Isänsä poika. Matti Tarkkasen kirkollis-yhteiskunnallisen ajattelun muotoutuminen 1875–1898.

ISÄNSÄ POIKA

Matti Tarkkasen kirkollis-yhteiskunnallisen ajattelun muotoutuminen 1875–1898

Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia

Pro gradu -tutkielma, toukokuu 2021 Kirkkohistoria

Timo Mustonen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School Teologian osasto Tekijät – Author

Timo Mustonen Työn nimi – Title

Isänsä poika. Matti Tarkkasen kirkollis-yhteiskunnallisen ajattelun muotoutuminen 1875–1898.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages Kirkkohistoria Pro gradu -tutkielma X 31.5.2021 91 s.

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma

Tiivistelmä – Abstract

Tämä tutkimus käsittelee Matti Tarkkasen kirkollis-yhteiskunnallisen ajattelun muotoutumista 1875–1898. Tutkimus pe- rustuu moniin arkistolähteisiin, asiakirjoihin, artikkeleihin ja kirjoihin, joita kirjoittivat Matti Tarkkanen ja hänen sukulai- sensa.

Matti Tarkkanen (1862–1938) syntyi Laihialla, Suomessa. Hänen isänsä Antti Tarkkanen (1838–1912) oli maanviljelijä, opettaja ja saarnaaja. Isä oli myös herätysliikemies ja Suomen vapaakirkollisen liikkeen jäsen. Matti Tarkkanen opiskeli kahdeksanvuotisessa Vaasan ruotsinkielisessä lyseossa, missä hän oppi puhumaan ruotsia. Hänestä tuli kuitenkin Vaasan vuosinaan fennomaani, suomalaisen nationalismin kannattaja. Hän oli mukana perustamassa yhtä Suomen ensimmäisistä nuorisoseuroista.

Matti Tarkkanen opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa 1882–1887 ja liittyi suomalaiseen raittiusliikkeeseen. Hänestä tuli luterilainen pappi vuonna 1887. Hän palveli aluksi Tammelan seurakunnassa 1887–1890. Vuonna 1889 hän avioitui Sigrid von Pfalerin kanssa. Vuosina 1890–1893 pariskunta asui San Franciscossa, missä Matti Tarkkanen työskenteli Suomen Merimieslähetysseuran pappina. San Franciscon vuosinaan Tarkkasesta tuli kiivas sekularisaation vastustaja. Hän vaati Suomen luterilaiselle kirkolle enemmän vapautta ja vahvempaa itsehallintoa.

Matti Tarkkanen oli konservatiivinen ajattelija ja teologi, biblisisti, joka sai vaikutteita suomalaisilta herätysliikkeiltä, saksa- laisesta pietismistä ja angloamerikkalaisesta evankelikaalisuudesta. Monet ovat ajatelleet, että Tarkkanen oli beckiläisen koulukunnan edustaja, koska hänen professorinsa Gustaf Johansson oli johtava beckiläisyyden edustaja Suomessa. Tämä tutkimus osoittaa kuitenkin, että Gustaf Johanssonin tärkeyttä on liioiteltu. Matti Tarkkanen oppi biblisistiset näkemyk- sensä isältään Antti Tarkkaselta, joka oli Matti Tarkkasen ajattelutavan pääasiallinen vaikute.

Avainsanat – Keywords

Luterilainen kirkko, herätysliikkeet, beckiläisyys, vapaakirkko, teologia, raittiusliike

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Theology Tekijät – Author

Timo Mustonen Työn nimi – Title

His father’s son. The formation of Matti Tarkkanen’s ecclesiastical and societal thinking in 1875–1898.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Church history Pro gradu -tutkielma X 31.5.2021 91 p.

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma

Tiivistelmä – Abstract

This study examines the formation of Matti Tarkkanen’s ecclesiastical and societal thinking in 1875–1898. The study is based on various archival sources, documents, articles and books written by Matti Tarkkanen and his relatives.

Matti Tarkkanen (1862–1938) was born in Laihia, Finland. He was a son of Antti Tarkkanen (1838–1912) who was a farmer, teacher and preacher. His father was also a revivalist and a member of the Free Evangelical Church movement.

Matti Tarkkanen studied at an eight-year grammar school in Vaasa, where he learned to speak Swedish. However, during those years in Vaasa Tarkkanen became a Fennoman, a supporter of Finnish nationalism. He was a co-founder of one of the first youth associations in Finland.

Matti Tarkkanen studied theology at Helsinki University in 1882–1887 and joined the Finnish temperance movement. He became a Lutheran priest in 1887. At first he served in Tammela parish in 1887–1890. In 1889 he married Sigrid von Pfa- ler. In 1890–1893 the couple lived in San Francisco where Matti Tarkkanen worked as a chaplain for the Finnish Sea- men’s Mission. During those years in San Francisco Tarkkanen became a fiery opponent of secularization. He insisted more freedom and stronger self-government for the Finnish Lutheran Church.

Matti Tarkkanen was a conservative thinker and theologian, a biblicist, who was influenced by Finnish revival move- ments, German Pietism and Anglo-American Evangelicalism. Many have thought that Tarkkanen was a representative of the Beckian school, because his professor Gustaf Johansson was the leading representative of Beckianism in Finland.

However, this study shows that the importance of Gustaf Johansson has been exaggerated. Matti Tarkkanen learned his biblicist views from his father Antti Tarkkanen who was the main influence on Matti Tarkkanen’s way of thinking.

Avainsanat – Keywords

The Lutheran Church, revival movements, Beckianism, Free Evangelical Church, theology, temperance movement

1

Sisällys

Tutkimustehtävä 3

I Johdanto 8

1. Vanhemmat ja varhaislapsuus 8

II Opiskeluvuodet Vaasan ruotsinkielisessä lyseossa 1875–1882 19 1. ”Omnia Pro Patria” – lukiolaisen vihkiytyminen fennomanian

aatteelle 19

2. Suupohjan fennomaaniveljekset ja nuorisoseuraliikkeen synty 25

III Teologian opinnot Helsingin yliopistossa 1882–1887 34 1. Liittyminen ehdottoman raittiuden liikkeeseen 34 2. Teologisia vaikutteita: evankelikaalisuus, pietismi ja

vapaakirkollisuus 39

3. Ehtoollispakko ja siviiliavioliitto 53

4. Allianssiliike ja yhteiskristillisyys 57

5. Yhteiskunnallisia kannanottoja: realismi, naiskysymys ja

säätyvaltiopäivät 60

IV Pappisuran varhaisvaiheet 1887–1898 65

1. Ensimmäinen pappisvirka Tammelassa 65

2. Avioliitto Sigrid von Pfalerin kanssa 68

3. Merimiespappina San Franciscossa 71

4. Siirtolaisuuden kritiikkiä 74

5. Tavoitteena valtionholhouksesta vapaa kirkko 75

V Johtopäätökset 81

2

Lyhenteet 85

Lähteet ja kirjallisuus 86

3

TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Yleensä ovat Beck’in teokset suuresti vaikuttaneet käsitykseeni kirkon olennosta ja tehtävästä, mikä täten kiitollisuudella tunnustetaan.¹

Harvemmin kenenkään suomalaisen teologin kohdalla on takerruttu yksittäisen alaviit- teen kommenttiin vastaavalla tavalla kuin Matti Tarkkasen (1862–1938) tapauksessa.

Kyse on yllälainatusta kommentista Tarkkasen Sosialinen kysymys Raamatun valossa - teoksen (1912) alaviitteessä. Kommentilla on perusteltu Tarkkasen lukeutumista becki- läisen² aatesuunnan teologeihin, mutta itse asiassa huomautus on tällöin esitetty irrallaan asiayhteydestään.³ Tarkkanen nimittäin otti kantaa kirkon ja valtion välisiin suhteisiin kyseisessä kohdassa synodaaliväitöskirjassaan. Hän arvosteli jyrkästi valtion puuttu- mista kirkon sisäisiin asioihin, mutta huomautti samalla, ettei kirkko ollut itse ymmärtä- nyt säilyttää itsenäisyyttään, vaan oli muuttunut valtiolliseksi toimielimeksi ja saattanut palveluvirkansa valtiolliseksi viraksi, jolle oli asetettu seurakuntaelämälle täysin vieraita, jopa häiritseviä tehtäviä. Tarkkanen pelkäsi kirkon ajautuvan lopulta sosialistien käsiin ja muuttuvan evankeliumille uskottomaksi. Hän pehmensi kritiikkiään viittaamalla Jo- hann Tobias Beckiin (1804–1878), jonka mukaan valtiota ei voinut olla olemassa ilman uskontoa. Siksi Tarkkasen mukaan yksi kirkon tehtävistä oli kasvattaa valtiolle kelvolli- sia, lainkuuliaisia kansalaisia.⁴ Kuitenkin Tarkkanen tuli esittäneeksi jopa kirkon ja val- tion erottamista toisistaan, mitä ei voida pitää järin beckiläisenä näkemyksenä.⁵

Kokonaan toinen seikka on se, ettei kommentin tulkitsijoille ole juolahta- nut mieleen Tarkkasen ilmeinen halu miellyttää tutkielmansa arvioijana toiminutta Sa- vonlinnan piispaa, Otto Immanuel Collianderia (1848–1924), joka oli maan johtavia

1 Tarkkanen 1912, 146.

2 Beckiläisyyden keskeisiin opinkohtiin kuului käsitys Raamatusta Jumalan erehtymättömänä ilmoituk- sena. Beckin mukaan Jumala oli tunnettavissa vain Raamatun ilmoituksen kautta. Raamattu oli ainoa kris- tillisen totuuden lähde ja normi ja kaiken teologian perusta. Raamatun ymmärtäminen edellytti uskon hen- keä, joka johdatti sisäiseen yhteyteen Jumalan sanan kanssa. Beckiläisyyteen kuului myös oppi Jumalan ikuisesta maailmansuunnitelmasta. Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma, jonka keskuksena oli Kristus, toteutui lopullisesti eskatologiassa. Ihmisen joutuminen kosketukseen Jumalan valtakunnan kanssa johti myös ihmisen eettiseen uudistumiseen. Vanhurskauttaminen ei ollut vain ulkonainen toimi, vaan merkitsi samalla ihmisen vanhurskaaksi tekemistä. Jumalan ylimaallinen vanhurskaus asettui ihmiseen ja synnytti hänessä uskon kuuliaisuuden, mikä johti myös eettiseen muutokseen. Ks. Murtorinne 1986, 135–136.

