”Olis pitäny vetää porkkana” - Arvot, normit ja moraali työn ja kou- lutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokasuhteessa
Heidi Kinnunen Ravitsemustiede Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Toukokuu 2021
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Ravitsemustieteen koulutusohjelma
Kinnunen, Heidi K: ”Olis pitäny vetää porkkana” – Arvot, normit ja moraali työn ja koulu- tuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokasuhteessa
Opinnäytetutkielma, 54 sivua, 3 liitettä (7 sivua)
Tutkielman ohjaajat: FT, tutkijatohtori Sanna Talvia, FT, dosentti Leila Karhunen Huhtikuu 2021
Asiasanat: ruokasuhde, ruokasuhteen viitekehys, arvot, normit, moraali, NEET
”OLIS PITÄNY VETÄÄ PORKKANA” – ARVOT, NORMIT JA MORAALI TYÖN JA KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLA OLEVIEN NUORTEN RUOKASUHTEESSA
Ruoan ja syömisen moraalinen ulottuvuus rakentuu ruokien luokitteluna terveellisiin ja epäter- veellisiin, hyviin ja pahoihin. Samalla syömiseen liittyvä hyvyys tai epäterveellisyys liitetään yksilön ominaisuuksiksi. Terveellinen syöminen näyttäytyy tällöin puheena terveydestä ja ravintoarvoista, mielikuvina hyväksyttävästä ja arvokkaasta kehosta sekä ajatuksena vastuullisesta kansalaisesta.
Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET, Not in employment, education or trai- ning) ruokasuhdetta ei ole aiemmin tutkittu Suomessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ruokasuhteen arvoja, normeja ja moraalia työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla Ruo- kasuhteen viitekehyksen ja Syömisen taito -mallin avulla.
Aineisto: Tutkimusaineistona käytettiin Kehonkuva hyvinvoinnin perustana (KEHUVA) -hankkeen aikana kerättyä aineistoa, joka koostui Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa mukana olevien nuorten haastatteluista. Nuoret (n=10) olivat iältään 20–29 -vuotiaita. Tutkittavista viisi asui Kuopion ja viisi Helsingin lähialueilla.
Menetelmät: Ruokasuhdetta pyrittiin jäsentämään Syömisen taitoa mittaavan kyselylomakkeen (Satter Eating Competence Inventory, ecSI 2.0) kysymysten pohjalta tehtyjen haastattelujen avulla. Teoreettisena jäsentäjänä käytettiin Ruokasuhteen viitekehystä, joka on moninäkökulmai- nen lähestymistapa yksilön ruokasuhteen jäsentämiseen. Analyysiä tarkennettiin Ruokasuhteen viitekehyksen arvoja, normeja ja moraalia tarkastelevaan osa-alueeseen. Laadullisen analyysin pohjana käytettiin systemaattista tekstin tiivistämistä ja temaattista analyysia. Merkitysyksiköiden pohjalta muodostettiin koodeja ja teemoja, jotka pyrkivät kuvaamaan nuorten ruokasuhteen ar- voja, normeja ja moraalia.
Tulokset: Aineistosta nousi kolme nuorten ruokasuhteen arvoja, normeja ja moraalia kuvaavaa teemaa: ”Ristiriitaisina arvoina terveellisyys ja nautinnollisuus”, ”Syömisen moraalisuus: Minun pitäisi syödä noin” ja ”Tasapainoilua terveellisyyden, nautinnon ja syyllisyyden välillä”.
Johtopäätökset: Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokasuhteessa syömisen mo- raalinen ulottuvuus näyttäytyi terveyden arvostamisena, mutta toisaalta myös nautinnon arvos- tamisena sekä näiden välillä tasapainoiluna, nautinnon ja syyllisyyden vuoropuheluna, syömisen vertailuna täydellisen syömisen ideaaliin, normatiivisena ruokapuheena sekä ruoan luokitteluna terveellisyyden perusteella. Tulokset antavat viitteitä, että syömisen moraalista ulottuvuutta tie- dostavasta ja näkyväksi tekevästä ravitsemusohjauksesta voisi olla hyötyä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten terveellisen syömisen edistämiseksi. Lisää tutkimusta tarvitaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokasuhteesta ja sen moraalisesta luonteesta, nuorten terveyskäsityksistä sekä tavoista vaikuttaa syömisen moraaliseen ulottuvuuteen.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Kinnunen, Heidi K: ”I should have taken a carrot” – values, norms and morals in relation- ship with food and eating in NEET youth
Thesis, 54 p. and 3 attachments (7 p.)
Supervisors: PhD, Postdoctoral researcher Sanna Talvia, PhD, Adjunct Professor Leila Karhunen
April 2021
Keywords: relationship with food, food relationship framework (FER) values, norms, morality, NEET
”I SHOULD HAVE TAKEN A CARROT” – VALUES, NORMS AND MORALS IN RELATIONSHIP WITH FOOD AND EATING IN NEET YOUTH
Moral space of food and eating is present in classifying food as healthy or unhealthy, as good or bad. At the same time the goodness or unhealthiness is seen as a invidual charasteristic.Healthy eating is presented as nutritional values, normative food conversations, beliefs of acceptable and valuablebody and as a thought of responsible citizenship.Eating behaviour of NEET (not in em- ployment, edjucating or training) youth has not been studied before in Finland. The aim of this study was to describe the values, norms and morality of the relationship with food in NEET youth using food relationship framework (FER) and Eating competence -model.
Methods: Ten NEET youth were interviewed as a part of KEHUVA-project. Youth were participat- ing in Vamos-activity of Helsinki Deaconess Institute. Youth (n=10) were 20–29 years old, living in Kuopio and Helsinki suburbs. Relationship with food was studied by interviews based on the questions of Satter Eating Competence Inventory (ecSI 2.0). FER was used as a theoretical frame- work and analysis was targeted spesifically towards values, norms and moral related with the re- lationship with food. Data was analyzed by using systematic text condensation and thematic analysis. Codes and themes were created to reflect the values, norms and moral in context of FER in NEET youth.
Results: Three main themes were created to describe the values, norms and moral of NEET- youths relationship with food: ”Contradicting values of health and pleasure”, ”Morality of eating: I should eat like that” and ”Balancing between health, pleasure and quilt”.
Conclusion: The moral space of food and eating appered in NEET-youths relationship with food as follows: Valuing health, but also valuing eating pleasure and balancing between the two, dialog between pleasure and guilt, comparing ones eating to the ideals of perfect eating, normative speech around food and classification of food due to its healthiness. Results suggest that nutri- tion councelling that is aware of the moral space of food could benefit NEET-youth in an effort to advance their healthy eating. More research is needed to understand relationship of food and its moral space in NEET.
Sisältö
1 Johdanto ...5
2 Kirjallisuus ...6
2.1 Syömisen moraalinen tila, arvot ja normit ...6
2.1.1. Nautinnon ja syyllisyyden vuoropuhelua ...9
2.2 Ruokakasvatuksen kritiikki ... 14
2.3 Ruokasuhteen viitekehys ... 18
2.3.1 Syömisen taito -mallin ja Ruokasuhteen viitekehyksen yhtymäkohdat ... 21
2.4 NEET - Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat nuoret ... 23
3 Tavoitteet ... 25
3.1 Aineisto ja menetelmät ... 25
3.1.1 Aineisto ... 25
3.1.2 Menetelmät ... 26
4 TULOKSET... 30
4.1 Ristiriitaisina arvoina terveellisyys ja nautinnollisuus ... 30
4.2 Syömisen moraalisuus: Minun pitäisi syödä noin ... 37
4.3 Tasapainoilua terveellisyyden, nautinnon ja syyllisyyden välillä ... 45
5 POHDINTA ... 51
5.1 Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu... 53
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 57
1 Johdanto
Moraalisesti oikea, ihanteellinen syöminen näkyy ihmisten tulkinnoissa usein terveelli- senä syömisenä ja tästä ideaalista poikkeaminen herättää syyllisyyden kokemuksia (Bi- sogni ym. 2012, Delaney ja McCarthy 2014). Ruoan ja syömisen moraalinen ulottuvuus rakentuu esimerkiksi ruokien luokitteluna terveellisiin ja epäterveellisiin, hyviin ja pahoi- hin (Joy ym. 2018). Syyllisyyden kokemus on liitetty vahvasti epäterveelliseksi miellettyi- hin ruokiin (Lake ym. 2016, Kuijer ym. 2015).
