Puhemies: Keskustelun kuluessa on ed

(1)

1648 Perjantaina. 12 p. heinäkuuta..

malla, mutta mikään käypä hinta ei tämä ed.

Häkkisen mainitsema'hinta ollut.

Ed. H ä k k i n e n: Ehkei voi sanoa käyviksi hinnoiksi !koko maassa niitä hintoja, joita minä esitin. Mutta minun esitykseni todistaa kuitenkin sitä, että maanarvot eri osissa maata ovat kovin erilaiset, ja että lakiehdotuksen ar- vioperusteet ainakin muutamilla paikkakunnil- la johtavlit harhaan.

Keskustelu ed. Lager'l-öfin ·ehdotuksesta julis- tetaan päättyneeksi.

Puhemies: Keskustelun kuluessa on ed.

Lagerlöf ed. Palmgrenin kannattamana eh-dot- tanut, että 76 §:n jälkeen 77 §:nä lisättäisiin näin kuuluva määräys: ,Maanomistajalle 11- 16 § :äin mukaan suoritettavaa lunastusta ii..l- köön määrättäkö alhaisemmaksi kuin kolman- neksi osaksi lunastettavan omaisuuden koko ar-

~ioidusta arvosta lull<astusta vaadittaessa." Kut- sun tätä ehdotusta ed. Lagerlöfin ehdotukseksi.

Selonteko myönnetään oikeaksi.

Äänestys ja päätös:

Ken hyväksyy suuren valiokunnan ehdotuksen tässä kohden muuttamattomana, älänestää ,jaa"; jos ,ei" voittaa, on ed. Lagerlöfin lisäys- ehdotus hyväksytty.

Äänes~yksessä annetaan 50 jaa- ja 56 .ei- ääntä; eduskunta siis on päättänyt lakiehdo- ,tukseen tehdä sellaisen lisäyksen, kuin 1ed. La- gerlöf on ehdottanut.

Seuraava pykälä, joka on suuren valiokunnan mietinnössä määrätty 77 :ksi sekä 8 luvun nimike, lakiehdotuksen otsikko ja alkulause hy- väksytään iärjestänsi:il keskustelutta.

P u he m i e s: Kun eduskunta ei ole hyväk-

~ynyt suuren valiokunnan ehdotusta kaikis~:>a

osissa muuttamattomana, palautetaan asia suu- r e e n v a 1 i o k u n t a a n.

2) Ehdotus Suomen hallitusmuodoksi.

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n :o 54 ja otetaan toiseen käsittelyyn siinä sekä perustuslakivaliokunnan mietinnössä n :o 14 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n :o 62, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen.

P u h e m i e

s:

Käsittelyn pohjaksi pannaan suuren valiokunnan mietintö. Ensin sallitaan yleiskeskustelu, ja kun se on julistettu päätty- neeksi, toimitetaan lakiehdotuksen yksityiskoh- tainen käsittely.

Yleis·keskustelu:

Ed. W r e d e: Vid diskussionen angående ny 1regeringsform för Finland har man i regeln rört sig med allmänna satser angående den monar- rkiska. och den republikall.ska statsformens in- bördes fö~:_eträden och olägenheter. Med ett så- dant grepp på saken kommer man dock enligt min tanke icke stort längre än man kommit redan på Aristoteles och Ciceros tid, ty dessa hade tämligen fullständigt i teoretiskt hänseende utredt de olika statsformernas relativa värde.

Sådana uttryck, som man unders.tundom finner i tidningarna om ,en på fullt moderna grundsatser byggd statsförfattning", äro enlig:t min tanke ett rent nonsens. Värdet a.f en statsd'ör- fattning, en viss statsform för ett land beror nämligen icke på allmij.nna teoretiska grunder utan på historiska, sociala och kulturella för- hållan.den, hvilka det gäller att pröfva och lägga till grun.d för bedömandet af det föreslagna sta tsskicket.

Hos orientaliska folk, inom hvilka sinnet för själfstyrelse icke ännu är utveckladt, ä.r den rabsoluta monarkin den ,enda praktisld möjEga statsforrp.en. I sådana stater, som bestå endast af en stad, såsom de grekiska staterna i antiken, är åter den republikanska statsformen den na- · turliga, och den kan där till och med förekom- ma i den rena demokra:tins f-orm sålun.da, att :folket icke genom ombud, utan 'i sin helhet afgör de frå:gor, som ankomma på dess afgöran- de. U ngefär ett enaharuda förhållande har också ägt rum i .Schweitz, dä-r under 'medeltiden de enkla, små herdesamhällena i dalbottnen åtskildes från hvarandra genom otillgängliga berg. Här var den republikanska stats·formen i ytterligt demokratisk riktning helt naturlig, och under den följande tiden har den vidare kunnat där u.Pvecklas och biibehållas utan skada för landet. I våra da·gar hafva vi den stOTa nordamerikanska republiken, som synes er- bjuda ett synnerligen godt exempel för dem, som svärma för republik. Men också här är förhållandet alldeles egenartadt och ovanligt gynnsamt för republiken. Landets afskilda läge, som gjort fientliga anfall praktiskt så godt som omöjliga, så att de knappast alls förekommit, vidare områdets storlek, som erbjuder alla na-

(2)

Suomen hallitusmuoto. 1649 - - - -- - - -

turliga förmåner, så att republiken för sitt nä- ringslif icke är beroende af utlandet ooh slut- ligen den federativa statsformen, alla dessa tre omständigheter äro betingelser :for republiken, som icke lätteligen återfinnas annorstädes. I den til1 JbetänkanMt fogad>e V reservationen råJbe- ropas dessutom Frankrikes exempel. Emeller- tid är det fallet att Frankrikas största tänkare och ädlaste med'borgare hafva en hel t annan ,uppfoattning om lycka att hafva en sådan stats-

form, som Frarrkrike, och denna uppfattniug, som dess bästa män redan 'länge uttala~ i skrifter, som cckså i vårt Ta:nd hafva vunnit tbeaktande, har,

·om j.ag icke är oräitt underättad, börja't tränga in äfv·en i icke så små lager af folket.

Om man icke vill taga hänsyn tili de säregna förhållanden, som betinga ett lands statsförfatt- ning, kommer man till sådant resultat som Oen- tral-Amerikas republiker visa, där statsförfatt- ningen kan vara på pappret utomordentligt framstående, verkligen by,ggd efter moderna principer, men där man förgä:fves söker e:fter ett sundt och normalt statslif.

Om jag ·nu e:N:er dessa allmänna reflexioner går till den germanska kulturvärlden, måste vi ju erkänna, att inom denna den konstitutionella monarkin är den statsform, som allmännast vunnit erkännande och bli:fvit rådande. Till detta kulturom'råde hör ogensägligen Finland, ty hvad i Finland :finnes a:f kultur, det är så godt som helt och 'hållet uta:f germanskt ur-

sprung~ närmast svenskt, men ä:fven från annat håll, och det vore ju då eget, om icke samma regel skulle gälla för Finland som för andra germanska kul tursamhällen.

Finlands samhällsskick, sådant det framgått ur en långvarig historisk utveckling, hvilar enligt min tanke på :fyra, eller må vara fem hufvudprinciper eller, att ja:g så må säga,₁grundstenar, a:f hvilka hvar och en är a:f den vikt, att om någon af dem bortryckes, samhiillet ska11 skakas i aina grurid~alar och icke kunna äJga bestånd sådant det förut varit. Såsom den första af dessa hufvudprinciper ville jag räkna·

-d-en ·protestantiska eller -evangeliska religionsfor- men, hvilken möjliggör en allsidig harmonisk' utveekling af ·personligheten och därjämte, rätt tolkad, gynnar den :fria :forskningens -princip.

Såsom den andra grundst~nen räknar jag till- varon a.f ett fritt bondes\j;ånd, som a.Idrig burit lifegenskapens bojor, ty detta forhållande har J-tos oss möjHggjort sunda socia1a förhållanden. : Såsom den tredje räknar jag att landet styres · -af en konung, som är bunden af lagen, oCJh så- som den fjäxde att folket genom sina ombud

deltager i lagstiftningen och utöfvar beskatt- ningsrätten. _ Om man ·vill, kunde man såsotn den femte ännu nämna att såväl konung som folkrepresentationen och folket i sin heliliet, samt hvarje medborgare, är underkastad lagens herravälde, men detta följer redan af de två sista. Att man in-sett ·vikten af dessa hufvudprinciper synes däraf att, så sna'rt någon af dem stått i :fara, :folket alltid har varit beredt att resa sig ~ill dess :försvar och gladt o:fifrat lif och blod :för att bevara dessa dyrbara förmåner, och det blod, som för -dem offrats, har icke flu- tit :förgäfves, ty därigenom har Finland kunnat upprätthållas och gå en ljus :framtid till mötes.