3 Esimerkiksi Pöyhönen 1966, 78; Veikkola 1980, 238.

4 Tarkkanen 1912, 144–148.

5 Collianderilla itsellään oli ollut suunnitelma kirkon itsenäistämiseksi suurlakon jälkeen vuonna 1905.

Kuten Kalevi Toiviainen osuvasti huomauttaa, tämä Collianderin välivaiheeksi jäänyt ehdotus paljasti tä- män tuolloin luopuneen beckiläis-vanhaluterilaisesta käsityksestään, jonka mukaan kirkko ja valtio muo- dostivat elimellisen kokonaisuuden. Toiviainen 2005, 144–147.

4

beckiläisen aatesuunnan edustajia. Raamatullisista lähtökohdistaan huolimatta Tarkka- sen synodaaliväitöstä ei voida pitää erityisen beckiläisenä. Tutkielman lähdekirjallisuus koostuu lähinnä angloamerikkalaisista ja saksalaisista sosiaalista evankeliumia ja kristil- listä työväenliikettä käsittelevistä teoksista.⁶ Tarkkasen näkemykset edustavat pitkälti angloamerikkalaisen sosiaalisen evankeliumin ja yhdistyskristillisyyden ihanteita, jotka olivat beckiläiselle aatesuunnalle vieraita.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Matti Tarkkasen kirkollis-yh- teiskunnallisen ajattelun muotoutumista vuosina 1875–1898. Tässä tapauksessa kirkolli- sia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä on vaikea erottaa toisistaan, sillä Tarkkasen ajatte- lussa ne kietoutuvat läheisesti yhteen. Tutkimus alkaa Matti Tarkkasen lukiovuosista Vaasan ruotsinkielisessä lyseossa ja päättyy hänen siirtymiseensä Merimieslähetysseu- ran sihteeriksi – tutkimus käsittelee siis aikaa ennen hänen varsinaista elämäntyötään lähetysjohtajana. Pohjimmiltaan kyseessä on läpileikkaus Tarkkasen reaktiosta moderni- saatioon ja sekularisaatioon. Niinpä tutkimuksen alakysymyksiä ovatkin Tarkkasen suh- tautuminen raittiusliikkeeseen, naisemansipaatioon, kirkon asemaan muuttuvassa yhteis- kunnassa, herätysliikkeisiin, työväenliikkeeseen ja sosiaaliseen kysymykseen, kirkon ja valtion suhteisiin, uskonnonvapauskysymykseen ja moderniin teologiaan. Tutkimus ei käsittele yksityiskohtaisesti Tarkkasen toimintaa seurakuntapappina, sillä aiheesta on jo tutkimusta – aivan kuten on myös tutkittu hänen toimintaansa lähetysjohtajana. Kyseessä on nimenomaan Tarkkasen aatemaailman hahmottaminen – sen sisällön, perusteiden, vaikutteiden ja muotoutumisen tarkastelu.

Lähdemateriaali koostuu laajasta ja monipuolisesta palapelistä. Arkistoläh- teiden osalta tukeudun ensinnäkin Suomen Lähetysseuran arkistoon sisältyvään Matti Tarkkasen kokoelmaan, joka sisältää muun muassa kirjeenvaihtoa, saarnoja, käsikirjoi- tuksia, muistiinpanoja, biografista aineistoa, Tarkkasta koskevia kirjoituksia, valokuvia ja lehtileikkeitä. Toinen keskeinen arkistokokonaisuus on Helsingin yliopiston juma- luusopillisen tiedekuntayhdistyksen arkisto, joka sisältää teologian ylioppilaiden viikko- kokousten pöytäkirjat ja Kyyhkyinen -lehden numerot Tarkkasen opiskeluajalta. Lisäksi hyödynnän Matti Tarkkasen kirjallista tuotantoa, kuten Raamattu ja raittiuskysymys (1886) ja Siirtolaisuudesta (1896). Käytän myös lähteinä Tarkkasen kirjoituksia ja häntä koskevia kirjoituksia aikakaus- ja sanomalehdissä, muun muassa Vartijassa ja Vaasan Lehdessä. Mielenkiintoisen aineiston muodostavat lisäksi pappeinkokousten pöytäkirjat.

6 Tarkkanen 1912, 188–191.

5

Tutkimukselle on paikkansa, sillä Tarkkasesta ei edelleenkään ole ole- massa laajaa elämäkerrallista kuvausta – etenkin hänen nuoruus- ja opiskeluvuosiensa kehitysvaiheet ovat olleet tähän saakka lähinnä arvailujen varassa. Nimenomaan tätä aukkoa käsillä olevassa tutkimuksessa ryhdytään paikkaamaan.

Tarkkasen elämänvaiheita on käsitelty pääpiirteittäin Lähetysseuraa edus- taneiden U. Paunun ja K. A. Saarilahden laatimissa muistokirjoituksissa. Jo tyylilajinsa puolesta ne eivät täytä kriittisen historiantutkimuksen vaatimuksia. Sittemmin Paunu kir- joitti myös Tarkkasen lyhyen elämäkerran Suomen kirkon paimenten elämäkerrastoon.⁷ Paunun ja Saarilahden esitysten perimmäisenä ongelmana on se, että ne perustuvat lähinnä Sigrid Tarkkasen julkaisemattomaan käsikirjoitukseen Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä.⁸ Sigrid Tarkkanen kuvasi aviomiehensä pyhi- mykseksi, joka syntymästään saakka oli valittu suureen elämäntehtäväänsä Herralle py- hitettynä esikoisena. Puolison esityksessä Matin mutkikkaat elämänvaiheet suoristuvat, kriisit ja vastoinkäymiset ratkeavat kuin itsestään ja Matin omaperäisen ajattelun vaiheit- tainen muotoutuminen jää turhan vähälle huomiolle. Esitystä värittävät kirjoittajan omat asenteet ja tendenssit. Paunun ja Saarilahden kautta tämä yksinkertaistava ja kritiikitön näkemys on välittynyt käytännössä kaikkeen Matti Tarkkasta käsittelevään kirjallisuu- teen, myös opinnäytetöihin. Niinpä Tarkkanen nähdään erehtymättömänä periaatteen miehenä, joka ei juuri koskaan tehnyt virheitä tai muuttanut suunnitelmiaan. Arkistoläh- teiden ja Tarkkasen omien kirjallisten tuotosten kautta hänestä välittyy kuitenkin särmik- käämpi ja ristiriitaisempi kuva. Jääräpäinen ja tulisieluinen pohjalainen luonne johtivat hänet toistuvasti konflikteihin ja sanaharkkoihin. Hänellä oli myös taipumus ajelehtia työtehtävästä toiseen. Elämänura oli kaikkea muuta kuin pitkäjänteisen suunnitelmalli- suuden tulosta.

Käsitys Matti Tarkkasesta beckiläisen suunnan teologina perustuu pitkälti Sakari Pöyhösen pro gradu -tutkielmaan Matti Tarkkasen kristinuskonkäsitys (1966).

Kyseessä on systemaattisen teologian alaan lukeutuva opinnäytetyö, jossa on käytetty lähteinä myös arkistolähteitä, esimerkiksi Tarkkasen saarnojen käsikirjoituksia. Syste- maatikkona Pöyhönen ei ole kuitenkaan kyennyt liittämään Tarkkasen ajattelua laajem- paan historialliseen kontekstiin – aikakautensa aatteellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnalli- siin yhteyksiinsä.

7 TA 1938, 112120; Vja 1938, 65–71; Paunu 1947, 623–637.

8 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä. Päiväämättömän käsikirjoituksen laatija on käsialan perusteella Sigrid Tarkkanen.

6

Pöyhösen tutkielman keskeinen ongelma on se, että hän on järjestelmälli- sesti tulkinnut Tarkkasen fundamentalistisen raamattukäsityksen ja eskatologian nouse- van nimenomaan beckiläis-johanssonilaisen teologian pohjalta miettimättä lainkaan vaihtoehtoisia selitysmalleja. Toisaalta hän ei ole kyennyt selittämään niitä Matti Tark- kasen ajattelun ja toiminnan lukuisia piirteitä, jotka erottavat Tarkkasen sekä Beckistä että yliopistoaikaisesta opettajastaan Gustaf Johanssonista (1844–1930). Pöyhösellä on kirjallisuusluettelossaan kattava kokoelma Johann Tobias Beckin tuotantoa, mutta hän ei kykene osoittamaan, missä määrin Tarkkanen edes tunsi kyseiset teokset ja käyttikö hän niitä aktiivisesti. Vaikka Pöyhönen on käynyt läpi Tarkkasen säilyneet saarnakäsikirjoi- tukset, jostain täysin käsittämättömästä syystä hän ei mainitse saarnojen lähteitä. Vielä opiskeluaikanaan ja uransa alkuvaiheessa Tarkkanen nimittäin merkitsi osaan saarnoista käyttämänsä lähdeteokset. Kenties syynä saarnatekstien lähteiden sivuuttamiseen voisi olla se, etteivät Tarkkasen hyödyntämät teokset välttämättä tue Pöyhösen argumentoin- tia.

