Olet kuin tallattu raato : Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuva vihapuhe Jesajan kirjan luvuissa 1-39

OLET KUIN TALLATTU RAATO

Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuva vihapuhe Jesajan kirjan luvuissa 1−39

Itä-Suomen Yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma Eksegetiikka

Vesa Julin, 185800

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijä – Author

Vesa Julin

Työn nimi – Title

Olet kuin tallattu raato. Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuva vihapuhe Jesajan kirjan luvuissa 1–39.

Pääaine –

Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Eksegetiikkaa Kandidaatintutkielma 1.5.2016 54 s.

Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma

Sivuainetutkielma Tiivistelmä – Abstract

Viime vuosina Eurooppaa kohdannut siirtolaiskriisi on nostanut julkisuuteen keskustelun vihapu- heesta. Tämän keskustelun innoittamana päätin tutkia pro gradu -tutkielmassani vihapuhetta Jesajan kirjan 39 ensimmäisestä luvusta. Tutkimuskysymyksiäni ovat: a) Mikä on vihapuheen funk- tio eli mihin sillä tarkalleen ottaen pyritään? b) Mikä on motivoinut vihan? c) Tutkin myös, onko kirjoittajan omaan viiteryhmään kohdistuva vihapuhe erilaista kuin viiteryhmän ulkopuoliseen ryhmään kohdistuva. Lisäksi pohdin käyttämäni vihapuheen määritelmän soveltuvuutta Jesajan kirjan tapaisen vanhan tekstin tutkimiseen.

Tässä tutkimuksessa sovellan vihapuheen käyttäytymistieteellistä määritelmää. Käyttäytymistieteelli- sesti vihapuhetta voidaan määritellä miettimällä, millainen puhe ja millaiset ilmaukset aiheuttavat kohteissaan sellaisia tunteita, joita vihapuheeseen turvautuvat tavoittelevat ja joita halutaan säännel- lä. Vihapuhetta on yksilöön tai ryhmään kohdistuva halventava tai solvaava puhe, joka ylittää nor- maalin kielenkäytön rajat. Koska Jesajan kirjan kirjoitusajankohdan tai oletettujen kirjoitusajankoh- tien normaalin kielenkäytön rajat ovat jokseenkin vaikeasti selvitettävissä, on vihapuheen määritte- lyssä käytettävä oman aikamme normaalin kielenkäytön rajoja. Tässä tutkimuksessa vihapuheeksi luetaan myös tuomiolauselma, jossa vedotaan transsendenttiin auktoriteettiin.

Tutkituista Jesajan kirjan luvuista löytyi runsaasti vihapuheeksi luokiteltavia kohtia. Puheen motii- viksi selvisi Jesajan havaitsema sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, joka ilmeni heikompien yhteis- kunnan jäsenten suoranaisena riistona. Toinen merkittävä motiivi liittyi Jesajan havaitsemaan ylpey- teen, johon sortuivat kaikki yhteiskuntaluokat. Assyriaa koskevissa vihapuheissa motiivina oli lisäksi Jahven antamien valtuuksien ylittäminen. Jahve oli valtuuttanut Assyrian kurittamaan vain omaa kansaansa, mutta Assyria oli ryhtynyt laajoihin ryöstö- ja murhakampanjoihin ja tuhonnut kokonai- sia kansoja.

Kaikkien tutkittujen vihapuheiden funktio liittyi Juudaan. Merkittävin funktio oli Jesajan pyrkimys palauttaa Juuda kuuliaiseksi Jahvelle ja hänen ohjeilleen ja siten palauttaa Juuda liiton kansaksi.

Tässä tarkoituksessa Jesaja käytti runsaasti käsitettä ”pelastuva jäännös”, jonka jäsenyyteen hän pyrki ihmisiä ohjaamaan. Toisena tavoitteena oli Juudan puolustajien rohkaiseminen. Tässä tarkoi- tuksessa Jesaja vihapuheellaan loi vihollisesta karikatyyrejä, jotka kaikkivaltias Jahve tuhoaa syök- sytulvalla, tulella, taudilla tai hakkaamalla.

Tutkimusta varten luomani vihapuheen määritelmä oli onnistunut. Törmäsin kuitenkin kaikkiin niihin ongelmiin, joita vihapuheen määrittelyssä on nykyisinkin. Vihapuheen määrittely on moder- nissakin kontekstissa parhaimmillaankin subjektiivista ja erityisen subjektiivista on sen määrittely, millainen vihapuhe ylittää normaalina pidettävän kielenkäytön rajat.

Kun muistaa määritelmän heikkoudet, voi määritelmää käyttää myös vanhan dokumentin tutkimi- seen. Tietty subjektiivisuus ja epävarmuus ovat aina läsnä vihapuheesta puhuttaessa riippumatta siitä, onko se puhuttu tänään tai tuhansia vuosia sitten. Se pitää vain hyväksyä.

Avainsanat – Keywords [etsi avainsanat yhdessä ohjaajasi kanssa]

Joensuun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, läntinen teologia, eksegetiikka, Vanha testamentti, viha- puhe, Jesajan kirja, Jesaja

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Theology Tekijä – Author

Vesa Julin

Työn nimi – Title

Olet kuin tallattu raato. Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuva vihapuhe Jesajan kirja luvuissa 1–39.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Num- ber of pages

Ekegetics Kandidaatintutkielma 1.6.2016 54 p.

Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä – Abstract

The recent years’ migration crisis that has faced Europe has brought the debate on the hate speech to the public. Inspired by this discussion, I decided to study the hate speech in 39 first chapters of Isaiah on my Master's thesis. My recearch questions are a) what are hate speech functions, or what exactly it seeks? b) What has motivated the hatred? c) I also studied whether the hate speech against the author's own reference group is different than the hate speech against other reference groups.

In addition, I speculated about the suitability of my definition of hate speech when studying some old texts like Isaiah.

In this study, I used the behavioral definition of hate speech. Behaviorally hate speech can be de- fined by considering what kind of speech and what types of expressions cause the change of feel- ings on objects that the speaker seeks and wants to regulate. Hate speech is an abusive or scurrilous talk that can be targeted against individual or a group and that goes beyond the normal boundaries of language. Since the boundaries of language of the date or dates of writing of Isaiah are somewhat difficult to be ascertained, I used the normal boundaries of language of our own times in the defini- tion of the hate speech. In this study, also the judgement that is relied on transcendent authority is classified as hate speech.

Of the chapters of the book of Isaiah that I studied I found plenty of talk that can be classified as hate speech. It was found that the motive of speech was in social injustice perceived by Isaiah that occurred as the outright exploitation of the weaker members of society. Another important motive related to the pride detected by Isaiah, which all social classes of society fell into. In addition, hate speech targeting Assyria was motivated by Assyria crossing the mandate given by Yahweh. Yahweh had authorized Assyria only to chastisement his own people, but Assyria had begun large scale robbery and murder campaigns and destroyed whole nations.

The functions of all the studied hate speeches related to Judah. The most important function was Isaiah's quest to restore Judah in obedience to Yahweh and his instructions and thus restore Judah as a nation of the covenant. For this purpose Isaiah used a lot of the concept of "saved remnant" to which membership he sought to guide the people of Judah. The second objective was to encourage the defenders of Judah. For this purpose Isaiah created the caricatures of the enemy, which the Almighty Yahweh would destroy with flash flood, fire, disease or by beating.

The definition of hate speech that I created for the study was successful. However, I ran into all of the problems that the definition of hate speech has also on modern context. The definition of the hate speech at best, remains subjective, and particularly subjective is, what kind of hate speech exceeds the normal limits of language.

Once remembering the weaknesses of the definition, the definition can be used when studying any old document. A certain subjectivity and uncertainty are always present when discussing hate speech, regardless whether it was spoken today or thousands of years ago. It just need to be accept- ed.

Avainsanat – Keywords

University of Joensuu, University of Eastern Finland, Western Theology, exegetics, hate speech, hatred, Old testament, Isaiah

1

Sisällys

1 Johdanto ja vihapuheen määritelmä ... 2

1.1 Tutkimuskohde ja -metodi ... 4

1.2 Jesajan kirjan lukujen 1–39 historiallinen konteksti ... 6

1.2.1 Assyrian valloitukset ja hiipuminen Babylonian tieltä ... 6

1.2.2 Israelin valtion tuho ... 9

1.2.3 Juuda Assyrian otteessa ... 12

1.2.4 Yhteiskunnan muutos kohti luokkayhteiskuntaa ... 15

2 Jesajan vihapuhe ... 19

2.1 Assyriaan kohdistuva vihapuhe ... 19

2.2 Israeliin kohdistuva vihapuhe ... 23

2.3 Juudaan kohdistuva vihapuhe ... 28

3 Johtopäätökset ... 41

Lähteet ... 48

Apuneuvot ... 49

Muu kirjallisuus ... 50

2

1 Johdanto ja vihapuheen määritelmä

Kuinka onkaan huoraksi tullut tuo uskollinen kaupunki?

Se oli täynnä oikeutta ja vanhurskaus asui siellä.

Nyt siellä asuvat murhaajat!

Sinun hopeasi on tullut kuonaksi ja viinisi on laimennettu vedellä.

Johtajasi ovat itsepäisiä kapinallisia ja varkaiden ystäviä, kaikki he rakastavat lahjuksia ja juoksevat rahalahjojen perässä. He eivät huolehdi orpojen oikeuksista eivätkä aja lesken asiaa.

