uomi toisena kielenä -alan tutkimuk- sissa on kiinnitetty varsin vähän huo- miota ääntämisen ja puhutun kielen opet- tamisen ja oppimisen kysymyksiin. Samoin uuden tekniikan suomen kielen opetukselle tarjoamien mahdollisuuksien ja jo opetus- käytössä olleiden tietokone- ja verkko-ohjel- mien käytön tutkiminen on ollut vielä vä- häistä. Esitän tässä yhden suomen alkeita opiskelleen ryhmän oppimisen tuloksia yli- opiston kurssilla, jossa opetuksen tukena on käytetty ääntämisen ja etenkin puheen pro- sodisten piirteiden harjoitteluun tarkoitet- tua verkko-ohjelmaa.
ÄÄNTÄMISEN OPETUSTA TIETOKONEEN AVULLA
Tukholman yliopiston suomen kielen pro- fessori Erling Wande ja foneetikko Gábor Harrer ovat kehittäneet alun perin ruotsin kielen alkuopetuksen ja oppimisen apuvä- lineeksi RSI (repetitiv synkron imitation) -metodilla toimivan cd-rom-ohjelman. Oh- jelmaa on myöhemmin laajennettu myös muiden kielten, kuten suomen kielen, ään- tämistä ja puhumista edistävään itseopiske- luun. RSI-menetelmä perustuu pohjimmil-
taan unkarilaisen musiikkipedagogin Zol- tán Kodályin ideoihin ja metodeihin. Me- netelmän peruslähtökohtana on kuullun tekstin ääntämisen toistaminen samanaikai- sesti mallin kanssa samaan tapaan kuin musiikin opetuksessa lauletaan tai soitetaan yhtä aikaa opettajan kanssa. Kielten ope- tuksessa metodi soveltuu rytmin ja kielen muiden prosodisten piirteiden opettami- seen. RSI:n avulla suomenoppija voi har- joitella muun muassa äänteiden kvantiteet- tia, kvaliteettia, kielen rytmiä ja sävelkul- kua, yksittäisiä sanoja tai kokonaisia lau- seita. Ohjelma toimii nykyään verkkoym- päristössä nimellä Loop Talk1, ja se sisäl- tää opetusmateriaalin lisäksi joitakin työs- kentelyn seurantaa helpottavia osia, muun muassa harjoitustuntien laskurin, keskuste- lukanavia, kielipelin ja ruotsin kielen fo- neettisten erityispiirteiden esittelyn sekä useita dialogeja erilaisilla tunnelatauksilla esitettyinä.
Helsingin yliopiston suomen kielen lai- toksen ulkomaalaisopetuksessa RSI:tä on käytetty Suomi 1- ja Suomi 2 -kurssien opetuksen tukena vuodesta 1995, ja vuodes- ta 2001 kursseilla on ollut käytössä ohjel- man uudistettu verkkoversio Loop Talk.
HAVAINTOJA SUOMEN KIELEN
PROSODISTEN PIIRTEIDEN OPPIMISESTA TIETOKONEAVUSTEISELLA ALKEISKURSSILLA
S
––––––––––
1 Ohjelma löytyy osoitteesta http://www.looptalk.com.
Havaintoja ja keskustelua
Osallistuin keväällä 2001 pidettyyn tieto- koneavusteiseen suomen kielen alkeiskurs- siin kurssiassistenttina. Oppimisen ohjauk- sen ja seurannan lisäksi sain mahdollisuuden tutkia opiskelijoiden ääntämisvalmiuksia ja heidän puheensa prosodisten piirteiden ke- hittymistä lukukauden kestävällä kurssilla.
Tarkasteluni kohteena oli myös RSI-meto- dilla toimivan ääntämisopetusohjelman käyttö oppijoiden ja kurssin opettajan sekä kurssiassistentin kannalta. Työstäni valmis- tui pro gradu -tutkielma (Straszer 2002), jonka tuloksista raportoin seuraavassa.
