Muistikuvia Emauksenkujan varrelta · DIGI

Seppä

Rautellin

^perhe.

Muistikuvia

Emauks ^e nkuj an ^v arr ^e lta

Lapsuudessa tuntui joskus siltä, ettå kaikki on

pysyvää.

Aaranteen- maantiekin

on aina

Aaranteentie ja pysyvästi paikoillaan, samoin Emauksenkuja on Emauksessa.

Mutta kaikki muuttuu.

Aaranteentie on "heilautettu" _toiseen

paikkaan 80-luvun rakennemuu-

toksissa eikä Emauksenkuj akaan enää ole paikoillaan.

Aaranteentie

oli

nykyisestä

Miljoo-

naristeyksestä Kolmikulmaan johtava tienpätkä,

joka nykyisin

on osa Risto Rytin katua. Kolmikulmasta, entisestä

Falenin, eli Valenin

kulmasta erkani

Emauksenkuja. Se oli Kirkonky- länkujan alkupää

Hannulanmäkeen asti, josta Kirkonkylänkuja

jatkui

suo-

raan Mauruun. Kolmikulmassa oli

tienviitassa Mauru.

Emauksenkujan

varrelle

kehkeytyi aikojen kuluessa pienasutusta eri talo-

jen maille: Hällin, Malmbergin, Reko- lan,

Kykylän,

Hannulan ja

Ala-Matik-

kalan

pelloille. Hällin

peltoa muutama sarka

rajoittui

silloisen Aaranteentien

ja Emauksenkujan väliin

vähän kolmiomaisesti lähinnä Kolmikulmaa.

Ensimmäisenä sillä alueella vuosisa-

dan

alussa

sijaitsi

satulaseppä

Emil

Falenin talo umpipihoineen. Se oli jän- nittävän tuntuinen

talo varsinkin

lap- sista,

kun

sinne

mentiin

kapeasta au- kosta, solasta

ja kiivettiin

talon ulko-

puolelta

kapeita avorappusia toiseen kerrokseen, vahvasti nahanhajuiseen satulamaakarin verstaaseen.

Falen oli mukana monissa yhteiskun- nallisissa asioissaja toiminnoissa. Lap- sista

tuli

opettajia. Tytåir

Sylvi aloitti

opi skelunsa Lauttakylän yhteiskoulus- sa

v.

1913. Poika Paavo muutti Falen- nimen Varpialaksi.

Emil

Falen

vietti vanhuudenpäiviään poikansa

luona

Köyliössä

ja kuoli

siellä

v. 1946

73- vuotiaana.

Falenin

jälkeen

satulasepän verstas

oli vähän aikaa "koolikauppa",

kun

Tammeliiniska myi siellä kivivateja.

Kun talon omistajiksi tulivat

Leinot,

Yrjö Leino valmisti ja _myi siellä

valj

aita,

ennen

kuin perusti Leinon kenkäkaupan. Rakennuskompleksi

muutti muotoaan.

Asuinrakennus säilyi

^Emauksen-

kujan

suuntaisena,

mutta

yksikerrok-

sisena. Ulkorakennuksista jäi yksi päinvastaisessa suunnassa, mutta

umpipiha katosi.

Talo täyttyi

vuokralaisista. Leinon pappan

lisäksi

talossa

oli

sota-aikana

Hossan kampaamo, sitten Hauta-

niemen

ompeliho,

Salon perhe ja mui-

ta vuokralaisia. Nykyisin tontilla

on kerrostalo 9O-luvun asukkaineen.

Vuosisadan alkupuolella Falenin

t3

naapureina

oli

Ojasen yhden huoneen asumus

ja

pieni savusauna sekä yhden lehmän navetta,

kaikki

pienen pieniä.

Ja

pienikokoisia olivat

asukkaatkin.

Ojasen räätälipojan pojan tullessa

jos- kus

isovanhempiensa

luo, tuli

^pientä erimielisyyttä Emauksen poikien kans- sa.

Kohijoen

Osvaldin

kuultiin

sano- vat:

-Äta

sää rehvastele mittään, konnet painakka ko kakskymmentäviis

killoo

yhresä prässirauran kans.

