Niin, jopa heidän uutta ihaillessaan, Se heistä jo on mallikelpoisaa,

He taidetainta jälleen tavatessa

Tuon samaan kaavaan tahtoo pahoittaa.

Kuin monen tämä holhous

jo

lienee Parnassostamme karkoittanut pois, Mi

avujensa kautta,

kuka

tiennee,

Sen kaunisteeksi kerran tullut ois!

30

Ois ehkä ylentynyt

kaunihiksi,

Jos kutsumustaan oisi

totellut,

Mut muotipuvut epämukaisiksi Kun hälle

kävi,

on hän luopunut.

Ja ruusut, joilla ihmislasten tiellä Hän olis ohdakkeita peittänyt

—

Ne lieden ahnaat liekit saivat

niellä,

Eik? uusia hän koskaan keräillyt.

Siis, taistelkaamme holhoutta

vastaan,

Mi taiteen

vapautta

ehkäisee!

Ei taide

hylkää

lemmittyä

lastaan,

Vaan sitä itse taiten ohjailee.

Eikoskaan

runsautta

ihanteiden Saa mahtumahan

ihmiskaavoihin,

Vaan valinnassa taide-esineiden On taiteilija itse taitavin.

Niin kyllä,

veljet,

auttäkaatte naista Jo kerran muotikaavain

ikeestä,

Mut omaa orjuuttanne samanlaista Te vainokaatte ensi kädessä!

Emma

Anna

lapsellesi sivistystä, niin on hänen tulevaisuutensa turvattu.

Tuo on

lause,

joka Kreikan ja Roman klassillisesta aikakaudesta asti läpi vuosisatojen on kaikunut isien ja äitien korvissa. Ja yhä syvempiin kansankerroksiin alkaa sivistyksen

tarve

tunkeutua. Moni

äiti,

joka itse on saa-nut hyvin vähän sivistystä, ponnistaa viimeiset voimansa saadakseen lapsensa kouluun. Mutta jokaisella asialla on kaksi puolta. Rousseau'sta Strindberg'iin on aina

tuon

tuostakin kuulunut

ääniä,

jotka kovin

ovat

vallitsevan si-vistyksen etuja epäilleet. Tunnettu on kuinka Rousseau innostutti aikakauttaan tunnussanallaan

»retournons

^{a la}

nature!" Kulturi pois! Se on

kulturi,

joka ihmisen pi-laa. Yhtä

tunnettu

on kuinka moni meidän aikanamme

on innostunut Strindbergin

teorioista,

niin että opettajan täytyy epäillä, josko siitä on mitään hyötyä, että hän ku-luttaa voimansa ja terveytensä nuorisoa opettaakseen ja vanhempien, josko he aivan turhaan koettavat

opettaa

lap-silleen sivistyneitä tapoja, kun Amerikan indianit ja Afri-kan neekerit

sanotaan saavuttaneen

paljon suuremman

tay-32

dellisyyden elämän kaikissa oloissa kuin koskaan oppinein Europalainen.

Jos luomme lyhyen vaikka pintapuolisenkin silmäyk-sen kulturin varjopuoliin, niin meidän täytyy myöntää, että Rousseau ja Strindberg

ovat

monessa suhteessa aivan oi-keassa. Verratkaamme ensin toiselta puolen raikkaan neekeritytön tahi omasta maastamme lappalaistytön, toinen kuumasta, toinen kylmästä

ilman-alasta,

ja toiselta puolen nuoren, sivistyneen, meidän aikamme kulturinaisen.

Molem-mat edelliset

ovat

ilman-alansa vaatimuksien mukaan

pue-tut

niin ettäruumis saa vapaasti kehittyä ja voimistua ja siten sukukunta pysyy ^terveenä. Viimeksi mainittu on pie-nuudesta asti ollut litistettynä ahtaasen kureliiviin. Hä-nen keuhkoihinsa ei milloinkaan olepäässytkylliksi

ilmaa,

hänen rintaluunsa

ovat

kokoon puristetut ja ruumiin si-simmät heikoimmat osat pahoin painuneet. Hän on kal-pea, hermoheikko ja silmänsä ilmoittavat kyllästymistä elä-mään jo sillä ijällä, jolloin hän tuskin tuntee elämästä mitään.

Ajatelkaamme

taas

kotielämää. Talonpoikaiskansan keskuudessa ei mies tarvitse kapitalia mennäkseen naimi-siin. Kun

terve

mies rakastuu

terveesen naiseen,

^niinhän

tietää,

^että he työllään voivat elättää itsensä ja perheensä, nimittäin niin kauan kuin hepysyvätahkeroina jaraittiina.