KURSSILAISTENTAUSTA, TUTKIMUSAINEISTO JA
TUTKIMUSTEHTÄVÄ
Tutkimukseeni osallistui 14 aikuisopiske- lijaa. Ryhmä oli ikänsä, kulttuuritaustansa, vieraan kielen opiskelutottumuksiensa ja motivaationsa puolesta melko kirjava. Ryh- män ikäjakauma oli 19–55 ja keski-ikä 27,8 vuotta. Kurssilaisista kolmen opiskelijan äidinkieli oli amerikanenglanti; muiden äi- dinkielet olivat arabia, espanja, heprea, kii- na, liettua, norja, puola, ranska, saksa, un- kari ja venäjä. Kurssilaisilla oli yhtä opis- kelijaa lukuun ottamatta kokemusta ainakin yhden vieraan kielen opiskelusta ja toisen tai vieraan kielen käytöstä, ja puolet oli opiskellut aiemmin jopa useaa vierasta kiel- tä. Informanttini olivat hyvin motivoitunei- ta aloittamaan suomen kielen opinnot saa- vuttaakseen omasta mielestään sujuvan suomen kielen taidon, jolla selviytyy joka- päiväisten asioiden hoitamisesta. Opiskeli- joiden suunnitelmat Suomessa oleskelun pituudesta vaihtelivat muutamasta kuukau- desta useisiin vuosiin ja avioitumisen myötä jopa pysyvästi maahan jäämiseen. Suurim- man osan ensisijaisena päämääränä oli op- pia suomea opintojen edistämisen ja suo- malaista tiedemaailmaa kohtaan tunnetun mielenkiinnon tähden.
Tutkimukseni aineistona oli informant- tien nauhoitettu puhe kielenopiskelun alku- vaiheesta, kurssin alusta tammi-helmikuus- sa 2001, ja kurssin sekä 10–15 tunnin Loop Talk -harjoittelun lopusta toukokuussa 2001. Nauhoitusaineisto sisälsi siis kurssi- laisten lukupuhetta, joka koostui pienistä dialogijaksoista Olli Nuutisen (1979) Suo- mea suomeksi 1 -oppikirjan ensimmäisistä seitsemästä kappaleesta. Tästä aineistosta valitsin tarkasteltavaksi 16 sellaista puhun- noksen osaa, jotka edustavat suomen kie- len prosodian kannalta keskeisimpiä lause- tyyppejä ja jotka esiintyvät myös Loop Talkissa mallia antavan syntyperäisen suo- menpuhujan puheessa intonaatioltaan vaih- televimpina. Tutkimukseni aineistoon kuu- lui myös kaksi kyselyä. Ensimmäinen oli opiskelijoiden kielitaustaa kartoittava kyse- ly niistä yksilöllisistä tekijöistä, jotka voi- vat vaikuttaa kunkin oppijan ääntämiseen sekä Loop Talkin käytön aikana tapahtu- vaan suomen kielen ääntämisen oppimi- seen. Toisen kyselyni laadin kurssin loppu- puolella, ja siinä pyysin opiskelijoilta palau- tetta kurssista ja etenkin Loop Talkin käy- töstä. Tässä kyselyssä opiskelijat pääsivät myös itse arvioimaan omaa työskentelyään ja kurssilla saavutettuja tuloksia. Tutkimuk- seni aineistona olivat myös kurssiassistent- tina pitämäni päiväkirja sekä nauhoitettu kurssin opettajan haastattelu, jossa tämä kertoi opiskelijoiden työskentelystä ja kurs- sin saavutuksista.
Tarkastelin nauhoittamieni puhunnos- ten osien prosodiaa kurssilaisten lukupu- hunnassa Praat-puheenkäsittelyohjelman avulla sekä kurssin alun että kurssin lopun tuotoksissa. Vertasin näitä opiskelijoiden alku- ja loppuvaiheen puhejaksoja, yhteen- sä 188:aa kappaletta, Loop Talk -verkko- opetusohjelmaan asennettuihin, natiivin lausumiin malleihin. Tulokset kokosin yh- teen taulukkojen avulla ja tarkastelin niitä sekä aineistolähtöisesti, puhejaksot lause-
tyypeittäin jaoteltuina, että kunkin oppijan saavutuksen mukaan. Ääntämisen oppimi- sena pidin kaikkia niitä muutoksia, jotka ta- pahtuivat mallin mukaiseen suuntaan.
MITÄ OLI MAHDOLLISTA OPPIA?
