. The success of family nursing requires changing the organisation’s structures and culture of nursing to support family nursing. Nurses’ competence in family nursing should also be increased through training. Further studies should explore how the attitudes of nursing management and nurse managers affect the implementation of family nursing and the development of training in family nursing.

(4)

Lyhenteet

EU Euroopan unioni

GBDR Euroopan tietosuoja-asetus HOTUS Hoitotieteen tutkimussäätiö JBI Joanna Briggs Instituutti

RCT Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus STM Sosiaali- ja terveysministeriö

TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta THL Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.

(5)

Sisältö

1 Johdanto ... 7

2 Tutkimuksen lähtökohdat ... 9

2.1 Tutkimuksen keskeiset käsitteet ... 9

2.1.1 Perhe ... 9

2.1.2 Perhehoitotyö ... 10

2.1.3 Sisätautien ja kirurgian vuodeosasto ... 13

2.2 Tiedonhaun toteutus ... 13

2.3 Perhehoitotyö osana sisätautien ja kirurgian osastoilla toteutettua perhehoitotyötä 16 2.3.1 Aiheesta löydetyt tieteelliset artikkelit ... 16

2.3.2 Perheiden ja sairaanhoitajien kokemuksia kohtaamisista ... 16

2.3.3 Perhehoitotyö vuodeosaston potilaan hoidossa ... 18

2.3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 21

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset ... 23

4 Tutkimusmenetelmät ... 24

4.1 Tutkimuksen lähtökohta ... 24

4.2 Tutkimukseen osallistujat ... 24

4.3 Aineiston keruu ... 25

4.4 Aineiston analyysi ... 25

5 Tutkimustulokset ... 27

5.1 Sairaanhoitajien taustatiedot ... 27

5.2 Aineiston keskeiset tulokset ... 28

5.3 Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön tarpeellisuudesta ... 28

5.4 Perhehoitotyön toteuttaminen sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla ... 31

5.5 Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön kehittämisestä ... 38

6 Pohdinta ... 42

6.1 Tulosten tarkastelu ... 42

(6)

6.1.1 Perhehoitotyön tarpeellisuus ... 42

6.1.2 Perhehoitotyön kehittäminen ... 46

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja ... 47

6.3 Tutkimuksen luotettavuus ... 48

7 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ... 50

LÄHTEET ……… 52 Liitteet

1. Teemahaastattelu

2. Kutsu tutkimukseen osallistumisesta 3. Henkilötietojen käsittely tutkimuksessa 4. Saatekirje tutkimukseen osallistujille 5. Tiedote tutkimuksesta

6. Artikkelitaulukko

(7)

1 Johdanto

Perhehoitotyö käsitettä alettiin määritellä vasta 1980-luvulla keskittyen suurimmaksi osaksi psykiatrian, lasten, naistentautien sekä synnytyksen hoitotyöhön ja varsinkin lapsiperheiden psykososiaaliseen hyvinvointiin (Vänttinen 1996, Ranta ym. 2003, Häggman-Laitila ym. 2007, Korhonen 2010, Heino-Tolonen 2017). Näyttöön perustuvaa tietoa on olemassa perheen vaikutuksesta potilaan toipumiseen, motivoitumiseen omahoitoon ja kuntoutukseen. Esimerkiksi pitkäaikaissai- raiden potilaiden omahoidon onnistuminen vaatii sekä potilailta että perheenjäseniltä osallistumista hoitoon. (Rintala 2014.)

Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista ohjeistetaan hoitohenkilökuntaa tekemään yhteistyötä perheen kanssa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Potilaan kokonaisvaltaista hoi- totyötä suunniteltaessa perhehoitotyö nousee yhdeksi tärkeäksi painopisteeksi. Sairaanhoitajat kokevat mielekkääksi hoitotyön menetelmäksi esimerkiksi potilaan autonomian tukemisen ja po- tilasohjauksen, joissa perheen tuella on merkittävä osuus (Dubres ym. 2019, Valizahed ym. 2019, Gusar ym. 2020). Potilaan sairastuessa perheellä on tärkeä osa omahoidon tukemisessa (Rintala 2014). Esimerkiksi iäkkäämpien potilaiden kohdalla perheiden merkitys potilasohjauksessa korostuu (Riffin ym. 2017).

Perheiden moninaisuus ja moniongelmaisuus ovat haaste nykyisessä perhehoitotyössä. Perhe- kokoonpanot vaihtelevat ydinperheistä laajoihin, perheenjäsenten itse määrittelemiin ihmissuh- dejärjestelmiin. Siksi kaikkien perhemuotojen oikeuksia ei pystytä turvaamaan esimerkiksi laeilla.

(Vilén 2006). Perheiden paineet tulevat sekä perheen sisältä että ulkopuolelta. Perheiden hyvinvointiin vaikuttavat esimerkiksi talouden kehitys ja yhteiskunnan muutokset, uskottomuus, riip- puvuudet, avo- tai avioerot, sairaudet ja kuolema (Jallinoja 2006). Perheiden haasteena on työ- elämän vaatimusten ja perhe-elämän yhteensovittaminen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin ongelmat, perheiden sosiaalisten verkostojen kaventuminen ja perheiden ongelmien moninaisuus, joka kasvattaa erityispalvelujen käyttöä (Reijonen 2005). Tiina Tervaskanto-Mäentausta (2018)

(8)

tuo esille väitöskirjassaan moniammatillisten yhteistyötaitojen merkityksen kohdattaessa potilaita ja perheitä sekä heidän ongelmiaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön merki- tyksestä sisätautien tai kirurgian osastolla olevan potilaan hoitamisessa. Hoitotyössä vallitseva kulttuuri määrittää perhehoitotyön merkitystä ja tätä kautta sen toteutumista. Jotta ihmisen toiminta olisi tietoisesti asetettujen tavoitteiden mukaista ja tuloksellista, toiminnalla täytyy olla merkitys. Tämä merkitys on käytäntöön perustuvaa ja kielellisesti ilmaistavaa. Kulttuuri muodostuu näistä merkityksistä. (Jaakkola 1982.) Kulttuurin voi määritellä ryhmäksi ihmisiä, jotka jakavat samat uskomukset, arvot, ideat, kielen, kommunikaation ja normit, ja joiden kulttuurinen käyt- täytyminen on samanlaista (Papadopoulos 2006).

Tämän tutkimuksen tiedonantajina toimivat sairaanhoitajat työskentelevät Keski-Suomen sairaan- hoitopiirissä. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategiassa mainitaan läheiset potilas- keskeisen hoitotyön strategian toteuttamisen keinona eli tavoitteena on sopia hoitotyön suunni- telmasta yhteisyhteisymmärryksessä potilaan ja tilanteen mukaan myös hänen läheistensä kanssa (Keski-Suomen sairaanhoitopiirin strategia 2015–2020).

(9)

2 Tutkimuksen lähtökohdat

2.1 Tutkimuksen keskeiset käsitteet

2.1.1 Perhe

Perhekäsitys on kulttuurisidonnaista, joten perheen määrittely on erilaista eri yhteiskunnissa (Forsberg 2003, Papadopoulos 2006). Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty sitä, ketkä muodostavat perheen. Tilastokeskuksen (2022) voimassa olevan määritelmän mukaan perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia. Monimuotoisten ja -arvoisten perheiden, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöperheet, osuus kasvaa ja ydinperheiden osuus vähenee nyky- yhteiskunnassa. (Roberto & Blieszner 2015, Klittmark ym. 2019.) Perheen määrittelyssä pitäisi kui- tenkin ottaa huomioon ihmisten antamat merkitykset lähi-ihmissuhteissa, sillä eletty käytäntö ja ideologia eroavat nykyään toisistaan (Forsberg 2003). Läheinen on käsitteenä laajempi kuin perhe, sillä potilas voi määritellä omaiseksi läheisiä perheen ulkopuolisia ihmisiä kuten ystävänsä tai muun läheisen ihmisen, jonka rooli voidaan lisäksi määritellä perhe- ja ystävyyssuhteisiin kuulu- vaksi läheisavuksi (Åstedt-Kurki ym. 2008, Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 2014).

Perhe rakentuu sisäisistä ja ulkoisista suhteista. Sisäisiä suhteita ovat niiden henkilöiden väliset suhteet, jotka muodostavat perheen kuten lapsivanhempi tai parisuhde. Ulkoiset suhteet ovat muodostuneet niihin henkilöihin, joiden kanssa ollaan tekemisissä, kuten työkaverit tai harrastuk- sen kautta tulleet tutut. Perhe muodostuu emotionaalisesta siteestä sekä biologisesta että juridi- sesta asemasta. (Åstedt-Kurki 2008.) Tässä tutkielmassa perhe käsitetään potilaan määrittele- mänä, johon kuuluvat häntä lähellä olevat ihmiset, jotka pitävät hänen hyvinvoinnistaan huolta, asuvat hänen kanssaan tai ovat lähisukulaisia, kuten vanhempi, lapsi tai puoliso.

(10)

Perhe muodostuu yksittäisistä jäsenistä, joilla kullakin on oma tapansa ajatella, oma kokemus- maailmansa ja historiansa sekä oma äänensä. Huolimatta perheenjäsenten autonomiasta, perhe pyrkii vuorovaikutuksessa säilymään myös yhteisenä kokonaisuutena. Tämä tekee jokaisesta per- heestä erilaisen, joten onnistuneessa perhehoitotyössä on otettava huomioon perhe ainutkertaisena systeeminä. (Hartrick 1995.) Perhe ainutkertaisena systeeminä on kuvattu kuviossa 1.

