Mutta mitäs tapahtui meille rouville sillä aikaa kuin miehemme olivat purjeita kuivaamassa? · DIGI

Wmustfuosi,

oi

tervetullut,

Jo kesytä voimakkaat, 13 Ett onnentoukoa tehdä

Voi pienet kansat ^ja maat.

ilat voima jos

raa'ast

ulikaa.

Lain työntäen■pohjaltaa.n,

Uusvuosi,

tok'

uskolliina,

Käy oikeutta 'puoltaimion!

Vie Suomen kansa Imin ennen Olii Inirimon kurkkujen,

Vie vierellä

kansakuntain,

Ohi ivimion

tiiiskuisen!

rairäUMi.

Onnellista uutta vuotta!

—*?*—+■

Toim i

11

aja t :

^-t—

«

^4—

K. W. JÄRNEFELT. K. BROFELDT. P. BROFELDT.

N:o I

UUSI KUVALEHTI.

Jaakko Ilkka.

Palanen nuijasodan

historiaa.

A. B. M.

Kirjoitti

Se aik' oi'^ajoist'ankarin Ja itkun aika varmaan.

Kun käsissä Klaus ^Flemingin OI1^ohjatmaamme armaan.

Kaarlo Kramsu.

lakeuksilla^on

syntynyt

^monta

i&

Suomen kuuluisinta ja etevintä miestä.

Mutta sieltä

ovat

^myös kotoisin maamme suurimmat pahantekijät. Niillä seuduin ou- kinkansa kiihkeämpää luonteeltaan^jakuuma- verisempää kuin muualla Suomessa. Olojen ja

asianhaarain

mukaan sitte nuo uhkuvat voimat purkautuvat joko miehuullisiin ^maine- töihin taikka taas hurjiin rikoksiin.

Mutta sitkeää kestäväisyyttä, joka kui- tenkin on

suomalaisen

^luonteen

päävoimaksi

katsottava, ei Suu-Pohjan tulisella väestöllä ole siinä määrässä kuin heidän tyvenem- millä ja

hitaampiliikkeisillä

veljillään muussa

Suomessa. Sillä ukkospilvi ei sada kauvan.

Tämän suupohjalaisten luonteen mukai- nen oli myös

heidän

^{v. 159}t? nostamansa kapina, joka on

tunnettu ~Ilkkaisen

^sodan"

nimellä.

Jaakko Pentinpoika Ilkka eli Ilkkainen oli köyhä, vaan uljasmielinen talonpoika Ilma- joen pitäjään

Kokkolan

kylässä. Hänen suku- peräänsä ei ^tunneta, ainoastaan se maine, jonka hän itsa on hankkinut. Talo hänellä oli pieni ja hallan arka. Minkä vilu jätti, se meni veroista ja muista rasituksista. Niin pysyi Ilkka köyhänä, vaikka teki työtäkuin karhu.

Samassa kylässä asui hänen ^lähimpänä naapurinaan toinen Jaakko Pentinpoika^Ilkka, jonka syntyperä kyllä ^tunnetaan, vaan ei paljo muuta. Isä oli ollut avaran Kyrön piirin nimismies, ja poika oli jo siitäkin syystärikas ja mahtava. Hänellä oli vankka ja

hyväpohjainen talo, alaltaankin

^enempää

kuin puolta suurempi köyhän Ilkan taloa.

Sen lisäksi hän vielä oli vapaa

veroista,

kun oli

ruvennut ratsumieheksi

eli knaa- piksi Klaus Flemingin väkeen. Niinvähällä pääsi siihen aikaan verovapaaksi ja taval- laanPohjanmaan talonpojat olivat

aatelismieheksi. .

^ainaolleet

ylpeitä vapaudestaan ja keskinäisestä tasa-

arvoisuudestaan.

Heidän maakunnassaan ^ei ennen ollut verovapaita tiloja eikä heidän ollut tarvinnut kumarrella

aatelismiehu.

Mutta nyt oli alkanut heidän keskuudestaan

nousta

saman laista

knaappi-aatelia,

^kuin

muuallakin maassamme

tähän aikaan muo- dostui. Se tietysti lisäsi rasitusta köyhem- mille talonpojille ja muutenkin herätti heissä nurjaa mieltä niitä ^vastaan, jotka pyrkivät pois säädystään.

Pohjanmaan talonpojilla olisi pitänyt ^olla

toinenkin

etu muun Suomen

rinnalla.

He olivat omin neuvoin puolustaneet maakun- taansa viimeisessä Venäjän sodassa. Urhean ja

voimakkaan

Juho Vesaisen johdolla olivat he tehneet hirmuisia partioretkiä Vienan meren

rannoille

ja laajalta hävittäneet näitä Venäjän vallan kaukaisia rajamaita, joiden asukkaat

kuitenkin

sekä kansallisuudeltaan että kieleltään olivat puhtaita suomalaisia.

Kun Vesainen eräältä

tämmöiseltä

^retkeltä

palatessaan oli

saanut

surmansa salamur- haajan kädestä, antoi kuningas hauen nuo- relle leskelleen verovapauden jalahjoja ^muis- toksi miesvainajan

urostöistä.

Ja koska Poh- janmaan asukkaat olivat osoittaneet ^voivansa itse suojella rajojaan melkein ilman sota- väen

apiia,

vapautettiin

samalla

koko Pohjan- maa ratsuväen majoituksesta.

Tarvittaissa

piti talonpoikain itsensä olla valmiina teke- mään viholliselle vastarintaa.

Tätä etuoikeutta Pohjanmaan asukkaat eivät ollenkaan

saaneet

nauttia. Sillä kunin-

gas kuoli samana vuonna kuin se ^annettiin, ja hänen

käskynhaltijansa

Turun ^linnassa, ylpeä ja kopea Klaus Fleming ei ollut sem- moisesta etuoikeudesta

tietävmäänkään.

^Hän

majoitti ratsumiehiään

Pohjanmaalle

ⁿⁱⁱⁿ kuin muuallekin.

Silloin^näetoli voimassa^seonnetonsääntö, että sotaväki itse kokosi elatuksensa maa- kunnasta. ^Aika oli raaka ja melskeinen, sotaväki suureksi osaksi ulkomaalaista palk- kaväkeä, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hä- vennyt ihmisiä. He elivät kuin pedot talon- poikain

niskoilla,

ryöstivät tunnottomasti hei- dän omaisuuttaan ja tekivät miekka^kädessä kaiken laista väkivaltaa sekä miehille ^että naisille. Tämä rento elämä se oli houku- tellut monta varakkaampaa

inaamiestäkin

rupeamaan ratsumieheksi ja sen ^aseinansa turvissa ryöstämään ja hävittämään omaa kotimaatansa. Näin heidän oli helppo saada lähitalolliset pois mailtaan, joihin sitte pa- nivat renkinsä isännöitsijöiksi.

Haikeasti ^Pohjanmaan talonpojat tuon tuostakin valittivat, ettei

~heillä

^{ole koti-}

rauhaa, vaan surkeasti heitä rääkätään sekä teillä ^että tiepuolissa, jonka tähden toiset makaavat tapettuina, toiset oman pöytänsä päässä niin lyötyinä, ettei heistä ikinä tule tervettä miestä".

Valituksista ei kuitenkaan ollut

suurta

apua tähän aikaan. Suomen herrat pitivät kansaa vihollisena voimana ja ajattelivat, että~parempi ^maaautiona kuin uppiniskais- tenasuttavana". Pohjanmaan silloisesta vou- dista ja lain valvojasta ei näytä olleen ^vä- hintäkään turvaa, koska talonpojat uhkasi- vat

~lähteä

köyhistä kodeistaan^I', jos ei näitä miehiä panna viralta.

„Ennen

vanhaan an- nettiin vasikan nahka talolta voudin^tappa- jalle, vaan tästä antaisimme lehmän vuo- dan-', kerrotaan heidän sanoneen.