Mutta sivistyneellä miehellä täytyy olla hyvin

suuret var-mat

tulot ennenkuin hän uskaltaa naimisiin mennä, sillä kulturi on

tuottanut

äärettömän paljon tarpeita, joista ta-lonpojat eivät tiedä mitään. Tästä epäkohdasta on kauhea

seuraus. Jos ei olisi noita onnettomia kulturin tuottamia tarpeita, noita kullatuita ja silkkisiä huonekaluja, noita marmorista tehtyjä

veistokuvia,

öljymaalauksia, muodin mukaisia pukuja, pitoja, matkustuksia y. m. y.

m.,

niin moni mies voisi jo nuorena perustaa oman

kodin,

joka häntä suojelisi mailman myrskyissä

monesta

tuhannesta

hairahduksesta,

jonka uhriksi hän joutuu syystä ettei hä-nellä ole ollut varoja naimisiin mennä. Ja siis on kul-turi perikatoon syössyt

monet

tuhannet nuoria

miehiä,

jotka ilman sitä olisivat pelastuneet.

Jos tähän lisäämme sen levottoman hyörimisen ja pyörimisen, joka sivistyneessä maailmassa

vallitsee,

sen

ali-tuisen idealin perään pyrkimisen ja teoriojen punnitsemisen ja

vertaamme

tämän levottoman elämän sivistymättömien

kansojen hiljaiseen, rauhalliseen

elämään,

niin on

Rous-seaun

ja Strindbergin voitto valmis. Lappalainen hoitaa

porojaan

eikä huoli edes ilman

vaihdoksista,

sillä porot tulevat yhtä hyvin toimeen kovalla säällä kuin lauhkeal-lakin. Neekerit ja indianit kaivavat juurensa, poimivat metsäpuittensa hedelmät ja

ampuvat

otuksensa huolimatta siitä mitä muualla maailmassa puuhataan.

Mutta,

niinkuin jo äsken

mainittiin,

on jokaisella asialla kaksi puolta. Kulturi on

tuottanut

suuria varjo-puolia,

mutta

elkäämme sen vuoksi olko niin sangviinisia, että heitämme pois koko

kulturin;

jos kulturi

häviää,

mitä meillä silloin on jälellä? Indianein ja neekerien kannalle emme enää pääse, ja jos koetettaisiinkin poistaa omaisuu-den jako, työn jako j. n.

e.,

niin ne tuskin olisivat

pois-tetut

ennenkun muutamat voimallisemmat henkilöt alkai-sivat puuhata niitä jälleen, ja kohta ne olialkai-sivat entisessä voimassaan. Ei siis jää idealiksi

muuta

kuin talonpoikais-säätymme, johon Strindbergkin näyttää

turvauneen,

kun hän tahtoo osoittaa kulturin

vastakohtaa,

vaikka ei se-kään suinkaan ole säilynyt kulturin vaikutuksilta.

Tarkastakaamme

nyt

talonpoikaiskansaa,niin saamme

nähdä,

josko sen tila on niin kaikin puolin kiitettävä. Äs-ken viittasimme eräänsivistyneen luokan

mätähaavaan,

epä-siveellisyyteen. Mutta jos luomme silmäyksen työkansan jokapäiväiseen

elämään,

niin ei kauhumme suinkaan ole vähempi. Puhelkaamme vähän aikaa 8-vuotiaan lapsen

kanssa,

niin saamme kuulla mitä hirveitä interiörejä hän jo

tuntee,

^kuinka syvään hän jo on silmäillyt ihmiskunnan pahuuteen.

On turhamaisuus sivistyneissä

suuri, mutta

ei se maa-kansassa ole pienempi, vaikka heidän makunsa ja vaati-muksensa

ovat

toisenlaisia. He pyrkivät

siihen,

ettäheillä olisi hyvin paljon

vaatteita,

hyvin monta

hametta,

hyvin paljon makuuvaatteita j. n.

e.,

ja sitä saadakseen tyttäret

varastavat

isältään

minkä;

ennättävät rahaa tahi rahaan vaihdettavaa

tavaraa.