(Jesaja 1:21–23)¹

Viime vuosina Eurooppaa kohdannut siirtolaiskriisi kaikkine siihen liittyvine ilmiöi- neen on nostanut julkisuuteen keskustelun vihapuheesta. Tämän keskustelun innoit- tamana päädyin tutkimaan pro gradu -tutkielmassani vihapuhetta Jesajan kirjan 39 ensimmäisestä luvusta. Ensimmäinen tutkimustehtäväni on kuitenkin löytää sellainen vihapuheen määritelmä, jota voitaisiin käyttää tällaiseen vanhaan tekstiin. Tämän jälkeen tutkin tekstiä määritelmän avulla ja selvitän, onko tekstistä löydettävissä vi- hapuheeksi tulkittavia kielikuvia, metaforia, karikatyyrejä ja tuomiolauselmia. Tut- kimuskysymyksiäni ovat: a) mikä on vihapuheen funktio eli mihin sillä tarkalleen ottaen pyritään? b) Mikä on motivoinut vihan? c) Tutkin myös, onko kirjoittajan omaan viiteryhmään kohdistuva vihapuhe erilaista kuin viiteryhmän ulkopuoliseen ryhmään kohdistuva. Jesajan kirjaa on tutkittu runsaasti, mutta aikaisempia tutki- muksia Jesajan kirjasta vihapuheen näkökulmasta en ole löytänyt. Teemaa on kuiten- kin käsitelty selitysteoksissa Jumalan vihaa käsiteltäessä.

Vaikka vihapuheen käsite on viime aikoina ollut runsaasti julkisuudessa, ei vihapu- heen määrittely ole toistaiseksi onnistunut sen enempää suomalaisessa lainsäädän- nössä kuin kansainvälisissä sopimuksissakaan.² Yhtenä määritelmänä on siksi käytet- ty tietynlaista toiminnan luonnetta. Luonteeltaan rasististen ja vihamielisten tekojen ymmärretään kansainvälisesti loukkaavan ihmisoikeuksia ja uhkaavan oikeusvaltion periaatteita ja demokratian perusteita.³ Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdo- tuksen mukaan vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään

1 Kirjoittajan oma käännös.

2 Neuvonen 2015, 21.

3 Neuvonen 2015, 19.

3

tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.⁴

Yleisessä kielenkäytössä vihapuheena pidetään sellaisia kielellisiä ja symbolisia il- mauksia, joiden tarkoituksena on kohdentaa halveksuntaa ja vihaa tiettyjä yksilöitä ja väestöryhmiä kohtaan. Jotta vihainen puhe olisi vihapuhetta siinä negatiivisessa mer- kityksessä, jona sen ymmärrämme, on puheen ylitettävä tarkemmin määrittelemät- tömät normaalin kielenkäytön rajat.⁵ Vihapuhe on siis jossain määrin kuulijan tulkin- taan perustuva määritelmä. Vihapuheen määrittely kuulijan kontekstista tekee määrit- telystä ongelmallista, ja jotkut tutkijat luokittelevat vihapuheeksi myös uskonnollisen kiihkoilun.⁶ Tätä luokittelua vaikeuttaa taas se, että yleisesti hyväksyttyä määritelmää uskonnolliselle kiihkoilulle ei ole. Siten myös perinteinen kristillinen tunnustus, pe- lastuminen vain uskon kautta Kristukseen, voidaan luokitella jopa vihapuheeksi, sillä se kiistää pelastuksen kaikkien muiden uskontojen ja tunnustusten kautta.

Suomen oikeusjärjestelmässä⁷ vihapuhe on jäsennetty kansanryhmiin kohdistuvana kielenkäyttönä, jossa tarkoituksena on halventaa, solvata ja jopa rohkaista siirtymistä sanoista tekoihin.⁸ Vihapuhe ei kuitenkaan ole pelkästään rasistinen rikos, vaan ri- koksen kohteena voi olla myös muu kuin esimerkiksi ihonvärin perusteella erotettava ihmisryhmä. Vihapuhe voi kohdistua myös yksilöihin, kuten tutkijoihin, poliitikkoi- hin tai toimittajiin.⁹ Vihapuheen määrittely on siis jo muutenkin vaikeaa, mutta lisäk- si vihapuheen ei edes tarvitse perustua epätosiin tai luultuihin puheen kohteen omi- naisuuksiin. Se voi perustua myös kohteen todellisiin ominaisuuksiin. Eli jos todelli- sista ominaisuuksista puhumisen taustalla ovat rasistiset motiivit, voidaan tekoa itse- ään pitää rasistisena.¹⁰

4 Wikipedia 6.10.2015.

5 Neuvonen 2015, 15.

6 Pöyhtäri 2015, 248.

7 Itse vihapuhetta ei ole määritelty tai kriminalisoitu. Kriminalisoitua on sen sijaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan, jota kansankielessä vihapuheella usein tarkoitetaan.

8 Neuvonen 2015, 16.

9 Neuvonen 2015, 23.

10 Neuvonen 2015, 21.

4

1.1 Tutkimuskohde ja -metodi

Kuten voimme nähdä, on vihapuheen määrittely yllättävän monimutkaista. Tässä tutkimuksessa sovellan vihapuheen käyttäytymistieteellistä määritelmää. Käyttäyty- mistieteellisesti vihapuhetta lähestytään miettimällä, millainen puhe ja millaiset il- maukset aiheuttavat kohteissaan sellaisia tunteita, joita vihapuheeseen turvautuvat tavoittelevat ja joita halutaan säännellä. Toisin sanoen vihapuheen tarkoituksena on saada aikaan toivottu reaktio vihapuheen kohteissa tai sen kuulijoissa.¹¹ Jesajan vai- kutusta hänen sanomansa alkuperäisiin kuulijoihin ei tiedetä, mutta sitä voidaan arvi- oida päättelyn kautta. Se, että Jesajan kirja on ylipäätään säilynyt nykylukijoille, merkitsee, että Jesaja on tehnyt lukijoihinsa jonkinlaisen vaikutuksen. Toisin sanoen Jesajan vihapuhe on todennäköisesti saanut aikaan jonkinlaisen ajattelutavan muu- toksen aikalaislukijoissaan.

Tässä tutkimuksessa käytetty määritelmä on siis seuraava: Vihapuhetta on yksilöön tai ryhmään kohdistuva halventava tai solvaava puhe, joka ylittää normaalin kielen- käytön rajat. Koska Jesajan kirjan kirjoitusajankohdan tai oletettujen kirjoitusajan- kohtien normaalin kielenkäytön rajat ovat jokseenkin vaikeasti selvitettävissä, on vihapuheen määrittelyssä käytettävä oman aikamme normaalin kielenkäytön rajoja.

Tästä syystä on erityisesti pidettävä mielessä tutkimusta tehtäessä ja sitä luettaessa, että modernista määrittelystä huolimatta asioita käsitellään arvoneutraalisti siten, että mennyttä toimintaa ei arvoteta nykyisellä kontekstilla. En siis toimi Jesajan tuomari- na.

Koska normaalin kielenkäytön rajoja ei ole missään selkeästi määritelty, luotan ra- jausta tehdessä omaan intuitiooni. Olennaista on se, että vihapuheella voidaan olettaa olevan pyrkimys saada kuulijoissa aikaan toivottu reaktio puheen kohteena olevassa ryhmässä tai ryhmää tai yksilöä kohtaan. Se onnistuiko puhe todella tavoitteissaan, ei ole tämän tutkimuksen kannalta relevanttia. Relevanttia ei ole myöskään se, perus- tuuko vihapuhe kohteen todellisiin ominaisuuksiin. Lisäksi, ottaen huomioon tutkit- tavan tekstin olemus uskonnollisena dokumenttina, tässä tutkimuksessa vihapuheeksi luetaan myös edellä mainitut ehdot täyttävä tuomiolauselma, jossa vedotaan trans- sendenttiin auktoriteettiin.

11 Neuvonen 2015, 15

5

Olen rajannut tutkimuksen koskemaan Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuvaa puhetta. Jos tekstistä löytyy vihapuhetta, voidaan tällä rajauksella saada selville, on- ko kirjoittajan omaan viiteryhmään kohdistuva vihapuhe erilaista tai erilailla moti- voitua kuin ulkopuoliseen. Valitsin Jesajan kirjassa mainituista viholliskansoista juu- ri Assyrian tutkimusaineistoksi, koska alustavan tarkastelun perusteella Assyrialla vaikuttaisi olevan keskeinen rooli myös kirjoittajan omaa viiteryhmää käsittelevissä teksteissä. Assyriaa käsittelevät tekstit on aina liitetty Israelin, Juudan tai Jerusalemin tuomiosta tai pelastuksesta kertovan tekstin yhteyteen. Profeetta Jesaja oli itse Juu- dan pääkaupungin Jerusalemin asukas, joten Juuda on Jesajan oma viiteryhmä. Israel on käsitteenä monimutkaisempi, sillä se voi tarkoittaa teologista tai poliittista Isra- elia. Lisäksi se voi tarkoittaa Israelia ennen jakaantumista tai jakaantumisen jälkeistä pohjoista valtiota. Tutkimusaineistoa käsitellessäni päättelen tekstin kontekstin pe- rusteella, mistä Israelista milloinkin on kyse.

Vihapuheet kartoitetaan ensin yllä annetun määritelmän avulla. Itse tutkimus tehdään Biblia Hebraica Stuttgartensiasta selitysteoksiin, sanakirjoihin ja valmiisiin, erikieli- siin raamatunkäännöksiin tukeutuen. Luvussa 1.2 käyn läpi Jesajan lukujen 1–39 Israelin, Juudan ja Assyrian turvallisuuspoliittista sekä Israelin ja Juudan yhteiskun- nallista tilannetta. Tämä tieto luo perustaa Jesajan kansoja koskevan tekstin ymmär- tämiselle. Luvussa kaksi käsittelen kansoihin kohdistuneet Jesajan vihapuheet ja pohdin puheiden motiiveja ja funktioita. Luvussa kolme teen yhteenvedon löydöksis- täni ja pohdin, mitkä kaikki tekijät ovat saaneet Jesajan kirjoittamaan vihapuhetta ja onko Jesajan omaan viiteryhmään kohdistama puhe ominaisuuksiltaan ja tarkoituspe- riltään erilaista kuin Assyriaan kohdistuva. Pyrin myös arvioimaan kehittämäni viha- puheen määritelmän soveltuvuutta minkä tahansa vanhan tekstin tutkimiseen, jonka kirjoituskonteksti voi olla epävarma tai jopa kokonaan unohtunut.