Suomen korkeimmassa käskynhaltijassa, marski Klaus Flemingissä olivat samat pai-

kallisvirkainiehet

herättäneet epäluuloa ja vihamielisyyttä Pohjanmaan talonpoikia vas- taan, jonka tähden hän ei kallistanut kor- vaansa heidänvalituksilleen, vaan pani usein valittajat ~salpojen ^taa",kun tulivat hänelle puhumaan asioistaan. Uusi ^kuningas asui kaukana Puolassa, ja marski koetti kaikin neuvoin ^estää talonpoikia menemästä ^hänen luokseen. Jos he joskus sinne pääsivätkin, ei ^kuningas välittänyt heidän majoitusva- paudcstaän enempää kuin Klaus herrakaan.

Varoitti vaan heitä

~rosvoamasta"

^ratsu-

miehille tulevaa ^elatusta, eikä

ottanut

asiaa sen tarkemmin tutkiakseen.

Vallan pitäjissä oli talonpojilla ainoas- taan yksi mahtava ystävä: kuninkaan ^setä Kaarlo herttua, jonka Ruotsin säädyt olivat

asettaneet

valtion hoitajaksi. Alituiseen kävi hänen luonaan valittajia Pohjanmaalta, ja herttua lähetti ankaria muistutuksia Suo- meen. Mutta ne eivät vaikuttaneet mitään.

Klaus Fleming sanoi tuntevansa ainoastaan yhden ^herran, nim. kuninkaan, eikä pitä- vänsä muista lukua. Niitä, jotka Kaarlo herttuan luona olivat käyneet, hän vainosi leppymättä ja ketä sai

käsiinsä,

kidutti Tu- run linnan komeroissa.

Ahkerimpia valituksen kävijöitä sekä^kii- vaimpia Flemingin ja

majoitusrasituksen

^vas- tustajia oli köyhä Jaakko Ilkka. Hänestä oli ilmeinen vääryys, että hänen köyhyydes- sään täytyi elättää knaapiksi

ruvennutta

^ri- kasta ^kaimaansa, jolla ei nyt, maassa val- litsevan rauhan aikana ollut muuta tehtä- vää eikä

muuta

^{halua kuin}

uuvuttaa

^lähin naapuri pois ^{tilaltaan, että}saisi senkin hal- tuunsa. Sen tähden ^tämäkoko maakunnan asia niin raskaasti painoi Ilkan sydäntä.

Ja sen tähden hän vihdoin asettui julkiseen vastarintaan: kieltäytyi antamasta mitään sotaväen ylläpidoksi. Ja voimakas mies kun hän oli, ei ollut hyvä mennä häneltä väki- sen mitään ottamaan. Muutamat

muut

^nou- dattivat hänen esimerkkiään, kunnes asia lopuksi tuli Klaus Flemingin korville. V.

1595 vangittiin Jaakko Ilkka ja eräitä ha-

tien tovereitaan sekä vietiin uppiniskaisen käytöksensä vuoksi Turun linnaan tasautu- maan. Ilkka näyttää olleen perheetön mies, koska hänen talonsa silloin jäi autioksi ja joutui kuin joutuikin hänen poissa ollessaan rikkaan Jaakko Ilkan käsiin. Mutta kau-

van ei Ilkka pysynyt Turun linnassa. Eräänä pimeänä ^yönä hän repi vaatteensa säikä- leiksi ja kiersi niistä köyden, jolla laskeusi alas pitkin linnan muuria. Sitte palasi hän kotiseudulleen Ilmajoelle, jossa paraillaan oli rohkeita tuumia syntymässä.

Kun Kaarlo herttua ei ^oman epävakai- sen asemansa vuoksi vielä tähän aikaan ^voi- nut masentaa Klaus Flemingin valtaa Suo- messa eikä luvata mitään varsinaista apua valittamassa kävijöille

pohjalaisille,

oli hän kerran tuskastuneena

sanonut:

„En

^muuta neuvoa tiedä kuin toimitta- kaa rauha omin käsin; onhan teitä siksi

monta,^ettävoitte, torjua.rasittajat päältäime, jos ei muulla, niinaidan seipäillä ja nuijilla.'' Nämä sanat iskivät kuin tulisoihtu kui- vaan risukkoon. Pohjan miehissä oli viha jo kauvan kytenyt, mutta nyt ^seriehahti ilmi liekkiin. Suomen talonpoika on aina kunnioittanut esivaltaansa ja ennemmin kär- sinyt kovaakin sortoa ja^{vääryyttä,}kuin ryh- tynytväkivallalla oikeutta hankkimaan. Vaan nyt oli Pohjan miehillä mielestään sekä^lail- linen oikeus ^ettäesivallan lupa pudistaa nis- koiltaan vihatun Klaus herran omavaltaisesti panema ies.

Isonkyrön kirkolla oli ^eräänä pyhäpäi- vänä marraskuun lopulla ^v. 1596 muutamia sotilaita kirkkomiesten joukossa. Joku siinä heitä nähdessään sanoi:

*„Nuo

konnathan ne ovat meillä rasituk- sena."

Siihen eräs toinen juovuspäissään lisäsi:

„Eipä

haittaisi,

jos niiltä ottaisi sisäl- mykset ulos."

Siitä sanat sakenivat ja riita kiihtyi tap- peluksi, jossa muuan sotamies sai kuoletta- van kolauksen kirveen hamarasta.

Paraat sotamiesten pieksäjät lähtivät sitte oluelle kirkon lähellä ^asuvan Yrjö Kontsas nimisen miehen luokse. Mutta juonnin aikana kerääntyi sotilaita isompi joukko, piirritti- vät talon, ottivat miehet kiinni ja veivät nimismiehen asuntoon yöksi. Aamulla oli aikomus lähteä kulettamaan heitä Turun linnaan. Nyt sotamiehet vuorostaan istuivat oluen ääreen ja iloitsivaturostyöstään,^josta toivoivat saavansa hyvän palkinnon. Mutta sydänyön aikana tuli talonpoikain joukko

arvaamatta

vieraiksi kemuihin ja vapautti van- gitut toverinsa juopuneen sotaväen käsistä.

Kahakassa sai taas yksi sotamies surmansa.

Näistä tapauksista levisi tieto salaman nopeudella lähipitäjiin. Kaikkialla ^se kat- sottiin kapinan merkiksi, ja talonpojat tart- tuivat miehissä aseihin. Alun tekivät la- pualaiset, ryöstivät ratsumiesten tilat ensin omassa pitäjässään ja sitte Kyrössä. Useim- mat talot he ryöstettyään sytyttivät tuleen, joskus taas muuten turmelivat vallattomuu- dessaan. Erään talon elukoilta esim. leik- kasivat päät poikki ja asettivat ne ikenet irvelleen joka ikkunaan, tervehtimään kotiin tulijoita. Missä tapasivat sotamiehiä, löivät heidät armotta

kuoliaaksi,

koettelivat niihin jousiaan tai upottivat jään alle. Mutta kes- kellä kostoaankin he säälivät syyttömiä.

Erään sotapäällikön vaimo oli niin typerty- nyt, ettei osannut lähteä pois palavasta ko-

distaan,

vaan olisi jäänyt liekkeihin, ellei- vät talonpojat olisi häntä pelastaneet.

Saalista olivat Lapuan miehet kyllä saa- neet ja mielin määrin herkutella ryöstetty- jen talojen ruoka- ja

juomavaroilla.

Mutta pelko Klaus herran kostosta saattoi heidät hetkeksi malttamaan mielensä.

Hän,

^{joka ei} ollut taipunut nöyrimpiinkääu

rukouksiin,

ei suinkaan antaisi anteeksi näitä väkivallan töitä! Ei

auttanut

enää muu kuin jatkaa samaan suuntaan ja koettaa saada aseihin

yhä enemmänväkeä jakiireesti. Sillä Kyrön-

Nro 1

UUSI KUVALEHTI.

kankaan toisella puolella, Satakunnassa, oli- vat ratsuväen pesäpaikat,

Kyrön ja Ilmajoen miehet yhtyivät heti lapualaisten kapinatuumaan. Näistä kolmesta pitäjästä täytyi ^jok'ainoan miehen lähteä matkaan, jos ei suosiolla, niin väkisin. Myös muista lähipitäjistä tuli miehiä joukottani.