J ag nämnde bland dessa hufvudprinciper eller grundstenar konungamakten, och jag vid- håller att den är af samma betydelse,. som de öfriga. Jag ber att i detta a:fseende få åberopa en svensk auktoritet på statsrättens område, professor Reuterskiöld i Uppsala. Han har uttalat den satsen, att det finnes vissa bestäm- melser, vissa ,grundprinciper i statsskicket, som icke kunna ändras ens genom monarkens och :folkrepresentationens samstämmande beslut, och till dessa hör enligt ihans mening att Sve- rige skall hafva en konung och att Sverige skall ha:fva en riksdag. J ag lämnar där1hän, om denna åsikt i denna form äJr teoretiskt riktig, men hvad som dära:f framgår, är i alla :fall det, att också konun,gens myndighet är en sådan hufvudbeståndsdel i samhället, utan hvilken detta i~ke kan äga bestånd utan kommer att rubbas. Och jag går ännu längre. Enligt min ö:fvertygelse, · till hvilken jag kommit vid stu- di um af 1772 års regeringsfor:m, står också dennas stiftare på samma ståndpunkt som professor Reuterskiö'ld. J ag ber att få rekommen- dera till begrundande 38 §, jäm:förd med 37 och 39 §§. Jag trotsar att man skall kunna komma till något annat resultat än -det, att riksdagen icke är berättigad att antaga nagon annan regeringsform än en monarkisk. Detta är våra grundlagars ståndpunkt, -sådan i1r deras anda och mening.

Såvidt j~g :förstår, är denna urgamla upp- fattning fort:farande oförändrad. I reservationen betviflas detta OOh säges att .monarkerna genomgående varit för finska folket främ- mande. Detta påstående är icke riktigt. Den, som läst skildringen af Alexander I :s resa i Finland 1819, den, .som känner tili ·huru vör- dad och älskad, jag ville nästan säga dyrkad- ty däri låg ett religiöst moment - Alexander II var, den kan icke underskrifva ett dyli'kt cpåst.ående. Ock¹s:å i denna föl1sll!m'ling finnas

(3)

1650 Perjantaina 12 p. heinäkuuta.

väl d.e, hvillca eriura sig deJil allrn~nna t>Org 1hos

~ .. som h\g

i

i!J,ela landet, som ä,gde r-um efter A.lexaJil;der · II: s död. En sådan ställnin:g kan en p:resid~nt i en repuhlik Finland aldrig komma att intaga. Jag har svårt att tro, att den uppf11ttning, som sålunda för1,1t har gjort sig gälla:tiJ,de, nu skuU.e hafva alldeles rorSJvunnit från Finlands :folk. J ag har svårt att tro, att detta folk nu vore så hiingifvet republiken, som man viH påstå. Vä1 ä:r det sannt, att på senaste tid en stark republikansk strömning har gjort sig gällande. M:en denna beror pä tillfälliga o:p1ständigheter, främst på den senaste monarkens vanstyre, för att icke begagna ett starkare uttryck, och vidare på inflytandet af den ryska re-volutionen, den sinnesberusning och ·mass"

su,ggestion, som denna verkat och som h.os sto~a lager af folket framkallat ett nära nog patolo- gis}d tillstånd, hvilket stuiJ.dom gjort sig gäl- lande också i denna kammare. J ag är likväl öfvertygad om att denna sinnesstäimning snart skall gifva vika och folkets sunda instinkter, som alltid funnits på djup:et och aldrig ·varit utplånade, åter skola :framträda och med makt göra sig gä'llande. Många .tecken. tyda därpå, att man redan börjar vakna från den mardröm, ihvari den ryska revolutionen försänkt vårt 'folk, oc;h vakna från den också i det afseen,det, hvar- om nu är fråga. Såvidt jag kan finna, finnes i land.Pt tvänne slag af republikaner. Den ena mycket talrika kontingenten besilår af sådana, som äro fientligt sinnade mot hvarje samhälls- ordnit:ng, och därför, då det gäller att välja mellan tvänne statsskiek, hälst väljer clet, som är 'svagare ocl1 lä:ttare kan omstörtas. Den andra de-

len består af sådana, som p.å grund af teoretiska principer och syn-punkter äro anhängare af republiken och icke taga hänsyn till faktiskt bestående förhållanden. Dessa senares patrio- tism, deras ;goda tro och goda vilja vill ja.g ingalunda förneka. men kan icke prisa deras om- döme i denna fråga.

Frågan är således: 1skall Fin}all!ds folk nu till följd af en dylik tillfällig strömning öfver-

gi~va en utveckling, som det följt uti trekvart :.årtu,s.end-e, och sålunda utsä.t.ta 'landet för fö,lj- deJ:na af ett vådligt experiment, ty, ]ag vi1l understryka detta, det gäller icke, såsom i reservationen V säges, att öf'Vt=Wgifva .det republikanska statsskicket, - man kan icke öfvergifva

n~onting, som man icke haft - utan :frägan är ow vi 'skola öfvergifva vårt.mona:rkiska stats- s~~.ck' och antag~ .ett republikanskt. .

J

ag

har vid ett föreglende tillfälle - det var vid remissen a:f_ den nu föreliggande pro-

positionen - sökt visa, att d&t republikanska statsskieket· aldrig blifvit i. Finland ini&rdt.

Det en.da ·landtda~n gjort .är ait den uttalat sig i allmänna ordalag för ·en viss princip, en viss bas för lagstiftningen på detta område.

men för en lag!Stiftning, som sadan aldrig ägt .. :um. Den omstäm . .digheten, som i reservationen n :o V åberopas, att den hvita hären aflade ed åt republiken, är härvidlag a:f ingen bety.delse, lika litet som o_lll, hvilket påstås, uttrycket ,,republiken Finland" skulle hafva blifvit be- gagnadt i en eller annan o:Hentlig akt. Det är icke på detta sätt, som ett statsskick ändras, om man vill följa våra grundlagar.

Det säges också i reservationen V, att Fin- land äfven sedermera, d. v. s. sedan landtdagen antog sagda princip, styrts såsom en oafhängig republik och att för en .dylik utverkats · inter- nationellt erkännande samt att ,sålunda en- hälligt godkänts samt jämiVäJl i praxis såväl inåt som utåt förverkligats grundsatsen, att Finland skall utgöra en oafhängig· ~re.puiblikF'. !Hvad beträffar det internationella erkännandet kan det ju enligt sakens natur icke hänföra sig till statsformen, utan en.dast till oafihängigheten, ty statsformen bestämmes a:f hvarje lands egna lagsti:ftande organ. Erkännandet hä.nför sig, som sag.dt, endast till ober·oendet. Och hvad se- qa·n beträf.far rpålståendet, att Finland skulle hafva styrts såsom en oberoende republik, så är·

detta,.för att icke 'begagna ett starkare uttryck;

en sanning med modifikation. Redan den tid, då högsta makten enligt landtdagens beslut af den 15 november utöfv.ades af landtdagen, gjorde landtdagen detta icke såsom en repub1i- kansk :församlin.g, utan den utöfvade. kejsaren och storfm"~stens makt, såsom det uttryckligen heter i looslutet; laDJdt-dagen beklädde sig själf · med monar kens makt .. Re!lan umder den tiden var Finland icke republik. Ooh när sedan landtdagen ett halft år sena,re, den 18 maj, ö:fverlämna,de högsta maktens utö:fning åt sena- tens ordförande, så var Ckt icke i egenskap af pre- sident för ·en finländsk republik som han erhöU

den, utan. det var också då den makt, som till- kommer mona~ken, såvidt den icke fö·rnt blifvit öfverlåten åt senaten.: .

En

stats.föresdi-ndare, som styr Jandet e:Jfligt 1772 å:rs regerin~s:f.'~Jrm

och våra öfriga grundlagar, är icke ettrepubli- kanskt organ, utan ett monarkiskt organ; där-.

om kan något tvifvel alls icke råc;La. N ågot .re- rpublikanskt statsskick har därför icke i Finland tillämpats.

Om nu landtdagen, då proposition an.gående i'eger.ingsform förelagts densamina, godkänner ·

(4)

Suomen hallitusmuoto. Hi51 - - - · - - - · · · · - · - - - . - · · - - - · - - - -

.en monarkisk regeringsform, så ställer den sig därmed på det förflutnas och det närvarand~

grund, landtdagen fäster då afseende vid historiska och :faktiskt bestående förhållanden. Om landtdagen åter pesluter sig för republiken, så öfvergifver landtdagen denna grund, ilå bort- kastar den en af grundstenarna för vårt sam- hällsskick; den inlåter sig, såsoril jag redan sade, på ett vådligt experiment. Till ett sådant val är landtdagen formellt befogad, men jag tillägger det, om landtdagen så gör, handlar den mot Vlåra grundllagam anda odh mening, enligt hvad jag nyss yttr&de.

