Ajatuksia · DIGI

KALENTERI

VUONNA

1887.

HELSING-ISSÄ,

1886.

TOIMITTAMA.

JlasiiiiU,_tnfceus

ptdätztääw.

Helsingissä,

suomalaisen iikjilhsinibenseurankirjapainossa, 1886.

■Join

en

wositietta

(soeceisioiia

iänetetään nut

ulos

famas-fa

^H/u/m

edetunen

^{ja toivoen}

II II ^a

idltä åiosionista vastaanottoa. Jovmitus puutää

af I^{o o}

täten

faada ^iam/ma wMatumfa

^{uieiita naavoitta}

ttuteesta mtväntanioiiesta

_{J I}

^avusta

_afia

faniaufa

^muis-

tuttaa siitä,

että

icmatnen KtMoittata nastaa

fatioiestansa.

Vuosikertomus,

jonka yhdistyksen puheenjohtaja luki vuo- sikokouksessa ²⁴

/286,

oli näin kuuluva:

„Luodessani

yleisen silmäyksen nais-asian kehitykseen maassamme viimeksi kuluneena

vuonna,

näyttää minusta että kysymyksen käsittelemisessä julkisesti ja yksityisesti on

astuttu

yksi askel eteenpäin: yleensä ollaan yksimieli-

set

sen oikeudellisuudesta. Että

meillä,

niinkuin muual-

lakin,

voi tavata

henkilöitä,

joilla on mitä nurinpäisimpiä käsitteitä koko

harrastuksesta,

sen sekä perussyistä ^että

tarkoituksesta,

se seikka älköön meitä hämmästyttäkö.

On aina oleva

henkilöitä,

jotka eivät tahdo eivätkä voi- kaan luopua perimästään käsityksestä, ruvetakseen suosi- maan uuden ajan katsantokantaa. Mutta tästä huolimatta ei voine yleensä

kieltää,

ettänais-asia meilläkin on mennyt eteenpäin ja että yleisen mielipiteen ilmapuntari näyttää, että harrastus sen hyväksi on nousemassa. Vieläpä kulu- neena vuonna on sangen arvollisia yrityksiä tehty asian edistämiseksi. Min esim. 1885vuoden valtiopäivillä, jotka, jos eivät täyttäneetkään kaikkia mitä optimistit nais-asian ystävissä niiltä

toivoivat,

kuitenkaan eivät tulleet seurauk- settomiksi tässä suhteessa.

Kolme pyyntöesitystä suuremmista tai pienemmistä parannuksista naidun naisen omistus-oikeudellisessa ase-

6

massa tehtiin eri säädyissä sekä yksi pyyntöesitys elin- keinolain 2 §:n muuttamisesta siten että siinä tapauksessa,

jolloin miehen edusmiehyys on katsottava

olemattomaksi,

vaimolle myönnettäisiin oikeus harjoittaa elinkeinoa siinä

laveudessa,

kuin 2 § mainitsee. Näiden säädyissä tehty- jen pyyntöesitysten johdosta päättivätkin säädyt, lakivalio- kunnan

antaman

puoltavan mietinnön nojalla, hallitukselta

anoa,

että hallitus suvaitsisi teettää ja säädyille esittää ehdotukset sellaisista

lainmuutoksista,

^{jotka, sääntönä säi-} lyttäen omaisuuden yhteisyyden aviopuolisojen välillä ja miehen edusmiehyyden vaimonsa

suhteen,

myöntäisivät suuremman vapauden kuin tähän asti avioehdon kautta sopia sen

tavaran

omistus-oikeudesta ja

hallinnosta,

^jonka aviopuolisot pesään tuovat, sekä antaisivat naidulle naiselle tilaisuutta

silloinkin,

kun sellaista avioehtoa ei ole tehty, miten mahdollista suojelemaan omaisuuttansa miehen edus- miehyyden väärinkäyttämistä

vastaan.

Yllämainittu pyyn- töesitys elinkeinolain muuttamisesta antoi myöskin aihetta säätyanomukseen. Mitä todellisia parannuksia niistä syn-

tyy,

saa tulevaisuus osoittaa.

Pyyntöesitys viime valtiopäivillä, joka hylättiin,

mutta

joka ainakin olisi ansainnut tulla perinpohjaisesti keskus-

telluksi,

oli valtiopäivämies Summan lisäyksestä 13lukuun Naimakaaressa siihen suuntaan, että

parantumaton

juop- pous oikeuttaisi avioeroon. Kun ajattelee kuinka isien pahanteot mainitussa suhteessa tulevat lasten päälle, on vaikea käsittää talonpoikaissäädyn yleistä välinpitämättö- myyttä pyyntöesitystä kohtaan.

Professori Runebergin pyyntöesitystä naisen oikeu- desta päästä yliopistoon ylioppilaana, suosi hartaasti kaikki nais-asian ystävät. Ne syyt, joiden perustuksella pappis- säädyn enemmistö sen hylkäsi, ovat tulleet niin mainitta- viksi sekä omassa maassamme että sen ulkopuolella, ettei tarvinne niistä mainita.

Jos vielä

lisäämme,

että muutamia pyyntöesityksiä naiskoulujen perustamisesta ja laajentamisesta

tehtiin,

o- lemme maininneet ne pyyntöesitykset valtiopäivillä, jotka olivat kaukaisemmassa tai likemmässä yhteydessä nais- kysymyksen kanssa.

Muista nais-asian ystäville tärkeistä tapauksista on meillä v:lta 1885vielä mainittavana muutamien yhdistys-

ten

perustaminen siveellisyyttä

varten,

yhdistyksen perus-

tammen

naisstipendejä

varten,

jonka toivomme puolestaan laajentavan naisen työalaa, ja yhä yleisemmäksi tuleva raittiudenharrastus.

flahuttavaa

on

sekin,

että sanomaleh-

det

rupeavat

^ottamaan naiskysymystä ohjelmaansa.

Myöskin

mainittakoon,

että kahden naisen on viime vuonna sallittu

ottaa

ylioppilastutkinto.

Suomen Nais-yhdistys on viime vuonna koettanutniin paljo kuin mahdollista tähdätä vaikutustansa aina enem- män käytännölliseen suuntaan. Tuntuu myös siltä kuin harrastus yhdistyksen hyväksi olisi ollut nousemaan päin.

Osaksi on jäsenten luku lisääntynyt (vaikka se on vielä pieni

verrattuna

muiden maiden nais-yhdistyksiin), osaksi on yhdistys nauttinut

suurta

suosiota ja hyväntahtoisuutta pyrinnöissään, sekä kääntyessään pääkaupungin yleisön että kirjallisten piiriemme puoleen yhdessä tai toisessa asiassa.

Paitsi suoranaista apua, jota yhdistys siten on saanut, on

tunto siitä,

että meitä on alettu ymmärtää,

antanut

yhdis- tykselle jonkinlaista moralista

tukea,

joka myöskin on puo- lestaan arvollista.

Viime vuonna on yhdistys nähnyt yhden toivomuk- sistaan

toteutuvan,

kun valtuusmiehet ovat

asettaneet

köy- häin-asianajajan Helsingin kunnalle.

Toivomme,

että tämän kautta ^myös vähävarainen nainen voi paremmin kuin ^tä-

hän saakka käyttää sitä turvaa ja apua, jota lakimme hänelle tarjoo. On niin usein moitittu nais-asian edestä taistelijoita

siitä,

että he pitävät vähässä arvossa nykyistä

lakia,

tahtomatta käyttää hyväkseen sen etuja. Sillä har-

rastuksella,

jolla Suomen Nais-yhdistys on ajanut asian-ajaja- kysymystä, on se ainakin jossain määrässätorjunuttämän syytöksen.

Yhdistyksen keskuudessa otettiin viime vuonna se työjärjestys, että eri toimi- ja valiokuntia valittiin valmis- tamaan tehtyjä ehdotuksia. Siten valittiin pysyväinen toi- mitusvaliokunta kulunutta vuotta varten, jolla valiokun- nalla oli toimena tehdä yhdistyksen kirjalliset esitelmät ja lausunnot sekä viimeksi toimittaa sen

kalenteria,

joka ni- mellä

„Excelsior"

ilmestyi jouluksi.

Ehdotusta työ- ja paikanvälittämistoimiston perus- tamisesta naispuolisia työnhakijoita varten käsitteli samoin ensiksi

valiokunta,

joka teki kustannus-ehdotuksen y. m.

Takausmaksut kesäk. 1 p:ään asti kirjoitettiin yhdistyk-

sessä,

johtokunta

valittiin,

eräs yhdistyksen jäsenistä otti

8

hyväntahtoisesti toimekseen palkatta

ruveta

aluksi toimis- ton johtajaksi, jonka toimiston yhdistys siten oli tilaisuu- dessa avaamaan lokak. 1 p. 1885. Katsoen

siihen,

että yritys on vielä niin

uusi,

voinee sen vaikutusta tähän saakka katsoa sangen tyydyttäväksi. Työn arvo neljänä ensimäisenä kuukautena (osaksi pysyväisistä paikoista, o- saksi satunnaisesta työstä) nousee nim.

5,000

markkaan.

Sen lyhyt-aikaisen kokemuksen nojalla, joka toimis- tossa on

saatu,

voinee lausua sen

toivomuksen,

että naiset enemmän kuin tähän asti kääntyisivät ammatteihin. Useat niistä

aloista,

joille naiset nykyjään tavallisesti kääntyvät, ovat niinkäytettyjä, että jokainen uusi sellainen työnhakija tulee yhä enemmänlisäämään työnpuutetta sillä alalla.

Ne

toimikunnat,

joiden tehtävänä on ollut toimittaa iltamia työtoimiston hyväksi,

ovat

suorittaneet tehtävänsä erittäin hyvin, saaden muualta suosiollista apua esitelmäin taikka musikin toimittamisen muodossa. Viime vuonna on pidetty kaksi yleistä

iltamaa, toinen,

jossa pidettiin suo- malainen

esitelmä, toinen,

jossa ruotsalainen. Jälkimäi- sessä etenkin oli paljo väkeä. Paitsi näitä julkisia ilta-

mia,

on ^myös pidetty yksi yksityinen, johon ainoastaan

omat

jäsenet pääsivät.