Ja Perä-Pohjan asukkaille kirjoitettiin kirje, jossa pyydettiin heitäkin avuksi. ^Pyyntöön lisättiin sen ajan tavan mukaan uhkaus, ettähe muuten „tekevät sovinnon ^sotaväen kanssa ^ja yhdessä käyvät tappamassa kaikki liminkalaiset ja iiläiset".

Suuren moiset aikeet kytivät pohjalais- ten mielessä. He eivät pysähtyneet suoje- lemaan ainoastaan omaa maakuntaansa Klaus Flemingiltä ja hänen ratsumiehiltään, vaan päättivät pelastaa koko Suomen maan viha- tusta sortajasta. Kolincssaeri joukossa piti Pohjan miesten valua muihin maakuntiin ja nostattaa niiden kaikkien ^väestö yhteiseen yritykseen. Yhden joukon oli kulettava Poh- janlahden rantaa, toisen Savon ja Hämeen kautta ja kolmannen näiden välitse Kyrön- kankaan poikki. Näin ^kootun kapinalaineen piti, kaikki esteet ^{murtaen, vyöryä} Turun linnaa kohti. Tyly Klaus herra aijottiin ot- taa vangiksi, ja linna itse

„vaikka

hampain hajottaa, niin ettei jää^kiveä kiven päälle".

Hävitettävät olivat myös matkan varrelta kaikki aatelin ja ^sotaväen kartanot, paitse muutamani kansalle ystävällisten herrain.

Pääjoukko ^oli keskimmäinen, joka myös oli lukuisin. Sen päälliköksi ^jasiis koko ka- pinan johtajaksi valittiin pelkäämätön ja neu- vokas Jaakko Ilkka. ^Hänen mainehikasta pelastumistaan Turun linnasta muistutti vielä lyhyeksi keritty tukka, joka ennen retkelle lähtöä tuskin lienee ehtinyt kasvaa ^täyteen mittaansa, koska kansan runo sanoo ^tätä päällikköä „keropääksi". Alapäällikköjen jou- kossa tavataan ^myös ennen mainittu Yrjö Kontsas.

Joulukuun puolivälissä ^v. 1596 lähtivät eri joukot kukin tietään eteläpuolelle Pohjan-

maan rajoja. Kaikkialla onnistui heidän^nos- tattaa väestö

aseihin,

sillä viha Klaus her- raa ja hänen miehiään vastaan oli joka ^maa- kunnassa melkein yhtä herkkä leimahtamaan tuleen. Se osa ohjelmaa siis toteutui ^ver- raten helposti. Samoin myös aateliskarta- noiden polttaminen ^janiistä ryöstetyillä ^va- roilla herkutteleminen. Siinä hyödyttömässä

toimessa viivyskeli varsinkin Ilkan joukko, joka suurilukuisuutensa tähden muutenkin

eteni hitaasti. Miehuutensa ohessa ^näyttää likka itse olleen siveellisesti heikon aika- kautensa lapsi, koska ^eräs hänelle vihamie- linen kansan runo sanoo hänen ~juoneen joka talossa, joka knaapin kartanossa". Pääs- tyään vihdoin Kyrönkankaan poikki, asettui Ilkan joukko joulun pyhiksi leiriin pauhaa-

van Nokian kosken rannalle Pirkkalassa.

(Jatk).

Hämärässä

r?rt

Laulelostansa Lintuset

herkee,

Työstänsä kansa Bientävi kerkee Levähtämään.

Taivaalle illan Syttyvi

tähti, —

Kaipauksillaan Loittohon lahti Aatokseni-

ultaiseen lehtoon

;

^Aurinko

^laski, l

Vehreään lehtoon

'

Savunsa kaski Hälvensi jo.

M. Wuori.

Mutta mitäs tapahtui

meille rouville sillä aikaa kuin miehemme olivat purjeita kuivaamassa?

Heille olimme juuri menneet marjoja poi- mimaan ja oh ^meillämolemmilla ^sitävarten pieni tuohinen kädessä. Pysyttelimme lähellä

toisiamme,

että saatoimme senohessa

puhella

myöskin.

»Kuulehan, Aina,»

sanoi ystäväni, »mikä siihen on syynä, että miehet usein näyttävät niinkuin

kyllästyvän

kotiinsa ja

...

^{ja ja}

. . .

rouviinsa. En minä tietysti tarkoita

Eeroa,

hän ei sitä milloinkaan ole osoittanut, eikä minun hänen suhteensa tarvitse semmoista peljätä, mutta monesta muusta olen luullut huomaavani.»

»Minä myös. Olen siitä usein puhunut

Volmarillekin,

mutta hän

väittää,

ettei se muka ole totta. Hän ei itsessään ole tun- tenut semmoisia

oireita,

ja ^sen vuoksi hän päättää niitä mahdottomiksi muissakin.»

»Tiedätkös,

mitä minulle

pälkähti päähän nyt

juuri tässä marjoja

poimiessani

^?»

- ^»No,

_Me

seisahduimme.

^mitä?» Hän pisti kätensä minun kainalooni.

»Että se on tuo alinomainen varmuus, joka saattaa heidät kyllästymään. Rouvat käyvät heille jokapäiväisiksi,

tavallisiksi,

he eivät osaa panna heille ^enää mitään ^arvoa.

Mitä nautintoa olisi ihmisellä ruuasta, jos hän yhtämittaa istuisi katetun

pöydän

ääressä?

Mutta kun hän siitä ^on

jonkun

aikaa poissa, tulee

nälkä,

ja kas silloin

—»

»Tosiaankin! Sinä olet oikeassa.»

Asia oli päivän selvä. Ihme ja

kumma,

etten ollut sitä ennemmin huomannut.

»Nyt

siis viivymme täällä^metsässä, An-

namme heidän

odottaa,

että näemme, ^minkä vaikutuksen se

tekee,

^eikö niin?

Kas,

minä

arvelen,

^{että on} viisainta ajoissa jo välttää vaaraa. Vaikka ^en minä Volmarin suhteen

ollenkaan pelkää

—»

»Niin,

^enminäkään Eeron suhteen. Mutta voisimmehan

kumminkin,

noin vaan ilman aikojamme vaihtelevaisuuden vuoksi.»

Me kävelimme käsi kädessä eteen päin, tuohiset kun jo olivat melkein täynnä ^man-

sikoita,

ja ^nauraen koettelimme molemmat arvata, ^mitä tuumaisivat mieskullat siellä verannalla

istuessaan,

kun ei meitä ala

näkyä.»

»Ehkä

luulevat,

että olemme

eksyneet

ja tulevat levottomiksi?»

En oikein ymmärtänyt, kuinka kauvan siinä tapauksessa voisimme viivytellä. Mutta Emmi ^ei pitänyt sitävähääkään vaarallisena.

»Antaa

heidän vaan olla siinä pelvossa jonkun

hetken,

^ei se haittaa. Sitä suurempi heidän on ilonsa

sitten,

kun saavat meidät jälleen.»

Saavuimme äkki-arvaamatta

maantielle,

joka tällä kohdalla oli ^suora ja tasainen.

Paksu

pölypilvi näkyi

etäällä. Siitä alkoi vähitellen vaunut tulla esille. Ne

lähenivät,

saatoimme jo croittaa hevosetkin.

»Weijolan

^vaunut. Sanni

palajaa

Rauta- lammilta lankonsa kanssa,» sanoi Emmi.

»Ovatko he olleet

Rautalammilla?

^Ottokin?»

»Etkö sitä ole

tiennyt?

Johan he menivät viikko sitten.»

niin!»

»Te taidatte harvoin olla yksissä

nyky-

aikana. Ennen olitte niin hyviä ystäviä.»

»Kyllähän me vieläkin

. . .

vaan Volmar ja Otto kun eivät oikein

viihdy

toistensa seurassa

—»

»Sepä

merkillistä. Eero taas pitää

hyvin

paljon herra Weijolasta.»