Ojanen

oli Prykin

oluttehtaan enti- nen vakiasiakas

ja

viinakauppa oli har- rastuksena

loppuiän

yhdessä

Vikke-

pojan kanssa,

joka

paremmin tunnet- tii n "Prökkentaali-

nimellä".

Erään kaappijuoppona tunnetun pan- kinjohtajan

mm.

nZihtiin usein

arki-il-

tapäivisin suuntaavan askeleensa Oja-

sen pieneen pirttiin. Ojasen vaimo syötti l. laidunsi

lehmäänsä kesäisin

pitkin

maantien pientareita

ja

ruohosti ojan pyörtänöitä.

Ojasten jälkeen Leinon pappa raken-

nutti tontille talon vuokralaisille.

^Se

maalattiin vihreäksi. Emauksen-

kujalaiset puhuivat vihreästä Leinosta ja valkoisesta Leinosta talon ulkomaa-

lin

mukaan.

Vihreän Leinon asuttivat taksi- autoilijat Jokinen, Uola ja Kulmala

sekä

kuorma-autoilija Lindström ja

asentaj a Jalonen perheineen. Valkoisen

ja

vihreän talon väliselle

tontille

kuor- ma-autoilij a Pekka Rantanen rakennut-

ti

talonsa.

Seuraava maapohja

oli

^Malmbergin

maata. Siinä oli harmaa Emauk-

senkujan suuntainen rakennus, ^jossa asui Kulosia. Sisaruksista viimeksi jää- neen jälkeen Varpulan

Maija

asui sii- nä vähän aikaa, kun Kulosen Iita ( Ida)

rakennutti ^{asuntonsa toisaalle.}

Varpulan

Maijan siirryttyä

vähän mat-

kan

päähän Varpulan

pirttiin

^postin-

kantaja Jalmari Kujanpää kunnosti sii- hen asunnon perheelleen.

Mutta ei "Jallu"

kauan yhdessä pir- tissä asunut, hän rakensi

vielä

kolme

taloa Emaukseen. Kaksi ^nykyisen Malmberginraitin varrelle ja

yhden

Pyörätien varrelle. Rekioja

^rakensi

uuden pienen talon Kulosen paikalle.

J. Kujanpää asui sitten vähän aikaa isänSä,

suutari Kujanpään tontille

rakentamassaan talossa. Suutarin tytär Laina

oli

kotiapulaisena Uppmaneilla

ja ulkoilutti

kapteenin komeita

koiria

Emauksessa. Pienimmät lapset pelkä- sivät

koiria,

mutta Laina sanoi:

-

Puhukaa

niille

ruotsia,

koirat

ym- märtävät vain ruotsia.

Kom hit,

Laina näytti taitonsa.

Kujanpää

myi

talonsa Vaaramoille, jotka muuttivat siihen Oravanhännästä.

Vilho

Vaaramo

oli

aikanaan

hyvin

ak-

tiivinen henkilö,

monessa mukana.

Runoilijanimenään hän

käytti

"Sattu- man

Villeä".

Seuraavan

talonsa

KujanPää

myi

opettaja Sanni

Ailoniemelle, joka oli hyvin kultivoitunut

opettaja Suttilan

koululla ja tuli ^{viettämään}

eläkepäi viään Emaukseen.

Henkevät henkilöt nostivat

Emauksen

henkistä imagoa.

LemPi Koskinen,

joka

työikänsä

toimi

Fab. Oksasen ruok ^atav arakaupassa, rakennutti

talon

äitinsä

pirtin tontille ja

asui siinä loppuelämänsä sekä poi-

kansaAlpi

perheineen.

Alpi

kaatui so- dassa

ja

perhe

muutti muualle

asu-

maan. Lempi ja tytär Anni olivat kirkkokuoron vahvoja lauluvoimia.

Alpin

komea laulunääni kuului polku- pyörällä kaahaillessa. Rauha Karjalai- nen rakennutti talonsa sodan jälkeen

raitin

päähän. Hänen kotinsa

oli

^jää- nyt Karjalaan.