Viime vuonna

perustetun

lukuyhdistyksen kautta

ovat

yhdistyksen jäsenet olleet tilaisuudessa

seurata

nais-asian kehitystä muissa maissa.

Samoin kuin edellisenäkin

vuonna,

lähetti yhdistys myös viime joulukuussa painettuja vaali-osoituksia kaupun- gin äänivaltaisille naisille

osan-ottoa

varten kaupunginval- tuusmiesten vaalissa. Vaaliin otti osaa 87 naispuolista äännöstäjää 752 äänellä.

Keskustelu-aineista (paitsi yllämainittujen toimien synnyttämiä) mainittakoon kysymys kansakoulu-opettajain palkoista, joka keskustelu johti yhdistyksen lausuntoon

sanomalehdissä,

jossa osoitettiin että kun kelpaavaisuus-

ehdot ovat

samat,

yksinkertainen oikeus vaatii saman pal- kan samasta työstä,katsomatta työntekijän sukupuoleen;

ainakin näyttää siltä kuin ei valtion olisi tarvinnut an- taessaan apua kansakoululle panna naisopettajia niin sa-

noaksemme maksamaan sakkoa sukupuolensa tähden.

Samoin keskusteltiin valtiopäiväpyyntöesityksistä nai- dun naisen omistusoikeudesta. Myös nämäkeskustelut an- toivat aihetta yhdistyksen puolesta julkiseen

lausuntoon,

jossa se, kiitollisuudella

tunnustaen

kaikkein näiden pyyn- töesitysten ilmaantumisen

tärkeäksi,

likimmin liittyi hra Elvingin esitykseen.

Edellisessä lienevät jo Suomen Nais-yhdistyksen tär- keimmät vaiheet v:lta 1885kerrotut. On vielä mainittava

että 52 jäsentä *) viime vuonna on ollut yhdistyksen kir- joissa sekä että 16 matkustajaa maamme eri seuduilta on käynyt kokouksissa."

*) Tätänykyä on jäsentenluku ^70.

Suomen Nais-yhdistyksen Kutsumus.

.Kaikkialla

sivistyneessä maailmassa

ovat

ajattelevat mie- het ja naiset

ruvenneet

tarkkaamaan sitä

asianlaitaa, että,

sillaikaa kun vanhentuneet käsitteet ja vanhan-aikainen lainsäädäntö useimmilla aloilla yhä enemmän

saattavat

väistyä uuden ajan humanisemman käsityskannan tieltä pois, naisen verrattain syrjäytetyn aseman yhteiskunnassa ja valtiossa parantamiseksi on vaan liika vähä toimittu.

Syy

siihen,

että tämä yhteiskunnalle tärkeä asia niinmyö- hään on tullut päiväjärjestykseen, on suureksi osaksi

et-

sittävä naisissa itsissään. Nämä

ovat

nimittäin

vasta

viime vuosikymmeninä, ainakin Pohjoismaissa, heränneet tietoi-

suuteen siitä,

että muutoksia tarvitaan sekä tavoissa että laissa ennenkuin naisen voi sanoa saaneen sen

aseman,

mikä sille oikeudella on tuleva miehen kanssa yhtä oikeu-

tettuna

ja saman edesvastauksen alaisena olentona.

Suomen Nais-yhdistyksen perustaminen

on,

vaikkapa

heikkokin,

merkki

siitä,

että naisia maassamme on herän- nyt itsetietoisuuteen ja edesvastauksen tuntoon. Ne toi-

vomukset,

joiden toteentumiseksi yleisessä mielipiteessä, tavoissa ja lainsäädännössä yhdistys työskentelee, kuulu- vat pääasiallisimmin allamainituille aloille.

Yhdistyksen mielipide on että

naisen,

tullaksensa työllänsä vaikuttamaan yhteiskunnan kehitystyössä kvalita- tivisessa ja kvantitativisessa suhteessa parhaiten, tulee

saada sama oikeus ja tilaisuus kuin mikä miehellä on hankkia yleisiä ja ammattitietoja, suorittaa akatemil- lisia

ja

muita opinnäytteitä sekä nauttia näistä tulevia etuja. Itsestään on ymmärrettävää, ettei

nainen,

^jostämä oikeus myönnettäisiinkin

hänelle,

heittäytyisi

aloille,

joihin hän ei kykene; sitä vastoin tämmöisen vapaan kilpailun ollessa jakaantuisi työ luonnollisemmin kuin nykyisissä o- loissa on mahdollista.

Naisen taloudellinen tila

on,

viime aikojen edistyk- sistä

huolimatta,

vielä sangen tukala ja hänen työnsä al- haisessa

hinnassa,

joka on seurauksena

siitä,

että naiset nykyisillä tiedoillaan voivat ryhtyä niin harvoihin toimiin.

Mutta kun hänelle myönnetään oikeus ja tilaisuus hankkia lahjainsa mukaan tietoja ja

taitavuutta,

vaatii oikeus että hän näitä käyttäessään saa saman palkan kuin mies sa-

masta

työstä. Toisin sanoin: työpalkan pitää olla työn- tekijän kelpaavaisuudesta, ei

suvusta

riippuva.

Kun naisen naima-ikä on yleisen tavan mukaan jo melkoisesti siirtynyt ylemmäksi viidennestätoista ikävuo-

desta,

^{pitäisi myös} laillinen naima-ikä tulla siirretyksi ylemmä. Tämän asian puolesta puhuvat sitäpaitsi sekä terveys-opilliset että muut tarkkausta ansaitsevat

syyt.

Naisen laillinen ikä pitäisi määrättämän 21 ^v.sta.

Sitä enemmänon syytä

siihen,

^{että tämätulisi}

laiksi,

koska nainen jo nytkin, eri pyynnöstä, sanotulla ijällä voi tulla julistetuksi täysi-ikäiseksi. Sen ohessa pitää yhdistys avio- liiton korkeaan

aatteesen

soveltumattomaksi ja sen todel- lista

etua

vastustavaksi sen

seikan,

^että kun täysi-ikäinen

nainen menee

avioliittoon, asetetaan

hän

taasen

holhouk- sen

eli,

niinkuin

sanotaan,

miehen edusmiehyyden alai- seksi. Edusmiehyyden lakkauttaminen sekä oikeus nai- dulle naiselle omistaa ja hoitaa perittyä ja ansaittua omai-

suuttansa

kuuluu sentähdenniihinparannuksiin, joiden hy- väksi Suomen Nais-yhdistys työskentelee.

Siveellisyys-kysymyksessä katsoo yhdistys välttämät- tömäksi velvollisuudeksi jokaiselle kristityn nimeä kanta- valle työskennellä sen kaksinkertaisen siveyskäsitteen pois-

tamiseksi,

jota

nyt

myönnetään eri sukupuolille sekä että siveellisyysvaatimukset olisivat sekä miehille että naisille samat.

Tulevaisuudentoivomuksena lisättäköön vielä: että ^se

nainen,

joka maksaa veroa kunnalle ja on

muuten

sovel

12

tuva, voisi tulla valituksi kunnallisiin toimiin.

—

^Naisen

pääsö kunnallisvaivaishoitoon mainittakoon myös toivo- muksena.

Valtiollinen

äänestys-oikeus naisille on

vaatimus,

jon- ka nais-asian etevimmät puolustajat muissa maissa

panevat

ensi sijalle ohjelmassaan. Suomen Nais-yhdistys

toivoo,

^että valtiollisen elämämme kehkeytyessä se seikka meilläkin ai- kanaan tulee varteen-otetuksi.

Näiden ja muiden samallaisten pyrintöjen edistämi- seksi vaaditaan kuitenkin eri voimien innokas yhteisvaiku- tus. Tietysti vaaditaan työn edistymiseksi valistuneiden miesten apua, mutta itseselvää on, ettänaisentäytyypanna alkuun oma

asiansa,

ennenkuin se voi toivoa miehen ryh- tyvän siihen. Tämän johdosta kääntyy yhdistys saman- mielisten naisten puoleen, kehoittaen muodostamaan haara- osastoja muissa paikkakunnissa tahi jos ei se käy laatuun

—

yhtymään jäseninä tähän yhdistykseen. Että haara-osas- toja voi

perustaa

ilman erityistä luvanpyyntöä, selviää

säännöistä.

„Juuomistyö

jatkuu elämän taukoamattoman toiminnan

kautta",

lausuu eräs ranskalainen kirjailija. Täydellisyy-

den kaukaista päämäärä kohden käy ihmiskunnan kehitys.

Henki kasvaa tiedossa ja

taidossa,

moraaliset käsitteet sel- viävät. Uudet totuudet pyrkivät

esiin,

vaatien entisiä väis- tymään tieltä. Mutta näillä on tukensa

säännöissä,

^ta- voissa ja

laissa;

entisyyden ja auktoriteetin voima niitä kannattaa. Ja niin

syntyy kollisiooni,

sitä tuimempi, kuta vaikeampi

otettava

askel on, kuta jyrkempi eriäväisyys vanhan ja uuden välillä. Eikä kollisioonia voi

välttää,

ellei ihmiskunnan edistymistä pysähdytetä, ellei elämää kuolemaksi

muuteta.

Sekin on

mahdotonta,

sillä luonnon lait ^{toisin määräävät.}

Aineessa ja hengessä on elämää jatämä ^elämä il- mestyy yhtämittaisessa kehittymisessä. Niinpä sen kor- keimmassa

olomuodossakin,

ihmisessä. Yksityiset kehittä- vät

kansaa,

kansat ihmiskuntaa. Suurenmoinen on

voima,

joka eteenpäin

vie,

ja sen mukaan kun tämä ^voimapää- see vapaasti

vaikuttamaan,

sen mukaan luonnon lakia ja luojan tarkoituksia noudatetaan.

