60 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 7 / 2 0 0 9
osan ajastaan. Itse asiassa hän liik- kui maissa erittäin paljon, sekä ja- lan että ratsain. Hän tutustui Bra- silian sademetsiin, Argentiinan pampa-aroihin ja Tulimaan auti- oihin maisemiin sekä kiipesi Chi- lessä Andien rinteille aina Argen- tiinan puolella sijaitsevaan Mendo- zaan ja sieltä Chileä ja Argentiinaa erottavaan 3 800 metrin korkeu- dessa sijaitsevaan Uspallatan so- laan. Tutuiksi tulivat tietenkin myös Galápagossaaret, jotka syys- täkin yleensä mainitaan Darwinin yhteydessä, vaikka niiden kilpikon- nat eivät suinkaan olleet ainoa sy- tyke pian matkan jälkeen kehkey- tyneelle evoluutioteorialle.
Matkan varrella tavatuista kan- soista Darwinista kiinnostavimpia olivat tulimaalaiset, joiden alku- kantaisuutta hän ihmetteli, joskin ilman suurempia tunteenpurkauk- sia. Matkalla oli mukana kolme tu- limaalaista nuorta, jotka kapteeni FitzRoy oli tuonut edelliseltä mat- kaltaan Englantiin kasvattaakseen heistä kunnon englantilaisia, min- kä jälkeen heidät tuotiin jokseen- kin onnettomin seurauksin takai- sin kotiseuduilleen. Ainoa seikka missä Darwin antoi närkästyksen- sä näkyä, oli varsinkin Brasiliassa vallinnut orjuus. Hänen molemmat isoisänsä olivat olleet aktiivisia or- juuden vastustajia; eräiden väittei- den mukaan vastenmielisyys or- juutta kohtaan oli jopa johtanut hä- net itse evoluutioteoriaan.
Darwinin tekstin kääntäminen mille kielelle hyvänsä on melkoi- nen urakka. Biologi Pertti Ranta on selviytynyt käännöstyöstä hy- vin, vaikka tietty eleganssi Darwi- nin tyylissä on ehkä jäänyt tavoit-
tamatta. (Beaglen matkan jälkeen Ranta on vielä julkaissut uuden suomennoksen Lajien synnystä.) Suomentajan ansioksi on luettava joka luvun jäljessä olevat selityk- set, joissa käsitellään eläin- ja kasvi- lajeja, mutta myös maantieteellisiä nimiä, jopa historiallisia seikkoja.
Myös eräässä kohdassa olevan Ver- gilius-sitaatin suomennos on mu- kana, vaikka sen käännöstä ei alku- tekstissä olekaan. Varminta lienee- kin ajatella, että meikäläinen luki- jakunta ei juuri hallitse Vergiliusta alkukielisenä. Esipuheessaan Ran- ta toteaa pysytelleensä mahdolli- simman uskollisena alkutekstille ja säilyttäneensä esimerkiksi sellaisia nimityksiä kuin ”neekeri”, ”hotten- totti” tai ”villi-ihminen”. Tällainen anteeksipyytely jonkinlaisen poliit- tisen korrektiuden nimissä tuntuu vähän turhalta, koska vaihtoehto- jakaan ei juuri ole! Kuvaliite suo- mentajan itsensä ottamine moni- ne värikuvineen Etelä-Amerikas- ta, Galápagossaarilta ja Uudes- ta-Seelannista antaa kirjaan oivan lisän – mutta karttoja olisi saanut olla enemmän kuin pelkkä maail- mankartta etukannen sisäpuolella ja Galápagos-kartta vastaavasti ta- kakannen sisäpinnalla. Moni lukija katsoisi mielellään kartasta, missä Darwin kumppaneineen milloin- kin vaelsi. Hakemistonkin kustan- taja olisi voinut kirjaan kustantaa.
Charles Darwinin suurena esi- kuvana niin luonnontieteellises- sä matkailussa kuin orjuuden vas- tustamisessakin oli Alexander von Humboldt, jolla hänelläkin on muistovuosi meneillään. Hum- boldt kuoli 90-vuotiaana vuon- na 1859, puolisen vuotta ennen Lajien synnyn ilmestymistä. Vähän yli kolmikymmenvuotiaana hän oli retkeillyt ystävänsä kasvitietei-
August Strindberg ja Nordenskiöldin japanilainen kirjasto
Martti Blåfield
Bo Bennich-Björkman: Strindberg och Nordenskiölds japanska bibliotek. Kungliga Biblioteket 2007.
