Aidinkielen opetus
Kalevala-kuvat kuultavat
Viime Virittajassa kuulutin Kalevalan koulukasittelyyn havainnollisuutta ja johdonmukaisuutta. Tassa kirjoituksessa yritan selostaa, miten nama vaateet ote
taan huomioon tunnin suunnittelussa ja toteutuksessa. Esimerkissani Kalevalaa lahestytaan kuvan tulkinnan avulla; ai
heen voisi valjasti otsikoida vaikkapa
»Kalevalan sankarit kuvataiteessa».
Tavoitteista ja materiaalista
Tunti rakentuu pitkalti kuultokuvien va
raan, ja siksi potentiaalinen havaintoma
teriaali on pidettava mielessa jo aihetta rajattaessa. Olen tunnillani pysytellyt kahdessa kalevalaisessa sankarissa, Vai
namoisessa ja Lemminkaisessa - tietajas
sa ja tahtojassa, jarjen ja tunteen edusta
jissa. Vanhan Vainamoisen parikiksi voisi ajatella nuorta Joukahaistakin, jos tasta vain on materiaalia saatavilla. Kalevala
aiheisesta kuvataiteesta tulee etsimatta mieleen myos Kullervo, jonka tragiikkaa sopisi mainiosti vertailla taiteen Aino
tulkintoihin. Tarkasteltavien henkiloiden
pitaisi kuitenkin olla sen verran tuttuja, etta oppilaat osaavat liittaa heihin joita- kin epiteetteja ja muistavat, mihin Kale- valan tapahtumiin he kuuluvat.
Tunnin yhtena tavoitteena on syventaa ja monipuolistaa nakemysta kahdesta Ka- levalan sankarista. Samalla tulee harjoi- teltua tarkeaa kuvan lukemisen taitoa.
Ehka tarkein tavoite on kuitenkin se, etta oppilaat oivaltavat Kalevalan symboli- funktion. Jo Kalevalan pelkka olemassa- olo on merkittavaa; monelle suomalaisel- le Kalevala on yha vain kansallisaarre kir- jahyllyssa. Tama tunti tavoittaa toivotta- vasti nekin yhdeksasluokkalaiset, joilla ei ole kiintoa tai ehka edellytyksiakaan pe- rehtya Kalevalan myyttisiin aineksiin, tematiikkaan tai kieleen. Silloin on pal- jon, jos koulun Kalevala-opetuksesta jaa mieleen edes se, etta Kalevala on merkit- tava eepos, etta se on ylpeilyn eika ha- pean aihe. Kun kansainvalisyyskasvatus- ta istutetaan joka aineeseen, ei liene koh- tuutonta sivuta aidinkielen tunnilla jos- kus kansallisiakin arvoja.
Suuri vaara piilee siina, etta niukka tai muuten kelvoton materiaali latistaa ta- voitteet. Kustantajat ovat kylla huoman- neet materiaalin tarpeen, ja naennaisesti edustavat diasarjat ovatkin loytaneet tiensa monen aidinkielen opettajan kaap- piin. Kaikissa tapaamissani koosteissa on kuitenkin se perusvika, etta ne pyrkivat antamaan yleiskuvan Kalevala-aiheisesta taiteesta. Tama ei kuulu aidinkielen ta- voitteisiin. Jos Vainamoisesta on pari ku- vaa ja Lemminkaisesta perati kolme, ai- dinkielen opettaja ei saa niista juuri ai- neksia tunnilleen. Enemman valmiit dia- koosteet ilahduttavatkin kuvaamataidon opettajaa. Yhdistelemalla kuvia useasta sarjasta ja taydentamalla kokoelmaa esim. kirjastojen tarjoamilla aineistoilla opettaja voi saada kokoon tasokkaan va- likoiman. Itse oleo kayttanyt talla tunnil-
la n. 25:ta kuvaa.