Kuvio 1. Perhe ainutkertaisena systeeminä

2.1.2 Perhehoitotyö

Perhehoitotyössä potilasta tulisi kohdella osana perhettään ja yhteisöään, jossa perheen vointi vaikuttaa paljon myös potilaan hyvinvointiin. Perhe potilaan voimavarana tuottaa taloudellista

ystävät

sukulaiset

ydinperhe

Potilas

Potilaan mää- rittelemä

perhe

(11)

hyötyä, kun perheenjäsenet auttavat sairastunutta potilasta tämän jouduttua sairaalaan. Perhettä voidaan myös pitää laadunvarmistajana, joka tuottaa potilaalle ja perheelle tyytyväisyyttä hoitoon.

(Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, Eriksson ym. 2012.).

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (2020) määrittelee perhehoitotyön voimavaralähtöiseksi työs- kentelyksi, jossa toimitaan asiakkaan ja perheen ehdoilla ja sitä kautta saadaan perhe ja potilas hahmottamaan esimerkiksi elintapoihinsa liittyvät muutostarpeet. Perhehoitotyö voidaan myös määritellä perhekeskeiseksi toiminnaksi, joka on olennainen osa kaikkea inhimillistä toimintaa.

Perhekeskeisyydellä tarkoitetaan sitä, että hoitotyössä huomioidaan potilaan kuuluminen osana hänen perhettään, sukuaan, työyhteisöään ja muuta lähipiiriään. Perheen voimakas vaikutus yk- silön terveydentilaan ja esimerkiksi sairaudesta toipumiseen tekee perheestä ihmisen tärkeim- män sosiaalisen kontekstin. Perhekeskeistä toimintaa voidaankin pitää yläkäsitteenä perhehoito- työlle tai perhekeskeiselle hoitotyölle. Perhekeskeisessä̈ hoitotyössä̈ perhe on ihmiselle merkityk- sellinen voimavarana, jolla on voimakas vaikutus yksilön terveyteen, sairastumiseen ja toipumiseen. (Larivaara ym. 2009.) Perhekeskeisen hoitotyön keskiön muodostavat inhimillisyys, ihmis- arvo ja kunnioitus, jolloin korostuu potilaan ja hänen perheensä näkemys hyvän hoidon laadusta ja potilaan itsemääräämisoikeus terveydenhoidossa (Felipin ym. 2018).

Perhehoitotyön keskeisiä lähtökohtia ovat perheen voimavarojen tunnistaminen, esiin tuominen ja vahvistaminen. Tämä edellyttää hyvää vuorovaikutussuhdetta hoitajan ja perheen välillä, jota voidaan vahvistaa perheen tasa-arvoisella kohtaamisella ja yhteistyösuhteen jatkuvuudella. Luot- tamus, kohdatuksi tuleminen ja läsnäolo korostuvat perheen hoitamisessa. Perhehoitotyötä voisi kuvailla kumppanuudeksi hoitajan ja perheen välillä, jossa koko perhe tulee osaksi potilaan hoitoa.

(Hutchfield 1999, Åstedt-Kurki 2008.)

Keskeistä perhehoitotyössä on myös vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttavat sekä potilas ja omaiset että hoitaja. Dialogisuus on vuorovaikutuksen keskeinen käsite, sillä dialogin avulla voidaan ymmärtää potilaan tilanne ja hoidon ja tuen tarve. (Mönkkönen 2007.) Osaamisen merkitys dialogissa ei ole keskeisintä, vaan tärkeintä on perusasenne ja ajattelutapa (Seikkula & Arnkil 2009).

(12)

Perhehoitotyön tarkoituksena on tavoittaa se perheenjäsenten yhteinen usein piilossa oleva käsi- tysjärjestelmä, jonka konteksti korostaa terveysongelmien, perheenjäsenten uskomusten, perheen dynamiikan ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa muodostettuja suhteita. Tässä hoi- totyön prosessissa on keskeistä perheen sitouttaminen keskusteluihin, joissa voidaan selvittää niitä kokemuksia, mitä sairaus on aiheuttanut perheelle ja tältä pohjalta tunnistamaan ongelmat, joihin löydetään yhdessä ratkaisuja perheen voinnin parhaaksi. (Duhamel ym. 2015.)

Tässä tutkielmassa käytän käsitettä perhehoitotyö, vaikka yleistyneempi käsite tällä hetkellä on perhekeskeinen tai -lähtöinen hoitotyö. Käsittelen perhehoitotyötä tavoitteellisena työskentelynä potilaan hyvinvoinnin hyväksi, jossa perhe ja potilaan määrittämiä omaisia pidetään tärkeänä toi- mijana, potilaan voimavarana ja terveydenhuollon yhteistyökumppanina. Perhehoitotyön osa- alue on kuvattu kuviossa 2.

Kuvio 2. Perhehoitotyön alue

Perhe- hoito- työ POTILAS

HOITAJA PERHE

(13)

2.1.3 Sisätautien ja kirurgian vuodeosasto

Sairaanhoitajilta erikoissairaanhoidossa vaaditaan sellaista erityisosaamista tai laitteiden hallintaa ja valmiuksia, jotka on keskitetty suuriin yksiköihin. Potilastyytyväisyyttä vuodeosastoilla lisää monipuolinen ja korkeatasoinen sairaanhoitajien osaaminen (Pitkäaho ym. 2011, Aiken ym. 2017).

Hoitoprosessien suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon potilaan ja hänen läheistensä yksi- lölliset tarpeet yhteistyössä potilaan, läheisten sekä muiden ammattilaisten kanssa ja kohtaamaan potilas kokonaisvaltaisesti, jotta potilas saa hyvän hoitokokemuksen. (Mitchell, 2010).

Kirurgian vuodeosastoilla on potilaita, joiden kudosvaurioita on kirurgisilla toimenpiteillä korjattu tai estetty (Leppäniemi 2017). Kirurgian vuodeosastolla tapahtuvaan toimintaan kuuluu potilaan kliinisen tilan tarkkailu ja voinnin seuranta, ja leikkauksen jälkeinen hoito kuten kivun hoito ja haa- vahoito, kuntoutus ja kotiutuksen kriteerien arviointi. (Ahonen ym. 2016). Sisätauteja ovat sisäelin- ten ja aineenvaihdunnan sairauksia tutkiva ei-operatiivinen lääketieteen alue. Sisätautien vuodeosaston hoitotyön menetelmiä ovat hoidon tarpeen arviointi, hoito ja terveyden edistäminen ja ylläpitäminen. (Terveyskirjasto 2016, Holmia ym. 2010.) Kummallakin erikoisalalla sähköisten asia- kirjajärjestelmien hallinta on tärkeä osaamisen alue (Holmia 2010, Tengvall 2010).

2.2 Tiedonhaun toteutus

Pro gradu -tutkielman taustaksi tehtiin ensin katsaus aiheesta tehtyyn tutkimukseen lokakuussa 2020 ja täydentävä haku marraskuussa 2021. Lisäksi yksi artikkeli haettiin manuaalisesti. Kirjalli- suuskatsauksessa oli tarkoituksena kartoittaa sairaalassa aikuispotilaiden kanssa työskentelevien sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyöstä, perhehoitotyön osaamista sekä perhehoitotyön hyö- tyjä.

Tiedonhaku toteutettiin Cinahl, Medic, Pubmed ja Scopus tietokannoista. Tiedonhaun kriteereinä olivat perhehoitotyö. Poissulkukriteerit olivat psykiatrian, lasten hoitotyötä tai naistentautien ja synnytyksen hoitotyötä ja sitä vastasiko artikkeli tutkimuksen kysymyksenasettelua (kuvio 3). Ra-

(14)

jauksina käytettiin tieteellisten artikkelien ja väitöskirjojen ilmestymisvuosia (2016–2021), englannin tai suomen kieltä, tekstin saatavuutta kokonaisuudessaan sekä vertaisarviointia eli Peer Re- view -tutkimuksia (Polit & Beck 2010.) Ensimmäinen haku toteutettiin lokakuussa 2020 ja toinen täydentävä haku 30.11.2021, joka tuotti 8 artikkelia. Tiedonhaun hakusanat, rajaukset ja tulokset on kuvattu Taulukossa 1.

Taulukko 1. Kirjallisuushaun prosessin kuvaus

Tietokanta ja hakusanat Rajaukset Tulokset

SCOPUS

Family centered nursing OR Family nursing NOT chil- dren NOT parental NOT maternal NOT paternal NOT adolescent NOT teenager

Peer Reviewed, Abstract; English Language; 2016-2021, Linked Full Text

112

MEDIC

Perhe* AND Sairaanhoit*

Akateemiset julkaisut, englannin ja suomenkielinen teksti; 2016–2021, koko teksti saatavilla

41

CINAHL

91

PubMed

113

Tutkimuksen valintaprosessin ensimmäisessä vaiheessa suljettiin pois artikkelit, joiden sisältö ei otsikko- ja abstraktitason tarkastelussa vastannut tutkimuksen aihetta. Lisäksi karsittiin pois kak- soiskappaleet. Valintaprosessin toisessa vaiheessa karsittiin pois ne artikkelit, joiden sisällöt eivät vastanneet tutkimuskysymyksiin ja ne artikkelit, joiden JBI kriteereillä tehty pisteytys jäi laadulli- sissa tutkimuksissa alle 6/10, järjestelmällisissä kirjallisuuskatsauksissa 6/11, kvasikokeellisissa tutkimuksissa 6/9, poikkileikkaustutkimuksissa 6/8 ja satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa 9/13 (Hotus 2020). Medic tietokannan tutkimukset karsiutuivat kaikki tässä vaiheessa. Yksi artikkeli haettiin manuaalina ennakkotietojen perusteella. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 27 artikkelia. Valintaprosessi on kuvattu kuviossa 3.