Vaunut sillä välin meitä lähenivät. He älysivät meidät ja seisahuttivat. Otto

hyp- päsi

^alas.

»Aina! Kerran saavielä sinuakin nähdä.»

Hiin

pudisteli

kättäni vapaasti ja iloisesti niinkuin emienkin. Olimmehan vanhat lap- suuden ja nuoruuden

toverit,

vaikka naimi- seen

jouduttuani

vähän niinkuin vieraan- nuimme, en oikein tiedä mistä syystä.

Taikka,

^totta puhuen, kyllä sen tiedän jos sanoa tahdon: Volmar oh mustasukkainen eikä sietänyt nähdä ^meitä yhdessä, Ottoa ja

minua,

siinä koko juttu. Minä ^en Volmarin läsnä ollessa milloinkaan saattanut olla vapaa enkä luonnollinen Ottoa

kohtaan,

hänen tar-

kastelevat silmänsä vaivasivat minua. Mutta

nyt siihen

sijaan tervehdin häntä tuttavalli- sesti kuin

vanhaa,

hyvää ystävää ainakin.

Tahdoin näyttää, ^etten suinkaan ollut unoh- tanut entistä toveriani.

»Mihinkä te olette menossa?»

kysyi

Sanni vaunuistaan.

»Emme mihinkään.

Maijoja

^vaan poi- mimme tuolla metsässä. Saanko tarjota?»

»Nouskaa ylös ^tänne ja lähtekää

mukaan,

niinkerromme teille uutisia Raittalaminilta.»

»Lähtekää!» kehoitti Ottokin ja hänen silmissään näin tuonsamanherttaisen

katseen, jonka

niin hyvin tunsin entisiltä ajoilta.

»Mutta mitä sanovat Eero ja Volmar?»

Minä katsoin Emmiin. Hän

hiukan

epäili hänkin.

»Tulkoot he jäljessä,» sanoiSanni,»Heikki saaviedä heille sanan, Otto pannaan ohjaksiin.»

»No niin,.no.

— ^Vai,

^mitä

^arvelet,

^Emmi?»

»Mennään!»

Otto auttoi meidät ylös vaunuihin ja nousi itse

kuskipenkille.

Heikki jätettiin tielle.

»Sanokaa,

Heikki,

^ettätuovatmeille sade- nutut

mukanaan,

illalla tulee ehkä kylmä,»

huusin häneUe vielä jälkeen.

Ja sitten mennä huristettiin eteenpäin.

Puut vilahtivat

ohitsemme,

pellot ja niityt

pyörähtivät taakse,

uusia näkö-aloja aukeni eteen. Otto oli taitava ajaja,

hyvässä

^tur-

vassa

istui,

kun hän oli ohjaksissa. Siinä oli tarmoa ja

väkevyyttä

tuossa suorassa, hoikassa vartalossa.

Hänellä

tosiaankin oli

parempi

vartalo kuin

Volmarilla, joka

alkoi olla liian ^lihava, Päätin kieltää Volmaria juomasta

syödessään,

sillä sehän ^se kuului paisuttavan ihmisiä.

Tultiin

ylämäkeen.

Otto antoi hevosten astua käyden.

»Muistatko,

Aina»

—

^hän

^kääntyi

^ja

katsoi

minuun,

»muistatko kun olimme kerran heinäladossa tuolla sadetta pitämässä?»

»Niin,

miksi en sitä muistaisi. Silloin olimme vallattomia kun pienet lapset.»

»Ja iloisia! Sinäkin uskalsit

—»

»No,

ole vaiti.»

»Kertokaa,

kertokaa

—

mitä hän uskalsi?»

huusi Emmi.

»Otto, ^et saa kertoa, Minä kiellän.»

»Mutta eihän se ole mitään vaarallista.»

»Vaikka

—»

»Aina,

oletko

lapsellinen?»

»Minäpä tiedän,»

nauroi Sanni, »sinulla oli vaatekengät ja Otto sai kantaa sinut sateen jäljestä märän niityn

poikki.»

»Hyi,

Otto, sinä lupasit pitää salassa^sen jutun.»

»Minä olen syytön. Sannin

palvelija

oli sattunut näkemään. Ja kun siinä ei mitään

sen

pahempaa ollut,

niin ^—>

»

^{Vaankuitenkin. En minäolisi}

tahtonut,

että

—»

»Hyvä

Aina,

^oletko

lapsellinen!»

He nauroivat sekä Sanni ^että Emmi ja minäkin pian yhdyin heihin. Se vähän omaa- tuntoani

vaivasi,

etten ollut tuota

tapausta

vielä Volmarille kertonut. Tänä iltana ^sen

tekisin,

ennenkuin hän ehtisi muilta kuulla.

Oli meillä

paljon

muitakin yhteisiä muis- toja, ja kun kerran olimme päässeet

alkuun,

kerroimme niitä kilvan Emmille ja Saimille, jotka molemmat olivat mistä ihmeesti huvi- tetut. Otto oli ⁿⁱⁱⁿ hurjan iloinen ennen, täynnä hullunkurisia

vehkeitä,

ja tavallisesti hän sai houkutelluksi minut mukaan. Monta kepposta olimme tehneet Sannillekin, jotka

nyt

^vasta ilmaisimme. Hän oli kyllä meitä

epäillyt

monasti, esim. eräästä runosta, jonka hän nimipäivänään sai omientoivotuskortissa ja joka sukkeluutensa vuoksi herätti yleistä naurua, vaan kun me

kumpikin

näytimme erinomaisen

viattomilta,

eikä hän millään tavalla ^saanut meitä tunnustamaan, oli hän

X;n 1

UUSI KUVALEHTI.

KalastajaukkoO. Axel Gallén'in taulusta.

Kauhtanababiaanit.

Erämaankaravaani.

N:o ¹

UUSI KUVALEHTI.

N.o 1

UUSI KUVALEHTI.

lopulta uskonut vallesmannia tekijäksi. Ja Otto,veijari, tarjoutui vielä sepittämään vasta- runoa

vallesmannille,

kostoksi muka, jonka runonSanni sitten jouluaattona kaikessa salai- suudessa lähetti perille.

Kyllä jne vaan olimme viettäneet monta hauskaa hetkeä yhdessä. Sanoinko monta?

Ei,

lukemattomia neolivat. Eikä milloinkaan tullut meille ikävä ^toistemme seurassa, ^ei milloinkaan loppunut puhe, niinkuin Volma- rilta ja minulta usein tahtoi tehdä. ^Mikä

siihen syynä lieneekin

—

olenko minä van- hentunut ja käynyt

ikäväksi,

^vaiolisiko Vol- mar luonnoltaan Ottoa jurompi? Ei :

—

^sitä

en toki voi

uskoa,

minussa tuo ennemmin mahtaa vika olla.

Perille kun

tulimme,

haki Otto viulunsa

esille,

heitti pienen syrjäkatseen ^minuun ja alkoi virittää. Alina heti pianon ääreen a:ta pomputtelemaan. Ja sittenkös ^me soitettiin!

Kiivimme läpi kaikki ^nuominun vanhat lempi- lauluni

»Alustalaisista,»

»Kaiju soitto, kaiju katkeraan,» »Itke sydän,» »Ehkä mekin

kerran»

ja paljon muitakin

kappaleita,

joita olimme yhdessä soitelleet ennen. Olin vallan

sulaa,

en muista milloinkaan nauttineeni soi- tosta niin kuin sinä päivänä. Alutta eihän se kumma ollutkaan. Moneen aikaan en ollut pianoa auaissutkaan kotona. Volmar ei rakastanut

soittoa,

^se hermostutti

häntä,

sen vuoksi täytyi minun olla

soittamatta,

vaikka kuinka olisi mieli

tehnyt.

Otto siihen sijaan

oli

kovasti musikaa- linen. Hänellä oli erinomaisen tarkka korva ja samalla hän soitti niin

tunteellisesta,

että minulle usein tuli

kyynelet

silmiin.