Aineistosta valitsemani 16 puhunnoksen osaa jaoin ryhmiin. Näistä 16 puhejaksos- ta neljä oli väitelauseita, yhdeksän kysy- myslauseita ja kolme huudahduksia. Väite- lauseista tarkastelin 26 tuotosta. Kysymys- lauseet jaoin kolmeen ryhmään, hakukysy- myksiin (esimerkiksi Millainen kaupunki Savonlinna on?), kaikukysymyksiin (esi- merkiksi Anteeksi, mikä?) ja vaihtoehtoky- symyksiin (esimerkiksi Onko se kiva kau- punki?). Hakukysymyksiä oli aineistossa- ni neljä kappaletta, ja tarkastelin niitä 20 tuotoksessa. Erilaisia kaikukysymyksiä taas oli kolme, ja niitä esiintyi opiskelijoiden tuotoksissa 8 kappaletta. Vaihtoehtokysy- myksiä oli kaksi, ja tarkastelin niitä 20 tuo- toksessa. Huudahduksia ja huudahdusten kaltaisia ilmauksia oli kolme, ja niiden tuot- tamisen oppimista tutkin haku- ja vaihtoeh- tokysymysten tavoin 20 tuotoksessa. Jokai- sesta puhejaksosta tarkastelin siis kahta, kurssin alun ja kurssin lopun tuotosta. Tut-
kimukseni päätuloksena oli, että väitelau- seista 69 %, kysymyslauseista 79 % ja huu- dahduksista 35 % tuotettiin kurssin lopus- sa Loop Talkin mallin mukaisesti. Kurssi- laiset oppivat parhaiten hakukysymysten prosodian (87 %), kun taas kaikkein vai- keimmin opittaviksi osoittautuivat huudah- dukset, jotka olivat pääasiassa lyhyitä, yk- sisanaisia lauseita. On kuitenkin otettava huomioon, että epätasainen jakauma eri lausetyyppien kesken on saattanut hieman vaikuttaa näihin tuloksiin.
Seuraava Praat-puheenkäsittelyohjel- man avulla piirretty esimerkki kuvaa yhden vaihtoehtokysymyksen syntyperäisen kie- lenpuhujan lausumana (kuva 1) ja saman kysymyksen yhden opiskelijan tuottamana kurssin alussa (kuva 2a) ja kurssin lopussa (kuva 2b). Kuvissa pystyakselilla on perus- taajuus ja intensiteetti. Perustaajuus kuvaa sävelkorkeuden muutoksia ja intensiteetti äänen voimakkuutta. Vaaka-akseli kuvaa aikaa. Kuvissa paksu viiva esittää perustaa- juuden vaihtelua ja kapeampi viiva kuvaa intensiteettiä. Perustaajuusviiva on näky- vissä vain soinnillisten äänteiden kohdalla.
Kuvien alla isoin kirjaimin merkityt kohdat esittävät kuvatun tuotoksen painotettuja tavuja.
Kuva 1. ONko LAHti VANha kaupunki. Natiivipuhujan mallituotos.
Perustaajuus ja intensiteetti (Hz)
Aika (s)
Syntyperäisen miespuhujan lausumana kysymyslause Onko Lahti vanha kaupun- ki? alkaa suhteellisen korkealta, ja kysy- myspartikkelin kohdalla on kuultavissa sä- velkorkeuden lasku. Lauseen ensimmäinen perustaajuuden nousu on lah-tavulla, jon-
ka jälkeen käyrä laskee hieman ja nousee tauon jälkeen painollisesti alkavalla ja pon- nekkaalla tavulla van. Adjektiivin toisella tavulla on kuultavissa sävelkorkeuden las- ku. Se on nähtävissä myös kuvan perustaa- juuskäyrässä. Lausuma päättyy narinaan.
Kurssin alun tuotoksessa (kuva 2a) ara- biankielinen miesopiskelija painottaa tavu- ja lah ja ki. Tavun ki kohdalla on kuultavis- sa huomattava sävelkorkeuden nousu. Se on
myös nähtävissä kuvan perustaajuuskäyräs- sä. Vaikka tavun van kohdalla on kuvassa nähtävissä sekä perustajuuden että intensi- teetin nousu, tavu ei kuulosta painolliselta.