Matti Tarkkasen kirkollis-yhteiskunnallisen ajattelun muotoutumista ei ole kirkkohistoriassa liiemmin tutkittu. Väitöskirjassaan Nuorkirkollisen suuntauksen muo- toutuminen Suomen kirkossa suurlakosta 1905 ensimmäisiin kirkkopäiviin 1918 (1980) Juhani Veikkola esittää Tarkkasen synodaaliväitöskirjan Sosialinen kysymys Raamatun valossa toimineen merkittävänä herättäjänä ja luoneen kirkon yhteiskunnallisen tehtävän ymmärtämiselle tukevan raamatullisen pohjan. Veikkolan mukaan Tarkkanen kritisoi sy- nodaaliväitöskirjassaan ”kapitalistista riistojärjestelmää”, piti oikeutettuna työväen jär- jestäytymistä etujensa puolustamiseksi ammattiyhdistysliikkeen ja osuustoiminnan kei- noin ja korosti kristittyjen velvollisuutta toimia työväenliikkeen synnyttäneiden yhteis- kunnallisten epäkohtien poistamiseksi. Tarkkanen sai maineen työväenaatteen ymmärtä- jänä, vaikka katsoikin sosialismin olevan perusteiltaan ateistista.⁹

Kirsti Kena on sivunnut aihetta lyhyesti väitöskirjassaan Kirkon aseman ja asenteiden muotoutuminen itsenäistyneessä Suomessa 1918–1922 (1979). Kenan mu- kaan Tarkkanen tahtoi beckiläiseen tapaan pitää erillään Kristuksen seurakunnan eli us- kovien yhteyden (”pyhin”) ja kirkkolaitoksen, johon uskovien ohella kuului suuri ei-us- kovien joukko (”esikartano”). Kirkon tehtävänä oli johdattaa jäseniään ”esikartanosta si- sälle pyhään ja pyhimpään”. Samalla oli kuitenkin varottava, ettei ”esikartano” päässyt vaikuttamaan ”pyhimpään”. Vallankumousajan tapahtumat olivat paljastaneet kirkon

9 Veikkola 1980, 238–241, 259.

7

jäsenten suuren joukkoluopumuksen. Kenan mukaan Tarkkanen piti vaarallisena, mikäli määräysvalta kirkon asioihin annettaisiin sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla kirkkoon vihamielisesti suhtautuville. Tarkkanen ehdotti hallintovallan siirtämistä kir- kossa ”kirkon ystävien” käsiin. Kena tulkitsee silti, että Tarkkanen vastusti kirkon ja val- tion täydellistä erottamista toisistaan.¹⁰

Kena ei väitöstutkimuksessaan pohdi, missä määrin Tarkkasen näkemyk- siin vaikutti sisällissota, missä määrin näkemykset olivat jatkoa Tarkkasen sotaa edeltä- välle ajattelulle ja missä määrin kannanottoja nuorkirkollisen suuntauksen edustajien nä- kemyksiin – ennen kaikkea modernin raamattukäsityksen omaksuneiden nuoremman polven teologien näkemyksiin. Kena olettaa lähinnä Pöyhöseen tukeutuen Tarkkasen beckiläiseksi teologiksi ja pyrkii selittämään hänen näkemyksiään pelkästään beckiläis- johanssonilaisen raamattuteologian pohjalta.

Tarkkasta koskeva tutkimus on painottunut Tarkkasen työhön Suomen Me- rimieslähetysseuran ja Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Näistä tutkimuksista mai- nittakoon Erkki Kansanahon Kirkko ja merenkulkijat: Sata vuotta Suomen Merimieslä- hetysseuran työtä (1983) ja Toivo Saarilahden Kriisien kautta kasvuun: Suomen Lähe- tysseuran toiminta kotimaassa 1914–1938 (1999). Sakari Pöyhösen pro gradu -tutkiel- man lisäksi Tarkkasen teologisia käsityksiä ja elämäntyötä on käsitelty eräissä muissakin opinnäytetöissä. Esko Kähkönen on tutkinut Tarkkasen aikakautta Suomen Lähetysseu- ran johdossa pro gradu -tutkielmassaan Ulkomaiset vaikutteet Suomen Lähetysseurassa Matti Tarkkasen johtajuuskaudella 1914–1934 (1985). Hannu Jorma Haikosen pro gradu -tutkielma Taipalsaaren kirkkoherra Matti Tarkkanen kirkollisena vaikuttajana 1906–

1914 (2005) keskittyy Tarkkasen paikallistason toimintaan Taipalsaaren kirkkoherrana ja Savonlinnan tuomiokapitulin asessorina. Haikosen suppeahko työ käsittelee Tarkka- sen toimintaa valtakunnallisena kirkollisena vaikuttajana sangen pintapuolisesti.

10 Kena 1979, 147–149.

8 I JOHDANTO

1. Vanhemmat ja varhaislapsuus

Matti Tarkkasen vanhemmat olivat Antti Mikonpoika Tarkkanen (1838–1912) ja Maria Kestikievari (1839–1926) Laihian Jokikylästä. Vaikka kylältä oli matkaa Laihian kir- kolle kaksi peninkulmaa, Jokikylä ei varsinaisesti ollut mitään syrjäseutua, vaan siellä asui suhteellisen valistunutta ja yritteliästä talonpoikaistoa. Antin isä oli talollinen Mikko Tarkkanen (1799–1867), jonka naapuritalossa asui samanniminen sukulaismies. Laihian rippikirjojen mukaan molemmat Mikko Tarkkaset perheineen asuttivat Jokikylän tilaa numero 1, kun taas tila numero 2 oli Kestikievarin suvun hallussa. Rippikirjoista ilmenee hyvin aikakauden väestöräjähdys Etelä-Pohjanmaalla. Molemmilla suurtiloilla asui usei- den perhekuntien verran Tarkkasten ja Kestikievareitten sukua.¹¹

Valistunut naapuritalon isäntä, lautamies Mikko Tarkkanen (1817–1867), tunnettiin hyvänä kirjurina. Hän opetti nuorelle Antille vielä tuolloin harvinaiset luku-, kirjoitus- ja laskutaidot. Todennäköisesti myös Maria Kestikievari sai oppinsa Mikolta.

Lautamiehen tytär Liisa Tarkkanen kuului Antin ja Marian lapsuuden toveripiiriin, sa- moin Liisa Kestikievari, Marian isosisko. Lautamies oli ahkera sanomalehtien tilaaja, joka antoi naapurinpojan lukea lehtiään. Täytettyään 16 vuotta nuorukainen ryhtyi itsekin tilaamaan lehtiä; hän tilasi muun muassa Suomettaren ja sittemmin uskoon tultuaan myös Suomen Lähetyssanomat. Jokikylän nuoret omaksuivat jo varhain kansallisuusaatteen suomenkielisen sanomalehdistön välityksellä.¹²

Sanomalehtien lisäksi jokikyläläiset lukivat verrattain ahkerasti kirjoja.

Laihian ensimmäisen kirjaston perusti kirkkoherra Herman Magnus Inberg vuonna 1858.

Seuraavan vuosikymmenen alussa lautamies Mikko Tarkkanen perusti Jokikylälle yksi- tyisen kirjaston, jonka teokset olivat kyläläisten käytettävissä. Antti ja Maria ystävineen lukivat käytännössä kaiken Laihialla tuolloin saatavilla olleen suomenkielisen kirjalli- suuden – etenkin hartauskirjat tulivat heille tutuiksi.¹³

11 KA Laihian rippikirja 1837–43 s. 261–267 Mk 130; Rapila 1960, 84–85.

12 KA Laihian rippikirja 1837–43 s. 261, 263 ja 267 Mk 130; KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; Rapila 1960, 85.

13 Rapila 1960, 86–87, 143; Numminen 2011, 60.

9

Jokikylän nuoret saivat teini-iässä vahvoja vaikutteita Pohjanmaalla vielä 1850-luvulla vaikuttaneesta herännäisyydestä. Antti tuli herätykseen rippikoulun aikoi- hin. Noin 15 vuoden vanhana hän kuuli luettavan ääneen ruotsalaisen pietistin Peter Jons- son Toppin teosta Huutavan ääni korvessa lunastetuille sieluille, päästäksensä pois per- keleen pauloista, joissa kääntymättömät ihmiset ovat. Tämä Aleksis Kiven ”hirvittäväksi kirjaksi” kuvailema teos teki suuremman vaikutuksen pohjalaisnuorukaiseen kuin Juko- lan veljeksiin. Laihian seurakunnan rippilasten luettelosta selviää, että Antti laskettiin ehtoolliselle ensimmäisen kerran 16-vuotiaana kesällä 1855. Samalla kirkkoherra Inber- gistä tuli hänelle hyvä tuttu. Maria puolestaan kävi rippikoulun seuraavana vuonna yh- dessä Liisa Tarkkasen kanssa. Sekä Antti että Maria suoriutuivat erinomaisesti, sillä rip- pilasten luetteloiden mukaan he olivat priimuksia, jotka palkittiin Uudella testamen- tilla.¹⁴ Kun kirjat olivat perin harvinaisia ja kallisarvoisia tuohon aikaan, kyseessä oli epäilemättä merkittävä tunnustus. Matti Tarkkasen vanhemmat olivat siis poikkeukselli- sen lahjakkaita Laihian talonpoikaisnuorison edustajia.

