Vehmaan Otto
m
.
Vehmaan vanhan päärakennuksen hirret ovat peräisin 1700-luvulta. Huomaa tuvan 12 ruutuiset ikkunat. Kuva on 1920-luvulta.
Ennen vanhaan talon isäntäväkeä kutsuttiin tilan nim en m ukaan. Näin oli Sim unassakin, sukunim et jäivät syrjään. Jos joku olisi puhunut Otto Kovasesta, tuskin m oni tiesi, kenestä puhutaan - Ottoja oli paljon.
Mutta Vehmaan Oton tunsivat kaikki.
Suomen suuriruhtinaan maassa, Laukaan S im u nan V ehm aan talossa syntyi Ida ja Emil Kovasen perheeseen jo u lu n alla 1912 miehenalku, Otto. Kenties Otto vanhan tavan mukaan syntyi sa
vusaunan läm pim ään syliin - ainakin hänestä tuli hyvän saunan ystävä. Joulun lasta ihmeteltiin suuressa väentuvassa ( 9 x 9 m e triä ), jo n k a 12 ru u tu is ta pikkuruisista ikkunoista joulun valot välkkyivät lumiselle piha
maalle. Valtaisa pirtti neljän met
rin korkeuteen yltävine lakeineen tuskin oli kovin lämmin lapsen a s u in p a ik a k s i. E hkäpä O tto
v ie ttik in e lä m ä n aam un ar- maimmat hetket kamarissa suu
ren porstuvan takana.
Päärakennuksen vanhat 1700- luvulta peräisin olevat hirret ovat nähneet savutuvan vaiheet. Kivi
jalka, paikattu pärekatto, palo- tikkaat, avokuisti. Kivisen piha
maan polut, Matin, Heikin Elinan, Hiljan ja nuorimman, Oton, tal
laamat lapsuuden tanhuat. Ne ovat tallentuneet 1920-luvulta ole
vaan valokuvaan. Nykyisen Veh
maan salin seiniä ovat ikihon- kaiset vanhan päärakennuksen hirret, Kalliolan Kallen raamisa
hassa sahatut punapuut. Ehkä
pä tämä kertoo sanattomalla ta
valla Oton arvostuksista. Käsi
työn taitaja osaa arvostaa vanhaa käsityöperinnettä; seinät puhu
koon puolestaan.
Kuinka monta hehtaaria kynnit viime kesänä? kysäisen keskustelun avaamiseksi. Otto tapailee eroon neljän hehtaarin ruishalmeen (sehän kynnettiin aiemmin kesällä) ja ynnää luvuksi 51 hehtaaria. Oton isännyyden
aikana Vehmaan tilan kyntömäärä on kaksinkertaistunut; ostojen kautta ja pellonreunojen oikaisuna m u u ta m a h e h ta a ri, ja v ie lä katerpillarin puskem aan uutta peltoa 17 hehtaaria. Otto on maanviljelijä.
Historian siipien havinaa K e s k u s te lu k u m p p a n in puhe kum puaa koko S im unankylän historiaa. Vehmaan tilan omis
tajat, Emil Kovanen ja Eriikka Parkkonen lahjoittivat koululle to n tin "ik u is ik s i a jo ik s i”
24.10.1901 - jo ennen Oton syntymää. Simunan kansakoulun sijaintipaikaksi tuli Vehmaan tilan Kangaspellon nurkka. Tämä Lau
kaan kuudes koulu va lm istu i kuitenkin vasta 1908, sitä ennen se ehti toimia pari vuotta Ronttion ta lo ssa . Sam aan p ih a p iiriin asettui m yöhem m in Sim unan ensimmäinen kyläkauppa, joka sekin aloitteli ensin aittakauppana Välilän (Huuhan) ja Vehmaan taloissa. Kun kylään myöhemmin tuli posti, sen sijaintipaikaksi tuli
kyläkauppa. Näin kylän keskus muodostui vähitellen Vehmaan mäelle, jonne alkoivat liikennöidä myös linja-autot.
Kansakoulun, postin ja maantien saaminen sekä Simunankosken kalanviljelylaitoksen sijoittuminen kylään antoivat koko seudulle e d is ty k s e llis e n ilm een. S itä tä y d e n s i lu o n n o llis e s ti m a a miesseuran toiminta; Simuna oli aikoinaan Laukaan maalikyliä.
