Selkeää perustietoa fonetiikasta näkymä

Selkeaa perustietoa fonetiikasta

KALEVI WuK Fonetiikan perusleel. WSOY, Juva

1981. 204

_s.

Fonetiikan alkeisopetuksessa on tahan saakka ollut kaytettavissa lahinna vieras­

kielisia oppikirjoja (mm. Berti! Malmberg, Kort larobok i fonetik,

1955,

Claes-Chris­

tian Elert, Allman och svensk fonetik,

1970

ja

J.

D. O'Connor, Phonetics,

1973).

_Ai­

noa suomenkielinen, Frans Aiman Yleisen fonetiikan oppikirja, on jo vuodelta

1938.

Opiskelun konkreettina apuna lienevat

Kirjallisuutta kuitenkin v11me aikoina olleet kurssien opettajien laatimat monisteet. imen­

omaan yliopistojen fonetiikan peruskurs­

seille tarkoitettua suomenkielista, ajan­

m ukaista oppikirjaa ei ole ollut saatavilla.

»Fonetiikan perusteet» on tallainen. Se ilmestyi jo kesalla

1981,

niin etta vahan kokemuksiakin sen ka ytosta on ehtinyt karttua. Ainakin viime lukuvuoden fone­

tiikan peruskur�it on yliopistoissa ehditty pitaa tata oppikirjaa apuna kayttaen. Sel­

keampaa ja helppolukuisempaa oppikirjaa saa hakea. Kirjoittaja on elaytynyt lukijan ajatuksenkulkuun. Asi_at etenevat oikean tuntuisessa jarjestyksessa: suurista linjoista edetaan vahitellen yksityiskohtiin, paaluo­

kista alaluokkiin. Loogisia aukkoja ei ole.

Kuvat ja kaaviot havainnollistavat esitys­

ta. Luettavuutta helpottaa varmasti myos se, etta lahdeviitteita ei ole kaytetty.

(Poikkeuksellisesti s.

139

viitataan era.a.­

seen Turun yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitoksen opintomonis­

teeseen.) Tallaisessa perusteoksessa tuntuu lahteisiin viittaaminen suorastaan mah­

dottomalta; tieto on niin yleisluonteista, oikeastaan kaikkien yhteisomaisuutta. Jat­

kolukemista varten opiskelijat kuitenkin silmailisivat mielellaan kirjallisuusluette­

loa. Voisiko sellaisen listita teoksen toiseen painokseen?

Teas kattaa lahes yksityiskohtiaan myo­

ten fonetiikan peruskurssien sisallon. Kir­

joittaja lahtee liikkeelle puhetapahtumasta ja jakaa fonetiikan kolmeen lohkoon: arti­

kulatoriscen, akustiseen ja auditiiviseen fonetiikkaan. Ensin esitellaan tarkeimmat puhe-elimet ja niiden toiminta, sen jalkeen kuvataan vokaalien ja konsonanttien aan­

taminen, ja aanteet luokitellaan soinnin, artikulaatiopaikan ja artikulaatiotavan perusteella.

Aanteiden sekundaareista ominaisuuk­

sista eli lisaartikulaatioista Wiik mainitsee (s.

92-95)

nelja tyyppia: labiaalistumi­

sen, palataalistumisen, velaaristumisen ja faryngaalistumisen. ama lisaartikulaa­

tiot liittyvat kaikki artikulaatiopaikkaan (kuten nimistakin voi paatella). Aanne saa tavallaan primaarin artikulaatiopaikan li­

saksi sekundaarin artikulaatiopaikan. Tas-

343

N s

s

N

Kirjallisuutta

sa yhteydessa olisi ehka voinut mam1ta myi:is vokaalien nasaalistumisen ja klusii- lien aspiraation. ehan ovat myi:is lisaarti- kulaatiota. Ainoa ero on, etta nasaalistu- minenja aspiraatio ovat yhteydessa artiku- laatiotapaan, edclliset taas artikulaatio- paikkaan.

Artikulatorisella fonetiikalla on tassa kirjassa (kuten peruskursseillakin) leijonan- osa. ain onkin hyva. Artikulatorinen fo- netiikka on fonetiikan osa-alueista kon- kreetein ja siina mielessa kaytti:ikelpoisin:

jokainen voi tehda havaintoja aantami- seen liittyvista ilmii:iista tarkkailemalla omaa taikka toisten puhetta. Erityisia tut- kimus- tai mittalaitteita ei ihan ensimmai- seksi tarvita.

Myi:is akustisen ja auditiivisen fonetii- kan peruskasitteisti:i esitellaan. Omat lu- kunsa ovat saaneet myi:is fonologia, pu- heen jaksottelu, kombinaatio-oppi, histo- riallinen aanneoppi ja aantamispedagogi- nen fonetiikka. ain tulee peruskurssilai- sille vihjaistuksi, etta fonetiikka ei ole pel- kastaan aanneoppia.