(15)

Kuvio 3. Artikkelien sisäänotto- ja poissulkukriteerien kuvaus

Cinahl 5 Scopus 7 MedPub 14 Medic 0 Manuaali 1

Yht. 27

Cinahl 91 Scopus 112 MedPub 113 Medic 41 Manuaalihaku 1 yht: 357

Cinahl 11 Scopus 9 MedPub 19 Medic 1 Manuaalihaku 1 yht. 40

Poissulkukriteerit: otsikko ja abstraktitason tarkastelussa sisältö ei vastaa tutkimuksen aihetta, kak- soiskappaleet

Poissulkukriteerit: artikkelien sisäl- löt eivät vastanneet tutkimuskysymyksiin tai artikkelien laadun ar- vion JBI pisteytys jäi alle 6/10, 6/11, 5/8 tai 6/9

Sisäänottokriteerit:

Kieli: englanti, suomi. Julkaisuvuosi: 2016–2020.

Lisähaku 30.11.2021 julkaisuvuosi 2021. Akateeminen julkaisu.

Koko teksti saatavilla. Vertaisarvioitu.

(16)

2.3 Perhehoitotyö osana sisätautien ja kirurgian osastoilla hoitoa

2.3.1 Artikkeleiden kuvaus

Liitteenä 6 on taulukko tieteellisiä artikkeleista, jotka käsittelevät sisätautien ja kirurgian osastoilla toteutettua perhehoitotyötä. Artikkeleista kirjallisuuskatsauksia oli neljä laadullisia tutkimuksia 12 ja määrällisiä yhdeksän. Kahdessa artikkelissa oli käytetty sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta. Laadullisista tutkimuksista kuusi oli toteutettu henkilökohtaisena haastatteluna, yksi ryhmähaastatteluna, yksi sekä yksilö- että ryhmähaastatteluna ja yksi sähköisellä kyselyllä. Narra- tiivista menetelmää oli käytetty kolmessa tutkimuksessa. Määrällisissä tutkimuksissa kyselyloma- ketta käytettiin seitsemässä tutkimuksessa. Kaikissa kolmessa RCT-tutkimuksissa käytettiin mene- telmänä haastattelua. Molemmissa määrällistä ja laadullista tutkimusotetta käyttäneissä tieteelli- sissä artikkeleissa menetelmänä oli kysely. Suurin osa kyselyistä suoritettiin sähköisesti. Artikke- leista neljä oli tekijäryhmältään monikansallisia. Eniten artikkeleja (viisi) oli Yhdysvalloista, toiseksi eniten Kanadasta (neljä). Euroopasta oli tieteellisiä artikkeleja yhteensä kuusi (Espanja, Iso-Britan- nia, Norja, Ruotsi, Suomi ja Sveitsi). Lisäksi artikkeleja oli Brasiliasta yksi, Etelä-Koreasta kaksi, Ira- nista yksi, Japanista yksi ja Kolumbiasta yksi1.

2.3.2 Perheiden ja sairaanhoitajien kokemuksia kohtaamisista

Omaiset kokevat menetyksen pelkoa, tiedon tarvetta ja haluaisivat apua päätöksentekoon. Lisäksi monet psykososiaaliset tekijät voivat vaikuttaa läheisiin, kuten mielenterveysongelmat, työuupu- mus, ymmärryksen taso, perhedynamiikka, henkilökohtaiset näkemykset sekä asenteelliset ja kie- lelliset esteet. (Mason ym. 2021.) Vaikeudet ja suru voivat yhdistää perhettä. Toisaalta perheenjä- senen vaikea sairaus voi tehdä muiden perheenjäsenten elämän raskaaksi ja lisätä perheen sisäis- ten konfliktien mahdollisuutta. Sisäiset suhteet voivat näyttäytyä sekä eheyttä tukevina että sitä vähentävinä tekijöinä. (Rantanen ym. 2010.) Yleisesti perheiden toiveena on palata mahdollisimman nopeasti normaaliin arkeen (Vuorenmaa ym. 2017).

(17)

Vuodepotilaiden omaisten asema ja rooli aiheuttavat joskus epäselvyyttä sekä hoitajissa että omaisissa. Hoitajat kokevat omaisten osallistumisen hoitoon aiheuttavan ennakoimattomia tilan- teita ja epävarmuutta. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien kokemuksia tutkittaessa tuli esille, että hoitajat ahdistuivat tavatessaan omaisia tai perheitä ja kokivat, että heillä oli liian vähän koulutusta tai heitä ei ollut valmisteltu opiskelun aikana tarpeeksi vaikeiden tilanteiden käsittelyyn näissä kohtaamisissa. (Croxon ym. 2017.)

Perhe voidaan kokea hoitotyön resurssina ja keskustelukumppanina. Tutkittaessa hoitajien kokemuksia perhehoitotyöstä suurin osa hoitajista koki perheet tärkeinä yhteistyökumppaneina, joilta sai tärkeää tietoa potilaasta ja perheiden läsnäolon suotavana. Perheenjäsenten osallistuminen hoitoon ja sen suunnitteluun koettiin tärkeänä. Perheiden tapaaminen lisäsi hoitajien työtyytyväi- syyttä. Vain alle puolet hoitajista koki perheet työtaakkaa vähentävänä tai potilaan turvana. Osa hoitajista tulkitsi perheen ja perheenjäsenten ahdistuksen usein potilaan tilan kieltämisenä ja vaikutuksen potilaaseen negatiivisena. Osalle hoitajia perheiden vaikeat tilanteet aiheuttivat avutto- muuden ja osaamattomuuden tunteita. Eniten koulutusta tarvittaisiin siihen, miten perhe voitai- siin huomioida hoitosuunnitelmaa tehdessä paremmin. (Vuorenmaa ym. 2016, Naef ym. 2021 b.)

2.3.2. Perhehoitotyön interventiot ja niiden merkitys sisätautien ja kirurgian vuodeosastojen potilaille

Perhehoitotyön interventioilla voidaan vaikuttaa suoraan potilaan elämään esimerkiksi vaikutta- malla tilannekohtaiseen terveydentilaan, masennukseen, ahdistukseen, stressiin ja kaatumisen ehkäisyyn. Interventioilla voidaan lisätä potilaan itsehoitoa kuten liikuntaa, terveellistä ruokava- liota, painonhallintaa ja asianmukaista lääkitystä. Sekä potilaat että omaishoitajat ovat hyötyneet saavutetuista tuloksista esimerkiksi mielenterveyden ja toimintakyvyn paranemisena sekä stres- sin vähentymisenä. Tyytyväisyyttä hoitoon nostavat sekä potilaan että perheen jäsenten ja terveydenhuollon henkilökunnan keskinäinen kommunikaatio. Perhehoitotyön interventiot lisäsivät tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä, joilla itse voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. (Backman ym.

2020.) Perheiden positiivisiin kokemuksiin vuodeosastoilla voidaan vaikuttaa parantamalla vuoro- vaikutusta terveydenhuollon henkilökunnan ja perheenjäsenten välillä. Yleinen kokemus perheillä

(18)

on se, että sairaanhoitajat jakavat vuoteenvierellä mielellään tietoa ja heidän käyttämänsä kieli on ymmärrettävää. (Kalocsai ym. 2018.)

Sairaanhoitajien antama koulutuksellinen tieto parantaa perheen tyytyväisyyttä hoitoon. Tiedon- jakaminen lisää perheen luottamusta hoitohenkilökuntaan ja parantaa hoitohenkilökunnan ja potilaan välisen viestinnän laatua. Esimerkiksi hoitosuunnitelman ymmärtäminen on omaisille tär- keää. Potilaan läheisinä olevien lasten pelkoja voi lievittää tarjoamalla ymmärrettävää tietoa mm.

vuoteenvierikäynneillä, vaikka potilas olisi tehohoidossa. Sairaanhoitajajohtoiset interventiot, jotka lisäsivät perheen osallistumista ja läsnäoloa hoidossa, lisäsivät perheenjäsenten päätöksen- teko- ja kotiutumisvalmiutta. Sairaanhoitajajohtoisilla interventioilla on katsottu olevan myös kus- tannuksia säästäviä vaikutuksia. Moniammatillisen perhehoitotyön vaikutukset koettiin vaikutta- vuudeltaan suurimmaksi, sillä perheet saivat keskustella tilanteestaan monesta näkökulmasta.

Silti sairaanhoitajajohtoisia perheinterventioita tulisi kehittää lisää, sillä niitä on käytössä varsin vähän. (Kang ym.2020, Xyrichis ym. 2021, Kiwanuka ym. 2021.)