Terveellinen syöminen näyttäytyy puheena terveydestä ja ravintoarvoista, mielikuvina hyväksyttävästä kehosta sekä ajatuksena vastuullisesta kansalaisesta (Robertson ja Scheidler-Benns 2016, Priyadharshini ja Carrington 2016, Leahy ja Wright 2016). Käyttäy- tymisen muutos edellyttää kuitenkin usein muutakin kuin tietoa eikä yksilön ”valistami- nen” ole siksi aina otollinen lähtökohta ravitsemusinterventiolle (Neuman ja Lövestam 2018). Ruokasuhteen viitekehys on kehitetty vaihtoehdoksi yksilökeskeiselle ravitsemus- ohjaukselle (Talvia ja Anglé 2018). Ruokasuhteen viitekehys esittää ruokasuhteen moni- tekijäisenä mallina, joka koostuu ruokaan ja syömiseen liittyvistä ajatuksista, tunteista, käyttäytymisestä, arvoista, normeista ja moraalista sekä kehosta, aisteista ja kehonku- vasta.
Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla (NEET, Not emploeyd, in edjucation or training) on usein matala sosioekonominen asema, mikä puolestaan on aiemman tutki- muskirjallisuuden perusteella liitetty heikompaan ruokavalion laatuun ja kokonaisvaltai- sesti huonompaan terveydentilaan (Adler ja Ostrove 1999, Darmon ja Drewnowski 2015). Vaikuttavalla ravitsemusohjauksella voitaisiin merkittävästi edistää tämän kohde- ryhmän terveyttä sekä ennaltaehkäistä elintavoista johtuvia, matalaan sosioekonomi- seen asemaan tyypillisesti liittyviä pitkäaikaissairauksia.
Arvoja, normeja ja moraalia osana NEET-nuorten ruokasuhdetta ei ole aiemmin tutkittu.
Tutkimus tarjoaa siten uutta tietoa haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ruokasuh-
teen moraalisesta ulottuvuudesta. Syömisen moraalisuus nähdään Ruokasuhteen viite- kehyksessä yhtenä ruokasuhteen ulottuvuuksista. Tekemällä syömisen moraalisuus tie- dostetuksi ja näkyväksi voidaan potentiaalisesti saada aikaan tehokkaampaa ravitse- musohjausta sekä vähentää torjuvia reaktioita ohjaukseen.
2 Kirjallisuus
2.1 Syömisen moraalinen tila, arvot ja normit
Syömisen moraalinen tila syntyy syömiseen liittyvien moraalisten latausten seurauk- sena. Voidaan siis ajatella syömisen moraalisuuden olevan tila, jossa ruoalla on moraali- nen arvo. Moraalinen ulottuvuus rakentuu usein konkreettisesti ruokien luokitteluna ter- veellisiin ja epäterveellisiin, hyviin ja pahoihin (Joy ym. 2018). Siitä mitä syödään, milloin syödään ja millaisia määriä syödään, on tullut osa sosiaalista ja lääketieteellistä keskus- telua (Delaney ja McCarthy 2014). On havaittu, että ihmiset arvioivat myös muiden ih- misten moraalista arvoa sen perusteella, vaikuttavatko he syövän terveellisesti vai epä- terveellisesti. Syömisen moraalinen arviointi limittyy myös ihmisten moraaliseen kehoar- viointiin. Ihmiset saattavat nähdä ylipainoisen kehonsa merkkinä sisäisistä ominaisuuk- sista, kuten ahneudesta tai itsekurin puutteesta (Puhl ym. 2008). Ylipainoisilla naisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että hoikkuuteen yhdistetään mielikuvia terveydestä ja hyveellisyydestä, kun taas ylipainoisuuteen liitetään mielikuvia huonosta terveydestä ja moraalisesta alemmuudesta (Carryer 2001).
Moraalin voidaan nähdä koostuvan monista eri osista ja se voidaan siten jäsennellä mo- raalijärjestelminä (Haidt ja Kesebir 2010). Haidtn ja Kesebirin mukaan moraaliset järjes- telmät ovat toisiinsa liittyvien arvojen, hyveiden, normien, käytänteiden, identiteettien, instituutioiden, teknologioiden ja kehityshistoriallisesti muodostuneiden psykologisten mekanismien yhdistelmiä, jotka yhteistoiminnassaan estävät tai säätelevät itsekkyyttä ja tekevät yhteistyöhön perustuvat yhteiskunnat mahdollisiksi. Turiel (1983) puolestaan
määrittelee moraalisuuden ohjailevina päätelminä oikeudenmukaisuudesta, oikeuksista ja hyvinvoinnista, jotka liittyvät siihen, miten ihmisten tulisi suhtautua toisiinsa.
Moraalisuus koostuu sisäsyntyisistä intuitioista, elämän myötä opituista intuitioista sekä moraalisesta päättelystä (Haidt ja Kesebir 2010). Ihmisellä on siis synnynnäiset valmiu- det moraaliseen toimintaan, mutta moraalin kehittyminen edellyttää myös oppimista so- siaalisessa kanssakäymisessä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Tällaisia ympäristön vihjeitä ovat esimerkiksi sosiaaliset normit.
Normeilla tarkoitetaan tietyn sosiaalisen ryhmän jakamia sääntöjä tai standardeja, jotka rajoittavat tai ohjaavat käyttäytymistä (Hechter ja Opp 2001). Normatiivisuudella puoles- taan tarkoitetaan, että jokin asia on arvotettu tietyn standardin, normin, mukaisesti.
Normit ovat arvoja tai ideaaleja spesifimpiä: Ne ovat sääntöjä, jotka määrittelevät arvon mukaisen käyttäytymisen tietyssä tilanteessa. Normit voivat olla niin kutsuttuja sisäistet- tyjä normeja, jolloin yhdenmukainen käytös saavutetaan ilman ulkoista palkkiota tai ran- gaistusta. Ulkoisten normien noudattamisesta tai noudattamattomuudesta seuraa joko myönteisiä tai kielteisiä seuraamuksia. Sosiaalinen ryhmä, jossa normi toteutuu, voi olla esimerkiksi pieni ystäväpiiri tai käsittää koko yhteiskunnan aikuisväestön. Normien on pitkään ajateltu olevan osavastuussa ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen säätelystä.
Normit liittyvät myös moraalisuuteen; normien vastaista toimintaa pidetään usein mo- raalittomana tai vääränä ja normien rikkomisesta seuraa syyllisyyttä (Haidt ja Kesebir 2010).
Sosiaalipsykologiassa arvot liitetään vahvasti ihmisen toimintaan (Helkama 2009). Vas- tauksia etsitään muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mikä on ihmiselle tärkeää?
Miten näitä tärkeitä arvoja toteutetaan ja tasapainotetaan? Milton Rokeachin mukaan arvoilla tarkoitetaan melko pysyviä käsityksiä toivottavista asioista (Rokeach 1973). Li- säksi Rokeachin mukaan arvot tulee pystyä järjestämään myös tärkeysjärjestykseen. Toi- vottavat asiat voivat olla joko toivottavia asiaintiloja, kuten esimerkiksi itsekuri tai ter- veys, tai toivottavia toimintatapoja, kuten esimerkiksi lojaalius. Syömisen yhteydessä ar- voja voisivat olla esimerkiksi terveellisyys, edullisuus tai nautinnollisuus (Furst ym. 1996).