„Ihminen

on ainoa eläin, joka ei koskaan ole tyytyväinen." Hän haluaa aina pa- rempaa, hänen ^täytyy yhä muuttua, edistyä, se on hänen

14

päämääränsä, sillä luomistyö

hänestä,

korkeimmasta olo-

muodosta,

yhä korkeampaa kehittää.

Pohjoiset kansat eivät tähän saakka ole ihmiskunnan kehitystä eteenpäin vieneet. Mutta aika on

tullut,

joka tehtävän täyttämiseen heitä kutsuu. Uskonnolliset ja mo- raaliset kysymykset

ovat

heränneet yhdessä naisten va- pauden pyrinnön ja sociaali-demokraatillisten liikkeiden kanssa. Ne heräsivät samaan

aikaan,

ne

ovat

vaan eri ilmauksia ihmiskunnan uudesta kehitysjaksosta.

Luonnollista

on,

^{että nämä} kysymykset juuri

täällä,

kylmän ilma-alan kansassa ratkaisunsa saavat. Ankara luonto tekee ihmiset

vakaviksi,

elämän kovuus ja vaiva- loisuus karaisee sielun ja ruumiin. Aistilliset nautinnot ja hetkiset ilot eivät meitä niin suuressa määrässä

viehätä,

kuin etelän vilkkaita asujamia, emmekä niistä kestävää tyydytystä saa. Todellisempaa me halajamme ja varmem- paa. Sielun syvyydestä täytyy sen ilon

kasvaa,

joka mei- dän ilomme on. Ja se kasvaa ainoastaan

silloin,

kun si- sälliset vakuutukset

ovat

sopusoinnussa elämän ja ulko- naisten olosuhteiden kanssa.

Kipeästi kaipaa aika tapain muutosta siveellisessä katsannossa. Tämä koskee elämää ylimalkaankin,

mutta

erinomattain miehen ja naisen välisiä suhteita. Ettei ny- kyinen järjestelmä ole

oikea,

osoittaa olotila suurissa kul-

turimaissa,

joissa sen epäkohdat surkeita hedelmiä

ovat tuottaneet.

Tuoreessa muistossa lienee vielä meidänkin maassa Pall Mali Gazettin paljastukset. Hieno kulturi- herra ei enää armahda pienen lapsenkaan viattomuutta.

Meillä tosin ei vielä liene niin pitkälle ehditty. Uhrina täällä on vaan tuo köyhä, valistumaton

nainen,

jota mie- het lähestyvät ilman

sääliä,

ilman

tunnon

vaivoja. Eivät he ^näe hänessä onnetonta

kanssa-ihmistä,

jota tulisi pelas-

taa,

vaan ei syvemmälle painaa.

Murhasta rankaisee laki.

Rikos,

jonka miehet tan- kista naisparkaa kohtaan

tekevät,

on pahempi kuin murha.

Mutta sitä ei

rankaise laki,

eikä sitä tuomitse maailma.

Ei yhteiskunta heitä

auttaakseen

mitään

tee.

Siitä vaan huolta pidetään, ettei heidän kauttaan miehissä tautia leviäisi.

Luonto kumminkin tämänvääryyden kostaa. Se ^ran- kaisee ei ainoastaan

rikoksellisia,

^mutta myöskin heidän lapsiaan ja neljänteen polveen."

Kaiken varmaan on ihmisen niinhoitaminen sieluaan ja

ruumistaan,

^että hän elämän täyteläisyyttä voi suurim- massa määrässä

tuntea.

Se on hänen siveellinen velvolli- suutensa, koska ainoastaan

terve

ihminen kykenee itse on- nellisuutta saavuttamaan ja samalla myöskin muita hyödyt- tämään. Meidän tulee niinmuodoin

asettaa

elämämme luonnonmukaiselle

kannalle,

s. o. meidän tulee tarkoin noudattaa niitä

lakia,

joiden alainen sielu ja ruumis on.

Tähän nähden eivät meidän avioliitotkaan siveelli- syyden vaatimuksia täytä. Vaimo ei avioliitossa ole oman ruumiinsa herra. Häneltä on avioliiton kautta riistetty se luonnollinen

oikeus,

jota yksin eläimetkin saavat nauttia.

„Vaimon

tahto pitää miehen tahdolle alammainen

olla",

sanotaan jo vihkimäluvussa. Surkuteltavimmassa tilassa on varsinkin juopon miehen

vaimo,

jonka siveys ja puh- taus on luonnottomain himoin vallassa

olevan,

järjettömän ihmisen menetettävänä. Lisäksi hän vielä lapsissaan tulee näkemään isän paheiden seurauksia. Tämä rangaistus ei hänelle kuitenkaan ole

ansaitsematon,

sillä hän

on,

ehkäpä useimmiten väärästä velvollisuuden

tunnosta,

ihmisyytensä uhrannut ja rikoksen tehnyt luontoa vastaan, taikka sano- kaamme: Jumalan luonnossa ilmoitettua tahtoa

vastaan.

Myöskin on monen lapsen synnyttäminen, olletikin kun se tiheään tapahtuu, vaimon terveydelle vahingollinen, jopa siinä määrässä, että se useasti vie hänet ennenaiko- jaan hautaan. Siveetöntä on ja rikoksellista niin mene- tellä ruumiinsa

kanssa,

että sen elämän voimat vähenevät.

Eikä ole kellään oikeutta siihen ihmistä pakoittaa. Jos onni avioliitossa edespäin on

mahdollinen,

sitten kun nai- nen yleisemmin on herännyt itsetietoon ja kehittynyt sille

asteelle,

että hän tuntee jaymmärtää velvollisuutensa

tu-

levaa sukupolvea kohtaan ja että häntä ankarampi siveel- lisyyden

tunne

elähdyttää, on kaksi muutosta elämän ta- voissa välttämätöntä. Ensiksikin: miehen täytyy ennen avioliittoa elää nuhteettomasti ja puhtaasti, samoin kuin naisen. Toiseksi: miehen tulee kunnioittaa vaimoaan ^täy-

dellisesti tasa-arvoisena ja vapaana

ihmisenä,

niinkuin myös rakastaa häntä siinä

määrässä,

ettei hänen kuole- maansa jouduttaa

tahdo,

joka kunnioitus ja rakkaus edel- lyttävät hänessä

suurta

itsensä hillitsemisen kykyä.

Mutta siveellisyys ei ole ainoastaan

siinä,

että suku- puolten välinen yhteys on luonnonmukainen ja oikea, taikka

16

että yksilö ylipäätään hallitsee himojaan ja halujaan sekä hyvin hoitaa ruumiinsa ja sielunsa terveyttä. Eikä vielä

siinäkään,

että hän monipuolisen toiminnan kauttapääsee kaikkia kykyjään vapaasti kehittämään ja siten elämän voimaa ja täyteläisyyttä mahdollisimman suuressa ^mää- rässä omistamaan. Niin pitkälle itsekkäisyys tosin onih- misen ensimmäinen siveellinen velvollisuus. Mutta siihen se ei saa rajoittua. Eläimessäkin jo kehittyy huolenpito omasta itsestä luonnollista

uraa,

ulottuen puolisoon, siki- öön, jopa yhteiskuntaankin, niinkuin muurahaisissa esimer- kiksi. Tämä huolenpito eli rakkaus

kasvaa,

laajenee, kuta korkeampi kehitysjakso on. Ihmisessä se ilmestyy kaik- kian voimakkaimpana ja itsetietoisimpana, samoin kuin hänen kykynsäkin rakkauden perustuksella toimimaan on suurin. Mutta ihmisessäkin se kehittyy ja

enenee,

ulottuen yhä avarampiin piiriin, aina sen mukaan kuin hän henki- sesti ja siveellisesti

varttuu.

Patriarka rakasti vaan omaa perhettään, omaa sukuaan. Juutalainen jo

maatansa

ja kansaansa. Kristinoppi julisti rakkauden velvollisuutta koko ihmiskuntaan. Mutta kansat eivät silloin vielä ol- leet kypsyneet tätä jaloa ja suurta oppia käsittämään.

Pakanamaihin kun sitä

levitettiin,

sekoittivat ihmiset sii- hen omia katsantotapojaan, omaa ahdasmielisyyttään ja

taika-uskoisuuttaan,

ja niin sen alkuperäinen puhdas henki turmeltui.

Mutta tämän, kristillisyyden alkuperäisen hengen ^uu-

distamiseen,

sen toteuttamiseen

elämässä,

pyrkivät ajan voimakkaat aatevirrat. Ruvetaan ymmärtämään,ettei rak-

kaus, oikeus, tasa-arvo

ja vapaus ole kuolleita sanoja

vaan, mutta

että niitä myös tulee

teossa

ja työssä

toteut-

taa. Se on ajan vakava

vaatimus,

ja ainoastaan niiden perustukselle rakennettu yhteiskunta voipi täsfedes me- nestyä ja eheänä säilyä.

Jätteinä pakanallisesta aikakaudesta on semmoinen

yhteiskunta-järjestelmä,

^{joka on}

^perustettu

itsekkäisyydelle ja

sorrolle,

jossa toinen ihminen kuluttaa

toista,

toinen kansaluokka toista kansaluokkaa rajussa taistelussa ole- misen puolesta. Sen järjestelmän hedelmät

ovat

kypsy-

neet.

Pieni vähemmistö

nyt

omistaa

rikkauden,

valistuk- sen ja

vallan,

sillä välin kuin suurin osa

kansaa,

juuri ras- kaimman työntekijät elävät köyhyydessä ja kurjuudessa, heidän monilukuiset lapsensa kasvatuksen ja hoidon puu-

tetta

kärsivät. Yhteiskunnalliset olot heitä painavat

alas;

vankilat,

bordellit ja hoitohuoneet

ovat

viheliäisten viimei-

set

surkeat satamat. Ja kurjuus on tullut niin

suureksi,

ettei yksityinen eikä yleinen-avun-anto mihinkään hyödytä, koska se toiselta puolen on vaan hetkinen ja

riittämätön,

toiselta puolen

taas

kasvattaa velttoutta ja kavaluutta.

