Kauppatieteiden laitos
”KAI NE OLETTAVAT, ETTÄ SE ON KOKO AJAN MUKANA.”
UUSI VIESTINTÄTEKNOLOGIA JA TYÖ- JA YKSITYISELÄMÄN HÄILYVÄT RAJAT
Pro gradu -tutkielma Innovation Management Anniina Lyyra (267999) 23.01.2018
TIIVISTELMÄ
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos
Innovation Management
LYYRA, ANNIINA: ”Kai ne olettavat, että se on koko ajan mukana.” Uusi
viestintäteknologia ja työ- ja yksityiselämän häilyvät rajat. ”They may expect that we carry it at all times.” New information and communication technology and blurring work-life
boundaries.
Pro gradu -tutkielma, 81 s.
Tutkielman ohjaaja: Yliopistonlehtori Helena Kantanen Tammikuu 2018
Avainsanat: työ- ja yksityiselämän rajat, työ- ja yksityiselämän rajojen hallinta, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, sisäiset viestintäkanavat
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarjota uutta näkemystä informaatio- ja kommunikaatioteknologian eli IK-teknologian vaikutuksista työ- ja yksityiselämän välisiin rajoihin sekä rajojen hallintaan. Tavoitteeseen päästäkseni tutkin, kuinka erään elektroniikan vähittäismyyntiyrityksen työntekijät suhtautuivat uuteen sisäisen viestinnän kanavaan, Workplace by Facebookiin, ja kuinka se oli vaikuttanut heidän työ- ja yksityiselämän rajapintaan. Lisäksi tutkin, kuinka he olivat hallinneet tätä rajapintaa IK-teknologian avulla.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana olivat Clarkin (2000) ja Ashforthin ym. (2000) rajateoriat. Teorioiden mukaan työ- ja yksityiselämän välillä voi olla fyysisiä eli tilallisia, ajallisia ja psykologia rajoja, joihin yksilö voi vaikuttaa rajojen hallinnalla. Rajojen hallinnalla yksilö puolestaan vaikuttaa rajojen joustavuuteen ja läpäisykykyyn. Lisäksi tutkimuksen teoreettisena taustana toimi Nippert-Engin (1996) integraatio–segmentaatio -jatkumoajattelu, joka kuvastaa yksilöiden rajanhallinnan astetta. Aiemmat tutkimukset olivat havainneet myös erilaisia IK-teknologian vaikutuksia työ- ja yksityiselämän rajapintaan. Lisäksi tutkimuksissa oli tunnistettu monia IK-teknologian tarjoamia keinoja hallita tätä rajapintaa sekä taustatekijöitä, kuten sukupuoli, jotka voivat vaikuttaa rajojen hallinnassa.
Haastattelin tutkimukseen kuutta elektroniikan vähittäismyyntiyrityksen työntekijää ja analysoin aineiston laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus osoitti, että kaikki työntekijät suhtautuivat sisäisen viestinnän sovellukseen positiivisesti ja sen käyttö perustui enemmän omaan kiinnostukseen kuin yrityksen paineeseen. He kuitenkin kokivat, että yritys oletti heidän käyttävän sovellusta myös työajan ulkopuolella omilla puhelimillaan. Loma koettiin selvästi erillisenä aikana, joten silloin kukaan ei kokenut velvoitetta sovelluksen käytölle. Tutkimuksen avulla pystyi myös tunnistamaan kolme erilaista tapaa hallita IK- teknologian avulla työ- ja yksityiselämän rajapintaa. Ensimmäinen tapa oli rajata sovelluksen käyttö vain työajalle. Kaksi muuta tapaa erosivat toisistaan siinä, painottuiko vapaa-ajan käyttö julkaisujen seuraamiseen vai viesteihin vastailuun. Julkaisuja seuraavat työntekijät käyttivät sovellusta vapaa-ajalla huomattavasti muita enemmän. Lisäksi tutkimuksen mukaan sukupolvella, sukupuolella, perhetilanteella sekä itsekurilla oli merkitystä rajojen hallinnassa.
Nämä tekijät oli havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa, mutta ainoastaan itsekurin kohdalla tutkimustulokset olivat yhtenäiset tämän ja muiden tutkimusten välillä. Asenteella IK- teknologiaa kohtaan, työn vaativuudella ja siihen samaistumisella ei puolestaan ollut vaikutusta rajojen hallinnassa, vaikka aiemmat tutkimukset niin osoittivatkin.
Sisällys
1 JOHDANTO ... 4
1.1 Tutkimuksen aihe, tausta ja näkökulma ... 4
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 5
2 AIKAISEMPI TUTKIMUS ... 7
2.1 Teoriaosan taustaa ... 7
2.2 Työ- ja yksityiselämän rajapinta ... 7
2.3 Informaatio- ja kommunikaatioteknologia ... 12
2.4 Informaatio- ja kommunikaatioteknologian vaikutukset työ- ja yksityiselämän rajapintaan ... 13
2.5 Työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinta informaatio- ja kommunikaatioteknologian avulla . 19 2.6 Oma viitekehys ... 23
3 METODOLOGIA, AINEISTO JA ANALYYSITAPA ... 28
3.1 Konteksti ... 28
3.2 Laadullinen tutkimus ... 29
3.3 Aineisto ja sen kerääminen ... 30
3.4 Sisällönanalyysi ... 38
4 SISÄISEN VIESTINNÄN SOVELLUS JA TYÖ- JA YKSITYISELÄMÄN RAJAPINNAN HALLINTA ... 42
4.1 Työntekijöiden näkemyksiä sovelluksesta ... 42
4.2 Työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinta: sovelluksen käyttö vain työajalla ... 47
4.3 Työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinta: sovelluksen käyttö työ- ja vapaa-ajalla ... 48
4.3.1 Vapaa-ajan käyttö: julkaisujen lukeminen ... 50
4.3.2 Vapaa-ajan käyttö: viesteihin vastaaminen ... 54
4.4 Muiden tekijöiden vaikutus työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinnassa ... 59
4.5 Yhteenveto ... 62
5 KESKUSTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 69
5.1 Yhteenveto ... 69
5.2 Tärkeimmät tulokset ja niiden merkittävyys ... 74
5.3 Tutkimuksen arviointi, jatkotutkimusmahdollisuudet ja käytännön neuvot... 76
6 LÄHTEET ... 82
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen aihe, tausta ja näkökulma
Informaatio- ja kommunikaatioteknologian (IK-teknologian) vaikutukset ovat tärkeä osa työ- ja yksityiselämän rajapintaa käsittelevää akateemista tutkimusta. Tähän on syynä lisääntynyt teknologian määrä, kuten kannettavat tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet, joita on alettu käyttää sekä työtehtävien suorittamiseen, että työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallintaan.
(Hislop ym. 2013.) Erityisesti kilpailun lisääntymisellä ja markkinoiden muuttumisella on ollut vaikutusta tähän muutokseen (Mellner ym. 2014). Työn erottamisesta yksityiselämästä on tullut siis entistä haastavampaa, koska IK-teknologia on lisännyt läpäisykykyä näiden kahden alueen välillä. (Gold & Mustafa 2013.) Nuoret sukupolvet ovat kokeneita teknologian käyttäjiä, mutta vanhemmat sukupolvet ovat kuitenkin saaneet sitä kautta vaikutteita omaan tekemiseensä (Heager & Lingham 2014).
Informaatio- ja kommunikaatioteknologiasta on siis tullut pysyvä osa jokapäiväistä elämäämme. Se lisää työ- ja yksityiselämän vaikutuksia toisiinsa, joten näiden alueiden erottaminen toisistaan on entistä haastavampaa. Esimerkiksi sähköpostien katsomisesta ennen nukkumaan menoa, viikonloppuisin tai lomalla on tullut normaalia (Yellow 2014). Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden tietystä ajasta ja paikasta riippumattomaan kommunikaatioon sekä työn tekoon (Rose 2013; Süß & Sayah 2013), mutta toisaalta se vaikeuttaa esimerkiksi psykologista irtautumista töistä (Mellner 2016). Tehokas työ- ja yksityiselämän rajojen hallinta on siis tärkeää, koska se vähentää alueiden välisiä ristiriitoja, ja sitä kautta myös stressiä, burnoutin mahdollisuutta, addiktioita, mielialavaihteluita ja parantaa henkistä sekä fyysistä terveyttä (Kossek 2016). Rajojen hallinnalla voidaan vähentää työ- ja yksityiselämän vaikutuksia toisiinsa, mutta niiden välinen raja ei ole enää ikinä täysin läpäisemätön, johtuen sosiaalisista ja taloudellisista paineista, työn luonteesta sekä teknologiasta itsestään (Towera ym. 2006).
Informaatio- ja kommunikaatioteknologian myötä organisaatiot ovat myös saaneet uusia mahdollisuuksia sisäisen viestinnän hoitoon, esimerkiksi erilaisten sovellusten kautta, mikä on tuonut mukanaan uusia työ- ja yksityiselämän välisiä haasteita sekä voimistanut entisiä. Juuri tähän aioin keskittyä tutkimuksessani ja aiheeni onkin sisäisen viestintäkanavan vaikutus työ- ja yksityiselämän rajapintaan. Keskityn tutkimuksessani siis siihen, kuinka erään elektroniikan vähittäismyyntiyrityksen työntekijät ovat suhtautuneet uuteen sisäisen viestinnän kanavaan, joka mahdollistaa viestinnän missä ja milloin vain. Uusi viestintäkanava on nimittäin saatavilla
niin työpaikan tietokoneilla kuin henkilökohtaisiin älypuhelimiin ladattavana sovelluksena.
Aihe on kiinnostava, koska se on niin ajankohtainen muuttuvassa työympäristössä, ja henkilöstön hyvinvointi, johon työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinta vaikuttaa, on erityisen tärkeää menestyksekkäälle organisaatiolla. Kiinnostustani lisää myös se, että olen itse työskennellyt kyseisessä yrityksessä viestintäkanavan muuttuessa, joten on mielenkiintoista tietää mitä muut työntekijät ajattelevat siitä.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tutkimukseni tavoitteena on tarjota uutta näkemystä informaatio- ja kommunikaatioteknologian vaikutuksista työ- ja yksityiselämän välisiin rajoihin sekä rajojen hallintaan. Pyrkimykseni on tutkia, kuinka erään elektroniikan vähittäismyyntiyrityksen työntekijät ovat suhtautuneet uuteen sisäisen viestinnän kanavaan ja, kuinka se on vaikuttanut heidän työ- ja yksityiselämän rajapintaan. Lisäksi tavoitteenani on tutkia, kuinka työntekijät ovat hallinneet tätä rajapintaa IK-teknologian avulla vai ovatko hallinneet ollenkaan.