Arvot motivoivat ja ohjaavat toimintaamme (Helkama 2009). Universaaleja moraaliarvoja on tunnistettu kolme: oikeudenmukaisuus, hyväntahtoisuus ja itsehillintä. Kuitenkin mikä tahansa arvo voi muodostua joissakin tilanteissa psykologiseksi moraaliarvoksi.
Moraalitunteet puolestaan ovat tunteita, jotka nousevat vastauksena moraalisuuden rik- komukseen tai jotka motivoivat moraalista käyttäytymistä (Haidt 2003). Vaihtoehtoinen määritelmä sisältää yhteiskunnallisen komponentin; moraalitunteet voidaan nähdä tun- teina, jotka liittyvät yhteiskunnan mielenkiinnonkohteisiin tai hyvinvointiin kokonaisuu- tena tai vähintään muihin ihmisiin kuin itse toimijaan. Eniten tutkittuja moraalitunteita ovat empatia ja syyllisyys. Viime vuosina on kuitenkin tutkittu kasvavissa määrin myös muita moraalitunteita, kuten vihaa, häpeää ja inhoa. Moraalitunteet ovat osa intuition kautta tapahtuvaa moraalista päätöksentekoa (Haidt ja Kesebir 2010).
Kieli ja sanasto ilmaisevat asioiden ja tilanteiden moraalisuutta, sananlaskut puolestaan moraalin psykologiaa ja sen muutosta (Helkama 2009). Kulttuuri, jossa yksilö elää, vai- kuttaa myös moraalisuuden kokemukseen sekä siihen, millaisiksi normit muodostuvat;
kokemus oikeasta ja väärästä, sallitusta ja kielletystä vaihtelee eri kulttuureissa, maissa ja sosioekonomisen aseman ryhmissä (Haidt ja Kesebir 2010). Kuitenkin neljä perusele- menttiä, ”hyvettä”, toistuvat myös eri kulttuurien keskeisissä teoksissa osana moraali- suutta: harmin välttäminen/huolenpito, reiluus/vastavuoroisuus, sisäryhmä/lojaalius sekä auktoriteetti/kunnioitus. Esimerkiksi huolehtiminen ja myötätunto nähdään hy- veenä. Osa analysoiduista teoksista kuvasi viidenneksi hyveeksi puhtauden/pyhyyden, mutta tämä ei toistunut kaikissa teoksissa. Huolenaiheiden ja hyveiden tarkempi sisältö puolestaan vaihtelee kulttuureittain, vaikka perusperiaate moraalisuuden taustalla on yhtenevä eri kulttuurien keskeisissä teoksissa. Jos tätä tutkimusta sovelletaan syömisen moraaliseen tilaan, voidaan hyveenä nähdä harmin välttäminen (kuten elintapasairauk- sien ehkäisy) tai toisaalta huolenpito itsestä (terveyden tavoittelu).
Kaiken kaikkiaan moraalisuus voidaan nähdä yhtenä edellytyksenä onnistuneelle yhteis- työlle, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja yhteiselolle (Haidt ja Kesebir 2010). Se on tärkeä
osa sosiaalisten ryhmien ylläpidossa; normien rikkojia ja ”moraalittomia” toimijoita ol- laan valmiita rankaisemaan, jotta ryhmässä pysyy yllä järjestys. Myös edellä mainitut empatia, lojaalius, vastavuoroisuus ja kunnioitus ovat osa toimivaa ryhmädynamiikkaa.
Hyvänä syömisenä pidetään terveellistä syömistä ja terveellisesti syövä nähdään hyvänä ihmisenä (Delaney ja McCarthy 2014). Ruoka on kuitenkin pohjimmiltaan myös muuta kuin vain nälän ja ravintoaineiden tarpeen tyydyttämistä; useimmat saavat ruoasta myös nautintoa ja mielihyvää. Kun ruokaa luokitellaan ”epäterveellisiin” ja ”terveellisiin”
tai ”hyviin” ja ”pahoihin”, luodaan usein myös mahdollisuus syyllisyyden kokemiselle.
Usein syyllisyyttä koetaan juuri näistä ”epäterveellisistä” ruoista, jotka ovat samoja, joista saadaan paljon mielihyvää. Näin myös mielihyvän kokemus voidaan nähdä huonona asiana, koska se yhdistyy ihmisten mielissä heikompaan moraaliin. Tällöin saatetaan myös kokea tarvetta harkita epäterveellisten, nautintoa tuovien ruokien käyttöä taval- lista enemmän, jotta voidaan säilyttää käsitys itsestä moraalisena ihmisenä. Moraalinen käsitys terveellisestä syömisestä on erityisen vaikea niille, jotka eivät voi kuvata syömis- tään terveelliseksi.
2.1.1. Nautinnon ja syyllisyyden vuoropuhelua
Perinteisesti epäterveelliseksi ja kielletyksi miellettyihin ruokiin liittyy usein syyllisyyden kokemuksia (Kuijer ym. 2015, Lake ym. 2016). Syyllisyys syömisestä on yhdistetty muun muassa heikompaan painonhallintaan ja yksilön kokemukseen vähäisemmästä käyttäy- tymisen kontrollista (Kuijer ja Boyce 2014). Vaikka joissakin tutkimuksissa on havaittu syyllisyyden lisäävän motivaatiota, on kuitenkin havaittu myös päinvastaisia vaikutuksia painonpudotukseen ja terveelliseen syömiseen liittyvässä motivaatiossa (Kuijer ym.
2015).
Yhdysvaltalaisilla korkeakouluopiskelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin naisista 62% ja miehistä 26% tuntevan syyllisyyttä ylensyömisestä (Rozin ym. 2003). Kokonaisuu- dessaan 44% tutkittavista yhdisti suklaakakun syyllisyyden kokemiseen. Kanadalaisilla
naisilla tehdyssä tutkimuksessa puolestaan havaittiin ravitsemusaiheisia blogeja arvioi- taessa naisten kokevan syyllisyyttä, mikäli he eivät täyttäneet blogeissa esitettyjä terveel- lisen syömisen määreitä (Bissonnette-Maheux ym. 2015). Keski-ikäisiä australialaisia nai- sia käsitelleessä tutkimuksessa havaittiin keski-iän yhdistyvän syyllisyyteen siitä, ettei tee tarpeeksi terveytensä eteen (Smith-Dijulio ym. 2010).
Normaalipainoisilla naisilla toteutetussa tutkimuksessa vertailtiin mielialaa ja tunnetiloja omenan tai suklaapatukan syömisen jälkeen (Macht ja Dettmer 2006). Sekä omenan että suklaapatukan syömisen jälkeen naiset kokivat vähentynyttä nälkää, kohentunutta mie- lialaa sekä lisääntynyttä aktiivisuutta. Myönteisten tunnereaktioiden ajateltiin selittyvän aistimielihyvällä, mielihyväkokemuksen ennakoimisella sekä vähentyneellä nälällä. Kui- tenkin suklaan syöjillä nämä olivat voimakkaampia. Lisäksi suklaata syöneistä tutkitta- vista osalla esiintyi ilon kokemuksia ja osalla syyllisyyttä. Syyllisyyttä kokeneilla ilmeni vä- hemmän positiivisia tunteita.