Hoitohuoneet eivät köyhyyttä poista, eikä pelastuslaitokset langenneita naisia

varten

siveettömyyttä

karkoita,

enem- män kuin vankilatkaan rikoksia ^estävät. Vika on syvem-

mällä,

on itse järjestelmässä, joka ei

perustu

oikeuteen eikä

rakkauteen,

vaan sallii toisten

anastaa

etuoikeuksia toisten kustannuksella. Että tänlainen olotila näin kauan on

saanut

vallita kristityissä maissa osoittaa

vaan,

kuinka hitaasti kehitys käy, kuinka vaikeasti rakkauden oppi voi- tolle pääsee. Mutta ratkaiseva hetki lähestyy; häiriöt ja levottomuudet Europan suurissa sivistysmaissa

ennustavat

pikaista ja tärkeää käännekohtaa ihmiskunnan historiassa.

Reaalisuutta vaatii nykyaika kaikkialla. Kristinoppi on haudattu kirkonseinien sisään ja kiedottu dogmatiikan kahleisin. Irroittukoon niistä ja tulkoon ulos keskuu-

teemme, opettamaan

meille

vapautta,

^tasa-arvoa ja rak- kautta. Järjestäköön yhteiskuntamme siihen

suuntaan,

^et-

tei elämän ehdoissa toinen ihminen ole pakoitettu toista

kuluttamaan,

vaan että he molemmat luontoa kuluttavat.

Johtakoon meitäniin pikaiseen ja tehokkaasen parannuk- seen kuin mahdollista tuon suurimman ja köyhimmän kan- sankerroksen tilassa. Vaikuttakoon nopeampaa revoluti- onia ihmisten ajatus- ja

tunnetavassa,

herättäköön oikeu- den ja totuuden harrastuksen

senlaisen,

ettei vääryyksiä yhteiskunnassa suosita eikä velvoiteta ketään

vasten

pa- rempaa tietoaan niitä suvaitsemaan jakannattamaan. Vasta silloin voi levollisempi aika

taas

koitua ihmisten yhteis-

elämässä,

työn ja toimen hedelmät suurempaa siunausta

tuottaa.

Ruotu-Leena.

Ixun

ensikerran hänet

näin,

tuima syystuuli koivuista ra- visteli kellastuneita

lehtiä,

syöksi vihurina lahden yli ja vinkui surkeasti talon nurkissa. Leena tuli rannalta päin kyyryselkäisenä, kädet esiliinaan käärittyinä. Hame oli pahasti kulunut ja polvien kohdalta läpikuultava. Aino-

ata

kenkäpariansa ei hän raskinut pitää näin

arkina, mutta

sukat hänellä oli jalassa ja niistä kaikki varpaat pistivät esille. Vavisten vilusta ja vanhuudesta tuli hän viimein talon kuistille ja istui portaille, katsellen eteensä tylsin silmin.

—■ ^„Leena,

menkää halkoja

noutamaan",

kuulin sa- massa emännän huutavan kovalla

äänellä;

Leena oli nimit- täin huonokuuloinen. Hän nousi kankeasti ja meni. Tuuli pieksi hänen vanhoja ryppyisiä kasvojansa ja polvet näkyi- vät selvästi hameen läpi. Halkoja

tuotuansa

istui hän

taas

entiselle paikalleen surkeana kuvana hylätystä van- huksesta. Menin hänen puheillensa.

—

^Päivää! Mitä, Leenalle kuuluu?

Hieman ällistyneenä vanhus katsahti minuun. Ikään- kuin torjuakseen luotansa päällekarkaajaa, hän vaistomai- sesti nosti oikeata käsivarttaan.

— ^»Hei,

^hei"

—

^{sanoi hän}

^äänellä,

joka muistutti vanhan oven

narinaa, —

^»kylmä

^{on, hei,}

he—ei!"

—

^Huo-

masin myöhemmin, että hänen usein ja varsinkin muun

puutteessa

oli

tapana

änkyttää

»hei." —

—

Miksikä Leena ei istu pirtissä?

— »Siellä

ei ole lämmitetty vielä tänä syksynä."

—

Toittehan vastfikään halkoja.

— »Ne

vietiin kyökkiin," sanoi

Leena,

sillä

arvatta-

vasti

tarkoittaen,

ettfei niistä hänelle lämmintä lähde.

—

Tulkaa meidän kyökkiimme (kesäasuntomme oli viereisessä rakennuksessa), ehkä

saatte

kupillisen kahvia.

Leena

tuli,

joi kahvia ja lämmitti käsiänsä uunin edessä.

—

^{No miltäs}

^nyt tuntuu,

lämmittikö kahvi?

— ^{»Hei, hei,}

se juoksee kuin hevonen vatsassa."

—

Kahvi oli siis tehnyt

tavattoman vaikutuksen,

arvattavasti siitä syystä, että sitä oli yhtä harvoin tullut Leenan suu- hun kuin kengät hänen jalkaansa, juhlatiloissa vaan.

—

Kuinkas vanha te

nyt

olette?

Hetken mietittyään sanoi hän olevansa 94 vuoden ikäinen.

—

Monessako talossa

te, Leena,

vuoden

kuluessa

olette?

Tähän 'kysymykseen en saanut pitkään aikaan vas-

tausta.

Leena katseli vaan silmiini tuskastuneen näköi- senä ja änkytti viimein:

»Katsokaa,

minä en tiedä niistä kaikista tarkkaa lukua,

hei,

he—ei."

Menneitä aikoja näytti hän paremmin

muistavan.

Kertoi nuorena palvelleensa P:n kylässä. Sieltä oli men- nyt

naimisiin,

ja

»silloin

asuimme töllissä

mäellä",

sanoi

hän,

ja vanhat ryppyiset kasvot elpyivät ja

kirkastuivat;

näytti siltä kuin hän tällä hetkellä olisi nähnyt

tuon

töl-

lin,

jossa hänelläkin kerran oli ollut oma

koti,

ennenkuin pitkä vaellus-aikansa alkoi.

— »Kaksi

lasta meillä

oli",

li- säsi hän. Sitten hän vaikeni ja katseensa muuttui

taas

tylsäksi ja silmät himmeiksi.

—

Ovatko ne kuolleet?

— »Kuolleet ^ovat — ovat kaikki, hei,

hei!" Hän vetäysi likemmäksi ovea ja aikoi mennä.

20

—

^Odottakaa

^vähäisen,

ⁿⁱⁱⁿ

^tuon

teille eheät

sukat,

nuo

ovat

jo palvelleet aikansa!

Toin hänelle parin mustia sukkia. Hän piteli ja käänteli niitä: »Kaupungin

sukkia",

sanoi hän hymyillen,

»nehän

Ulkona ulvoi tuuli yhä, kunsopii kun ruumis-arkkuun

lasketaan, hei, Leena,

^mustathe—ei!"^{sukat kä-}

—

dessä, astua

haparoi pirttiin päin, jota ei vielä oltu läm- mitetty sinä syksynä.

Kun vähän aikaa sen

jälkeen

lähdimme kaupunkiin, oli Leena kovin sairaana. Sain sittemmin kuulla että ^ta- lon haltijat Leenan sairauden tähden olivat jouduttaneet hänen muuttamistaan toiseen

taloon,

kun pelkäsivät hänen kuolevan. Hautaushommat tahdottiin ^näet jättää niiden

huoleksi,

joidenka silloin oli vuoro

ottaa

hänet huostaansa.

Enemmän kuolleena kuin elävänä oli Leena

nostettu

^rat- taille. Ja ^tämä matka oli hänen viimeinen matkansa.

Hän kuoli tiellä. Nuo molemmat talot joutuivat sitten riitaan

siitä,

kummanko piti hänet haudata:

senkö,

josta

hän

muutti,

vai senkö minne hän vietiin.

Olen sanomista nähnyt, että eräissä pitäjissä on os-

tettu

maatiloja vaivais-taloiksi. Noissa pitäjissä siis van- hat köyhät raukat tästälähin pääsevät kulkemasta talosta taloon

vieraina,

joita karsain silmin katsellaan.

Suotava olisi

että,

kun noita vaivais-taloja maas- samme järjestetään, niissä annettaisiin enemmän vaikutus- alaa

Ȋidin

vaistolla varustetuille" s. o. naisille. Silloin olisi

toivoa,

että niistä syntyisi kodit köyhille, eikä kasar- meja vaan. Englannissa on monessa kunnassa

otettu

nai- sia vaivaishoitojohtokuntiin, ja hyvällä menestyksellä. Ko- kemus on siellä

osoittanut,

että

vaivaishoito,

naisten as-

tuttua

johtokuntiin, on tullut kutfnille halvemmaksi ja köyhille paremmaksi. Tämä asian laita selitetään

siten,

että naiset voivat panna ^enemmän aikaa ja huolta tähän työhön, joka miehillä usein oli

sivutoimena,

ja että,koska naiset armeliaisuudenseurojen jäseninä ja yksityisen hyvän- tekeväisyyden kautta yleensä

ovat

^enemmän perehtyneet köyhien oloihin kuin

miehet,

he myöskin paremmin osaa-

vat

tehtävänsä suorittaa.

Eiköhän meilläkin sopisi noudattaa englantilaisten

esimerkkiä,

vai lieneekö tämäkin vaikutus-ala ulkopuolella sitä rajaa, jonka

— ^»Jumala

ja luonto" on naiselle mää-

rännyt!

—

_E.

Mihin avioehto-kirja kelpaa.

Kun

kysymys naineen vaimon

omistusoikeudesta

^useampia

vuosia sitten nostettiin maamme valtiosäädyissä ja myöskin keskustelussa yleensä, vastustettiin lainparannuksia ^tässä

asiassa miltei yksinomaan itse periaatteen kannalta. Ja saadaanhan vieläkin kuulla sekä

historiasta, uskonnosta,

luonnosta ja filosofiasta vedettävän ilmoille syitä, joilla tahdotaan kerrassaan kumota koko vaatimus aviovaimon oikeudesta omistaa ja hallita

tavaraansa

semmoisenaan.