Vid bedömandet af föreliggande fråga måste man enligt min tanke äfven taga hänsyn tili den närvarande tidpunkten, tili det läge, i hvilket Finland nu befinner sig. Sällan torde ett folk under lika kort tid hafva genomgått så många och så stora hvälfningar som Finlands folk under det senaste året och första hälften af innevarande år. Först hade <vi den ryska sj älfhärskarmaktens förtryckspoli tik, däre:fter bevittnade vi störtandet af denna makt och återställandet af Finlands rätt; sedan hade vi socialiststyret i landet oeh sågo anarbsmen här u tbreda sig; därefter sammanstöi'tade också den nya ryska regerings'malkten, ooh landtdagen lik-

·sam äfv;en re•geringten kom i til.lfä'lle att fö;r~klara

,Finland oa:fhängigt och jämväl ernlå erkännande från utland€t åt denna oafhängighet. Därpå f.ölj- de det röda ^upprore~,folkresningen mot detta upp- ror och dess kufvande samt ålierstä:Ilandet af den Jaglig1a ordningen och hndets frihet. Ant det'ta in- 1om lo·ppet af f.öga. mer än ett år. Man torde kunna med skäl säga, att den stund, hvari vi nu lefva, är Finlands ödestimme, och ^de~gä!ller för land:tdagen att ha1:dla i medvetande om att tidpunkten är sådan, och "· t på dess beslut beror landets framtid och lycka. Det gäller att uprpresa ur gruset ocill spillrorna vår nära n1og samimanst-örtan.de samhällsbyg>gnad, och härvid resa sig många svårighe.ter. J wg behöfver blott antyda, huru redan Finlands förhållande tiU främmande makter är egnadt att göra vår ställning ytterst svår.- J ag vill icke beröra frågan om Ryska Karelen, därom har kanske redan talats för mycket, men också den frågan och många andra hithörande frå:gor: äro af •den b-eska.ffenhet, at't de lätt blifva ytterst ömtåliga. Vårt land kan råka i förvecklingar med frä!lliffiande makter.

Det hethötfves en sta11k hand för att styra statsskeppet bland de bränningar, som det allmänna världsläget bildar. Och huru är de.t med våra inre förhåHand,en? Här finnais• ip!'IOiblem, det ena svårare än det andra. Den viktigaste uppgiften

är vi~etligen nu, såsom alltid eftet

en

o:färds- tid, att återställa lag 'Och laga ordning i landet, men dåJtijäJmte ifinnas många ailldra u'J)m.~ifter,

som icke äro mindre ·svåra. J ag behöfver blott nwmna om hehandlingen af deltagarna i uprpro- ret,; hvilkas '3ntal upt>går till omkring 80,000, om or~anisationen af militären, så att den finge erforderlig diciplin och utbHdnin%, hvilket den :för närvarande saknar, om lifsmedelsnöden i Jandet, om frnansernas nära. nog 'f*r:tviflade tillstånd, otn huru näringslifvet ligger nere oCh 1behöfv.er kraf'ti:ga åtgärder för att kunna upp-

rättas ur sitt förfall.

Alla dessa omständigheter påkalla en lösning nred säker och kraftig han:d och utan dröjsmål, och en sådan lösning är icke möjlig utån att en fast regeringsmakt skapas Mh att den uppsii- tande agitationen ibland folket~bringas att upp- höra. Detta kan endast ske genom antagande af en monarkisk regeringsform. Det siLges visserligen i reser<vationen V, att ·det icke är omöjligt att sk111pa en stark regeringsmakt

·också med en republikansk statsform, och häruti ligger mycken sanning. Men den republikanska sta'tsform, som här erbjud,es oss, är icke t>-n Eoå- dan, ·som skapar en :stark regeringsmakt. Den är tvärtom en sådan, som icke gif,ver statschefen någon själfständig stäHning, · utan gÖr honom helt och hållet beroende af riksdagen, sl att

·denna till och med kan med ·enke.l majori.tet ge- nomföra hvi'lka lagförändringar som hälst, utan att 'han förmår därvid göra ·något. J>rc>sidenteus ställning enligt detta förslag är sådan, att han icke heller vore i stånd att hindra ett majori- tetsförtryck, sådant som uti parlamcntariska demokratier lätt uppstår och hvilket är vida svårare och farligare än :förtrycket af envålds- härskare, därför att massan icke känner sig bunden af de hänsyn, hvilka ewensam person, han må nu vara också själfhärskare, alltid måste taga. Härtill komma ännu våra parti- förhållandw, hvilka, såsom här ocbå :förut på- pekats, verka att det icke finnes någ0n inhemsk man, som Pkulle hafva den auktori+e;, at.t en sådan otark statsmakt kunde af honom handha:fvas.

Om vi däremot gå tiH det förslag, som i propositionen bjudes, så torde vi finna, att detta, om man också beträffande enskilda punkter kan hysa olika åsikter, kan anses vara i huf- vudsak tillfredsställande. Mot propositionen framställes visserligen i den V reservationen ett antal anmärkningar, men de äro alla af den beskaffenhet, att jag ioke kan tillmäta dem nå- gon egentlig betydelse. J ag forbigår nu så-

(5)

dana anmärkningar, som angående ärftligheten och myndighetsåldern o. s. v. och 'hvilka knappast kunna vara allvarligt uttalade, och vill hålla mig till några andra ·där gjorda anmärk-

ningar. .

Reservanterna a:p.se, att konungen i propositionens förslag fått en så vidsträckt makt, att den är rent af vådlig, och anföra därrpå föl- jande bevis. Ett sådan't bevis vore att grund- lagsändJtingar icke kunna komma till stånd

\l'tan ·monarkens samtycke. Detta är emellertid en princip, som gäller i alla länder, utom i Norge sedan 1913, och som är så utmär'kande för monarkin att, där denna iclm .gäller, visserligen statsskicket formellt är monarkiskt, men i .verkligheten repUJblikanskt. Det anfördes vidare i sammanhang härmed att monarkens suspensiva veto beträffande lag, som icke är grund•lag, eller l!llg om lamdt- och sjöförsvarets organisation, har •S'å g·esta¹ltats, att en dylik lag blef,·A giilh.ndA utan sanktion, endast, om den efter nyval antagits med ²/:~ pluralitet. Häruti går emellertid förslaget till regerings:form längre i demokrati eller inskränkande af monarkens makt än, såvidt mig är bekant, någon statsför.:fattning, ty i N oDge, där visserligen enkel majoritet är gällande, fordrae två nya val och att lagen antagits af tre storting med tvän- ne mellanliggande storting. Propositionens för,s'lag omlfattandes ocJk i grundllrugskomittEm ruf dess ord:förande, som nu underskrifvit reser.vationen V.

Som särskilodt betänkligt anföres stadgandet uti 65 §,. enligt hvilke't stadgande under vissa förutsättni:p.gar monarken skulle hafva rätt, om statsförslaget icke blir fastställdt, att det oaktadt provisoriskt upp•bära skatter, som eljes skulle upphöra, och att bestrida nödiga utgi:fter.

Härvid är emellertid att märka, att det helt och håHe1 skulle bero på riksdagen, huruvida monarken skall kunna utö:fva en sådan rätt eller icke, ty sta:dgandet gäller endast under den .förutsättning€n, rutt s't,atsförsl!vget meddelats riksdagen minst två månader :före utgången af riksdagens sessionstid, och om riksdagen då icke fasiställ't ett stalt,sförsltg, är det ju riksdagens eget :fel, om dessa skatter komma att upphäras och utgi:fterna att bestridas. Denna anmärkning har således ingen grund.

En anmärkning ytterligare hänför sig tili konungens rätt att bör.ia krig, men då denna är · ändrad i stora utskotte't, vill j!llg icke uppe- hålla mig därvid.

En opartisk granskning torde i själfva verket ådagalägga, att det föreliggande förslaget till

regeringsform ingalunda syndar däruti, ~tt mo- .narkens makt enligt den· vore för vidsträckt.

Den är tvärtom enligt detta förslag mycket :starkt inskrän'kt, och de röster från Sverig€, som :förekommit i tidningspressen, h8i:fva rörande detta :förslag uttalat det omdömet, att det är synnerligen demokratiskt.

För öfrigt, då man bedömer denna frå:ga, så är det riktigast att också taga hänsyn till den statsförfalttning vi nu hafva, nämlig·en 1772 års regeringsform; ty frågan gäller ju praktiskt detta; skola vi bibehålla 1772 år·s regeringsform eller skola vi antaga en ny regeringsfor.m, som gifv.er riksdagen de vidsträcktaste befogenhe- ter, bland annat med afseende å beskattnings- rätten och fastställandet af budgeten. Detta gäller saken praktiskt, ty att repUJblik skulle här införas, det är enligt min tanke någon- ting, som knappast mera ligger inom möjlig- hetens område. I december senaste år och i ja- nuari detta år skulle det hafva varit mycket lätt att in:föra repu:bliken i Finland. Knappast någon röst skulle hafva höjt sig däremot, eme- dan :förhållandenas tvång var så starkt, att man icke hade kunnat motsätta sig det. Men nu ligger saken annorlunda. Tiden :för införande af repUJblik i Finland är försutten, ohjälpligt för- sutten, kanske för ailbd, men Mminstone f.ör en öfverskådlig framtid. Det krun dröja innan vi få en ny regeringsform. Republikanerna, hvil-

·ka, såvidt jag vet, i landtdagen utgöra minori- tet, kunna hindra införandet af en ny regeringsform - vi få då lefva med 1772 års re- gerirugsform - men de kunna icke genomföra en republikansk statsform och därigenom .störta landet i äfventyr. Därtill finnes, så- vidt jag kan se, icke mera någon möjlighet.