Siinä soitellessa luiskahtivat tunnit niin nopeasti, etten muistanut

kysyäkään

oliko Heikki jo tullut

takaisinka

mitä olivat herrat sanoneet. Sanni viimein alkoi päivitellä, että mies oli jäänyt sille tielle.

Eikä

kuulunut Eeroa eikä Voimanakaan. Olisi heidän pitä-

nyt

jo ennättää

—

Alutta samassa näimme Heikin tulevaksi ja

juoksimme

vastaan.

Herrat eivät olleet

kotona,

hän

kertoi,

olivat menneet purjehtimaan. Hän oli jät- tänyt sanan

palvelijalle,

ettälähtisivät tänne heti ja toisivat rouville sadenutut muassaan.

Olivat menneet

purjehtimaan?

Eivätkä ottaneet meitä mukaan? Eivät malttaneet odottaa meitä takaisin metsästä,

vaanläksivät kahden ja jättivät meidät yksik- semme.

Olipa

se

yhtä

kaikki vähän

—

Me toki laitoimme heille sanan, ja ^vaa- dimme heitä tulemaan heti

jäljessä. Muuten

emme olisi lähteneetkään.

Mutta

he

— :

^!

Kiirehtivät päinvastoin menemään juuri sillä

hetkellä,

kuin satuimme olemaan poissa, aivan kuin mielissään

siitä,

^että meistä pääsivät.

Katsoimme pikimältään

toisiimme,

Emmi ja minä.

Luulen,

^että meissä molemmissa liikkui samat

ajatukset.

Ja minulle juohtui

mieleen,

mitä äsken olimme puhelleet met-

sässä.

Niin

olimme

kumpikin

noloja, ettemme ensi hetkessä osanneet virkkaa niin mitään.

Läksimme takaisin saliin ja istuimme äänet- töminä sohvaan. Sanni ja Otto koettivat saada meitä hyvälle tuulelle

jälleen.

»He eivät viivy

kauvan,

koska läksivät teidän tietämättänne. Ehkä ovat tuossa pai- kassa

jo täällä,»

^sanoi Otto.

»Kaikessa

tapauksessa

me heitä odo- tamme. Juomme teetä sillä aikaa jasyömme illallisen vasta

myöhempään,» arveli" Sanni.

Siihen kaikki suostuimme. Otto käänsi puheen toisaanne. Kysyi olinko lukenut Ibsenin uusinta teosta Hedda

Gableriu.

Minua hävetti. Enhän tiennyt, että sem- moinen oli

ilmestynytkään.

Volmar tavalli- sesti lähetti sanomalehdet niin sukkelasti pois, ne kun olivat hänellä yhteiset Eeron

kanssa,

ettVn ehtinyt minä niitä vilkaistu-

kaan. »Eihän niissä mitään

ollut,»

hän sitten minulle sanoi jok'ainoan kerran. Itse hän taas ei

välittänyt kaunokirjallisuudesta

^tuon taivaallista. Hänen mielestään _se kaikki oli vaan naisia ja nuorisoa varten. »Tävsikäi-

sillä miehillä oli työtä

tosissakin,

ei heillä ollut aikaa semmoisiin joutaviin,) hän sanoi.

»Alutta onhan Ottokin täysikäinen mies ja hän niin halusta ^seuraa kirjallisuutta,»

minäkerran muistutin.

»Alitäs hänestä puhut,» vastasi Volmari,

»Otto on akkamainen

—»

»Hedda

Gabler»

oli pöydällä. Otto luki meille ^siitä muutamia kohtia ja kertoi koko sisällön pääpiirteissään. Siitä jouduimme tuu-

miskelemaan,

mitä kaikkea Ibsen oli inah- tanut tarkoittaa tällä uudella teoksellaan ja Otto toi esiin niin paljon syviä, kauvas täh- tääviä totuuksia semmoisista

kohdista,

joista pintapuolinen, kehittymätön lukija olisi luis-

kahtanut

ohitse mitään tajuamatta. Kuinka oli hauskaa

kuunnella

hänen selityksiään.

Ale innostuimme molemmat sekä Emmi että minä siihen määrään, että unohdimme tyk- könään tuonoisen pienen harmimme.

Otto

tarjosi minulle

sitä

paitse lainaan »Hedda Gablerin,» hän oli utelias

kuulemaan,

käsit- täisinkö minä sen samalla tavalla kuin hän.

Hän ei tiennyt, Otto, kuinka paljon olin tuossa kaikessa taantunut, aika oli ^mennyt minusta

edelle,

epäilin, pystyisinkö ymmär-

tämäänsuurta mestaria enää ollenkaan.

-

^{Mutta en minä} ilennyt sitä hänelle sanoa, vaan otin hänen tarjouksensa ilolla vastaan, sillä minä paloin halusta saada sitä lukea kotona kaikessa

hiljaisuudessa.

Aika kului hauskasti. Milloin puhelimme vakavista

asioista,

milloin laskimme

leikkiä,

nauroimme ja

kujeilimme.

Ja sitten soi- timme taas ja lauloimmekin kaikki yhteen ääneen.

110_oli

korkeimmillaan,

kun

palvelija

viit- tasi Sannia ovelle ja kuiskasi hänelle jotain korvaan.

»Kuulkaa,

hyvät ystävät,» hän kääntyi meihin. »Nyt emme voi enää odottaa kau- vemmin. Sillä ruoka muuten jäähtyy.»

Otto katsoi kelloaan.

»Se on jo kaksitoista.»

»He eivät siis

tulleetkaan,»

sanoi Emmi.

»Alita teemme, Aina? Aleilla ei ole sade- nuttuja eikä hevosia.»

»Te

_jäätte tänne yöksi ja aamulla vie Otto teidät kotiin.»

Suostuimme. Sillä ehdolla

kuitenkin,

että varhain jo pääsemme lähtemään.

»Kello kahdeksan on hevonen valjaissa,»

vakuutti Otto.

Ja sanansa hän piti. Kahvia olimme juuri juomassa, kun karrit ajoivat

portaiden

eteen. Ale kiirehdimmesanomaan

jäähyväisiä,

sillä totta puhuen, minulla alkoi olla jo Voi- mana

ikävä,

ja

luulen,

ettäEmmikin

kaipasi

Eeroansa,

Aurinko paistoi ja linnut

lauloivat,

metsä oli raitis ja

vihanta,

me virkeitä ja iloisia.

Nauroimme ja

pakisimme kilvan,

Emmi _ja minä varsinkin. Oton huomio oli tällä kertaa enimmiten

kääntynyt hevoseen,

joka juosta vilisti semmoista

vauhtia,

^että sai vaan hil- litä

sitä, minkä

kerkesi.

Puolessa tunnissa oli matka tehty ja^me ajaa karahutimme

pihaan.

Katsoin ylös ikkunoihin. Ei näkynyt ke- tään. »Vieläköhäii Volmar

nukkuu,»

ajattelin.

Ei

—

^{mutta sitä}

^Vohnaria,

^{kun nukkui}

siellä rauhassa näin

pitkään,

vaikka minä olin poikessa! Y^rritti jo vähäisen pistämään

vihakseni,

kun Alaria samassa

ilmestyi

^kyö- kin _ovelle.

»No,

tuollahan rouvat arvon tulee. Her- rat ne yhä on purjeita kuivaamassa.»

»Hyvä

ju —!»

En ^ehtinyt

säikähtää,

sillä älysin veneen olevan järvellä tulossa. Ale

juoksimme

ran-

taan

kaikki kolme.

Oikein! Siellä he

olivat,

henigssä mo- lemmat ja soutaa

pännäsivät,

raukat, raskasta purjeromnaan. Kovin mahtoi heille tuntua

työläältä;

airot nousivat ja laskivat kuin arvelun

alta,

eikä näyttänyt miehiä naurat- tavan

vähääkään,

vaikka heille jo kauvas

olimme vilkutelleet

nenäliinoja

ja huudelleet iloisia tervehdyksiä.