Mieluisimman ja laheisimman omimman - aineiston opettaja saa val- mistamalla itse. Kohtuullisin valinein ja kustannuksin opettaja voi kuvata diansa
Aidinkielen opetus
Kalevalan kuvitetuista kaannoksista, tai- dekirjoista, -julisteista, -postikorteista, lehtiartikkeleista ja nayttelyista. Opetus- kaytt66n tammoinen kopiointi sallitaan.
Tyolainta on kerata aineistoa eri lahteis- ta, mutta sen jalkeen diojen kuvaus ja ke- hystys onkin varsin mutkatonta. Joka koulussa on valokuvauksen harrastajia, jotka osaavat neuvoa aloittelijoita.
Kuultokuvat eivat tietenkaan ole ehdo- ton edellytys. Grafiikkaa ja mustavalkoi- sia kuvia voi hyvin kopioida piirtoheitin- kalvoon; suurennoksineen ja tummuus- saatoineen nykyiset laitteet antavat varsin tasokasta jalkea. Nain esim. Matti Visan- nin, Jtiri Arrakin, Harald Eelmanin tai Mjud Metsevin toita voi tarkastella ehka katevamminkin kuin dioina. Pienissa opetusryhmissa kaynee sekin, etta opetta- ja nayttaa kookkaita kuvia suoraan kir- jasta.
Pelkat kuvat eivat vakuuta ketaan, ellei niita osata tulkita. Kuvataidetta vierasta- vakin saa kirjallisuudesta helposti selville taideteosten syntyvaiheet, maalausteknii- kan, tyylisuunnan ja senkin, liittyyko teoksiin joitakin yksityiskohtia, joista tunnilla olisi hyva mainita. Esim. Vaina- mois-aiheeseen saa vihjeita Seppo Knuut- tilan teoksesta Akseli Gallen-Kallelan Vainamoiset (SKS 1978), taiteilijakarelia- nismia on kuvattu selkeasti Hannes Sih- von kirjassa Karjalan kuva (SKS 1973), ja yleiskatsauksen Kalevala-aiheisesta kuva- taiteesta saa Matti Kuusen ja Pentti Ant- tosen Kalevala-lippaasta (SKS 1985).
Esiteltava tunti jakaantuu kolmia.
Ajallisesti ehka vahan enemman kuin kolmannes kuluu Vainamoisen henkilo- kuvan syventelyyn. Sen jalkeen aihetta yleistetaan keskustelussa ja tehdaan muis- tiinpanoja. Tunnin lopussa katsotaan taas kuvia, tassa tapauksessa tarkastel- laan lietoa Lemminkaista.
Tunnin kulku
Tunti alkaa yksinkertaisilla kysymyksilla:
Mita ominaisuuksia liitatte Vainamoi- seen? Minka nakoiseksi hanet kuvittelet-
381
Aidinkielen opetus
te? J os kuvaamataidon opettajan kanssa on voitu tehda yhteistyota, opettajalla on nyt mukanaan oppilaiden Vainamoista esittavat piirustukset ja savityot. (Vaina- moinen on voinut olla virikkeena hyvin- kin abstrakteille luomuksille.) Toista sil- maillaan yhtalaisyyksia ja tarkataan, mi- ten esim. vanhuus ja viisaus niista ilmene- vat. Ellei oppilaiden omia tuotoksia ole esitettavana, luokassa voidaan keskustel- la siita, millaiseksi oppilaat piirtaisivat Vainamoisen. Nain tunti alkaa mahdolli- simman lahelta oppilaita.
Dioista katsellaan, millaisena taiteilijat ovat eri maissa ja eri aikoina nahneet Vainamoisen. Varhaisimpien toiden jal- keen paastaan Gallen-Kallelaan. Tutut kuvat heraavat eloon, kun opettaja osaa kertoa Gallen-Kallelan haamatkasta Kuhmoon, kun han lukee Rimmin Uljas- kan kuvauksen Vainamoisen mallina olosta Aino-triptyykissa ja kun han ku- vailee, miten Sammon puolustuksen tilaa- jat jarkyttyivat nahdessaan valmiin tyon.