”Maailma” oli kuitenkin vielä pitkään Antti Tarkkaselle liian rakas. Syn- nintunnon ja armonikävän yhä voimistuessa hän ryhtyi käymään jalkaisin naapuripitä- jissä saakka kuulemassa heränneiden pappien saarnoja. Hän kävi vuosikausia kirkoissa ja heränneitten seuroissa löytämättä rauhaa sielulleen. Hän pääsi lopulta sisäiseen var- muuteen Isonkyrön kirkkoherran Lars Stenbäckin (1811–1870) vaikutuksesta. Myös Ma- ria Kestikievari ja Liisa Tarkkanen tekivät pitkiä kirkkomatkoja naapuripitäjiin nousten usein jo aamuneljältä ennättääkseen jumalanpalvelukseen. Tämä jokikyläläisten toiminta ei ollut mitenkään eriskummallista. Jokikylältä oli esimerkiksi Isonkyrön ja Jurvan kir- koille käytännössä yhtä pitkä matka kuin Laihian kirkolle. Todennäköisesti Maria ja Liisa kuuluivat Antin kanssa samaan seurueeseen näillä retkillään. Vapaa-ajallaan nuoret naiset lauloivat Siionin virsiä ja lukivat pietististä hartauskirjallisuutta, esimerkiksi Jo- hann Arndtia.¹⁵

Palatessaan Isonkyrön kirkolta loppiaisen jälkeisenä päivänä vuonna 1860 Antti Tarkkanen koki lopulta saavuttaneensa täyden ymmärryksen Kristuksen pelastus- työstä. Aivan erityisen vaikutuksen häneen olivat tehneet Jeremian kirjan sanat: ”Minä olen sinua rakastanut ijankaikkisella rakkaudella, sentähden minä olen vetänyt sinua

14 KA Laihian rippilasten luettelot 1855–1856 Mk 149; KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; Pohjalainen 274/25.11.1912, Muistosanoja Antti Tarkkasesta; Rapila 1960, 90.

15 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; Pohjalainen 274/25.11.1912, Muistosanoja Antti Tarkkasesta; Rapila 1960, 86.

10

puoleeni sulasta armosta.” Kun kirkkoherra Inberg järjesti Laihian pyhäkoulutoiminnan heti seuraavana vuonna, Jokikylä sai Antti Tarkkasesta tunnollisen pyhäkoulunopetta- jan.¹⁶

Lähteet eivät kuitenkaan kerro, kenen tai keiden saarnoja Jokikylän nuoret kävivät kuulemassa. Vuodesta 1858 lähtien Stenbäck oli sairautensa vuoksi niin heikko- kuntoinen, että hän keskittyi lähinnä virastoasioiden hoitoon saarnaamisen jäädessä tois- ten pappien tehtäväksi.¹⁷ Todennäköisesti Antti Tarkkanen vieraili Stenbäckin luona kes- kustellakseen hänen kanssaan uskonasioista.

On mahdollista, että eräs Antti Tarkkaseen vaikuttaneista papeista oli Frans Oskar Durchman, joka toimi Isonkyrön pitäjänapulaisena vuosina 1842–1858.

Durchman oli yksi Kalajoen käräjillä tuomituista herännäispapeista. Hänet muistetaan myös Lutherin kirkkopostillan suomentajana yhdessä A. W. Ingmanin kanssa. Vielä to- dennäköisempi ehdokas on Oskar Vilhelm Forsman, joka vaikutti Jurvan kappalaisena vuosina 1856–1865. Hän oli Etelä-Pohjanmaan suosituimpia herännäispappeja. Sittem- min hänestä tuli Jurvan ensimmäinen kirkkoherra ja Stenbäckin kuoltua Isonkyrön kirk- koherra. Forsman oli myös piispa Juho Koskimiehen isä.¹⁸

Jokikylän nuoret saivat todennäköisesti vaikutteita myös Jakob Cederber- giltä, joka toimi kappalaisen apulaisena Laihialla vuosina 1855–1859 ja Isonkyrön kirk- koherran apulaisena vuosina 1859–1866. Hänet tunnettiin innokkaana koulumiehenä.

Lukuvuonna 1855–1856 hän piti koulua Perälän kylällä, lähellä Laihian kirkonkylää, kä- sitellen myöhemmän kansakoulukurssin pääkohtia. Laihian eri kylistä tulleet oppilaat saivat häneltä opetusta uskonnossa, sisäluvussa, kirjoituksessa ja laskutaidossa 5–6 tun- tia päivässä. Koulu jäi lyhytaikaiseksi, mutta sen oppilaista tuli sittemmin kiertokoulun- opettajia ja kunnan pitkäaikaisia luottamus- ja johtomiehiä. Vaikka jokikyläläisillä ei ol- lut mahdollisuutta osallistua tähän edistykselliseen kouluun pitkän matkan vuoksi, Ce- derberg tuli heille varmasti tutuksi muista yhteyksistä. Hänen siirtymisensä Isoonkyröön voisi osittain selittää nuorten retkiä tähän naapuripitäjään. Sattumaa tai ei, kun Antti ja

16 Sigrid Tarkkasen ja Alpo Rapilan mukaan Antti Tarkkanen saavutti sisäisen varmuuden pelastuksestaan vuonna 1860, kun taas sanomalehti Pohjalainen mainitsee vuoden 1861. Rapilalla on ollut käytössään Antti Tarkkasen muistikirja, joten vuosi 1860 on todennäköisesti oikea. KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piir- teitä Matti Tarkkasen elämästä; Pohjalainen 274/25.11.1912, Muistosanoja Antti Tarkkasesta; Vaasa 143/5.12.1912, Hautaus; Rapila 1960, 86.

17 Aspelin-Haapkylä 1917, 510, 515, 528.

18 Seppo 1987, 87, 89–90, 127, 200–201.

11

Maria myöhemmin valitsivat Jurvan kotipitäjäkseen, Jakob Cederberg toimi Jurvan kirk- koherrana.¹⁹

Koska Antti Tarkkanen ja Maria Kestikievari olivat toistensa naapureita ja lapsuudentovereita, kummankaan ei tarvinnut etsiä puolisoa kaukaa perheenperustami- sen tultua ajankohtaiseksi. Eipä Antilla tainnut olla edes paljon valinnanvaraa emännän suhteen, sillä kotikylän nuorista naisista esimerkiksi lautamiehen tytär oli turhan läheistä sukua. Antti raapusti tapahtumasta merkinnän jälkipolville säilyneeseen muistikirjaansa:

”V. 1861 wihittiin Minua Maria Gestigewarin kanssa Pyhään aviokäskyyn 24 päivänä Elokuusa.”²⁰

Nuori pari asettui asumaan Antin kotiin, Mattilan taloon, Laihian Jokiky- lässä. Kuusilapsisen perheen nuorimpana Antti ei saanut omaa osuutta isänsä tilasta, mutta harjoitti maanviljelystä vuokraamillaan kytö- ja peltomailla. Nuorelle parille syn- tyi 31. lokakuuta 1862 poikalapsi, joka kastettiin kahden vuorokauden iässä ja sai nimek- seen Matti. Kantaessaan esikoistaan ulos saunasta, jossa tämä oli syntynyt, Antti rukoili Jumalaa ottamaan pojan erityiseen varjelukseensa ja tekemään hänestä aikanaan lähetys- työntekijän pakanamaille. Antti ja Maria olivat nimittäin Suomen Lähetysseuran ainais- jäseniä. Antti oli itsekin haaveillut lähetyssaarnaajaksi ryhtymisestä ja käynyt pyytä- mässä neuvoa asian suhteen Lars Stenbäckiltä. Isonkyrön kirkkoherra oli kuitenkin tor- junut nuorukaisen ajatuksen, sillä lähin lähetyskoulu sijaitsi tuolloin Saksassa, eikä Antti osannut lainkaan saksaa. Stenbäckin mukaan kotimaassa riitti kyllä evankeliointityötä lähetysintoiselle nuorelle miehelle. Myös tarmokas Maria kielsi miestään lähtemästä Saksaan.²¹

Näihin aikoihin Antti ryhtyi kirjoittelemaan sanomalehtiin. Vuonna 1862 Suomen Julkisissa Sanomissa ja Helsingin Uutisissa julkaistiin hänen ensimmäiset sano- malehtikirjoituksensa, jotka olivat samalla varhaisimmat suomenkieliset pitäjäkirjeet Laihialta. Hän kirjoitti pitäjän sääoloista, viljankasvusta, nevaviljelystä, tervaliiken- teestä, maantien rakentamisesta Laihialta Ilmajoelle ja korttipelin yleisyydestä pitäjän nuorison keskuudessa.²²

19 Rapila 1960, 85; Numminen 2011, 59.

20 Rapila 1960, 87.

21 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892; Rapila 1960, 88, 154.

22 Rapila 1960, 87.

12

Lautamies Mikko Tarkkanen ehdotti kansakoulun perustamista Laihialle jo vuonna 1859, kun Jurva erosi Laihian seurakunnasta. Osa Laihian kappalaisen palkasta oli käytetty Jurvan papin palkkaukseen. Nyt tuo maksu lakkasi, vaikka sitä yhä perittiin Laihian seurakuntalaisilta. Lautamies esitti säästyneen palkanosan käyttämistä kunnan- palkkana tulevalle kansakoulunopettajalle. Kirkonkokous hyväksyi aloitteen, jonka tuo- miokapituli ja senaatti vahvistivat syksyllä 1859.²³

Keväällä 1863 Antti Tarkkanen luki Helsingin Uutisista ilmoituksen Jyväs- kylän seminaarin alkamisesta. Omien sanojensa mukaan hän ei kiinnittänyt uutiseen sen kummemmin huomiota. Hän kyllä tiesi, että Vähässäkyrössä ja Ilmajoella oli kansakou- lut, muttei ollut koskaan itse nähnyt moista laitosta. Hän oli kuullut ennakkoluuloisen väen puhuvan, kuinka kansakouluissa ryhdyttäisiin kasvattamaan talonpojista herroja.