On viitteitä siitä, että vanhempien kokema syyllisyys vaikuttaa siihen mitä ruokia he tar- joavat lapsilleen (Hagerman ym. 2020). Vanhemmat, jotka kokivat enemmän syyllisyyttä, ilmaisivat voimakkaampia aikomuksia parantaa syömistä tulevaisuudessa. Kuitenkin vanhemmat, joilla oli korkeampi painoindeksi ja jotka kokivat syyllisyyttä, tarjoilivat lap- silleen enemmän epäterveelliseksi luokiteltuja ruokia virtuaalisessa noutopöydässä.
Syyllisyyden tunteen välttely voi myös muuttaa ruoanvalintaamme. Yhdysvaltalaisilla korkeakouluopiskelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tutkittavat valitsivat kahdesta jälkiruokavaihtoehdosta vähemmän mieluisen, kun heitä ohjeistettiin kieltäyty- mään toisesta vaihtoehdosta (Johnson ym. 2011). Tämän ajateltiin johtuvan syyllisyyden tunteen välttelystä. Kuitenkin tätä ilmiötä ei tapahtunut, jos tutkittavia joko ohjeistettiin valitsemaan mieluisempi vaihtoehto tai jos toinen vaihtoehdoista ei ollut miellyttävä.
Yhdysvaltalaisilla nuorilla naisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin ero kiellettyjen ja sal- littujen ruokien tuottaman syyllisyyden ja myönteisten tunnekokemusten välillä (Gattel- lari ja Huon 1997). Tutkittavien kuvaamat kielletyt ruoat, kuten esimerkiksi leipä, kakku,
sipsit ja makeiset tuottivat enemmän syyllisyyden, ahdistuksen ja kivun kokemuksia kuin sallituiksi mielletyt ruoat, kuten esimerkiksi omena, selleri, salaatti ja pavut. Kuitenkin kiellettyihin ruokiin liitettiin vahvemmin myös myönteisiä tunnekokemuksia, kuten mieli- hyvää, rentoutumista ja seurallisuutta. Tutkittavat oli myös luokiteltu ruokavaliotaan voi- makkaasti rajoittaviin ja vähemmän rajoittaviin; voimakkaammin ruokavaliotaan rajoitta- villa oli enemmän syyllisyyden tunteita niin kiellettyjä kuin sallittuja ruokia kohtaan.
Alankomaisilla naisilla ja miehillä toteutetussa tutkimuksessa ruokaan liittyvän nautin- non jälkeen ilmenevien kielteisten tunteiden, kuten syyllisyyden ja katumuksen, voitiin ajatella liittyvän ristiriitaan itsekontrollin kokemuksessa (self-control conflict) (Becker ym.
2019). Mitä vaikeampi päätös tai suurempi ristiriita terveellisen ja epäterveellisen vaihto- ehdon välillä oli, sitä todennäköisemmin tutkittavat kokivat kielteisiä tunteita valintansa jälkeen.
Ruokavalintoja ei ohjaa vain terveyden tavoittelu, sillä syöminen on muutakin kuin ter- veyskäyttäytymistä (Jallinoja ym. 2018). Ruokakulttuuria on jäsennelty ruokaa ja syö- mistä ilmentävien jännitteiden kautta ja yksi näistä vastakkainasetteluista onkin tervey- den ja hemmottelun välinen jännite. Ruoan tuottama mielihyvä ei ole uusi konsepti, mutta nykyisin mielihyvän merkitystä terveellisyyden vastaparina korostetaan. Siinä missä aiemmin vaihtelua runsaampien ja vähäisempien syömisen jaksojen välillä tuli luonnostaan ruoan saatavuuden seurauksena, nykyisin energiapitoista ja maistuvaa ruo- kaa on saatavilla jatkuvasti. Sen seurauksena myös terveyden ja nautinnon välinen jän- nite on jatkuvasti läsnä ja yksilöiden on pitänyt löytää uusia tapoja säilyttää niin kutsuttu kultainen keskitie.
Jallinoja ym. (2010) nostavat tutkimuksessaan esille niin kutsutut neuvotellut nautinnot (negotiated pleasures), joilla tarkoitetaan suunniteltua ideaalisesta ruokavaliosta poik- keamista ja tasapainoilua terveyden ja nautinnon välillä. Neuvotteluilla saatetaan muun muassa perustella ja oikeuttaa terveydelle epäedullista käyttäytymistä viittaamalla sisäi- siin tai ulkoisiin syihin tai nautintoon (Pajari ym. 2006). Sykes ja Matza esittivät jo vuonna 1957, että epäedullisen käyttäytymisen järkeistäminen ja oikeuttaminen eli niin kutsutut
neutralointitekniikat (techniques of neutralization) suojelevat yksilöä sekä omilta että toisten syytöksiltä (Sykes ja Matza 1957). Neuvotellut nautinnot ovat siis yksilön vastaus terveyttä ja kultaista keskitietä, mutta samaan aikaan nautintoa ja kuluttamista korosta- van kulttuurin ristiriitaisiin vaatimuksiin (Jallinoja ym. 2018). Itsekurin ei siis ajatella ole- van pidemmän päälle ratkaisu terveellisten elämäntapojen ylläpitämiseksi, vaan yksilön on löydettävä ratkaisu nautinnollisuuden ja terveellisyyden tasapainottamiseksi (Jallinoja ym. 2010).
Bédard ym. (2020) kuvasivat katsausartikkelissaan syömiseen liittyvän nautinnon erilai- sia ulottuvuuksia ja niiden yhteyksiä ruokavalioon ja terveyteen. Keskeisiksi syömiseen liittyvän nautinnon ulottuvuuksiksi nousivat muun muassa aistikokemukset, sosiaaliset kokemukset, ruoan ominaisuudet, ruoan valmistusprosessi, uutuus, vaihtelu, tietoinen syöminen, paikka, jossa syödään ja syömiseen liittyvät muistot. Useimmissa (57.1%) kat- saukseen mukaan otetuissa tutkimuksissa esiintyi myönteisiä yhteyksiä syömiseen liitty- vän nautinnon ja ravitsemuksellisten mittareiden, useimmiten ruokavalion laadun, vä- lillä. Kuitenkin vaikutukset ravitsemuksellisiin ja terveydellisiin lopputulemiin vaihtelivat riippuen tutkituista syömiseen liittyvän nautinnon ulottuvuuksista. Syömiseen liittyvän nautinnon ulottuvuuksista erityisesti ns. viskeraalisen syömisen (sis. mm. ruoalla palkit- seminen) yhteys ruokavalioon ja terveyteen oli ristiriitainen tai epäedullinen. Tulokset antavat kuitenkin kokonaisuudessaan viitteitä siitä, että syömiseen liittyvä nautinto voi toimia tärkeänä myötävaikuttavana tekijänä, kun pyritään edistämään terveellistä syö- mistä.
Delaney ja McCarthy (2014) tutkimuksessa tutkittiin 50-69 -vuotiaiden irlantilaisten ide- aaleja syömisen, terveyden ja moraalin näkökulmasta heidän jokapäiväisessä elämäs- sään. Tutkimuksessa havaittiin kolme keskeistä teemaa. Ensimmäinen teema käsitteli ruoan toiminnallista roolia; ruoan pitämistä päivittäisenä välttämättömyytenä pidettiin moraalisesti ylempiarvoisena verrattuna tunnepitoiseen tai fyysiseen lähestymistapaan.