2.3.3 Perhehoitotyö vuodeosaston potilaan hoidossa

Jaberi ym. 2020 osoitti tutkimuksessaan sydänteho-osastolla, että moniammatillinen yhteistyö sekä potilas- ja perhekeskeinen lähestymistapa koettiin potilaiden ja perheenjäsenten osalta to- della myönteisenä. Siksi hoitotyön ja lääketieteen opintosuunnitelman tulisi sisältää opetusta, joka valmentaa moniammatilliseen potilas- ja perhekeskeiseen työskentelyyn. Perheiden läsnäolo ope- tuskierroilla vähentää opiskelijoiden myöhempää ahdistusta kohdata perheitä ja luonteva kommunikaatio paranee. (Jaberi ym. 2020.) Myös tehohoidossa olevan kriittisesti sairaan potilaan ja hänen omaistensa ahdistuneisuutta voidaan vähentää mm. vuoteenvierellä tapahtuvilla rapor- teilla. Perheenjäsenten läsnäolo mm. opetuskierroksilla tai lääkärinkierroilla lisää luottamusta ja tyytyväisyyttä hoitoon sekä potilaassa että perheenjäsenissä. Myös perheenjäsenten epävarmuus sairauteen liittyvistä asioista vähenee. Perheenjäsenet kokivat saavansa enemmän tietoa ja lohtua kierroilla. Perheenjäsenillä oli varmempi olo ja potilaan vierellä olo täytti läheisyyden tarvetta. Per- hekeskeisen raportoinnin on todettu myös lyhentävän sairaalassaoloaikaa. (Jaberi ym. 2020, Kang ym. 2020.) Perheen läsnäolo hoidossa lisäsi hoitotyön ja perheenjäsenten myönteistä allianssia,

(19)

integroi perheenjäseniä osaksi hoitotyötä sekä paransi hoitohenkilökunnan ja perheenjäsenten välistä kommunikaatiota. Perheenjäsenet olivat valmiimpia tekemään hoitoa koskevia päätöksiä.

(Kalocsai ym. 2018.)

Natalia Sak-Dankosky ym. (2018) toteavat artikkelissaan, että painelupuhallutus elvytyksessä lä- heisten läsnäolo auttaa heitä olemaan vahvemmin mukana läheistensä hoidossa sekä käsittele- mään paremmin traumaattisia kokemuksia tehohoitokokemuksia. Silti harvoin omaisilla on mahdollisuus olla läsnä näissä tilanteissa, sillä sairaanhoitajat ja lääkärit eivät näe samalla tavoin näitä hyötyjä. Perusteluina on käytetty mm. sitä, että omaisten läsnäolo häiritsee tai että tilanteissa hen- kilökuntaa ei ole tarpeeksi pitämään omaisista huolta.

Omaisilla on tärkeä rooli leikkauksista toipuvien kotona olevien potilaiden hoidossa. Tutkimuk- sessa sepelvaltimon ohitusleikkauspotilaiden omaisista tuli ilmi, että heidän tehtävänään oli tukea potilasta henkisesti, hallita potilaan käytösongelmia, tehdä kodinhoitotyöt ja tarkkailla potilaan oi- reilua. Kaiken kaikkiaan omaisten osuus leikkauksen jälkeisen voinnin seuraamisessa ja potilaan hyvinvoinnin kannalta oli hyvin vaativa ja vaikea. Silti omaisten saama tuki ja tieto on hyvin niuk- kaa. (Yates ym. 2018.) Yoo ym. 2021 tutki vaikutuksia, joita perhehoitotyön ohjelmalla oli ohitusleikkauspotilaiden perheenjäseniin ja potilaisiin. Ohjelma sisälsi ohjeistuksen hoitajille, kuinka kohdata perhe sekä esimerkkejä, kuinka keskustella perheenjäsenten kanssa. Tutkimuksesta käy ilmi, että perhehoitotyöllä parannettiin sekä perheen että potilaan tyytyväisyyttä hoitoon ja vähen- nettiin perheen kokemaa ahdistusta potilaan tilanteesta.

Perheen huomioon ottamisen tärkeyttä on korostettu paljon silloin, kun kyseessä ovat iäkkääm- mät potilaat. Vanhuksia hoitavien omaisten on todettu olevan itsekin varttuneempaa väkeä, jonka takia sairaalahoidon aikana tulisi huomioida omaisten jaksaminen, sillä tämän omaisjoukon työ- panos hoitotyössä on merkittävä. (Riffin ym. 2017.) Tutkimuksessa lonkkamurtumien parantumi- sesta iäkkäämmällä väestöllä todetaan, että on tärkeää avoimesti keskustella sekä potilaan että hänen perheensä kanssa potilaan tilanteesta, jotta odotukset paranemisesta ovat realistisia. On tärkeää selvittää omaisten tuen tarve sekä kodin tilanne, jotta lonkkapotilaan kotiutus olisi mahdollisimman onnistunut ja kotiin sekä potilaalle että läheisille pystytään tarjoamaan se apu, mitä

(20)

he kulloinkin tarvitsevat. Omaiset tarvitsevat tietoa siitä, minkälainen toiminta edistää kuntoutu- mista. (Tang ym. 2016, Copanitsanou ym. 2018.) Esimerkiksi säärihaavojen hoidossa omaisen avulla voi olla merkittävä panos, jos hän ymmärtää säärihaavan hoidon merkityksen ja hänelle on opetettu hoidon tekeminen. Ilman tarvittavaa ymmärrystä omainen voi olla jopa parantumista es- tävä tekijä. (Garcia ym. 2018.)

Perheillä voi olla muitakin sekä parantavia vaikutuksia että haittavaikutuksia potilaan sairauden hoidossa. Esimerkiksi aikuisiän diabeteksen hoidossa läheisten tuki on merkittävää esim. veren- sokerin mittauksen, terveellisen ravinnon ja terveellisten elämäntapojen suhteen. Läheisten tiedon puute ja vajavainen ymmärrys potilaan tilanteesta voi johtaa esimerkiksi siihen, että läheinen valmistaa diabeetikolle sopimattomia aterioita eikä osaa kannustaa terveellisimpiin elämäntapoi- hin. Perheen sitouttaminen potilaan tueksi vaatii perheen mukaan ottamista hoitoa koskeviin keskusteluihin, jotta läheiset saavat tarpeeksi informaatiota ja ymmärrystä tilanteesta. (Mayberry ym.

2019.)

Parantumatonta keuhkosyöpää sairastavan potilaan ja perheen epävarmuus ja jättäminen vaille tukea aiheuttaa depressiivistä ilmapiiriä, joka vaikutta kaikkien kykyyn sopeutua tilanteeseen ja päätöksentekokykyyn. Perhehoitotyön keskeisiä tehtäviä on ottaa vastaan perheen tunteita ja keskustella tilanteesta. Tällä interventiolla on depressiivisiä oireita vähentävä vaikutus. Kuolevan potilaan omaisten tarpeet jätetään usein huomioimatta. Kuolemaan liittyvistä asioista keskustellaan vähän ja potilaan ja perheenjäsenten ihmisarvon kunnioitus saattaa jäädä vähälle huomiolle, esim. perheen hengellisiä tai uskonnollisia tarpeita ei huomioida tarpeeksi ennen kuolemaa tai kuoleman jälkeen. Vahva hengellinen tuki sitä tarvitsevalle vahvistaa henkilön resilienssiä tilanteessa, joka on stressaava. Hengellinen huomioiminen luo omaiselle positiivisia tunteita ja hyvinvointia. (Rocha ym. 2018, Kanno ym. 2019.) Välittävä huolehtiminen koko perheestä kuoleman läheisyydessä tai tapahduttua helpottavat tilanteen hyväksymistä ja auttavat suruprosessin aikana (Miller ym. 2017, RIvera-Romero ym. 2019, Skorpen Tarbergym. 2019).

(21)

Sairaalassa tehtävät tai sairaaloiden väliset potilassiirrot herättävät omaisten epäluottamusta hoi- tohenkilökuntaa kohtaan (Bucknall ym. 2016). Perhehoitokeskeinen työote kuten hyvin infor- moidut ja yhdessä sovitut siirrot auttavat omaisia luottamaan tulevaan hoitopaikkaan jatkohoito- suunnitelmaan sekä luottamusta potilaan jatkohoitoa kohtaan ja sitouttaa perheenjäseniä tehtyi- hin hoitosuunnitelmiin. Siirrot sairaalahoidosta kotihoitoon toteutuvat turvallisemmin, jos per- heenjäsenet ovat mukana suunnittelemassa kotiutusta. Kotihoidon toteutus oli myös sujuvam- paa. (Bucknall ym. 2016, Karlsson ym. 2020.) Esimerkiksi aivovammapotilaan onnistuneen kotiutuksen ja kotihoidon edellytyksenä on jo sairaalahoidon ja kuntoutuksen aikana tehty perhehoito- työ, jossa perheenjäseniä informoidaan potilaan tilanteesta, opastetaan kuntoutumisesta ja kerrotaan realistisesti tulevasta (Karpa ym. 2020).

2.3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Perheiden kokemuksia sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla yhdistää pelko ja suru läheisen sai- rastumisesta. Perheiden asenteet ja käsitykset sairastumista kohtaan voivat olla joko potilasta tu- kevia tai potilaan toipumisen esteitä (Rantanen ym 2010., Vuorenmaa ym. 2017, Mason ym. 2021).

Sairaanhoitajat saattavat kokea vuodeosastopotilaan omaisten osallistumisen potilaan hoitoon joko hämmentävänä tai jopa taakkana, kun taas toisaalta osa sairaanhoitajista kokee perheen yh- teistyökumppaneina ja avun antajina, jotka helpottavat hoitohenkilökunnan työtä (Croxon ym.