Hän itse ajatteli kuitenkin toisin. Elokuun alussa lautamies Mikko Tarkkanen tuli puhu- maan hänelle pitäjänkokouksen jälkeen, kuinka Laihiallekin saataisiin lopulta kansa- koulu. Hän piti nimenomaan Anttia soveliaana laihialaisten opettajaksi yllyttäen naapu- riaan hakemaan seminaariin.²⁴

Antti puhui lautamiehen ajatuksesta Marialle, joka suostui esitykseen.

Tässä vaiheessa Stenbäckin mielipidettä ei enää kysytty, sillä Isonkyrön kirkkoherra oli vakaumuksellinen kansakoululaitoksen vastustaja. Sen sijaan Antti kertoi suunnitelmis- taan Laihialla rovasti Inbergille ja lukkari Gelanderille. Yllättäen Inberg ei tuntenut asiaa entuudestaan, mutta antoi tukensa hankkeelle nuorukaisen näytettyä hänelle uutisen sa- nomalehdestä. Inberg kirjoitti ruotsiksi yksityiskohtaisen suosituksen hakukirjeen liit- teeksi selostaen nuoren miehen taitoja ja elämäntapoja. Erinomaisesta käsialastaan tun- nettu lukkari kirjoitti varsinaisen hakukirjeen Antin puolesta.²⁵

Lukkarin palvelus oli osoittautua myöhemmin kohtalokkaaksi. Antti kyllä hyväksyttiin seminaariin elokuussa 1863, mutta luvut olivat jäädä lyhyeen. Seminaarissa nimittäin havaittiin hakemus toisen kirjoittamaksi, sillä Tarkkasen oma käsiala oli huo- noa, kun taas hakukirjeen käsiala oli kaunista. Kun nuori mies oli kuitenkin riittävän lahjakas ja opinhaluinen, hän sai armosta jäädä seminaariin. Syynä lienee ollut hakijoi- den vähäisyys ja heidän suhteellisen vaatimaton lähtötasonsa. Seminaarin ensimmäiseen pääsykokeeseen osallistui kaikkiaan 34 miestä ja 18 naista, joista hylättiin vain yksi mies

23 Rapila 1960, 89.

24 Rapila 1960, 89.

25 Rapila 1960, 90–91.

13

ja kaksi naista.²⁶ Eräs naispuolisista opiskelijoista oli Miinu Johnson, joka keskeytti opin- tonsa kaksi vuotta myöhemmin suostuessaan seminaarin luonnontieteiden opettajan Jo- han Ferdinand Canthin kosintaan. Tästä lähtien hänet tunnettiin nimellä Minna Canth.²⁷ Todennäköisesti Matti Tarkkanen kohtasi hänet jo pikkupoikana.

Antti Tarkkanen suoriutui opinnoistaan melko keskinkertaisella menestyk- sellä. Historiassa ja uskonnossa hän oli luokkansa parhaita ja menestyi sangen hyvin myös maantieteessä, kasvatustieteessä ja ainekirjoituksessa. Hänen heikkouksiaan olivat kielet ja puuttuva musikaalisuus.²⁸ Ensimmäisen talven Antti asui yksin Jyväskylässä, sitten Maria ja Matti muuttivat hänen luokseen heinäkuussa 1864. Kaksivuotiaalla po- jalla oli tapana kiivetä tuolille äidin esiliina hartioillaan ja saarnata ”ruotsiksi” isän opis- kelutoverien suureksi riemuksi.²⁹

Jyväskylässä Antti Tarkkasen ja Uno Cygnaeuksen välille kehittyi vankka luottamussuhde, joka myöhemmin jatkui tiiviinä kirjeenvaihtona. Cygnaeus suostui jopa Tarkkasen toisen lapsen kummiksi vuonna 1865. Tytär Ainoa seurasi kolmantena lap- sena nälkävuonna 1868 syntynyt Uuno Jooseppi, joka nimettiin Cygnaeuksen mukaan.

Neljäs lapsi Antti Mikael syntyi vuonna 1871. Isän harrasteet periytyivät hänen lapsil- leen: esikoisesta tuli lopulta pappi ja lähetystyöntekijä, tyttärestä ja toisesta pojasta kan- sakoulunopettajia ja kolmannesta pojasta maanviljelijä.³⁰ Näin Mattikin sai isältään elä- mäntehtäväkseen toteuttaa tämän unelmia, ja myös asiaankuuluvan kasvatuksen.

Antti Tarkkanen valmistui kansakoulunopettajaksi kesäkuussa 1867. Hän oli ensimmäinen pätevä opettaja koko Etelä-Pohjanmaalla. Jo talvella hänen laihialaiset ystävänsä lautamies Tarkkasen johdolla olivat ryhtyneet puuhaamaan kansakoulun pe- rustamista, mutta helmikuisessa pitäjänkokouksessa heidän aloitteensa oli äänestetty nu- rin. Laihialla papisto oli vaihtunut sitten Antti Tarkkasen Jyväskylään lähdön, eivätkä kirkkoherra Montin ja kappalainen Hjelt olleet kansakouluaatteelle yhtä myötämielisiä kuin edeltäjänsä. Talonpojat vastustivat kunnallisen kansakoulun perustamista, mihin vaikuttivat etenkin raskaat katovuodet. Koulun myös pelättiin kasvattavan talonpojista herroja ja laiskureita. Kouluhankkeen puuhamiesten epäonneksi lautamies Mikko

26 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; Rapila 1960, 90–92.

27 von Frenckell-Thesleff 1994, 43–^48.

28 Rapila 1960, 94.

29 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892; KA Laihian rippikirja 1859–66 s. 68 Mk 175.

30 KA Jurvan rippikirja 1875–85 s. 213 Mk 27; KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkka- sen elämästä; Vja 1938, 67; Paunu 1947, 624; Rapila 1960, 88, 96.

14

Tarkkanen kuoli heti seuraavassa maaliskuussa. Valmistuttuaan Antti Tarkkanen haki tuloksetta opettajanvirkaa Ilmajoelta joutuen vaalissa epäpätevän hakijan syrjäyttä- mäksi.³¹

Jääräpäisenä pohjalaisena Antti Tarkkanen ei lannistunut näistä vastoin- käymisestä, vaan osti Mäki-Joupin talon Jakkulan kylästä läheltä Laihian kirkkoa ja ryh- tyi muuttamaan asuinrakennusta luokkahuoneeksi. Hänen ajatuksenaan oli, että Laihian kunta lunastaisi lopulta koulun omakseen ja maksaisi hänelle palkan, kun hän ensin pe- rustaisi koulun omalla kustannuksellaan. Talon ostossa hän velkaantui aiemmin maini- tulle Jyväskylän seminaarin luonnontieteiden opettajalle, Johan Ferdinand Canthille.

Koska saituudestaan tunnettu Canth ei ollut itsekään varakas mies, kyseessä ei ollut vä- häinen palvelus.³²

Marraskuinen jälleennäkeminen Lars Stenbäckin kanssa oli epämiellyttävä kokemus Antti Tarkkaselle. Isonkyrön kirkkoherra väitti ylpeyden hengen hallitsevan Jyväskylän seminaarin opettajissa ja oppilaissa. Hän syytti Tarkkasta pyrkimyksestä nousta papiston rinnalle.³³

Antti Tarkkasen Mikko-isä menehtyi marraskuun 17. päivä, vain päivää ennen poikansa koulun virallisia avajaisia. Nuorimpana monista veljistä Antti ei saanut osaa isänsä talosta, vaan hänen isänperintönsä supistui muutamaan sataan ruplaan. Lau- tamieheltä hän sai sentään perinnöksi Jokikylän kirjaston kokoelman, jonka hän toi kou- lulleen. Mäki-Joupin taloon sijoitettiin myös Laihian lainakirjasto, jota opettaja hoiti kahden vuoden ajan.³⁴

Uno Cygnaeus sai suojatiltaan säännöllisesti kirjeitä, joissa tämä kertoi kouluhankkeensa etenemisestä. Riittävän oppilasmäärän saamiseksi Tarkkanen joutui ot- tamaan kouluunsa vuoden verran liian nuoria oppilaita. Lisäksi koulu oli yhteiskoulu, jota pojat ja tytöt kävivät yhtä aikaa, joskin heidät oli sijoitettu eri puolille luokkahuo- netta johtokunnan vaatimuksesta. Oppilaita oli lopulta kaikkiaan kuutisenkymmentä, mutta tulijoita olisi ollut enemmänkin. Tilanpuutteen vuoksi parina iltana viikossa jou- duttiin pitämään iltakoulua noin 20 opinhaluiselle. Koulun oppilaat olivat enimmäkseen varakkaamman väen lapsia eri puolilta pitäjää. Koulun aloittaessa sen nuorin oppilas oli

31 KA Laihian rippikirja 1867–74 s. 80 Mk 194; Ilkka 120/23.10.1917, Merkkipäivä Laihian sivistyshis- toriassa; Rapila 1960, 94–98; Numminen 2011, 59.

32 Rapila 1960, 98, 101; von Frenckell-Thesleff 1994, 47.

33 Rapila 1960, 103.

34 KA Laihian rippikirja 1867–74 s. 80 Mk 194; KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tark- kasen elämästä; Rapila 1960, 143.