A. E. Nordenskiöldin Vega-laiva pysähtyi Japaniin kahdeksi kuu- kaudeksi Koillisväylän purjehduk- sen jälkeen syksyllä 1879. Vegaa huollettaessa Nordenskiöld keräsi 1 000 teoksen kokoelman japani- laista uutta ja vanhaa kirjallisuut- ta. Nordenskiöldin apuna oli Ma- sayuki Okuchi, joka laati kirjoista luettelon kommentteineen. Vegan palattua Koillisväylän purjehduk- selta 24.4.1880 japanilainen kirjas- to ja muuta tutkimusmatkalla han- kittua aineistoa oli esillä Tukhol- man kuninkaanlinnassa jo samana kesänä järjestetyssä suuressa Vega- näyttelyssä.
Japanilaisesta kirjastosta on sit- temmin tullut hyvin kuuluisa. Se on monien mielestä Euroopan paras japanilaisen kirjallisuuden kokoel- ma ja japanologien paljon käyttä- mä. Kirjoista laadittiin pian pai- nettu luettelo, mutta luettelon syn- tyvaiheet ovat jääneet pääasiassa lijä Aimé Bonplandin kanssa Etelä- Amerikan sisäosissa ja saavuttanut sittemmin luonnontutkijana maa- ilmanmaineen, häntä pidettiin jo- pa kaiken luonnontieteen symboli- na ja Napoleonin jälkeen Euroopan suurimpana kuuluisuutena. Olisi- kohan aika saada Humboldtinkin matkakertomus suomeksi?
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 7 / 2 0 0 9 61 hämärän peittoon. Piiloon on jää-
nyt myös se, mitä kirjaston suh- teen tehtiin kuninkaanlinnan Ve- ga-näyttelyä varten.
Upsalan yliopiston kirjallisuus- tieteen emeritusprofessori Bo Ben- nich-Björkman tuo valaistusta asi- aan. Hän on löytänyt runsaasti uu- sia tietoja kirjaston vaiheista ja August Strindbergin työstä sen pa- rissa.
Vegan tiedemiehiin kuului mm.
eläintieteilijä Anton Stuxberg, jon- ka läheinen ystävä oli Kuninkaal- lisen kirjaston amanuenssi August Strindberg, Röda rummetin tekijä, kuten Nordenskiöld häntä kerran kuvasi. Stuxberg kirjoitti ystäväl- leen, jonka tehtävänä oli luetteloi- da Kuninkaallisen kirjaston kiina- laista kirjallisuutta: ”ajatuksena on, että Sinä saisit työtä tämän aineis- ton kanssa”. Strindberg oli kiinnos- tunut Nordenskiöldistä ja hänen matkoistaan jo Jenisein tutkimus- matkojen aikaan ja sai Stuxbergin kautta tuoreita tietoja Nordenskiöl- din suunnitelmista. Samaan aikaan Strindberg oli aloittamassa kiinan kielen ja kartografian opintoja.
Bennich-Björkman tuo esille myös Walter Berendsohnin kiin- nostavan kirjoituksen Strind- bergistä ja Nordenskiöldistä. Hä- nen mukaansa ”Strindberg följ- de hans livs väg med verkligt stor beundran” ja ”Nordenskiölds per- sonlighet blev för honom till ett lit- terärt motiv, som han åter och åter använde i sina skrifter, ofta på de mest oväntade ställen och nästan varje gång på ett nytt sätt”.
Vega saapui Tukholmaan 24.4.
1880 ja heti valtavien tervetuliais- juhlien jälkeen alkoi Vegan lastin purkaminen. Kuninkaallinen kir- jasto oli muuttanut uuteen kirjas- torakennukseen Humlegårdeniin,
ja kirjaston tilat linnassa olivat vielä tyhjillään. Vega oli ankkurissa ku- ninkaanlinnan edessä kaksi viik- koa, kun Vegan tuomat kokoelmat ja näytteet siirrettiin linnaan.
Japanilaisen kirjakokoelman näytteille asettamisen ja luette- loimisen sai tehtäväkseen Norden- skiöldin pyynnöstä August Strind- berg. Hän laati myös vitriinien esit- telytekstit.
Beringin saarelta Norden skiöl- din hankkiman sukupuuttoon kuol leen merilehmän eli Rhytina Stellerin luurangon kokoamisen sai tehtäväkseen Nordenskiöldin ystä- vä, tohtori J. A. Palmén Helsingistä.
Mainittakoon, että Palmén sai tut- kia ja kirjoittaa myös Vegan mat- kan lintuhavainnoista ja -näytteis- tä. Palmén tekikin perusteellisen tutkimuksen. Palménille jäi aina- kin yksi näytteistä, spriihin prepa- roitu lusikkasirri, joka nyt on Luon- nontieteellisen keskusmuseon ko- koelmissa, mistä sen löysi muuta- ma vuosi sitten emeritusprofessori Matti Alanko.