Frågan måste således afgöras i monarkisk riktning •på ett eller annat af de af mig antydda sätten, ooh vidare, frågan måste afgöras vid denna landtdag. Hvad som anförts för en motsatt åsikt, eller att den nuvarande landtdagen icke vore befogad att här fatta bes!ut, det har enligt min tanke icke något fog. Då jag nu således vänder mig mot reservationen n :o I, kan j.ag icke lå~a bli att citera den gamla satsen ,amicus Plato sed magis amica veritas".

Den nuvarande landtdagen har blifvit vald af Finlands folk för att förverkliga landets oberoende, för att gifva landet en ny regering.s- form. Landtdagen är pliktig att lösa dessa uipp- gifter. Den är icke berättigad att skjuta a:f- görandet :från sig. Om en del landtdagsmän till föl.id af siit förMllande ti'll upproret för- lorat sina platser i landtdagen, så beiriar detta

(6)

Suomen hallitusmuoto. 1663 icke de öfriga från skyldigheten att fullgöra

si'tt vätf, och de återigen, 'hvilka valt dessa landt- dagsmän, hvilka sändt sådana representanter tiH landtdagen och vore färdiga ~att göra 'det ännu, de hafva ingen rätt att deltaga i afgö- randet af landets öden. Att vädja tili nya vai vore att lägga afgörandet i deras händer, so.m äro fiender icke blott tili monarkin, utan tili hela vårt samhälle öfver hufvud.

Härtill kommer ännu, att de nuvarande för- hållandena äro sådana, att man under dessa förhållanden icke ·gärna kan gå till nya dylika.

J ag förbiser icke, att den ärade reservanten förordat nya vai, ,så snart förhållandena det tillåta". När detta 'kommer att ske, vet man emellertid icke, men hva;d man vet, är att för- hållanidena nu äro sådana, att de icke tillåta ,någO:t uppskof med denna fråga, de äro så- dana.l.. att fr~gan o~ .!inlands statsskic~ nu änidtngen maste bh lost. I annat fall lamna vi statsskeppet att drifva, en lekboll för vind och vågor, utan roder, eller utan tillräckligt st'arkt roder åtminstone. Det är - jag måste säga det - ett oerhördt ansvar, som minorite- ten i landtdagen tager på sig, om den nu vill emdt majoritetens vilja, hvilken - jag är därom öfvertygad- också uppbäres af majori- teten af Vlårt folk, åminstone om man från- räknar de röda upprorsmännen, om ruinorite- ten vill1 säger jag, hindra lösnin,gen af landet'l viktigaste, mest vitala fråga i en ,stund, då d€nna frå~a oafvisligen kräfV'er lösning. Om det'ta sker, skall det, tän:ker jrug, ,sä;ga;s om landtdagen, att ·den idke varit situationen vuxen, att den icke förs·1Jått, att landets ödestimma är inne, och det kommer kanske också at't sägas, att I'in1and~ folk, som fått friheten så~om eJ:

gåfva gmom värdshändelsernas utveckling, ickP Yarit woget för sitt oberoenda. J ag vill emellertid hoppas, att ett sådant omdöme icke skall heMfva fällas. Oaktadt a'llt, som fra;mkom- mit, hvser öa·g ännu den fö11hon,.,ningen, att det skall lyckas landtdagen att, såsom i regeringsformen säges, skydda och trygga rikets fribet.

(Bra- ja hyvä- huutoja eduskunnasta.)

Ed. A r o k a 11 i o: Pien·essä, asukasluvul- taan vähäisessä valtiossa, missä asujam:ston isänmaallista mieltä kannattaa vahva i!ivistyk.

sellinen pohja, on kansanvaltainen, n.s. tasavaltainen vamosään'tö meneslf;yksellisesti toteu- tettavissa. Todistuksena tästä on Euroopa&sa SWieitsin liittotasaV'a1ta, jossa kansan yleinen sivistystaso on verrattain korkea ja jossa mo- nien vapaustaistelujen kautta vuosisatojen ku-

luessa koeteltu isänmaallinen mieli on yleinen.

Sweitsin tasavalta, swmoin kuin sen ulkopoli- tiikkakin, on lisäksi · turva~u senkin kautta, että maa on neljän suurvallan ympäröimä, joiden jokaisen oma ·etu vaatii sen koskematto- muuden säilyttämistä.

Suomessa vasta kukistettu, julmuudessa ver- taistaan hakeva kapinaliike on osoittanut, että suurelta osalta kansaamme puuttuu sekä siviE~

tyksellinen että siveellinen 11ohja ja että roo- malaisen historioitsijan Tacituksen arvostelu fennien raakuudesta valitettavasti vieläkin osaksi pitää paikkansa. Mitä kansamme isän- maallisuuteen 'tulee, ei s1täkään ole kehumis- ta, sen jälkeen, kun suuri osa kansastamme on voinut veljeytyä kaulatusten kulkemaan peri- vihollistemme ryssien kanssa maamme itsenäi- syyden tuhoamistyössä. Maantieteelli~een :Be- maansa nähden Suomi on aina ollut ja on ali- tuisen 1\'aaran alaisena. Lännes,sä sillä on h-eik- ko Ruotsi, jossa liberaalit ja sosialis·tit ovat Venäjän, jos ei parhaita ystäviä, niin ainakin nöyrimpiä palvelijoita. Itäisen naapurin Ve- näjän vehkeet Suomeen nähden ovat ennallaan, joskin tällä ·ker~aa jonkun v·erran vaimenneina.

Niin kauan kun Venäjäm vartakuntaa on ni- meksikään, ei sieltäpäin heretä puuomasta juo- nia Suomea vastaan.

Vaikka Suomella näin ollen nykyään ei ole- kaan niitä edellytyksiä, joita kansanvaltaisesti tasavaltaisen valtiosäännön menestymiseen tar- vitaan, on luottamukseni kansamme terveeseen ainekseen, varsinkin sen maataviljelevään väes- töön, niin suuri, että, huomioonottaen maalais- väestössä nykyää:n vallitsevan mielipiteen, us- kaltaisin, sisäisen ja ulkonaisen vaarankin uhalla, äänelläni kannattaa Suomelle säädettä- väkai kansanvaltaisesti tasavaltaista valtiosään- 'töä, jotenkin sen'laatuis'ta, kuin on Sweitsin liit- totasavallalla, jossa kaksikamarinen kansan- eduskunta valitsee kolmeksi vuodeksi seitsemän- miehisen hallituksen, liittoneuvoston, sekä sen keskuudesta vuodeksi kerrallaan nimittää liittoneuvoston puheenjohtajan, joka siksi vuodeksi saa Sweitsin liittotasavallan presidentin arvo- nimen. Tällaista tai tämänsuuntaistakaan val- tiosääntöä ei ole eduskunnassamme edes ehdo- tettu niidenkään llUolel~a, jotka nyt ovat tahto- neet esiintyä kansan ja tasavallan varsinaisina asianajajina ,taantumuksellisia" vastaan. Pe- rustuslakivaliokunnan mietintö, niinkuin suu- renkin valiokunnan mietintö, samaten 'kuin sii- hf'n liitetty vastalausekin, asettaa yhden henki- lön käsiin varsin suuren korkeimman vaHan.

Mietintö kulkee monarkian, vastalause tasa-

(7)

vallan nimellä, mutta sanan va·rsinaisessa mer- kjtyksessä viimeksimainittu ei ole ensinmai- nittua t:åsavaltaisempi. Molempia voi yhden- laisista syistä nimitt"åä y k s i n v a l t a i s i k s i, vaikka tosin niin toinen kuin toinenkin on laajalle kansanvaltaiselle pohjalle · rakennettu.

AsiaHinen sisäiillys kumma.!!sakin on sellainen, että 11e mautamilla muodclllisilla muutoksilla voidaa·11 toisiinsa vaihtaa, niin että moRark!isen hallitusmnodon teksti voidaan panna tasavaltaisen hallitusmuodon t'8kstiksi ja päinvastoin.

Periaattellinen ·ero ehdotusten välillä on siinä, EMä toisen ehdotuksen mukaan ·valtion päämie- :h-eiJ.le a·nnettava valta jatkuvasti joutuu ke!l"ran valitulle henkilölle, vieläpä siirtyy hänen mies- puoliselle jälkeläisellee·n, ja että tätä vallan hal- tijaa kutsutaan kuninkaaksi, jotavastoin toisen ehdotuksen mukaan miltei sama valta annetaan 6 vuodeksi vali!tulle n. k. presidentille. Kun usea;mpia ehdotuksia nyt ei ole olemassa, ra- joittuu vaali pakostakin näihin kahteen. Va- Etta:va näistä ·on mielestäni se, joka nykyisissä oloissamme on maanemme ·edullisin, eli toisin 'Sanoen se, joka taTjoo varmimmat takeet siitä, '6ttä maamme ·~aa valtionpäämieheksi sellaisen arvovaltaisen henkilön, joka parhaiten voi tur- vata ja säilyttää maamme ulkonaisen ja sisäisen rauhan. Tällä hetkellä pitäisi silmiemme ed~ssä

mieilestäni ·ol'la ainoa•sti ykis:i .-päämäärä, nimit- täin se, että voisimme jatkuvasti pysyä itsenäi- senä valtiona ja että saisimme arvovaltaisen ja lujan hallituksen, joka voisi estää vuosikym- meniä kestäneillä kärsimyksillä ja uhrauksilla sekä sankariemme sydänverellä ostettua vapaan Suomen ·hallitusvaltaa joutumasta niille, jotka syypäinä valtio- ja maa:petokseen ovat olleet 1myymässä isänmaatansa ·ryssille, Nämä molem-

mat seikat ovat mitä likeisimmä:ssä suhteessa -toisiinsa ja ne määrävät minun kantani tässä asiassa. Muut näkökohdat, niin tärkeät kuin itsessään voivatkin olla, ovat näiden rinnalla tänä aikana ja pitkät ajat eteenkinpäin tois- arvoisia.