Mutta kuitenkin voipi selvään huomata, että erimielisyys tässä asiassa taipuu

muuttamaan

^{muotoa, siten} että

se,

jättämällä itse periaatteen syrjälle, yhä ^enemmän alkaa koskea niitä keinoja eli sitä

tapaa,

millä parannuksia voi- taisiin

matkaansaada,

joiden kautta ei ainoastaan miehen vaan myöskin vaimon oikeus tulisi tyydytetyksi.

Keino,

jonka voimassa olevat lakisäädöksemme ^tässä asiassa suopi avio-vaimolle jossain ^määrässä säilyttää oi- keutta omaisuuteensa, on avio-ehto eli niinsanottu paktumi, kirjallinen sopimus, jonka mies ja

vaimo,

ennen avioliiton

solmiamista, saavat

tehdä vastaisesta naima-osastaan pe- sässä. Tähän keinoon

nyt

hyvin yleisesti yhä viitataan, kun kysymys tulee lainparannuksesta yllämainitussa asi-

assa,

ja

muistutetaan,

että sikäli vaan avioliittoa rakentava

nainen tahtoo käyttää oikeuttansa varjellakseen omaisuut- tansa ja pidättääksensä sitä omassa

hallussaan,

niin

n ^teh-

köön paktumin", kuten

sanat

kuuluvat. Ei ainoastaan

ne,

jotka tahtovat kokonaan pysyä kiinni tähänastisessa jär- jestelmässä,

—

jonka kautta aviovaimo on miehensä hol- houksen alle asetettu

—

^{vaan monet}

^niistäkin,

^jotkamyön-

tävät parannuksia asiassa tarpeelliseksi, pitävät silmällä

asetusta

avio-ehdosta: edelliset hyväksyen sitä sen voimai- sena kuin se

nyt

esiintyy, jälkimäiset ehdoittaen siihen muutoksia. Viimemainittuihin on luettava

ent.

prokuratori, hra Montgomery, joka on

ottanut

kysymyksen naineen vai- mon omistusoikeudesta kokonaisuudessaan puheeksi vii- meksi kokoontuneille säädyille

antamassa

prokurati-kerto- muksessaan.

Koska

nyt

epäilemättä suuri arvo tulee olemaan sii- nä, missä suunnassa tätä kysymystä meidän maassamme

ruvetaan

käsittelemään

*);

ja koska näyttääsiltä kuin aiot- taisiin silmällä pitää pääasiallisesti vaan sitä osaa lain-

säädännössä,

joka koskee avio-ehtoa sekä sen perustuksella saatavia parannuksia, eikä itse järjestelmään kajota, tah- domme tässä Excelsior'in lukijoille tutuksi tehdä erään nykyään U. Suomettaressa olleen kirjoituksen, josta häm- mästyttävän selvästi ilmi

tulee,

mihin avio-ehto kelpaa ja kuinka vähäpätöinen sen merkitys käytännössä on. Kir- joitus on tehty ^erään lähetetyn kysymyksen johdosta ja on sitäkin enemmän merkille

pantava,

kun U. S:n lain- tulkitsijana tässä esiintynee

mies,

joka on lakitieteen pro- fessorina yliopistossamme

—

ellemme aivan erehdy.

Se kuuluu kokonaisuudessaan näin:

„

TJ. Suomettaren Toimitukselle.

Eikö

nimismiehen,

joka oikeuden vahvistamalla

tuo-

miolla ryöstöön

ottaa

velallisen miehen

omaisuutta,

ole ollenkaan huomioon

otettava sitä,

että ei hän

ota

vaimon osaa

tavaroista,

jotka vaimolle kuuluu lain ja oikeuden vahvistaman avioehto-protokollan mukaan ja kun vaimolla ei ole voitu näyttää olevan osaa miehensä velkoihin eikä lupausta niihin yhtyä tavalla millään?

*) On näet muistettava että 1885 vuoden valtiosäädyt ^ovat anoneetettä hallitus ensi valtiopäiviksi laatisi ehdotuksen asiassa.

24

Tämä kysymys johtuueräästä tapauksesta, joka

hil-

jakkoin tapahtui Itä-Suomen pitäjässä ja oli seuraava:

Nimismies tuli velallisen kotia ja kirjoitti kaiken vaimon omaisuuden miehen

velasta,

ehkä vaimo lautamiehen läs- näollessa näytti nimismiehelle hänen lakivoimaisen avio- ehto-protokollansa ja päätöksen, jossa nimenomaan maini- taan, mitkä esineet ja omaisuus kuuluu vaimolle ja että älköön niitä otettako miehen veloista

—

^{tästä huolimatta}

kirjoitti nimism. vaimon omaisuuden miehen velasta.

Nyt kun vaimo saa tästänimismiehen käytöksen jon- dosta käräjöitä ja menettää

omaisuuttansa,

nähdä vaivaa ja vaeltaa ympäri maan virastoja, niin olemme rohjenneet sentähden kysyä, kuinka todellakin on tämmöisen itseval- taisen virkamiehen menettely käsitettävä ja onko hänellä valta näin menetellä? Asian

tuntematon.

Toim. vastaus. Asian valaisemiseksi ^täytyy meidän ensin tehdä selkoa

siitä,

mitä avio-ehdolla oikeastaan ym- märretään ja missä suhteessa avioehdon kautta eroitettu omaisuus on aviopesän velkoihin nähden: Avio-ehto on meidän lakimme mukaan välipuhe, jonka kautta mies ja vaimo ennen avioliiton solmimista sopivat vastaisesta nai-

ma-osastansa

pesässä. Avio-ehdon kautta siis muutetaan sitä

naima-osaa,

joka aviopuolisoilla onpesässä, joko siten että semmoista

omaisuutta,

joka muuten lain mukaan pi- täisi kuulua aviopuolisoin yhteiseen omaisuuteen, siitä sul- jetaan pois, taikka että lain mukaan aviopuolisoin yksityi- seksi omaisuudeksi luettavaa tavaraa julistetaan yhteiseksi

omaisuudeksi. Tässä

nyt

on puhetta edellisestä avio-ehdon lajista. Sen avio-ehdon kautta oli semmoinen

tavara,

jossa lain mukaan molemmilla aviopuolisoilla oli

naima-osaa,

tehty vaimon yksityiseksi eli erinäiseksi

omaisuudeksi,

joka siis joutuu samaan asemaan kuin vaimon muu erinäinen

omaisuus,

esimerkiksi hänen perimysmaansa, jossa miehellä ei ole naima-osaa. Nyt esiintyy kysymys: voidaanko sem- moista vaimon erinäistä omaisuutta missään tapauksessa käyttää miehen tekemien velkojen suorittamiseksi? Siihen täytyy

vastata

myöntämällä,

mutta

ainoastaan sillä ehdolla l:ksi että velka on yhteinen eli toisin sanoen ei ole syn-

tynyt,

niinkuin laissa (11 1. 4 § N. K.)

sanotaan,

^miehen

»erinäisestä

^syystä ja menetyksestä" ilman vaimon »hyöty- mistä ja

osallisuutta",

vaan tehty yhteiseksi hyväksi ja 2:ksi että velan suorittamiseksi ensinnä käytetään, sikäli kuin se

riittää,

yhteistä omaisuutta eli toisin sanoen sem-

moista,

jossa molemmilla aviopuolisoilla on naima-osaa.

Missä määrässä *)

tuo

vaimon erinäinen omaisuus sitten

saatetaan

sanottuin velkain suorittamiseksi käyttää, jä- tämme tällä kertaa siksensä. Huomattava nyt on että avioliiton aikana tehty velka aina katsotaan yhteiseksi, siis semmoiseksi, jonka maksamiseksi voidaan vaimon eri- näistäkin omaisuutta käyttää, ellei voida näyttää

toteen,

että se on jommankumman aviopuolison yksityinen. Jos

taas

mies on tehnyt velan ennen

avioliittoa,

katsotaan se hänen yksityiseksi

velakseen,

ellei se ole tehty niinkuin laissa

sanotaan,

kihlaus- tahi hääkuluiksi.

Nämät yleiset peri-aatteet, jotka ovat lausuttuina Naimiskaaren 11 luvun 2—4 §§:ssä,

antavat

johtoamyös puheen-alaiseen kysymykseen

vastattaessa.

Jos ulosottomiehen on toimittaminen ryöstö velan

tähden,

jonka mies todistettavasti on tehnyt ennen avio- liittoa ja jota ei ole otettu kihlaus- tahi hääkaluja varten, ei ole

lainmukaista,

että hän panee ryöstöön semmoista tavaraa, joka avioehdon nojalla on vaimon erinäistä omaa.

Jos

taas

velka on

semmoinen,

joka on tehty avioliiton ai-

kana,

niin tulee hänen ensinnä

ottaa

ulos yhteiseen pe- sään kuuluvaa omaisuutta se on:

semmoista,

jossa avio- puolisoilla on

naima-osaa,

sikäli kuin se

riittää, mutta

sitten saa hän kyllä ryhtyä vaimon erinäiseenkin avio-eh-

don kautta eroitettuun

tavaraan.

Ei

ole, näet,

ulosotto- miehen asia ruveta

tutkimaan,

onko velka

syntynyt

aino-

astaan

miehen »syystä ja menetyksestä" ilman vaimon

»hyötymistä ja osallisuutta". Se on kylläksi hänelle tie- tää, että sanottu vaimon erinäinen omaisuus

saattaa

olla vastuun-alaisuudessa pesän yhteisestä velasta. Kun velka vaan on avioliiton aikana tehty, on ulosottomies täydel- leen oikeutettu katsomaan sitäpesänyhteiseksi, huolimatta vaimon vastaväitteistä. Jos vaimo tai joku muu senkal- taisissa tapauksissa arvelee vääryyttä

kärsineensä,

on ta- vallinen meno että valitetaan ulosotosta

kuvernörille,

joka kuitenkin tuskin on mahdollinen asiaa päättämään, vaan

*)Harvennukset ovatTJ. S:n.