Kuva 2b. onko LAHti VANha kaupunki. Opiskelijan tuotos kurssin lopussa.
Kuva 2a. onko LAHti vanha kaupunKI. Opiskelijan tuotos kurssin alussa.
Perustaajuus ja intensiteetti (Hz)
Aika (s) Aika (s)
Perustaajuus ja intensiteetti (Hz)
Harjoitusten jälkeisessä tuotoksessa (kuva 2b) on jo paljon parannusta, sillä lau- seen painotus muistuttaa enemmän malli- lausetta: pääpaino on lah-tavussa. Tämä nä- kyy myös kuvassa sekä perustaajuuden että intensiteetin nousuna. Toinen painolliselta kuulostava tavu on mallin mukaisesti adjek- tiivin vanha ensimmäinen tavu. Siinä perus- taajuuskäyrä nousee vain vähän. Intensitee- tin lisäys on huomattava. Lauseen aloitus- tavu ei ole vielä täysin mallin mukainen.
Mutta koko lauseen sävelkulku on muuttu- nut ja korjaantunut niin, että lause päättyy mallivirkkeen kaltaiseen laskuun ja jopa suomen kielelle tyypilliseen narinaan. Op- pijan toinen tuotos kuulostaa jo suomalai- selta.
Kaikista tutkituista tuotoksista 60 pro- sentissa (n = 94) ääntäminen parani verk- ko-ohjelmalla tehostetun kurssin aikana.
Tuotoksista vain noin 6 prosenttia oli tuo- tettu kurssin alussa mallin mukaisesti, kun harjoitusten jälkeen tuotoksista lähes kol- me neljäsosaa oli jo natiivin mallin mukai- sia.
KETKÄ PÄÄSIVÄT PARHAISIIN TULOKSIIN?
Ääntämisen oppimisen taustalla vaikuttavat monet kielenulkoiset ja kielensisäiset teki- jät. Kielenulkoisiin tekijöihin luetaan mui- den muassa muisti, oppijan motivaatio, motoriikka sekä opetustilanteeseen ja opetusjärjestelyihin liittyvät seikat. Ääntä- misen oppimiseen vaikuttavista kielensisäi- sistä tekijöistä tärkeimpinä pidetään oppi- jan foneettista tietoa, kuten kielenoppijan omia kohdekielen ääntämiseen liittyviä hypoteeseja sekä tietoa toisesta tai toisista kielistä. Oppijan äidinkielen äännejärjestel- mällä sekä kohdekielen ja äidinkielen väli- sellä fonologisella suhteella katsotaan ole- van hyvin keskeinen rooli uuden kielen ääntämisen oppimisessa (mm. Aalto ym.
1997; Bannert 1990; Hintikka ja Hämäläi- nen 1994; Vihanta 1990). Toisen kielen oppiminen on siten yksilöllistä, ja on syytä tarkastella tutkimukseni tuloksia ottaen huomioon kunkin oppijan taustat. Kokoan seuraavassa yhteen ensin havaintoja siitä, miten ääntämisen oppimisessa menestyivät ne ryhmäni opiskelijat, joilla oli jo aikai- sempaa kokemusta vieraan kielen opiske- lusta ja joilla oli entuudestaan tietoa suomen kielestä. Sen jälkeen esitän havaintoja äi- dinkielen, opiskelumotivaation ja musikaa- lisuuden vaikutuksista, ja lopuksi kerron kurssilla parhaiten menestyneiden opiske- lijoiden taustoista.
Opiskelijoista ne, joilla oli muita enem- män kokemusta vieraiden kielten opiske- lusta, eivät päässeet parempiin tuloksiin kuin muut, vaan heidän onnistumisensa vaihteli suuresti, 17 ja 100 prosentin välil- lä. Kuitenkin ne muutamat opiskelijat, jot- ka ilmoittivat kurssin alussa olevansa kak- sikielisiä, onnistuivat keskimääräistä hie- man paremmin. Toisaalta eräs opiskelija, jolla ei ollut aiempaa kokemusta vieraiden kielten opiskelusta, menestyi kurssilla mel- ko hyvin ja onnistui myös tuottamaan tar- kastelemistani lauseista 71 % mallin mukai- sesti. Suomi 1 -kurssi oli alkeiskurssi, mutta siitä huolimatta kuusi opiskelijaa kertoi opiskelleensa suomea aikaisemmin. Vas- toin oletusta he eivät kuitenkaan menesty- neet ääntämisen oppimisessa muita parem- min, vaan heidän tuloksensa oli keskimää- rin ryhmän keskitasoa huonompi (63 %).