Tutkittavat myös kuvasivat syömiskäyttäytymistään rikkomuksena terveellisen syömisen ideaalia kohtaan. Syömisen moralisoitumisen myötä yksilön päätöksistä on tullut osa
moraalista tilaa, vaikka markkinoinnilla pyritään samanaikaisesti saamaan ihmiset kulut- tamaan ja erityisesti hakemaan välitöntä tyydytystä elämässään. Toinen teema käsitteli ruoan moraalisen ulottuvuuden hyväksyneiden tutkittavien tapaa oikeuttaa poikkeamat ideaalista korostamalla monien ”epäterveellisten” ruokien mielihyvää ja lohdutusta tuot- tavia rooleja. Lisäksi tutkittavat korostivat herkkuja välttämättömänä osana kontrollin ja rennomman syömisen kiertoa. Terveellinen syöminen kuvattiin uhrauksena maun, mie- lenkiinnon ja lohdutuksen osalta. Elämän myötä kehittyneet syömistavat toivat mielihy- vän ja lohdutuksen kokemuksia, minkä vuoksi ne eivät herkästi anna periksi terveellistä syömistä koskevalle tiedolle tai neuvoille. Tutkittavat kertoivat tekevänsä muutoksia ter- veyden edistämiseksi vain, jos on pakko tai he muuten tuntevat olevansa moraalisesti velvoitettuja siihen. Kolmas teema koski tutkittavia, jotka vastustivat moraalittomuuden kategoriaan sijoittamista. Tutkittavat korostivat omaa autonomiaansa ja vapautta tehdä omaa terveyttään koskevia päätöksiä. Täten he myös torjuivat ruoan valintaan liittyvän moraalisen ulottuvuuden. Erityisesti työläisluokkaan kuuluvat miehet näyttivät korosta- van omaa päätösvaltaansa ja erilaisia moraalisia näkökulmiaan koskien terveellistä syö- mistä.
Fielding-Singh (2019) tutki 12–19-vuotiaiden yhdysvaltalaisten nuorten uskomuksia ter- veellisestä syömisestä, moraalista ja sosioekonomisesta asemasta. Tutkimuksessa nuo- ret mielsivät terveellisen syömisen moraaliseksi, tunteita herättäväksi asiaksi. Keskuste- lua terveellisestä syömisestä käytettiin myös oman moraalin ja sosioekonomisen ase- man vakuutteluun. Nuoret yhdistivät terveellisen syömisen taloudellisesti etuoikeutet- tuun asemaan ja moraaliseen ylivertaisuuteen. Nuorten välillä oli kuitenkin eroja. Keski- tason ja korkean sosioekonomisen aseman perheistä tulevat nuoret kokivat keskimäärin perheensä syömisen terveelliseksi ja kuvasivat sitä samalla moraalisesti ylivertaiseksi, kun taas matalampituloisista puhuttiin ”epäterveinä” perheinä. Matalan sosioekonomi- sen aseman perheistä tulevat nuoret kuvasivat vain harvoin perheensä syömistä terveel- lisenä ja kertoivat taloudellisen tilanteen asettavan rajoitteita terveelliselle syömiselle.
Kuitenkin myös matalan sosioekonomisen aseman perheistä tulevat nuoret kuvailivat terveellistä syömistä moraalisesti ylivertaisena. Matalan sosioekonomisen aseman nuor- ten oli siten vaikea kuvata itseään hyvinä ja moraalisina ihmisinä.
Isobritannialaisilla ikääntyneillä tehdyssä tutkimuksessa nousi esille kohtuus: Tutkittavat uskoivat kohtuullisen syömisen olevan tärkeää painonnousun välttämiseksi (McKie ym.
2000). Kohtuuden tavoittelu nähdään hyve-etiikassa yhtenä tavoiteltavana arvona yh- dessä oikeudenmukaisuuden, rohkeuden ja anteliaisuuden kanssa (Brostoff 2018). Koh- tuuden vastakohtana voidaan pitää esimerkiksi ylensyömistä. Ylensyönnin välttäminen nähtiin moraalisena arvona myös McKie ym. (2000) tutkimuksessa. Tutkittavat käyttivät myös paljon normatiivisia ilmaisuja, kuten ”kunnon ruoka” (proper food) ja ”kunnon ate- riat” (proper meals). Lisäksi kanadalaisilla 45–70-vuotiailla naisilla ja miehillä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin terveellisen syömisen yhdistyvän täydellisyyteen pyrkimiseen (Spoel ym. 2012). Hyve-etiikassakin nostetaan esille ajatus kultaisesta keskitiestä (”gol- den mean”), jota pidetään erityisen tavoiteltavana ääripäiden sijaan (Brostoff 2018).
2.2 Ruokakasvatuksen kritiikki
Healthismi (healthism) tarkoittaa terveyden ja terveyden tavoittelun suosimista ylitse muiden arvojen (Kristensen ym. 2016). Samalla myös korostetaan yksilön motivaation merkitystä tämän päämäärän saavuttamiseksi ja asetetaan terveelliset elämäntavat mo- raalisesti ylempiarvoiseksi verrattuna muita arvoja painottaviin elämäntapoihin. Tervey- den edistämiseen pyrkivää työtä on paljon kritisoitu healthistisestä ja moralisoivasta ot- teesta, joka kehottaa vain hylkäämään ”epäterveelliset” elämäntavat ja ottamaan tilalle
”terveelliset” elämäntavat taistelussa pitkäaikaissairauksia vastaan (Brown 2018). Sa- malla kuitenkin asetetaan sivuun terveyden moniulotteisuus sekä sen sosioekonomiset, poliittiset ja kulttuuriset lähtökohdat (Fugelli 2006).
Myös ruokakasvatus on saanut osansa kritiikistä. Käyttäytymisen muutos edellyttää usein muutakin kuin tietoa eikä yksilön ”valistaminen” ole siksi aina otollinen lähtökohta ravitsemusinterventiolle (Neuman ja Lövestam 2018). Moraalisen vireen sisältävä ruoka- puhe luokittelee tyypillisesti ruoan terveelliseksi tai epäterveelliseksi, hyväksi tai huo- noksi (Joy ym. 2018). Moraalisesti oikea, ihanteellinen syöminen näkyy ihmisten tulkin-
noissa ideaalisena terveellisenä syömisenä, josta poikkeaminen herättää syyllisyyden ko- kemuksia (Bisogni ym. 2012, Delaney ja McCarthy 2014). Kanadalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että jopa kasvisten ja hedelmien syömiseen liittyy normatiivista ajattelua (Pais- ley ym. 2001). Kyseisessä tutkimuksessa osa osallistujista tunsi olevansa velvoitettuja syömään kasviksia ja hedelmiä. Tämän ajateltiin olevan yhteydessä kasvisten ja hedel- mien terveydellistä arvoa korostavaan terveysviestintään.
Syöminen hahmottuu myös lasten ja nuorten ruokakasvatuksessa usein lähinnä terveys- ja ravintoainekysymyksinä (Priyadharshini ja Carrington 2016). Kanadalaisissa opetus- suunnitelmissa terveellisen syömisen on havaittu jäsentyvän yksilön ”oikeina” ja vastuul- lisina valintoina, kun taas australialaisissa koululuokissa havaittiin terveellisen ruoan ja syömisen yhdistyvän tietynlaiseen hyväksyttävään kehoon sekä ajatuksiin vastuullisesta kansalaisesta (Robertson ja Scheidler-Benns 2016, Leahy ja Wright 2016). Mielikuva ”ter- veestä kansalaisesta” onkin yksi tapa, jolla voidaan normalisoida toivottua käyttäytymis- mallia, kuten terveellistä syömistä (Coveney 1999).
Syömisen taito -malli (ecSatter) on yhdysvaltalaisen ravitsemusterapeutin, Ellyn Satterin kehittämä malli, jolla tarkastellaan yksilön asenteita ja käyttäytymistä ruokaa kohtaan (Satter 2007). Syömisen taito -malli osittain vastaa tähän ravitsemuskasvatusta koske- vaan kritiikkiin kuvaamalla terveellistä ja joustavaa syömistä, jossa ruokaa ei jaotella hy- viksi ja huonoiksi, kielletyiksi tai sallituiksi. Malli on kuitenkin myös itsessään normatiivi- nen; se kuvaa tietyn tavoiteltavan tavan syödä ja luokittelee ihmiset sen perusteella syö- misentaitoisiin ja ei-syömisentaitoisiin. Syömisen taito -mallin mukainen haluttava tapa syödä on joustava, ruokaan positiivisesti suhtautuva, uusien ruokien kokeiluun taipuvai- nen, ruokailutilanteita suunnitteleva ja ennakoiva sekä kehon sisäiseen viestintään pe- rustuva.
