UEF-aihealuekoodisto evaluoinnin välineenä Itä-Suomen yliopiston kirjastossa
Kaarina Meriläinen & Riitta Porkka & Laura Parikka
Itä-Suomen yliopiston kirjastossa on kehitetty kirjakokoelmien evaluoinnin apuvälineeksi UEF-aihealuekoodisto. Artikkelissa kuvataan koodin kehittämistä sekä aihealuekoodilla toteutettua ensimmäistä evaluointia. Kehitystyötä tehtiin samanaikaisesti osana suurempaa rakenteellista muutosta: Joensuun ja Kuo- pion yliopistot yhdistyivät vuoden 2010 alussa ja muodostivat Itä-Suomen yli- opiston. Itä-Suomen yliopiston kirjasto muodostuu nyt Joensuun, Savonlinnan ja Kuopion kampuskirjastoista sekä KYSin tieteellisestä kirjastosta.
I
tä-Suomen yliopiston kirjasto palvelee varsin laajaa ja monialaista yliopistoyhteisöä ja asiakas- kuntaa. Tiedekuntia on neljä, filosofinen tiede- kunta, luonnontieteiden ja metsätieteiden tie- dekunta, terveystieteiden tiedekunta sekä yh- teiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekun- ta. Yliopistossa on yli 100 pääainevaihtoehtoa, opiskelijoita noin 15 000 ja henkilökuntaa noin 2 800.Evaluoinnin kehitystyö osana suurempaa ra- kenteellista muutosta toi omat lisähaasteensa, mutta myös auttoi mukana olijoita tutustumises- sa toisten kampuskirjastojen kokoelmiin ja koko- elmatyöhön. Työ oli aloitettu ennen yliopistojen yhdistymisneuvotteluja Joensuun yliopiston kir- jastossa, ja koodisto on ollut käytössä Joensuun ja Savonlinnan kampuskirjastoissa vuoden 2008 alusta lähtien. Kuopion kampuskirjastossa ja KY- Sin tieteellisessä kirjastossa koodisto otettiin käyt- töön yliopistojen yhdistyessä vuoden 2010 alusta.
Miksi oma aihealuekoodi?
Joensuun yliopiston kirjasto oli mukana Suomen yliopistokirjastojen neuvoston Kokoelmakartta- hankkeessa (ent. Tietokarttahanke). Kirjastos- sa oli tarve löytää apuväline, jonka avulla voitai- siin tehdä näkyväksi eri tieteenalojen kokoelmia
ja hahmottaa niiden vahvuudet ja heikkoudet.
Evaluointikokeiluja oli tehty poimimalla access- kyselyillä tietokannasta dataa halutuista aiheko- konaisuuksista hyllyluokkia, UDK-luokituksia ja asiasanoja apuna käyttäen, mutta kyselyjen muo- toilu halutulla tarkkuudella osoittautui erittäin hankalaksi (osin jopa mahdottomaksi). Kyselyi- den rakentaminen sellaisiksi, etteivät samat jul- kaisut nousisi mukaan useaan kyselyyn ja toisaal- ta sellaisiksi, että kaikki halutun aihealueen jul- kaisut saataisiin poimittua mukaan, oli erittäin haastavaa ja työlästä.
Kokoelmakartasta arveltiin saatavan kaivattu evaluointiväline. Hankkeeseen osallistumisin- nostukseen vaikutti myös hankkeen tavoittee- na ollut kansallinen ulottuvuus. Kun Kokoel- makarttahankkeen YSA-pohjainen aihealuekoo- disto (http://www.varastokirjasto.fi/kokoelma- kartta/opasteet/Aihealueet.pdf) sitten valmistui vuonna 2005, jouduttiin Joensuussa toteamaan, ettei sen koodistotarkkuus ollut kokoelmia aja- tellen sopiva: osa koodeista oli liian tarkkoja, osa liian karkeita.