Venäjästä r i p p u mattomuutemme ei voi olla· pysyväinen, ellei itäiselle rajalle saada rakennetuksi ylipääsemätön muuri, jolla seisova vrattiosto joka h-etki on valmis 'torjumaan idäst:i päin tunkeu:tuvaa ruttoa, ilki- ja väkivaltaa.

Kun veljeskansamme Kauko-Karjalassa useasti ja monella tapa'a

on

ilmaissut haluavansa y•htyä

·Suomeen ja pyytämällä ·pyytää Suomen apua -'bolshevildlaista rosvoutta ja ryöstöä vastaan, olisi Suomen rientäminen heimokansojensa avuksi. N oudattaessa tätä velvöllisuuttaan V<lisi . Suomi saada nykyisen suunn:attoma:n pitkän

itäisen ra]ansa wol-ta lyhyemmäksi, samalla kuin raja fäten tulisi ;k1dkema.an suo:rnala~sen

c1/Slntuksen muk~an ln'onnollisessa uomass.aan.

Ana:stus- j'S. v.aHo'it'tl'sha'll'kkeisiin $. kui•tenkaan oHs~ r~M:yttä~ä,. vaan. täp~ oi\euiettu kauk~

karJaia.tsten to1vom'1,ts Ja -heille tä:rkei;i kansalh- ti.en elinkysymys oHs.i koetetstava saa{la selvite- tyksi Suomen valtion;päamieh:en kaut~a dip!o- maattista tietä s~n kansain itsemääriim isoi~eu

den pohjaH.a', jon'ka Venäjä koko maailwaUe on julirS'tanut mää.r'ä'väksi p1ern:sta;ksi 'lmnsa,invälis- ten suhteitte1,1 järjestämisessä. Tällainen diplo- maatti4-en asiain sel'\Tittely ei kuitenikaan, nii- kuiri monet seikat jo ovat ehtineet osoittaa, jo~h

-taisi käytännölliseen tulokseen, ellei Suomen vaitiO'npäämiehellä itse B ä ä n ole sitä a~vo

valtaa ja takanaan sitä vormaa, joka nykyisen Venäjän si~missä jotakin merkitsee. Luu- len .omasta ,PUOlestani, että suomalaisen puolue- pr·eside.ntin sanat ja esitykset tässä suhteessa eivät paljoakaan painaisi. Myöskin Suomen läntis(jllä rajalla merkit näyttävät, ettei tur'!al- lisuus sielläkään päin ole kovin luotettavaa laatua. Tämänkin rajan eheänä 'Pitäminen Suo- men valtakunnalle tu.rva:llisunden kannalta välttämättömästi kuuluvine Ahvenanmaan s&·a- riryhmän linnoituksineen tuskin pitkään ai- kaan on mahdollista ilman ulkoapäin saatavaa apua ja ilman, että Buomen va<ltionpäämiehenä

·on henkilö, jonka takana on muutakin, kuin mitä Suomi itse voi aikaaneaada. Ahvenanmaan kysymyksen lopullinen ratkaisu tapahtunee maailmansodan jälkeisessä rauhankongressissa.

J'os ja 'kuinka Suomi tul-ee siellä edustetuksi, riippuu suurimmalta osalta siitä, kuka ja min- kä:lainen Suomen valtionpäämies silloin on.

Mitä s isä i s i i n olo i h i m ,me, kotoisen rauhan turvaamiseen ja pysyväisen, lujan jär- jestyksen aikaansaamiseen maassamme tulee, niin tämä käy vaikeaksi, jopa mahdottomaksi- kin, j öllei. valtionpäämieheksi saada henkilöä, joka on ulkopuolella puolueitamme ja jolla on auktoriteettia ei ainoasta.an persoonallisuutensa vaan myös puolueista rippumattoman varman asemansa kautta. Puolueiden valitsemalla pre- sidentillä ei ole arvovaltaa maassa, jossa pitkäl- lisen laittomuuden, anarkian ja muitten orna- valtaisuuksien kautta miltei kaikki auktori-

··teetti on 'hävit-etty j:a hävinnyt. Jo vaalei'lsa ova.t vastapuolueet · kyllä pitäneet huolen siitä,

·~tä valittu presidentti on saanut kuulla kun-

·niansa ja virassaoloaikanaan jatketaan vasta- puolueen taholta panettelua ja .hangoittelua, jotta seuraavissa ·vaaleissa oma mies saataisiin valituksi. Pienissä meikäläisissä oloissa tämän

(8)

Suotlien hallitusmuoto. cl655

lisäksi tulee, että pikkumaisuus ja kateus on ahispainamassa sitä, joka edes jonkun verran on yleistä tasoa korkeammalla, joten yleistä suu-

rempaa ~rvovaltaa nauttivaa kotimaista miestä va:ltionpäämieheksi ainakaan pitkiin aikoihin

·Suomessa ei olisi saatavissa.

U seammalta kun yhdeltä taholta on korostettu että viime kapinan. aikuiset ilmiöt ovat ohime-

nevää laatua ja ettei sitä aikaa enää ole, jol- loin kiihoitusta entiseen tapaan harjoitetaan.

Onpa .niinkin pilvissäeläviä, jotka kuvittelevat sosialistien ,punaisuudenkin hävinneen miltei olemattomiin: Tämä katsantokanta on etenkin yleinen valkoisessa Suomessa, joka kärsi punai- sesta terrorista palj,on vähemmän kuin Etelä- Suomi, j.ossa sentähden yleensä nykyisen ase- man .arvostelukin on kaikissa kohdin lähem- pänä todellisuutta. Etelä"Suomessa kapinan jälkeistä menoa seurannut, joka tuntematto- mana on liikkunut syvien rivien seassa, tietää, että myyräntyö entiseen suuntaan on täydessä käynnissä. Ei ainoastaan aikuisissa vaan ·nuo- risossa ja lapsissakin vallitsee koston- ja. vihan- henki, jota tunnottomat agitaattorit yhä lietso- vat ja. joka otollisen ajan tuJlen kantaa kat- keran hedelmän, ellei sitä vastaan ajoissa saada sulkua asetetuksi. :M:onet merkit viittaavat siihen, että toiminnassa on vihollisvoimia, joilla on käytettävinään monenlaista rahaa ja monia mu_~t~. keinoja tar~oi~us~e~_sa ~?te:ut!_a~is_~k-~~- / Tyola1sten tyytymattom1ssa pnrmssa Ikavol- dään takaisin punaryssien kultaista aikaa. Ai- van yleinen on siellä usko menetetyn onnelli- sen ajan · jälleen'Palantumisesta. J askin toiset ankarasti tuomitsevat johtomiestensä pakoon

•livistämistä, ovat toiset siitä hyvillään, 'kun odot- tavat heidän voittoisaa Suomeen takaisintu- loaan suurten venäläisten ja ulkomaalaisten sotajoukkojen etunenässä porvariston sukupuut- toon lopettamista varten. Ei venäläinen eikä mnukaa·n Suomen itsenäisyyden vihaaja saa:ta olla edukseen käyttämättä tällaista mielialaa eikä kauvan tulisi kestämään, enn·enkuin Suo- men tasavallan presidentinistuimella olisi joku venäläismielinen henkilö siitä puolueesta, jossa kaipauksella muistellaan ,tavaritsien" valtaa tässä maassa. Että bolshevistiläishenki on tar- tuntarra laajalle levinnyt ei~sosialistiseenkin

kansa.nkerrokseen, todista•a m. m. se, että, kuten eduskunnassakin jo on mainittu, täällä käyneet maalaislähetystöt eivät ole ujostelleet säikytellä

uud~lla kapinalla, jollei eduskunnan päätös val- tiomuodosta tulisi lähetystöjen l!iJhettä:jäin toi- vomusten mukaiseksi.