Syömisen taito koostuu neljästä toisiaan täydentävästä ja osittain päällekkäisestä osa- alueesta: asenteet ruokaa ja syömistä kohtaan (eating attitudes), ruoan hyväksyntä (food acceptance), syömisen sisäinen säätely (internal regulation) sekä ruokailutilanteiden hal-
linta (contextual skills). Eri osa-alueiden tarkemmat kuvaukset ja sisällöt on esitetty tau- lukossa 1. Syömisen taito –mallin ytimessä on kehon signaaleihin luottaminen ruoan va- linnassa ja annoskoossa, ruoasta nauttiminen ja positiivinen asenne ruokaa ja syömistä kohtaan. Ajatuksena on, että elämäntavat ja perimä yhdessä muodostavat joustavan ta- sapainotilan, jonka seurauksena paino asettuu henkilölle luontaiselle tasolle. Kuitenkin tarkoituksena on myös soveltaa joustavaa kontrollia aterioiden ja välipalojen rytmittämi- sessä sekä kiinnittää huomiota syömiseen.
Taulukko 1. Syömisen taidon osa-alueet ecSatter -mallin mukaan (Satter 2007)
Osa-alue Kuvaus
Asenteet ruokaa ja syömistä kohtaan
Positiivinen, rento, joustava. Herkästi virittynyt syömiseen liit- tyviin sisäisiin ja ulkoisiin kokemuksiin, mukaan lukien odo- tukset koskien syömisen tuottamaa mielihyvää
Ruoan hyväksyntä Kokemusperäiset asenteet ja käyttäytyminen. Ravitsemuksel- linen laatu turvataan sisäisellä motivaatiolla syödä monenlai- sia ruokia, mukaan lukien ravintorikkaita ruokia. Aito nautti- minen ja opitut ruokamieltymykset.
Syömisen sisäinen säätely Sisäinen säätely: toimii yhteistyössä fysiologisten tasapainoti- laa ylläpitävien mekanismien kanssa ja ylläpitää energiatasa- painoa nälän, ruokahalun ja kylläisyyden kokemusten kautta.
Ruokailutilanteiden hallinta Priorisoi säännöllisyyttä ja aterioiden suunnittelua. Korostaa strategista ruokailun suunnittelua, jonka lisäksi on lupa syödä riittävästi mieleistä ruokaa ennustettavissa olevina ruoka-ai- koina.
Syömisen taitoon liittyviä tutkimuksia on tehty vielä verrattain vähän, mutta tulokset ovat olleet yhdenmukaisia. Syömisen taito näyttäisi olevan yhteydessä parempaan ter- veyteen monilla eri terveyden osa-alueilla. Syömisen taito (pistemäärä 32 tai yli) on tutki- muksissa ollut yhteydessä muun muassa fyysiseen aktiivisuuteen (Lohse ym. 2013, Krall ja Lohse 2011), kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöön (Tilles-Tirkkonen ym. 2015, Lohse ym. 2012, Lohse ja Cunningham-Sabo 2012, Krall ja Lohse 2011, Lohse ym. 2010),
suurempaan kuidun, proteiinin sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin (Lohse ym.
2018, Lohse ym. 2012) ja parempaan ruokavalion laatuun (Tilles-Tirkkonen ym. 2020).
Lisäksi syömisen taidon on havaittu olevan yhteydessä parempaan unen laatuun ja mää- rään (Quick ym. 2015), matalampaan paastoverensokeriin ja LDL:HDL-kolesterolien suh- delukuun sekä korkeampaan HDL-kolesteroliin (Lohse ym. 2010) ja matalampaan koko- naiskolesteroliin (Lohse ym. 2018, Psota ym. 2007). Syömisentaitoisilla on myös havaittu matalampi riskisuhde korkealle verensokerille sekä matalalle HDL-kolesterolille (Lohse ym. 2010Syömisen taito on yhdistetty myös pienempään metabolisen oireyhtymän ris- kiin (Tilles-Tirkkonen ym. 2020). Yhteyksiä on havaittu myös syömisen taidon ja vähäi- semmän keskivartalolihavuuden, aiemmin diagnosoimattoman tyypin 2 diabeteksen ja paremman insuliiniherkkyyden välillä, mutta näitä yhteyksiä voidaan ainakin osittain se- littää painoindeksillä (Tilles-Tirkkonen ym. 2020).
Lisäksi syömisen taito on yhdistetty kognitiivisiin tekijöihin, jotka liittyvät vähäisempään ahmimiseen, masennukseen, hallitsemattomaan syömiseen ja tunnesyömiseen (Lohse ym. 2018). Syömisen taito on lapsilla ja nuorilla yhteydessä suurempaan ateriatiheyteen, terveyttä edistäviin ruokailumalleihin perheessä, vähäisempiin yrityksiin pudottaa pai- noa, parempaan itsetuntoon ja koherenssin tunteeseen sekä oman kehon kokemiseen sopivaksi (Tilles-Tirkkonen ym. 2015). Lisäksi painoonsa tyytymättömät ihmiset olivat 54% todennäköisemmin ei-syömisen taitoisia ja yhden yksikön nousu Food Preference Surveyn erilaisten ruokien pitämisestä kuvaavassa indeksissä (Food Like Index) tarkoitti lähes kolminkertaista todennäköisyyttä olla syömisen taitoinen (Lohse ym. 2007).
Myös Ruokasuhteen viitekehys on kehitetty vaihtoehdoksi perinteiselle tietokeskeiselle- ja yksilön vastuuta painottavalle ravitsemuskasvatukselle (Talvia ja Anglé 2018). Se pyrkii tuomaan esille syömisen moraalisen jännitteen, jotta sitä voidaan vähentää ja siten vä- hentää myös syömiseen liittyviä syyllisyyden kokemuksia. Ruokasuhteen viitekehyksessä olennaista on se, miten hankitaan tietoa henkilön ruokasuhteesta esimerkiksi erilaisissa tutkimus- tai ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa. Siksi tärkeää Ruokasuhteen viiteke- hyksen mukaisessa ravitsemusohjauksessa on luoda arvostava ja hyväksyvä ilmapiiri,
jossa henkilö haluaa avautua omasta ruokasuhteestaan rehellisesti ja avoimesti sekä ko- kee tulevansa arvostetuksi sellaisena kuin on.
2.3 Ruokasuhteen viitekehys
Ruokasuhteen viitekehyksen avulla syömistä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta:
Ruokasuhteen viitekehys lähestyy ihmisen syömiskäyttäytymistä ajatusten ja tunteiden, käyttäytymisen, arvojen, moraalien ja normien sekä kehon, aistien ja kehonkuvan kautta (Talvia ja Anglé 2018). Mallissa on huomioitu myös yksilön resurssit, identiteetti, sosiaali- set roolit ja vuorovaikutus, itsearvostus ja kontekstit. Ruokasuhteeseen vaikuttaa myös historia ja elämänkulku siihen hetkeen asti.
Ruokasuhteen viitekehys voidaan hahmottaa viitenä toisiinsa yhteen kietoutuvana osa- alueena, jotka on esitetty kuvassa 1 (Talvia ja Anglé 2018). Käyttäytymisen näkökulma tarkastelee ruokaan liittyviä konkreettisia tekoja, kuten sitä mitä, milloin, missä ja kenen kanssa syödään. Ajatusten näkökulma puolestaan tuo esiin ajatuksiamme ruoan ympä- rillä, kuten erilaisia ruokaan ja syömiseen liittyviä uskomuksia, luokittelua ja skriptejä.