6

1.2 Jesajan kirjan lukujen 1–39 historiallinen konteksti

Jesajan puheiden ymmärtämiseksi on syytä tutkia ensin sitä historiallista kontekstia, johon teksti viittaa. Koska alkuperäinen kirjoituskonteksti on kiistanalainen, olen päätynyt rajaamaan historiallisen kontekstin tekstissä kuvattujen tapahtumien perus- teella. Tutkimuksessa ei siis oteta paria mainintaa lukuun ottamatta kantaa alkuperäi- sen tekstin tai tekstien kirjoitusajankohtiin. Ne voivat olla kirjoitettu tapahtumien aikana, niitä ennen tai niiden jälkeen. Se ei ole tämän tutkimuksen kannalta relevant- tia, koska meillä ei ole varmaa tietoa siitä, onnistuiko Jesaja kirjoituksillaan vaikut- tamaan tapahtumien kulkuun.

1.2.1 Assyrian valloitukset ja hiipuminen Babylonian tieltä

Rautakausi Lähi-idässä oli suurten valtakuntien aikaa. Tiglatpileser III:n (744–727 eKr.) johtama Assyria oli ensimmäisiä suuria valtakuntia, joka levittäytyi alueelle.

Tämä valtakunta romahti vasta pääkaupunki Niiniven mukana vuonna 612 eKr.

Vuodesta 732 eKr. Assyria hallitsi Välimeren itäpuolista aluetta mukaan lukien vielä itsenäiset, mutta Assyrian valtapiirissä olevat Israel ja Juudea. Israel lakkasi olemasta itsenäisenä valtakuntana vuonna 722 eKr., kun Assyria valtasi sen pääkaupungin Samarian ja liitti alueen omiin provinsseihinsa.¹²

1000 eKr. asti Assyrian valloituspyrkimykset olivat olleet jo kahden vuosisadan ajan erittäin vähäiset. Valtakunta alkoi 900–800 luvuilla toteuttaa satunnaisia kauppa- ja ryöstöretkiä Eufratin länsipuolisille alueille. Näiden myötä Tiglatpileser III alkoi johtaa valtakuntaansa menestykselliseen laajentumiseen ja vakauttamiseen. Tavoitet- ta toteutettiin liittämällä valloitetut alueet valtakunnan provinsseiksi ja siirtämällä valloitettua väestöä valtakunnan toisiin osiin. Tiglatpileser III oli kuolemaansa men- nessä onnistunut liittämään koko Välimeren itäpuolisen alueen valtakuntaansa.¹³ Ko- ko alueen valtaamalla Tiglatpileser III sai haltuunsa myös alueen läpi kulkevat kaup- pareitit. Tämä takasi valtakunnalle monien tärkeiden hyödykkeiden kuten metallien,

12 Miller & Hayes 1999, 314.

13 Miller & Hayes 1999, 317.

7

puutavaran ja hevosten saannin.¹⁴ Tiglatpileser III:n seuraaja Sargon II laajensi val- takuntaa aina Egyptin rajoille asti. Kyproksen saaren hallinta lisäsi Assyrian kykyä hallita alueen kaupankäyntiä merkittävästi. Assyrian laajentuminen luonnollisesti johti konflikteihin naapurien kanssa. Etiopialaisten 25. dynastia hallitsi Ylä-Egyptistä käsin ja pyrki hallitsemaan ala-Egyptiä ja suistoaluetta ulottaakseen valtaansa Väli- merelle. Etiopialaiset olivatkin 800 luvulla eKr. yhteistyössä Syyria-Palestiinan As- syriaa vastustavien voimien kanssa.¹⁵

Tiglatpileser III:n hallinnon alusta asti Assyrialla oli käytössään kolme tapaa, jolla vallatut alueet liitettiin Assyrian alaisuuteen. Kun Assyrian hallitsija toi sotajoukkon- sa jollekin alueelle, moni hallitsija antautui vapaaehtoisesti Assyrian valtaan. Näissä antautuneissa valtiossa Assyria puuttui mahdollisimman vähän alistetun valtion asi- oihin, kunhan Assyrian intressit täyttyivät ajallaan. Näihin intresseihin kuului muun muassa verojen antaminen, armeijan ja rakennusurakoiden tukeminen ja muihin mahdollisiin pyyntöihin taipuminen. Vakoiluun perustuva tiedustelu piti Assyrian hallitsijan tietoisena siitä, mikä oli alistetun valtion kulloinenkin suhtautuminen As- syrian vaatimuksiin.¹⁶

Jos kuningaskunnat, kaupungit tai heimot kieltäytyivät vapaaehtoisesta alistumisesta tai osoittautuivat epälojaaleiksi hallitsijaa kohtaan, Assyria otti valtion haltuunsa voimatoimin. Silloin Assyria otti merkittävän roolin alistetun vasallivaltion poliitti- sesta, sotilaallisesta ja diplomaattisesta elämästä. Assyria sijoitti omat miehensä yh- teiskunnan keskeisille päätöselimille. Toisinaan hallitsevan perheen jäsenet pystyivät jäämään vasallin nukkehallitsijoiksi tehtyään sitä ennen vasallisopimuksen Assyrian kanssa.¹⁷

Jos vasalli kapinoi, mikä yleensä ilmeni Assyrialle vuotuisen veron laiminlyöntinä, kapina murskattiin armottomasti. Silloin vasallin hallitsema alue muutettiin Assyrian provinssiksi ja asetettiin suoraan sotilasjohtajien ja Assyrian viranomaisten hallin- taan. Assyrialla oli tällaisten hallitsijoiden auditointiin erikoistuneita kiertäviä tarkas- tajia, jotka matkoillaan varmistivat, että provinssin asiat hoidettiin pilkulleen. Jotta tulevaisuudessa kapinoinnilta vältyttäisiin, Assyria myös pakkosiirsi alueen yläluo- kan ja erikoistuneita käsityöläisiä valtakunnan muihin osiin. Muualta vastaavasti

14 Miller & Hayes 1999, 319.

15 Miller & Hayes 1999, 319.

16 Miller & Hayes 1999, 320.

17 Miller & Hayes 1999, 320.

8

tuotiin yläluokkaa tilalle provinssiin. Tällaisella väestöjen sekoittamisella saatiin hillittyä alueen nationalistisia pyrkimyksiä.¹⁸ Tätä järjestystä ei aina noudatettu suu- ren valtakunnan jokaisessa kolkassa, vaan sekä paikalliset olot että Assyrian kulloi- setkin intressit vaikuttivat suhteen laatuun. Esimerkiksi Israel siirtyi varsin nopeassa aikataulussa ensin vuoden 738 eKr. vapaaehtoisesta antautumisesta vuonna 732 eKr.

voimatoimin alistetuksi vasalliksi ja pian sen jälkeen liitettiin Assyrian provinssiksi vuosina 722–720 eKr.¹⁹

Syyria-Palestiinassa Assyrian satelliitti- ja vasallivaltiolla oli paljon pelissä suhteessa Assyriaan. Toisaalta verotaakka Assyrialle oli erittäin raskas ja se houkutteli muo- dostamaan Assyrian vastaisia liittoumia sekä kääntymään Assyrian vihollisten puo- leen. Toisaalta epäonnistuneen kapinan seuraukset olisivat vakavat. Jokaisessa Syy- ria-Palestiinan valtiossa syntyikin sekä anti- että pro-Assyria -puolueita joista ensiksi mainittu elätteli nationalistisia toiveita ja uskoi yhteistyöhän saman mielisten naapu- rien kanssa, kun taas jälkimmäiset mieluummin nielivät kiukkunsa ja näkivät vapaa- ehtoisen alistumisen riskinottoa järkevämmäksi.²⁰

Sukupolvien ajan Babylonia oli ollut Assyrian ongelmapesäke. Kaupunkia oli vuo- ronperään tuhottu kapinan jälkeen ja taas jälleen rakennettu hallitsijan hyvän tahdon eleenä. Assyrian kuninkaan Assurbanipalin kuoltua 627 eKr. Babylonian nationalis- tiset pyrkimykset eivät pelkästään nousseet esiin, vaan babylonialaiset alkoivat jopa tavoittelemaan Assyrian valtaistuinta. Ensin Babylonian valtaistuimelle istui kuiten- kin assyrialainen kenraali Sin-shumu-lishir. Hän hallitsi vuoden ajan kuolemaansa asti ja hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi Sin-šar-iškun, joka oli Ashur-etil-ilanin veli, jota taas Assurbanipalin oli suunnitellut oman valtaistuimensa perijäksi. Baby- lonian kruunun sai itselleen kuitenkin vuonna 626 eKr. Nabopolassar. Siten Babylo- nian hallinnasta kiistelivät hetkellisesti jopa kolme hallitsijaa ja kolme armeijaa. Sin- šar-iškun ja Nabopolassar muodostivat väliaikaisen liiton edistääkseen omia valta- pyrkimyksiään, Sin-šar-iškun nousua Assyrian ja Nabopolassar nousua Babylonian hallitsijaksi. Pyrkimykset onnistuivat, kun Sin-šar-iškun sai kruununsa 623 eKr. Yh- teistyö alkoi kuitenkin rakoilla ja tilanne johti lopulta sisällissotaan.²¹

18 Miller & Hayes 1999, 320.

19 Miller & Hayes 1999, 322.

20 Miller & Hayes 1999, 322.

21 Miller & Hayes 1999, 385.

9

Sekavaa tilannetta ennestään sekoittivat muiden mukana meedialaiset ja skyytit, jot- ka olivat alkaneet aiheuttaa häiriötä Assyriaa pohjoisosissa. Assyrian aikakirjoissa on aukko 623–616 eKr., mutta 616 eKr. Nabopolassar oli vielä Babylonian johdossa.

