)
Poptaidett
1 - Ai, kats vaa Siikrii - mist säi siält päi löönäät?
• Oli tuall toise polve mini!!. tykön
!aste perrää kattcma:;, ko he~ täyty menn hautajaisii, eikä &ern;nosii : rääpäleit, ko heilläki ko:m o, voi 1 fölliisk:iä ottaa. Ja nii he pyysi, ett i eiks mummeli tulis vahä katt.omaa.
'niitte perrää, ja mää luannollisesti meni noihii torneisii, miss he nyte assuu.
- Olik r>" alallas, nP.t.t<'I su tarvi-n·
nu muut, ko radiost Arenaa kuulus- teli, mikä äskö loppu.
- Mitä semmosilt mittää kuulus- tellee, ko täytyy pittää vaarii, ettei ne isommat pääs tekemää to:si!les pahoj ja mekast nii ylötcömästi, ett olis herättäny se piänemmä ka.rna- rist, minkä äiti oli hautajaisii läh-
i
teissäs just saanu nukkumaa.- No sää olekkis tottunu laste kanss pellaamaa jas saat hee tyysty- tettyy nii, ett he pyssyy Mkkipaijuis kanss omis oloissas ...
- Nii ain stää luuliski, ja mää.ki luuli enskaste(,, niätt me-nnee tä.mil.k.1 ehtoopuali tä::; valla nitisti. En menny kamari puall kattoma.ankaa, ettei vauvva olis ove käym:see he- ränny.
Taisi oli pari t:mti! kulc:.nu, ko ka- marist kuulu jottain piänt tuherta- mist, ja nii mää avasi' \·arroin h::jaa.
ove ravolles - ja hankei saad slaa- gi ...
- Sus siunakkoo, mitä siäll sltt oli?
- Em mää meinannu s\!miini us- koo, ert se siäll kaikes hiJjasuujess oli saanu kokonaise taidenäyttely toimeks, ja mää oli ensimälne kut- tuvieras knttomass .. ,
- l\Iut eiks se ol nii piäniki, ettei ke.i semmosell v;äl toi,ekka;i. muk- sut tuppaa p!~·l_iyspännaä hypp~;sii
Järjettömyydes,,as - p1st,is silmaäs viäl, ja st.? olis se katm1s n1eno ...
1
- Hä oli kRts liiytii.ny !u;innofärej om?st pn.-.s:~:.a.~ . . ~a klotannu ka.,il·
!äc; nannn:... knm:1.~rtks .. j~. '\'Run·.1t;iki, , ja s:·,·clly ~t:tä •::al ~P~nn:1n~i V8.rt!t"'i'"
'sii taprtteihii, j<i. \'1äl oli färrii jiä- mäd.nri:i ...
- Voi kauheetont M!nt.äJ:i. ni!tte nuarte "ehostamist"! Mist päi osasit
1 laikaa alkaakkaa putsaamaa?
- Kraappasl tiätysti muk1;Ja kai·
nalolst hantuuki pääll, laski lämmint vett fattii ja rupe~i !ivottammaa. se naamatauluu niist kamalist kuivettu.
neist vi'.lnale1st, ko se oli siäh~
klotannu. Em meinannu saad vahall lrtoomaankaa, ko oli jo kerriirmy nil kuivettummaa ... Ja mää oli luullu häne kaikess rauhass nukkuva pus- suttava nätisti ehtoopualis un- tas ...
- Nil, mutt kats jo~ o synnyn- näine taiteilija, ni ei siin aut "nu- kuskelemaa", ko sisäine kutsumus '.pakottaa !uamaa. vaikkes sää, enkä määkää taid kaikki! ahsurdii taidett ymmärtää, ko me olemme oma ai- kamme lapsii, emmekä ymmärr ny- kytaidett fiineimmilläs.
· Mutt mitä ne toisekkaa lapset sa,..
no, ko näki ne maalaukset?
- Kyll minnuu vähä naurutti, ko se vanhempi, neljä vuade varilla sa- no totisen: mitä nyte s;;nnoo talkka.- rikaa, ko se o tapetit sutannu?
- Juu, talomiähet ja isännöit.t!jät o vihasii, ko vähä isommat poika- klopit pakkaa piirustelemaa ja puuk-
1
1 konirkoill kaivertelemaa porta1sii ja plankkeihii vaikk mimmosii kuvvii".
Heit ko kanss halu vettaä toteutta- . maa esi·issäi pop taidett .. ,
- Kyll määki mennee sm·en yks pyhä näi yhde talo seinäss semmo- sii piirnstuksii, vaikk toisess
paas
pykninkii viäl oli tellinkit odotta- mass maalareitte tyäjatkoo ...
Mutt saiks edes ruakottuunkna kaikkii siks, ko hautausYäki kottii tuli?
- Kyll m~ä se nrnk;;u sai karru- tettuu puhtaai::s. ko hi~::.:ee asti :ou·
husi, mutt pyykit ja s~inä jäi pese·
mäti.