»Alissa ^asti te purjehditte? Ette usko kuinka meillä on ollut hauska AVeijolassa.

A"ast'ikään sieltä tulimme ja odotimme tei- täkin sinne illallisen iltaa

—»

»Ja herra

AVeijola

on pitänyt meistäniin hyvää

huolta, kyydinnyt

meidät kotiin ja noussut varhain meidän tähtemme

—»

»Alita nyt puhutte joutaviaEmmirouva,»

vastusteli Otto.

Oli meillä aikaa kertoa sillä välin kuin Eero ja Volmar laittelivat venettään.

Raukat

—

he olivat hirveän väsyneitä, me huomasimme sen vasta

sitten,

kun he nousivat

ylös

sillalle ja ^{kääntyivät} meihin päin. Kasvot harmaat ja

surkastuneet,

hiuk- set pörrössä, parta ajamattomana

—

^enpä

ollut A⁷olmaria vielä tuommoisena ^nähnyt ennen.

»Muoto harmaa ja mieli

hapan,

luulemma?»

sanoi Emmi.

»Kun on täytynyt soutaa voimainsa ta-

kaa,»

mutisi hänen miehensä.

Arolmar tervehti kuivasti Ottoa ja aikoi mennä sivu. Alutta minä juoksin jäljestä ja tartuin hänen

käsivarteensa.

»Siimapa vasta mörökölli!»

Minna Canth.

Pohjoisnavalta Päiväntasaajalle

A. E. Brehm.

Kauhtanababiaanit.

(Kuvalla).

#eka

arabialaiset että egyptiläiset muinais- W tarut puhuvat paljo

hamadryas-

eli kaiih-

tanababiaaneista,

ja sangen vanhoissa egyp- tiläisissä muinaisjäännöksissä on erinomaisen hyviä kuvia niistä. Sen

karvapeitto

oli egyp- tiläisistä niin

ihmeellinen,

että he tekivät kiviset sphinxinsä sen

muotoisiksi,

ja Itä- Sudanin mustat

kaunottaret

asettavat vielä tänäkin päivänä tukkansa senmukaan. Van- hat egyptiläiset pitivät sitä

temppeleissä

ja kuoltua palsamoiyat sen ruumiin. He selit-

tivät,

että tämäapina oh

keksinyt kirjoitus-

taidon ja ajan jakamisen säännöllisiin osiin.

Juhlatiloissa antoi ylimmäinen pappi sille kynän ja taulun käteen sekä kehoitti sitä kirjoittamaan.

Mainio

luonnontutkija

A. E. Brehm ker- too seuraavan kohtauksen samain apinain kanssa.

Matkustaessani Bogosmaan

kautta, tapa-

sin ensimmäisellä vuoristoretkelläni lukuisan joukon

kauhtanababiaaneja, jotka

olivatkii- venneet istumaan erään

kallioseinämän

kor- keimmille huipuille, knivatakseen auringon paisteessa tuuheita turkkiaan. Kun terveh-

din niitä muutamilla

luodeilla,

alkoivat ne

hyvässä järjestyksessä

peräytyä. Jonkun ajan kuluttua tapasin ^ne taas ahtaassa kalliolaak- sossa, jonka yli ne aikoivat mennä, saadak- seen parempaa suojaa toisella puolella, Osa joukkoa oli jo ehtinyt laakson yli, mutta isompi ^osa oli vielä menemättä.

Solakat, kauniit

koiramme, jotka

olivat tottuneet voitollisesti taistelemaan

hyeenoja

ja muita petoeläimiä vastaan, hyökkäsivät

babiaanien kimppuun

ja ajoivat ne hajalleen pitkin kallion rinnettä. Alutta ainoastaan naarakset

pakenivat; urokset

^{kääntyivät} arve- lematta koiria vastaan, asettuivat piiriin nii- den ympärille,

karjuivat, pieksivät

hurjasti maata

käsillään,

näyttivät hampaitaan ja kat- selivat vastustajiaan niin raivokkailla sil- mäyksillä, että nuo muutenrohkeat ja tais- telun haluiset koirat hämmästyneinä peräy- tyivät meidän turviimme. Ennen kuin saimme

koiria

usutetuiksi uuteen

rynnäkköön,

oli melkein koko

apinajonkko

jo varmassa ^suo- jassa. Ainoastaan yksi puolen vuoden vanha poika oli jäänyt jälelle. Se alkoi huutaa ja valittaa nähdessään koirain

hyökkäävän,

mutta

N:o 1

UUSI KUVALEHTI.

pääsi kumminkin eräälle kallion kielekkeelle.

Nyt olivat koirat sulkeneet siltä palausmat-

kan,

jonka tähden me jo toivoimme saa- vamme sen käsiimme. Alutta lasku oh

tehty

isäntää kuulematta. Ylpeänä ja

arvokkaana,

ollenkaan kiirehtimättä

käyntiään

ja vähää- kään huolimatta

meistä,

laskeutui eräs vanha

uros

turvapaikastaan kalliolta,

lähestyi kovasti ahdistettua penikkaa, piti koirat silmäyksil-

lään,

liikkeillään ja uhkaavilla

äännähdyksillä aloillaan,

nousi hitaasti kallion kielekkeelle, otti penikan syliinsä ja palasi, ^{ennen kuin} me tulimme paikalle ja ^ennen kuin alaku- loiset koirat ehtivät sitä ^estää. SilPaikaa kun vanha apinapäällikkö toki ^tämänroh- kean ja itsensä uhraavan urostyön, pitivät

toiset apinat pensaissa ja vesakossa kallio- rinteellä hirmuista

melua;

vanhat januoret,

urokset ja naaraat karjuivat,

sähisivät,

muri- sivat ja haukkuivat toistensa

kilvalla,

ikään kuin olisivat

tapelleet leopardien

tai muiden vaarallisten petojen kanssa. Se oli apinain sotahuutoa, jolla koettivat

peloittaa

meitä ja

koiria,

kenties myösrohkaista tuota hengen vaarassa olevaa vanhaa sankaria.

Muutamia, päiviä myöhemmin tulin näke- mään, etteivät nuo itseensä luottavat eläimet arastelleet taistelua ihmistenkään kanssa.

Bogosmaasta palatessamme, kohtasimme taas mahdollisesti saman lukuisan joukon ja aloim- me seitsemällä

kaksipiippuisella

pyssyllämme ampua niitä laaksosta käsin.

Laukauksil-

lamme oli selittämätön vaikutus. Sama sota-

ulvonta,

josta äsken

kerroin,

kaikui taasvas- taamme ja aivan kuin

päällikön johtamina,

varustausivat kaikki tappeluun. Kimeästi

kiljuen

lähtivät naarakset

pentuineen

joutui- sasti pakoon kallioharjan

taakse,

jossa olivat turvassa

aseiltamme,

mutta vanhat urokset astuivat esiin säihkyvin

silmin,

lyöden maata

käsillään, pikemmin

haukkuen kuin

karjuen

ja nousivat kiville ja kaihon

lohkareille,

kat- sastivat ^asemaa laaksossa ja alkoivat sitte niin kiihkeesti ja taitavasti vierittää

kiviä,

että

jouduimme

hengen ^vaaraan ja meidän täytyi

paeta.

Jos ^emme olisi päässeet ka- puamaan ahtaan laakson toiselle kallioseinä-

mälle,

jossa apinain kivet eivät meitä ^saa- vuttaneet, olisimme tulleet kaikkien taiteen sääntöjen mukaan

perinpohjin lyödyiksi.

^Nuo älykkäät eläimet menettelivät

puollustukses-

saan varman suunnitelman mukaan ja toi- mivat keskinäisen sopimuksen

johdolla,

koet-

taen saavuttaa yhteistä tarkoitusperää ja yh- distäen voimansa sen saavuttamiseksi. Eräs seurueemme jäsen

näki,

kuinka muuanapina vei kiven mukanaan puuhun, saadakseen ^sen sitä suuremmalla voimalla heitetyksi syvään

laaksoon;

itse huomasin kahden niistä

yk-

sissä neuvoin vierittävän raskasta kiveä.