Koodisto otetaan käyttöön
Joensuun yliopiston kirjastossa
Oman, aihealuekokonaisuuksiltaan yliopistom-me tieteenaloja palvelevan koodiston suunnitte- lu aloitettiin kirjaston sisällönkuvailutyöryhmäs- sä vuonna 2006 kartoittamalla yliopiston pää- ja sivuaineet sekä osaamisen painopistealueet. Koo- distosta haluttiin rakentaa kattava, niin että jo- kaiselle hankitulle kirjalle (ja lehdelle - kuten al- kuvaiheessa suunniteltiin) tieteenalasta riippu- matta löytyisi julkaisun aihesisällön perusteella määrittyvä koodi.
Koodistoon luotiin 120 jotain tieteenalaa tai sen suppeampaa osa-aluetta kuvaavaa koodia, joiden rakenne johdettiin UDK-luokitukses- ta. Koodisto synkronoitiin Kokoelmakartan ai- healuejaotteluun, koska edelleen olimme muka- na hankkeessa. Ajatus oli, että koska Kokoelma- kartan tallennusalustalle kokoelmia kuvailtaessa olisi mahdollista käyttää hierarkiaa, oman koo- diston mukaiset tarkemmat aihealuekokonaisuu- det olisi kuvailtu alakokoelmina.
Vuoden 2008 alusta lähtien sisällönkuvailu- työryhmän jäsenet aloittivat aihealuekoodien li- säämisen kokeilumielessä bibliografisiin tietuei- siin. Kokeilulla haluttiin testata, kuinka työlästä olisi lisätä sekä oma aihealuekoodi että kokoel- makarttakoodi. Testauksen tuloksena työryhmä päätti esittää kirjaston johtoryhmälle sekä oman koodiston käyttöönottoa että UDK-luokittami- sesta luopumista. Esitykset liittyivät toisiinsa si- ten, että UDK-luokittamisesta luopuminen vä- hentäisi entisestään keinoja kerätä aineistotieto- ja tietokannasta evaluointia varten. Johtoryhmä hyväksyi molemmat esitykset, ja loppuihinkin vuoden 2008 alusta lähtien hankittujen kirjo- jen tietueisiin lisättiin taannehtivasti sekä Koko- elmakartan että oman koodiston aihealuekoodit.
Itä-Suomen yliopistoa rakennetaan
Vuosi 2009 oli kiivasta Itä-Suomen yliopiston kirjaston rakentamisen aikaa. Monen muun asi- an ohella oli päätettävä, otetaanko hiljattain luotu aihealuekoodisto käyttöön Itä-Suomen yliopis- ton kirjastossa. Tätä varten Joensuun ja Savon- linnan kampuskirjastoissa kartoitettiin loppuke- sästä siihen astistia kokemuksia koodittamisesta(kuinka aikaa vievää se on, onko epäselviä koo- deja, löytyykö kaikille aihealueille koodit jne.).
Koska kokemukset olivat positiivisia, päätettiin oma UEF-aihealuekoodistoksi nimetty koodisto ottaa käyttöön Itä-Suomen yliopiston kirjaston kokoelmien evaluointivälineenä.
Sen sijaan Kokoelmakartta-hankkeen osalli- suudesta päätettiin luopua. Kokoelmakartan ei koettu tarjoavan lisäarvoa omien kokoelmien eva- luoinnille suhteessa sen vaatimaan panostukseen, eikä Kuopion yliopiston kirjasto ollut ollut Koko- elmakartassa mukana aiemmin. Lisäksi koettiin, että kansalliseksi tarkoitettu hanke oli osallistu- jien vähenemisen vuoksi menettänyt alkuperäis- tä merkitystään yhteisenä resurssina.
Loppuvuonna 2009 aloitettiin UEF-aihealue- koodiston muokkaaminen myös Kuopion kam- puskirjaston ja KYSin tieteellisen kirjaston tie- teenaloille sopiviksi. Aktiivisena toimijana tehtä- vässä oli Joensuun ja Kuopion yliopiston kirjasto- jen yhteinen sisällönkuvailun kehittämisryhmä.