Tutkimuskysymykseni on siis seuraava: ”Kuinka sisäinen viestintäkanava vaikuttaa työ- ja yksityiselämän rajapintaan?” Lisäkysymykseni on: ”Kuinka yksilöt ovat hallinneet tätä rajapintaa IK-teknologian avulla?”.
Tutkimukseni avulla pyrin pienentämään alalla vallitsevia tutkimusaukkoja. Esimerkiksi monet tutkimukset ovat tyypillisesti keskittyneet suppeasti yritysten johtoon ja asiantuntijoihin (Hislop & Axtell 2011). Tämä on merkittävä aukko, koska heterogeeninen joukko työntekijöitä käyttää IK-teknologiaa työssään (Hislop ym. 2013). Tutkimukseni pohjautuu työntekijöiden näkökulmaan, joten tavoitteenani on edes hieman pienentää tätä tutkimusaukkoa. Lisäksi aiemmat tutkimukset ovat pääosin keskittyneet IK-teknologiaan perinteisempiin kanaviin, kuten sähköpostiin ja puheluihin, joten uudet viestintäkanavat, kuten erilaiset sisäisen viestinnän sovellukset, ovat jääneet huomiotta. Myös tätä tutkimusaukkoa pyrin pienentämään omalla tutkimuksellani.
Aion vastata tutkimuskysymykseeni ja saavuttaa tavoitteeni seuraavien käsittelyvaiheiden avulla. Aluksi esittelen, kuinka aiemmat tutkimukset ovat käsitelleet aihettani. Aiempien tutkimusten kautta määrittelen siis työ- ja yksityiselämän rajapinnan ja käsittelen, kuinka informaatio- ja kommunikaatioteknologia vaikuttaa tähän rajapintaan ja, millaisia keinoja se tarjoaa rajapinnan hallintaan. Teoriaosan lopuksi esittelen oman viitekehykseni. Tämän jälkeen
esittelen tutkimuksellisen lähestymistavan ja aineiston eli kerron, kuinka aineistoni on kerätty ja analysoitu. Tämän jälkeen vuorossa on aineiston analyysi ja kerron, millaisia löydöksiä olen tehnyt analyysini avulla. Tutkimukseni lopuksi esittelen vielä yhteenvedon tutkimuksestani sekä tärkeimmät tulokset ja tarjoan mahdollisuuksia jatkotutkimukselle sekä käytännön neuvoja.
2 AIKAISEMPI TUTKIMUS
2.1 Teoriaosan taustaa
Lähestyn tutkimukseni aihetta kahden pääkäsitteen kautta, jotka ovat työ- ja yksityiselämän rajapinta sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologia eli IK-teknologia. Jokaiselle työssä käyvälle yksilölle muodostuu rajat työ- ja yksityiselämän välille, ja näitä rajoja he pyrkivät hallitsemaan itselle sopivimmalla tavalla. Työ- ja yksityiselämän välistä rajapintaa määritellään rajateorioiden kautta, joista yleisimmät ovat Clarkin (2000) ja Ashforthin ym. (2000) rajateoriat. Vaikka rajateoriat ovat luotu 2000-luvun alkupuolella, niitä hyödynnetään vielä paljon nykypäivän tutkimuksissa. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia määritellään puolestaan laitteina ja palveluina, jotka helpottavat tiedonsiirtoa mahdollistaen kirjallisen ja suullisen kommunikaation yli fyysisten ja ajallisten rajojen (Piszczek 2017). Tämä teknologia on kuitenkin tuonut mukanaan uusia haasteita työ- ja yksityiselämän rajapintaan, joten yksilöiden on entistä vaikeampi erottaa nämä elämän alueet toisistaan. Toisaalta IK-teknologia tarjoaa myös keinoja hallita näitä rajoja.
Teoriaosan aluksi käsittelen työ- ja yksityiselämän rajapintaa rajateorioiden kautta. Esittelen yleisimmät rajateoriat ja niihin liittyvät käsitteet, kuten läpäisykyky, joustavuus ja tasapaino.
Näiden lisäksi käsittelen työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallintaa. Käsiteltyäni työ- ja yksityiselämän rajoihin liittyvät tekijät, keskityn informaatio- ja kommunikaatioteknologiaan sekä sen vaikutuksiin näihin rajoihin. Aluksi käsittelen IK-teknologian vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin, jonka jälkeen tarkastelen tarkemmin työhön liittyvän IK-teknologian käyttöä työajan ulkopuolella. Tämän jälkeen esittelen IK-teknologian tarjoamia keinoja työ- ja yksityiselämän välisten rajojen hallintaan sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten yksilöt hyödyntävät näitä teknologian antamia keinoja. Teoriaosan päätteeksi kuvaan aiempien tutkimusten yhtymäkohdat omaan tutkimukseeni ja muodostan näin tutkimukseni viitekehyksen.
2.2 Työ- ja yksityiselämän rajapinta
Työ- ja yksityiselämän välistä rajaa kuvataan usein rajateorioilla. Kaksi teoriaa esiintyy selvästi useimmiten alan tutkimuksissa. Nämä ovat Clarkin (2000) ja Ashforthin ym. (2000) rajateoriat.
Clarkin (2000) teoria osoittaa, kuinka yksilöt johtavat ja sovittelevat työ- ja perhe-elämää sekä niiden välillä olevaa rajaa saavuttaakseen tasapainon. Teorian keskiössä on idea, että työ ja perhe muodostavat eri alueet, jotka vaikuttavat toisiinsa. Ihmiset muodostavat nämä alueet ja muovaavat rajoja niiden välillä. Toisilla ihmisillä kontrasti työn ja perheen välillä on suurempi kuin toisilla. Ihmiset ovat myös rajan ylittäjiä, jotka tekevät päivittäin siirtymiä näiden kahden alueen välillä ja muovaavat tavoitteensa sekä ihmissuhdetyylinsä alueeseen/tilanteeseen sopivaksi. (Clark 2000.) Ashforthin ym. (2000) teoria puolestaan käsittelee työ- ja yksityiselämän välistä rajaa roolikäsitteen kautta. Roolit ovat tyypillisesti liitetty tiettyyn sosiaaliseen alueeseen, joka on rajattu tilaan ja aikaan, luoden näin rooleille rajat. Ihmiset keskittyvät joka päivä roolien vaihtumisiin liittyen kotiin, työhön ja muihin paikkoihin.
Vaihtumiset ovat rajoja ylittäviä toimintoja, jossa olemassa oleva ja esiintyvä rooli ylittää roolien rajan muuttuen toiseksi rooliksi. Esimerkiksi työhön liittyviä roolimuutoksia tapahtuu päivittäin kolmea erilaista. Nämä ovat työn ja kodin väliset, työn sisäiset sekä työn ja kolmannen paikan väliset siirtymiset. (Ashforth ym. 2000.) Näiden kahden rajateorian pääidea on siis hyvin samalainen eli ihmiset ylittävät päivittäin työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja siirtyen alueesta tai roolista toiseen. Teoriat on luotu samana vuonna, joten ei ole yllättävää, että näkemykset ovat näin yhteneväiset. Myös Shumate & Fulk (2004) ovat määritelleet muutama vuosi myöhemmin työ- ja yksityiselämän rajaa roolikäsitteen kautta. Roolit nähdään neuvottelujen tuloksina, jotka käydään yksilön ja heihin vuorovaikutuksessa olevien ihmisten kesken. Kommunikaatio ei ole tarpeellista vain roolien vahvistamiseksi vaan myös rajojen säilyttämiseksi eri roolien keskuudessa. Rooliraja on siis hyväksyttyjen ja odotettujen toimintojen joukko, josta neuvotellaan ihmisten välillä, jotka ovat tietyissä ja ymmärrettävissä rooleissa. Tämän mukaan esimerkiksi kotona työskentelevän työrooliin kuuluvat muun muassa kokouspuhelut ja sähköpostit, mutta vanhemman rooliin pyykinpesu ja ruuanvalmistus.
(Shumate & Fulk 2004.) Myös Ashforth ym. (2000) tunnistivat roolin liittyvän tyypillisesti sosiaaliseen alueeseen, joten tämä uudempi kommunikaatioon ja neuvotteluun perustuva näkemys ei tuo rooliteoriaan mullistavaa uudistusta.
Clarkin (2000) rajateorian mukaan työ- ja yksityiselämän välillä voi olla kolmenlaisia rajoja:
fyysisiä, ajallisia ja psykologisia. Fyysiset rajat, kuten työpaikan tai kodin seinät, määrittävät missä alueeseen liittyvä käyttäytyminen tapahtuu. Ajalliset rajat, kuten asetettu työaika, puolestaan jakaa esimerkiksi, milloin työ on tehty ja milloin perhevastuita voi alkaa hoitaa.
Psykologiset rajat ovat yksilön luomia sääntöjä, jotka määräävät ajatus- ja käyttäytymismallin sekä tunteet tiettyyn alueeseen sopiviksi. (Clark 2000). Myös Shumaten & Fulkin (2004)
luoman kommunikaatioverkostoajattelun näkökulmasta roolit erottuvat tilassa ja ajassa.
Ihmiset toimivat roolien asettamissa verkostoissa, kun he liikkuvat läpi heidän tila-aika reittiään, esimerkiksi viideltä iltapäivällä perinteinen työntekijä muuttaa tila-aika asemointiaan töistä kotiin (Shumate & Fulkin 2004). Tämä näkökulma ei kuitenkaan tunnistanut rajojen psykologista ulottuvuutta Clarkin (2000) tavoin, joten teoria vaikuttaa hieman puutteelliselle.
Towera ym. (2006) on puolestaan nostanut esille fyysisten rajojen lisäksi mentaaliset rajat.