15

7-vuotias Juho Hietanen, josta tuli kaksi vuotta nuoremman Matti Tarkkasen pitkäaikai- nen toveri. Koulussa oli oppilaana myös Juho Kotkanen, josta tuli sittemmin Laihian kansakoulun opettaja, merkittävä nuorisoseuravaikuttaja ja pitäjän kulttuurielämän joh- tohahmo 1880-luvulla. Hän oli myös Santeri Alkion Mennyt-teoksen esikuva.³⁵

Kaikesta päätellen Antti Tarkkanen teki suuren vaikutuksen oppilaisiinsa, jotka muistelivat vielä vuosikymmeniä myöhemmin suurella kiitollisuudella ja rakkau- della opettajaansa. Tarkkanen oli heille kuin toinen isä. Vaikka nälkä ja taudit riehuivat pitäjässä, lapset kävivät koulua tunnollisesti monella vain jäkälä- ja olkileipä eväänään.

Kaiken inhimillisen hädän ja puutteen keskellä Antti opetteli itsekin syömään sieniä. Jos köyhiltä oppilailta puuttui ruokaa, opettaja hankki sitä heille kunnan perustamasta köy- häin ruokalasta. Jos heidän kodeistaan puuttui polttopuita, hän antoi heille hevosensa lainaan ja käski heidän hakea polttopuuta metsästään. Vaikeutena oli myös opetusväli- neiden puute. Ainoat koulukirjat olivat Länkelän Aapinen ja Lasten Raamattu. Kartat ja vihkot opettaja teki itse.³⁶

Matti-poika sai seurata isänsä opetusta, vaikkei vähäisen ikänsä vuoksi vi- rallisesti kuulunut koulun oppilaisiin. Poika osoitti suurta mielenkiintoa etenkin uskon- toon, historiaan ja maantieteeseen. Myöhemmin Matti Tarkkanen väitti, ettei kukaan opettanut häntä lukemaan, vaan hän oppi itse vähitellen tavaamaan aakkoset Länkelän lukukirjasta.³⁷

Jyväskylän vuosinaan Antti Tarkkanen mieltyi evankeliseen liikkeeseen ja ryhtyi myöhemmin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kirjakauppiaaksi. Hän piti Mäki-Joupin talossa laihialaisille raamatunselityksiä, joita hänen poikansa sai olla mukana kuulemassa. Lapselle mieluisimpia hetkiä olivat ne kerrat, kun isä otti hänet pol- velleen ja näytti kuvia Raamatusta. Pojalla oli heleä ääni, jolla hän osallistui innolla vir- renveisuuseen. Tältä ajalta Matti Tarkkanen tuli muistamaan elävästi Laihian joulukir- kon. Vuosikymmeniä myöhemmin hän kertoi ihailleensa tuolloin etenkin kynttilöiden loistoa ja pappien juhlallisia ”hameita”. Lapsen mieleen tallentuivat ainutlaatuisina het- kinä myös käynti Vaasassa isän mukana ja kaunis kävelyretki äidin kanssa lähiniitylle eräänä kesäaamuna.³⁸

35 Ilkka 120/23.10.1917, Merkkipäivä Laihian sivistyshistoriassa; Rapila 1960, 100–101; Numminen 2011, 60, 64.

36 Ilkka 120/23.10.1917, Merkkipäivä Laihian sivistyshistoriassa; Rapila 1960, 102.

37 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

38 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

16

Muutoin Matti Tarkkasen lapsuus oli poikkeuksellisen kovaa aikaa, sillä Suomessa elettiin tuolloin 1860-luvun nälkävuosia. Melkein joka talossa oli sairaita ja kuolleita ja kaikkialla liikkui kerjäläisiä. Lapset leikkivät sorakuopilla ja hiekkaläjillä hautajaisia, ja moni Matti-pojan leikkitovereista laskettiin sittemmin oikeaan hautaan.

Matti Tarkkanen oli syntymästään saakka fyysiseltä terveydeltään heikko. Ennustettiin- kin, ettei ”poika koskaan äidilleen marjoja tuo eikä pönttöön nouse”. Suurina nälkävuo- sina poika sairasti kuumetaudin, mutta selvisi hengissä kuolemanporteilta.³⁹

Antti Tarkkanen jaksoi ylläpitää yksityistä kansakouluaan kahden lukuvuo- den ajan, kunnes hänelle selvisi, ettei kunnalla ollut alkeellisintakaan aikomusta lunastaa koulua omakseen. Pitäjään oli tosin suunnitteilla kunnallinen kansakoulu, mutta kirkko- herra Montin teki selväksi Tarkkaselle, että tämän oli turha hakea tulevaa opettajanvir- kaa. Nälkävuosina Antti Tarkkanen riitaantui Laihian papiston kanssa. Kirjeissään Cyg- naeukselle hän väitti pappien elävän julkisissa synneissä. Hän arveli, etteivät papit pitä- neet hänen persoonastaan, koska hän ei ollut osallistunut heidän ”kemuihinsa”. Tarkka- sen mukaan papisto vietti juhliaan samaan aikaan, kun kansaa kuoli nälkään ja tauteihin.

Hän oli töittensä jälkeen käynyt iltaisin tapaamassa kuolevia ja tarjonnut heille sielun- hoitoa. Myös hautajaiset veivät Tarkkaselta paljon aikaa, sillä joka sunnuntai haudattiin 20–30 vainajaa.⁴⁰

Cygnaeus pelasti suojattinsa kutsumalla hänet Jämsään uuden kansakoulun opettajaksi. Elokuun alussa 1869 Antti Tarkkanen muutti perheineen Keski-Suomeen.

Jämsä ei ollut mikään pikkupitäjä, vaan siellä oli tuolloin peräti 8000 asukasta. Pitäjässä oli siis moninkertaisesti väkeä verrattuna nuoreen Jyväskylän kaupunkiin. Varsin pian kiihkeä ja värikäs persoona ajautui ristiriitoihin myös jämsäläisten kanssa. Tarkkanen arvosteli kärkevästi keskisuomalaisia muun muassa juoppoudesta, äpärälapsista ja suku- puolitaudeista synnyttäen melkoisen sanasodan lehdissä. Joulukuussa 1869 koulu oli sul- jettuna kuukauden verran, kun opettaja kierteli pitkin pitäjää keräämässä palkkaansa ta- lollisilta. Opettajan palkkauksesta syntyi jatkossakin kiistaa. Kunnan varaama kouluta- lokaan ei tyydyttänyt Tarkkasta, vaan hän osti lopulta uuden keväällä 1872 ja ryhtyi itse remontoimaan siihen kouluhuoneita. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin tapahtumista kerrottiin, kuinka ”Jämsässä Tarkkaset ostivat Sakarin talon, jota asuttiin sitten niin, että jämsäläiset vieläkin muistavat sen rytinän”.⁴¹

39 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä.

40 Ilkka 120/23.10.1917 Merkkipäivä Laihian sivistyshistoriassa; Rapila 1960,

41 Rapila 1960, 109, 115–119.

17

Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman vieraili Jämsässä vuonna 1871 pi- tämässä piispantarkastusta, jolloin Antti Tarkkanen tutustui häneen. Tarkkanen suoritti erityistutkinnon Porvoon tuomiokapitulissa saaden syyskuussa 1872 saarnaamisluvan.

Aikalaiset kuvailivat hänen puhetapaansa nopeaksi; sanoja ”tuli kuin ampumalla”.⁴² Kansanvalistusseuran syntysanat lausuttiin kansakoulunopettajien kokouk- sessa Jyväskylässä 1872 ja seura kesän 1874 kokouksessa samassa kaupungissa. Antti Tarkkanen ja Minna Canth osallistuivat seuran toimintaan. Jo ennen seuran perustamista opettaja Tarkkanen oli vihkiytynyt kansanopistoaatteeseen, jota Kansanvalistusseura ryhtyi edistämään. Sekä Tarkkanen että Canth olivat myös raittiusliikkeen esitaistelijoita.

Juoppouden vastustaminen perustui Tarkkasella uskonnollisen vakaumuksen pohjalle.

Alpo K. Rapilan mukaan Tarkkanen olisi jo Jämsässä ollut mukana raittiusseurassa, joka olisi ollut lajissaan Suomen ensimmäisiä. Koska Rapila ei mainitse lähdettään, ei ole tiedossa, edustiko Tarkkanen jo Jämsässä ehdottoman raittiuden ihannetta vai sittenkin vielä kohtuukäytön vaatimusta. Minna Canth puolestaan kampanjoi samanaikaisesti etenkin väkijuomien valmistusta vastaan.⁴³

Matti Tarkkanen ryhtyi käymään virallisesti kansakoulua Jämsässä. Pojalla oli pienestä saakka kova lukuhalu. Hän oli lisäksi taitava piirtävä ja piti myös veistämi- sestä. Isän äiti oli lahjoittanut useita satoja markkoja pojan kouluttamiseen, joten poika lähetettiin Jyväskylään noin 9-vuotiaana oppikouluun valmistavaan kouluun. Jyväskylän lyseota nuorukainen kävi myöhemmin vain puolisen vuotta, sillä keväällä 1875 perhe muutti Jämsästä Pohjanmaalle.⁴⁴

Keskisuomalaisista koulutovereistaan Matti Tarkkasella ei ollut myöhem- min kovin hyvää sanottavaa. Jyväskylässä koulutoverit viekoittelivat häntä hedelmien näpistelemiseen. Kotona hänen tehtävänään oli karjan kaitseminen, asioilla kulkeminen ja postilaukun nouto kävelyreitin kulkiessa vihaisten koirien ja hevosten sekä hautaus- maan ohitse. Piikatytöt ja koulutoverit olivat pelotelleet häntä kummitusjutuilla, joten hautausmaa oli hänelle kauhun paikka vuosien ajan. Poika oli kotonakin pimeänarka.