Tunteiden näkökulma huomioi ruoan ja syömisen ympärillä esiintyvät tunteet: Miten tunteita ilmenee erilaisissa syömistilanteissa? Millaisia tunteita jokin ruoka herättää? Mi- ten tunteet vaikuttavat syömiseen tai syömättömyyteen? Kehon ja aistien näkökulma puolestaan nostaa esille kehonkuvan ja syömisen välisen yhteyden sekä ihmisen yksilöl- lisen tavan aistia ruokaa. Arvojen ja normien näkökulma tuo esiin arvojen eli yksilön tär- keinä pitämien asioiden sekä normien eli kirjoittamattomien sääntöjen vaikutuksen yksi- lön ruokasuhteeseen- Näkökulma valottaa, millaisia ruokia halutaan syödä ja millaisia ruokia pidetään hyväksyttävänä ruokana. Normeista muodostuu ruokailun ja ruoan va- linnan moraalinen ulottuvuus eli se mitä “pitäisi” syödä.
Kuva 1. Ruokasuhteen viitekehys, Talvia ja Anglé 2018
Näiden viiden tekijän lisäksi Ruokasuhteen viitekehykseen sisältyvät sosiaaliset roolit ja vuorovaikutus, resurssit ja kontekstit, jotka osaltaan vaikuttavat yksilön ruokasuhtee- seen (Talvia ja Anglé 2018). Sosiaalisilla rooleilla ja vuorovaikutuksella on suuri vaikutus koko ruokasuhteen viitekehyksen sisältöön; ympäristö ja seura voivat muokata yksilön käytöstä, ajattelua, tunteita ja toimintaa. Fyysisen ja sosiaalisen ympäristön lisäksi ruoka- suhteeseen vaikuttavat laajemmat, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset kontekstit. Lisäksi yk- silön resurssit vaikuttavat ruokasuhteeseen; taloudelliset, materiaaliset, sosiaaliset, tie- dolliset ja taidolliset resurssit vaikuttavat yksilöiden ruokasuhteen toteutumiseen.
Myös itsearvostus ja identiteetti ovat vuorovaikutuksessa ruokasuhteen kanssa. Ruoka- valinnat ovat yksi keino ilmaista omaa identiteettiä (Talvia ja Anglé 2018). Itsearvostuk- sen ja myönteisen minäkuvan voisi ajatella vaikuttavan ruokasuhteeseen hyvinvointia tukevia valintoja puoltavasti, kun taas kielteisen minäkuvan voisi tulkita tekevän päinvas- toin. Toisaalta myös kielteinen minäkuva voi johtaa korostetun terveellisiin ja siten näen- näisesti hyvinvointia tukeviin valintoihin. Ruokasuhde nähdään myös dynaamisena, ajan myötä muuttuvana jatkumona; ruokaan ja syömiseen liittyvät kokemukset muovaavat
ruokasuhdetta jatkuvasti ja siksi ruokasuhteen viitekehykseen on sisällytetty myös elä- män kulku. Oman ruokasuhteensa ja sen historian hahmottaminen voi auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin oman ruoanvalintansa ja syömiskäyttäytymisensä taustoja.
Syömistä ei ruokasuhteen viitekehyksessä nähdä vain kehon ruokkimisena, vaan myös sosiaalisena, kulttuurisena, psyykkisenä ja fyysisenä tapahtumana, joka on erottamaton osa ihmisen arkielämää (Talvia ja Anglé 2018). Viitekehys hyödyntää myös terveyskäyt- täytymistutkimukseen liittyvää itsemääräämisteoriaa, jonka mukaan toiminnan, kuten vaikka yksilön terveyskäyttäytymisen, muuttaminen edellyttää sisäistä motivaatiota sekä yksilön kokemusta pystyvyydestä ja hyväksymisestä (Ryan ja Deci 2000). Muita ruoka- suhteen viitekehyksessä huomioituja teorioita ovat muun muassa ruoan valinnan pro- sessimalli (Furst ym. 1996) sekä itsemyötätunnon teoria (Neff 2009). Ruoanvalinnan pro- sessimallin mukaan yksilön elämänkaarta (life course), siitä muodostuvia vaikuttajia (in- fluences) sekä niiden pohjalta muokkautuvaa henkilökohtaista ruokajärjestelmää (perso- nal system) voidaan pitää ruoanvalintaan vaikuttavina tekijöinä. Elämänkaari sisältää henkilökohtaiset roolit sekä sosiaaliset, kulttuurilliset ja fyysiset ympäristöt, joille yksilö on altistunut. Elämänkaari ohjaa ruoanvalintaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevai- suuden roolien ja kokemusten kautta. Vaikuttajat pitävät sisällään ideaalit, henkilökoh- taiset tekijät, resurssit, sosiaalisen viitekehyksen ja ruokakontekstin. Nämä yhdessä vai- kuttavat ruoanvalintaan sekä myös toisiinsa vahvistaen, vuorovaikuttaen tai kilpaillen toistensa kanssa. Nämä vaikuttajat puolestaan muokkaavat henkilökohtaista ruokajär- jestelmää, joka sisältää tietoisen arvopainin (concious value negotiation) sekä tiedosta- mattomasti toimivia strategioita (unconcious operationalized strategies), jotka voivat nousta esiin ruokaan liittyvissä valintatilanteissa.
Tutkimuksessa viitekehyksenä käytetty Ruokasuhteen viitekehys ei arvota ruokasuh- detta; ruokasuhde ei ole hyvä eikä huono, vaan se on keino tutkia ja jäsennellä yksilön ruokasuhdetta ja sen eri ulottuvuuksia (Talvia ja Anglé 2018).
2.3.1 Syömisen taito -mallin ja Ruokasuhteen viitekehyksen yhtymäkohdat
Syömisen taito -malli kuvaa asenteita ruokaa ja syömistä kohtaan, ruoan hyväksymistä, syömisen sisäistä säätelyä ja ruokailutilanteiden hallintaa (Satter 2007). Ruokasuhteen viitekehys puolestaan nostaa esille erilaisia näkökulmia, joiden kautta ruokasuhdetta voidaan tarkastella: ajatukset, tunteet, käyttäytyminen, aistit ja kehonkuva, arvot ja nor- mit, kontekstit, sosiaalinen vuorovaikutus, resurssit, identiteetti, itsearvostus ja elämän- kulku (Talvia ja Anglé 2018). Kuitenkin näissä kahdessa ruokailua kuvaavassa mallissa on myös yhtymäkohtia.
Asenteet voidaan määritellä psykologisena taipumuksena, jota ilmaistaan arvioimalla ko- konaisuuksia mielessään jonkinlainen mielipide kohteen pidettävyydestä (Hitlin ja Pinks- ton 2013). Asenteen kohde voi olla jokapäiväinen tai abstrakti, esimerkiksi ihminen, asia, ryhmä tai idea Asenteet sisältävät tietoiset ja tiedostamattomat tunteet, ajatukset ja käyttäytymisen sekä taipumuksen toimia tietyllä tavalla asenteen kohteita kohtaan. Sat- terin (2007) Syömisen taito -malli pyrkii kartoittamaan positiivisia asenteita syömistä kohtaan, kun taas Talvian ja Anglén (2018) Ruokasuhteen viitekehyksessä huomio koh- distetaan erikseen syömiseen liittyviin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan eli asenteiden eri ilmentymismuotoihin.