Hyökkäykset Eufratille ja Ashurin kaupunkiin kuitenkin epäonnistuivat ja Nabopo- lassar jouti pakenemaan Assyrian ja Egyptin yhdistettyjä joukkoja. Näiden taistelui- den jälkeen medialaiset olivat Assyrian suurin uhka. Meedialaisten johtaja Cyaxares ja Nabopolassar tekivät liiton ja onnistuivat valtaamaan Assyrian pääkaupungin Nii- niven 612 eKr. Sin-šar-iškun kuoli Niiniven liekkeihin ja armeija pakeni länteen liit- tolaisensa Egyptin joukkojen yhteyteen.²²

Harranissa hallitsijasuvun vesasta, Assur-uballitista tuli Assyrian viimeinen hallitsija.

Jo vuonna 620 eKr. babylonialaiset ja meedialaiset valtasivat Harranin, ja Assyria egyptiläisten liittolaistensa kanssa joutui vetäytymään Eufratin länsipuolelle. Assur- uballit ja Egyptin faarao Neko II tekivät joitakin menestyksellisiä vastahyökkäyksiä Harraniin, mutta Babylonian aikakirjojen mukaan mitään pitempiaikaista menestystä ei liittoumalle tullut. Assur-uballitin nimi häviää aikakirjoista ja Assyria poistuu his- torian sivuilta. Toisessa Harranin taistelussa Babylonia ja Egypti taistelevat jo Syy- ria-Palestiinan omistuksesta.²³

1.2.2 Israelin valtion tuho

Israelin hallitsijan Jerobeam II:n kuoleman jälkeen Israelin poliittisessa tilanteessa seurasi jyrkkä taantuma eikä Israelissa enää koskaan ollut pitkäaikaista, vakaata hal- lintoa.²⁴ Jerobeamin poika Sakaria hallitsi isänsä kuoltua vain kuusi kuukautta kun- nes hänet murhattiin. Murhaajien innoittajina saattoivat toimia profeetat Aamos ja Hoosea, jotka olivat langettaneet tuomionsa Jehun hallitsijasuvun ylle. Valtaistuimel- le noussut Sallum ei ehtinyt kauan nauttia virastaan, kun Menahem surmasi hänet ja nousi kuninkaaksi hänen jälkeensä.²⁵ Menahemin valta ei ollut kovin vakaa ja hän haki hallinnolleen Assyrian tukea. Tiglatpileser III määräsi Menahemille epätavalli- sen raskaat verot, tuhat talenttia. Se, että Menahem kokosi verot ja maksoi, kuvastaa

22 Miller & Hayes 1999, 386–387.

23 Miller & Hayes 1999, 387.

24 Miller & Hayes 1999, 326.

25 Miller & Hayes 1999, 327.

10

hyvin hänen epätoivoista tilannettaan. Menahem kuoli luonnollisen kuoleman ja hä- nen jälkeensä kuninkaaksi tuli hänen poikansa Pekahja.²⁶

Pekahjan hallinto jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hänet surmasi Pekah, jolla taas oli vankka anti-assyrialaisen puolueen tuki. Pekahin kapinalle oli todennäköisesti Syyri- an Resinin tuki. Tämän tueksi on todettu neljä seikkaa: 1. Gileadin miehet olivat mu- kana vallankaappauksessa. Gilead oli tuolloin jo Syyrian hallinnassa. 2. Pekah ja Resin olivat jo aiemmin toimineet yhteistyössä Juudaa vastaan. 3. Pekah nousi val- taan vuonna 736/5 eKr., kun Resin johtama anti-Assyrialainen liike oli huipussaan. 4.

Raamatun kontekstissa puhuttaessa Pekahista ja Resinistä on Resin mainittu aina ensin.²⁷

Resin ja Pekah kääntyivät Juudan puoleen ja toivoivat vahvistavansa Assyrian vas- taista liittoumaansa. Juudan kuningas Ahas ei kuitenkaan suostunut liittoumaan. Juu- da oli aikaisemmin ollut Israelin vasallivaltiona ja nyt Pekah näki Juudan kapinoiva- na vasallina ja koki siten voimatoimet oikeutetuiksi. Seurasi kuninkaan murhayritys, jossa surmansa sai Ahaksen poika Maaseja, linnan esimies Asrikam ja kuninkaan lähin mies Elkana. Murhayrityksen epäonnistuttua Resin ja Pekah marssittivat armei- jansa Jerusalemia vastaan toivoen voivansa vaihtaa Ahasin tilalle liittoumaan suo- peammin suhtautuvan kuninkaan. Uudeksi kuninkaaksi kaavailtiin tarkemmin ni- meämätöntä, kapinassa mukana olevan Tyroksen kuninkaallisen suvun poikaa.²⁸ Resin ja Pekahin armeijoiden seistessä Jerusalemin edustalla kokosi Ahas temppelin aarteet ja lähetti ne avunpyynnön kanssa Tiglatpileserille (2. Kun 15). Tiglatpileser tuhosi anti-Assyrialaisen liittouman sekä Damaskoksen kaupungin. Resin surmattiin ja Damaskoksen väestö pakkosiirrettiin. Syyrian alue jaettiin osiin ja liitettiin Assyri- an provinssijärjestelmään. Israelin kuningas Pekah murhattiin ja hänen tilalleen tuli- assyrialaismielinen Hoosea. Israel vältti tässä vaiheessa provinssijärjestelmän ja siitä tuli Assyrian vasalli. Sen alue oli kuitenkin kutistunut huomattavasti jo Syyrian toi- mien seurauksena. Juudasta tuli Assyrian satelliittivaltio.²⁹

Tiglatpileserin kirjoista voidaan lukea, että Samaria kukisti Pekahin. Toinen kunin- kaiden kirja taas kertoo salaliitosta, jossa lopulta Hoosea löi kuoliaaksi Pekahin. Oli miten tahansa on selvää, että Damaskoksen jouduttua Assyrian hyökkäyksen koh-

26 Miller & Hayes 1999, 328.

27 Miller & Hayes 1999, 328.

28 Miller & Hayes 1999, 329.

29 Miller & Hayes 1999, 332.

11

teeksi oli vain ajan kysymys milloin joukot olisivat olleet Samariassa. Siten Hoosea vältti täydellisen tuhon maksamalla veronsa Assyrialle. Ilmeisesti liitto ei ollut täy- dellisen symbioosi, sillä Tiglatpileserin seuraaja Salmanassar V joutui marssittamaan sotajoukkojaan Hooseaa vastaan ennen kuin Hoosea sai veronsa maksettua.³⁰

Syyria-Palestiinassa syntyi kuitenkin pian uusi anti-assyrialainen liikehdintä ja sen mukana myös Hoosea kapinoin Assyriaa vastaan ja jätti veronsa maksamatta. Lopul- linen syy tälle tuhoisaksi osoittautuneelle teolle tuskin koskaan selviää, mutta ilmei- sesti Hoosea oli luottanut Egyptin propagandaan ja sen lupaamaan apuun päätöstä tehdessään.³¹ Apua ei kuitenkaan tullut ja Hoosea ilmeisesti meni vapaaehtoisesti Salmanassaria vastaan vain joutuakseen tämän vangiksi. Kapinalla oli vankka kansan tuki, minkä osoituksena Samarian puolustus petti vasta kolmen vuoden piirityksen jälkeen.³²

Salmanassarin seuraaja Sargon II päätti edeltäjiensä työn Syyria-Palestiinassa. Isra- elin kuningaskunta koki loppunsa ja liitettiin Assyrian provinssiksi vuonna 722 eKr.

Kaikesta päätellen Assyrian motiivina oli saada maa ja ihmiset tuottavina haltuunsa.

Vaikka pääkaupunki Samaria rakennettiinkin uudestaan, ei prosessi mennyt läpi ihan kivuttomasti. Väestöä pakkosiirrettiin valtakunnan muihin osiin ja tilalle tuotiin vas- taavasti väkeä muualta. Tarkoituksena oli paitsi rangaista, myös asuttaa valtakunnan hiljaisempia kolkkia ja toisaalta siirtää osaamista alueille, joilla sille oli tarve. Toi- sekseen väestön siirroilla saatiin jatkossa kitkettyä nationalistista liikehdintää. Myös kultilliset ja jumalanpalveluksiin käytetyt symbolit vietiin pois. Armeijan hengissä säilyneistä sotilaista osa liitettiin Assyrian armeijaan. Jäljelle jääneet asukkaat ja muualta siirretyt olivat kuitenkin kaikki nyt assyrialaisia samoin oikeuksin ja velvol- lisuuksin. Velvollisuuksiin kuului luonnollisesti veron maksu, joka oli saman suurui- nen kuin Hoosealle määrätty vero.³³

30 Miller & Hayes 1999, 334.

31 Miller & Hayes 1999, 334.

32 Miller & Hayes 1999, 336.

33 Miller & Hayes 1999, 337.

12

1.2.3 Juuda Assyrian otteessa

Jo yli vuosisadan Juudean elämä ja politiikka oli sidottu Assyrian politiikkaan.

Vuonna 734 eKr. Juudan kuningas Ahas maksoi veron Assyrian kuningas Tiglatpile- ser III:lle. Toisin kuin Israel, Juuda ei suuremmissa määrin vastustanut Assyriaa en- nen kuin Assyrian kuningas Sanheribin aikana, jolloin Juudan kuningas Hiskia osal- listui laajalle levinneeseen Assyrian vastaiseen kapinaan. Hiskian kapinan epäonnis- tuttua seurasi pitkä Juudan Assyrialle alistumisen aika.³⁴

Juudan kuningas Ahas esitellään Jesajan kirjan ulkopuolella Raamatussa huonona kuninkaana, joka toi Juudaan pahoja tapoja aina epäjumalanpalveluksesta lähtien.