Kansallemme ominainen demokraattinen aja-

tustapa ei ole JUinullekaan tuntematon. Välit- tömän tunteen 'Valtaamana on maamies !her- mostuneesti asettunut mona:tkista hallitusmuotoa vastaan, kun hän on käsittä~yt sen despoot- tiseksi . yksinvallaksi, 1SE}Uaiseksi, jota venäliii- lnen keisari harjoitti. Mutta tosin on oleva asia,

kun hän vapautuneena ik:eisaripelosta pääsee selville eiitä, mitä on sellainen perustuslain kautta rajoitettu kuninkuus, jot.a perustuslaki- valiokunta ja csuuri valiokunta ehdottavat. Epäi- lemistä tosin ei ole, ettei kansanäänestykses~ä

valiokunnan vähemmistön ehdotus s-aisi ·kansan enemmistön äänet osakseen, sillä t ä 11 ä plio- lellahan sosiali~stit tietysti ovat. Mutta tuskin erehty:y otaksuessaan, ettil m~amme po~va-:tilli

sen väestön enemmistö asettuu kannattamaan mietinnön ehdottamaa perustuslaillista kunin- kuutta, sillä ku:ningasmielisten maa;n .. viljelijilin- kin luku on kaikkialla kasvamassa ja erittäin Länsi-ja Etelä~Suomessa sekä Hämeessä, joissa 1kuninkuuden kannattaminen maanviljelijäin keskuudessa on ollutkin jotenkin yleinen. Olen niinikään vakuutettu siitä, että jos eduskun-

nas~;>a sa!J;'aaan säädetyksi .monarkin en' hallitusmuoto, niin enne.n pitkää tämän saman hallitusmuodon vahvin ja Iujin tuki tulee olema-an maamme maat.avilj.elevä väestö, se väestö, jota ennen vanhaa.n mainiUiin kunnianimellä ,,ta- lon poikaissääty". (Vasemmalta: Ei koskaan!)

Luonnollista on, että viime f)yksynä tämän eduskunnan porvarillinen enemriliiStö vallanku- mousvuoden yleisen tunnelman jälkimainin- geissa olisi · hyväksynyt hal'lituben esityksen tasavaltaiseksi hallitusmuodoksi. :Mutta uutta 1hallitusmuotoa ei sittenkään silloinkaan olisi saatu. Osoi.ttihan sosialistien vitkastelu asian käsittelyssä jo silloin, että heillä oli mielessä oma bolshevikki,lais-tasavaltainen valtiosään- tönsä, jonka sitten kapinan aikana. julkaisivat.

Muuten on merkille pantava, että tässäkin sosialistien valtiosäännössä esitetään k u m o t t a- v i k s i sekä hallitusmuoto vuodelta 1772 että Yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789. Nämä perustus}ait siis sosiaEstienkin mielestä edel- leenkin ovat voimassa, huolimatta siitä, että hallituksen esitys tasavaltais·eksi hallitusmuodoksi viime ä:oulukuwssa oli edruskunnaHe jä- tetty. Koskettelematta lähemmin asian tähän 'puoleen, totean ainoastaan sen, että eduskunta valitsemalla valtionhoitajan on käytännössä asettunut entiselle monarkiselle kannalle j& että entinen monarkinen hallitusmuoto on Suomessa

iuri~disesti voimassa, kunnes se valtiopäiväjär- Jestyksen säätämässä järjestyksessä kumotaan ja uusi sen sijalle säädetään.

211

(9)

On ymmärrettävissä, miksi Venäjä ja ympä- rysvallat soisivat epäjärjestyksen Suomessa jatkuvan ja että he siinä tarkoituksessa vastus- tavat monarkista hallitusmuotoa, jonka kautta Suomen sisäinen ja ulkopoliittinen asema va:h- vistuisi ja vakaantuisi, erittäinkin kun Suomi kuningaskuntana saisi Saksan voimallista tu- kea. -Ymmärrettävissä on, etteivät pelkää mi- tään pa:haa Venäjältä ne, joiden mielestä Suo- melle on edullisempaa olla riippuvainen hei- kosta V enij.jästä kuin voitollisesta Saksasta, kuteri mainitaan erään maamme politilron lau- suneen arvostellessaan nuorisoamme, jd~a Sa.k- san .sotaväkeen menemällä uhrautui ruumiil- laan ja hengellään Suomen vapauttamistyöhön.

Ymmärrettävissä on sekin, että ne, joiden toi- minnan suunta perustuu teoriohin ja tunne- eikä järkisyihin, voivat mielikuvituksessaan ihannoida 'Suomen vastaista kiehitystä mitä va- loi!simmaksi, va.:ilkka, edellytyksiä siihen kansamme nykyisen eripuraisuuden tähden on san- gen vähän, kun tähän lisäksi tulee, että toinen puoli kansastamme on o'llut ja on edelleen ka- pinanhengessä yhteikunn:allista. järjestystä ja esivaltaa vastaan. Mutta se on käsittämätöntä, . että ne, joille Suomen täydellisen itsenäisyy-

den saavuttaminen on ollut sydämenasiana, jonka eteen kaiken voimansa ovat uhranneet, nyt pitävät mahdollisena säätää 'Suomelle sellaisen hallitusmuodon, joka on omiansa anta- maan tilaisuutta monenlaisille vehkeilyille si- säisissä oloissamme ja siten 'hreikontaa maamme itsenäisenä säilymisen mahdollisuuden.

Tlotean, mitä jo alussa mainitsin, että uskal- taisin, sisäisen ja ulkonaisen vaarankin.uhalla, kamnattaa sellaista puhdasta kansanvaltaista valtiosääntöä, jossa presidentin valta on rajoitettu siihen, että hän on kansaneduskunnan määrävuosiksi valitseman hallituksen puheen- johtaja, mutta en voi hyväksyä sellaista hallitusmuotoa, jonka mukaan suuriyksin v a 1- t a ~outuu aika ajoittain valittavaUe 'henkilöUe, joksi piankin voi tulla valituksi ala-arvoinen, jopa valtakunnalle vahingollinenkin mies.

Sellaisen ,hallitusmuodon säätäminen nykyisis- sä vaikeissa oloissamme olisi minun mielestäni harha-askel ja erehdys, johon meillä ei ole varaa.

Se olisi vaaramst·a kokeilua, ,vådligt experiment", kuten vapaaherra Wrede äskeisessä lois- tavassa lausunnossaan sanoi.

V ailitta,vana olevasta kaihd'e'Sta ehdotuJksesta valitsen näin ollen esittämilläni syillä valiokunnan enemmistön ehdottaman hallitusmuodon, yhtyen pääasiassa hallituksen esityksessä oleviin perusteluihin, joita vastalauseentekijät

eivät ole voineet kumota. Olisin sitä enemmän vakuutettu valiokunnan nyt ehdottaman perustuslain kautta rajoitetun monarkisen hallitusmuodon etevämmyydestä maallemme nykyises- sä asemassa, jos olisi varmuutta siitä, että Suo- men ensimäiseksi kuninkaaksi olisi saatJ~;vissa:

saksalainen prinssi, joka on lik~isimmässä su- kulaisuussuhteessa mahtavan Saksan valtakun- nan hallitsijaan, jota meidän lähinnä jumalal- lista kaitselmusta on kiittäminen vasta saavu- tetusta vapaudestamme.

Saksa oli ainoa valtakunta, joka tuli avuk- semrme :häJdän hetkie1lä. 1Se tuli tänne humani- täärisessä tarkoituksessa ja ystävänämm~. Ai- noastaan sen avulla voi Suomi va;st'edes tur- vata ja säilyttää vapautensa, ainoastaan lähei- sessä liitossa Saksan kanssa voi ·Suomi saada:

luottoa siihen ainakin yhden miljardin markan valtiolainan saantiin, jota nyt ensi tilassa tarvi- taan rappiolle joutuneen valtiotaloutemme tasa- painoon saattamisek<si. Saksan taitavaa johtoa:

ja voimakasta apua tarvitsee nuori Suomi-valtio edelleen muissakin suhteissa pitkäksi aikaa. Jo itsesuojelemisvaiston pitäisi saattaa Suomen monarkisella hallitusmuodolla ja mitä lähei- simmillä siteillä itsensä kiinnittämään Saksaan ja sen hallitsijasukuun, sillä- älkäämme enää koskaan sitä unohtako - Suomen itäisellä rajalla on V•enäjä. (Oikealta ja vasemmalta: Hy- vä, hyvä!)

Ed. E s t l a n d e r: Det är inte min afsikt att yttra mig om den afgörande grund, på hvilken vår regeringsform bör byggas. J ag står i detta afseende på samma ståndpunkt som grundlagsutskottets majoritet, till hvilken också stora utskottets majoritet numera anslutit sig. Däremot anser jag mig böra under den a1lmänna delen af debatten ,göra ett uttalande angående en fordran, som den svenska befolkningen i landet fattar såsom synnerligen betydelsefull för dess framtid och som den svenska landtdagsgruppen inom lallldtdagen därför gjort till sin.