Tien vastakkaisella puolella asuivat

B randerit. Lapset muuttivat vartuttuaan

Helsinkiin töihin.

Pranterska ompeli esiliinoj a

ia

muita pieniä käsitöitä tai- tavasti. Frans Oskar l. Pransu kuoli an- karan lavantautiepidemian aikaan sota- talvena 1942. Epidemia

lopetti

viinan salamyynnin Emauksessa.

Puiden

siimeksessä

oli

Saaristen

koti.

Tyttäret Martta

ja Liisa

työsken- telivät nuoruudessaan Kansan kaupas- sa. Heidän jälkeensä taloon muutti So-

fia Nieminen tyttärineen ja

lasten- lapsineen lasten käydessä oppikoulua.

Niemi set j outuivat luovuttamaan edel- lisen asuinpaikkansa kunnansairaalan, myöhemmin terveyskeskuksen raken- nusvaiheessa kunnalle,

niin kuin

hei- dän naapurinsakin.

Siivoska-Manta, Amanda Siivonen asui susiparinsa kanssa,

niin kuin

sii- hen aikaan sanottiin, pienessä harmaas- sa mökissään. Poika oli

jo

varhaisessa vaiheessa lähtenyt Raumalle töihin

ja

kouluttamaan itseään. ^PaPit

moraalinvartijoina kantoivat siihen ai- kaan huolta vihkimättömistä pareista.

Vuonn a 1925 Emaukseen

tuli

Kaar-

lo

Vaano, ent.

Vihlman

vaimonsa

ja

pienen poikansa kanssa Paraisilta, jos-

sa Vaano

oli ollut

puutarhurina

Huitti-

sista Rekikoskelta lähdettyään. Perhe kasvoi vielä pojalla

ja

tyttärellä.

Alku oli

hankalaa, Vaanot asuivat

aluksi Lindroosin

ulkorakennuksen päätyhuoneessa

ja

Kaarlo Vaano teki iuutarin töitäkin, kunnes osti talon tien laidasta yksinäiseltä mieheltä Alaselta.

Puutarhurin

käden

jälki näkyi

pian ympäristössä. Vaano istutti myös kym- menittäin omenapuita lähitalojen puu- tarhoihin. Talvisodan ankarissa pakka- sissa suuri osa puista paleltui.

Kaarlo Vaano halusi auton- kuljettajaksi, mutta

takauksen saanti kuorma-auton ostoon

oli

vaikeaa, kun

häntä ei tunnettu uudessa asuin-

ympäristössään. Eräs takaaja-isännis- tä sanoi viimein:

-Antaa pojan yrittää.

Yrittämisestä alkoi ^huikea

^nousu.

Enimmillään Vaano-yhtiöillä

oli

toista sataa autod; osa

liikennöi

Euroopassa, osa Saudi-Arabiaan asti.

Autoille

han-

kittiin tallitilaa

vastakkaiselta puolelta Ala-Matikkalan pelloilta, myöhemmin Sammusta.

2O-luvulla kun autoja

ei vielä

liikkunut kovin

paljon, uutta au-

toa ihasteltiin aina. Joku kertoi

tuttavalleen, että

-Oli

kommeeta

ko Vihlmanni

^ajoi uudella vaanolla!

Emauksen taloista kookkain oli Lindroosin

keltainen rakennus. Siinä

oli

aiemmin asunut

Krogius-

niminen henkilö. Yksinäi nen Amerikasta palan- nut mies asettui siihen. Vaimo

oli

_iää-

nyt Amerikkaan.

Hilma

Lindroos

kävi

muutaman kerran kohentamassa mie- hensä taloutt

a

iajärjestämässä ^hauta- jaiset.

Rouva Lindroos pukeutui miehensä

kuoltua

tulipunaiseen

"surupukuun".

Sekös

^kuj

alaisia hämmästYtti.

Sanni

Ailoniemi.

t4

Vilho Vaaramo.

Tlrlevat liikemiehet opettaja Kalevi

Vaano (vas.)

ja toimitusjohtaja

Las- se Vaano.

sivat kesäkaudella usein.