Ahasin vaimoksi Raamattu mainitsee Abin, Sakarjan tyttären (2 Kun 18:2). Kyseessä saattoi olla Israelin kuninkaan Sakarjan tytär. Tähän saattaa viitata Toisen kuningas- ten kirjan maininta ”vaelsi Israelin kuninkaiden tietä” (2 Kun 16:3). Toisessa kunin- gasten kirjassa Ahasia syytetään epäjumalanpalvonnasta ja mainitaan hänen maksa- neen verot Tiglatpileserille, joka pelastikin hänet Syyrian ja Israelin kynsistä. Lisäksi mainitaan Ahasin teettäneen temppeliin kopion damaskoslaisesta alttarista ja perus- taneen alttareita ympäriinsä. Hänen myös mainitaan palvoneen syyrialaisia jumalia.

Jesajan kirjassa näistä ei kuitenkaan ole mainintoja, vaan kirja keskittyy kuvaamaan profeetan neuvoja ja rohkaisuja kuninkaalle³⁵, joka epäilemättä oli aika stressaavassa tilanteessa.

Ahas oli hallitessaan jatkuvassa paineessa Resin ja hänen anti-Assyria -liittouman taholta. Resin ja Pekah luultavasti olivat jo ottaneet Juudean alueita haltuunsa ennen Ahasin valtaan nousua. Lisäksi valtakunnan sisällä kuohui kun merkittävä osa kan- sasta oli anti-assyrialaisten kannalla. Ahas oli itsekin liittouman suhteen epäilevällä kannalla, mutta profeetta Jesajan rohkaisemana ja Jerusalemin kansan tukemana hän päätti jäädä sen ulkopuolelle.³⁶ Ahasin vaikeuden nousivat huippuunsa, kun Pekahin valtaan noustua hän ja Resin marssittivat joukkonsa Jerusalemin edustalle painos- taakseen Ahasin mukaan Assyrian vastaiseen liittoumaan ja sitten vaihtaakseen Juu- dan kuninkaaksi tarkemmin nimeämätön Taabalin poika. Ilmeisesti kyseessä oli Tyyron kuninkaan Tubailin poika tai sukulainen. Tähän ajanjaksoon liittyy myös Ahasin epäonnistunut salamurhayritys. Voidaan sanoa varmuudella Ahasin tienneen,

34 Miller & Hayes 1999, 340.

35 Miller & Hayes 1999, 341–342.

36 Miller & Hayes 1999, 342–343.

13

että jos Taabalin poika saa kuninkuuden, tarkoittaisi se varmaa kuolemaa Ahasille ja hänen suvulleen.³⁷

Profeetta Miikan ensimmäisessä luvussa (Miika 1:10–15) tuomitsemat kaupungit olivat ilmeisesti profeetan naapurustossa niitä, jotka vastustivat Ahasin hallintoa ja kannattivat Assyrian vastaiseen liittoumaan liittymistä. On mahdollista, että monet sekä Israelissa että Juudeassa ovatkin nähneet Ahasin pro-Assyria politiikan suoras- taan petoksena. Siten, vaikka Aikakirjoissa (2 Aik 28:5–15) kerrotaan mittavista so- tatoimista ja satojen tuhansien kuolemasta sekä sotavankeudesta, on todennäköisem- pää, että Resin ja Pekahin joukot pääsivät Jerusalemin tuntumaan ilman isompia ponnisteluja.³⁸

Israelin ja Syyrian joukkojen piirittäessä Jerusalemia profeetta Jesaja valaa uskoa Ahasiin vakuuttamalla, että Pekahin ja Resin muodostama uhka poistettaisiin pian Assyrian toimesta. (Jes 7:3–17) Toisen kuningasten kirjan mukaan Ahas keräsikin kullan ja hopean temppelistä ja palatsinsa aarrekammioista ja lähetti Tiglatpileserille avunpyynnön kera (2 Kun 16:7–9). On kuitenkin syytä olettaa, että Ahas lähetti lah- jansa Tiglatpileserille vasta tämän jo saavuttua Palestiinaan 734 eKr. tai jopa vasta Damaskoksen tappion jälkeen 732 eKr.³⁹

Ahasista on jäänyt Raamattuun hieman ristiriitainen todistus. Toisaalta Toinen ku- ningasten kirja osoittaa hänen hallinnossaan paljon puutteita ja syyttää tätä jopa epä- jumalanpalveluksesta. Ahas rakennutti temppeliin kopion Syyrialaisesta alttarista, mutta pappi Uuria valvoi rakennustöitä, eikä Raamattuun ole kirjattu kenenkään, edes Uurian, protestoineen alttarin rakennusta. Toisaalta Jesaja vaikenee tällaisista asioista ja Jesajan kirja antaa kuvan Ahasista itsenäisenä hallitsijana, joka uskaltaa vastustaa Israelia ja luottaa Jahven apuun. Jesajasta annetaan kuva Ahasin neuvonan- tajana ja yleisesti ottaen voidaan sanoa Ahasin kuunnelleen Jesajaa ja toimineen hä- nen ohjeidensa mukaan.⁴⁰

Ahasin seuraajan, Hiskian, aikana Juuda toipui ja muodostui niin vahvaksi, että His- kia otti osaa hyvin organisoituun Assyrian vastaiseen kapinaan. Hiskia olikin merkit- tävä hahmo Juudan historiassa ja hänet muistetaan yhtenä harvoista hyvistä kunin-

37 Miller & Hayes 1999, 343.

38 Miller & Hayes 1999, 344.

39 Miller & Hayes 1999, 345.

40 Miller & Hayes 1999, 346.

14

kaista.⁴¹ Hiskian hallitessa 727–698 eKr. teki Sargonin johtama Assyria kolme sota- retkeä Syyria-Palestiinaan tukahduttamaan orastavia kapinoita. Mistään lähteistä ei suoraan selviä, että Juudalla olisi ollut mitään osaa näissä kapinoissa. Sargonin vuo- den 720 eKr. kampanja valtakunnan länsiosissa laajalle levinneen kapinan tukahdut- tamiseksi johti Samerinan provinssin luomiseen. Vuonna 716 eKr. Sargonilla oli ongelmia Samariaan jälleen asettuneiden arabiheimojen kanssa. Ashdodin kapina 713–711 eKr. ja sen kukistaminen jätti Assyrian arkistoihin merkinnän myös Juudan osallistumisesta kapinaan. Juuda, Edom ja Moab olivat ilmeisesti suunnitelleet kapi- naa, mutta olivat sitten perääntyneet hankkeesta. Ashdodin kaupungin kohtalo ja Assyrian provinssijärjestelmän leviäminen jätti Juudan Assyrian valtakunnan keskel- le autonomiseksi saarekkeeksi.⁴²

Hiskia oli aivan ilmeisesti oppinut naapuriensa virheistä. Hän oli huomannut, että epäonnistuneet kapinat tulisivat kalliiksi ja suunnittelemattomat, hetken hurmassa alkaneet kapinat olivat yleensä jo alusta alkaen tuomittuja epäonnistumaan. Toisaalta Egyptin apuun voi luottaa vain, jos valtakunnalla on vahvempi ja paremmin organi- soitu hallinto kuin mitä oli 21. ja 24. dynastioilla. Hiskian hetki kuitenkin koitti, kun Assyrian koillisosan levottomuudet veivät Assyrian huomion. Kun viesti Sargonin kaatumisesta taistelussa kiiri valtakunnan osiin, seurasi laajoja Assyrian vastaisia kapinoita. Syyria-Palestiinassa Hiskia oli yksi kapinan pääarkkitehdeista.⁴³

Tämä kapina ei ollut mikään huonosti suunniteltu, hetken mielijohteesta tehty viinin- huuruinen nationalistinen ponnistus, vaan valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin ja tehty huolella. Valmisteluja oli tehty Assyrian viimeisestä länteen kohdistuneesta kampanjasta 712 eKr. lähtien. Armeija oli valmistautunut, kaupunkien muureja oli vahvistettu, ruokaa oli varastoitu ja erityisesti pääkaupunki Jerusalem oli linnoitettu raskaasti. Kaupunkia jopa laajennettiin Gihonin lähteen ja Siiloan altaan toiselle puo- lelle, jotta elintärkeä vesilähde pysyisi kaupungin hallinnassa mahdollisen piirityksen aikana. Hiskia myös käynnisti uskonnollisen reformin, jonka tavoitteena oli keskittää Jahven palvonta pääkaupunki Jerusalemiin ja siten varmistaa valtakunnan poliittinen ja uskonnollinen yhtenäisyys ennen sotatoimia. Hiskia myös koordinoi kapinansa yhdessä muiden Syyria-Palestiinan hallitsijoiden kanssa.⁴⁴

41 Miller & Hayes 1999, 346–347.

42 Miller & Hayes 1999, 351–353.

43 Miller & Hayes 1999, 343.

44 Miller & Hayes 1999, 353–357.

15

Egyptillä oli lopulta merkittävä osa kapinassa. Egyptin 25. dynastia Ylä-Egyptistä oli nyt vakiinnuttanut asemansa Ala-Egyptissä ja suistoalueella ja oli nyt voimissaan toimiakseen Assyriaa vastaan. Assyrian kuningas Sanherib kuitenkin valloitti kapi- noineet kaupungit yhden toisensa jälkeen ja aivan ilmeisesti aikoi valloittaa myös Jerusalemin. Hän lähettikin jo joukkoja ja lähettiläitä edellään neuvottelemaan Jeru- salemin antautumisesta. Sanheribin piirittäessä Jerusalemia tuomitsi Jesaja Assyrian (2 Kun 18:28–35) ja sanoi Jerusalemin puolustuksen kestävän. Pian Egyptin armeija haastoikin Sanheribin ja tämä joutui vetäytymään Jerusalemin edustalta. Egyptin ja Assyrian joukot kohtasivat Eltekehin lähistöllä. Vaikka Sanherib voittikin taistelun, ovat tappiot olleet todennäköisesti huomattavan paljon raskaammat kuin mitä Assy- rian aikakirjoista selviää. Taistelun heikentämä Sanherib hyväksyi Hiskian anteeksi- pyynnön sekä uskollisuudenvalan eikä Assyria valloittanut Jerusalemia. Jerusalemin säästymistä pidettiin heprealaisessa traditiossa Jesajan profetian täyttymisenä.⁴⁵

1.2.4 Yhteiskunnan muutos kohti luokkayhteiskuntaa

Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden arvosteleminen on toistuva teema Jesajan kir- jassa. Jotta voidaan paremmin ymmärtää Jesajan puhetta Israelin ja Juudan veljes- kansoista, on siksi ensin paikallaan luoda katsaus Jesajan kuvaaman ajan luokkayh- teiskuntaan ja sen ongelmiin. Kuten edellä mainitsin, on Jesajan kirjan kirjoituskon- teksti kyseenalainen eikä syntymisajasta tiedetä varmuudella muuta kuin minkä teksti itse kertoo.