Varsinkin lääketieteen osalta koodistoa joudut- tiin tarkentamaan, ja kooditunnuksiin tuli mu- kaan vaikutteita NLM-luokituksesta. Tässä vai- heessa luovuttiin myös koodiston synkronoimi- sesta Kokoelmakartan aihealuekoodistoon.
UEF-aihealuekoodisto Itä-Suomen yliopistossa
UEF-aihealuekoodisto käsittää nykyisin yhteen- sä 189 UEF-koodia, ja se noudattaa jo Joensuun yliopiston kirjaston aikana linjattua universaa- liuden periaatetta. Koodisto rakentuu numerois- ta tai numero-kirjainyhdistelmistä. Kukin koodi vastaa jotain tieteenalaa tai sen suppeampaa osa- aluetta (esim. 20sys = Systemaattinen teologia tai 61WB1025 = Lääketiede. Hoidon vaikuttavuus (Evidence-based practice)). Yksityiskohtaisin ja- ottelu on niillä tieteenaloilla, joilla Itä-Suomen yliopistossa on opetusta ja tutkimusta. Kongres- sin kirjasto on hyväksynyt koodiston Itä-Suomen yliopiston kokoelmaluokituksena.
Koodit tallennetaan pääsääntöisesti kaikkiin sisällönkuvailtaviin painettuihin kirjoihin. Sisäl-
lönkuvailtavia kirjoja ovat kampuskirjastojen ja julkisessa käytössä olevien laitoskokoelmien kir- jat. Lehtinimekkeiden koodittamiseen ei ole re- sursseja, ja lehtien sekä verkkoaineistojen evalu- ointi tullaan suunnittelemaan erikseen.
Kuhunkin tietueeseen lisätään vain yksi UEF- aihealuekoodi MARC21-formaatin kenttään 084 (esim. 084_|a 50pol |2 uef). Yksi koodi / tietue varmistaa, ettei evaluointivaiheessa sama nimeke päädy usean tieteenalan aineistoksi, sillä se vääris- täisi kartuntatietoja. Julkaisulle annettavan UEF- koodin määrää sen aihe. Sarjamuotoisiin julkai- suihin on mahdollista käyttää systemaattisesti ai- na yhtä ja samaa sarjan pääaihetta kuvaavaa UEF- aihealuekoodia, jos katsotaan, ettei yksittäisten osien erottelu koodilla ole tarpeellista. Jos täysin sopivaa koodia ei löydy tai kyseessä on monitie- teellinen julkaisu, annetaan lähinnä oikea koodi.
Lisäkappaleisiin koodia ei lisätä.
Koodin lisää pääasiassa sisällönkuvailija sisäl- lönkuvailutyön yhteydessä. Koodisto (sekä aak- kosittain että numeerisesti järjestettynä) ja työ- ohje koodin lisäämiseksi on käytettävissä kirjas- ton intranetissä mm. sisällönkuvailjoiden työka- lupakissa.
UEF-aihealuekoodisto kuuluu evaluointityön myötä kokoelmapalveluiden hallintaan. Hankin- ta- ja kokoelmatyöryhmä linjaa evaluointiin liit- tyviä asioita ja koordinoi käytännön työtä. Koo- distoon liittyviä asioita ja kysymyksiä on kaikki- en mahdollista ottaa esille kirjaston intranetissä Hankinta- ja kokoelmatyöryhmän keskustelu- alueella, mistä ne nostetaan kerran vuodessa kä- siteltäviksi kirjaston tietoaineistopäivässä. Han- kinta- ja kokoelmatyöryhmä päättää ao. päiväs- sä tehdyistä parannusesityksistä. Koodiston tark- kuus ja rakenne pyritään vakiinnuttamaan, mut- ta koodikuvauksia ja työohjeistusta tarkennetaan tarvittaessa.
Ensimmäinen evaluointi
Evaluointi on päätetty tehdä UEF-koodeittain al- kuvaiheessa joka vuosi, myöhemmin harkinnan mukaan harvemmin. Ensimmäinen evaluointi
tehtiin 31.12.2010 tilanteen mukaan eli Joen- suun ja Savonlinnan kampusten osalta evaluoin- nissa oli mukana kolmen ja Kuopion kampuk- sen osalta yhden vuoden aikana hankittu aineisto.