Nämä rajat ilmenevät esimerkiksi siinä, miten yksilö sietää ilta- ja viikonlopputöitä. (Towera ym. 2006). Tämä näkökulma jättää puolestaan rajojen ajallisen ulottuvuuden huomiotta, joka on kuitenkin tunnistettu kahdessa aiemmin mainitsemassani tutkimuksessa, joten herää kysymys miksi se puuttuu. Mentaaliset rajatkin muistuttavat psykologisia rajoja, joten Toweran ym. (2006) teoria ei vaikuta tarjoavan uutta näkemystä rajoista. Kossek (2016) esittelee tutkimuksessaan myös oman tapansa erotella rajoja. Hänen mukaansa rajat voivat olla fyysisiä, psykologisia tai emotionaalisia. Fyysinen raja voi olla esimerkiksi aika, jolloin yksilö ei lue työsähköposteja ja on kokonaan poissa töistä. Psykologinen raja on esimerkiksi kognitiivinen irrottautuminen töistä ja keskittymisen kohdentaminen perheeseen. Emotionaalinen raja muodostuu, kun yksilö erottaa työn ja kodin tunteet toisistaan, esimerkiksi jättämällä rankan työpäivän aiheuttamat tunteet työpaikalle. (Kossek 2016.) Kossekin (2016) ja Clarkin (2000) määritelmissä on siis jotain yhteistä, mutta Kossek on yhdistänyt ajallisen rajan fyysiseen ja luonut uuden emotionaalisen rajan käsitteen. Kiinnostus tunteisiin ja emotionaaliseen näkökulmaan on lisääntynyt vuosien varrella, mikä voi olla syynä siihen, että näkökulma erotettiin omakseen vasta uudemmassa tutkimuksessa. Toisaalta ajallisen ja fyysisen rajan yhdistäminen vaikutta hieman oudolle, koska ne oli eroteltu useammassa tutkimuksessa omiksi ulottuvuuksiksi. Tapa erotella rajoja on siis muuttunut vuosien saatossa, mutta fyysiset rajat ovat esillä kaikissa mainitsemissani tutkimuksissa. Yleisesti ottaen Clarkin (2000) esittelemä kolmijako on kuitenkin pitänyt pintansa eri teorioiden joukossa ja se on selvästi suosituin alan tutkimuksissa, joten myös minä tulen hyödyntämään sitä.
Työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja käsiteltäessä tärkeiksi käsitteiksi nousevat myös joustavuus ja läpäisykyky. Rajojen joustavuus ja läpäisykyky voi olla niin fyysistä, ajallista kuin psykologistakin (Clark 2000). Joustavuus tarkoittaa yksilön kykyä siirtyä eri roolien välillä muuttaen ajallisia ja tilallisia rajoja. Jos roolilla on joustavat rajat, se voidaan toteuttaa eri puitteissa ja eri aikoina, kun taas joustamattomat rajat rajoittavat kovasti, milloin ja missä rooli toteutetaan. (Ashforth ym. 2000.) Esimerkiksi vartijan työssä rajat ovat hyvin joustamattomat (Ashforth ym. 2000), koska heillä on tarkasti määrätty rooli työaikana, josta heidän tulee
poistua työajan päätyttyä. Vartijat eivät siis esimerkiksi saa heittää ketään häiriköijää kaupasta ulos, jos he eivät ole työvuorossa. Kotona työskentelevällä äidillä rajat ovat puolestaan hyvinkin joustavat, koska hän toteuttaa työrooliaan kotona ja voi helposti siirtyä päivän aikana roolista toiseen. Esimerkiksi pyykkien ripustaminen työpäivän aikana on siirtymistä työ- ja yksityiselämänroolien välillä. Rajojen läpäisykyky tarkoittaa yksilön kykyä siirtyä psykologisesti tai käyttäytymisellään työ- tai yksityiselämän alueelle samalla kun on fyysisesti toisella alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun yksilö on esimerkiksi töissä, hän siirtyy käyttäytymisellään yksityiselämän alueelle, kun hän puhuu lapsensa kanssa puhelimessa. Työ- ja yksityiselämän raja on siis läpäisykykyinen, jos työntekijä esimerkiksi hyväksyy henkilökohtaiset puhelut työajalla ja läpäisemätön, jos yksityiselämä ei pääse tunkeutumaan töihin. Läpäisevämmät rajat siis lisäävät mahdollisuutta, että työhön liittyvät asiat vuotavat yksityiselämään ja yksityiselämän asiat työelämään. (Ashforth ym. 2000.) On myös mahdollista, että rajat ovat eri tavalla läpäiseviä suunnasta riippuen (Sayah 2013).
Esimerkiksi Tennakoon ym. (2013) havaitsivat tutkimuksessaan, että yksilöt, jotka erottavat työ- ja yksityiselämän toisistaan, estävät töiden vuotamisen yksityiselämään, mutta sallivat yksityiselämän vuotamisen töihin. Rajojen joustavuus tarkoittaa siis sitä, kuinka helposti yksilö siirtyy eri roolien välillä ja läpäisevyys tarkoittaa puolestaan sitä, kuinka helposti yksilö antaa työn tunkeutua yksityiselämän tai yksityiselämän työelämään. Työ- ja yksityiselämän välisten rajojen läpäisykyvyllä ja joustavuudella on havaittu olevan vaikutusta jopa työtyytyväisyyteen.
Yksityiselämän läpäisykyvyn työelämään, eli yksityiselämän tunkeutumisen töihin, on havaittu lisäävän työstressiä ja vähentävän työtyytyväisyyttä. Yksityiselämän joustavuus työelämään, eli helppo siirtyminen yksityiselämän roolista työrooliin, on puolestaan havaittu lisäävän tyytyväisyyttä. Myös työelämän joustavuus yksityiselämään, eli helppo siirtyminen työroolista yksityiselämän rooliin, lisää työtyytyväisyyttä, vaikka työmäärä saattaakin lisääntyä, mutta joustavuus usein merkitsee myös halukkuutta hyväksyä lisää töitä. Läpäisykyvyllä ja joustavuudella on havaittu olevan keskenään myös käänteissuhde. Eli yksilö, joka on joustavampi työlle yksityiselämässä eli siirtyy helposti yksityiselämän roolista työrooliin, on halukkaampi sallimaan töiden tunkeutumisen yksityiselämään eli raja on läpäisevä. Toisaalta työn läpäisykyky yksityiselämään eli työn tunkeutuminen yksityiselämän, johtaa vähempään työn joustavuuteen yksityiselämässä eli yksilön siirtyminen yksityiselämän roolista työrooliin on vaikeampaa. (Nam 2014.)
Tasapaino on myös yksi tärkeimmistä käsitteistä, jota käytetään usein työ- ja yksityiselämän rajapintaa käsittelevissä tutkimuksissa. Tasapaino nähdään mielihyvänä ja hyvänä
toimivuutena töissä ja kotona, samalla kun alueiden välisiä ristiriitoja on minimimäärä (Clark 2000). Toisen määritelmän mukaan työ- ja yksityiselämän tasapaino kattaa kaiken mielihyvän suhteessa näihin alueisiin, huomioimatta ristiriitoja tai niiden puutteita (Mellner ym. 2014).
Työ- ja yksityiselämän tasapanosta voidaan käyttää myös nimeä työ- ja yksityiselämän fuusio (Heager & Lingman 2014). Työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvissä tutkimuksissa on tunnistettu kaksi vallitsevaa näkökulmaa: ristiriitanäkökulma ja vaurastumisen näkökulma.
Ristiriitateoria on osa rooliteoriaa, koska yksilöllä on vain rajattu aika ja energia, joten ristiriitoja voi syntyä, jos yksilöllä on useita rooleja (Greenhaus & Beutell 1985). Työ- ja yksityiselämän väliset ristiriidat luonnehditaan siis jännitteinä, jotka aiheutuvat yhteen sopimattomista odotuksista ja haasteista työssä ja yksityiselämässä (Kreiner ym. 2009.) Vaurastumisen näkökulma käsittää puolestaan taidot ja arvot, jotka ovat siirtyneet yhdestä elämän alueesta toiseen ja vaikuttavat siellä positiivisesti, esimerkiksi työssä suoriutumiseen (Carlson ym. 2006). Työ- ja yksityiselämän rajojen hallinnalla on havaittu olevan myös tärkeä vaikutus alueiden väliseen tasapainoon (Mellner ym. 2014).
Ihmisten tavoitteena on siis hallita ja johtaa työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja saavuttaen tavoittelemansa tasapaino. Rajojen hallintatyylit ovat lähestymistapoja, joita ihmiset käyttävät erottaakseen työ- ja yksityiselämän. Rajanhallinta nähdään myös asteena, jolla yksilö hallitsee eri roolejansa. (Kossek 2016.) Yksilölle sopivan rajojen hallintatyylin löytäminen on havaittu erittäin tärkeäksi rajapinnan hallinnassa (Mellner ym. 2014). Nippert-Eng (1996, 5-6) kuvaa tavan, jolla ihmiset hallitsevat eroja näiden kahden alueen välillä. Hän on muodostanut jatkumon, jonka toisessa päässä on integraatio ja toisessa segmentaatio (Nippert-Eng 1996, 5- 6). Yksilö, joka on täysin integroitunut ei tee eroa työ- ja yksityiselämän välille. Ihmiset, ajatukset sekä älylliset ja tunteelliset lähestymistavat ovat samanlaiset riippumatta siitä tehdäänkö asia kotona vai töissä. Segmentaatio sisältää puolestaan eroja näissä tekijöissä alueiden välillä. (Clark 2000.) Myös Ashforth ym. (2000) hyödyntää tutkimuksessaan samankaltaista jatkumoajattelua roolikäsitteen kautta. Heidän mukaansa roolit voidaan järjestää jatkumoon korkeasti integroituneista korkeasti segmentoituneisiin. Integraatiossa roolirajat ovat joustavia ja läpäiseviä, joten se vähentää roolimuutoksen suuruutta, mutta lisää roolirajojen hämäryyttä. Segmentaatiossa roolirajat ovat puolestaan joustamattomia ja läpäisemättömiä, joten se vähentää rajojen hämärtymistä, mutta lisää muutoksen suuruutta. Roolien sijaintiin integraatio–segmentaatio -jatkumolla vaikuttavat niin yksilön halu, aiemmat kokemukset kuin sosiaalinen ympäristökin. (Ashforth ym. 2000.) Työn ja yksityiselämän roolien sekoitus voi johtaa positiiviseen tulokseen parantaen joustavuutta yhdistää työ- ja yksityiselämä, mutta
myös ongelmia voi syntyä, jos yksilö on esimerkiksi hyvin työsuuntautunut. Toisaalta moni yksilö tarvitsee roolien selkeyttä keskittyäkseen käsillä olevaan rooliin ja erottaakseen elämän alueet psykologisesti toisistaan. Jatkuva työ- ja yksityiselämän erottaminen ei ole kuitenkaan usein realistisesti mahdollista. (Kossek 2016.) Yksilöt voivat siis omin ehdoin joko rajoittaa tai sallia työ- ja yksityiselämän törmäyksiä ja rajan ylityksiä. (Rose 2013). Vaikka integraatio–
segmentaatio -jatkumo on yleisesti käytetty ajattelutapa työ- ja yksityiselämän rajapintaa käsittelevissä tutkimuksissa, sitä on myös kritisoitu. Esimerkiksi Sayahan (2013) mukaan yksilöitä ei voida yksinkertaisesti luokitella integroijiksi tai segmentoijiksi, koska heillä saattaa olla erilaiset mieltymykset rajojen läpäisykykyyn liittyen niin fyysisiin, ajallisiin kuin psykologisiin rajoihin. Myös läpäisykyvyn suunnasta (työstä yksityiselämään vai yksityiselämästä työhön) voi olla erilaisia mieltymyksiä (Sayah 2013). Myös Kossekin (2016) mukaan yksilöt voivat olla yhtä aikaa sekä integroijia, että segmentoijia, mikä on ristiriidassa jatkumonäkökulman kanssa. Cousins & Robey (2015) puolestaan toteavat, että työ- ja yksityiselämän rajojen hallintakeinoja ei voida myöskään sijoittaa tälle jatkumolle, koska yksilöillä voi olla niin erilaiset yhdistelmät näistä kahdesta suuntauksesta. Kriittisistä näkökulmista huolimatta integraatio–segmentaatio -jatkumo on kuitenkin pitänyt pintansa ja sitä on hyödynnetty useissa työ- ja yksityiselämän rajapintaa käsittelevässä tutkimuksessa.