2017, Vuorenmaa ym. 2016, Naef ym. 2021 b).

Perhehoitotyön interventioilla on todettu olevan merkittävä vaikutus potilaan ja perheen tyytyväi- syyden kokemuksiin, potilaan toipumiseen, kuntoutumiseen ja itsehoidon toteutukseen (Backman ym. 2020). Hoitajien ohjaus ja tiedon jakaminen lievensi perheiden pelkoja ja lisäsi perheiden osallistumista hoitoon (Kang ym.2020, Xyrichis ym. 2021, Kiwanuka ym. 2021).

Tutkimusten mukaan merkittäviä perheelle ja potilaalle tyytyväisyyttä ja turvallisuuden tunnetta tuottavia interventioita olivat osallistuminen vuoteen vierellä tapahtuvaan raportointiin, perheen mukaan ottaminen hoidon ja kotiutumisen suunnitteluun ja potilassiirtoihin ( Tang ym. 2016, Co- panitsanou ym. 2018, Kalocsai ym. 2018, Jaberi ym. 2020, Kang ym. 2020, You ym. 2021). Potilaan

(22)

kuoleman läheisyydessä perheen tuki voi merkittävästi auttaa omaisten suruprosessissa (Miller ym. 2017, RIvera-Romero ym. 2019).

Perhehoitotyön merkitys ja edut sekä potilaalle että omaisille ovat kiistattomia. Jotta perhehoito- työ tulisi luonnolliseksi osaksi muuta hoitotyötä, tarvitaan systemaattista koulutusta ja ohjeistusta hoitotyöhön. Hoitotyön johdon aktiivisuus on tässä asiassa merkittävää, sillä perhehoitotyön im- plementointiin tarvitaan suunnitelmallisuutta, muutosta hoitotyön kulttuuriin ja asennemuutosta.

(de-la-Cueva-Ariza ym. 2018, Mason ym. 2021, Naef ym. a 2021.)

(23)

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sisätautien ja kirurgian osastoilla työskentelevien sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyöstä. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mihin sairaanhoitajien mielestä perhehoitotyötä tarvitaan, toteutetaanko sitä ja miten he itse kehittäisivät perhehoito- työtä. Tietoa voidaan käyttää hahmottamaan sairaanhoitajien keskeisiä käsityksiä perhehoitotyön tarpeellisuudesta ja mahdollisuudesta suunniteltaessa perhehoitotyön kehittämistä.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1. Mihin perhehoitotyötä tarvitaan ja miten sitä toteutetaan sisätautien ja kirurgian potilaan hoi- totyössä?

2. Miten perhehoitotyötä tulisi kehittää sisätautien ja kirurgian osastoilla?

(24)

4 Tutkimusmenetelmät

4.1 Tutkimuksen lähtökohta

Tutkimuksen lähtökohtana on laadullinen tutkimus ja erityisesti fenomenografia. Fenomenografi- sella tutkimuksella pystytään tutkimaan ihmisten erilaisia kokemuksia ja heidän kuvauksiaan sekä tulkintojaan ympäröivästä maailmasta näiden kokemusten ja tulkintojen pohjalta (Marton ym.

1997). Fenomenografian voidaan määritellä olevan ilmiöstä kirjoittamista (Metsämuuronen 2008).

Tutkimusotteella pyrittiin selvittämään sisätautien ja kirurgian osastoilla työskentelevien sairaanhoitajien yksilöllisiä käsityksiä ja merkityksiä perhehoitotyöstä, joita he tiedostavat ja jotka ohjaa- vat heidän työtään (Pihlainen 2000). Tutkimuksen lähestymistapa on induktiivinen eli tutkimuksen tulokset pyritään muodostamaan aineistokeskeisesti (Paunonen ym. 2018).

Fenomenografisen tutkimuksen uranuurtaja on Ference Marton, joka mukaan maailmassa on vain rajallinen määrä ilmiöiden käsittämien tapoja. Tutkijan lähtökohtana on eläytyä tutkittavien aja- tusmaailmaan ja kokemuksiin mahdollisimman objektiivisesti sekä tehdä näistä reflektiivisesti päätelmiä. Aineiston keruu suoritetaan haastattelulla, joka mahdollistaa vuorovaikutuksessa ky- symysten avulla tiedon syventämisen. Haastatteluaineistosta muodostetaan kategoriat, jotka jo kuvastavat tutkimuksen tuloksia. Kuvattava ilmiö ja siihen liittyvät luokat muodostetaan niin, että ne ovat selkeässä suhteessa toisiinsa, luokkien tulee erottua selkeästi toisistaan ja niiden tulee tuoda esille aineistosta nousevat eri käsitykset. (Marton ja Booth 1997.)

4.2 Tutkimukseen osallistujat

Tutkimuksen kohderyhmä olivat Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sairaala Novassa sisätautien ja kirurgian sairaansijoilla työskentelevät sairaanhoitajat, joita on yhteensä 193. Sairaala Nova val- mistui tammikuussa 2021 ja se tarjoaa erikoissairaanhoidon palvelut noin 250 000 keskisuomalai- selle. Sairaalassa on yhteensä 368 vuodeosastopaikkaa, joista somaattisille potilaille on noin 285 vuodeosastopaikkaa. Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä työskentelee yhteensä n. 3500 työnteki- jää. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Sairaala Nova).

(25)

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhdyshenkilön kautta jaettiin kohderyhmälle sähköisesti kirje, jossa kerrottiin tutkimuksen aiheesta ja tarkoituksesta. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaeh- toista. Tavoitteena oli haastatella viisi kummankin erikoisalan potilaiden kanssa työskentelevää sairaanhoitajaa. Tiedote tutkimuksesta jaettiin kohderyhmälle elokuussa 2021, syyskuussa 2021 ja lokakuussa 2021 sisätautien ja kirurgian osastoilla toimivien osastonhoitajien kautta.

4.3 Aineiston keruu

Aineisto kerättiin teemahaastatteluina. Osastonhoitajat sopivat tutkimukseen osallistuvan kanssa haastattelun tapahtuvan työajalla. Neljä sairaanhoitaja suostui haastatteluun koronapandemian aikana. Haastateltavat itse ottivat yhteyttä haastattelijaan sähköpostitse. Haastattelu toteutettiin yksilöhaastatteluina ajalla 14.10.2021 – 15.11.2021. Haastattelujen tavoitteena oli saada haasta- teltavilta tietoa heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan. Haastattelulomakkeessa oli neljä avointa kysymystä, jotka kartoittivat tutkimuskysymyksiä. Tutkija itse suoritti ja äänitti haastattelut Sairaala Novassa sopien ajankohdat, jotka kävivät hyvin tiedonantajille. Tutkija kertoi haastatelta- ville tutkimuksen arvioidusta kestoajasta, joka keskimäärin oli 15 minuuttia. Haastattelijoille kerrottiin haastattelun yhteydessä, että haastattelu on luottamuksellinen ja tutkija vastaa siitä, että aineistosta ei tule ilmi tutkittavien henkilöllisyys. (Paunonen ym. 1998; Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2018.) Tutkittavien taustaa kartoitettiin kysymällä työkokemuksen pituus, koulutustausta sekä ikä. Tutkittavalle kohderyhmälle lähetettiin kirje, jossa heitä pyydettiin osallistumaan vapaa- ehtoisesti tutkimukseen, tutkimuksen aihe sekä tutkijan tiedot (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2018).

4.4 Aineiston analyysi

Aineisto kirjoitettiin auki tekstiksi fonttina Ariel koko 12 ja rivinvälinä 1,5. Aineistoa kertyi yhteensä 21 sivua. Kirjoitettu aineisto käytiin läpi kokonaisuutena. Esille nostettiin tutkittavien erilaisia käsi- tyksiä perhehoitotyöstä ja sille antamia merkityksiä käsiteluokituksen avulla. Tutkimusanalyysinä

(26)

käytettiin temaattista sisällön analyysia aineiston luonteesta johtuen. Analyysissä tutustuttiin ensin aineistoon ja poimittiin esille tulleet ideat, toisessa vaiheessa koottiin olennaiset tiedot luoden niistä alkuluokat, kolmannessa vaiheessa koottiin keskeiset teemat ja neljännessä vaiheessa tar- kasteltiin esille nousseita teemoja kokonaisuuksina muodostaen niistä yhtenäisiä käsitteitä. (Vais- moradi ym. 2013.)

Esille tulleista käsityksistä ja merkityksistä muodostetaan niitä yhdistävät ja kuvaavat kategoriat.

Tutkimustulokset keskittyvät kuvaamaan esille nousseiden käsitysten ja merkitysten muodosta- mia kategorioita ja niiden välisiä suhteita. (Marton ym. 1997; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2018.) Tutkimusprosessin tavoitteena on muodostaa kuvauskategoriajärjestelmä (Metsä- muuronen 2008). Avoimista kysymyksistä kysymykset 1 ja 3 keräsivät tietoa samoista käsityksistä, joten tuloksissa ne ovat yhdistetty. Kysymys 2 keräsi tietoa sairaanhoitajien konkreettisista käsi- tyksistä, mitä on perhehoitotyö ja miten sitä toteutetaan. Kuvaus teemojen taulukoimisesta ja ylä- käsitteiden muodostamisesta on taulukoissa 3, 4 ja 5.