Evaluoitava aineisto tiedettiin jo etukäteen ly- hyen kooditusajan vuoksi pieneksi, mutta evalu- ointi päätettiin silti tehdä, jotta evaluointimene- telmät tulivat testatuiksi ja evaluoinnin aikasarja saatiin aloitettua. Evaluoinnissa haluttiin selvit- tää, onko kokoelmien kartuttaminen linjassa yli- opiston opetus- ja tutkimusalojen kanssa. Lisäk- si haluttiin testata, saataisiinko aineistosta esille, kuinka hyvin aineistonvalinnassa on onnistuttu kokoelmien käytön kannalta.
Tietokannasta poimittiin UEF-koodeittain ni- mekkeiden määrät, vuosi- ja kielijakaumat sekä vuodelta 2010 kartunta ja lainatiedot. Lähem- pään tarkasteluun otettiin seuraavat tiedot:
- nimekkeiden kartunta / vuosi (2010) / UEF- koodi
- nimekkeiden kokonaismäärä / UEF-koodi - lainojen määrä (ei sis. uusintoja) / vuosi (2010)
/ UEF-koodi
Saadusta datasta jaettiin keskeisimmät tiedot tieteenaloittain kirjaston tieteenalavastaaville tar- kasteltavaksi, ja tieteenalavastaavat toimittivat te- kemänsä yleiset ja tieteenalakohtaiset huomionsa kokoelmapalveluille. Tuloksia käytiin vielä ylei- sellä tasolla yhdessä läpi tieteenalavastaavien ja kokoelmapalveluiden päällikön kesken pidetys- sä evaluointipalaverissa.
Kartuntatiedot, lainat ja kokoelman jakauma esiin
UEF-aluekoodiston avulla kartuntatiedot saa- tiin koodeittain esille suunnitellun mukaisesti.
Kooditettuja nimekkeitä oli noin 21 000, ja lä- hes kaikki koodit olivat käytössä. Kuitenkin noin 40:een koodiin oli kooditettu vain alle 10 nime- kettä, mikä heijastaa lyhyttä koodiston käytössä- oloaikaa ja monilta osin yksityiskohtaista koo- distoa.
Lähes kaikki alle 10 nimekkeen koodit oli lisät- ty koodistoon vasta vuoden 2010 alussa. Vuon-
na 2010 koodin oli saanut yhteensä 5678 nime- kettä. Nimekekartunnan kokonaisuutta on tar- koituksenmukaista tarkastella ryhmitellen koo- deja aloittain suuren koodimäärän vuoksi (ku- vio 1 ja taulukko1).
Tuloksia hyödynnetään aineiston valinnassa Saatuja kartuntatuloksia voidaan käyttää ai- neistonvalinnan apuvälineenä, vaikka ensimmäi- sen evaluointikerran tuloksista vedettävien joh- topäätösten luotettavuutta laskee kuitenkin pieni aineistomäärä sekä lyhyt aikajakso, jolla aineisto- ja on kooditettu. Tuloksia ei voi tulkita eikä avata suoraviivaisesti yhdenmukaistaen, vaan tieteen- aloittaisessakin tarkastelussa tärkeää on tuntea alan informaatiokulttuuri sekä kokoelmien kar- tuttamisen historiaa. UEF-koodievaluoinnin tu- losten perusteella eri aihealueiden hankintaa teh- dään näkyväksi oppiaineille.
Lainauslukujen käyttämisessä aineistonvalin- nan onnistumisen kuvaamisessa on oltava va- rovainen. Mitä pienempi on yksittäisen koodin nimekkeiden kokonaismäärä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä yksikin nimeke ja nide vai- kuttaa lopputulokseen. Lainausta koskeva da- ta ei kerro, miten lainaus on kohdistunut yhden
koodin sisällä eri nimekkei- siin. Lisäksi lainausta jou- duttiin tarkastelemaan ni- de- eikä nimeketasolla, kos- ka nimekkeiden kokonais- määriä ei saatu poimittua tietokannasta ilman kurssi- kirjoja. Vaikka kurssikirjat ovat osa kirjaston kokoel- mia, ne eivät kirjaston kan- nalta ilmennä samalla taval- la aktiivista kokoelmien ke- hittämistä kuin nk. tutki- muskirjallisuus.