Bennich-Björkmanin tutkimuk- sen alkutilanne oli se, että Strind- bergin japanilaisen kirjaston luette- loimistyöstä ei kuninkaallisen kir- jaston myöhemmän johtajan Uno Willersin mukaan ”ole jäänyt jälki- maailmalle tiettävästi mitään jäl- kiä”. Nordenskiöldin japanilaises- ta kirjastosta laadittiin 1980-luvul- la uusi luettelo ja sen esipuheen mukaan Okuchin käsinkirjoitet- tuun luetteloon oli tehty korjauksia ja täydennyksiä ”in pencil by diffe- rent hands”. Bennich-Björkmanin perusteellinen tutkimus paljastaa keille nämä ”eri kädet” kuuluivat.
Hän tuo esille joukon dokumentte- ja, jotka kertovat Strindbergin työs- tä. Keskeiset lähteet ovat löytyneet Kuninkaallisen kirjaston virka-ar-
kistosta, Ruotsin valtionarkistosta ja tiedeakatemian arkistosta Nor- denskiöldin papereiden joukosta.
Toukokuussa Strindberg sai kolmen kuukauden virkavapau- den Kuninkaallisesta kirjastosta
”Nordenskiöldin kirjastotyötä var- ten”. Keskeinen apuväline oli luon- nollisesti Okuchin luettelo. Siinä on kustakin teoksesta järjestys- numero, teoksen nimi, teoksen ni- mi ranskaksi, lyhyt ranskankieli- nen kuvaus teoksen sisällöstä, pai- novuosi ja teoksen osien lukumää- rä. Asettaessaan kirjakokoelman näytteille Strindberg on tarkista- nut Okuchin luettelon merkinnät ja tehnyt korjauksia luokkamer- kintöihin kirjaston käytössä olleen systematiikan mukaisesti. Lisäksi Strindberg on korjannut ja täyden- tänyt teosten nimien käännöksiä.
Strindberg on usein kirjoittanut va- paampia kuvauksia kirjan sisällös- tä kuin Okuchi. Okuchin luettelon korjaukset on tehty Strindbergin ja hänen apunaan kuukauden olleen japanilaisen Naoshi Sagisakan kä- sialoilla. Elokuun lopussa Norden- skiöld maksoi Strindbergille Stux- bergin välityksellä 200 kruunua. Se oli vähän vähemmän kuin Strind- berg olisi saanut palkkaa kirjasto- virastaan.
Strindberg kertoi kesällä 1880 Nordenskiöldille ranskalaisesta Leon de Rosnystä, joka hoitaisi luet- telon painattamisen Pariisissa, sillä lähempänä ei ollut kirjapainoa, jos- sa painettaisiin japaninkielistä teks- tiä. Strindberg hoiti myös neuvot- telut de Rosnyn kanssa kevääseen 1881 saakka, jolloin hän jättäytyi pois hankkeesta. Sanomalehdissä syyskuussa olleiden tietojen mu- kaan ”Strindbergin tekemä japani- laisen kirjaston luettelo ja kuvaukset ovat valmistuneet ja lähtevät näinä
62 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 7 / 2 0 0 9
päivinä Pariisiin painettaviksi”. Pai- notyö alkoi elokuussa 1881. Pariisin lähetystön arkistoon on jäänyt luet- teloon liittyvää kirjeenvaihtoa ja ve- doksia. Strindberg lähetti luettelon osia Pariisiin jo keväällä 1881.
On sanottu, että Nordenskiöld olisi pyytänyt Strindbergiä avusta- jakseen Vegan matka -kirjan teossa.
Strindbergin tehtävänä olisi ollut toimittaa ja osittain kirjoittaa, et- siä lähdeaineistoa sekä pitää huol- ta esimerkiksi valokuvista ja puu- piirroksista. Tämän työsuhteen on sanottu kestäneen vain puoli päi- vää. Varmuudella tiedetään, että Nordenskiöldiä avusti kirjan teos- sa toinen Kuninkaallisen kirjaston amanuenssi, E. W. Dahlgren. Bo Bennich-Björkman sanoo painok- kaasti, ettei hän ole löytänyt laajas- ta lähdeaineistostaan mitään täl- laiseen pyyntöön viittaavaa pait- si Strindbergin oman muistelman ja E. W. Dahlgrenin muistelman.
Bennich-Björkman pitää näitä epäluotettavina, sillä Strindbergin muistelma on kirjoitettu 30 vuotta tapahtuman jälkeen ja Dahlgrenin 50 vuotta myöhemmin.