Joskus opiskelijoilla on sellainen ennak- kokasitys, etta fonetiikka on kovin vaikeaa.

Tama johtuu ehka siita, etta harva tietaa etukateen, mita fonetiikka on. Sita ei ole kouluissa oppiaineena, kuten matematiik- ka tai historia. Se on edusteilla ainoastaan korkeakouluissa. »Fonetiikan perusteet»

on malliesimerkki siita, miten asiat voi- daan selittaa yksinkertaisesti ja ymmarret- ta vasti. Se auttaa halventamaan ennakko- luuloja fonetiikan vaikeudesta.

Ainoa hankala asia on ilmeisesti termien paljous. yt kun latinan opiskelu ei ole enaa pakollista kaikkien kieliaineiden opiskelijoille, harva tulee kaukonaki:iisesti liittaneeksi sita opiskeluohjelmaansa. Saa- li, silla latinasta olisi varmasti hyi:itya niin fonetiikan kuin kielitieteellisen termisti:in omaksumisessa ylipaataan. Termisti:in on- gelmankin Wiik on onnistunut minimoi- maan oppikirjassaan. Han kayttaa suoma- laisia nimityksia aina kun se on mahdollis- ta; han puhuu mm. kurkunpaasta ja kita- purjeesta, ei larynxista ja velumista; han puhuu aantymatavoista ja -paikoista, ei artikulaatiotavoista ja -paikoista. Edelleen

344

han kayttaa vokaaleista puhuessaan terme- ja lavea ja pyi:irea, ei termeja illabiaalinen ja labiaalinen. Tassakin nakyy kirjoittajan konkreetti ote. (Toisaalta on tietysti niin, etta jos kasitteet on kerran opittu kansain- valisin termein, on helppo siirtya suoraan vieraskieliseen kirjallisuuteen.)

»Fonetiikan perusteista» on suuri apu myi:is ulkomaalaisille suomen kielta ja fo- netiikan alkeita opetettaessa. Pitkin mat- kaa kirjassa on kontrastiivinen naki:ikulma;

koska kyseessa on yleisen fonetiikan oppi- kirja, ka ytetaan perusasioita selvitettaessa erikielisia esimerkkeja havainnollistamaan aantamisseikkoja. Lisaksi kirjassa on oma lukunsa »Aantamisen oppimisesta ja opet- tamisesta».

Kirjassa ka ytetaan aanteiden ja aanne- piirteiden kuvaamiseen kahden transkrip- tiojarjestelman merkkeja. IPA-jarjestel- maa (Kansainvalisen foneettisen yhdistyk- sen jarjestelma, International Phonetic Alphabet) kaytetaan kirjassa kauttaaltaan.

Sita pidetaan implisiitisti ensisijaisena;

sehan on vakiintunut yleisen fonetiikan ja yleisen kielitieteen kaytti:ii:in. IPA-jarjes- telman katsotaan olevan lukijoille niin tut- tu, etta sita ei edes esitella missaan vaihees- sa. Sen rinnalla esitetaan SU-jarjestelma

(suomalais-ugrilainen transkriptiojarjes-

telma ). S U-jarjestelman vokaalien mer- kinta esitellaan erikseen (s. 48-51 ), sen si- jaan konsonanteista ei vastaavaa tiivistel- manomaista jarjestelman esittelya ole.

Paikoin tulee lukijalle sellainen tunne, etta naiden kahden kirjoitusjarjestelman ka yt- tely olisi voinut olla tasapuolisempaa. ltse asiassa taman kirjan perusteella voi saada SU-jarjestelmasta huonon kuvan. Useissa kohdin on nimittain SU: n merkintatapa jatetty mainitsematta tai aanteiden mer-

kinni:iissa jatetty SU:n kohdalle aukko, ikaan kuin eraita aanteita tai aannepiirtei- ta ei voisi talla jarjestelmalla lainkaan ku- vata. Esim. (s. 46) pyi:irea valja takavokaali on merkitty IPA:n sarakkeeseen mutta ja- tetty viereisessa SU:n sarakkeessa tyhjaksi.

Tosin toisaalla kirjassa (s. 51) mainitaan, etta a:ta vastaavaa pyi:ireaa takavokaalia merkitaan SU-jarjestelmassa kreikkalaisen kirjaimiston alfalla (a). Samoin mm. sivu-

jen 45 ja 47 SU:n vokaalitaulukoista puut­

tuvat labiaalisten valjien vokaalien merkit.