Ja kuinka työkansa lapsiansa hoitaa? He

panevat

heidät seisomaan ennenkuin heidän luunsa voivat heitä

kannattaa, antavat

heidän syödä sopimatonta ruokaa epä-määräisillä ajoilla,

antavat

heidän vuoroon kärsiä

kuu-muutta

ja kylmää j. n.

e.,

sillä seurauksella että

ainoas-34

taan terveimmät lapset jäävät eloon. Kaikki heikot kuo-levat pieninä.

Koska siis sivistymättömissä ihmisissä on yhtä pal-jon paheita kuin sivistyneissä, niin eivät siis viimemainit-tujen paheet ole seurauksia kulturista kuin väärin käsite-tystä kidturista. Elkäämme siis suinkaan heittäkö pois

kulturia,

vaan tarkastakaamme miten voisimme sitä

pa-rantaa.

Ottakaamme tähän eräs historiallinen esimerkki.

Ajatelkaamme kansainvaelluksien aikakautta. Silloin oli Roman kansa sivistynyt

kansa; mutta

rikkauksien ja muun menestyksen kautta olivat he vajonneet mitä kauneimpiin paheisin. Germanilaiset olivat silloin sivistymättömiä kan-soja,

mutta

eivät suinkaan paheita vailla. Vaan Germania-laisten paheet olivat semmoista

laatua,

että niitä saattoi sivistyksen kautta poistaa. Niin pian kuin he alkoivat tie-dettä ja taidetta viljellä, ja heidän luontonsa jalostui,niin heidän täytyi inholla kääntyä pois entisistä tavoistaan. Ja

nyt

tuli mailmaan uusia virkeitä

voimia,

sillä Germanialai-sissa asui vielä raikas

luontonsa,

joka sivistyksen kautta

oli jalostettu. Ja

nyt

he voivat vaikuttaa langenneisin

Romalaisiinkin,

jotka eivät omin voimin olisi voineet pa-heistaan

nousta.

Meilläkin on semmoisia rakkaita voimia työkansas-samme. Ponnistakaamme kaikki voimamme antaaksemme kansalle enemmän sivistystä, niin että he luopuvat

lias-taan,

törkeistä puheistaan ja törkeistä tavoistaan ja

otta-kaamme sitte esimerkkiä heidän puhtaasta elämän

halustaan,

heidän yksinkertaisista elämän tavoistaan ja luonnollisesta päiväjärjestyksestään, että nimittäin ^yö jää yöksi ja päivä päiväksi.

Elkäämme suinkaan heittäkö pois

kulturia,

anta-kaamme päinvastoin sivistyneelle luokallemme paljon enem-män

kulturia,

terveys-oppia, kansallistaloutta y. m. Opet-takaamme

äideille,

ettähe turmelevat tyttäriensä terveyden ja sen kautta katkeroittavat heidän koko elämänsä sillä

että kasvattavat heitä ahtaissa

vaatteissa,

vievät heitä pi-toihin ja

antavat

heidän valvoa myöhään iltasilla. Opet-takaamme perheitten sekä isille että

äideille,

että ^mailma alkaa ^mennä ihan nurin semmoisen

tavan kautta,

^että pi-detään suuria pitoja, joihin

ostetaan

kalliita ruokia ja vielä kalliimpia juomia, kutsutaan ihmisiä kokoon syömään ja juomaan sillä

seurauksella,

että sekä talonväki ettävieraat

sanovat

pitojen loputtua:

»on

^{toki hyvä, että} tämäkin vel-vollisuus on täytetty ja kaikki ohitse." Miksi se on

vel-vollisuus?

Mitä hyötyä noista pidoista on? Tuskaa ja vaivaa emännille ja

monta

kertaa valvomisesta ja

sopimat-tomasta ruuasta

pahoin voimista vieraille ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä lopullisesti konkurssi ja köyhyys.

Tästäkin viimemainitusta epäkohdasta syytetään

kul-turia ja aivan syystä. Mutta parantakaamme kulturi. Aset-takaamme seuraelämämme yksinkertaisemmalle ja niin sa-noaksemme henkisemmälle kannalle kuin se ainakin pikku kaupungeissa nykyaikaan on. Teroittakaamme lastemme

mieliin,

että he tulevaisuudessa tarkoin punnitsevat töit-tensä ja tapojensa

seurauksia,

sanalla

sanoen,

^että heistä

tulisi itsenäisesti ajattelevia ja itsenäisesti toimivia olen-toja. Jos vanhemmat sen

muistavat,

sopii heille kyllä sanoa: Anna lapsellesi sivistystä, niin on hänen

tulevai-suutensa turvattu.

Elisabeth.

In document Ajatuksia · DIGI (sivua 31-38)