Muutenkin erilaiset kansanuskomukset värittivät nuoren Matti Tarkkasen mielikuvitusta.

Kerran hän oli kohdannut unessa perkeleen, joka oli vaatinut häntä tanssimaan pillinsä

42 Rapila 1960, 155–156.

43 Inkilä 1960, 26–30, 38–39; 1960, Rapila 1960, 132–133, 145, 151–152; von Frenckell-Thesleff 1994, 50–56.

44 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892; Rapila 1960, 120.

18

tahtiin ja kun hän ei ollut suostunut, paholainen oli heittänyt hänet lattialle. Poika oli herännyt lattialta sänkynsä vierestä.⁴⁵

Antti Tarkkanen tuskastui vastoinkäymisiin Jämsässä ja irtisanoutui opet- tajanvirasta tammikuussa 1875. Hänen tiedettiin jopa uhonneen, ettei hän ryhtyisi enää koskaan opetustoimeen. Perhe muutti Jurvaan, mistä Antti osti Tainus-nimisen tilan.

Maaliskuussa 1876 Antti kuitenkin ryhtyi pitämään tilallaan omalla kustannuksellaan yksityistä kansakoulua niille Jurvan ja Laihian lapsille, joilla ei ollut vielä pääsyä kun- nalliseen kansakouluopetukseen. Ensimmäiselle luokalle kouluun tuli 35 poikaa ja 22 tyttöä. Oppilaat olivat iältään 9–18 vuotta. Kunta myönsi koulun avuksi vuoden viinave- ron tuoton.⁴⁶ Jurvaan muutto merkitsi myös käännettä nuoren Matti Tarkkasen elämässä.

Hänen oli jotenkin päästävä jatkamaan keskeytyneitä opintojaan.

45 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

46 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; Satakunta 9/4.3.1876, Kansa- koulu yksityisen perustama; Ilkka 16.3.2016, Kaikuja sadan vuoden takaa; Rapila 1960, 119–123.

19

II OPISKELUVUODET VAASAN RUOTSINKIELISESSÄ LYSEOSSA 1875–

1882

1. ”Omnia pro patria” – lyseolaisen vihkiytyminen fennomanian aatteelle

Lähin suomenkielinen oppikoulu sijaitsi Jyväskylässä, peräti 20 peninkulman päässä Laihialta. Vaasassa oli kuitenkin ruotsinkielinen oppikoulu, joka oli aloittanut toimin- tansa triviaalikouluna jo vuonna 1684. Koulu muutettiin yläalkeiskouluksi vuonna 1842;

samaan aikaan Vaasaan perustettiin lukio, jonka käyminen oli välttämätöntä yliopistoon pääsemiseksi. Yläläalkeiskoulu ja lukio yhdistettiin lyseoksi vuonna 1874. Vaasan kou- lun opetus jakaantui seitsemään luokkaan, joista viimeinen oli kaksivuotinen. Juho Hie- tasen mukaan Antti Tarkkasen vaikutuksesta ”useita kansan poikia sen johdosta lähti Laihialta Vaasan ruotsalaiseen alkeiskouluun tullakseen lopulta yliopistonkin kansa- laiseksi”. Sinne oli myös koulutoverien suunnattava opintielle.⁴⁷

Nuorisoseuraliikkeen historian kirjoittaneen Jaakko Nummisen mukaan Juho Hietanen aloitti opintonsa Vaasassa syksyllä 1874. Hietanen oli syntynyt Laihialla syksyllä 1860. Hänen isänsä oli varakas talonpoika Mikko Hietanen, joka oli nuoruudes- saan käynyt pastori Jakob Cederbergin koulua. Tuolloin Mikko Hietanen innostui tilaa- maan Suometarta ja vihkiytyi samalla fennomanian aatteelle. 1870-luvulla hänestä tuli lautamies ja vuosikymmenen lopulla kunnan esimies. Valistunut isäntä päätti kasvattaa ainoan poikansa sivistyneeseen säätyyn, olihan fennomaanien tavoitteena suomenkieli- sen virkamiesluokan synnyttäminen. Nuori Juho Hietanen aloitti koulunkäynnin Antti Tarkkasen yksityisessä kansakoulussa ja jatkoi sitten lukujaan Laihian kunnallisessa kan- sakoulussa opettajanaan Kaarlo Heikki Kahra. Pojasta kasvoi varhaiskypsä nuorukai- nen.⁴⁸ Matti Tarkkanen muisteli myöhemmin, kuinka Vaasan ruotsinkielisessä lyseossa Juho Hietanen oli hänen paras ystävänsä. Nuorukaiset asuivat yhdessä suurimman osan lyseovuosistaan.⁴⁹

Numminen väittää Matti Tarkkasen aloittaneen Vaasassa Hietasen kanssa samaan aikaan, muttei tarjoa tiedolleen lähdettä. Hietasen osalta tieto pitänee paikkansa, mutta Tarkkasen suhteen Nummisen on täytynyt erehtyä, sillä syksyllä 1874 Antti Tark- kanen perheineen, Matti mukaan lukien, asui vielä Keski-Suomessa. Todennäköisesti

47 Numminen 2011, 64.

48 Numminen 2011, 63–64.

49 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

20

Matti Tarkkanen aloitti opintonsa Vaasassa vasta seuraavana vuonna. Asianlaita selviää esimerkiksi nuorukaisen kouluvihkoista. Oppikoulun neljännen luokan hän aloitti Vaa- sassa syksyllä 1878. Tästä voidaan päätellä hänen aloittaneen ensimmäisen luokan ni- menomaan syksyllä 1875, sillä hänen ei tiedetä jääneen kertaakaan luokalleen. Hietanen kävi viidennen luokan kahteen kertaan, mutta hän korvasi menetyksensä lukemalla seit- semännen luokan ensimmäisen vuosikurssin kesällä 1881 ja valmistui ylioppilaaksi seu- raavana vuonna. Tarkkanen puolestaan luki seitsemännen luokan jälkimmäisen vuosi- kurssin kesällä 1882 ja kirjoittautui Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan heti valmistumisensa jälkeen syksyllä 1882 samaan aikaan Juho Hietasen kanssa. Tarkkanen kävi siis ruotsinkielistä lyseota vuoden verran vähemmän kuin Hietanen. Asianlaita il- menee myös Vaasan ruotsinkielisen lyseon historiikista löytyvästä kuudennen luokan oppilaiden yhteiskuvasta keväältä 1880. Valokuvassa Matti Tarkkanen esiintyy ryhmän keskellä, mutta Juho Hietanen puuttuu kuvasta. Nuorukaiset olivat siis eri luokilla valo- kuvaa otettaessa.⁵⁰

Ennen koulun aloittamista Antti Tarkkanen vei poikansa väkipakolla erää- seen ruotsinkieliseen maalaistaloon Sulvalla kesällä 1875, jotta poika oppisi ruotsia.

Matti Tarkkanen kuvaili myöhemmin oleskeluaan Sulvalla ”elämänsä pisimmiksi vii- koiksi”, sillä niin kova oli hänen koti-ikävänsä. Antti ei kertonut pojan olinpaikkaa edes Marialle. Ikävissään poika kirjoitti kirjeen äidilleen, joka lähti hevosella etsimään poi- kaansa. Maria löysikin Matin ja toi hänet takaisin kotiin Jurvaan.⁵¹ Tämä episodi kertoo Antti Tarkkasen olleen sekä päämäärätietoinen että tarvittaessa melkoisen ankara kas- vattaja.

Kaksi ensimmäistä viikkoa uudessa koulussa olivat vaikeita ruotsia taita- mattomalle Matille, josta tuli koulukiusattu. Muut oppilaat pilkkasivat poikaa ja nykivät häntä takin hihasta. Kiusanteko lakkasi Matin hyökättyä kiusaajiensa kimppuun ja mu- kiloitua heitä. Alkuaikoina poika sai vielä vastata suomeksi oppitunneilla.⁵²

Matti Tarkkasen lyseoaikana kolmen alimman luokan uskonnonopettajana toimi Vaasan yläalkeiskoulun entinen rehtori Gustaf Hallstén, joka tunnettiin käytännöl- lisenä ja järjestelykykyisenä miehenä. Hän kirjoitti myös oppikirjat Suomen historiasta ja maantieteestä. Uskonnonopettajana hän ei kuitenkaan onnistunut herättämään

50 KA SLSA MT Ko 1015 Ämnebok för M. Tarkkanen IV klass 1878–1879; Krook 1949, 280; Rapila 1960, 119–120; Autio 1996, 197; Numminen 2011, 64.