Kaikesta huolimatta lai- nauslukuja voi käyttää apu- na aineistonvalinnassa jossain määrin. Vähintään ne voivat antaa kimmokkeen miettiä, miksi jotakin aineis- toa on lainattu ”vähän”. Selitys voi hyvin olla sel- lainen, ettei se anna aihetta pienentää hankintaa.
Aineisto voi olla tutkimus-/gradukäytössä eli on paljon uusintoja; julkaisusta saattaa olla useita ni- teitä per nimeke, kyseessä voi olla lukusaliaineis- to tai aineisto, jota käytetään vain kirjastossa tai sarjajulkaisu, josta on myös verkkoversio, poten- tiaalinen käyttäjäkunta voi olla pieni tai aineisto on voitu hankkia loppuvuodesta, jolloin lainauk- sia ei ehtinyt kertyä.
Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen miet- tiä tarkemmin, onko aiheelle tarpeeksi kysyn- tää tai tuoko hankinta mitään olennaista uutta jo olemassa olevaan kokoelmaan. Vai onko ky- se siitä, että aineisto ja käyttäjä eivät ole kohdan- neet, vaikka tarvetta olisi? Yksinkertainen pisto- koe koodia käyttäen (luokitushaku koodilla, uu- simmat ensin) kertoo nopeasti, ovatko alan uu- tuudet löytäneet tiensä lainaan.
Koodisto toiminee ajan myötä evaluoinnin apuvälineenä vielä nykyistäkin paremmin. Vuo- sien saatossa kasvava UEF-koodatun aineiston määrä lisää luotettavuutta verrattuna nykyiseen tilanteeseen ja tulevien evaluointien myötä on mahdollista tehdä aihealueiden kartunnan ja käy- Kuvio 1. Kokoelmien nimekekartunta prosentteina aloittain Itä-Suo-
men yliopiston kirjastossa vuonna 2010 (>4 %).
tön suhteellista vertailua aiempiin evaluointitu- loksiin nähden. Jatkossa tulokset ovat käytettä- vissä myös aineiston valinnan apuna kohdennet- taessa kirjahankintoja eri kampusten välillä (yh- teiset vs. erilliset tiedekunnat).
Metsätieteen evaluointi
Metsätiede on keskeisessä roolissa yhdessä Itä- Suomen yliopiston kolmesta vahvuusalasta (Met- sä ja ympäristö) ja oli jo Joensuun yliopistossa ai- kanaan määritelty painopistealueeksi. Metsätie- teen koodit määriteltiin silloisen pääainejaon mu-
kaan (kuvio 2.), eikä niitä ole myöhemmin muu- tettu; tällä hetkellä metsätieteessä on viisi erikois- tumisalaa, joista kolme vastaa entisiä pääaineita ja kaksi menee pääosin yhden koodin alle. Lisäk- si on yleiskoodi, jota tallennetaan lähinnä monta osa-aluetta käsittäville kirjoille.
Vuoden 2010 kartuntaa tarkasteltaessa näyt- täisi, että aineistoa on hankittu melko tasapuoli- sesti metsätieteen eri osa-alueilta. Kuitenkin tie- detään, että koodin 630tek kartuntaa nostaa yk- si kyseisenä vuonna takautuvasti luetteloitu sar- ja. Tämän tapaiset poikkeukset vaikuttavat, jos tarkasteluaika on vain yksi vuosi. Tulkintaa teh- dessä tarvitaan siis kokoelman tuntemusta, pel- kät numerot eivät riitä.