Tiukkailmeinen Ojalan Tilta, jota

lapset

karttoivat

asui myös vähän ai- kaa Emauksessa

viisuja

kaupittelevan avokumppaninsa kanssa. Vuosisadan

jälkipuoliskon

asutus on

jätetty

käsit-

telemättä tässä kirj oituksessa.

Tien toisella puolella Aron

pirtissä asui

pitäjän kuulu pitokokki Amalia

Hellev aarasisarensa Aron Mantan sekä tyttäriensä

ja

tyttärientyttärien kanssa.

Sisaruksista viimeisenä siinä asui

Hil-

da Höglund. Myöhempien vuokralais- ten jälkeen nätti

pirtti

purettiin.

Vieressä

oli

harmaa maanläheinen Varpulan

pirtti

vähän kallellaan. Toi- sessa päässä asui

Varpulan

Matj a

ia

poikansa

Heikki

Heinonen perheineen, joskus tytär Elsakin. Toisessa huonees-

sa oli Koivusen Fiinu tyttärensä Helmin ja

_tämän

jälkikasvun

kanssa.

Lapsia talossa

oli

yhteensä kymmen- kunta.

Lauri

Koivunen nuoruudessaan

kuului Pyryn urheilijoiden

^parhaim-

mistoon niin hiihdossa kuin

kenttälajeissakin.

3O-luvulla Huittisissa

oli

suuret

juh-

lat. Vastavalmistunutta kunnalliskotia

esiteltiin vieraille ylpeydellä.

Pastori

Lauri Jokinen vei vieraansa

ensin

"Huittisten vaivaistaloon" ja

sitten Varpulan

pirtin

nurkalle

ja

sanoi:

-"Tässä on

Huittinen".

Jälkimmäinen "nähtävyys" purettiin myöhemmin.

Frans

Virta

seuraavassa asunnossa

oli Kivirannan

kartanon navettamies.

Kivirannassa

oli

siihen aikaan 80-päi- nen aushirekarJa, joten navettamies tar-

vittiin

karjanrehun siirtelyyn

ja

lannan

luontiin. Vaimon lisäksi Vinalla

^asui ajoittain

tytär

Klaara lapsineen.

Klaara

oli

hieno kaupunkilaisrouva, jota kujalaisten katseet seurasivat ihail- len

ja

vähän paheksuenkin, koska ar-

veltiin hienouksia hankitun

miehen

kieltolain

aikaisilla pirtubisneksillä.

Lindroosilla asui 3O-luvulla Hellmanin sisarukset Helmi ja Tyyne, hieroja-suu-

tari -pariskunta

^Selma

ja _Toivo

Kal-

lio, myöhemmin

vaatturi Aaltonen

ja

muita vuokralaisia.

Tienlaidassa entistä Rekolan maata on mansardikattoinen

talo.

Siinä ovat asuneet

Unhot, joiden oli poliittisen

kuohunnan vuosina lähdettävä

Uudestakaupungista

ja he

asettuivat asumaan Emaukseen.

Ilmari ja

rouva Unho sekä veli Kaarlo muistettiin täällä

innokkaasta näyttelemisharras-

tuksestaan. Lapset Turo

ja

Satu kävi- vät täällä vähän aikaa koulua. Helsin-

kiin

muutettuaan Unhot

tulivat

tunne-

tuiksi

elokuva-alalla.

Unhojen jälkeen talossa asui maala-

ri

V. V.

Meriniemi ja

sen jälkeen _Frans

ja Väinö

Maunula äitinsä kanssa.

Vii- meksi

siihen

jäi autoilija

Frans Mau- nula vaimoineen

ja

viisine lapsineen.

Viereisessä talossa on asunut monen- laista väkeä: muurari Reunanen,

kivi- työmies Tyyskänen, meijerska Tilta

(Tilda) Lehtisalo, evakkoj a: Kortteet

ja

Teperit,

ompelija

Kreetta Salo jne.

Meijerska

Tilta oli

erittäin ystävälli- nen

ja mukava kaikille.

