Karstulan autokat- sastusrivistöä 1930luvulla
Kun näin auton
ensikerran
Se sattui tämän vuosisadan toisen kymmenluvun alku
puolella, kun pääsin ensimmäisen kerran isäni mukana Myllymäelle. Silloin ajettiin Hevosilla Myllymäen asemal
ta suolat, sementit ( ! ) ym. raskaampi tavara maataloihin ja lisäksi kauppiaille tavaraa, "rahtia”, josta sai lisätuloa.
Samalla retkellä oli myös hevosillaan Riihimäen Vihtori, Varvikon Anselmi, Lahenperän jänne (Janne Mursunen)
detystä vormustakin napissa on kirjoitus (kolmas Kymnaasioista).
Fieandt, jolla Uitonsillalla oli ainoastaan 354 miestä koossa, ei voinut pysähtyä vielä Uitonjoen taaksekaan, vaan vetäytyi Oikarille ja siitä Lintu- lahteen, missä hän miehineen vasta paneutui le
volle, väsyneenä päivän vaivoista, vedettyään vi
hollista "peruukista”, jos häntäkin oli peruukista vedetty.
”Lintulahteen päästyään, olkikuvon pyysi hän.
Tahtoi unta vaivoistansa, maistanut ei ruu’astansa.”
Näin päättyi "Karstulan sota” , eikä mikään muis
tomerkki seuduillamme muistuta meille jälkeläi
sille tästä taistelusta, paitsi Enojoen rannalle muu
tettu Höyläniemen talon senaikainen talli, jonka seinät ovat kanuunain kuulain lävistämät.
Jo aikoja sitten on vesi pois huuhtonut ran
noiltamme sen urhojen veren, joka niille silloin vuosi, ja aika umpeen parantanut tässä taistelussa isketyt haavat, vaan kansojen vaiheita ja kohta
loita historiaan merkitsevän ajanrattaan jäljet, joita se näistäkin tapahtumista on historian leh
dille piirtänyt, eivät ole pois huuhdottavissa.
V i h t o r i K a r s t u .
sekä joitakin muitakin, joita varmasti en muista. Vahan- galle ei ollut silloin maantietä, vaan jonkinlainen kärry- tie kulki Purolasta Pohjosmäelle, Palokumpuun ja Luk- san niittyjen läpi yhtyen Myllymäen tiehen Kangasaholla Vanhanpaikan luona. Puolimatkan talossa syötettiin he
vosia, ja siinä liittyi porukkaan useita muitakin hevosmie
hiä, joilla oli sama matka.
Puolimatkassa joku tiesi kertoa, että Myllymäen ja Vää
täisen välillä on kulkenut "automapiili”, ja hevoset pel
kää kovasti sellaista, että ne on vietävä metsään, jos auto- mapiili tulee vastaan, ettei tule vahingoita. Tekivät mie
het siinä suunnitelman jo kaiken varalle, että jos etumai
nen hevosmies kuulee tai näkee auton tulevan, niin sen on huutamalla annettava merkki perässä tulijoille.
Matka jatkui. Kesäinen aurinko paistoi lämpimästi, ja miehet lekottelivat mukavassa asennossa kärryillä. Lähellä Myllymäkeä, tarkemmin Helmekankaan tällä puolen, al
koi edestäpäin kuulua kovaäänistä moottorin jyrinää, ja samalla tuli etummaiselta hevosmieheltä käsky: "Hevo
set metsään! Automapiili tulee!” Kiireesti jokainen päästi hevosensa tampista ja juoksujalkaa mentiin n. 30-40 met
rin etäälle tiestä, jossa siihen aikaan oli harvahko mänty
metsä. Toiset sitoivat hevosensa puuhun, jotkut luotti
vat pysyvänsä suitsissa. Avonainen henkilöautomapiili tu
li, ja siinä istui kolme silinterihattuista miestä kuskin li
säksi. Auton vauhti oli vähäinen, sillä maantiessä oli sy
vät kärrynraiteet ja raiteiden välissä pehmeä hevosten kä- velyrata, joten autossa olijat kerkisivät tehdä paljon ha
vaintoja.
Kun auto oli mennyt ohi, kokoontuivat miehet yhteen keskustelemaan tästä ihmeellisestä kulkijasta ja lausuivat mielipiteitään. Lahenperän Janne lopuksi selvitti tämän mysteerin niin, että tämähän on ilmoitettu raamatussa, että maailmanlopun edellä nähdään monenlaisia ihmeitä ja merkkejä, ja että vielä viimeksi nähdään päättömillä hevosilla ajettavan. Kyllä nyt on maailmanloppu lähellä.
Lapsena olin usein kuullut puhuttavan maailmanlopus
ta, niin että uskoin sen tulevan juuri nyt. Tämä vei mi
nulta matkan riemun ja junan näkemisen viehätyksen.
Eino Ahonen