Toisaalta kokeneellekin kokoelmantuntijalle kartuntaluvut ovat hyödyllisiä: parhaimmillaan ne herättelevät kysymyksiä, joihin vastaaminen kasvattaa osaltaan ymmärrystä omasta kokoel- masta. Esimerkiksi metsänarvioinnin alalla pai- nettujen julkaisujen tarjonta on kaikkiaan mel- ko vähäistä, mikä selittää koodin 630suun mui- ta pienempää kartuntaa.
Metsätiede on soveltava tiede, joka hyödyn- tää metsäaiheiden lisäksi laajasti luonnontieteitä, tekniikkaa sekä yhteiskuntatieteitä. Esimerkiksi metsänarvioinnista kiinnostuneille löytyy paljon sopivia aineistoja koodista 528 (Geoinformatiik- ka. Kartoitus), mm. kaukokartoituskirjallisuutta.
Kysyntää on myös toisin päin, esimerkiksi histori- an oppiaineessa tehdään metsätalouden ja metsi- en käytön historiaan liittyvää tutkimusta.
Silti oli mielenkiintoista verrata hankittujen metsänimekkeiden määrää (2,78%) metsätieteen perustutkinto-opiskelijoiden määrään (3% ko- ko yliopistosta) ja osuuteen maisteritutkinnoista (4%). Ei voida tietenkään määrittää, että lukujen tulisi olla yksi yhteen: ns. pienten alojen suhteel- linen osuus voi olla suurempi, jotta sisällöllisesti riittävä kokoelma saadaan aikaan; toisaalta kirjo- jen/artikkeleiden (e-lehdet) käyttösuhde on tun- netusti eri aloilla erilainen – metsätieteessä leh- tiä käytetään paljon, mutta kirjoillekin on edel- leen kysyntää. Luvut antavat kuitenkin suuntaa;
Taidealat 2,85
Metsätiede 2,78
Maantiede 2,62
Ympäristötieteet. Luonnonsuojelu 2,54
Psykologia 2,52
Biologia 2,48
Filosofia 2,43
Muut yhteensä 2,41
Matematiikka 2,22
Kaunokirjallisuus 2,20
Yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikka 1,99
Politiikka 1,64
Geotieteet 1,60
Tietojenkäsittely 1,59
Perinteentutkimus 1,53
Tekniikka. Energiatalous 1,51
Julkinen hallinto 1,23
Kotitalous ja käsityö 0,97
Sosiaalityö 0,95
Tiede. Tutkimus 0,92
Yleiset tutkimusmenetelmät 0,88
Kemia 0,76
Fysiikka 0,65
Taulukko 1. Kokoelmien nimekekartunta prosent- teina aloittain Itä-Suomen yliopiston kirjastossa vuonna 2010 (<4 %).
ainakaan suuria ylilyöntejä metsäkokoelman kar- tunnan suhteen ei näyttäisi olevan.
Metsäkirjoihin kohdistuneita lainoja kaikista lainoista 2010 oli 2,0%, eli vähemmän kuin on osuus opiskelijoista ja kartunnasta. Metsäkirjalli- suus on pääosin englanninkielistä. Tämä voi vai- kuttaa opiskelijoiden lainaushalukkuuteen var- sinkin opintojen alkuvaiheessa. Opinnäytetöi- tä varten vaikeammin omaksuttavaa kirjallisuut- ta lainataan ja tällöin niitä myös todennäköisesti pidetään lainassa kauemmin. Uusinnat eivät kui- tenkaan ole luvussa mukana.
Kokemuksia ja haasteita
Ensimmäisen evaluointikerta oli rohkaiseva ko- kemus. UEF-aihealuekoodisto osoittautui hel- poksi ja toimivaksi keinoksi poimia kartuntada- taa tietokannasta. Saatu data palveli sitä tarkoi- tusta, mitä varten koodisto kehitettiin. Joillakin tieteenaloilla kartuntatulosten tarkastelu vahvis- ti ennakko-oletuksia eli toi näkyväksi sen, mi- kä kirjastossa oli kokoelmatuntumana tiedossa.