Myös tässä tutkimuksessa tulen hyödyntämään sitä analysoidessani tuloksia.
2.3 Informaatio- ja kommunikaatioteknologia
Informaatio- ja kommunikaatioteknologia eli IK-teknologia on muuttanut tiedon siirtymistä viime vuosikymmenien aikana. Entisaikaan tieto välittyi esimerkiksi postilla tai lankapuhelimilla, kun taas nyt käytössä on maailmanlaajuisesti yhdistynyt kommunikaatioverkosto (Williams 2011). Informaatio- ja kommunikaatioteknologia tarkoittaa siis laitteita ja palveluita, jotka helpottavat tiedonsiirtoa mahdollistaen kirjallisen ja suullisen kommunikaation yli fyysisten ja ajallisten rajojen (Piszczek 2017). Se on myös yleisesti käytetty termi, jolla viitataan audiovisuaalisten lähetysjärjestelmien, kuten kännyköiden ja tietokoneiden lähentymiseen yhdistetyn järjestelmän kautta. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia on myös laajennettu termi informaatioteknologialle, jotta yhdistetyn kommunikaation rooli ja telekommunikaation integraatio painottuisivat paremmin. (Chan &
Holosko 2016). IK-teknologia, kuten tietokoneet, tabletit ja kännykät, on siis tuonut perusteellisen muutoksen niin työhön organisaatiossa kuin elämäntapaammekin (Sayah 2013).
Se on pohjimmiltaan muuttanut tapaa, miten kommunikoimme muiden kanssa ja näin teknologia vaikuttaa ratkaisevasti kokemukseemme nykyisestä työympäristöstä. Myös eri sukupolvilla voi olla erilaiset odotukset ja käyttäytymisnormit sen käyttöön liittyen, mikä saattaa aiheuttaa ristiriitoja niin työ- kuin yksityiselämässäkin. (Heager & Lingham 2014.) IK- teknologiasta on siis tullut yksi avaintekijä, jota yksilöt käyttävät osana päivittäisiä aktiviteettejaan. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden saada tietoa missä ja milloin vain. (Sayah 2013.) Informaatio- ja kommunikaatioteknologia tarjoaa myös mahdollisuuden tietystä ajasta ja paikasta riippumattomaan kommunikaatioon sekä työntekoon. Tämä avulla yksilöiden työnteosta tulee joustavampaa ja matkustelu vähenee, mikä mahdollistaa vastuiden hoitamisen kaikilla elämän osa-alueilla. (Rose 2013; Süß & Sayah 2013.) Yksi merkittävimmistä IK- teknologian välineistä on kännykkä, koska se on lähes koko ajan läsnä jokapäiväisessä elämässä. Jo kymmenen vuotta sitten puolet erään tutkimuksen osallistujista kokivat kännykän olevan ehdottoman tärkeää jokapäiväisessä elämässä (Wajcman ym. 2008) ja tänä päivänä jo 98,7 prosentilla Suomen kotitalouksista on kännykkä (Tilastokeskus 2017). Viime vuosina kännykät ovat kuitenkin vaihtuneet älypuhelimiin, joita on tällä hetkellä jopa 80,2 prosentilla Suomen kotitalouksista (Tilastokeskus 2017). Älypuhelimien suosio johtuu luultavimmin niiden monikäyttöisyydestä ja ne ovatkin apuna yhä useammassa arkielämän askareessa, kuten vieraan paikan etsimisessä tai kaupassa käynnissä. Wajcmanin ym. (2008) tutkimus osoitti myös kännykän mukana pitämisen luovan turvallisuuden tunnetta, mikä on tärkeä asia myös nykymaailman vaaratekijöiden keskellä.
2.4 Informaatio- ja kommunikaatioteknologian vaikutukset työ- ja yksityiselämän rajapintaan
Informaatio- ja kommunikaatioteknologian lisääntyneen käytön myötä on tärkeä saavuttaa parempi ymmärrys myös niiden vaikutuksista työ- ja yksityiselämän rajapintaan (Sayah 2013).
Monet työntekijät nimittäin kokevat ristiriitaista suhdetta näiden kahden alueen välillä ja IK- teknologia tarjoaa mahdollisuuksia alueiden välisten suhteiden uudistamiseen (Rose 2013).
Työ- ja yksityiselämä voivat siis vaikuttaa toisiinsa IK-teknologian kautta (Sayah 2013). Alueet ovatkin yhä enemmän toisiinsa punoutuneita kuin erillisiä kokonaisuuksia teknologian vaikutusten johdosta (Nam 2014). IK-teknologia nimittäin haastaa erityisesti tilalliset ja ajalliset rajat, jotka erottavat nämä elämän osa-alueet toisistaan (Rose 2013). Rajojen muuttumisen myötä työn vaikutukset yksityiselämään ovat laajentuneet, mutta laajentumisen
aiheuttaja IK-teknologia on vain osittain onnistunut auttamaan työ- ja yksityiselämän välisten rajojen ylläpidossa (Towera ym. 2006). Rajat voivat kuitenkin olla eri yksilöillä hyvinkin erilaisia, jotkut sallivat, jotkut rajoittavat ja jotkut välttävät kokonaan työn vaikutukset yksityiselämään tai toisinpäin (Sayah 2013), joten IK-teknologiaa vaikuttaa yksilöiden rajanhallintaan hyvin eri tavoin. Esimerkiksi yksilöt, joilla on vahvemmat segmentaatiomieltymykset, luovat todennäköisemmin enemmän rajoja IK-teknologian käytön ympärille kuin integraatioon mieltyneet yksilöt (Park & Jex 2011). IK-teknologia on, rajojen hallinasta huolimatta, muuttanut rajat aaltomaisiksi eivätkä ne ole enää ikinä täysin läpäisemättömiä (Towera ym. 2006). IK-teknologian osa-alueen mobiilikommunikaatioteknologian ei ole havaittu tuovan uusia haasteita työn ja yksityiselämän rajapinnan hallintaan vaan pikemminkin se vain voimistutti tai pahensi olemassa olevia IK- teknologian vaikutuksia (Gold & Mustafa 2013). Tästä syystä keskityn tutkimuksessani IK- teknologian vaikutuksiin työn ja vapaa-ajan rajapintaan mobiiliteknologian sijaan. Käsittelen siis mobiiliteknologian IK-teknologian kautta, sitä tarkemmin erittelemättä.
Informaatio- ja kommunikaatioteknologia on siis vaikuttanut työ- ja yksityiselämän rajapintaan hyvin monella eri tavalla, joten esittelen aluksi vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin, jonka jälkeen keskityn tarkemmin yhteen vaikutukseen eli työperäisen IK-teknologian käyttöön työajan ulkopuolella. Kossek (2016) on tunnistanut tutkimuksessaan viisi IK-teknologian vaikutusta työ- ja yksityiselämän rajapintaan. Ne ovat rajattomuus, työelämän kustomointi, psykologinen työajan hallinta, työelämän sirpaloituminen ja monimuotoisuus. Rajattomuus kuvaa työ- ja yksityiselämän suhteen muutosta. Työstä on tullut siirrettävää ja on helpompi työskennellä henkilökohtaisessa paikassa ja vapaa-ajalla, kuten lomalla. Myös globalisaatio lisää työn rajattomuutta, kun monet työntekijät ovat saavutettavissa 24/7. Työelämän kustomointi tarkoittaa puolestaan sitä, että IK-teknologian uudet käytännöt mahdollistavat työntekijöille standardoimattoman työn, kun organisaatiot tarjoavat joustavuutta ja mahdollisuutta valita paikan ja ajan työskentelylle. Psykologinen työajan hallinta liittyy organisaation tarjoamaan joustavuuteen, koska työntekijä saattaa kokea paineitta tarkastaa esimerkiksi sähköpostinsa viikonloppuna. Työntekijät saattavat myös kokea, ettei heitä pidetä työorientoituneita, jos he työskentelevät vain työajalla. (Kossek 2016.) Yksilöiden täytyy siis opetella hallitsemaan työaikaa myös psykologisesti, kun sitä ei ole rajattu tarkasti organisaation puolesta. Työelämän sirpaloitumisella kuvataan puolestaan sitä, että työstä on tullut entistä muuttuvampaa ja lyhytaikaisempaa, kun IK-teknologia lisää työ- ja yksityiselämän välistä vuorovaikutusta vuorokauden aikana. Monimuotoisuus liittyy siihen, että ihmisellä on eri
identiteettejä töissä ja kotona. Jotkut voivat haluta erottaa ne ja joillekin niiden sekoittuminen ei ole ongelma. IK-teknologia lisää entisestää haastetta näiden identiteettien erottamiselle.
(Kossek 2016.)
Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käytöllä ja sen aiheuttamilla vaikutuksilla on havaittu olevan vaikutusta työtyytyväisyyteen. Yksilöt, joilla on paljon ristiriitoja työ- ja yksityiselämän välillä ovat huomattavasti tyytymättömämpiä työhönsä kuin yksilöt, joilla ei ole kyseisiä ristiriitoja. Kaiken tyyppisten työ- ja yksityiselämän välisten ristiriitojen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti tyytyväisyyteen niin töissä kuin yksityiselämässäkin.
Voimakkaimmin tyytymättömyyteen vaikuttivat kuitenkin ristiriidat töistä yksityiselämään.
(Kossek & Ozeki 1998.) Esimerkiksi IK-teknologian mahdollistama työperäinen sosiaalisen median käyttö aiheuttaa vielä usein ristiriitoja yksilöiden työ- ja yksityiselämän välille, koska organisaatioilla on puutteelliset ohjeet sen käytöstä. Sen käyttö lisää todennäköisesti myös aika- ja käyttäytymisperusteisia rooliristiriitoja, koska ammatilliset ja henkilökohtaiset kontaktit ovat samassa yhteisössä. Lisäksi keskustelu sosiaalisessa mediassa on loputonta, joten työhön liittyvät keskustelut lisääntyvät yksityiselämässä. (van Zoonen ym. 2016.) Lisäksi IK- teknologian mahdollistama kotona työskentely synnyttää usein työn ja yksityiselämän välisiä ristiriitoja. Niitä voi kuitenkin ehkäistä esimerkiksi erillisellä työtilalla (Tremblay 2002) tai toteuttamalla kotona työpaikan rutiineja, kuten työvaatteiden käyttämistä (Shumate & Fulk 2004). Yksilöt myös kokevat usein stressin liittyvän yleisesti työ- ja yksityiselämän välisiin ristiriitoihin (Park & Jex 2011), joten stressiä pyritään vähentämään ja tyytyväisyyttä lisäämään hallitsemalla rajoja paremmin. Myös tässä organisaation rooli korostuu, koska johtajien pitäisi huomioida ja tukea yksilöiden erilaisia henkilökohtaisia mieltymyksiä rajojen hallinnasta suunnitellessaan toimintatapoja IK-teknologian käyttöön liittyen, parantaakseen yksilöiden tyytyväisyyttä niin työ- kuin yksityiselämään (Nam 2014). IK-teknologian aiheuttama työtyytyväisyyden heikkeneminen johtuu siis enemmänkin sen lisäämistä rooliristiriidoista työ- ja yksityiselämän välille kuin teknologiasta itsestään eli esimerkiksi kasvotusten tapahtuvan viestinnän muuttumisesta virtuaaliseksi (Heager & Lingham 2014.) IK-teknologian vaikutuksilla ja käytöllä on siis usein negatiivisia vaikutuksia ihmisten työtyytyväisyyteen, mutta rajojen onnistuneella hallinnalla ja organisaation tuella tyytyväisyyttä pystytään parantamaan.
Informaatio- ja kommunikaatioteknologian vaikutukset työ- ja yksityiselämän välisiin rajoihin ovat siis hyvin moninaisia. Se laajentaa työtä eli tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumattomaan työntekoon, mutta samalla lisää odotuksia siitä, että yksilö on aina
saavutettavissa (Towera ym. 2006). IK-teknologia mahdollistaa siis esimerkiksi työskentelyn kotona, mikä parantaa työn ja yksityiselämän välistä tasapainoa matkustelutarpeen vähetessä (Tremblay 2002), mutta lisää samalla haasteita työn ja yksityiselämän erottamiseen. IK- teknologia myös sisältää etuja, jotka lisäävät työntekijän kykyä hallita työ- ja yksityiselämän rooleja (Park & Jex 2011). Se siis mahdollistaa kommunikaation samanaikaisesti eri rooleista/eri alueilta, mutta voi toisaalta johtaa ristiriitoihin työ- ja yksityiselämän välillä (Shumate & Fulk 2004). IK-teknologian myötä myös sosiaaliset suhteet työkavereiden kanssa, jotka voivat vähentää stressiä ja avustaa parempaan tasapainoon, tulevat vähemmän intensiivisiksi, jos yksilö työskentelee kotona (Süß & Sayah 2013). IK-teknologian koetaan myös joskus vaikuttavan työ- ja yksityiselämän rajapintaan lisäämällä yksilön työmäärää, mutta IK-teknologia ei kuitenkaan ole työn lähde tai vaatimus vaan pikemminkin työväline, jonka vaikutukset riippuvat organisaatiosta sekä yksilön rajanhallinta mieltymyksistä (Piszczek 2017). Toisaalta IK-teknologia siis helpottaa työn ja yksityiselämän tunkeutumista toistensa alueille, mutta toisaalta se tarjoaa yksilöille mahdollisuuden hoitaa aktiivisesti työ- ja yksityiselämän rajapintaa (Sayah 2013).
Yksi merkittävin informaatio- ja kommunikaatioteknologian tuoma muutos työelämään on työhön liittyvän IK-teknologian käyttö normaalien työtuntien ulkopuolella, kuten iltaisin ja viikonloppuisin. Moderni työelämä on esimerkiksi tuonut mukanaan kasvaneet odotukset työntekijöiden saavutettavuudesta työtuntien ulkopuolella käyttäen IK-teknologiaa.
Teknologia antaa yksilöille enemmän vapautta organisaation työajasta ja -paikasta, mutta asettaa myös lisää vaatimuksia työn ja yksityiselämän rajojen hallintaa. Elektroninen kommunikaatio saattaa nimittäin painostaa yksilöitä käyttämään työperäistä IK-teknologiaa työajan ulkopuolella henkilökohtaisista mieltymyksistä huolimatta (Piszczek 2017). Tämän takia organisaatioiden on erityisen tärkeää ymmärtää ja johtaa työntekijöiden tietoisuutta saavutettavuusodotuksista (Boswell ym. 2016) ja helpottaa näin työntekijöiden rajojen hallintaa.
Korkeiden työajan jälkeisten saavutettavuusodotusten, runsaan työhön liittyvän älypuhelimen käytön ja matalan rajanhallinnan on todettu liittyvän huonoon psykologiseen irtautumiseen työstä (Mellner 2016). Psykologinen irtautuminen työstä on tärkeää, koska huonon psykologisen irtautumisen on esimerkiksi todettu vaikuttavan negatiivisesti unen laatuun, määrään sekä koostumukseen (Barber & Jenkins 2014). Onnistuneella rajanhallinnalla pystyy kuitenkin lieventämään eri tekijöiden, kuten korkeiden työajan jälkeisten saavutettavuusodotusten ja runsaan työhön liittyvän älypuhelimen käytön, negatiivisia
vaikutuksia ja parantamaan psykologista irtautumista. Eli vaikka työntekijä kokisi korkeita odotuksia työajan ulkopuoliseen saavutettavuuteen ja käyttäisi älypuhelinta työasioihin vapaa- ajalla, hän pystyy parantamaan psykologista irtautumistaan paremmalla rajojen hallinnalla.
(Mellner 2016.) Useimmiten segmentoijat eli he, jotka erottavat työn ja yksityiselämän tosistaan ja omaavat näin korkeamman rajojen hallinnan, käyttävät työperäistä IK-teknologiaa työajan ulkopuolella vähemmän kuin integroijat eli he, jotka yhdistävät työ- ja yksityiselämän (Piszczek 2017). Segmentoijat kokevat myös työperäisen IK-teknologian käytön työajan ulkopuolella epämieluisana (Piszczek 2017), joten he pyrkivät minimoimaan sen juuri rajojen hallinnan avulla. Integroijat eivät puolestaan koe työajan ulkopuolista viestintää ongelmaksi (Piszczek 2017). Sayah (2013) on tunnistanut tutkimuksessaan, työajan ulkopuolisten saavutettavuusodotusten lisäksi, paineen seurata alan uutisia ympärivuorokauden työajasta riippumatta. Erityisesti media-alalla työskentely johtaa tähän paineeseen, mutta kaikki eivät kuitenkaan kokeneet tätä negatiivisena asiana, koska heillä oli henkilökohtainen kiinnostus asioihin eikä vain työn vaatimus (Sayah 2013). Myös turvattomuuden tunne tuloista, voi johtaa tarpeeseen reagoida työn vaatimuksiin viipymättä työajan ulkopuolella. Esimerkiksi freelancerit kokevat työssään usein tätä turvattomuutta, joten he kokevat tarvetta reagoida asiakkaiden vaatimuksiin mahdollisimman pian. (Gold & Mustafa 2013.)
Saavutettavuusodotusten lisäksi yksilön uraan liittyvät ajattelutavat vaikuttavat työperäiseen IK-teknologian käyttöön työajan ulkopuolella. Kunnianhimoiset työntekijät, jotka haluavat kehittyä ja edetä urallaan ovat todennäköisemmin tavoitettavissa työajan ulkopuolella, kuin vähemmän kunnianhimoiset yksilöt. Lisäksi työajan ulkopuolisen viestinnän lähettäjällä ja viestin sävyllä on havaittu olevan vaikutusta yksilön suhtautumiseen. Esimerkiksi epämukavalta pomolta tuleva negatiivissävytteinen viestintä aiheuttaa hyvin negatiivisen suhtautumisen työajan jälkeiseen kommunikointiin, kun taas kivalta työkaverilta tuleva positiivinen viesti synnyttää positiivisen suhtautumisen. Myös yksilön yleisellä suhtautumisella työ- ja yksityiselämän erottamiseen on vaikutusta hänen suhtautumiseensa työajan ulkopuoliseen viestintään. Esimerkiksi työ- ja yksityiselämän erottavat yksilöt eli segmentoijat kokevat usein työhön liittyvän elektronisen kommunikaation tunkeilevammalta heidän yksityiselämässään kuin alueiden yhdistäjä yksilöt eli integroijat. (Boswell ym. 2016.)
IK-teknologian tarjoamista laitteista älypuhelimet ovat yksi merkittävimmistä, jotka aiheuttavat työperäisen teknologian käyttöä työajan ulkopuolella, esimerkiksi saavutettavuusodotusten takia. Niillä voi vastata niin puheluihin, viesteihin kuin sähköposteihin ja ne mahdollistavat työhön liittyvien uutisten seuraamisen. Älypuhelimien on havaittu häiritsevän työ- ja
yksityiselämän rajoja erityisesti iltaisin, kun yksilöt työskentelevät omassa makuuhuoneessaan.