(27)

5 Tutkimustulokset

5.1 Sairaanhoitajien taustatiedot

Kaikki vastaajat työskentelivät sairaanhoitajina sairaanhoitopiirin sisätauti- tai kirurgian vuodeosastoilla. Taustakysymyksinä olivat ikä, työkokemus työyksikössä ja työyksikkö. Vastaajien taustatiedot ovat koottu taukukkoon 2.

Taulukko 2. Kyselyn vastaajien taustatiedot (N, n, %)

Taustatiedot n %

Ikä, N=4

alle 35 vuotta 2 50

yli 35 vuotta 2 50

Työkokemus työyksikössä

alle 5 vuotta 2 50

yli 5 vuotta 2 50

Työyksikkö

sisätautien sairaansijat 0 0

oeratiiviset sairaansijat 2 50

sisätautien ja opera-

tiiviset sairaansijat 2 50

Sairaanhoitajien ikä vaihteli 24 vuodesta 46 vuoteen. Sairaanhoitajien työkokemus vaihteli 2 kuu- kaudesta 11 vuoteen. Sairaanhoitajat työskentelivät seuraavasti: pelkästään sisätautien sairaansijoilla ei työskennellyt kukaan, operatiivisilla sairaansijoilla työskenteli 2 hoitajaa ja 2 hoitajaa työs- kenteli sisätautien ja operatiivisten sairaansijojen varahenkilöstössä.

(28)

5.2 Aineiston keskeiset tulokset

Sairaanhoitajat, joilla oli työkokemusta vuodeosastolla alle 5 vuotta, kokivat perhehoitotyön vie- raana tai sitä ei koettu tärkeänä vuodeosastotyössä. Silti omaisten ja perheiden osuus hoidossa koettiin tärkeänä osana potilaan toipumista ja jaksamista. Yli viisi vuotta työkokemusta omaavat hoitajat käsittivät perhehoitotyön tärkeänä osana vuodeosastolla tehtyä hoitotyötä. Kaikki haastateltavat toivat esille sen, että perhehoitotyön pitäisi olla osana yksiköissä toteutettavaa kokonaisvaltaista hoitotyötä.

Hoitajien käsitys perhehoitotyöstä on sitä, että perhe on otettu mukaan hoidon joka vaiheessa ja perhehoitotyön toteuttaminen on moniammatillista ja lähtee nimenomaan potilaan sen hetkisistä tarpeista. Perhehoitotyön merkitys korostui potilaan hoitaessa itse sairauttaan varsinkin iäkkääm- pien potilaiden kohdalla. Tärkeänä pidettiin myös huomion kiinnittämistä perheen jaksamiseen kulkea potilaan rinnalla sekä perheen välisten ihmissuhteiden vaikutuksiin potilaan toipumiseen.

Kiire ja kiireellisten hoitotehtävien priorisointi vähensi perhehoitotyön toteuttamisen mahdollisuuksia.

Sairaanhoitajien käsitysten mukaan perhehoitotyön kehittämisen pääkohdat ovat perhehoitotyön osaamisen varmistaminen, perhehoitotyön näkeminen osana toteutettavaa hoitotyötä. Perhehoi- totyötä tukevat struktuurit yksiköissä, perheen osallistumisen mahdollistaminen ja perhehoito- työn toteuttaminen moniammatillisesti

5.3 Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön tarpeellisuudesta

Taulukkoon 3 on koottu tiedonantajien käsityksiä perhehoitotyön tarpeellisuudesta. Sairaanhoi- tajien kertomana perhehoitotyön merkitys tuli esiin perheenjäsenen sairastuttua vakavasti. Myös kuolevan potilaan omaisten huomioiminen korostui vastauksissa. Muutokset potilaan tilassa koettiin tärkeänä informoida perheelle samoin kuin perheen jaksamisen tukeminen kuoleman lähei- syydessä.

(29)

”Vatsakirurgialla on paljon syöpäpotilaita, että kun vaikea sairaus todetaan niin kyllähän muuttaa elämän perustuksia aika tavalla, niin konkreettisesti päällisin puolin miettis tu- kea ihan siihen selviytymiseen. Huomioidaan sitä perhettä ja niiden jaksamista ja miten sen perheen dynamiikka vois vaikuttaa siihen jaksamiseen.”

”Jos vakavakin sairaus on, niin potilas saattaa tulla hieman muuttuneena takaisin kotiin.

Mikä on perheen jaksaminen hänen rinnallaan.”

”Sitt täytyy sanoa, että valitettavasti meillä on noita saattohoitovaiheen potilaita, niin huo- maa, että perhe tulee huomioitua huomattavasti enemmän ja jos tulee joku akuutti vaihe ja potilas huononee äkkiä, nin siitä kanssa.”

Potilaiden omahoidon ohjaus ei aina riitä, vaan tarvitaan myös perheelle tietoa sairauden hoidosta ja sen tarvitsemista toimenpiteistä. Omaisten ohjaus osana perhehoitotyötä käsitettiin merkityk- selliseksi potilaan selviytymisen onnistumiseksi kotiutumisvaiheessa. Osa itsehoitona toteutetta- vista toimenpiteistä ovat vaativia ja varsinkin iäkkäämmät potilaat tarvitsevat apua.

” Ohjauksellista haavanhoitoa tarvitaan, jos se tulee kotiin ja varsinkin jos ihan avanne tehdään, niin aina on hyvä, jos siinä on joku esimerkiksi perheenjäsen mukana, joka opet- telee ja tulee siihen hoitoon mukaan.”

Yhteydenpidon tukeminen koettiin merkittävänä perhehoitotyön osana. Yhteydenpitoa tuettiin kekseliäästi niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ollut puhelinta tai tarvittavaa tietotekniikkaa.

”Otettiin lääkärin kiertokärryt käyttöön ja saatiin vähäistäkin tekniikkaa käytettyä siinä ja vietiin osaston puhelimia, jos joku halus juttelee ja omaa puhelinta ei ole”.

Perhehoitotyön merkitys koettiin kotiutumisen yhteydessä varsinkin perhe- ja kotitilanteen sel- vittämisen osalta tärkeänä esim. ovatko olosuhteet toipumista tukevat, asuuko potilas yksin vai

(30)

perheessä, minkälainen perhe on ja onko perhe valmis ottamaan potilaan vastaan. Kokemusta oli myös niistä seurauksista, kun potilaiden perheolosuhteista ei ollut ehditty ottamaan selvää.

Saattoi olla, että potilas oli kotiutettu olosuhteisiin, joissa selviytyminen oli osoittautunut mah- dottomaksi.

”Perhe aika pitkälti tulee siinä hoidon aikana mukaan kuvioon ja kun potilas kotiutuu, niin yhä vahvemmin selvitetään, että mikä on potilaan kotitilanne, onko perhettä, mitkä hänen kotiutumismahdollisuutensa ovat, mikä on perheen jaksaminen eli tässä pitää kokonais- valtaisesti ajatella, se ei ole vain se potilas, vaan se on myös se potilaan perhe, joka vas- taanottaa sen potilaan. Välillä potilas laitetaan kotiin kiireestä johtuen huonoin eväin.”

Perhehoitotyön merkitys potilaan voinnin kannalta koettiin tärkeänä silloin, kun potilas tarvitsee perheen tukea oman sairautensa hoidossa tai kuntoutumisessa. Tärkeänä koettiin myös se, että selvitetään perheen voimavaroja kulkea potilaan rinnalla sekä perheen välisten ihmissuhteiden vaikutusta potilaan toipumiseen. (Taulukko 3).

Taulukko 3. Perhehoitotyön tarpeellisuus

Sairaanhoitajien käsityksiä siitä, mihin perhehoitotyötä tarvitaan

Käsitysten ryhmittely Keskeiset käsitykset

Lasten huomioimiseen ja heidän vointinsa arvioimiseen

Omaisten voinnin, jaksamisen ja vai- kutusten arviointi

Perhehoitotyö osana kokonaisvaltaista hoitotyötä Perheen jaksamisen arviontiin

Perheen dynamiikan vaikutuksen arviointiin potilaan jaksamiseen ja toipumiseen Perheen valmistamiseen potilaan kuolemaan

Informointi ja tuki

Potilaan voinnin äkillisten muutosten infor- mointiin

Omaisten ohjausta potilaan sairauden hoidossa

Potilas- ja omaisohjaus

Potilaan ja omaisten ohjaus tukiasioissa

(31)

5.4 Perhehoitotyön toteuttaminen sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla

Taulukkoon 4 on koottu sairaanhoitajien käsityksiä perhetyön toteuttamisesta sisätautien ja kirur- gien vuodeosastoilla. Käsitys perheestä oli sairaanhoitajilla monipuolinen ja -tahoinen. Potilaan määrittely omasta perheestä nähtiin perheen lähtökohtana. Potilaan perhe saattoi olla joko ainoa tytär tai käsitti sekä serkut, sedät että tädit. Toisaalta haasteena nähtiin se, että kiireellisten hoito- tehtävien ohessa ei ehditä ottamaan selvää, mitä perhe kullekin tarkoittaa.

”Semmoista monipuolista, että siinä huomioidaan kaikki. Ihan lapsista lähtien, ihan lap- sen tasolta saataisiin huomioitua kaikki ikäryhmät. Sitten puolisot ja sitten jos vaikka van- hempia voi olla tai ihan kuka se läheinen nyt sitten on ja mikä käsittää sitten sen perheen, että niitäkin on tänä päivänä niin erilaisia, sitten siinä monesti kuten sanoin jo aikaisem- min, että kun ollaan niitä kirurgisia niin myö ei ehkä päästä niin syvälle sen potilaan elä- mään että päästäisi selville että mitä se perhe tarkoittaa kellekin.”