Joillakin tieteenaloilla tulokset synnyttivät lisä- kysymyksiä tai tarpeen kiinnittää entistä enem-
män huomiota kokoelman kartuttamiseen jat- kossa. Merkityksetöntä ei ole myöskään se, mi- ten evaluointitulokset ovat toimineet kokoelmi- enkehittämisajatusten aktivaattorina kullekin tie- teenalavastaavalle.
UEF-koodin lisäämistä tietueeseen ei ole koet- tu aikaa vieväksi tai hankalaksi. Koodien valin- nassa on kuitenkin ollut jonkin verran epävar- muutta. On ollut haasteellista avata koodit niin yksiselitteisesti, että jokaisella koodittajalla olisi samanlainen ymmärrys siitä, mitä kullekin koo- dille kooditetaan. Toisaalta haasteena on koodis- ton ja kooditusohjeistuksen säilyttäminen niin yksinkertaisina, ettei koodien lisäämisestä tu- le liian aikaa vievää. On vaatinut keskustelua muistaa ja ymmärtää arkisessa kooditustyössä, et- tä kyse ei ole sisällönkuvailuvälineestä vaan eva- luointivälineestä, jolloin mittakaavakin on suur- piirteisempi.
Evaluoinnin kehittämisen kysymyksiä
Pelkkä nykyisenkaltainen UEF-koodievaluoin- ti ei sinällään ole riittävä metodi kirjaston koko- Kuvio 2. Metsätieteen nimekekartunta prosentteina Itä-Suomen yliopiston kirjastossa vuonna 2010.
elmien arviointiin. On luotava keinoja lehtien ja e-aineistojen evaluointiin ja mietittävä, miten asiakkaat saataisiin vahvemmin mukaan evalu- ointiin. Samoin kaukopalvelun tietoja voitaisiin käyttää yhtenä evaluointikeinona. Lisäksi seuraa- vaa evaluointikertaa varten on harkittava, halu- taanko vielä selvitellä mahdollisuutta poimia luo- tettavammin nimenomaan aineiston käyttöä mit- taavaa dataa (mm. nimekemäärät ilman kurssikir- janimekkeitä eli lainaus / tutkimuskirjanimeke).
UEF-aihealuekoodiston käyttöönoton ohel- la myös monia muita prosesseja on opeteltu ja uudistettu rinnakkain ja limittäin Itä-Suomen yliopiston kirjaston rakentamisessa. Koodisto on toistaiseksi näyttäytynyt useille kirjastolaisil- le enimmäkseen koodiston kehittämisenä ja ai- neistojen koodittamisena. Ei ole välttämättä ol- lut helppoa pitää koko ajan selkeänä mielessä si- tä, että kyse on ollut vasta lopullisen päämäärän eli evaluoinnin ja sitä kautta kokoelmien tarkoi- tuksenmukaisen kehittämisen valmistelutyöstä.
Evaluointien aloittaminen kirkastanee myös koo- ditustyön funktiota.
Evaluointimenetelmän kehittämisen myötä on ollut avartavaa tutustua eri kampuskirjastojemme
kokoelmienkehittämis- ja sisällönkuvailuhistori- aan. UEF-aihealuekoodiston kehittämisen myötä olemme päässeet avaamaan kampuskirjastojem- me kokoelmia ja toimintakäytänteitä toisillemme sekä niveltämään niitä tarkoituksenmukaisella ta- valla yhteen. Yhteisen evaluointivälineen kehit- tämisen rinnalla on rakennettu myös kokoelma- ohjelma, ja molemmat ovat osaltaan edesautta- neet kahden yliopistokirjaston toiminnan ja ko- koelmien hitsaamista yhteen. &
Tietoa kirjoittajista
Kaarina Meriläinen, tietoasiantuntija, verkkoresurssipalvelut
Itä-Suomen yliopiston kirjasto Email. kaarina.merilainen@uef.fi
Riitta Porkka, palvelupäällikkö, kokoelmapalvelut Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Email. riitta.porkka@uef.fi Laura Parikka, tietoasiantuntija, opetus- ja tietopalvelut
Itä-Suomen yliopiston kirjasto Email. laura.parikka@uef.fi