Då vid denna tidpunkt landets yttre såväl som inre angelägenheter skola o11dnas på ett, som man ju ville hoppas, rättvist och bestående sätt, är det af vikt, att förhållandet meUan landets tvenne språkgrupper, såvidt dettakan ske genom lagstiftning, göres tili föremål för reg- lering i samband · med den blifvande regeringsformen. Såsom en af de säkrast diagnostise- rade anledningarna till split och svaghet inom en stat ha :för länge sedan, men sär,skildt tyd- ligt under detta världskrig, framträdt misshäl-

(10)

Suomen hallitusmuoto. 1657 ligheter och slitningar mellan olika nationali?

teter inom statssamhället, då dessa vållas af mer eller mindre uppsåtligt förtryck från den starkares sida. Äfven där denna starkare part, såsom ju vanligt är, icke förmår rätta sig in i den andra partens ställning och förstå dennas känslor och sträfvanden, äfven där måste ju dock omsorgen om samhäUets styrka och framtida trefnad kraftigt mana tili att öfva själf- behärskning och tillmötesgående. Uti grundla- gen bör därför uttryck gifvas åt den principiel- la likställdheten nationaliteterna emellan, hvilken hädanefter måste råda, icke endast emellan 1suveräna folk och stater, utan äfven mellan kulturellt och politiskt själfmedvetna nationaliteter, som tillhöra ett och samma folk. Fram- tiden·s 1f'l()1krätt skall, äni nämligen öfver:hufvud- taget rättsnormer komma tili väldet mellan na- tionerna, säkerligen finna utvägar att skänka äfven dylika förhållanden inom staterna sin uppmärksamhet och sitt sky,dd genom att ut- sträcka skiljedomsinstitutets tillämplighet också tili sådana förhållanden. Detta är en tanke, som redan flerstädes vunnit anslutning.

Men utan tvifvel bör det väl skattas lyckligast, om en stat, där olika nationaliteter skola lefva sida vid sida med hvarandra, förmår i godo parterna emellan uppgöra inre misshälligheter och intressernotsatser.

Förhållandet mellan den svenska och finska nationaliteten i Finland måste nu ordnas, pa det att den alltjämt ännu förefintliga mi,sstron må gifva vika och de slitningar undgås, som oudgängligen följa af, att en del af samhällets medborgare känner sig hotad och ovLss beträf- fande sin framtid. Finlands svenska stam har i alla tider utgjort ett bärande kulturelement, och under de senaste decenniernas fosterländska kamp allt intill den dag sorn är har den svenska befolkningens insats, kulturellt och politLskt, varit för hela landet betydelsefull vida ut- öfver hvad dess numerär skuHe gifvit vid han- den. Den svenska befolkningen, dess språk och bildningsintresse, "kräfver att åt densamma beredas rätt och möjlighet tili utvecklad själf- styrelse inom språkligt enhetliga ornråden.

Grunds·atsen härom bör er'kännas och införas i regeringsformen såsom norm för den lagstiftning, hvarigenom denna ,själfstyrelse sedermera skall förverkligas. I den rnån ju li·kväl tvåsprå- kiga områden komma att fortfarande förefinnas, Hksom också i afseende å de områden af samhäl- let och statsverksamheten, som komma att af sty- relsen direkt handha:fvas och som äro af natur att omfatta hela landet, bör åt båda språken och

nationaliteterna tillerkännas principell järnbör- dighet och all erforderlig praktisk jämställdhet.

Ett särskildt örntåligt område, där slitningar och svårigheter mellan nationaliteterna, enligt hvad erfarenheten tyvärr redan gifvit vid han- den, ic:IDe lätteligen kunua undtv~kas och äifven för framtiden måste emotses, om icke genom lagstiftningen anledningarna härtill snabbt af- lägsnas, är det militära området. Här bör i största rnöjliga utsträckning hänsyn tagas tili de två nationaliteternas olika individualitet, och båda de inhemska språkens likställighet på det noggrannaste beaktas.

At dessa allmänna grundsatser och de däraf härflytande skäliga och billiga konsekvens-erna hoppas den svenska landtdagsgruppen, att landtdagen nu skall skänka sitt erkännande.

Ed. T å g: Sedan det finska folket genom ödets lott lyckats afskudda sig det ryska för- tryckcloket, som i öfv·er 100 bs tid hvilat öfver detsamma, och går tili verket att på det lJästa förverkliga sin själfständighet såsorn stat, är det af stor vikt att grunden till sådan själf- ständighet lägges på ett sätt, som kommer att göra landet så starkt som möjligj; både inåt och utåt. För ernående af detta mal bör särskild vikt fästas därvid att alla olika sarnhällsklas- sers ,såväl som nationaliteters lifsintressen för framtida existens i största utsträckning tryg- gas. Då nu landtdagen står inför afgörande att antaga ·en ny regeringsform för landet, som icke är ett srtunden:s verk, 'bör densamma hafva dessa viktiga synpunHer för ögonen. Särskildt bör tillses, att de olika nationaliteternas i landet inbörde,; förhåJlande tili hvarandra icke på nå- gut Eätt &fYentyras, hvilket skulle ha tili följd att den gammalt kända och förhatliga språkstri- den icke kan skaffas ut världen.

Niirmast gäller detta att uti det nu förelig- gand(> förslaget tili regeringsform få infördt sådana stadganden, 1som vore ägnade att trygga den svenska befolkningens i landet ställning.

Om rnan blickar tilihaka rpå den gångna ofärdstiden, hvarunder det Iilla finska folket lefvat i jämt förtryck under stora Ryssland, fär man sig en föreställning orn, .huru den svenska hefolkningen skall känna sig för all framtid besviken och skyddslös uti dett·a land, om sådana tillfredsställande stadganden, som for . framtiden trygga dess tilivaro såsom nation, icke blifva intagna uti regeringsformen. Med den kännedom, som jag har om den svenska befolkningens tänkesätt uti den landsdel, hvari- från jag är, nämligen Osterbotten, som kanske

(11)

1658 Perjantaina i2

p.

heinäkuuta.

mer än lan~dets •ofriga 'befl()·lkning är . van ,ått lefva ett fritt, men tillika ett godt sainf.undslif, k.ommer landtagens beslut om antagande af ny regeringsform att

P!

denna be'folkning verka nedslående, ja, kanske till och med bittert, så- vida icke dees rätt att lefva som nation blir

tryggad. . . .

Uti den frihetsstrid, .som den samhäHsbe- varande delen af vårt folk kämpat, för att åter- ställa ordning och rätt, kan väl knappast påstås, att icke den svenska befolkningen i lik~t stor, ja, ännu större mån .deltagit, soin.den fi.nska.

Därvid har denna befolkning ieke undandragit sig offer, utan med tydlighet vi.sat, att Finland

är dess fädernesl!ilnd. .

Vili man .nu skapå en stark stat uta:f detta vårt Finland, så bör man också tillse, att äfven den svenska minoritetens rä ttvisa och billiga kraf upnfyllas.

Oaktadt de förslag, som i :sådant syfte inta- gits uti §§ 34, 55 och 71 af regeringens proposi tion, icke äro fullt tillfredsställaride, kan jag ändå omfatta desamma. petta förutsätter således, att stora utskottets förslag uti dessa paragrafer ersättas med propositionens försbg.

~ag hoppas att landtdagens finskatalande majoritet förstår den svenska befolkningens rätt- mätiga fordran härutinnan, så att de af mig 'här · för·e1slagna ändringarna 'kunna blifva godkända under lagförslagets detaljbehandling.

Ed. P en n ·a ne n: Kansamme ei ole saanut säästyä siltä yleiseltä kohtaloita, että elämän suurimpaankin onneen liittyy elämän vaka- vimmat huolet. Vapaa, itsenäinen Suomi on ollut kansamme unelma, toivo ja pyrkimysten päämäärä. Meille, nyt eläville, on suotu se on- ni, että olemme vapaudenpäivän nähneet.

Mutta heti kun meidän oli ryhdyttävä laske- maan perustusta itsenäiselle valtiorakenteellem- me, tapaamme itsessämme hajanaisuutta, joka ei voi olla vaikuttamatta vahingollisesti ja li- säämättä niitä vaikeuksia, joita kestämäimme myllerrysten jälkeen muutenkin on ollut olemassa.

Kansalaistemme ja lähinnä meidän, edusta- jain, tehtävä·ksi on tullut koettaa luoda valtiol- Iemme rakenne, jonka nojalla pystyisimme voit- tamaan vaikeudet, olivatpa ne sitten omia ai- heuttamiamme tai meistä riiP'pumattomia.

Kumpiko hallitusmuoto, tasavaltainen vai monarkinen, tähän nähden olisi suotavampi, siitä nyt kysymys. Käsitykseni on, ettei toinen tai toinen hallitusmuoto sisänsä ilman muuta takaa meille ehdotonta onnea, tai tuota meille ehdo-

tonta tur:miota. Vastainen :thenestymisemrne riippuu niin paljosta niuusta, m.m. kansanitiie elinvoimasta, valtiollisesta . älys.tä, talotidelli- sesta ja s.ivistykselHsestä vahvuudesta. Kieltit- mätöntä kuitenkin oii, että rnitä suurin merki- tys on silläkin minkänlainen hallitusmuoto, minkälainen valtiorakenne meillä on. Eräs arvoisa edellinen puhuja oh nähdäkseni vähem- män tarkkaavasti vertailiU,t perustuslakiva1io- kunnan ehdotusta ja 5 vastalauseen ehdotusta, kun hän katsoo kuningasvallan ja presidentti- vallan näitten ehdotusten mukaisesti melkein sa- manlaisiksi. .