Sivun 79 taulukossa ihmetyttavat SU:n sa­

rakkeen tyhjat kohdat palataali- ja velaa­

riklusiilien kohdalla. Kyllahan niille olisi li:iytynyt merkinnat samoin kuin seuraa­

van sivun palataalispirantille ja sivun 85 palataalinasaalille! Sivulla 87 sanotaan, etta uvulaarisen r-frikatiivin symboli (iota IPA:ssa merkitaan �:Ila) puuttuu SU-jar­

jestelmasta. Eiko aannetta voisi merkita taryttoman tremulantin merkilla, jonka alapuolelle merkitaan uvulaarisuutta osoittava tarke: ,! ? (On totta, etta tassa ei, kuten ei aina muulloinkaan, selvita yhdel­

la kirjainmerkilla.)

Painovirheita tassa kirjassa on luvatto­

man paljon. Se antaa huolimattoman ja viimeistelemattoman vaikutelman. Suurin osa virheista on onneksi harmittomia iina mielessa, etta ne eivat aiheuta vaarin ymmartamisen vaaraa, eivatka ne tieten­

kaan paljoa paina teoksen ansioiden rin­

nalla. Mutta muutamassa tapauksessa vir­

he saattaa olla lahes kohtalokas, varsinkin jos lukija luottaa vain okeasti tekstiin eika omaan jarkeensa. Esim. sivulla 63 obstru­

enttien ryhmittelya kuvaavassa haara­

puussa ovat ylimmat laatikot vaihtaneet paikkaa: toki ilmavirta katkeaa kokonaan klusiileissa mutta sen kulku estyy vain osit­

tain (vaikeutuu) frikatiiveissa.

Sivun 70 konsonanttitaulukossa lukee mm., etta h on ^»lagryngaalinen^» (po.

laryngaalinen) ja etta son ^»alveoraalinen^» po. tietenkin alveolaarinen). Jalkimmai­

nen on ika va virhe siksi, etta joillakuilla on todella taipumus hahmottaa tama sana metateettisesti. Onneksi samalla sivulla on myos oikeita muotoja. Edelleen esim.

sivulla 83 mainitaan »useampitajuinen r­

aanne^», sivun 24 kuvassa 10 »oraalinen vokaali v» ja sivulla 161 ^»tremulaattinen r». Po. useampitaryinen r-aanne, oraali­

nen vokaali o ja tremulanttinen r.

Painovirheiden lisaksi on havaittavissa muitakin epatarkkuuksia. Sivulla 76 mai­

nitaan, etta S U-jarjestelmassa merkitaan meediaklusiileja isoilla kirjaimilla. Tar­

kemmin ottaen niita merkitaan kapiteeli­

tyyppisilla kirjaimilla (jotka ovat ison kir-

Kirjallisuutta Ja1men nakoisia mutta pienen kirjaimen

kokoisia merkkeja).

»Aspiraatiota voidaan merkita seka IPA- etta SU-jarjestelmassa rivinylisella heittomerkilla (esim. P' L' ja k< ).» (S. 75.) Aspiraation merkkina on kuitenkin heit­

tomerkin ( oikeammin kreikan spirit us leniksen) peilikuva, kreikan spmtus asper. Sivulla 79 taulukossa aspiroitunut p on siis merkitty vaarin: P'· Po. P'·

Huomattava on, etta liudennuksen merkki sijoittuu pitkissa kirjaimissa kir­

jainmerkin oikealle puolelle (siis t', k', l') mutta lyhyissa kirjaimissa niiden ylapuo­

lelle (ei siis s', r', n' vaan .f, f, n').

Muutamassa kohdassa kasitteet aani ja aanne ovat sekoittuneet. Sivulla 154 puhu­

taan aanen voimakkuuden tajuamisesta:

»Paasaanto on, etta aanne kuullaan sita voimakkaampana, mita suurempi sen in­

tensiteetti on.^» Po. - - aani kuullaan - -.

Sivulla 156 kasitellaan aanen varin kuu­

lemista: ^»- - erivariset aanteet tajutaan usein eri aanteiksi.^» Po. - - erivariset aa­

net tajutaan - -.

Epatarkkuuksista Ja painovirheista huolimatta ^»Fonetiikan perusteet^» on todella tervetullut apuvaline fonetiikan alkeisopetukseen. Se valittaa selkeassa muodossa fonetiikan perusasiat ja vapaut­

taa aikaa hankalampien asioiden kasitte­

lyyn tunneilla. Opettaja voi taman lisaksi antaa taydentavia tietoja ja kirjallisuus­

viitteita niita varten, jotka haluavat laa­

jentaa tietojaan peruskurssin ulkopuolelle.

lnnokkaana jaa odottamaan tl:i.lle kirjalle suunniteltua jatkoa.

A:-.:-.ELJ LIEKO

345