Osalla hoitajista oli käsitys, että perhehoitotyötä tehdään huomioimalla perheet ja läheiset heidän käydessään potilaan luona sairaalassa.

”Ainakin itse pyrin heidätki huomioida. Monet sitten hämmästyyki että heilleki puhutaan ja näin ovat yllättyneitä siitä monesti. Varmaan sillei positiivisesti hämmentyneitä, että heiltä kysyttiin jotakin vaikka kuulumisiaki ja muutaki.”

Luottamuksen luominen perheeseen nähtiin avaintekijänä onnistuneeseen perhehoitotyöhön.

”Ei saada oikein luotua sitä syvää potilassuhdetta sitt siihen, vaikka vakavissa syöpäpoti- lastapauksissa tai muissa sitten se vaatii vähän enemmän ja vaatii että se ihminen, se potilas rupee luottamaan hoitajaan ja tulee luottamuksellinen hoitosuhde. Jos näin voi sanoa, se vaikuttaa.”

(32)

Perhehoitotyöhön liittyvä koulutus antaa työkaluja perheen kohtaamiseen ja asioiden puheeksi ottamiseen. Osalla hoitajista oli Lapset puheeksi -koulutus, joka nähtiin merkityksellisenä osana nykyistä perhehoitotyön osaamista.

”Meillä oli tämä LP (lapset puheeksi) ja pystyttiin me syöpähoitajat käymään se koulutus niin siinä pystyttiin huomioimaan muutamia perheitä ketkä oli syöpäpotilaina kun oli ihan nuoria lapsia ihan kouluikäisiä niin siinä sitten päästiin niin syvälle että päästiin ne lapset kunnolla huomioimaan vaikka oli viikon hoitojakso.”

Perhehoitotyönä käsitetään tilanteet, joissa potilasta tapaamaan tulleet omaiset ja läheiset huomioidaan, heidän kanssaan keskustellaan ja vastataan kysymyksiin. Näissä tilanteissa koettiin tär- keänä se, että perheen todellinen tilanne saatiin keskustelemalla selville. Tätä hoitajan käsityksen mukaan tuki tilanteet, joissa hoitaja kuuntelee potilasta ja pystyy poimimaan mahdollisia viestejä siitä, että potilaan perhesuhteet tai muut kotiutumisen olosuhteet eivät ole kunnossa ja ohjaa- maan ja potilaalle ja perheelle tukea. Perhehoitotyön onnistumisen koettiin myös vaativan sai- raanhoitajalta tilannetajua ja pysähtymistä odottamattoman reaktion äärelle. Perhehoitotyötä hoitajien näkemyksenä on myös puhelinkeskustelut, jos perhe ei asu lähellä sairaalaa eikä pysty vierailemaan potilaan luona.

”Pitää olla hoitajan anturit tykillä että mikä on tilanne, että esimerkiks potilas ei ole ha- lunnut kotiutua ja ruveta miettimään mistä se johtuu, että potilas ei halua kotiutua

” Me kerrotaan se potilaan tilanne, mitä potilaalle on tehty ja mitä tulleen tekemään ja mitä tutkimuksia sun muuta. Kyllä se käytäntö jää vähän siihen, että monet omaisista voi olla hyvinkin avoimia ja kertoo…”

”Kyllä aika monessa tilanteessa niin, olis pitäny olla omainen läsnä tai puhelinyhteys…”

vältyttäis niiltä turhilta soitoilta.”,

(33)

Sairaanhoitajat kokivat, että kiireetön moniammatillinen osallistuminen, jossa hoitajien lisäksi oli- sivat mukana myös esimerkiksi lääkärit ja fysioterapeutit, olisi perheitä hyödyttävää perhehoito- työtä. Silloin olisi aikaa molemminpuolisille kysymyksille. Omaisilla on paljon kysymyksiä liittyen sairauteen ja hoitoon, johon he kaipaavat vastauksia suoraan hoitavalta lääkäriltä.

”Kiireetön tilanne, että siinä olis moniammatillinen tiimi mukana eikä ainoastaan hoitaja- tasolla, että siinä olisi lääkärit – kirurgit mukana, jos miettiin että leikkauspotilaita on aika paljon, niin fysioterapeutitki olis mukana, ja varmaan se olis tosi ihanteellista.”

Perhehoitotyön totuttaminen edellyttää sekä hoitajien että potilaiden ja heidän perheidensä halua osallistua ja sitoutua perhehoitotyöhön.

”Ja ett se olis molemminpuolista, että se hoitaja on innostunut siitä ja haluaa tehdä sitä, mutta että se potilas suostuis myös siihen tai olis suostuvainen siihen, että hänkin olis halukas siihen, että huomioitas kokonaisvaltaisesti sekä sitä tilannetta että myös sitä per- hettä.”

”Semmosta innostavaa työotetta että ollaan kiinnostuneita tavallaan eikä.. se on ehkä vaan niin kirurgisen sairaanhoitajan selkärangassa että sä innostut vaan siitä tehtävästä että näkis sitten vähän pidemmälle.”

”Että jos on joku nuorempi potilas, niin ennen leikkaukseen lähtöä on joskus vanhemmat ollut tsemppaamassa ja menneet itseasiassa potilaskuljettajan mukana joskus sinne leik- kaussaliin asti.”

Onnistuneinta perhehoitotyön koetaan olevan silloin, kun sairaanhoitajan antoi tietoa ohjauksel- lisella työotteella rauhallisessa tilanteessa. Yhden hoitajan käsityksen mukaan onnistumista lisäisi se, että potilas voisi tavata samoja hoitajia myös kontrollikäynneillä, jolloin perhehoitotyön pro- sessista saataisiin jatkuva hoitopolun joka vaiheessa.

(34)

”Esimerkiksi avannepotilaiden hoidossa otetaan puoliso tai kumppani mukaan siihen opettalemaan ja totuttelemaan uuteen asiaan. Se on osa sen henkilön seksuaalisuuttaki.”

”Semmoista pitkäjänteisyyttä, että ko miettiin kirurgian puolella, että se jatkuis myös, ko potilaalle tulee kontrolleja ja ehkä jotenki saatais sitä poluissa pitemmälle, ko ei ne hoito- polut tyssää vain välttämättä siihen, kun on tuolla osastolla, että sitä jatkuvuutta tulis siihen. ”

Kaikkien vastaajien mielestä suurin este perhehoitotyön toteutumiselle oli kiire, jonka ajateltiin johtuvan sairaalan tulostavoitteellisuudesta ja liian niukasta henkilökunnasta. Hoitajien näkemys oli, että yksittäisen potilaan luokse ei ehdi pysähtymään ja keskittymään laajemmin hänen asioi- hinsa. Tämä nähdään riskinä esimerkiksi potilaan kotiutumistilanteissa.

” Täällä sairaalassa pyritään vaan siihen tuloksellisuuteen ja siten aikataulutus nakuttaa vaan, että ei voija jäähä odottelemaan niitä omaisia. Seuraavaan vaan kehiin. Että lääkä- reillä on hirvee kiire koko ajan. Niitä on liian vähän varmaankin, niinku hoitajiakin.”

Hoitajien käsityksen mukaan kiire pakottaa priorisoimaan asioita akuuttien työtehtävien ja perhe- hoitotyön välillä huolimatta siitä, että perhehoitotyö nähtäisiin arvokkaana hoitotyön osana.

”Semmonen keskustelu olis tosi tärkeetä. Että olis tota kiva jutella enemmänkin, mutt joskus on niin kiire, että ei ehi.”

” Se kiire hoitotyössä tuo niin paljon haasteita siihen, että on niin, että potilas laitetaan kotiin vähän heikoin eväin. Meillä ei ole aina sitä tietoo, mihin oloihin se potilas kotiutuu.

Kun on kuus potilasta per hoitaja, niin ja muutama huonokuntoisempi siinä niin sinä jää nämä omatoimiset kotiutujat lapsipuolen asemaan.”

”Nyt mennään vähän niinkö tauti eellä”.

(35)

Perhehoitotyön esteenä voi olla hoitajan tai koko työyksikön asenne perhehoitotyötä kohtaan.

Perhehoitotyötä ei nähdä tarpeellisena tai se koetaan ylimääräiseksi työtehtäväksi, joka ei kuulu vuodeosastolla työskentelevän hoitajan työhön. Omaiset voivat nähdä hoitajat vaikeasti lähestyt- tävinä. Lisäksi perheet voidaan kokea vaikeina kohdattavina tai potilas ja tämän omaiset eivät halua puhua omista asioistaan ja ongelmistaan. Potilaan sairauden vaihe joskus estävänä tekijänä.

”Vierailuajat on aika rajattuja”.

”Onhan se hoitajasta kiinni, kysyykö, että miten sä voit kotona tai miten perheesi pärjää”.

” Se on siitä kiinni ovatko potilas ja potilaan omaiset semmoisia, että avautuvat omista asioistaan vai onko silleen, että potilas suuren piirtein vain tervehtii”.

”Mutta sitten on niitä tosi vaativia omaisia, joitten kanssa ei tahdo pärjätä aina, mutta sehän on yleensä se omaisen hätä siitä potilaasta.”