Heidän tuloksensa oli siis heikompi kuin muiden, vasta tällä kurssilla suomen kielen opiskelunsa aloittaneiden tulos (70 %).
Tämä puolestaan vahvistaa oletuksen siitä, että kielenopiskelun alussa muodostuneis- ta ääntämisrutiineista on vaikea päästä eroon opiskelun myöhemmässä vaiheessa (esim. Jönsson-Korhola 1995; Vänttinen 1996).
Oppijan äidinkielen äännejärjestelmä
sekä kohdekielen ja äidinkielen välinen fonologinen suhde on tärkeä kielen ääntä- misen oppimisessa, sillä toisen kielen op- pija hahmottaa aina opittavaa kieltä oman äidinkielensä foneemijärjestelmän muodos- taman suodattimen läpi (esim. Hintikka ja Hämäläinen 1994: 137; Richardson 1993:
45; Wiik 1981: 190–193). Usein viitataan siihen, että äidinkielen ja kohdekielen fo- nologian samankaltaisuuden myötä kasva- vat myös oppijan sisäiset valmiudet ja edel- lytykset omaksua toisen kielen ääntämis- järjestelmää (esim. Eloranta 1993). Wiik (1981: 192) kuitenkin huomauttaa, että äi- dinkielen ja kohdekielen välinen erilaisuus ei aina tarkoita vaikeutta, vaan laadultaan pieni foneettinen erilaisuus saattaa usein olla vaikeampaa poistaa kuin suuri foneet- tinen ero. Richardson (1993: 45) viittaa myös siihen, että on lukuisia esimerkkejä siitä, miten kielenoppijat suurista foneetti- sista eroista huolimatta ovat omaksuneet kohdekielen ääntämisen melkein synty- peräisen tavoin. Tutkimukseni tulos tukee kahta viimeksi mainittua väitettä, sillä täs- sä opiskeluryhmässä germaanisten ja see- miläisten kielten puhujat sekä puolankieli- nen opiskelija saavuttivat parhaat tulokset.
Tutkimassani ryhmässä selvästi parhai- ten menestyivät ne opiskelijat, jotka olivat hyvin motivoituneita oppimaan ja osallis- tuivat aktiivisesti harjoituksiin sekä käytti- vät suomea säännöllisesti kurssin ulkopuo- lellakin. Muiden muassa Richardson (1993:
45) ja Sajavaara (1999: 74) arvelevat, että äidinkieltä merkittävämpi tekijä opittavan kielen ääntämisen omaksumisessa saattaa olla juuri se, kuinka oppija osallistuu elin- ympäristönsä sosiaalisiin käytänteisiin ja missä määrin hän on tekemisessä kohdekie- lisen puheen kanssa. Oppijan asenteiden ja identiteetin mukaiset tavoitteet ovat myös hyvin keskeisiä oppimisessa (ks. Lauranto 1995: 99; Martin 1995: 558).
RSI-metodi perustuu musiikkipedago-
gisiin ideoihin. Musikaalisuudella väitetään olevan yhteys toisen ja vieraan kielen pro- sodian omaksumiseen, ja teatteriharrastuk- sen väitetään taas vaikuttavan matkimisen taitoon. Fonetiikkojen mukaan (ks. Ojanen 1990: 5–8; Otonkoski 1984: 3, 122–127) puhutun kielen ominaisuudet ovat verratta- vissa musiikin peruskeinoihin, sillä kieles- sä aika-, voima- ja värähtelytaajuussuhteet luovat pohjan prosodialle samalla tavalla kuin ne luovat pohjan myös musiikin ryt- mille, agogiikalle eli aikamitan pienelle muuntelulle, dynamiikalle ja melodialle.
Pienessä tutkimusaineistossani ei ole vah- vaa näyttöä siitä, että musiikkia ja teatteria harrastaneet opiskelijat olisivat onnistuneet matkimisessa muita huomattavan paljon paremmin, mutta heidän kokonaistuloksen- sa olivat keskimääräistä hieman parempia.