51 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

52 KA SLSA MT Ko 1019 Muutamia piirteitä Matti Tarkkasen elämästä.

21

oppilaissa suurta kiinnostusta ainetta kohtaan. Alaluokilla luettiin Raamatun historiaa, Lutherin Vähäkatekismus, Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot.⁵³

Yläluokkien uskonnonopetuksesta huolehti Ludvig Leonard Laurén, joka toimi myös lyseon rehtorina vuodesta 1876 aina kuolemaansa 1884 saakka. Hän kirjoitti tunnetun kirkkohistorian oppikirjan. Neljännellä luokalla jatkettiin Raamatun ja katekis- muksen lukemista. Viidennellä luokalla luettiin Johanneksen evankeliumia ja käytettiin opettajan kirjoittamaa kirkkohistorian oppikirjaa. Laurén onnistui herättämään oppilaissa kiinnostusta etenkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.⁵⁴

Matti Tarkkasella ei ollut kuitenkaan hyvää sanottavaa lyseon uskonnon- opetuksesta. Laurén ei kyennyt pitämään kuria ruumiillisen heikkoutensa vuoksi. Oppi- laat eivät lukeneet läksyjä, vaan lunttasivat tunneilla avoinna pitämistään kirjoista. Tark- kasen mukaan ”opettaja melkein kasvatti välinpitämättömyyttä opetusaineen pyhyy- delle”.⁵⁵

Lyseolainen suoritti rippikoulun Jurvassa 17-vuotiaana kesällä 1880. Tark- kasen mukaan rippikoulu ei aiheuttanut hänessä suurempaa mielenmuutosta, vaikkei se jäänyt täysin hedelmättömäksi. Puuduttavat katekismuskuulustelut kuitenkin tukahdutti- vat kaikki mielenliikutukset. Nuorukaiselle ei jäänyt konfirmaatiosta mitään pysyvää muistikuvaa.⁵⁶

Tarkkanen oppi ruotsia lukemalla ruotsinkielistä kirjallisuutta. Kouluvih- kojen perusteella on pääteltävissä, että nuorukainen mieltyi erityisesti Johan Ludvig Ru- nebergin runouteen. Hän luki lisäksi monia romaaneja lyseovuosiensa aikana. Myöhem- min Matti Tarkkanen muisteli tutustuneensa tuolloin myös sellaiseen romaanikirjallisuu- teen, joka ei ollut järin siveellistä tai kristillistä. Nuoruudenkokemuksiinsa vedoten hän vaatikin, että vanhempien tuli saada valvoa paremmin lastensa lukuharrastusta. Jää kui- tenkin epäselväksi, mitä mahtoi olla tämä Vaasan vuosien ”fantasian turmeleva” kirjal- lisuus.⁵⁷ Kenties nuori Tarkkanen luki ruotsiksi käännettyä pohjoismaista ja eurooppa- laista realismia. Suomessa realismi oli tuolloin vielä liki tuntematon kirjallisuudenlaji;

sen ensimmäinen suomenkielinen edustaja oli Aleksis Kivi.

53 Krook 1949, 50–52.

54 Krook 1949, 52–53.

55 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892; Krook 1949, 53.

56 KA Jurvan rippilasten luettelo 1880 Mk 130; KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

57 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

22

Koulu- ja muistiinpanovihkojen perusteella Kiven tuotanto ei kuitenkaan kiinnostanut nuorukaista, vaan kotimaisen kirjallisuuden osalta Tarkkanen paneutui en- nen kaikkea kansallisromanttiseen tyylilajiin. Vaasan-vuosinaan Matti luki Runebergin lisäksi Zachris Topeliuksen ja G. Z. Yrjö-Koskisen teoksia. Runebergia hän kehui Suo- men, jopa koko maailman parhaaksi runoilijaksi.⁵⁸ Hän luki myös Aleksis Kiven teilaa- jana tunnetun August Ahlqvistin eli nimimerkki A. Oksasen runoutta. Ei ole liioiteltua väittää, että Matti Tarkkanen tuli suomalaiskansalliseen herätykseen jo ennen vahvaa us- konnollista heräämistä. Hänen nuoruudessaan ihmiset todella söivät pettuleipää näl- käänsä. Isä-Antti puolestaan kuivatti koko Tainusjärven viljelyskelpoiseksi maaksi ah- keroimalla tiluksillaan kuin Runebergin talonpoikainen sankarihahmo konsanaan.⁵⁹ Ma- tille Saarijärven Paavon maailma ei ollut fiktiota, vaan elävää todellisuutta.

Matti Tarkkasen muistiinpanojen ansiosta saadaan myös Juho Hietasen kouluvuosista uutta tietoa, jota Jaakko Nummisella ei ollut käytettävissään, kun hän laati suurteostaan nuorisoseuraliikkeen synnystä. Numminen esimerkiksi olettaa virheelli- sesti, että Juho Hietanen olisi asunut lyseoaikansa koulukortteerissa. Vaikka Mikko Hie- tanen ja Antti Tarkkanen edustivat valistunutta ja keskimäärin varakkaampaa talonpoi- kaistoa, ei heillä silti ollut varaa hankkia täysihoitoa pojilleen. Juho ja Matti joutuivat asumaan vuokralla rahvaan keskuudessa. Neljännellä luokalla Matti oli sentään koulu- kortteerissa täysihoidossa lukukauden verran. Tätä ajanjaksoa hän kuvaili sittemmin on- nellisimmaksi ja hauskimmaksi kouluajaltaan. Isän varattomuuden vuoksi hän joutui kui- tenkin takaisin vuokrakortteeriin, ”tuollaiseen oloon, jossa kaikki köyhät talonpoikais- pojat olivat, ilman mitään perhe-elämää, omissa hoidoissaan ja eväissään”.⁶⁰

Matti Tarkkasen mukaan poikien asuinkulmilla Vaasassa ”ei todellista kristillistä, valistunutta huolta” kyetty pitämään. Asuintalon täysi-ikäiset tyttäret huvit- telivat korttipelillä ja ”kurtiisilla” eli flirttailulla. Kolmannelta luokalta lähtien Matti tot- tui korttipeliin, jonka parissa hänellä ja Juholla vierähti usein koko ilta; synnyttipä kor- tinpeluu välillä riitojakin. Myös ”kurtiisi” vastakkaisen sukupuolen kanssa tuli pojille tutuksi, joskin omien sanojensa mukaan Matti oli siinä pikemminkin katselijan roolissa.⁶¹ Ilmeisesti hän sai seurata sivusta kaksi vuotta vanhemman Juhon ja nuorten naisten väli- siä teerenpelejä.

58 KA SLSA MT Ko 1015 Ämnebok för M. Tarkkanen IV klass 1878–1879, Soldat gossen. Svenska skriföfningar V Klassen 1879–80 M. Tarkkanen, Bonden Paavo.

59 Pohjalainen 274/25.11.1912, Muistosanoja Antti Tarkkasesta; Paunu 1947, 623.

60 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

61 KA SLSA MT Ko 1020 O Herrani ja Jumalani, puhe San Franciscossa syksyllä 1892.

23

Alkuvaikeudet voitettuaan Matti Tarkkanen edistyi opinnoissaan. Kuiten- kin Vaasan lyseon aikaiset ainekirjoitusvihkot paljastavat hänellä olleen ruotsin kielessä omat heikkoutensa. Toisinaan ainekirjoituksen sisällöstä annettiin arvosanaksi vain vält- tävä viitonen tai kuutonen. Käsiala oli silti huoliteltua ja kaunista: tyylistään hän sai an- saitusti kiitosta, useimmiten arvosana oli kahdeksan tai yhdeksän. Suurin osa ainekirjoi- telmista kertoi historian suurhenkilöistä, joita olivat George Washington, Kaarle V, Kus- taa II Aadolf, Katariina Suuri ja Kaarle XII. Eräs aine käsitteli ihailevaan sävyyn refor- maation edelläkävijöitä John Wycliffea ja Jan Husia.⁶²

Lyseon ruotsinkielisyydestä huolimatta eräät opettajista olivat fenno- maaneja, jotka koettivat herättää oppilaissaan kansallistunnetta. Fennomaniaa edustivat etenkin latinan lehtori, maisteri Erkki Almgren, joka toimitti suomenkielisiä Vaasan Sa- nomia, ja kreikan opettaja, maisteri Oskar Toppelius, joka rohkaisi oppilaitaan lausu- maan suomeksi Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita.⁶³ Kouluvihkot paljastavatkin Matti Tarkkasen omaksuneen jo nuorella iällä fennomaanisen aatteen ja asenteen aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Esimerkiksi selostaessaan kesälomansa viettoa vuonna 1879 nuorukainen kirjoitti ylpeänä osallistuneensa kotitilan maatöihin, hän oli sentään maanviljelijän poika: ”Jag, son till en landtbrukare, måste naturligtvis vara med.”⁶⁴

Osa nuoren miehen kirjoitelmista oli suomenkielisiä, vaikka koulu olikin ruotsinkielinen. Suomenkielinen ainekirjoitus ”Aaroni kerjäläinen Runebergin mukaan”

keväältä 1880 paljastaa nuoren miehen suomalaiskansallisia asenteita:

Hän meni meikäläisenä moukkana kaupunkiin, eikä taitanut tuota armasta kulturi kieltä, ainoastaan halveksittua barbarien suomalaisten kieltä, sentähden käännettiin kaikki hänen paheensa ja tekonsa pahemmaksi kun olivatkaan. Eivät tahdo ottaa korviinsa, vaikka me alituisesti niihin huudamme Oksasen sanat, Kasvoi vehnä taikka kaura, maa on meidän perkaama, Nouse siis sä Suomen kieli, korkealle kai- kumaan!⁶⁵

Ei voi välttyä ajatukselta, että nuorukainen kuvasi tuntojaan elämästä muu- kalaisena vieraassa kaupungissa. Aine oli eräänlainen tunteenpurkaus. Lukuisista

62 KA SLSA MT Ko 1015 Svenska skriföfningar V Klassen 1879–80 M. Tarkkanen, Reformationens fö- regångare. Ämne bok V luokka för Matti Tarkkanen 1880, Hvilka vara orsakerna till Gustaf II Adolfs deltagande i 30 åriga kriget?, Kejsar Karl den femte. Ämne bok VI klass 1880–81 Matti Tarkkanen, Huru bör Karl den tolfte bedömas?, George Washington, Katarina den andra.

63 Numminen 2011, 64.

64 KA SLSA MT Ko 1015 Svenska skriföfningar V Klassen 1879–80 M. Tarkkanen, Huru tillbragte jag sommarferien 1879.

65 KA SLSA MT Ko 1015 Ämne bok V luokka för Matti Tarkkanen 1880, Aaroni kerjäläinen Runebergin mukaan.