Tämmöisiin

puollustuskeinoihin

ei mikään muu eläin tartu kuin korkeammat apinat.

Samaten eivät muiden

eläinlajien

urokset antau hengen vaaraan, pelastaakseen omaan sukuunsa kuuluvaa avutonta

pentua.

Sen tähden täytyy myöntää tällä eläimellä olevan sekä älyä että itsenäistä toimintakykyä.

Erämaan karavaani.

(Kuvalla).

Karavaani on

lähtenyt

liikkeelle päiviin sarastaessa

ja

kulkee ääneti tietään. Kuor- makameelit ovat ehtineet jo

kauvas,

^niiden kulottajat astuvat jälessä; mutta pian juok- sevat ratsukameelit niiden ohi ja kuorma- eläimet jäävät näkymättömiin. Eteen päin mennään vähentymätöntä vauhtia. Aminko polttaa, tunkeutuu pistäen kaikkein vaattei- den läpi, vaikka olisi kuinka huolellisesti puettu suojaksi sitä vastaan. Vaatteiden alla virtaa hiki pitkin

ruumista,

käsissä ja jaloissa olevan ohuemman vaatteuksen kautta haihtuu so pois. Kieli tarttuu suulakeen.

Vettä,

vettä, vettä! Ainoastaan sitä ajattelevat ne, jotka eivät vielä ole tottuneet kestämään tämmöisiä vaivoja. Mutta vettä kuletetaan

säkeissä,

jotka päivät päästään ^roikkuvat

kameelien selässä, ja sen tähden se on läm-

mintä,

pahan hajuista,

paksua

ja ruskeaa sekä maistaa nahkalle ja muuten äitelälle.

Semmoisesta vedosta ei lähde ^mitään vir- kistystä, ^{vaan se} yhä ^lisää

kärsimyksiä,

syn- nyttää vatsavaivoja, joiden takia juoman^tar- vis vieläkin kiihtyy. Mutta vettä ei voi parantaa eikä muilla juomilla korvata. Mat- kustajan tila käy tuskalliseksi jo ^ennen kuin aurinko ^on ehtinyt

korkeimmilleen,

ja tuskat enenevät sitä mukaa kuin vesi huononee.

Täytyy kärsiä ja kärsitäänkin. \^Taikka^euro- palainen ei koskaan totu säkkiveteen, tottuu hän kuitenkin pian ilmanalan kuumuuteen, joka alussa tuntui mahdottomalta ^kestää.

"Vähitellen hän tottuu matkan vaikeuksiin ja ikään kuin kasvaa kiinni eläimeen, jolla rat- sastaa. Toisella kertaa pitää hän huolen

puhtaasta vedestä,

ja silloin hän tuskin ^enää valittaa kuumuudesta.

Nämä kuvaukset ovat otetutA. E.Breli- min kirjasta

~

Pohjoisnavalta Päiväntasaa- jalle," jota

paraillaan

julaistaan useammilla

kielillä,

myöskin suomeksi "Werner Söder-

strömin kustannuksella. Harvan tiedemiehen teokset ovat saavuttaneetniinyleistä ja

yksi-

mielistä kiitosta kuin Brehmin. Hän ku- vaakin luontoa ja eläinten elämää ⁿⁱⁱⁿ vilk-

kaasti,

ettei ^ainoastaan

joka

riviltä ^näehänen itsensä olleen kussakin tilaisuudessa saapu- villa, vaan että hän myös saa

lukijan

mu- kaansa kaikkialle. Brehmin teoksilla^onvielä se ansio, ^että niiden kuvat ovat luotettavat ja tarkat, useimmat ^suoraan luonnosta otet- tuja ja etevimpäin piirtäjäin käsialaa.

Jokaista luonnon ystävääkehoitamme ^sen tähden hankkimaan tämänarvokkaan teoksen.

Elämäkertoja alhaisosta.

I.

uita on

kultaa,

^{vaikka se} viskattaisiin romulaatikkoon ruosteistenrautanaulan päätteiden sekaan. Samoin

ihminen,

joka on rehellinen ja hyveen lahjoilla varustettu, ei kadota kansalaistensa rakastavaisuutta, vaikka joutuisi kuinka alhaiseen asemaan maailmassa. I:n pitäjään, W:n kylässä ^elää vielä nykyään ^AnniPaien, olopiirissään nimi- tetty

Ruoti-Anniksi,

^{sillä hän on} ollut ruoti- laisenajo30 vuotta. Tällätavalla elätettävät ihmiset tahtovat monesti joutua elättäjäinsä mielestä hylkyläisiksi, ^{mutta niin ei} ole

tämän Ruoti-Annin käynyt. ^{Vaikka hän on} jo lähes sadan vuoden

vanha,

syntynyt 1792, on hän vielä ^{terve tullut} jokaiseen ^taloon.

Lapset odottavat ^Annin tuloa kuin kesän tuloa ja silloin joutavat entiset hoitajat pois tieltä. Pienin ja pahin juoninenkin häneen viihtyy. Mielellään ^{suostuvat ne} kätkyeen nostettaviksi, kun Anni alkaa hyräillen pu- hella:

Ulkoa ^unonen

tulee,

Kyseleepi kynnykseltä:

Onko lasta kätkyessä,

Pientä peitetten ^sisällä j. ^{n. e} Enimmät iltajuonet jäävät pieniltä juoni- matta, kun Anni alkaa^nukuttavan pehmeällä äänellä kätkyen tiekunnan ^mukaan laulella:

Aa,

^{aa akana,}

tallin lukon takana.

Lapsipa nukkuu ^kotona äitin selän takana.

Ei se ole muiden laulu läheskään ⁿⁱⁱⁿ kaunista ^kuin Annin, vaikka^sanatolisivatkin

samoja. Muiden ääni ei niin kauniisti ^lai- nehdi, jota lapset ^{eivät osaa} kuitenkaan

muuten kauniiksi

kehua,

kuin että toivovat sitä yhä kuulevansa. ^{Se vetääkuin} magneetti lapsia unen puoleen, yhdistää niin sievästi päivätyöhön, etteisitä huomaakaan. Silloin kun lapset vielä pyrkivät kimpoilemaan ylös kätkyestään, on Annilla alkajaisiksi lyhyviä, hupaisia, ^{ehkä omia} keksimiä lauluja, ^niin- kuin:

Sukat, kengät kainaloon ja avoin_{Tii tii} kuopetuinenjaloin jäälle

—.

jalkoja _muu paleloi —.

Ruoti-Annilla kuuluu olleen _nuorena ol- lessa mainittavan hyväääni. Maailman huolet lienee siihen painaneet tuon nöyrän, tunte- hikkaan soinnun. Kuudentoista vanha oli ollut Koljonvirran sodan ^aikana ja ^saanut paeta synkkään korpeen muiden kanssa ^suo- jaa saamaan itselleen ja eläimille. Sitten tullut ^taloonnaimiseen, ^vaan talosta hävittyä mökkiin. Kaksi lasta oli ollut, ^{vaan ne}kuol- leet jo pienivä. Ikä kun oli seitsemänkym- menen lopulla, ^asettivatkyläkuntalaiset ^hänet ruotilaisena elämään määräviikot aina ta-

lossaan.

Ensi vuosina teki hän kaikkea talon työtä enemmän kuin ruokansa edestä ja vielävan- hanakin nousee ennen muita rukkia pyörittä- mään. Rukki on hänen työaseensa niissä taloissa, joissa^eisatu lapsiaolemaan. Ruoti- Annin pyhä alkaa lauvantaina puolisilla. Sil- loin viepi hän rukkinsa pois ^janoutaaoman pienen kirjavasunsa ^ja alkaa

lukea,

eikä tarvitse ^silmälasia nytkään ^vielä. Perjantai- iltana jo kylpee ^siinäpelossa, ettäjos kylpy menee lauvantai-iltana myöhään. ^Ymmär- ryksessä ^{ei näytä} vielä vähintäkään ^häm- mennyksen merkkiä, ^eisen vertaa, ^{että suos-} tuisiisommille poikasille ilman tarpeetta lau- lamaan pienimmänkään noista lasten mieli- lauluista, eikä muillekaan. Vanhemmille ih- misille hän kernaasti kertoo sota-ajan kur- juuksista ^ja

nälkävuosista,

^{mutta ei mitään} tarpeettomia.