Ääntämisen oppimiseen kietoutuu hy- vin moni asia. Tällä alkeiskurssilla parhai- ten menestyneitä opiskelijoita voi kuitenkin luonnehtia seuraavasti: Heille on yhteistä se, että heillä oli jo aiempaa kokemusta vie- raiden kielten opiskelusta ja he olivat aiem- min kuulleet puhuttavan suomea, vaikkakin aloittivat suomen kielen opintonsa vasta tällä kurssilla. He käyttivät suomen kieltä oppituntien ulkopuolellakin ja kuuluivat parhaiten motivoituneisiin kurssilaisiin. He olivat myös musiikin harrastajia.
OPPIMISEN, TYÖSKENTELYTAVAN JA OPETUSMETODIN ARVIOINTIA
Kyselyssä opiskelijat arvioivat oppineensa parhaiten äänteenlaatuun liittyviä piirteitä, kuten y-, ö- ja r-äänteiden sekä a- ja ä-ään- teiden erottamista, ja prosodiasta pitkien äänteiden ja erilaisten vokaali- ja konso- nanttiyhtymien ääntämistä. Monet mainit- sivat palautteissaan myös sen, että he oli- vat harjoitusten avulla huomaamattaan op- pineet erilaisia fraaseja, idiomeja, kieliopil- lisia rakenteita ja lauseintonaatiota. Myös
kurssin opettaja arvioi, että ohjelman käy- tön avulla opiskelijoiden artikulointi kehit- tyi ja ne, jotka harjoittelivat paljon, pääsi- vät myös selkeämpään ääntämykseen ja hei- dän puheensa painotus ja intonaatio muut- tuivat suomen kielen mukaisiksi. Harjoit- telun myötä opiskelijoiden kynnys puhumi- seen madaltui.
Tietokoneen käyttö toi vaihtelua perin- teisen luokkahuoneopiskelun arkeen, ja se oli sekä kurssilaisten että kurssin opettajan mielestä hyödyllinen ja mieluisa kokemus.
Opiskelijat kiittivät tietokonetta ja verkos- sa toimivaa ohjelmaa myös siitä, että sen avulla he saivat harjoiteltua niitäkin kappa- leita, joita käsitteleviin oppitunteihin he eivät olleet ehtineet osallistua. Vaikka opis- kelijat kokivat itse verkko-ohjelman sisäl- lön välillä pitkästyttäväksi, he pitivät työs- kentelytavasta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että he vastaisuudessakin mielellään tehostaisivat kielenopiskelua samanlaisen metodin avulla.
RSI-metodi osoittautui tehokkaaksi suurimmalle osalle opiskelijoista ääntämi- sen oppimisessa. Matkiminen opetusmene- telmänä antaa hyvät mahdollisuudet edis- tää ääntämisen oppimista, mutta kaikki eivät välttämättä aina pääse sen avulla ta- voitteen mukaiseen ääntämiseen. Matkimi- nen palvelee kuitenkin sujuvaan kielen- käyttöön, ymmärrettävyyteen ja ymmärre- tyksi tulemiseen pyrkimistä ja palkitsee niin oppijaa kuin opettajaa. Loop Talk on itseopiskeluohjelma, mutta koska siinä ei ole oppimisen edistymisestä tiedottavaa palauteosiota, opiskelua ohjaavan opetta- jan työpanos — työskentelyn jatkuva seu- ranta ja kielenoppijan opiskeluasenteisiin ja motivaatioon vaikuttava säännöllinen palautteen antaminen — on korvaamatto- man tärkeä. Opettajan antaman palautteen avulla oppija pääsee tiedostamaan teke- mänsä virheet ja saa vihjeitä siitä, miten päästä asetettuihin tavoitteisiin.
LOPUKSI
Työni oli tapaustutkimus, koska tutkimuk- seni kohteena oli yksi ryhmä, joka osallis- tui tavallisen kurssiopetuksen yhteyteen lii- tettyyn opetus- ja oppimiskokeiluun. Tut- kimukseni tarkoituksena ei ollut laatia kat- tavaa esitystä kaikkien suomenoppijoiden ääntämisen ominaispiirteistä, vaan tavoit- teenani oli esitellä vain tässä yhdessä ope- tusryhmässä esiintyviä ääntämispiirteitä sekä niiden muuttumista kurssin aikana.