Toisessa Mooseksen kirjassa oli säädelty tapa, jolla taloudellisia sopimuksia piti teh- dä ja hoitaa. Oli säädökset orjuuden instituutiolle (2. Moos 21:2–11, 20–21, 26–26), koron ottamisen kielto (2. Moos 24–26) ja talletuksia koskeva lainsäädäntö, laki oi- keuden hoitamisesta (2Moos 23:1–3), laki työntekijöiden viikoittaisesta lepopäivästä (2.Moos 20:8–11) ja jopa maan kesannointia koskeva laki (2. Moos 23:11). Suurin osa laeista on edelleen kopioitu Viidenteen Mooseksen kirjaan, mutta siihen on myös lisätty joitain uusia pykäliä, erityisesti koskien velkojen anteeksiantoa (5. Moos 15:1–11), sosiaalista köyhäinveroa (5. Moos 14:29), kielto karkuriorjan luovutukses- ta (5. Moos 23:16–17), käsky maksaa työmiehille palkka päivittäin (5. Moos 24:14–

45 Miller & Hayes 1999, 358–363.

16

15) sekä koko joukko muita vastaavia lakeja.⁴⁶ Koska tällainen lain muutos ei ole voinut syntyä arvotyhjiössä, voidaan tästä muutoksesta päätellä myös jotain siitä muutoksesta, jonka yhteiskunta oli läpikäynyt tekstien kirjoittamisen välillä.

Tätä muutosta ensin Israelin ja sitten myös Juudan yhteiskunnassa ei valitettavasti voida tutkia minkään Raamatun ulkopuolisten dokumenttien avulla. Vanhan testa- mentin sisältä on kuitenkin löydettävissä samansuuntaista todistusaineistoa. Toisesta kuningasten kirjasta löytyy kertomuksia Elisasta. Toisen Kuningasten kirjan 4:1-7 kertomuksessa perheellä on ollut luottoa niin kauan kuin perheenisä on ollut elossa, mutta nyt tämän kuoltua velkoja vaatii saatavansa takaisin. Lapset ovat velan pantti- na vaarassa joutua nyt velkojan orjiksi.⁴⁷ Kyseisenä aikana yhteiskunta oli jo kehit- tymässä kohti luokkayhteiskuntaa. Oli köyhiä ihmisiä, joiden piti lainata ja jotka oli- vat siksi vaarassa joutua velkaorjuuteen. Toisaalta oli rikkaita ihmisiä, joiden intres- sit usein olivat ristiriidassa köyhien ihmisten intressien kanssa. Kahdeksannen vuosi- sadan alkaessa luokkayhteiskunta Pohjoisvaltiossa oli jo tosiasia.⁴⁸

Profeetta Aamoksen tuotannosta löytyy ensimmäiset merkit kehityksestä kohti anta- gonistista yhteiskuntaa, joka on jyrkästi jakautunut kahtia. Aamos 2:6–8 on lueteltu- na Pohjoisvaltion syntejä ja niiden uhreja. Uhrien kärsimysten taustalla on velkaan- tuneisuus ja rikkaat velkojat, jotka taivuttelevat lakeja omaksi hyödykseen. Oikeus- järjestelmä ei pitänyt heikkojen puolta, vaan oli vahvojen käyttämä työkalu heikko- jen sortamiseksi. Aamoksen yhteiskunnan heikoimpia jäseniä eivät kuitenkaan olleet Raamatun klassisemmat esimerkit eli lesket ja orvot. Sen sijaan sorrettuja olivat pientilalliset, joilta kiskottiin yhä enemmän, kunnes ei ollut enää mitään muuta otet- tavaa kuin ihmiset itse. Aamos 2:7 mainittu tyttö on mitä ilmeisemmin velkaorjuu- teen joutunut tytär, jota omistajaperheen miehet käyttävät seksuaalisesti hyväkseen.

Elisan ja Aamoksen kertomuksista näkyvä muutos yhteiskunnassa on se, että Elisan kertomuksessa rikkaat ja köyhät elävät keskenään kerrostuneessa yhteiskunnassa, mutta Aamoksella rikkaus ja köyhyys nähdään syy-seuraussuhteena. ⁴⁹

Kehitys luokkayhteiskunnaksi oli nopeampaa Israelissa kuin Juudassa, mutta Miikan ja Jesajan teksteissä sama ilmiö oli toistunut Juudassakin. Miika osoittaa muutoksen suurina kärsijöinä naiset ja lapset, mutta Jesaja lisää mukaan vielä lesket ja orvot,

46 Kessler 2008, 117.

47 Kessler 2008, 108.

48 Kessler 2008, 109.

49 Kessler 2008, 109.

17

joiden oikeudet riistetään ja jotka ovat toisten riistaa. Molemmat profeetat syyttävät yläluokkaa. Jesaja syyttää vanhimpia ja johtajia, kun taas Miikan syyllisiä ovat hallit- sijat ja johtajat. Tätä yläluokkaa myös syytetään ylellisyyttä rakastavasta elämäntyy- listä köyhien kustannuksella.⁵⁰

Yksi suurimpia tällaisen yhteiskunnallisen kehityksen käynnistäjiä oli muutos luotto- instituutiossa. Velkaantuneisuuden ongelmaa ei ollut mikään uusi asia Israelin histo- riassa, sillä vastakkainasettelua köyhien ja rikkaiden välillä oli jo valtakunnan perus- tamista edeltävällä ajalla. Kahdeksannelta vuosisadalta alkaen on nähtävissä ratkai- seva käänne normaalista velkaantumisesta kohti suuria, peruuttamattomia velka- kuormia. Normaalisti perhe saattoi joutua onnettomuuden, sairauden, kuivuuden tai muun vastaan syyn vuoksi lainaamaan ruokaa tai siemeniä selvitäkseen ja uudistaak- seen tuotantonsa. Myöhemmin velka maksettiin ja sosiaalinen tasapaino palasi. ⁵¹ Luotto-instituution muutos salli pantin ja koron ottamisen lainan vastikkeeksi. Jos lainaa ja korkoa ei voitu maksaa, oli pantti luovutettava lainan antajalle. Pantti saattoi olla mitä hyvänsä omaisuutta tai ihmisiä, jotka lainan antajalle siirtyessään joutuivat velka-orjuuteen. Jos tarpeesta muodostuu alinomainen, oli ennen pitkään entinen, omavarainen maanviljelys mennyttä. Samalla oli mennyttä itsenäisten perheiden olemassaolo.⁵²

Velkaorjat olivat täysin omistajiensa hallinnassa ja käytettävissä. Tällainen alistami- nen ylitti selvästi sen, mitä normaalissa työsuhteessa sallittiin. Omistajilla oli valta orjan perheeseen, naisten tapauksessa myös heidän seksuaalisuuteensa. Omistussuh- de mahdollisti myös ankarat fyysiset rangaistukset. Oli myös mahdollista, että orja myytiin toiselle omistajalle ja erotettiin siten omaisistaan.⁵³

Kahdeksannelta vuosisadalta alkaen on siis nähtävissä muutos normaalista lainaami- sesta ja takaisinmaksusta kohti pysyvää, syvää velkaantumista. Tätä muutosta ei voi- da selittää yhdellä syyllä eikä toisaalta ole mahdollista osoittaa jotain hetkeä histori- assa, milloin muutos on tapahtunut. Joitakin syitä ovat tutkijat kuitenkin pystyneet nostamaan esille. a) Talouksien erottuminen vahvoihin ja heikkoihin. Tämä muutos oli alkanut jo valtakuntaa edeltävällä ajalla. b) Väestön luonnollinen kasvu, joka mahdollisti paremmin epätasa-arvosta hyötymisen. c) Ulkoiset asiat, kuten sodat ja

50 Kessler 2008, 110.

51 Kessler 2008, 111.

52 Kessler 2008, 112.

53 Kessler 2008, 112.

18

niihin kuuluvat kustannukset ja d) hävityn sodan tapauksessa voittajalle maksetut verot, joiden maksu erotti yhteiskunnan eri kerrokset vielä selvemmin toisistaan.

Samaan aikaan valtakuntien kehittyminen esti ihmisiä pakenemasta velkojiaan esi- merkiksi liittymällä lainsuojattomien joukkioihin.⁵⁴

Merkille pantavaa Jesajan ja Miikan sanomissa on, että toisin kuin Aamos ja Hoosea, he osoittavat tuskin lainkaan yhteiskunnallista kritiikkiään kuninkaita kohtaan. Ku- ninkuus ei alun perin ollut sidoksissa yläluokkaan eivätkä lainaa tarvitsevat ihmiset yleensä kääntyneet kuninkaan, vaan jonkun sellaisen puoleen, jonka kanssa he muu- tenkin asioivat. Israelin ja Juudan kuninkaat eivät myöskään milloinkaan esiinny Raamatussa lain antajina.⁵⁵ Toisaalta kuningas johtaessaan valtiota oli myös jollain tasolla vastuussa lain valvonnasta. Kysymys, mikä oli kuninkaan osa yhteiskunnalli- sessa epäoikeudenmukaisuudessa, jää siis tältä erää vastaamatta.