O tto Kovanen kertookin ku n n io itta v a a n sävyyn kylä esi- ra iv a a jis ta , m uun m u a ssa hengenviljelyn alullepan ijoista Sem ja Mandi Kankaisesta ja monista muista. Oton isoisä oli kirjoitustaitoinen, joten isän ohella k o lm a n n e s s a p o lv e s s a kulki m o n e n la is ta a s ia m ie s p o s tia Vehmaan taloon.
Simunan kauppahistoriaan liittyy muuan ajalle ominainen piirre:
H erm anni Kovanen, jo ka piti kotonaan Välilässä ensimmäistä kyläkauppaa, sai sakon pyhänä tehdystä kaupasta! Tuliluontoinen Hermanni kerta kaikkiaan suuttui tästä, ja lopetti kaupanteon. -
"Olin ehkä silloin kolmen - neljän vu o d e n ikä in e n , kun ju o k s in Heikin ja Matin perässä Välilän k a u p p a a n ,” m u iste le e O tto.
Heikki ja Matti Kankainen olivat O ton v e lip u o lia , m yöhem m in Förstin ja Pönkkölän talon isäntiä.
Sitten tuli Jokisen kauppa, vuosi oli ehkä 1924. J o k in e n oli Laukaassa asuva uittomies, iso pitkä mies, muistelee Otto. Tällä Otto Jokisella oli Laukaan Aika- lanmäellä kauppa ja asunto, joten Simunan kauppa oli eräänlainen sivukonttori. - Tämä kauppa oli erotettuna huoneena Vehmaan päärakennuksessa, muistanpa puotipuksun Vieno Pellisen, joka tu li tä h ä n k o to n a n i o le v a a n kauppaan Laukaan Tarvaalasta, kertoilee Otto.
V e hm a an ta lo n 1 8 -m e trin e n päärakennus purettiin 1927 ja
s illo in m yös ka u p p a v ä is ty i talosta. Kauppa sinällään var
maankin kannatti, sillä oli asiak
kaita Saarilampea ja Lankamaata myöten. Kesällä 1927 tuli Veh- niältä Mauriz Salonen, Hirvas- mäen talon poika, ja hän sai is ä ltä n i v u o k ra to n tin ja oli k a u p p ia a n a u s e ita v u o s ia . Myöhemmin myös tämä kauppa teki vararikon. Simunassa yritti vie lä vuoden verra n K o ivisto niminen mies Lievestuoreelta.
Näihin aikoihin palatessa Oton m uistiin palaa naapurin, Kalle Kovasen öljynhakumatka. Kalle oli tarkka ja monitaitoinen mies, joka oli A m erikan m atkallaan u u ra s ta n u t m e lk o is e n o m a i
suuden ja osasi tehdä kaiken, jopa raamisahan itse. Kalle tiesi, että Lievestuoreella öljy oli jonkun pennin halvem paa kuin k y lä kaupassa, ja hän päätti hakea öljyn sieltä. Jossakin Riitakorven tiellä tietä kunnostettaessa oli tu llu t s o ra ku o p p a , p im e ä ssä hevonen vähän oikaisi, ja niin 60 litran ö ljy p u llo sä rkyi - m ies ö ljyssä ja sirp a le e t so ra m o n tussa! Siinä taisi tulla kiukku ja hammasten kiristys.
Sitten 1930 luvun alkuvuosina Simunassa aloitti T m i A. Kova
nen eli "Annan kauppa.” Anna Kovanen oli tarm okas nainen, hän su oritti pitkän rupeam an kyläkaupassa. Simunan linja- a u to lla (o m is ta ja A nnan lähisukulainen) m atkustajat ja tavarat kulkivat - näin kauppa eli vuosikymmenet vakaalla pohjalla.
Kaupan lopettam isen jälkee n Anna Kovanen piti vielä Simunan postitoimipaikkaa jonkin aikaa, kunnes posti s iirty i S im unan koululle, postinkantaja Martta Hytösen valvontaan.
Oton oppivuodet
Kauppa, posti, kansakoulu ja kalanviljelylaitos ovat poistuneet
Simunan kyläkuvasta. Niiden myötä on poistunut 18 savua koulupiiristä. Millaisin muutoksen paineet tuntuvat, miten ne ovat m u u tta n e e t y k s ittä is e n tila n rakennetta?