Tutkimukseni tarkoitus ei myöskään ollut kyseenalaistaa tai laajemmin pohtia synty- peräisen ääntämismallin yleispätevyyttä.
Kontekstihan määräsi ilmaisutapaa, josta syntyperäiset kielenpuhujat tekivät omaa tulkintaa. Aineistoni analyysissä tarkastelin pääasiallisesti puheen intonaatiota, mutta aineiston käsittelyn aikana kiinnitin huo- miota myös muihin prosodisiin ja joihinkin äänen laadun piirteisiin. Havaitsin, että oh- jelman avulla opiskelijoilla oli mahdolli- suus oppia intonaation lisäksi muitakin kie- len prosodisia piirteitä. Merkittävintä oli, että opiskelijat oppivat vokaalien ja konso- nanttien pituuksia. Ohjelman käytön ansi- oksi voi lukea myös sen, että jotkut oppi- vat parantamaan joidenkin yksittäisten ään- teidenkin tuottamista. Tutkimuksen tulos- ten mukaan kurssiin osallistuneista opiske- lijoista 78 % pääsi kurssin alussa asetettuun oppimistavoitteeseen, sillä suurimmassa osassa heidän kurssin jälkeistä tuotostaan tapahtui parannusta.
RSI-metodilla toimivan verkko-ohjel- man käyttämisellä saavutetut tulokset osoit- tavat, että jo alkeiskurssin oppijat voivat omaksua sellaisia ääntämisen piirteitä, joi- den avulla saa valmiuksia sujuvaan kielen- käyttöön. Tutkimukseni tulosten perusteella olen sitä mieltä, että suomen kielen alkei- den opetuksessa tulisi kiinnittää paljon huo- miota jokaisen yksittäisen oppijan kielen tuottamiseen sekä äänteellisten ja prosodis-
ten piirteiden huolelliseen harjoitteluun.
Ääntämisen opettelun tulisi palvella suju- vaa kielenkäyttöä, ymmärrettävyyttä ja ym- märretyksi tulemista. Opetettaessa suomea toisena tai vieraana kielenä tulisi opetuksen lähtökohtana olla viestintätaitojen harjoit- taminen ja sen osana ääntämiseen ja proso- diaan perehdyttäminen niin, että oppijaa kannustetaan käyttämään kieltä niin, että hän osaa kuvata ja osoittaa omia tunteitaan sekä ilmaista itseään luovasti kaikissa vuo- rovaikutustilanteissa. Tutkimukseni osoit- taa myös, että tavallisen luokkaopetuksen ohella on hyödyllistä käyttää opetusta täy- dentäviä, ääntämisvalmiuksia edistäviä it- seopiskeluun soveltuvia työvälineitä.
Matkalla toisen kielen ääntämisen op- pimiseen oppijan ottamat ensiaskeleet ovat hyvin tärkeitä. Suomenoppija tarvitsee en- sikielen oppijan tavoin mallia ja tilaisuuk- sia harjoitella, leikkiä kielellä ja matkia näkemäänsä ja kuulemaansa. Matkalle läh- tiessään kielenoppija tarvitsee paljon opas- tusta suomen kielen äännerakenteeseen ja prosodisiin piirteisiin tutustumiseen. Hänen on myös saatava tukea, aikaa ja hyviä työ- kaluja oppimiseen.
BOGLÁRKA STRASZER Sähköposti:
boglarka.straszer@helsinki.fi LÄHTEET
AALTO, EIJA – LATOMAA, SIRKKU – SUNI, MINNA 1997: Suomi toisena ja vieraa- na kielenä — tutkittua ja keskustel- tua. – Virittäjä 101 s. 530–561.
BANNERT, ROBERT 1990: På väg mot svenskt uttal. Lund: Studentlitteratur.
ELORANTA, LEENA 1993: Fonologisen pro- sessoinnin merkitys vieraan kielen oppimisessa. Voidaanko lisäopetuk- sella parantaa ennustetta? Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopiston fone-
tiikan laitos.