54 Kessler 2008, 112.

55 Kessler 2008, 115–117.

19

2 Jesajan vihapuhe

Tässä luvussa käyn läpi Israeliin, Juudaan ja Assyriaan kohdistuneen vihapuheen ja pyrin nostamaan puheesta esille sen motiivit ja tehtävän. Alaluvussa 2.1 käyn läpi Assyriaan kohdistuvaa vihapuhetta. Assyria oli selkeästi vihollinen sekä Israelille että Juudalle ja siten ulkopuolista viiteryhmää. Vaikka Jesaja nuhteleekin Israelia Assyriaa vastaan nousemisesta, ei se tarkoita, että Jesaja olisi ollut assyrialaismieli- nen. Kyse oli vain tosiasioiden tunnustamisesta. Assyria oli tuohon aikaan alueen suvereeni mahti, eikä Israelin kapinalla ollut minkäänlaisia onnistumisen edellytyk- siä. Lisäksi Jesaja koki, että Assyrialla oli Jahven valtuutus toimilleen ja siksi Assy- riaa vastaan kapinoiminen olisi ollut samalla Jahven tahtoa vastaan nousemista.

Alaluvussa 2.2 käyn läpi Israeliin kohdistuvaa vihapuhetta. Israelilla viitataan tässä Pohjoisvaltioon. Pohjois- ja Etelävaltion suhde oli monimutkainen, sillä valtiot olivat välillä liittolaisia ja välillä vihollisia. Jesajan kirjan kuvaamassa tilanteessa valtiot olivat vihollisia. Kyse on siis Jahven liiton kansasta, joka on siten ainakin jollakin tasolla myös Jesajan omaa viiteryhmää. Vallitseva vihollisuus kuitenkin muuttaa tilannetta siten, että Israel on nähtävä Jesajaan nähden ainakin liukumassa ulkopuo- liseksi viiteryhmäksi. Alaluvussa 2.3 käyn läpi Juudaan kohdistuvaa vihapuhetta.

Juuda oli Jesajan omaa kansaa ja Jerusalemin asukkaana hän oli samaa viiteryhmää sekä Juudan että sen pääkaupungin Jerusalemin asukkaiden kanssa.

2.1 Assyriaan kohdistuva vihapuhe

”Voi” huudahduksella alkava jakso (Jes 10:5) siirtää huomion Israelista Assyriaan, jota Jumala käyttää aseenaan kurittaakseen omaa kansaansa. Jakeissa viisi ja kuusi Jesaja kuvaa Assyrian tehtävää, mutta voi -huuto liittyy siihen, että Assyria ylittää oman valtuutuksensa rajat ja saa Jesajalta tuomion ja tuhoennustuksen. Jakeessa 12 Jesaja kuvaa Assyrian kuninkaan turhamaisuutta ja ylpeyttä. Muu osa jaksosta kes- kittyy tämän ylpeyteen ja siitä seuraavan rangaistuksen kuvaamiseen. Assyria ei ole kuvauksessa fyysisesti läsnä toisin kuin luvusta 36 alkavissa tapahtumissa. Luvun 10 jaksossa Assyria on läsnä kuitenkin kahdessa pitkässä, karikatyyrimäisessä lainauk-

20

sessa jakeissa 8–11 ja 13–14. Pitkillä lainauksilla perustellaan Jahven ärtymystä ku- vaavia sanoja jakeissa 7 ja 15.⁵⁶

Assyrian kuninkaan suuhun laitetut sanat ovat luultavasti hänelle tyypillistä sodan- käyntiin ja kaupungin piiritykseen liittyvää retoriikkaa. Samanlaista sanailua löytyy Jesajan kirjasta myöhemmin Assyrian kuninkaan juomanlaskijan eli sotajoukkojen komentajan sanomana. Viime vuosisadan alkupuolella löytyneeseen Taylor-prismaan on talletettu Sanheribin mahtailua hänen onnistuttuaan piirittämään Jerusalemia. Ki- veen ei kaiverrettu mainintaa siitä, että kaupungin valtaus ei onnistunut mutta silti Sanherib kehui sulkeneensa Hiskian kaupunkiinsa kuin linnun häkkiin.⁵⁷ Tällaisen sanailun tarkoitus on luultavasti hermostuttaa piiritetyn kaupungin puolustajia ja saa- da voitto aikaiseksi ilman aikaa ja resursseja vievää taistelua. Jakessa 10:11 Assyrian kuningas lupaa tehdä Jerusalemille saman, mitä hän on jo tehnyt Samarialle. Blen- kinsoppin mukaan kyseisen jakeen avulla on luonnollista ajoittaa kyseinen jakso vuonna 722 tapahtuneen Samarian luhistumisen jälkeiseen aikaan, kuitenkin ennen Jerusalemin piiritystä.⁵⁸

Jakeissa 15–19 on Jesajan profeetallinen vastaus fyysisesti poissa olevalle Assyrian kuninkaalle. Assyriaa verrataan helposti palaviin puihin, ohdakkeisiin ja orjantappu- raan, jotka Israelin Valo (ִ לֵא ָרִ שִׂ י־רוֹֽא) polttaa tulellaan. Israelin Valo on vain tässä käy- tetty nimitys Jahvelle, joka viittaa paitsi valaisevaan valoon kuten aurinko, myös Jahven kasvoihin. Sanaa רוֹֽא käytetään esimerkiksi lampun sytyttämisestä tai ylipää-ִ tään tulen sytyttämisestä. Taudin ja tulen yhteisvaikutus on, että puista eli assyrialai- sista jää jäljelle vain jäännös (ר ), jonka jopa lapsi voi laskea. Samaa ִ שׁאִָ שׁ ר käytetään אָ myös jakeessa 20 kuvaamaan Israelin pelastuvien vähäistä määrää.⁵⁹

Jakeita 15–19 on ehdotettu myöhemmäksi lisäykseksi, koska ne joidenkin tutkijoiden mukaan sopivat huonosti luvun alkuosan kirjoitusajankohdan kansainväliseen tilan- teeseen. Jakeissahan viitataan Assyrian tuhoon, kun armeija on vasta marssimassa kohti Jerusalemia. Itse en näe tätä minään ongelmana. On luultavasti normaalia so- dankäynnin retoriikkaa ennustaa tuhoa viholliselle ennen konfliktin puhkeamista.

Jakeessa 10:16 luvattu tauti taas saattaa viitata 37:36 esiintyvään Jahven langetta- maan rangaistukseen, joka tuhosi merkittävän osan kuningas Sanheribin armeijasta.

56 Watts 1985, 147.

57 http://www.bible-history.com/empires/prism.html 18.4.2016.

58 Blenkinsopp 2000, 253.

59 Blenkinsopp 2000, 253.

21

Josefus arveli Jesajan viitanneen hiiristä tarttuneeseen ruttoon, joka kohtasi Sanheri- bin armeijaa Egyptin vastaisessa kampanjassa.⁶⁰

Kuten edellä totesin, nyt Assyria oli Jesajan mukaan ylittämässä omat valtuutensa ja oli imarrellut itsensä luulemaan, että voi vallallaan tuhota kaikki vastustajansa. Assy- ria oli voimiensa tunnossa valmis ylittämään kaikki oikeuden ja kohtuuden rajat hil- littömästi ryöstäessään ja valloittaessaan naapurikansoja ja tuhotessaan kokonaisia kansoja, joita Jesajan mukaankin טֽ ָע מִאִ ל eli ei ollut vähän. (Jes 10:7)⁶¹ Jesaja myös laittaa Assyrian kuninkaan käyttämään omille kuulijoilleen tuttua kielikuvaa (5 Moos 22:6) linnunpesien ryöstämisen rajoituksesta. (Jes 10:14) Vaikka munien tai poikas- ten ottaminen tuhosikin linnun pesinnän siltä lisääntymiskaudelta, oli käytäntö lain sallimissa rajoissa. Tällainen jakeiden 13 ja 14 tasapainoilu Jahven kutsun ja ilmeis- ten ylilyöntien välillä kertoo omaa kieltään kirjoitusajankohdan epävakaasta tilan- teesta. Jesaja aivan ilmeisesti pitää Assyriaa Jumalan kutsumana työkaluna, mutta toisaalta ymmärtää, että Assyria on kutsuttu vain kurittamaan Jahven omaa kansaa.

Tällainen kutsu ei antanut vielä lupaa niin laajoihin ryöstö- ja murharetkiin muita kansoja vastaan kuin mihin Assyria oli sortunut.⁶²

Assyrian kerskailu on kuitenkin rajattu Jesajan profetialla ennen ja jälkeen. Assyria on pelkkä kirves Jahven kädessä, eikä kirveellä ole valtaa käyttäjäänsä. Kun työ on tehty, ei kirvestä enää tarvita. Assyria Jahven työkaluna saa vielä vahvistusta jakeissa 24 ja 25, joissa luvataan, että toisin kuin Israelin, ei Jerusalemin tarvitse pelätä Assy- riaa. Kun Assyrian työ on tehty, niin asiaintila muuttuu. Jahven viha kääntyy Juudas- ta ja tuhoaa Assyrian.⁶³

Luokittelen luvun 10 Assyriaa käsittelevän jakson vihapuheeksi, koska siinä kuva- taan Assyrian ja sen kuninkaan ylpeyttä tavalla, joka ylittää sen, mitä voidaan pitää normaalina kielenkäyttönä. Assyrian kuninkaan suuhun myös laitetaan kaksi karika- tyyrimäistä pitkää lainausta, joiden tehtävänä on vahvistaa kuulijan käsitystä Assyri- an ylpeydestä. Juuri tämä ylpeys yhdessä laajojen kansakuntia alistavien kampanjoi- den kanssa on motivoinut Jesajan puheen. Tämän kaltainen ylpeyden korostaminen on todennäköisesti herättänyt kuulijoissa negatiivisia tunteita Assyriaa kohtaan. Jak-

60 Blenkinsopp 2000, 256.

61 Wildberger 1991, 417.

62 Wildberger 1991, 425.

63 Watts 1985, 158.

22

so myös sisältää tuomiolauselman, jossa uhataan Assyriaa Jahven lähettämällä näi- vettävällä taudilla ja tuhoavalla tulella.