Ensimmäinen suuri murros oli 1918 sota. Se muokkasi ihmisten asenteita vuosikymmeniä eteen
päin, Talvisota ja jatkosota yhdis
tiv ä t kansa a. T äm ä on sitä asenne- ilmastoa, jossa elettiin noina vuosina. Uusi aika mur
OI aika sä entinen. Otto sisarusten Matin, Matilainen.
pnrfirtlruvssGG isän /.Jjfc/g/j
Mnmufe Kffffsn Irsn^ss. Kuyjzn en cftefirl
ta u tu i esiin , kun o m a v a ra is - taloudesta siirryttiin vähitellen teollistuvan Suomen a ikakau
teen, ennen tehtiin kaikki tarve- esineet itse. Missä Otto oppi käsityön taidot?
Minulla oli jo kansakouluaikaan halu ja in n o s tu s k ä s itö ih in . Salomon Holm oli silloin taitavana poikien käsitöiden opettajana - muutoinhan koulu oli yksiopet- tajainen kansakoulu. Myöhemmin Savion käsityökoulussa yhden ta lv ik a u d e n . 7-8 k u u k a u tta . Koulua pidettiin Harjun talossa.
Sain a su a P e rin tö lä n M atin kanssa e te istu va ssa - v a rs i
nainen tupa oli jo täynnä poikia.
Hain Niemisjärven sahalta kuivat laudat, ja niin oppi alkoi. Tein ensin piirustuslaudat ja höylät ja sitten höyläpenkin. Syyskuusta kaurantekoon asti suihki höylä ja koversi taltta. Piironkien saumat kestävät yhä vielä vaativankin tarkastelun! Kahvit ja keitot tuli ta lo s ta , o m at e v ä ä t m uuten repusta.
Kun talonväki aamulla kuuden aikaan lähti askareilleen, Otto tuli höyläpenkkinsä ääreen. Sinä vierähti kahdeksaan saakka illalla.
Minulla oli oikein rakkulat käsissä, naurahtaa Otto. Mutta mihin on innostus, sitä jaksaa tehdä! Enne edes lipposta pitänyt, vaan pitkät pieksut ja lassa - ne hiestivät armottomasti! Nahka-ja luuliima tarvitsi lämpimän huoneen. Siinä hiostui myös höylämies - mutta ne piirongin, senkin ja sohvan saumat yhäkin pitävät. Silloin ei o llu t ra d io ita eikä te le v is io ta iltapuhteitten ratoksi.
V ilk a is e p p a s tu o n n e a ita n yläkertaan! Siellä näkyvät ikku- nankarmien käsihöylällä höylätyt valtaisat lankut. Ne liimauksen jälkeen puusepäntehtaassa van-
nesahalla muotoiltiin ja niin saatiin aitan koristeet, vuosikymmenten silmäniloksi. Ajatteles mikä vaiva, mutta niitä olen 40 vuotta kat
sellut. En minä niissä kauan viipynyt - mutta puhumalla käy vieläkin nopeam m in, vitsailee Otto.
O tto jo h d a tta a k e s k u s te lu n puusta kiveen ja katseet siirtyvät tuvan uuniin. Se on mestari Mikko Mäkisen luomus; seppä, kivimies, muurari on sen tehnyt. Samalla p o ra lla s y n tyi re ikä ä 5 0 -80 senttimetriä, suuri maakivi hal
kesi, kivi lohkottiin, pinta "tikutettiin”
ja muurattiin paikoilleen. Siinä se on seissyt silm ä nilona m onet kymmenet joulut. Ehkäpä tämä Mikko lähti kym m envuotiaana kisälliksi, yhä vielä työ tekijäänsä kiittää.
Y llä ttä e n O tto a lko i kerto a isoisästäni Mooses Muurikaisesta.
Kerran Mooses oli mennyt kylän johonkin taloon, jonka emäntä oli monta vuotta halunnut, että kun on uusi talo, pitäisi saada tapetit kam arin se in ä ä n , kuten naapurillakin oli. Isäntä ei ollut halukas, rakennus laskehtii ja tapetit alkavat roikkua seinillä, hän esteli. Emäntä oli laittanut kahvit, nyt hänelle tuli tilaisuus: "Sanokaa työ nyt, vanha kirvesmies, kuinka kauan hirsirakennus laskehtii?”
Mooses arvasi, että nyt on arka asia ja vastasi rauhalliseen ta
paansa: "Minun käsitykseni mu
kaan niin kauan, kunnes harja- raaveli ottaa maahan.” Emäntä oli arvellut, että kyllä viisi vuotta olisi riittänyt.