:Mitä riyt näihin eri valtiomuotoehdotuksiin tulee, niin ininä katson, että rtasavaltåirien

:hal-

litusri:nioto olisi meille verrattomasti sopivampi.

Minkätähdenkö ~ Lyhimmittäin sanoen sen täh- den, että se lähiminin nojautuu kansaan, vastaa kansan toiveita ja käsitteitä, on n . .s. samaa li- haa ja verta kansan 1kanssa. En pyri ihaile- maan sokeasti kansaa. Mutta usk.on, että se valtiomuoto on sittenkin paras ja vahvin, joka jo alunpitäen voi parhaiten pohjatakansaan ja, lisään sen erään edellisen puhujan lausunnon johdosta, pohjata kansan talonpoikaiseen ainekseen ja jolla olisi S'Q.uri:mmat mahdollisuudet saavuttaa myös myötämielisyyttä yleensäkin n.s. syvien rivien lainkuuliaisissa kansalaisissa.

En pyri yrittämäänkään tunteilemaan, mutta en malta olla tässä tilaisuudessa viittaamatta tuoreimpaan esimerkkiin siitä, mitä kansan tuki valtiolle merkitsee. Kosilman ei. ,kotimai- nen hallitus ole ollut vaikeammassa asemassa kuin viime talvena. Maa oli hädässä. Halli- tus vetosi kansaan ja kansa vastasi tavalla, jota suuremmoisempaa kannatusta ei kuUman kruu- nupää ole kansaltamme saanut.

Kuningasmieliset tietysti katsovat hallitus- muotoasiaa toiselta kannalta. Perustuslakiva- liokunnan mietinnössä, sen 8 sivulla puhues- saan suhteestamme Saksan mahtavaan maail- manvaltaan, valiokunnan enemmistö m.m. sa- noo, että ,monarkinen valtiomuoto, jossa valtio- asiain hoidossa ei ole pakko ainakaan samassa määrin ottaa huomioon sellaisia äkillisiä suun- nanmuutoksia, joita tasavaltaisissa maissa val- tiollisten puolueiden vaihtuva valta-asema ja 1Jl'esidentinva.ihidokset voivat tuoda muka- naan, takaa varmemmin kuin tasavaltainen valtiomuoto mainittujen suhteiden säilymisen".

Mutta asianlaitahan on niin, että meidän por- varilliset puolueemme ovat suhteistamme mahtavaan Saksaan aivan yksimielisiä, ja ettei se mielipide tule muuttumaan, siitä ovat takeena oma itsesäilytysvaistomme sekä se kunnioitus

(12)

Suomen hallitusmuoto. 1659

~?' f.i~tolFsuus, jota tunnemme ~Saksaa ~o~taan

s1lta JO saamastamme avusta. Kuka mmsta nyt

1uärbo

että, niin kauan kuin Suomen' historiaa

"JUrjoitetaan, ~e tai mei,dän lapsemme volSlvat unohtaa sen avun, jonka me hädän hetkellä Saksalta saimme!

Mitä sitten taas sosialistien vastaisiin mieli- piteisiin tulee, niin totta kai siinä puolueessa, jos se tahtoo ollenkaan ollakseen, täytyy tapah- tua jotenkin perinpohjainen uuqestisyntymi- nen, muutenhan sen on mahdotonta selviytyä täydellisestä haaksirikostaan. Mitä Saksaan tulee, niin se on antanut meille voim~kasta

apuaan jo silloin, kun kuninkaanajatus oli täällä vielä aivan kehdossaan. Onko nyt sa- nottu, että Saksan va's'tai,sen a.vun ja y~stävyyden

edellytyksenä on monarkinen hallitusmuotom- me niin ehdottomasti, että meidän sentakia olisi

l:J_yväksyttä~vä hallitusmuoto, jota sisäisiä olojamme silmälläpitäen emme ehkä pitäisi suota- vana. Minä en tiedä näin olevan. Mutta mei- dän monarkistimme sanovat m.m. perustuslakivaliokunnan mietinnössä sivuilla 8 ja 9, että sisäisiä olojamme silmälläpitäen, sisäisen lu- juuden ja eheyden kannalta, olisi monarkinen . hallitusmuoto parempi, se kun heidän mieles- : tään on, kuten sanat kuuluvat, ,juurtunut kansamme käsitykseen". Minun mielipiteeni kansan käsityksestä on päinvastainen ja minä puolestani katsonkin, että kanHan mielipiteen toteamiseksi olisi kaiketi paras vedota itseensä kansaan mieluummin n. s. :kansanäänestyksen kautta. Omasta puolestani olen kyllä vakuutettu kansan käsityksestä. Jos tuo tasavaltainen ajatus,suunta on niin ohimenevä ilmiö, kuin eräs edellinen arvoisa puhuja arveli, silloin kai ei olisi asiaa kiirehdittävä, kuten <puhuja piti .välttämättömänä, vaan olisi ·kaiketi parasta ly- kätä asian ratkai,sua, jotta tuo tilapäinen ilmiö haihtuisi.

' Edelleen sanovat kuningasmieliset, että mo- narkia täällä nojaa historialliselle pohjalle.

Niin kylläkin. En tahdo enkä voikaan sitä kieltää. Mutta minkälainen se useimmiten on 'lllut se historiallinen pohja? Eivätkö ne olP historialliset olot, jotka täällä ovat synnyttäneet juuri tasavaltaisen ajatuksen? Se ajatus liittyy suureen vapautukseemme aivan kuin asiaan kuuluvana, nostattavana ja täydentävänä sitä.

Perustuslakivaliokunnan mietinnön 9 sivulla sanotaan, että tasavaltainen hallitusmuoto presidentin valinnan kautta heti syöksisi maamme puoluetaistelun •pyörteeseen eikä siis voisi luoda sitä voimakasta hallitusvaltaa, jota kaipaamme.

Tähän on sanottava: miksikä .puolueiden johta-

jat nyt katselevat puolue-elämää pelkältä nur- jalta puolueita? Minun käHitykseni, jopa koke- mu.k:senikin on, että pahimmasta olemme jo :päässeet puolue-elämässä:kin ja että yhteiset vaarat ja vastukset ja yhteiset pyrkimykset ja, yhteinen päämäärä yhä edelleen lujittavat yh- teiskuntaa säilyttä~ien kansaiai,stemme rinta- maa.

Perustuslakivaliokunnan mietinnön 9 sivulla vertaillaan myös presidentin ja kuninkaan arvovaltaa ja tullaan siihen, että tasavallassa hal- litusvallan päämies ei omistaisi, sitä kaikkien kansalaisryhmien myötätuntoa ja luottamusta, joka monarkisessa hallitusmuodossa voi tulla hallitsijan osaksi. Ehkä niin. Myötätunto ja luottamus voi kyHä tulla :haNit,s:ijankin osa;ksi, mutta voi myös olla tulematta. Samoin ,saattaa olla presidentinikin laita ja kumpikin asia riippuu ei niinkään paljoa valtion päämiehen asemasta vaan toiminnasta. Ja arvelut siitä, kumpaisessako saisimme sopivimman henkilön, me saanemme lykätä tällä kertaa syrjään, sillä tietääkseni on vielä puussa pohjat, peti1jiissa liisteet kumpaiseenkin ehdokkaaseen nähden;

niin ettei siitä voi tällä kertaa mitään sanoa.

Kun minun täytyy katsoa, että tasavaltainen hallitusmuoto parhaiten sopii meiHe ominaisiin oloihimme, kun se vakaumukseni mukaan on parhaiten toivoHava maan edun kannalta, roh- kenen jo asian tässä vaiheessa ehdottaa, ettru eduskunta hyväksyisi perustuslakivaliokunnan mietintöön liitetyssä viidennessä vastalauseessa ehdotetun tasavaltaisen hallitusmuodon. · Ed. Alkio: Kun on niin perin erilaiset maailmankat,somukset, ¹kuin on tässä maassa, täs1sä eduskunnassa nykyäänkin olemassa oi- keiston ja vasemmiston välillä, on hyvin ym- märrettävää, että niin suuresta kysymyksestä kuin hallitusmuotokysymyksestä saattaa syn- tyä niinkin jyrkät eri mielipi,teet, kuin tässä nyt ovat yhteentörmänneet. Toisethan meistä turvaavat kuninkaisiin ja tämän turvan perus- tuksena on peritty historiallinen käsitys, joka 'rakentaa tulevaisuuden samoja periaatteita noudattaen, millä tavalla valtakuntien ia kansojen elämä on edellisinä menneinä aikakausina muodustunut ja kehittynyt. Toiset meistä ra- kentavat tulevaisuuden kansojen syvien rivien kehityksen pohjalle. Tämä syvien rivien kehi- tys on saanut viime vuosisadalla aivan erikoista vauhtia. Se on kehittymässä nykyään sille as- teelle, että sanottakaonpa mitä tahansa, kun maailmaa taasen ruvetaan rauhallisen työn kautta rakentamaan, näid.en syvi•en rivien sa-