^Huhtamon

meijerissäkin Tiltan

aikana maitojen rasvaprosenttien

sanottiin

olleen kor-

keita. Hän saattoi poiketa

naapuriin koska tahansa

ja oli tervetullut. Tilta voi

nostaa

liedellä kiehuvan

peruna- kattilan kantta

ja

sanoa:

Katson vaan, onko siellä

minun osani. Ja olihan siellä.

Niin

sopuisaa

oli

elämä entisaikaan Emauksessa.

Naapuriin sopi

poiketa,

ei tarvittu

kutsua päivämäärineen

ja

kellonaikoineen.

Taaempana

oli

Rautell myöhemmin Rautalehto. Perheenpää oli ollut raken- tamassa rautatietä Aetsään

ja

päätynyt

naimisiin "Emauksen kaupunkiin" niin kuin

leikillisesti

sanottiin.

Tytär Ida oli

ompelij a

ia ^{eli ikä-}

neitona pitkään kissoineen

sievässä

pikku

kodissaan.

Vanhempaa asutusta oli vielä kahden puusepän asunnot lähekkäin. Justenit myöh. Sälket ovat muuttaneet

Huitti-

sista muualle, nuorin tytär sairaanhoi- taj ana Etelä-Afrikkaan asti adventistien lähetyskentälle.

Kohijoet

samoin ovat muuttaneet muualle työhön

Kello-Ho- vin

perustaj aa lukuunottam atta, mutta hän ei asu enää Emauksessa.

Molempien puuseppien tekemiä tu- kevia

ja hyviä

huonekaluja on jäänyt

huittislaisiin koteihin.

Justeenska

ja

Kohijokiska elättivät perheitään myös

pyykkäreinä. Suirussa Punkalai-

tumenj uoen rannalla pyykkipadat pori-

20-luvulla uutta

autoa

ihasteltiin

alna.

15

Virta

taas

komeili

kellonperillä,

jos-

sa

oli dollari.

Vähän matkan päässä

tien

oikealla

puolella oli

Sillanpää

ja

myöhemmin

Rostedt. Sillanpään iso ääni kuului kauas. Vävy Rostedt muun

työnsä ohessa

kuljetti

Sallilan Sähkölaitoksen sähköpylväitä hevosenrattail la.

Sillanpään

vanhaemäntä leskeksi jäätyään

muutti

nuorimman tyttärensä kanssa Virran asuntoon, kun pariskun- nan aika

oli

päättynyt. Sillanpään koh-

dalla tien toisella puolella

Salon

Iita (Ida)

asui pienessä kodissaan kahden poikansa kanssa.

Hän oli ollut

^kihla- kunnantuomari

Munckin

taloudenhoi- tajana. Iita oli talojen taitava apumurja.

Etäämpänä

oli vielä pieni "Akselin pirtti". Akseli

Lehtonen

oli

Varpulan Maijan toinen poika.

Kaikki

seitsemän

lasta sijo.ittuivat työelämään koti-

seudulla.

Aiti

Ida

oli

pyykkäri

ja

hyvä

äiti

lapsilleen, ja

jota

pojat hänen van- haksi tultuaan

kuljettivat

polkupyörän tangolla.

Useilla perheillä oli lähitalojen

perunapelloilla kapanalansa kylvössä perheen

ruokahuollon

turvaamiseksi.

Perunannostopäivinä samoin kuin elo-

päivinä päiväläisten lapset tulivat

ruokailemaan taloihin, jossa vanhem- mat tekivät taksviirkkiään. Ruokailij oi- ta

oli tällöin

useita kymmeniä. Se

oli

sen ajan vapaaehtoista sosiaalihuoltoa.

Joskus

joku

lapsi unohti ruoka-ajan

ja tuli

hengästyneenä kertoen, että ko- tona sanottiin:

- Mee ny peljakkaanmoista vauhtia,

kai ison talon nurkista

vieälä

jottain sullekki löytyy. Löytyihän

sitä.

Muistelutuokio

kattaa

vain

pienen hiukkasen paikallista historian havinaa vuosisadan

alkupuoliskolta

Emauk- senkuj an viurelta j a silloisista ainutker- taisista asukkaista, erittäin sopuisista

ja hyvistä naapuruksista, monen

alan ahkerista ahertaj ista.

Mirja Hovi