HINTIKKA, ANNA-MAIJA – HÄMÄLÄINEN, EILA
1994: Suomea ulkomaalaisen suu- hun. – Minna Suni & Eija Aalto (toim.), Suuntaa suomenopetukseen
— tuntumaa tutkimukseen s. 137–
149. Korkeakoulujen kielikeskuksen selosteita n:o 4. Jyväskylä: Jyväs- kylän yliopisto.
JÖNSSON-KORHOLA, HANNELE 1995: Uusi suomen kielen ääntämisohjelma ul- komaalaisille. – Kirsti Lehtinen (toim.), Uudistuva korkeakouluope- tus. Yliopistonlehtorien liiton kokoa- mia opetuskokeiluhankkeita 1994–95 s. 57–60. Helsinki: Finn Lectura.
LAURANTO, YRJÖ 1995: Normi, rekisteri ja S2-opetus. – Virittäjä 99 s. 261–263.
MARTIN, MAISA 1995: Kuka osaa suomea?
– Virittäjä 99 s. 554–559.
NUUTINEN, OLLI 1979: Suomea suomeksi 1.
Toinen korjattu painos. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
OJANEN, ANNA-KAISA 1990: Kielellisen ke- hityksen ja musikaalisuuden suhtees- ta toisiinsa sekä musiikkiterapiasta puheterapiassa. Pro gradu -tutkielma.
Helsingin yliopiston fonetiikan laitos.
OTONKOSKI, PIRKKO-LEENA 1984: Fonetiik- kaa laulajille. Sibelius-Akatemian koulutusjulkaisuja 2. Helsinki: Sibe- lius-Akatemia.
RICHARDSON, ULLA 1993: Näkökulmia pu- hutun suomen oppimiseen ja opetta- miseen. – Eija Aalto & Minna Suni (toim.), Kohdekielenä suomi. Näkö- kulmia opetukseen s. 33–50. Korkea- koulujen kielikeskuksen selosteita n:o 1. Jyväskylä: Jyväskylän yliopis- to.
SAJAVAARA, KARI 1999: Toisen kielen oppi- minen. – Kari Sajavaara & Arja Pii- rainen-Marsh (toim.), Kielenoppimi- sen kysymyksiä s. 73–102. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytän-
töä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
STRASZER, BOGLÁRKA 2002: Matkalla suo- men kielen ääntämisen oppimiseen.
Alkeisoppijoiden puheen prosodisten piirteiden kehittyminen tietokone- avusteisella kurssilla. Pro gradu -tut- kielma. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
VIHANTA, VEIJO V. 1990: Suomi vieraana kielenä foneettiselta kannalta. – Jor- ma Tommola (toim.), Vieraan kielen ymmärtäminen ja tuottaminen s. 199–
225. Suomen soveltavan kielitieteen
yhdistyksen julkaisuja nro 48. Turku:
AFinLA.
VÄNTTINEN, KIRSI 1996: Aitoa maitoa — he- delmällinen lukumateriaali maahan- muuttaja-opetukseen. – Helena Ruus- ka & Sanna-Marja Tuomi (toim.), Moneja baareja tiellä toimivaan kak- sikielisyyteen s. 157–160. Äidinkie- len opettajain liiton vuosikirja XLII.
Helsinki: Äidinkielen opettajain liit- to.
WIIK, KALEVI 1981: Fonetiikan perusteet.
Porvoo: WSOY.
KOTIKIELEN SEURAN OHJELMAA KEVÄÄLLÄ 2004 Kielenhuoltoilta
torstaina 5.2. klo 18.15 salissa 505 (huom. aika!) Kielenhuolto — mitä ja miksi?
Keskustelun alustajina Pirjo Hiidenmaa ja Anne Mäntynen Vuosikokous
sunnuntaina 14.3. klo 16.15 salissa 104 (huom. aika!) Vårt land – Meidän maa
Seuran esimiehen Lea Laitisen esitelmä Vuosikokousasiat
Deskriptiivisen kieliopin teemapäivä lauantaina 24.4. klo 12–16 salissa 104
Iso suomen kielioppi ilmestymässä
Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Heinonen ja Irja Alho kertovat kokemuksiaan kieliopin kirjoittamisesta.
Tilaisuudet pidetään Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, Helsinki) TERVETULOA!