Tässä tilanteessa työt tunkeutuvat yksityiselämään salakavalammin kuin jos ylityöt tehtäisiin toimistolla. Erityisesti älypuhelimien työperäisessä käytössä on ongelmana se, että laitteelle pyhitettyä aikaa ei voida käyttää kotitöihin tai vuorovaikutukseen perheen kanssa. Ne myös helpottavat työhön liittyvän stressin tunkeutumista yksityiselämään, kun viesteihin vastaillaan iltaisin. Lisäksi älypuhelimet mahdollistavat työhön liittyvän käyttäytymisen kotona, kuten työpuheluun vastaamisen lasten leikkiessä. (Derks ym. 2015.) Integraatio–segmentaatio ajattelutapaa käyttäen voidaankin todeta, että segmentoijat käyttävät älypuhelinta pääasiassa vain henkilökohtaisissa tarkoituksissa, mutta integroijat myös työhön liittyvissä tarkoituksissa.
Työajan ulkopuolella tapahtuvat työhön liittyvän IK-teknologian käytön on havaittu lisäävän huomattavasti myös ristiriitoja työn ja yksityiselämän välillä. Näiden ristiriitojen on huomattu heikentävän työtyytyväisyyttä sekä lisäävän burnoutin mahdollisuutta (Wright ym. 2014).
Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska työperäinen IK-teknologian käyttö yksityiselämässä on lisääntynyt runsaasti viime vuosina. On kuitenkin havaittu, että yksilöt, jotka kokevat IK- teknologian hyödyllisenä, kokevat vähemmän työ- ja yksityiselämän välisiä ristiriitoja, vaikka he käyttävät teknologiaa työajan ulkopuolella (Wright ym. 2014). Yksilön yleisellä suhtautumisella IK-teknologian käyttöön on siis vaikutusta yksilön kokemiin ristiriitoihin.
Positiivisella suhtautumisella IK-teknologian hyödyllisyyteen yksilö voi täten parantaa itse omaa työtyytyväisyyttään ja vähentää burnoutin riskiä, vaikka käyttääkin työperäistä teknologiaa vapaa-ajallaan.
IK-teknologian työajan ulkopuolisella käytöllä on siis havaittu olevan yksilöihin useita negatiivisia vaikutuksia niin saavutettavuusodotusten kuin lisääntyneen älypuhelimen käytön kautta. Nämä vaikutukset voivat johtaa työtyytymättömyyteen tai pahimmillaan burnouttiin.
Yksilö voi kuitenkin vaikuttaa näiden vaikutusten voimakkuuteen suhtautumisellaan sekä kyvyllä hallita työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja. Rajateoriat tarjosivat aiemmin laajan teoriapohjaisen näkemyksen rajojen hallinasta, joten seuraavaksi esittelen laajasti siihen liittyviä käytännön keinoja. IK-teknologian tarjoamien rajanhallintatapojen lisäksi käsittelen myös tekijöitä, kuten perhe ja työn vaativuus, jotka vaikuttavat yksilön tapaan hyödyntää IK- teknologiaa rajanhallinnassa.
2.5 Työ- ja yksityiselämän rajapinnan hallinta informaatio- ja kommunikaatioteknologian avulla
Yksilöt käyttävät aktiivisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa muotoillessaan heidän ajallisia, fyysisiä eli tilallisia ja psykologisia työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja (Sayah 2013).
Yksilöt vaikuttavat ajallisiin rajoihin, kun he eivät tee töitä viikonloppuisin (Gold & Mustafa 2013). Tilalliset rajat tulevat ilmi esimerkiksi työmatkoilla ja kotikonttorilla. Psykologiset rajat puolestaan toimivat esimerkiksi silloin, kun yksilö ei lue työsähköpostejaan vapaa-ajalla ja näin irtautuu psykologisesti töistä. (Sayah 2013.) Cousins & Robey (2015) kuvaavat tutkimuksessaan keinoja hallita näitä erityyppisiä rajoja. Ajallisia rajoja yksilö voi hallita sääntelemällä työperäisen IK-teknologian käyttöä esimerkiksi aikatauluttamalla. Myös niin sanotun kuolleen ajan, kuten lentokoneen odotusajan, muuttaminen tehokkaaksi ajaksi on rajojen ajallista hallintaa. Tilallisia rajoja pystyy hallitsemaan tilan vallinnalla ja muotoilulla.
Yksilö voi esimerkiksi valita työskentelylleen tilan, joka ei ole kotona tai rajata kotoa erillisen tilan työskentelyä varten. (Cousins & Robey 2015.) Tämän tärkeys korostuu erityisesti kotona työskennellessä, koska fyysisellä rajalla voidaan välttyä työ- ja yksityiselämän välisiltä ristiriidoilta (Tremblay 2002). IK-teknologia vaikuttaa siis fyysisten rajojen hallintaan, koska se mahdollistaa nämä edellä mainitut valinnat. Psykologisia rajoja voidaan puolestaan hallita kolmella eri tavalla. Yksilö voi määrittää säännöt teknologialle eli käyttää esimerkiksi eri tietokonetta töissä ja kotona. Yksilö voi myös määrittää säännöt rajan läpäisylle eli vastaako esimerkiksi työpuheluihin vapaa-ajalla. Kolmas tapa hallita psykologisia rajoja on määrittää säännöt tavoitettavuudelle eli milloin katkaisee laitteesta virran ja milloin ei. (Cousins & Robey 2015.)
Myös Sayah (2013) on tunnistanut tutkimuksessaan neljä keinoa hallita työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja. Keinoja ei ole jaoteltu ajallisiin, tilallisiin ja psykologisiin rajoihin vaikutuksen mukaan, vaan ne ovat enemmän käytännön toimia yleiseen rajanhallintaan, joissa huomioidaan kaikki kolme ulottuvuutta. Nämä keinot ovat teknologian sulkeminen, sen valikoiva käyttö, sähköpostien käsittely ja saapuvien puheluiden käsittely. Teknologialaitteiden tietoisella sulkemisella pyritään ehkäisemään työ- ja yksityiselämän vaikutuksia toisiinsa. Tällöin rajasta tulee lähes läpäisemätön. Tutkimuksen mukaan useimmiten laitteiden sulkemisen tavoitteena on ehkäistä vain työn vaikutuksia yksityiselämään eikä suinkaan toisin päin. Laitteiden sulkeminen on kuitenkin harvinaista ja ne sammutetaan yleensä vain ajallisista poikkeussyistä, kuten lomalla. Myös psykologisilla syillä nähdään olevan vaikutusta laitteen sammuttamiseen, koska se auttaa psykologisessa irtautumisessa työstä. Laitteiden valikoiva käyttö toteutetaan
puolestaan käyttämällä vain tiettyjä laitteita tai määrittelemällä laitteiden käyttötarkoitukset, esimerkiksi erottamalla työn ja yksityiselämän laitteet. Myös saavutettavuutta tietyillä laitteilla voidaan rajoittaa, esimerkiksi vastaamalla vapaa-ajalla työpuheluihin, mutta ei työhön liittyviin sähköposteihin. Kolmas keino hallita rajoja on sähköpostien käsittely. Sähköposteja voi hallita esimerkiksi sillä, että latautuuko ne automaattisesti älypuhelimeen tai sillä, että lukeeko ne vai ei, ja jos lukee niin vastaako vai ei. Myös saapuvia työpuheluita voi hallita vapaa-ajalla sillä, että vastaako niihin aina, valikoiden vai ei ollenkaan. (Sayah 2013.) Rosen (2013) tutkimuksessa tunnistetaan myös vastaavanlainen jako puheluihin vastaamisessa, kun kyse on puolestaan yksityiselämän puheluista työelämässä. Esimerkiksi soittajalla, kuten onko soittaja puoliso vai kaveri ja toimiston sijainnilla, kuten onko oma huone vai työskenteleekö avotoimistossa, havaittiin olevan vaikutusta vastaamiseen. (Rose 2013). Työkavereiden kanssa käydyt puhelut ovat myös mielenkiintoinen asia tässä puheluihin liittyvässä rajojen hallinnassa.
Yksilö vastaa työajalla kollegoiden puheluihin, koska ne liittyvät työasioihin, mutta he saattavat puhua samalla yksityiselämän asioista, joten yksityiselämä vuotaa työelämään. Eli vaikka yksilö ei vastaisi yksityiselämän puheluihin työajalla, yksityiselämä saattaa silti vaikuttaa työpäivään kollegoiden kanssa käytyjen puheluiden kautta. Syy tähän voi olla se, että kollegoiden kanssa käydyt puhelut koetaan yksityiselämän puheluita hyväksyttävämmiksi.
(Hislop & Axtell 2011.) Usea tutkimus on siis tunnistanut, että kännyköiden ja älypuhelimien käyttö on merkittävä keino työ- ja yksityiselämän rajojen hallinnassa. Myös Wajcman ym.
(2008) ovat käsitelleet tutkimuksessaan kännykän käyttöä, mutta todenneet, ettei se lisää rasitusta työn ja yksityiselämän välillä. Kännykkä nähdään tutkimuksessa siis täysin neutraalina tekijänä työn ja yksityiselämän välillä. Tämä on ristiriidassa uudempien tutkimusten kanssa, koska Sayah (2013), Rose (2013) ja Hislop & Axtell (2011) pyrkivät hallitsemaan työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja välineellä, jolla ei Wajcmanin ym. (2008) tutkimuksen mukaan ole vaikutusta näihin rajoihin. Kännykän ja sitä kautta älypuhelimen merkitys työ- ja yksityiselämän rajoihin ja rajojen hallintaan on siis lisääntynyt uudemmissa tutkimuksissa.
IK-teknologian myötä myös sosiaalisen median käyttö töissä on lisääntynyt ja tuonut mukanaan keinoja hallita työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja. Persson & Thunman (2017) tunnistavat tutkimuksessaan kolme tapaa hallita rajoja, kun viestinnän välineenä käytetään Facebookia.