26

on pakoitettu lykkäämään sitä riidan-alaisena tavalliseen oikeustoon.

Selvää on myöskin että

ulosottomies,

kun ei hän varmuudella tiedä ulosotettavasta

velasta,

että mies on sen tehnyt ennen

avioliittoa,

ei te'e itseänsä syypääksi

moitteesen,

jos

hän,

kun yhteisen pesän omaisuus ei

riitä,

ryhtyy tuohon vaimon erinäiseen tavaraan.

Sivumennen sopii

mainita,

että vaimon omaisuus on aivan toisessa

asemassa,

jos hän ^on

saanut

miehestänsä pesä-eron. Silloin ei saa ulosotto-mies ryhtyä siihen mie- hen avioliiton aikana tekemän velan

tähden,

ellei vaimo niinkuin miehensäkin ole sitoutunut sen maksamiseen taik- ka velka muutoin täytyy pitäämyösvaimon tekemänä (ks.

asetus pesä-erosta marrask. 9 p:ltä 1868 § 13).

Sanotusta näkyy,

ettemme,

^sen

verran,

kun asiasta lähettäjän kirjoituksen johdolla voi selkoa

saada, saata

yhtyä lähettäjän moitteesen nimismiestä

vastaan.

Lopuksi pieni muistutus. Lähettäjä sanoo että pu- heena-oleva avioehto-kirja sisälti määräyksen, ettei vai- mon erinäistä omaisuutta saisi ottaa miehen veloista.

Semmoinen ^määräys ei ensinkään kuulu avioehtoon ja jos se todellakin oli avioehtokirjaan

pantu,

ei se voi vaikut- taa mitään kolmannen miehen lainmukaiseen oikeuteen saada ulos saatavansa." Näin U. S.

—

Me ^näemme siis että avioehto-kirja

auttaa

vaimoa hänen omaisuutensa turvaamisessa ainoastaan

jos

hän ryh-

tyy

oikeudenkäyntiin. Itsessään sillä ei ole mitään voi- maa. Ja

tosiaan,

niinkauan kuin asiat tämmöisellä koh- dalla pidätetään ja vaan tarjotaan avioehto-kirja vaimolle käteen hyvitykseksi, ei ansaitse parannuksista puhua hänen omistusoikeudellisessa tilassaan avioliitossa. Kenenkä oi- keus omaisuuteensa on niin epävakainen, että se säännön- mukaisesti on käräjänkäynnillä

vahvistettava,

^{hänellä ei} voi olla ^tästä oikeudesta

suurta

iloa.

Tämän lisäksi tulee

vielä,

että avio-ehtoa rakentaessa vaaditaan joukko temppuja, sitä laatua että ^jos

yksikään

niistä jätetään

tekemättä,

on koko sopimus menettänyt voimansa. Tähän kuuluu: ensinnäkin että nainen

ottaa

selkoa josko hän on laillisessa ijässä tekemään avio-ehtoa ilman naima-miehen välitystä; ^että avio-ehto tehdään kir- jallisesti ja saapi kahden todistajan allekirjoituksen; että se tehdään ennen vihille menoa ja näytetään sille papille,

joka vihkii ja jonka pitää panna nimensä sen

alle,

todis- tukseksi että se on ennen vihkimistä tehty;että se avonai- sena jätetään Raastuvan- taikka Kihlakunnanoikeuteen sii- nä paikkakunnassa, missä pariskunta on

kuulutettu,

vii- meistäänkin kaksi kuukautta vihkimisen jälkeen.

Naisen,

joka tahtoo avio-ehdon

tehdä,

pitää

siis,

jos mielii sopi- mukselle laillista

voimaa,

tarkasti huolta pitää kaikista näistä ulkonaisista tempuista.

Ja

sitten,

kun hänen viimein on onnistunut kaikki tämä

suorittaa,

paljonko se häntä elämän käytännössä auttaa?

N.

Muotikaavat.

(£)n mailma toki tuiki

narrimainen,

Kun sokeasti seuraa muotia!

Siit enemmiten

syytetty

on

nainen,

Ettei hän ^päästä voi sen kahleista.

Jos miehet pukutavan säätää

saisi,

Niin silloin oisi toista

— ^arvaat

^kai

—

Ei ^muodille niin paljon uhrattaisi.

—

Niin todellako lienee?

—

^Vielä

^vai!

MeilV ihan toista kokemushan sanoo:

Kun vaan se onpi miehen

vallassa,

Ei

naista,

tämä vaikka kuinka

anoo,

Hän tahdo päästäämuodin oikuista.

Sun eikö ole

tuttu

nainen

kurja,

Mi syntyi jalona ja vapaana,

Vaan jota holhous itsepäinen,

hurja

On onnistunut kaavoin

kahlita?

Tuo nainen Runotar

on,

^{jonka puku} On miehen vallassa ehk' enemmin

Ja arvostelijoitten suuri suku Sen tahtoo viedä muodin kahleisin.

Ja ajaksi sen onnistuukin

viedä;

Hän lasna säädöksiä tottelee;

Vaan

varttuneena

hän ei enää

siedä,

Ettf oudot kaavat häntä kahlitsee.

Hän haltioissaan repii kappaleiksi Tuon muotipuvun, jota

kammoksuu,

Ja hennon vartalonsa kaunisteiksi Hän

valitsee,

mi sille soveltuu.

Nyt vapahasti

jälleen

hengähdellen,

Hän rientää vilkkahasen

toimintaan,

Ja ihmislasten tiellä riemastellen Hän kylvää runsahasti

ruusujaan.

Vaan kahlehtijat,

tuota

kummastellen Ne voitettuina alkaa vaieta

Ja Runottaren kaava vähitellen Jo käsittää ja vihdoin

— ^ihailla;

Niin,

jopa heidän

uutta ihaillessaan,

Se heistä jo on mallikelpoisaa,

He taidetainta jälleen tavatessa

Tuon samaan kaavaan tahtoo pahoittaa.

Kuin monen tämä holhous

jo

lienee Parnassostamme karkoittanut pois, Mi

avujensa kautta,

kuka

tiennee,

Sen kaunisteeksi kerran tullut ois!

30

Ois ehkä ylentynyt

kaunihiksi,

Jos kutsumustaan oisi

totellut,

Mut muotipuvut epämukaisiksi Kun hälle

kävi,

on hän luopunut.

Ja ruusut, joilla ihmislasten tiellä Hän olis ohdakkeita peittänyt

—

Ne lieden ahnaat liekit saivat

niellä,

Eik? uusia hän koskaan keräillyt.

Siis, taistelkaamme holhoutta

vastaan,

Mi taiteen

vapautta

ehkäisee!

Ei taide

hylkää

lemmittyä

lastaan,

Vaan sitä itse taiten ohjailee.

Eikoskaan

runsautta

ihanteiden Saa mahtumahan

ihmiskaavoihin,

Vaan valinnassa taide-esineiden On taiteilija itse taitavin.

Niin kyllä,

veljet,

auttäkaatte naista Jo kerran muotikaavain

ikeestä,

Mut omaa orjuuttanne samanlaista Te vainokaatte ensi kädessä!

Emma

Anna

lapsellesi sivistystä, niin on hänen tulevaisuutensa turvattu.

Tuo on

lause,

joka Kreikan ja Roman klassillisesta aikakaudesta asti läpi vuosisatojen on kaikunut isien ja äitien korvissa. Ja yhä syvempiin kansankerroksiin alkaa sivistyksen

tarve

tunkeutua. Moni

äiti,

joka itse on saa- nut hyvin vähän sivistystä, ponnistaa viimeiset voimansa saadakseen lapsensa kouluun. Mutta jokaisella asialla on kaksi puolta. Rousseau'sta Strindberg'iin on aina

tuon

tuostakin kuulunut

ääniä,

jotka kovin

ovat

vallitsevan si- vistyksen etuja epäilleet. Tunnettu on kuinka Rousseau innostutti aikakauttaan tunnussanallaan

»retournons

^{a la}

nature!" Kulturi pois! Se on

kulturi,

joka ihmisen pi- laa. Yhtä

tunnettu

on kuinka moni meidän aikanamme

on innostunut Strindbergin

teorioista,

niin että opettajan täytyy epäillä, josko siitä on mitään hyötyä, että hän ku- luttaa voimansa ja terveytensä nuorisoa opettaakseen ja vanhempien, josko he aivan turhaan koettavat

opettaa

lap- silleen sivistyneitä tapoja, kun Amerikan indianit ja Afri- kan neekerit

sanotaan saavuttaneen

paljon suuremman

tay-

32

dellisyyden elämän kaikissa oloissa kuin koskaan oppinein Europalainen.

Jos luomme lyhyen vaikka pintapuolisenkin silmäyk- sen kulturin varjopuoliin, niin meidän täytyy myöntää, että Rousseau ja Strindberg

ovat

monessa suhteessa aivan oi- keassa. Verratkaamme ensin toiselta puolen raikkaan neekeritytön tahi omasta maastamme lappalaistytön, toinen kuumasta, toinen kylmästä

ilman-alasta,

ja toiselta puolen nuoren, sivistyneen, meidän aikamme kulturinaisen. Molem-

mat edelliset

ovat

ilman-alansa vaatimuksien mukaan pue-

tut

niin ettäruumis saa vapaasti kehittyä ja voimistua ja siten sukukunta pysyy ^terveenä. Viimeksi mainittu on pie- nuudesta asti ollut litistettynä ahtaasen kureliiviin. Hä- nen keuhkoihinsa ei milloinkaan olepäässytkylliksi

ilmaa,

hänen rintaluunsa

ovat

kokoon puristetut ja ruumiin si- simmät heikoimmat osat pahoin painuneet. Hän on kal- pea, hermoheikko ja silmänsä ilmoittavat kyllästymistä elä- mään jo sillä ijällä, jolloin hän tuskin tuntee elämästä mitään.