Tukholmassa perustettiin vuon- na 1862 muiden muassa Nordens- kiöldin aloitteesta tieteellis-kir- jallis-taiteellinen Sällskapet Idun.
Syksyllä 1880 Nordenskiöldin ja seuran monivuotisen sihteerin Harald Wieselgrenin ehdotukses- ta Strindberg ja Stuxberg oltiin kutsumassa seuran jäseniksi. Jä- seneksikutsumismenettely oli mo- nimutkainen ja herrat kutsuttavat odottivat kokouspaikan, ravinto- la Phoenixin Kellarisalissa, minne Stuxberg sai lopulta Nordenskiöl- diltä kirjelapun: ”Sinut ja Strind- berg on valittu. Tulkaa heti ylös.”
Strindberg kertoi myöhemmin, et- tä Nordenskiöld tarjosi kaikille Ve-
ga-kokoelman parissa työskentele- ville (puolisen tusinaa henkilöä) aamiaisen tukholmalaisessa ravin- tolassa ja ”vapaaherra heitti tittelit pois nuorten kanssa, vanhoja siel- lä ei ollutkaan”.
Elokuussa Nordenskiöld lah- joitti japanilaisen kirjaston Tukhol- man kuninkaalliselle kirjastolle ja antoi kirjastolle samalla velvoitteen valvoa luettelon painamista. Tämän takia kirjaston virka-arkistoon syn- tyi runsas luetteloa koskeva kirjeen- vaihto. Nordenskiöld sitoutui kui- tenkin maksamaan painokulut. Lu- ettelon painaminen maksoi lopulta noin 7 000 frangia ja oli 2,5 kertaa enemmän kuin vuonna 1881 saatu 15 painoarkin mukaan annettu tar- jous. Painetussa luettelossa oli 48 painoarkkia. Kulut Nordenskiöld kirjasi ”Vega-matkan tieteelliseen työskentelyyn”.
Nordenskiöldin lahjoitettua ja- panilaisen kirjaston Kuninkaalli- selle kirjastolle Strindbergin työ- tä jatkoi E. W. Dahlgren. Kun luet- telo vuoden 1883 lopulla tuli val- miiksi, luettelon esipuheessa ei sanallakaan kiitetty tai edes mai- nittu Strindbergin työtä. de Ros- nyn luettelon esipuheen kirjoit- ti professori Léon d’Hervey. Mutta miksi Strindbergiä ei edes maini-
ta esipuheessa? Strindberghän sa- noutui itse irti luettelon painatus- työn valvonnasta vuonna 1881 läh- tiessään muutamaksi vuodeksi ul- komaille, Eurooppaan. Tämän ei uskoisi olevan syynä hänen työn- sä täydelliseen unohtamiseen. Ben- nich-Björkman on löytänyt Nor- denskiöldin muistiinpanon, jonka mukaan esipuheessa pitäisi sanoa, että luettelon ovat tehneet Tukhol- massa Strindberg ja Sagisaka, hei- dän luetteloaan on työstänyt de Rosny ja painovuosien tarkista- misessa on avustanut Dahlgren.
Bennich-Björkmanin mielestä yk- si mahdollinen selitys on siinä, et- tä Ruotsissa oli esipuheen viimeis- telyn aikana vihamielinen suhtau- tuminen Strindbergiin. Jo tuolloin Kuninkaallisen kirjaston vaikutus- valtaisten virkamiesten ja muiden Nordenskiöldin oppineen piirin asenteet Strindbergiä kohtaan oli- vat tulleet kriittisiksi, niinpä alkoi tuntua siltä, että hänen kiittämisen- sä esipuheessa ei olisi paikallaan.
Strindberg ei saanut luetteloa sen valmistuttua. Vuonna 1889 – palattuaan Euroopasta taas Ruot- siin – hän pyysi erään ystävänsä vä- lityksellä Nordenskiöldiltä ”luette- lon, jonka kanssa minulla oli vähän työtä, mutta joka on liian kallis mi- nun ostaa, jos sitä nyt on myytävä- näkään.” Strindberg lisäsi kirjee- seensä vielä alaviitteen: ”Ja jota en ole koskaan nähnyt.” Strindberg il- meisesti sai luettelon, sillä vuon- na 1892 Tukholman huutokaup- pakamarissa myydyssä Strindber- gin kirjakokoelmassa oli teos, joka huutokauppaluettelon niukkojen tietojen perusteella oli ilmeisesti japanilaisen kirjaston luettelo.
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja Nor- denskiöld-tutkija.
August Strindberg Richard Berghin maalamassa muotokuvassa vuonna 1905.