Opettaja olkoon tarinankertoja, ja han lahettakoon oppilaat samoilemaan kare- liaanien matkaan Ita-Suomen vaaroille.
Oppilaat ovat aktiivisia kuuntelijoita, sil- la tassa liikutaan heille entuudestaan yleensa vieraalla alueella. - Ulkomaisista Vainamoisista on toivottavasti tilaisuus katsoa ainakin japanilaisen Inokuman hentoja kynanpiirtoja. Kiitollinen vertai- lukohta Gallen-Kallelan toihin on Bour- bonin ranskalaisen Kalevalan kansikuva, jonka Vainamoinen muistuttaa lahinna kreikkalaista sankaria. J os noudatetaan suunnilleen aikajarjestysta, paadytaan Bjorn Landstromin kuvitukseen. Se he- rattaa luokassa yleensa myonteista hil- peytta. Koska nama kuvat ovat tekstille hyvin uskollisia, oppilaat loytavat niista paljon merkityksellisia yksityiskohtia.
Tassa yhteydessa on hyva etsia Kalevalas- ta kuviin liittyvia sakeita.
Kuvien katselun jalkeen on olennaista pohtia, miksi taiteilijat ovat halunneet Kalevalaa kuvittaa. Miksi ihmeessa joku japanilainen tai italialainen taiteilija on kiinnostunut nain pienen maan eepokses-
382
ta? Mita merkillista Kalevalassa on?
Opettaja voi provosoida tilannetta kysy- myksillaan, kunnes oppilaat oivaltavat vastauksen: Kalevalassa on jotain tar- keaa, jotain ajasta ja paikasta riippuma- tonta, jotain mika koskettaa kaikkia ih- misia. Taiteilijoiden erilaiset nakemykset osoittavat, ettei ole olemassa yhta ainoaa oikeaa Vainamoista vaan etta jokaisella on oikeus omaan tulkintaansa. Voidaan pohtia, mika merkitys taiteella on ollut Kalevalan tunnetuksi tekijana ulkomail- la. Tunnetuimmat suomalaiset tyot ovat peraisin 1890-luvulta, jolloin Suomessa elettiin vaikeaa aikaa ja Kalevalaa tarvit- tiin kohottamaan suomalaisten arvoa omissa ja muiden silmissa. Oppilaat osaavat paatella, miksi taiteilijat matka- sivat juuri Karjalaan ja Kainuuseen ha- kemaan virikkeita ja malleja. Karelianis- mia kuvaillessaan opettajan on hyva ot- taa esille muidenkin alojen taiteilijoita.
Gallen-Kallelan, Eero Jarnefeltin ja Ha- losen lisaksi vihkoon on syyta kirjata ai- nakin Sibelius, Aho ja Leino.
Tunnin lopussa tutustutaan Lemmin- kaisen kuvallisiin tulkintoihin. Taas voi- daan ensin pohtia, mitka Lemminkaisen ominaisuudet kuvista pitaisi ilmeta. Mil- laisia vareja kaytettaisiin, kun haluttaisiin kuvata iloa, huolettomuutta ja vapautta?
Jokin railakas kohtaus voidaan lukeakin Kalevalasta. Nyt on oppilaiden vuoro tulkita kuvia: mihin tapahtumiin kuvat liittyvat, millainen tunnel ma valittyy, mi- ten taiteilija on onnistunut.
Esittelemani tunti on yksi tapa tuoda vaihtelua tavanomaiseen Kalevalan kasit- telyyn. Varsinkin kaksoistunnilla aihetta voisi hyvin laajentaa muihinkin taiteisiin, esim. musiikkiin, kirjallisuuteen, teatte- riin tai lausuntaan. Naista nakokulmista Kalevala voi saavuttaa nekin oppilaat, joita muuten on vaikea saada mukaan.
TuuLA Uus1-HALLILA