Ajatelkaamme

taas

kotielämää. Talonpoikaiskansan keskuudessa ei mies tarvitse kapitalia mennäkseen naimi- siin. Kun

terve

mies rakastuu

terveesen naiseen,

^niinhän

tietää,

^että he työllään voivat elättää itsensä ja perheensä, nimittäin niin kauan kuin hepysyvätahkeroina jaraittiina.

Mutta sivistyneellä miehellä täytyy olla hyvin

suuret

var-

mat

tulot ennenkuin hän uskaltaa naimisiin mennä, sillä kulturi on

tuottanut

äärettömän paljon tarpeita, joista ta- lonpojat eivät tiedä mitään. Tästä epäkohdasta on kauhea

seuraus. Jos ei olisi noita onnettomia kulturin tuottamia tarpeita, noita kullatuita ja silkkisiä huonekaluja, noita marmorista tehtyjä

veistokuvia,

öljymaalauksia, muodin mukaisia pukuja, pitoja, matkustuksia y. m. y.

m.,

niin moni mies voisi jo nuorena perustaa oman

kodin,

joka häntä suojelisi mailman myrskyissä

monesta

tuhannesta

hairahduksesta,

jonka uhriksi hän joutuu syystä ettei hä- nellä ole ollut varoja naimisiin mennä. Ja siis on kul- turi perikatoon syössyt

monet

tuhannet nuoria

miehiä,

jotka ilman sitä olisivat pelastuneet.

Jos tähän lisäämme sen levottoman hyörimisen ja pyörimisen, joka sivistyneessä maailmassa

vallitsee,

sen ali-

tuisen idealin perään pyrkimisen ja teoriojen punnitsemisen ja

vertaamme

tämän levottoman elämän sivistymättömien

kansojen hiljaiseen, rauhalliseen

elämään,

niin on Rous-

seaun

ja Strindbergin voitto valmis. Lappalainen hoitaa

porojaan

eikä huoli edes ilman

vaihdoksista,

sillä porot tulevat yhtä hyvin toimeen kovalla säällä kuin lauhkeal- lakin. Neekerit ja indianit kaivavat juurensa, poimivat metsäpuittensa hedelmät ja

ampuvat

otuksensa huolimatta siitä mitä muualla maailmassa puuhataan.

Mutta,

niinkuin jo äsken

mainittiin,

on jokaisella asialla kaksi puolta. Kulturi on

tuottanut

suuria varjo- puolia,

mutta

elkäämme sen vuoksi olko niin sangviinisia, että heitämme pois koko

kulturin;

jos kulturi

häviää,

mitä meillä silloin on jälellä? Indianein ja neekerien kannalle emme enää pääse, ja jos koetettaisiinkin poistaa omaisuu- den jako, työn jako j. n.

e.,

niin ne tuskin olisivat pois-

tetut

ennenkun muutamat voimallisemmat henkilöt alkai- sivat puuhata niitä jälleen, ja kohta ne olisivat entisessä voimassaan. Ei siis jää idealiksi

muuta

kuin talonpoikais- säätymme, johon Strindbergkin näyttää

turvauneen,

kun hän tahtoo osoittaa kulturin

vastakohtaa,

vaikka ei se- kään suinkaan ole säilynyt kulturin vaikutuksilta.

Tarkastakaamme

nyt

talonpoikaiskansaa,niin saamme

nähdä,

josko sen tila on niin kaikin puolin kiitettävä. Äs- ken viittasimme eräänsivistyneen luokan

mätähaavaan,

epä- siveellisyyteen. Mutta jos luomme silmäyksen työkansan jokapäiväiseen

elämään,

niin ei kauhumme suinkaan ole vähempi. Puhelkaamme vähän aikaa 8-vuotiaan lapsen

kanssa,

niin saamme kuulla mitä hirveitä interiörejä hän jo

tuntee,

^kuinka syvään hän jo on silmäillyt ihmiskunnan pahuuteen.

On turhamaisuus sivistyneissä

suuri, mutta

ei se maa- kansassa ole pienempi, vaikka heidän makunsa ja vaati- muksensa

ovat

toisenlaisia. He pyrkivät

siihen,

ettäheillä olisi hyvin paljon

vaatteita,

hyvin monta

hametta,

hyvin paljon makuuvaatteita j. n.

e.,

ja sitä saadakseen tyttäret

varastavat

isältään

minkä;

ennättävät rahaa tahi rahaan vaihdettavaa

tavaraa.

Ja kuinka työkansa lapsiansa hoitaa? He

panevat

heidät seisomaan ennenkuin heidän luunsa voivat heitä

kannattaa, antavat

heidän syödä sopimatonta ruokaa epä- määräisillä ajoilla,

antavat

heidän vuoroon kärsiä kuu-

muutta

ja kylmää j. n.

e.,

sillä seurauksella että ainoas-

34

taan terveimmät lapset jäävät eloon. Kaikki heikot kuo- levat pieninä.

Koska siis sivistymättömissä ihmisissä on yhtä pal- jon paheita kuin sivistyneissä, niin eivät siis viimemainit- tujen paheet ole seurauksia kulturista kuin väärin käsite- tystä kidturista. Elkäämme siis suinkaan heittäkö pois

kulturia,

vaan tarkastakaamme miten voisimme sitä pa-

rantaa.

Ottakaamme tähän eräs historiallinen esimerkki.

Ajatelkaamme kansainvaelluksien aikakautta. Silloin oli Roman kansa sivistynyt

kansa; mutta

rikkauksien ja muun menestyksen kautta olivat he vajonneet mitä kauneimpiin paheisin. Germanilaiset olivat silloin sivistymättömiä kan- soja,

mutta

eivät suinkaan paheita vailla. Vaan Germania- laisten paheet olivat semmoista

laatua,

että niitä saattoi sivistyksen kautta poistaa. Niin pian kuin he alkoivat tie- dettä ja taidetta viljellä, ja heidän luontonsa jalostui,niin heidän täytyi inholla kääntyä pois entisistä tavoistaan. Ja

nyt

tuli mailmaan uusia virkeitä

voimia,

sillä Germanialai- sissa asui vielä raikas

luontonsa,

joka sivistyksen kautta

oli jalostettu. Ja

nyt

he voivat vaikuttaa langenneisin

Romalaisiinkin,

jotka eivät omin voimin olisi voineet pa- heistaan

nousta.

Meilläkin on semmoisia rakkaita voimia työkansas- samme. Ponnistakaamme kaikki voimamme antaaksemme kansalle enemmän sivistystä, niin että he luopuvat lias-

taan,

törkeistä puheistaan ja törkeistä tavoistaan ja

otta-

kaamme sitte esimerkkiä heidän puhtaasta elämän

halustaan,

heidän yksinkertaisista elämän tavoistaan ja luonnollisesta päiväjärjestyksestään, että nimittäin ^yö jää yöksi ja päivä päiväksi.

Elkäämme suinkaan heittäkö pois

kulturia, anta-

kaamme päinvastoin sivistyneelle luokallemme paljon enem- män

kulturia,

terveys-oppia, kansallistaloutta y. m. ^Opet- takaamme

äideille,

ettähe turmelevat tyttäriensä terveyden ja sen kautta katkeroittavat heidän koko elämänsä sillä

että kasvattavat heitä ahtaissa

vaatteissa,

vievät heitä pi- toihin ja

antavat

heidän valvoa myöhään iltasilla. Opet- takaamme perheitten sekä isille että

äideille,

että ^mailma alkaa ^mennä ihan nurin semmoisen

tavan kautta,

^{että pi-} detään suuria pitoja, joihin

ostetaan

kalliita ruokia ja vielä kalliimpia juomia, kutsutaan ihmisiä kokoon syömään ja juomaan sillä

seurauksella,

että sekä talonväki ettävieraat

sanovat

pitojen loputtua:

»on

^{toki hyvä, että} tämäkin vel- vollisuus on täytetty ja kaikki ohitse." Miksi se on vel-

vollisuus?

Mitä hyötyä noista pidoista on? Tuskaa ja vaivaa emännille ja

monta

kertaa valvomisesta ja sopimat-

tomasta ruuasta

pahoin voimista vieraille ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä lopullisesti konkurssi ja köyhyys.

Tästäkin viimemainitusta epäkohdasta syytetään

kul-

turia ja aivan syystä. Mutta parantakaamme kulturi. Aset- takaamme seuraelämämme yksinkertaisemmalle ja niin sa- noaksemme henkisemmälle kannalle kuin se ainakin pikku kaupungeissa nykyaikaan on. Teroittakaamme lastemme

mieliin,

että he tulevaisuudessa tarkoin punnitsevat töit- tensä ja tapojensa

seurauksia,

sanalla

sanoen,

^että heistä

tulisi itsenäisesti ajattelevia ja itsenäisesti toimivia olen- toja. Jos vanhemmat sen

muistavat,

sopii heille kyllä sanoa: Anna lapsellesi sivistystä, niin on hänen tulevai-

suutensa turvattu.

Elisabeth.

Kuvaus 1840-luvulta.

Äiti

ja Lotta-täti istuivat pienessä keltaisessa ruokasalissa parsimassa pöytävaatteita peson jälkeen. Korillinen silit-

tämättömiä, mutta

huolellisesti kokoonpantuja pöytäliinoja ja servettejä oli heidän

edessänsä,

ja ruokapöydän kulu- neella vahavaatteella oli kymmen-kahvi odottamassa. Kun Lotta-täti hetkeksi pistäytyi

taloon,

ei tämän vieraan tulo koskaan talon toimia keskeyttänyt. Senpä tähden äiti is-

tuikin siinä poikkipäin raidoitetussa

»rokkihameessa",

suu-

riruutuinen,

vaaleansininen esiliina edessään. Pöydällä oli

aivinalankavyhdit ja kuluneet

sormistimet,

ryytikorppukori, ruusuiset kupit ja lasimalja pienine sokuripaloineen, jotka

näyttivät siltä kuin hiiret olisivat niitä nakertaneet.

