:AN-KANSA
'f PORIL~ISITT~ln
~ \? cl)f
' ···-f ( ' \ ff __ .::1\·"'
{ . J
lrr .
l . Ci.1 1 ! l:u1C~S~1. 1 ((\., J ld j
c. c::g
=
cc:
L
S~AATIVÄRKKEJ
- Päivää nyte! Ei sunkaa suli, :Manta, olis mehumaijjaa?
- Päivää vaa, ei ol. 1 - Vai ei sull ol - mää luuli.
- Ei ol meh11maijjaa, paitti tä-' mä jonka pääll nyte istu, ei liijjo
! hi!lohilmaa, eikä soscsofiaa.
- Eppäs sää sitt kanss ol ajjaa
1
t.asall. s~
..
k~ö ki tooli l:on ttei vä- hst ko saa s1tt vaa su marjas sii- laa.t?- Kyll siin tukkokangast kanss :tarvilaa, eikä vaa paljaat kontit
pystöss.
- :Ylitä sää siln nii nuukasti studeeraat?
- Kats ko ne anto apteekist mull tämmöse lista, ko mää oli plaastarii hakemass. :>Iää ole ny jo päässy toho saakk tämä räk- ninki mukkaa, ett syyskuu kym- mänes päi\·ä olis äitiysrahhaa oi- keuttavii päivii kaikkiastas 44.
~ Mitä sää horiset? Et sunkaa sää semmosii tartte - ja ei kai apteeki niit maks ...
- Kyll tarpeit ja sijotuksii 01is, mutt mij.ä ole lakannu odottamast jo täss tuanai. Ei täss apteeki nimmee ali olekkaa, ja kaikki on- ki yht pitkää ko levveetäki, mutt o hä jottai kuivaa pesävirikkeeks.
Ei tämmöste kototekostt: tähde mittää palkintoj siähee mailma ai- kaa annettu. Sen ko mummu otti lyyryy ja pisti paljuu virruuntum- maa. Ja isä karas kiäli \'yä all rnekani suurm•tunnill kattamaa, ett kumpi tuli, kukko vai kana.
:\Iutt mitäs olleist ja mcnneist.
Pittääki täst menn maltoo halckee pattaas, ennf'nko kr:;ynit alkaa protott,tmmaa pol-ijaa kii ...
- ~Iäii tulenki sam:lll m·e avauksell, ettei srrran:-i.t lilkna ku- lu, s:rno Juh~nsonsk<t. S lisin ks ot- ta:t jonku kukk:1se sn pih'L''.as, ko mPen o Lempi syntymiipiiivä tä- näp.
. - Ot noit kellasil knipu ja viä multaki terveisii.
- Kiitos ·vaa, mennee yksill häppcill. .Ä.lä pahhaa tykkää, va.ikk puhunki asiat halki.
.Menimme uls .portist)a eiks vaa 1
~~1;;a~~ae o~l~~~~ll~otskarryines ka- - 'I'äyty htllittää aisoist ja vähä 1
roikottaa kässiis, ko tua katukivi-' tys tÄl'isti nii kauheesti, ja mun o ! kumminki tua oikee kyynärpää !
. llil 1 paha tämmösill. ri\·oiJI. ilmoill. 1
Kai mää siit lopu ikkääni saa kär-1 aii, ko sillaill se via siilo to1·ill sai ' ko mää keskirnäist flikkaani oll peräss. Kyll mää ole tainnu se ju- tellakki, ko rnaalaiste riviss joku.
hevone y.'_1täk·~·ii kiskasi .. ja lykkäs 1
r~.~aaper'.7 J:'.al
i:nu
kasivarttani.I
matt sckos s1tt k1mmoili.
.:_ Mihi sää tua looda kanss olet 1
ny menoss? ·
- No postii, hyvä tihmiset, ja 1 semrnone matka ko mullaki oh.
Ko flikka Jtirjoitti Riihimäelt ole- vas vauvvaa peräss, ja nii tekis J
miäli sallattii, niätt lähettäisitte-·
kö vähä siält pihast.
- Koskas hee häät taas olikaa.
kysy Juhansonska \0ällii.
- Vu~.si takasi ne oli, ja tosa mennee nyle sitt sallaativärkkej tommone loodalline.
- Jutelka?.s täsä nyte vähä ai- kaa, 1nää sanoi. Fl'eistr,a soittaa tualt puaclist, jos se o\·elt ovell au- to hyvinki voi~ tuli hakemaa su loodas täält~, ni ei su tarttis pa- hoill käsilläs sälistell kotskärryis
i
kanss. 1
Muijjat jäi siähee, .i:t kauvv'ln- kos mää asiallani vii\·yi, konnei rookannu oli mittää jonnoo.
- Kyll luvattii koht siltää tuli hakkee meilt, niätt jät tähä ja tu-11 let perräämää asiaa ylihuftmenn
meilt. '
- Luanaak se sillaill, eppäili Virtaska. :>rutt jos mu sallaati- värkkini joutuuki hunningoll .. ,
. .. juu, ja ninko s3.nottu, paa- sas Juhansonska. Kyil sillo sitt 1
tullee kaikkii miälitekoj. Ko mää toist poikaani oli peräss, ni rnull täyty oli vakituisesti kaapiss;
halstrattuu silakkaa, ja pari kert- taa viikoss mää keiti rusinasop- paaki ... ·
- Juu, ja ko mää oli vanhem- paa poikaani peräss, sano Virtas- ka, ni mää olsi juanu punast lt>- muna3.dii vaikk korikaupnll, ko nii suut kuivas. Ja ko miiä krski- mäist flikkaani oil peräss ...
Soh. k'.lttokaas, miiii sanoi.
vnst ollaa k•'skimäist flikkaa pe- räss ja tualt kulma ymp:irs t11!10e jo ovelt 0\'>:11 auto hakemaa su sal- laativärkk<·jii;;.
- Se ny sitt \'asl Sabma-:San-
! teri oli, sano Virtask::ik1.
/tl;.l ~
l7/L
1V' _
,;