Nämä keinot ovat virtuaalisen tilan hallinta, fyysisten tekijöiden hallinta ja kommunikaation hallinta. Virtuaalisen tilan hallintaa on kolme tapaa: kaksi erillistä käyttäjätiliä, vain yksi käyttäjätili tai yksi käyttäjätili, mutta eri ryhmät työlle ja yksityiselämälle. Fyysisten tekijöiden hallinnalla tarkoitetaan sitä, millä laitteilla yksilö käyttää sosiaalista mediaa työtarkoituksessa
eli käyttääkö vain työkoneella vai myös omalla kännykällä. Kommunikaation hallinnalla vaikutetaan puolestaan siihen, milloin ja missä yksilö lukee tai vastaa sosiaalisen median kautta tulleisiin työviesteihin. Kommunikaation hallintaan tunnistettiin kolme tapaa: yksilö lukee ja vastaa vain töissä, lukee kotona, mutta vastaa töissä tai lukee sekä vastaa myös kotona. (Persson
& Thunman 2017.) Sosiaalisen median tarjoamat rajanhallintakeinot tarjoavat uusia ulottuvuuksia rajanhallinnalle, mutta ne ovat kuitenkin yhteneväisiä muiden IK-teknologian tarjoaminen keinojen kanssa, koska kaikkien tavoitteena on hallita yksilön ajallisia, tilallisia ja psykologisia työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia tarjoaa siis useita käytännön keinoja hallita työ- ja yksityiselämän välistä rajapintaa, mutta usealla muulla tekijällä on myös vaikutusta siihen, miten yksilöt hyödyntävät näitä keinoja.
Näitä tekijöitä kuten sukupuoli ja työn vaativuus, tulen käsittelemään nyt laajemmin.
Sukupolvien välillä on havaittu olevan selviä eroja metodeissa ja mieltymyksissä käyttää informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa työ- ja yksityiselämän rajojen hallinnassa. Nuoret ovat esimerkiksi parhaita hallitsemaan työtä psykologisesti. Myös tasapaino työ- ja yksityiselämän välillä on havaittu olevan nuoremmilla suurempi. (Heager & Lingham 2014.) Tähän voi vaikuttaa se, että vanhempien on todettu ottavan työt kotiin nuoria todennäköisemmin (Nam 2014). Myös Beutell & Witting-Berman (2008) on todennut työn tunkeutumisen kotiin olevan suurempaa suurien ikäluokkinen edustajilla verrattuna muihin sukupolviin. Lisäksi yksilön sukupuolella on havaittu olevan vaikutusta IK-teknologian kautta tapahtuvaan rajojen hallintaan. Esimerkiksi segmentoivilla miehillä on segmentoivia naisia parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino. Integraation puolella vastaavanlaista eroa ei kuitenkaan havaita. (Mellner ym. 2014.) Myös perhetilanne vaikuttaa yksilön työ- ja yksityiselämän rajojen hallintaan. Süßin & Sayahan (2013) tutkimuksen mukaan yksilöt, joilla ei ollut puolisoa tai lapsia erottivat työ- ja yksityiselämän selvästi. Puolestaan ne, joilla oli puoliso tai lapsia eivät tietoisesti erottaneet näitä kahta aluetta toisistaan (Süß & Sayah 2013).
Toisaalta on havaittu, että naisten joustavuus työlle yksityiselämässä vähenee naimisiin menon jälkeen (Nam 2014), mikä on hieman ristiriidassa Süßin & Sayahan (2013) väittämän kanssa, koska joustamattomuus yhdistetään usein työ- ja yksityiselämän erottamiseen eli segmentaatioon. Näiden väittämien lisäksi on havaittu, että perheelliset eivät huomaa työn vaikuttavan suuresti yksityiselämään. (Sayah 2013). Tähän voi olla syynä se, että perheelliset eivät koe tarvetta erottaa työtä ja yksityiselämää toisistaan tai sitten he vain erottavat alueet niin hyvin, ettei vaikutusta huomaa. Sukupolvi, sukupuoli sekä perhetilanne vaikuttavat siis yksilön kykyyn ja haluun hallita rajoja IK-teknologian avulla.
Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi yksilöllisillä tekijöillä, kuten itsekurilla ja asenteilla on havaittu olevan tärkeä merkitys IK-teknologian avulla tapahtuvassa työ- ja yksityiselämän välisten rajojen hallinnassa. Itsekuri on ikään kuin yksilön luonteeseen liittyvä tekijä, joka vaikuttaa kykyyn hallita rajoja. Siitä käytetään myös termiä itsesääntely, joka määritellään kykynä työskennellä itsenäisesti ja organisoida tehokkaasti sekä kykynä asettaa rajoja ja sanoa ei. Nämä tekijät nähdään yleisinä elementteinä yksilön kyvyssä hallita rajojen asettamista sekä niiden säilyttämistä. (Mellner ym. 2014.) Itsekuria voidaan harjoitettaan esimerkiksi jättämällä IK-laitteet kotiin vapaa-ajalla tai lomalla. (Gold & Mustafa 2013.) Itsekurin ja henkilökohtaisen hallinnan ovat havaittu olevan tärkeää erityisesti yksilöillä, jotka yhdistävät eli integroivat työ- ja yksityiselämän toisiinsa (Duxbury ym. 2014). Itsekurin lisäksi yksilön psykologisilla tekijöillä, jotka tukevat ja selkeyttävät tavoitteita, on havaittu olevan tärkeä merkitys rajojen hallinnassa (Mellner ym. 2014). Myös yksilöiden kyvyllä hallita omia ristiriitaisia asenteitaan IK-teknologiaa kohtaan on vaikutusta rajojen hallintaan (Gold & Mustafa 2013). Eli ne yksilöt, jotka suhtautuvat teknologiaan positiivisemmin hyödyntävät IK-teknologian tarjoamia keinoja rajojen hallinnassa enemmän kuin ne, jotka suhtautuvat teknologiaan negatiivisemmin.
Asenteet IK-teknologiaa ja sen käyttöä kohtaan saattavat kuitenkin muuttua ajan kuluessa, riippuen siitä, kuinka hyödyllisiksi ja järkeviksi yksilöt kokevat sen tarjoamat laitteet (Duxbury ym. 2014).
Myös työhön liittyvillä tekijöillä, kuten työn vaativuudella ja siihen samaistumisella on huomattu olevan vaikutusta tapaan hallita työ- ja yksityiselämä välistä rajaa IK-teknologian avulla. Helpompaa työtä tekevät erottavat useammin työ- ja yksityiselämän toisistaan kuin vaativammassa työssä olevat. Vaativampi työ tuo nimittäin mukanaan olosuhteet, jotka
”pakottavat” työn ja yksityiselämän yhdistämiseen, jotta yksilö pystyy hoitamaan kaikki eri elämän alueiden vaatimukset. (Tennakoon ym. 2013.) Myös työrooliin samaistumisella on vaikutusta siihen, miten yksilö hallitsee rajoja IT-teknologian avulla. Korkeasti samaistuneet yksilöt kokevat yleisemmin työn häiritsevän yksityiselämää psykologisesti, joten he pyrkivät rajaamaan työhön liittyvää IK-teknologian käyttöä kotona. (Park & Jex 2011.)
IK-teknologian vaikutukset työ- ja yksityiselämän rajoihin eivät ole vain positiivisia tai negatiivisia, koska yksilöt suhtautuvat vaikutuksiin eri tavoin. Yksilöt pyrkivät kuitenkin hallitsemaan rajoja parhaaksi näkemällään tavalla saavuttaakseen itselleen sopivimman työ- ja yksityiselämän tasapainon. IK-teknologia tarjoaa yksilöille useita keinoja niin ajallisten, tilallisten kuin psykologisten rajojen hallintaan, joiden avulla yksilöt voivat hallita rajojen läpäisykykyä ja joustavuutta itselleen sopivimmilla tavoilla. Moni tekijä, kuten perhe tai työn
vaativuus, vaikuttavat kuitenkin siihen, miten yksilö hyödyntää IK-teknologian tarjoamia keinoja. Rajanhallintatapoja voidaankin siis katsoa olevan yhtä paljon kuin erilaisia yksilöitäkin.
2.6 Oma viitekehys
Erilaiset rajateoriat ovat merkittävä osa työ- ja yksityiselämän välisen rajapinnan tutkimusta.
Ne tarjoavat myös tähän tutkimukseen teoreettisen perustan. Yksilöt siis johtavat ja sovittelevat työ- ja perhe-elämää sekä niiden välillä olevia rajoja saavuttaakseen tasapainon. (Clark 2000).
Työ- ja yksityiselämän välillä on erilaisia rajoja, joiden määrittelyt vaihtelevat tutkimusten välillä. Esimerkiksi Clark (2000) erottelee rajat fyysisiin, ajallisiin ja psykologisiin. Yksilön tulee hallita näitä kaikkia rajojen ulottuvuuksia saavuttaakseen tasapainon. Rajojen ulottuvuudet ovat havaittavissa kontekstista riippumatta, joten voin hyödyntää tätä erittelyä myös tässä tutkimuksessa. Näiden ulottuvuuksien lisäksi rajoja voidaan tarkastella niiden joustavuuden ja läpäisykyvyn avulla. Myös nämä rajojen piirteet ovat tilanteesta riippumattomia. Rajojen hallintaan liittyen Nippert-Engin (1996, 5-6) esittämä integraatio–
segmentaatio -jatkumoajattelu on myös tärkeä perusta omalle tutkimukselleni. Näkemystä on myös hieman kritisoitu joissakin tutkimuksissa (esim. Kossek 2016), joten katsotaan, pystynkö hyödyntämään jatkumoajattelua puhtaasti vai päädynkö kriitikoiden ryhmään.
Työ- ja yksityiselämän rajapinnan lisäksi informaatio- ja kommunikaatioteknologia on toinen tärkeä osa tutkimukseni viitekehystä. IK-teknologia on tuonut perusteellisen muutoksen työhön organisaatioissa (Sayah 2013). Se tarjoaa esimerkiksi uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan viestintään ja näin muuttaa tapaa, jolla kommunikoimme muiden kanssa (Heager & Lingham 2014). IK-teknologian kehityksen myötä myös yritysten sisäinen viestintä on saanut uusia mahdollisuuksia. Sisäisten viestintäkanavien sähköistyttyä niiden valikoima on kasvanut runsaasti. Markkinoille on tullut esimerkiksi erilaisia älypuhelimiin ladattavia sovelluksia, joiden avulla yritys voi hoitaa sisäisen viestinnän. Näiden sovellusten myötä työhön liittyvä viestintä ei rajaudu vain sähköposteihin tai puheluihin vaan koko yrityksen sisäinen viestintä voi olla yksilöllä aina saatavissa. Viestintä on siis toisaalta helposti työntekijöiden ulottuvilla ja siihen on kätevä osallistua, mutta toisaalta se on läsnä joka elämän tilanteessa. Älypuhelimiin ladattavien sovellusten myötä myös itse puhelimien merkitys sisäisessä viestinnässä korostuu. Ihmiset käyttävät siis samaa puhelinta niin työ- kuin yksityiselämän asioiden hoitoon, joten raja työ- ja yksityiselämän välillä voi hämärtyä.