Näin on hän rakastettu alhaisessa ase- massaan ja pienessä tuttavapiirissään. Ne, jotka ^{ovat suuremman} maailman rakastamia, niiden muistopystytetään jälkimaailmallekin.

Suotakoon joskus pienimuistolause näittenkin alhaisten osaksi. Jospa siitä joku

huomaisi,

että kulta ^on kultaa, ^{vaikka se} viskattaisiin romulaatikkoon ruosteisten rautanaulan ^päät- teiden sekaan.

K.-H.

Kalastajaukko.

(Kuvalla).

Axel Gallen on lahjakkaimpia nuorista maalareis- tamme. Muutamien vuosien kuluessa on hän saavut- tanutnimen kotimaassaan ja herättänythuomiota ulko- maallakin. Hänen onnistuneimmat taulunsa ovat olleet kuvauksia kansan elämästä, joissa hän leveällä roh- kealla siveltimellään ja lämpimällä tunteella ^on sattu- vasti kuvannut kansamme yksinkertaisia oloja ja tapoja.

Hänen teoksissaan on aina nähtävänä lämmin rakkaus luontoon, samalla kuin ^ne osoittavat erinomaisen herk- kää silmää näkemäänsen valtaavimpia piirteitä ja värejä.

Semmoinen kuvaus kansamme elämästä ^on sekintaulu, jostakuva on lehtemme 4:lläsivulla. Siinä istuu kalas- tajaukko verkkoansa kutoen jasamalla tarkasti kuun- nellen kun pikku tyttönsä, paitaressu, tavaileeaapista Se on niin yksinkertaista, mutta ^samallaniin elävää ja miellyttävää

N:o 1

UUSI KUVALEHTI.

Maljan esittäjä

Ajankuluketta.

Näytenumerossa ilmoittamaamme arvoi- tuskilpailuun ^onodottamattomanpaljon^osan- ottajia ilmoittautunut. ^Noin200 eri henkilöä on jo lähettänyt sepustuksiaan, vaikkei vielä ole aika loppuun ^{kulunut. Niistä on kui-} tenkin toinen puoli käsittänyt kilpailun ^aivan väärin. Kun lupasimme ajoittain palkita myöskin arvoitusten oikeita ratkaisuja, ⁿⁱⁱⁿ

ovat monet luulleet sen koskevan jo ^näyte- numerossakin

'

^olleita

^sellaisia,

^{ja ovat}

lähettäneet meille selvitykset siinä olleisiin

esimerkkeihin,

^{usea niistäkin vaan} yhteen ainoaan, ja ilmoittautuneet siten ~osanottaj-

iksi

kilpailuun". ^v

.'

Tämän johdosta ^täytyy meidän ^selvittää tämänlaisten arvoitusten olevan aijoitut yk- sinomaan ajankuluksi, ja että selvitykset niihin aina painetaan ^seuraavaan lehden numeroon, josta jokainen ^sitten voipi ^ver- tailla, ^onko hän ^{oikein ne} selvittänyt. Toi- mitukselle näitä selvityksiä ^ei tarvitse lähet-

tää. Poikkeuksen ^tekee vaan ne

kerrat,

jol- loin ^me jonkun vaikeamman arvoituksen sel- vittämisestänimenomaanlupaamme palkinnon.

Näytenumerossa julistamamme kilpailu koski

siis,

kuten ^siinäsanottiin, ^{uusien ar-}

voitusten

lähettämistä,

joista parhain ^saa palkinnon. Tällaisia arvoituksia tulee luon- nollisesti seurata myöskin ^niiden selitykset.

Tämä sanottuna

niille,

jotka eivät selityksiä ole lähettäneet.

Ensi ^{numerossa siis} julkaisemme kilpailun tulokset.

Selvityksetnäytenumeron

arvoituksiin.

Laskuesimerkki.

Voidaan järestää useammalla eri tavalla.

Laskuarvoitus.

Osat: 6, ^12,3, 27. ^{Tulos: 9,} Neliö.

Oras Raha Ahot Sata

Sana-arvoitus.

Kaik v

AlkuUrh o v s

P ori.

Vad r i k

Istu

Sara ^{t o v}

Haapa o j a'

E _m il

K'Ihmea h

Kasa r m i t

Inkeri

Uusia arvoituksia.

Pyörä-arvoitus.

Muuta kussakin vyöhykkeessäolevatkirjaimetkah- deksan sivukkaan ruuduissa siten toistensa alle, ^että muodostavat kahdeksan a:lla päättyvää naisen nimeä.

NaiSViekkautta. „Qletteko huomanneet kuinka typerästi ^Amalia puhuu, jokanyt vihdoinkinonsaanut miehen?"

—

^{„Oh, sehän on vaan}teeskentelyä,hänon tahallaan niin tuhma, näyttääkseenvaannuoremmalta!"

„Aika ⁰¹¹ rahaa", ^{sanotaan. Ikävä} vaan, ettei mikään pankkivaihda sitä rahaan, sillä monella ihmi- sellä taitaisi olla edellistä koko lailla enemmän kuin jälkimäistä.

Luulevaisuus syntyy aina yhtaikaakuin rakkaus,

vaan ei aina kuole ^sen kanssa.

Useat ihmiset säälivät toista vasta silloin, kun tietävät hänen olevan hukassa.

Sisältö: Uuden vuoden runo.

—

Jaakko Ilkka,kirj A. B. M.

—

Hämärässä, runo.kirj.M.Wuori.

—

Mutta mitästapahtui,kirj.

Minna Canth.

—

Pohjoisnavaltapäiväntasaajalle,A. E. Brehm'in mukaan:Kauhtanababiaanit,Erämaan karavaani.

—

Elämäkertoja alhaisosta. I. kirj. K.-H.

—

Kalastajaukko.

—

Ajankuluketta.

—

Ilmoituksiay.m.

Kuvia: Onnellista uutta vuotta. —Kalastajaukko, Alex.

Gallen'in taulusta.

—

Kauhtanababiaanit.

—

^{Erämaan karavaani.}

—

^Maljanesittäjä (8 kuvaa).

Tätä numeroa varten olimme tilan- neet professori J. R. Danielsonin muoto- kuvan, vaan kuvanleikkaaja Helsingissä, joka sitä valmisti, vahingossa rikkoi sen jo aivan valmistumaisillaan ollessa, eikä

uutta enää ehditty saamaan.

Toimitus.

KUOPIOSSA,

KuopionUudessa(Gtust. Bergrothin Lesken)kirjapainossa,1891.

UUSI KUVALEHTI

ilmestyy kerran kuukaudessa.

Sille

ovat

apuaan luvanneet

useat

tai- teilijamme, ja siihen tulee m. m. seuraavat kirjailijat kirjoittamaan:

Juhani Aho, Alkio,

Minna Canth,

J.

H.

Erkko,

Onni Hanni- kainen, Matti Hinkula, Eero Järnejelt, Kauppis-Heikki, Kust. Killinen, A. B. Mä-

kelä,

Salmela, Otto

Tuomi,

Emil Vainioy.m.

Koko vuodelta

. .

3 mk.

—

p.

Numeroittain ... _—■

'-„ 30

„

Sitä voidaan tilata paitse kaikista maamme postikonttoreista ja postivaunuista, myöskin asiamiehiltä useissa paikkakun- nissa.

Uusia asiamiehiä otetaan edelleen

ja

heille palkkioksi tulee joka 7:s vuosikerta ilmai- seksi. Vähin määrä, minkä

asiamies

voi suoraan toimitukselta

tilata,

on 7 vuosi- kertaa. Tilaukset ovat

lähetettävät

osoit-

teella: SP.

S&ofc&t, HCuopio.