”Kyllähän ne murheet siellä kotona on aika isoja, vaikka ei tiijä yhtään, mitä toiselle kuuluu ja mikä on homman nimi ja ei se oo ihan helppoo välttämättä tulla meiltä kysymäänkään.”

Perhehoitotyön esteeksi koettiin hoitajien tiedon puute perhehoitotyön mahdollisuuksista, tavoit- teista ja menetelmistä. Osalle haastateltavistakin perhehoitotyön sijoittaminen somaattisille vuodeosastoille tuntui vieraalta.

”Tiedon puute, se varmaan on.”

”Koska vaikka ollaan vakavienkin diagnoosien äärellä, mitkä kerrotaan niinku siinä tilan- teessa siinä, niin se omainen vaan sattuu olemaan paikalla, mutta sitä ei kutsuta siihen tilanteeseen mitenkään erityisesti”.

(36)

Vallitseva poikkeuksellinen pandemiatilanne rajoitti perhehoitotyön toteuttamista osastoilla, koska vierailuja ei sallittu. Tällöin osa potilaista koki yksinäisyyttä, joka saattoi johtua myös siitä, että ei ollut välineitä, millä pitää yhteyttä omaisiin. Tätä koetettiin lievittää tarjoamalla potilaille käyttöön esimerkiksi sairaalan puhelimia. Toisaalta nähtiin, että omaisiin oli mahdollisuus pitää yhteyttä muulla tavoin esimerkiksi puhelimitse saada potilaan taustoista tärkeää tietoa.

”Varmaan se on paljon näkynyt kun on korona, että kun ei pääse vierailemaan, että me ei päästä näkemään sitä potilaan elämään, mitä se perhe on. Jos puhut jonkun omaisen kanssa viis minuuttia, niin saa paljon tietoa”.

” Nyt korona-aikana huomas, että kun eivät ole päässeet omaiset vierailemaan, niin ehkä sitä yksinäisyyttä on enemmän.”

Perhehoitotyötä todettiin rajoittavan vallitsevat rajoittavat olosuhteet kuten työvoiman vähyys ja pandemia, sairaanhoitajien, potilaiden ja omaisten henkilökohtaiset ominaisuudet, yksikköjen perhehoitotyötä rajoittavat rakenteet kuten vierailuajat ja perhehoitotyön osaamattomuus. (Tau- lukko 4).

(37)

Taulukko 4. Perhehoitotyön toteuttaminen sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla

Sairaanhoitajien käsityksiä siitä, miten perhehoitotyötä toteutetaan sisätautien ja kirurgian vuodeosastoilla

Käsitysten ryhmittely Keskeiset käsitykset

Perhe valmistautunut potilaan voinnin muu- toksiin tai kuolemaan

Omaisten informointi ja tuki Perheen mukaan ottaminen hoidon joka vaiheessa Omaisia informoidaan potilaan hoidon keskei-

sitä toimenpiteistä ja hoidon jatkumisesta Omaiset osaavat ohjata potilasta tämän hoidossa ja lääkitysasioissa

Omaiset hoidon toteuttajana

Omaiset osana hoitoa ja hoidon toteuttajina

Potilaan turvallinen kotiutuminen Potilaan psykososiaaliseen tilanteeseen perehtyminen

Kiinnostus potilaan tilanteesta ja hyvä tilanne- taju/ asenne

Yksinäisyyden kokemuksen lieventyminen Välittäminen Luottamuksellinen hoitosuhde sekä potilaa-

seen että perheeseen

Potilaan tarpeisiin vastaa- minen moniammatillisella Moniammatillinen perhehoitotyö Hoidon jatkuvuuden turvaaminen työotteella

Perhehoitotyön jatkuvuus potilaan hoitopro- sessissa

moniammatillisella työotteella

Kiire Resurssien puute Rajoittavat olosuhteet ja ra-

kenteet Työvoiman vähyys

Pandemia Rakenteet

Rajatut vierailuajat

Hoitotehtävien priorisointi Systemaattinen perhehoitotyön toteutus puuttuu

Potilaan hoito diagnoosikeskeistä

Perhehoitotyön sattumanvaraisuus Tiedon puute Perhehoitotyön osaaminen

Perhehoitotyön osaamattomuus

(38)

5.5 Sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön kehittämisestä

Taulukkoon 5 on koottu sairaanhoitajien käsityksiä perhehoitotyön kehittämisen tarpeesta. Sai- raanhoitajat toivat haastattelussa esille sen, että perhehoitotyön pitäisi olla osana osastoilla toteutettavaa hoitotyötä, vaikka tällä hetkellä sen toteuttaminen onkin haasteellista ja osin toteutu- matta. Sairaanhoitajien näkemys oli, että perhehoitotyöstä tulisi jakaa enemmän tietoa sisätauti- kirurgisten vuodeosastopotilaiden kanssa työskentelevillä sairaanhoitajille, jotta kehitystyötä voi- taisiin tehdä näillä alueilla. Yleisesti sairaanhoitajat tarvitsisivat enemmän tietoa perhehoitotyöstä ja sen toteuttamisesta. Käsityksenä oli, että osa sairaanhoitajista toteuttaa perhehoitotyötä osaa- matta nimetä sitä.

”Jos tulis sitä tietoa että saatais jalkautettua sitä ihan sinne kenttähommaan ihmisille.”

”Tietoo hoitajille, se on mun mielestä ehkä että tällä nimikkeellä ei ehkä kukaan osaa sa- noa, että mä toteutan tommosta vaan että se on vaan semmosta potilaan hoito.”

”No ihan tämän käsitteen avaamista niinku kohta kohdalta, että mitä on perhekeskeisyys tai perhehoitotyö, että kyllähän varmaan jokainen ymmärtää suurin piiretin, mitä se tar- koittaa, mutta kunnolla, mitä se on ja mitä se käytäntö voisi olla ja miten sä käytännössä niin ku teet sitä – niinku tehdä siitä työkaluja. Ei niinkään tieteellistä taustaa tai käsitteitä, vaan konkreettisia, mitä sä voisit omassa työssä.”

Tarvittaisiin toiminnan kulttuurin muutosta, jotta päästäisiin irti vanhoista käsityksistä, mitä hoito- työn tulisi sisältää. Samalla tulisi tuoda sairaanhoitajille esille sitä, miten perhehoitotyöllä voidaan vaikuttaa potilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä toipumiseen. Tuotiin esille myös yhteis- työn mahdollisuus niiden eriloisalojen kanssa, joille perhehoitotyö on tutumpaa.

”Ehkä siinä on semmoset vanhat asenteet ja semmosetkin vielä ehkä vallalla tietyissä ju- tuissa, että niitä lähettäis muuttamaan.”

(39)

”Ne on loppupeleissä aika pieniä asioita, miten niitä voi viijä eteenpäin, että ymmärrettäis miten iso juttu se olis, jos sitä perhettä otettais mukaan.”

”Että jos alkuun nostettais vaikka muutamaan potilasryhmään: syöpäpotilaat, avannepo- tilaat, että tämmöisiin niitä ja sitten pikku hiljaa sais sitä niin kuin enemmän sisäistettyä ihmisille.”

Jotta perhehoitotyötä toteutettaisiin systemaattisesti, tulisi hoidon rakenteiden tukea tätä kehi- tystä. Esimerkiksi hoitotyön kirjaamisen pohjissa tulisi olla huomioituna perhehoitotyö. Digitaali- sen teknologian käyttöönoton mahdollisuus tuli myös esille, mutta sen mahdollisuuksia ei oikein tiedetty. Sairaalan rakenne mahdollistaa perheen ja omaisten osallistumisen ja yöpymisen siten, että potilailla on yhden hengen huoneet ja niissä omainen voi yöpyä. Tällä voi olla toipumista pa- rantava vaikutus ja vaikutusta muun muassa kivun kokemukseen. Muutamat hoitajat toivat esille perheen osallistumismahdollisuuksien parantamisen potilaan hoidon suunnitteluun esim. lääkä- rien tapaamisille sekä mahdollisuudella osallistua lääkärinkiertoon.

”Jos laitettais selkeesti ylös, että perhehoitotyön huomioiminen ja tehtäis sanotaanko nyt vaikka ihan ranskalaiset viivat sinne, että tämmönen ja tämmönen pitäis huomioida, kun meillä on leikkauspotilaan hoitopolku hyvinkin laitettu, että mitä pitää huomioida.”

”Ja sitten meillä on ihan semmoiset taskuun laitettavat tietopaketit eri potilasryhmistä, missä lukee mikä on tärkeä huomioida just tämän potilaan hoidossa, että jos vaikka sinne että pitää huomioida myös perhe”.

”No nyt eletään tämmöistä digiaikaa, niin pystyiskö semmoista käyttämään tässä – aina- kin nuoremmilla.”

”Toi on ihan huippu, että meillä pystyy olemaan läheinen yötä, että sitä vois tuoda vielä enemmän esille, että meillä voi yöpyä. Läheinen siellä auttaa myös meitä. Se olis hyvä, jos niille vois tilata vaikka ruoan siihen.”

”Lääkäreiden oli tosi tärkee olla enemmän mukana ja osallistua.”

(40)

”Monethan haluais tulla lääkärinkierrolle aamulla mukaan. Niissä se informaatio ta- pahtuu ja monesti se potilas ei ite osaa edes kysyä jotain juttuja kun on niin kipee ja näin, niin sitten vierellä se toinen kysymässä ja kuuntelemassa.”