Luvun 10 Assyriaa käsittelevän jakson funktiona on rohkaista Juudan kansaa. Tämä tulee ilmi jakeista 20–21, joissa puhutaan Israelin jäännöksen paluusta Jahven kan- saksi. Vaikka kohdassa puhutaan Israelista, tarkoitetaan nyt Juudaa, sillä ”eivät enää turvaudu lyöjäänsä” viittaa nimenomaan Juudan ja Assyrian suhteeseen. Juudan pe- lastunut jäännös on siis uusi Israel. Tähän jäännökseen kuuluvien ei tarvitse pelätä Assyriaa, sillä itse Jahve, Israelin Pyhä pitää heidän puoliaan. Aivan ilmeisesti Jesaja haluaa vaikuttaa kuulijassaan halua kuulua tähän pelastuvaan jäännökseen ja siten olla osa Jahven liiton kansaa.

Luvussa 30 sen jakeesta 27 alkaa tarkempi kuvaus Jahven vihasta Assyriaa kohtaan.

Jesaja luo kuvan Jahven kaiken polttavasta vihasta. Jahve ei ole pelkästään vihainen, hän raivoaa suu vaahdossa.⁶⁴ Jos Assyrian vedet löivät kaulaan asti, Jahven henkäys on kuin hyökytulva, joka hetkessä vyöryy täyttäen kuivan joenuoman. Historian Ju- malalla on tilanne täydellisesti hallussaan ja hän valjastaa halutessaan kansat suitsilla ja vie ne minne haluaa. (Jes 30:28) Jesajan käyttämä kielikuva on aikalaisille tuttu, paitsi isojen eläinten ohjaamisesta, myös sotavankien kohtelusta. Sotavangeille saa- tettiin laittaa rengas nenään tai jopa koukku leuan läpi ja näin kävelyttää vankeu- teen.⁶⁵ Luvussa 37 Assyrian kuningas luvataan vetää koukulla nenästä sinne mistä on tullutkin.

Koska minun korviini on kantautunut sinun kiihkosi ja mahtailusi, minä kiin- nitän koukun sinun nenääsi ja panen suitset suuhusi ja ajan sinut takaisin sa- maa tietä jota tulit. (Jes 37:29)

Herran vuori on Israelin turvakallio eli Israel on kovalla kallioperustalla silloin kun se on Jahven kanssa⁶⁶. Nyt Jahven ääni murtaa Assyrian rohkeuden ja seurauksena on selkäsauna ruoskalla ja kepillä. (Jes 30:31–32) Assyrian nöyryytys ja tuhoutumi- nen Jerusalemin edustalla saa aikaan riemullisen juhlinnan kaupungissa. Juhlinta saa groteskeja piirteitä, kun jokaista Jahven sauvan iskua seuraa tampuriinien ja harppu- jen musisointia. (Jes 30:29) Pieksännän jälkeen ruumiita ei luonnollisestikaan jätetä lojumaan kaupungin edustalle, vaan ne poltetaan varta vasten kaivetussa ja varuste- tussa kuopassa. Vaikka sytykkeitä ja polttopuita onkin tarpeeksi, on Jahve itse vii-

64 םַעִ ַז mitä voidaan Hebrew Strong’s dictionary (22.4.2016) mukaan pitää suu vaahdossa tapahtuvana raivoamisena.

65 Wildberger 2002, 198.

66 Wildberger 2002, 200.

23

mekädessä vastuussa tulen sytyttämisestä. Hieman vastaava tulensytytystapahtuma oli Karmel-vuorella kun Jahve sytytti tulellaan palamaan Elian uhrin.⁶⁷

Luvun 30 tuomiolauselma on vihapuhetta, koska se ylittää normaalina pidettävän kielenkäytön rajan. Itse Jahven Nimi tulee ja tuottaa Assyrialle tappion. Lisäksi Jesaja lupaa Assyrian nöyryytyksen olevan täydellinen. Aivan ilmeisesti vihapuheen motivoinut tekijä on löydettävissä Juudan ja Assyrian vihollisuudesta. Vihapuheen funktio on kuvailtu hieman aiemmin jakeissa 18–26. Jahve odottaa, että saa olla kan- salleen armollinen. Hän on armollisena olemistaan jouduttaakseen antanut kansalleen koettelemuksia. Kun kansa kääntyy taas Jahven puoleen ja pyytää tältä apua ahdis- tuksen keskellä, tulee hän apuun. Silloin kansan silmät avautuvat ja he näkevät ja kuulevat Jahven ohjeet sekä ymmärtävät omat rikoksensa. Seurauksena kaikki juma- lankuvat hävitetään ja yliluonnollinen siunaus tulee kansan osaksi. Puheen tarkoituk- sena on vahvistaa kansan luottamusta Jahven apuun. Heti kun kansa katuu syntejään ja luottaa taas Jumalaan, tulee Jahven Nimi kansansa keskuuteen ja hävittää ahdista- van vihollisen.

2.2 Israeliin kohdistuva vihapuhe

Luku kahdeksan alkaa tuomion julistuksella Samarialle ja Damaskokselle. Wildber- ger ajoittaa kohdan Syyrian ja Israelin Juudaa vastaan kohdistamien sotatoimien yh- teyteen.⁶⁸ Sodan perimmäisenä tarkoituksenahan oli pakottaa Juuda mukaan Assyrian vastaiseen liittoumaan. Jesaja saa käskyn antaa pojallensa nimi Maher-Saalal Haas- Bas (זִַֽבִּשִׁ ָחִ לִ ָלִָשִׁ רִ ֵהַמ) eli pakene, saalis, ryöstäjä lähenee. Jesaja yllämainitun sodan innoittamana profetoi Samarian ja Damaskoksen ryöstön⁶⁹ tapahtuvaksi ennen kuin poika oppii sanomaan ”isä” tai ”äiti”. (Jes 8:4) Koska Assyria piiritti Samariaa kolme vuotta, on poika ilmeisesti oppinut puhumaan muutaman vuoden ikäisenä.

67 Wildberger 2002, 203.

68 Wildberger 1991, 334.

69 Damaskokselta viedään Jesajan mukaan aarteet mutta Samarialta ryöstösaalis. Ryöstösaalis voi The Dictionary of Classical Hebrewin mukaan sisältää esimerkiksi naisia, karjaa, arvokkaita kiviä, koruja, kultaa, rautaa, kuparia, vaatteita.

24

Jakeen 6 alussa tuomion syyksi annetaan kieltäytyminen Siiloan hiljaa virtaavista vesistä. Koska tämä kansa⁷⁰ pitää halpana hiljaa virtaavia Siiloan vesiä, jää se Assy- rian tulvavetten alle. Siiloan vedet viittaa temppelivuorella kanavaa myöten maan alla virtaavaan Silohin lähteestä lähtevään Siiloan kanavaan. Syyte Siiloan vesien halpana pitämisestä on vihapuhetta, koska se sisältää suoraan viitteen siitä, että Israel pitää itse asiassa halpana koko Temppelivuorta ja sitä liittoa, jota Temppelivuori edustaa. Hiljaa virtaavilla Siiloan vesillä voidaan tosin viitata myös kuningas Ahasin maltilliseen Assyrian politiikkaan, jossa valittiin mieluummin laiha rauha kuin lihava sota. ⁷¹ Koska Israel ja Syyria olivat Juudasta nähden puskurivaltioita Assyriaa vas- taan, on selvää, että näiden jäädessä tulvan alle lyövät laineet myös Juudaan (Jes 8:8).

Luen luvun kahdeksan Israelia ja Syyriaa käsittelevän kohdan vihapuheeksi, koska siinä Jesaja langettaa tuomion kyseisten kansojen ylle. Myös puhe Samarian ryös- tösaaliista on loukkaavaa ja ylittää siten normaalina pidettävän kielenkäytön rajan.

Aivan ilmeisesti tällainen ryöstösaaliista puhuminen herättää kuulijassa negatiivisia tunteita puheen kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan. Puheen motiivi on Israelin ja Syyrian Juudaa vastaan kohdistamat sotatoimet. Puheen tehtävänä on rohkaista Juudaa takaisin liittoon Jahven kanssa. ”Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.” Israelille ei sen sijaan anneta toivoa. ”Minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta”.

Jesajan kirja jakson 9:7–10:4 vihapuhe keskittyy kuvaamaan Israelin syntejä ja niistä seuraavaa tuomiota. Ylimielinen, Jumalasta piittaamaton kansa lähtee sotaan Juudaa, veljeskansaa, vastaan yhdessä Syyrian kanssa ja kohtaa väkivaltaisen lopun. Israelin syntilistassa näkyy vahvasti se yhteiskunnallinen muutos kohti äärimmäistä luok- kayhteiskuntaa, jota käsittelin edellä. Jesaja aloittaa kuitenkin puhuttelemalla Poh- joisvaltiota Jaakobiksi ja Israeliksi. Taustalla on ajatus valitusta kansasta ja lupauk- sen perijöistä, jona Israel näki itsensä.⁷²

Kansa on Jesajan mukaan siinä määrin arroganssin vallassa, että he eivät edes tiedos- ta ilmiselvää Assyrian taholta tulevaa tuhoa. Watts:n mukaan Jesajan Israelilaisten suuhun laittamat sanat ”Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuis- ta kivistä; metsäviikunapuut lyötiin poikki, mutta me panemme setripuita sijaan”(Jes

70 הִ זִַּהִםִ ָעָה eli tämä kansa on toistuva elementti liiton identifioimisessa. Viittaa tässä Israeliin.

71 Wattsin 1985, 117

72 Watts 1985, 143.