O ton s ä ä m u is to is s a on la p suuden kesän eräs juhannus, sil
loin syötiin mansikoita ja musti
koita. Suvitouot oli tehty suomail
le jo huhtikuun alussa, vappuna ruis oli jo ehtinyt tähkälle. Ne
isoisän juhannusjuhlat vietettiin Kalliolassa Leivonveden rannassa ja mieleen ovat jääneet aikaiset mustikat. Alkuvuosina monet pitem m ästä m atka sta tu le va t koululaiset olivat viikon kortteerissa V ehm aan ta lo s s a . N äitä koululaisia oli Paanalansaaresta ja Kuusveden kylän Rantalan tytöt.
Näin oli sotavuosiin asti.
M aataloudesta siirryttiin kone- aikaan. Vehmaalla oli varsta- kauden jälkeen miesvoimin pyör
itettävä puimakone, joka oli teh
dasvalmisteinen kylläkin. Siihen tarvittiin kaksi väkivahvaa tai neljä vähän heikompaa miestä. Kos- kivoimalla pyörivät kylän myllyt, raami ja sirkkeli, mutta jo 1927 Vehmaalle hankittiin oma voima- kone, Porilainen. Sen turvin pyöri oma mylly, sirkkeli ja puimakone.
M utta sitten tu li so ta -a ik a ja polttoainepula, ja meni v u o si
kymmen ennen kuin Vehmaalle saatiin nyt sähkövoimalla pyörivät koneet. Sim unankoskessa oli vesirattaalla toimiva pieni tasa- virtageneraattori, jo sta saatiin heikkoa valovirtaa. Se ei riittänyt koneitten pyörittämiseen, mutta va lo a saivat Koppelo, K a la n viljelylaitos ja Vehmaa.
Nyt Vehmaan tilan 1920 luvulla rakennettu ja myöhemmin koro
tettu suuri navettarakennus on ty h jillä ä n , 55 p e lto h e h ta a ria tuottavat yksistään viljaa. Kuus- vede stä saatiin ennen veden viljaa, kuhia ennen kaikkea. Otto muistaa hyvin Simunankosken s u u re t lohet, jo tk a n o u s iv a t merestä saakka kutupaikoilleen latvavesille - niitä oli taajana parvena koskessa todella paljon.
O ton arvelun m ukaan V a a ja kosken ja Kuhankosken kalap- portaat estivät kutunouusu; lohet loppuivat tyystin.
Hyvän joulusaunan salat
K erran V e h m a a lla oli p a lv e luksessa mies, joka seuraavaan paikkaan siirtyessään aina muisti kehut, miten hyvä sauna Veh
maalla oli. Viimein Oton nimi
päivänä tämä uusi isäntä saapui saunatestiin - mikä olisikaan niin hyvän saunan salaisuus? Otto vähän ensin toppuutteli: "Usein on niin, että m itä kehutaan, sitä kehutaan liikaa - mitä moititaan, sitä m o ititaan liik a a !” Sitten mentiin asiaan.
Olin kerran kymmenen päivän ty ö te h o k u rs s illa H e lg in g issä . Siellä oli Ekono-yhtiöstä luen
noitsija, tehtiin retkiä ja tutustuttiin niiden yhteydessä myös erilaisiin saunoihin. Agronomi luennoi ja koesaunojaoli kaikkiaan 20. Jopa puut punnittiin ja oli päädytty siihen, että saunan uuni tulipesän tulee olla alhaalta kapeneva. Puut palaessaan asettuvat rostin poh
ja lle, m istä pitää olla saunan uunin tulipesällä korkeutta 80 senttimetriä, kertoo Otto. Tämä on hyvän löylyn salaisuus.
Yleensä saunan tulipesä ei ole la in k a a n näin ko rk e a , vaan matalassa tilassa kosteus ja sa
vukaasut eivät pala kunnolla, vaan muodostavat kitkan pesän. Tämä voi havainnollistaa tulitikun avulla;
sen liekki on kuum in m onen senttimetrin korkeudella liekistä, liekin päällä nokeentuu. Otto toi opin kotisaunaan, ja löylyt olivat todella makoisat.
Saunajuttua kuunnellessa tulee ajatelleeksi, että tietotaitoa on ta rttu n u t tä m ä n v a lis tu n e e n maamiehen vaatteisiin m uual
takin, ja toisaalta kaikenmoisiin uutuuden höm pötyksiin ta lo n pidossa ei ole sorruttu. Mikä on hyväksi havaittu, siitä uskalletaan
pitää kiinni, kaikki kehitys ei ole edistystä. Ihmisten mukavuu- denhalu on johtanut siihen, että kaikki pitäisi saada napista pai
namalla, toteaa Otto.