Älypuhelimien on jo muutenkin havaittu häiritsevän työn ja yksityiselämän rajoja erityisesti iltaisin (Derks ym. 2015), joten uudet viestintäkanavat eivät ainakaan helpota tilannetta.
Älypuhelimet tuovatkin siis toisaalta helpon tavan olla yhteydessä toisiin ihmisiin ajasta ja paikasta riippumatta, mutta toisaalta se on selvä uhka työ- ja yksityiselämän välisen rajan tarkkuudelle (Roy 2016).
Myös yksilöiden IK-teknologian työajan ulkopuolinen työhön liittyvä käyttö voi lisääntyä näiden uusien sovellusten kautta. Organisaatiot voivat olettaa työntekijöiden olevan saatavilla myös työajan ulkopuolella, koska työpaikan viestintä on aina mukana. Korkeiden työajan jälkeisten saavutettavuusodotusten ja runsaan työhön liittyvän älypuhelimen käytön onkin todettu liittyvän huonoon psykologiseen irtautumiseen työstä varsinkin niillä yksilöillä jotka hallitsevat työ- ja yksityiselämän välisiä rajoja vain matalalla tasolla (Mellner 2016).
Sovellusten kautta tapahtuva sisäinen viestintä voi mahdollisesti jopa pahentaa tätä vaikutusta ja huonontaa entisestään psykologista irtautumista töistä. Sisäisen viestinnän sovellukset voivat myös painostaa seuraamaan yrityksen uutisia herkeämättä, kuten Sayah (2013) oli todennut tutkimuksessaan, joka käsitteli media-alalla työskenteleviä ihmisiä. Sovelluksen avulla kaikki yrityksen sisäiset uutiset ovat aina saatavilla ja organisaatio saattaakin olettaa työntekijöiden olevan niistä aina perillä, toisaalta osalla työntekijöistä uutisten seuraaminen voi johtua puhtaasta mielenkiinnosta omaan työhönsä, kuten Sayah (2013) mainitsi tutkimuksessaan.
Saavutettavuusodotusten ja uutisten lukemisen lisäksi sovelluksen käyttöön työajan ulkopuolella voi vaikuttaa yksilön uraan liittyvät ajattelutavat. Kunnianhimoiset työntekijät, jotka haluat kehittyä ja edetä urallaan ovat nimittäin todennäköisemmin tavoitettavissa työajan ulkopuolella, kuin vähemmän kunnianhimoiset yksilöt (Boswell ym. 2016). Tämä liittyy myös äsken mainittuun uutisten seurantaan, koska kunnianhimoisemmat työntekijät ovat usein myös kiinnostuneempia yrityksessä tapahtuvista asioista, heille uutisten seuranta vapaa-ajalla voi olla aivan normaalia. Sovellusten mahdollistama työajan ulkopuolinen käyttö voi lisätä myös ristiriitoja työ- ja yksityiselämän välillä. Työajan ulkopuolisen työhön liittyvän IK-teknologian käytön on nimittäin havaittu lisäävän huomattavasti ristiriitoja näiden alueiden välillä. Näiden ristiriitojen on myös huomattu heikentävän työtyytyväisyyttä sekä lisäävän burnoutin mahdollisuutta (Wright ym. 2014). Sisäisen viestinnän sovellusten käyttö voi siis pahimmillaan johtaa työtyytyväisyyden vähenemiseen, mikä ei välttämättä edes käy organisaatiolla mielessä, kun he siirtyvät uuteen kehittyneeseen viestintäkanavaan.
Informaatio- ja kommunikaatioteknologia vaikuttaa siis yksilöiden työ- ja yksityiselämän rajapintaan, mutta toisaalta se tarjoaa myös keinoja hallita näitä rajoja. IK-teknologian kautta
kehittyneet sisäisen viestinnän sovellukset voivat olla apuna rajanhallinnassa, vaikka edellä luettelemani vaikutukset olivatkin pääosin negatiivisia. Näitä vaikutuksia voi siis hillitä erilaisten hallintakeinojen avulla. Sovellukset, niin kuin muukin IK-teknologiakin, tarjoaa keinoja niin ajallisten, tilallisten kuin psykologisten rajojen hallintaan. Yksilöt vaikuttavat ajallisiin rajoihin, esimerkiksi silloin, kun he eivät tee töitä viikonloppuisin (Gold & Mustafa 2013) eli tässä tapauksessa eivät käytä sovelluksia viikonloppuisin. Tilallisiin rajoihin yksilö vaikuttaa, kun hän käyttää sovellusta vain työpaikalla. Psykologiset rajat puolestaan toimivat esimerkiksi silloin, kun yksilö ei käytä sovellusta vapaa-ajallaan ja näin irtautuu psykologisesti töistä. Myös Sayah (2013) esitteli tutkimuksessaan keinoja hallita työn ja yksityiselämän rajapintaa IK-teknologian avulla. Keinot olivat teknologian sulkeminen, sen valikoiva käyttö, sähköpostien käsittely ja saapuvien puheluiden käsittely (Sayah 2013). Näitä keinoja voidaan soveltaa myös sovellusten käyttöön. Teknologian sulkeminen ei suoraan toimi, jos sovellus on ladattuna omaan henkilökohtaiseen älypuhelimeen, koska silloin myös henkilökohtainen viestintä loppuisi. Sovelluksista voi puolestaan kirjautua ulos tai ne voi poistaa puhelimesta kokonaan esimerkiksi loman ajaksi. Valikoivaa käyttöä voidaan puolestaan hyödyntää siinä, että yksilö esimerkiksi vastailee vapaa-ajalla viesteihin, mutta ei kuitenkaan selaile yrityksen uutisia. Sähköpostien ja saapuvien puheluiden käsittelytapoja voidaan hyödyntää sovellusten kautta tulevien viestien käsittelyyn. Yksilö voi esimerkiksi vaikuttaa siihen tuleeko saapuvista viesteistä ilmoitusta tai siihen, että lukeeko viestejä ja jos lukee, niin vastaako niihin vai ei.
Yksilö voi myös valikoivasti vastailla viestin lähettäjästä riippuen. Myös sosiaalisen median tarjoamia rajojen hallintakeinoja voi hyödyntää sovelluksilla tapahtuvassa viestinnässä.
Persson & Thunman (2017) tunnistavat tutkimuksessaan kolme tapaa hallita rajoja: virtuaalisen tilan hallinta, fyysisten tekijöiden hallinta ja kommunikaation hallinta. Sisäisen viestinnän sovellukset ovat usein omia alustojaan, joten henkilökohtainen viestintä ei sekoitu työviestintään ja näin virtuaalinen tila tulee hallituksi kuin itsestään. Fyysisiä tekijöitä yksilö voi hallita sillä, että käyttääkö sovelluksia henkilökohtaisella älypuhelimellaan vai vaan työpaikan tietokoneella. Kommunikaatiota yksilö voi hallita puolestaan kolmella tavalla eli lukee ja vastaa viesteihin vain töissä, lukee ne kotona, mutta vastaa töissä tai lukee sekä vastaa niihin myös kotona (Persson & Thunman 2017). Tätä kolmijakoa voi hyödyntää suoraan myös sovellusten kautta tuleviin yrityksen viesteihin, koska rajojen hallintakeinot muistuttavat äsken mainitsemiani sähköpostien ja puheluiden käsittelykeinoja.
Lisäksi yksilön sukupolvella, sukupuolella ja perhetilanteella on havaittu olevan vaikutusta IK- teknologian avulla tapahtuvassa työ- ja yksityiselämän välisten rajojen hallinnassa.
Sukupolvien välillä on esimerkiksi selviä eroja metodeissa ja mieltymyksissä käyttää informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa (Heager & Lingham 2014) eli tässä tapauksessa sisäisen viestinnän sovelluksia, työ- ja yksityiselämän rajojen hallinnassa. Sukupuolierot voi havaita puolestaan esimerkiksi siinä, että segmentoivilla miehillä on segmentoivia naisia parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino (Mellner ym. 2014). Myös perhetilanne, eli onko puolisoa tai lapsia vai ei, vaikuttaa yksilön haluun erottaa työ- ja yksityiselämä toisistaan (Süß
& Sayah 2013). Sukupuoli ja perhetilanne vaikuttavat siis yksilön halukkuuteen hyödyntää sisäisen viestinnän sovelluksia rajojen hallinnassa. Myös yksilöön liittyvillä tekijöillä kuten itsekurilla ja asenteille on vaikutusta IK-teknologian avulla tapahtuvassa rajojen hallinnassa (Mellner ym. 2014; Gold & Mustafa 2013), joten vaikutukset ilmenevät myös sovelluksia tarkastellessa. Itsekuri ilmenee esimerkiksi silloin, kun yksilö poistaa sovelluksen kännykästään loman ajaksi. Asenteet vaikuttavat puolestaan sen kautta, kuinka yksilö suhtautuu sovellukseen eli jos hän suhtautuu siihen positiivisesti, hän usein hyödyntää sitä rajojen hallinnassa ja päinvastoin. Lisäksi työhön liittyvillä tekijöillä, kuten työn vaativuudella ja siihen samaistumisella huomattiin olevan vaikutusta tapaan hallita työ- ja yksityiselämä välistä rajaa IK-teknologian avulla. Helpompaa työtä tekevät erottavat useammin työn ja yksityiselämän toisistaan kuin vaativammassa työssä olevat (Tennakoon ym. 2013). Korkeasti samaistuneet yksilöt kokevat yleisemmin työn häiritsevän yksityiselämää psykologisesti, joten he pyrkivät rajaamaan työhön liittyvän IK-teknologian käyttöä kotona. (Park & Jex 2011.) Nämä kaikki tekijät ovat suoraan yhteydessä siihen, kuinka yksilöt hyödyntävät sisäisen viestinnän sovelluksia työ- ja yksityiselämän välisten rajojen hallinnassa.
Informaatio- ja kommunikaatioteknologialla ja sitä kautta luoduilla uusilla sisäisen viestinnän kanavilla on siis vaikutusta työ- ja yksityiselämän rajapintaan sekä sen hallintaan. Tätä olen ilmentänyt kuvaamalla tutkimukseni viitekehyksen alla olevalla kuvioilla (ks. kuvio 1). Kuvion avulla havainnollistan, kuinka aiempien tutkimusten näkemykset kietoutuvat yhteen luoden vaikutusketjuja.