Lotta-täti sekoitti kahviansa lopuskaa kallistellen kup- piansa taiteellisella

tavalla,

ja joi sitä kiireesti. Sitten nän puhalsi sormistimeen ennenkuin sen painoi sormeensa jälleen, maiskutti hiljaa huuliaan ja sanoi:

—

^Kas

^vaan,

ei kipinettäkään

sikuria,

Heddaseni

Noo,

pääsiäiseksi kai lähdette äidin luo?

— Niin, näetkös, Lotta, —

^{sanoi äiti}

^huoaten, —

tiedäthän,

että minä mielelläni lähtisin. Mutta ukkoni ei tahdo.

—

^Ei

^tahdo,

ei tahdo! Sinun on tietysti toimitta- minen

..niin,

että hän

tahtoo,

^Heddaseni.

Äidin lempeät kasvot synkistyivät hieman.

—

^En koskaan nouse miestäni vastaan, tiedäthän sen, Lotta.

—

Enkä minäkään. Totta mar sen verran muistan kat-

kismustani,

^mutta toista on vaikuttaa häneen. Pitää vai- kuttaa

mieheensä,

^näetkös

. . .

tietysti hyvässä tarkoi- tuksessa.

—

Toivonpa sitä tekevänikin.

— Niin, niin,

se on tietty,

mutta

kun tullaan itse

asiaan,

niin sinä aina oletniinlaimea. Eivoi sanoa

muuta

kuin että sinä hyvässä tarkoituksessa vaikutat

mieheesi,

jos

saatat

hänen heittämään kaiken ^työnja touhun toistaiseksi lähteäkseen sinun kanssasi muutamaksi päiväksi Turkuun.

Kenenkä kanssa hän korttia lyö, kun sekä ukko Bäckman että tohtori aina pääsiäiseksi lähtevät vävyjensä luo. Hän tulee istumaan unen horroksissa kaiket päivät piippu

suussa,

eikä se voi olla terveellistä ruumiille eikä humörille.

—

Mutta kun ei hän tahdo lähteä.

—

Sinä olet pöllö, Heddaseni. Tiedätkö kuinka minä saan ukkoni tahtomaan? Tiedätkö kuinka minä esim. sain aikaan

sen,

että Marie-Louisen häistä tuli päivällishäät eikä

illallishäät,

vaikka ukkoni alussa jyrkästi sitä vas- tusti? Hän

mutisi,

että kaikki tyttäremme

ovat

tulleet vihityiksi

illalla,

että päivällispidot vievät päivän

hukkaan;

juuri kun on istuutunut työhön, täytyy ottaa partaveitsi käteensä ja hännystakki yllensä. Ja vanhat herrat tah-

tovat

lyödä korttia kynttilän valossa

...

ja ties kaik- kia mitä hän lateli. No

niin,

minä myönsin

kaikki, mutta

noin sivumennen sanoin

luulleeni,

että hän pitäisi enem- män päivällishäistä, jotta päästäisiin levolle tavalliseen aikaan. Ja toiseksi päivälliset sukulaisille tulisi halvem-

maksi,

kuin illalliset kaikille tuttaville. Ja me voisimme käyttää

omat

kalkkunamme (hän pitää paljon kalkkunan-

paistista),

vaan illalliseksi ne eivät riittäisi.

—

Ja seuraavina päivinä sanoin:

—

Jos pitäisimme päi-

vällishäitä,

niin meidän ei tarvitsisi kutsua Nuotalahden herrasväkeä (ukkoni ei voi niitä

kärsiä), mutta

mitäpä

siitä,

koska tahdot illallishäitä.

—

Taikka minä sanoin: Marie-Louise sanoi (hän on uk- koni lemmikki) mieluummin menevänsä vihille päivän kuin

38

kynttilän

valossa, mutta

minä

sanoin,

ettäisä ei sitä tahdo ja että ^hänen täytyy olla tyytyväinen.

—

^Naapurit

^sanovat,

^ettätahdot ylpeillä

illallis-häillä,

kertoo

huusholli-mamselli,

että muka saisit kerskata vii- meisellä perinnöllämme. Mutta ihmiset lörpöttävät niin paljon. Mitä meidän tarvitsee huolia ihmisten lörpötyk-

sistä,

sanoin minä.

—

Ja usko pois, parin viikon kuluttua ukkoni tulee ja sanoo minulle:

tiedätkös, muoriseni,

oikein asiaa apri-

koittuani,

luulenpa parhaaksi, että pidämme päivällishäitä.

— Mutta, ukkoseni,

emme pidä päivällishäitä!

—

Pidämme kun pidämmekin. Minä tahdon.

—

Mutta voinhan koettaa saada

ostaa

pari kalk- kunaa lisäksi ja Marie-Louise saa tyytyävihkimiseen kynt-

tilän valossa.

— ^{Ei, ei,}

minä tahdon että vietetään päivällishäitä, sen pituinen se.

Ja päivällishäät siitä tubi.

Katsos,

^{niin kävi vaan} sen vuoksi että vaikutin mieheeni. Sanonpa usein tyttä- rilleni: vaimo älköön koskaan pyrkikö herraksi talossa.

Mies

on hänen päänsä. Mutta vaimo vaikuttakoon mie- heensä

siksi,

että mies tahtoo mitä vaimo

tahtoo,

ja sillä tavalla saavat molemmat tahtonsa

täytetyksi.

^{Niin olen}

minä tehnyt, ja sentähden olemme aina eläneet onnelli-

sesti,

minä ja ukkoni.

Lotta-täti puri poikki hienon kellahtavan aivinalan- gan, millä parsi tirkkuli-pyyhinliinaa, joka oli hänen sylis- sään, ja pudisti päätänsä voiton

riemussa,

jotta hiusverkko kankeine silkkinauha-kehineen vapisi.

—

^Mutta

^—■

väitti äiti epäillen

—

minusta ei se ole oikein rehellistä.

—

Rehellistäkö? Sinäpä olet kummallinen. Minun pitäisi kenties sanoa kaikki

suoraan,

esim. ystäväni, niin meidän pitäisi tehdä siitä ja siitä syystä

. .

^{.? Eipä}

niinkään,

tiedäthän ettfeivät miehet semmoista kärsi. Sa- noihan mummo vainaja:

„Minä

tahdon" siinä kaksi

sanaa,

joita vaimon ei koskaan ole käyttäminen,

mutta „tahdotko

sinä?" olkoon aina hänen huulillaan.

—

Jospa aina sitä

muistaisimme, —

arveli äiti kos- tein silmin.

—

Se on kaunis ja tosi

opetus.

— Niin, Heddaseni,

koska me vaimot emme saa sa- noa minä

tahdon,

pitää meidän ainakin toimittaa

niin,

että

miehet sitä

sanovat

meidän sijassa. Meidän on vaikuttami- nen, näetkös. Sinä

et

voi arvata mitä kaikkia minä olen aikaan saanut juottamattoman vasikan höystykkeellä, jota

ukkoni

kammoo! Sen avulla saimme uuden

kuomi-reen,

minä sain ruskeata silkkikangasta ja Marie-Louise sai läh- teä Mikkelin markkinoille.

—

Ensin varovasti esiintuon mitä tahdon

—

^{noin sivu-}

mennen,

^näetkös

• ^—

ja kun ukkoni ei sitä

tahdo,

en häntä vastusta, myönnynhän vaan.

—

Mutta seuraavain viikkojen kuluessa sanon ikään- kuin sattumalta kuinka kävisi jos minun tahtoni mukaan

meneteltäisiin,

joka tietysti ei tule tapahtumaan, koska ukkoni ei sitä tahdo. Ja sitten on juottamattoman vasi- kan lihaa ruoaksi viikon päivät, tietysti eri muodoissa ja minulta unohtuvat paidannapit ja kahvi iltapäivällä myöhästyy. Merkillistä on kuinka

tuo

kaikki helpoittaa vaikutustani.

—

Mutta enhän minä hyvällä

omallatunnolla

^voi

saattaa

kotia

ikäväksi,

saadakseni asiat kääntymään oman tahtoni mukaan.

—

Kun tapahtuu miehen ja talon hyväksikö? Etkö

luule,

ettäKalle perästäpäin on hyvinkin tyytyväinen sekä

uuteen

kuomirekeen ettäsilkkihameeseni

—

miehethän aina pitävät

siitä,

että heidän vaimonsa

ovat

hyvästi puettuina

—

ja Marie-Louisen markkinamatkaan

niinikään,

sillä tuolla matkalla pestattiin

Mikko,

johon Kalle nyt on niin

tyyty-

väinen. Yksi seikka sinulta aina

unohtuu, Heddaseni,

^se

nimittäin,

että vaimo kyllä saa hallita

miestänsä,

kun vaan mies pysyy siinä luulossa että hän hallitsee vaimoa.

Lotta-täti pusersi huulensa yhteen, otti silmälasit ne- nältään ja silitti

tukkaansa,

joka muodosti kaksi sileäksi kammattua soikeata pintaa kahden puolen

otsaa.

—

^{Nyt täytyy} minun juosta

kotia, muuten

^Miinalta jäävät ohraryynit keittämättä. Tyttö on pitävinään viikkoa

muka,

ukkoni sitä välttämättömästi tahtoo. Mutta mie- luimmin

teen

minä kaikki itse. Hän on kyllä

kiltti,

^Mii-

namme, mutta

mitä tuommoinen lapsi letukka ymmärtää?

Eikä hänen vielä tarvitse mitään

osata.

Niinon kuin usein sanon: lapsukainen, sanon

minä,

kyllä sinun täytyy

osata

sitä

vastaisuudessa,

kun saat ankaran

miehen,

joka vaatii että

ruoan

pitää olla pöydällä määrähetkellä.