O tto m uistaa la p su u te n sa ja nuoruutensa päiviltä Simunan- kosken, jo ta K a llio -P u tto s e n kalastuskunta
v u o k ra s i J y v ä s kylä n h e rro ille . Neljä tilaa sai siitä tuntuvan korvauk
sen. M yöhem m in kosken osti G.A.
Serlachius ja yhtiö alkoi toimittaa sopi
m uksen m u k a i
sesti sähköä taloi
hin, m yöhem m in sähköistettiin koko Simunankylä.
S im u n a n k o s k e n h e n kilö h isto ria a n 1920 luvulla kuului K o ppelossa a s u nut majuri Viiksekä metsänhoitaja Kor
honen, joka ei kos
kaan istunut ku l
je tta ja n vie re s s ä vaan auton perällä.
Hän halusi pitää p a ik a llis e t a s u k ka a t ko ko n a a n erossa koskesta.
Oli vähän öykkäri luonteeltaan, totesi O tto, ja sa n o ip a
miehelle kuivat sanat. Otto muis
taa hyvin kalastusmestari Maunu Tavvastin ja Viljo Orpanan, jotka hoitivat kalanviljelylaitosta pitkään.
Samaan aikaan kalanviljelylaitos oli Suomen toiseksi suurin lam- mikkoviljelmä.
Oli siinä myllyn turbiinikanavassa Oskari Puttosen isällä mertoja, ja varm a sti lohta tuli. P uttoset
hoitelivat Simunan myllyä kol
messa polvesa, heillä oli myös renkimylläreitä - mylly oli kuuluisa ja jauhatettavaa riitti, muistelee O tto . R anta oli K a rh u la n (A.Ahlström Oy), mutta vesi osuuskunnan, joten kalastus oli silloin täysin laillista puuhaa.
Otto Kovanen on nähnyt Simu
nan kyläkeskuksen synnyn. Hän on h ä m m ä s ty ttä v ä n v ire ä - muistinen ja vetää aina yhteen k o k o n a is u u k s ia , m ihin m u is
tikuvat liittyvät; hän jäsentelee niitä. Keskusteluun varattu neli- tuntinen ei riittänyt. Nautimme Kyllikin laittamat kahvit ja lounaan kuin Vironperällä ikään.
Simunankoski on Otto Kovasen sielunmaisemaa.
Feliks Ojasen maalaus on vuodelta 1943. Otto muistaa muinoiset kosken suuret lohet ja olihan kosken rannalla raamisaha ja pari myllyäkin.
Simunan kylän Vehmaa on keskisuuri maatila vanhan kylä ke sku kse n ytim e ssä . Sen pihapiiriin tuli kerran kiertokoulu, kansakoulu ja k y lä k a u p p a - ja m yö h e m m in ta lo n emännäksi koulun pitkäaikainen opettaja.
Näin Vehmaan talo oli naimisissa koulun kanssa ihan koulun perustam isesta sen lakkauttamiseen 1994 saakka. Vehmaalta haettiin ensiapu moneen hätään, Otto isäntä to im i v u o ro lla a n m yös koulun k ä s ity ö nopettajana. Lakkautettu Simunan koulu ostettiin Kovasille keväällä 1996 eli 90 vuotta koulun perustam ista m yöhem m in. Näin Kangaspellon laita palasi takaisin Vehmaan pihapiiriin.
Vehmas tarkoittaa reheväkasvuista, v o i
m a ka sta , h y ö ty is ä ä - p u h u ta a n h a n vehmaasta apilasta, vehmaasta puustosta tai luonnon kesäisestä vehmaudesta. Sanotaan myös, että neitonen on nuoruutensa veh- maimmassa kukoistuksessa. Näin vehmaus m u o d o s ta a k ä s itte is tö n h y v ä stä a suin p a ika sta . O lisikoha n asuinpa ikka siirtänyt ominaisuutensa myös sen asujaan - niin vehmailta tuntuivat Oton muistelut ja ajatukset.
Teksti: Martti Muurikainen Kuvat: Martti Muurikainen ja Otto Kovasen kokoelma
Vehmaan salin seinissä kunniapaikalla ovat ikihonkaiset hirret. Kyllikki ja Otto Kovanen ihan tuoreessa kuvassa lokakuussa 2002.