Satterin (2007) mukaan rento ja joustava asenne syömiseen sallii mukautumisen ulkois- ten ja sisäisten ärsykkeiden mukaan. Esimerkkejä ulkoisista kokemuksista ovat ruoan saatavuus ja sen vaihtelut tai sosiaalinen vuorovaikutus. Sisäisistä ärsykkeistä on nos- tettu esiin esimerkiksi yksilön nälän ja ruokahalun kokeminen, aistinvaraiset reaktiot ruokaan sekä näistä reaktioista syntyvä lohdun tai ristiriidan kokemus. Sosiaalinen vuo- rovaikutus on nostettu esiin myös Ruokasuhteen viitekehyksessä ajattelua, toimintaa, tunteita ja käyttäytymistä muokkaavana tekijänä (Talvia ja Anglé 2018). Ruokasuhteen viitekehyksessä kuvataan myös kehon, aistien ja kehonkuvan vaikutusta yksilön ruoka- suhteeseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on yksilön kokemus nälän tai kylläisyyden tun- teesta. Syömisen taito -mallin sisäisen säätelyn osa-alue korostaa ruoan valintaa ja syö-
mistä nälän, ruokahalun, kylläisyyden ja tyytyväisyyden mukaan kehoon ja sen signaalei- hin luottaen (Satter 2007). Myös tämä osa-alue kuvaa osittain samoja teemoja kuin Ruo- kasuhteen viitekehyksen keho, aistit ja kehonkuva -osio (Talvia ja Anglé 2018). Ruokasuh- teen viitekehyksessä myös luottamus kehoon ja sen signaaleihin tulee esiin paitsi kehoa, aisteja ja kehonkuvaa, myös itsearvostusta ja identiteettiä käsittelevien kohtien kautta.
Syömisen taito -mallin ruokailutilanteiden hallinta kuvaa ruoan hankinnan, ennakoinnin ja ruokailun olevan prioriteetti syömisentaitoisilla ihmisillä (Satter 2007). Lisäksi osiossa kuvataan syömisentaitoisella yksilöillä olevan taitoja ja resursseja ruokailuista huolehti- miseen. Myös Ruokasuhteen viitekehyksessä kuvataan yhtenä ruokasuhteeseen vaikut- tavana tekijänä resurssit, jonka yhtenä osana ovat tiedot ja taidot (Talvia ja Anglé 2018).
Syömisen taito -mallin ruokailutilanteiden hallinta -osiossa kuvattu ennakointi liittyy Ruokasuhteen viitekehyksen käyttäytyminen osa-alueeseen. Kyky ennakoida syömistä ja huolehtia syömisestä liittyvät oleellisesti siihen mitä, missä, milloin ja kenen kanssa syö- dään.
Ruoan hyväksymisen osa-alue Syömisen taito -mallissa nostaa esiin syömisentaitoisen yksilön taidot oppia pitämään uusista ruoista ja halun syödä monenlaisia ruokia (Satter 2007). Ruokasuhteen viitekehyksessä samansuuntaista näkökulmaa tuovat resurssit (Talvia ja Anglé 2018). Uusien ruokien syömiseen liittyvät taidot voidaan nähdä siten so- pivan taidollisten resurssien kategoriaan Ruokasuhteen viitekehyksessä.
Ruokasuhteen viitekehys pitää sisällään lisäksi normit, moraalin sekä kulttuurisen, yh- teiskunnallisen, sosiaalisen ja fyysisen kontekstin, joita Syömisen taito -malli ei huomioi (Satter 2007, Talvia ja Anglé 2018). Myöskään resurssien eri ulottuvuuksia, kuten materi- aalista, sosiaalista, taloudellista sekä tiedollista ja taidollista ulottuvuutta ei ole huomi- oitu Syömisen taito -mallissa.
2.4 NEET - Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevat nuoret
NEET lyhenne muodostuu sanoista Not in employment, education or training. Toisin sa- noen puhutaan nuorista, jotka ovat sekä työn että koulutuksen ulkopuolella ja siten ta- loudellisesti inaktiivisia (Scott 2013). NEET-nuoria oli Suomessa vuonna 2017 noin 57 000 eli noin 9% 15–24-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista (Hannula 2018). Tutkimuk- sissa NEET-nuorten osuus vaihtelee 6,1 prosentista (Baggio ym. 2015) 29 prosenttiin (O'Dea ym. 2016). Suomalaisista NEET-nuorista 54,4% oli miehiä ja 45,6% naisia vuonna 2017 (Hannula 2018). Jopa 77% NEET-nuorista oli iältään 20–24-vuotiaita.
NEET-statuksen ja mielenterveysongelmien riskin välillä on vahva yhteys. NEET-nuoren määritelmään sopivilla yksilöillä on havaittu esiintyvän useammin erilaisia mielentervey- den häiriöitä, kuten masennusta, ahdistusta ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, erilai- sia psykiatrisia häiriöitä, itsemurhayrityksiä ja itsemurhan suunnittelua (Benjet ym. 2012, Power ym. 2015, Baggio ym. 2015, Goldman-Mellor ym. 2016, Gutiérrez-García ym. 2018, Rodwell ym. 2018, Basta ym. 2019, Gariépy ja Iyer 2019, Berry ym. 2019). Lapsuuden ja varhaisnuoruuden mielenterveysongelmat ovat yhteydessä myös myöhempään NEET- statukseen (Veldman ym. 2015).
NEET-nuorten terveydestä ja terveyteen liittyvästä käyttäytymisestä ei ole paljon tutki- mustietoa. Poobalan ym. tutkimuksessa tutkittiin 18–25-vuotiaita skotlantilaisia nuoria ja heidän suhtautumistaan liikuntaan. Mukaan pyrittiin saamaan myös NEET –nuoria, mutta käytännön toteutus teki siitä erittäin vaikeaa ja NEET-nuoria saatiin mukaan vain kaksi. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vain 28% kaikista tutkimuksen nuorista (n= 1303) oli tarpeeksi fyysisesti aktiivisia suosituksiin nähden. On myös viitteitä siitä, että NEET-nuoret tietävät terveellisen syömisen perusteet, mutta he kokevat, ettei se ole elämässä prioriteetti sosiaalisten, taloudellisten tai psyykkisten ongelmien vuoksi (Davi- son ym. 2015).
NEET-statuksen on havaittu olevan yhteydessä perheen matalampaan sosioekonomi- seen asemaan (Basta ym. 2019), tupakointiin ja riskialttiiseen kannabiksen käyttöön
(Baggio ym. 2015), vähäisempään koulutukseen sekä alkoholin, päihteiden ja laittomien huumeiden käyttöön (Gutiérrez-García ym. 2018). NEET-statuksen riskitekijöitä ja yhteyk- siä terveyteen esitetteleviä tutkimuksia on kuvattu liitteessä 2.
3 Tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuor- ten ruokasuhdetta arvojen, normien ja moraalin näkökulmasta. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen: Millä tavoin syömisen moraalinen tila (moral space) näyttäytyy osana nuorten ruokasuhdetta. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat syömisen terveelli- syys ja nautinnollisuus osana tätä moraalista tilaa.
3.1 Aineisto ja menetelmät
3.1.1 Aineisto
Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta, jonka tavoitteena on tukea 16–29-vuotiaita nuoria kohti opiskelua ja työelämää tuke- malla heitä arjen perusasioissa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Vamos-toiminnassa mu- kana olevat nuoret edustavat NEET-nuoria. Aineisto koostuu kymmenen Vamos-toimin- taan osallistuneen nuoren haastattelusta sekä syömisen taitoa mittaavan kyselylomak- keen (ecSI 2.0) tuloksista. Nuoret olivat iältään keskimäärin 23-vuotiaita (20–29), 40% alle 21-vuotiaita. Nuorista neljä oli miehiä ja kuusi naisia. Tutkittavista viisi asui Kuopion ja viisi Helsingin lähialueilla: kuusi asui yksin, kaksi avoliitossa ja kaksi vanhempien kanssa.
Nuorista neljällä korkein koulutus oli lukio, kolmella toisen asteen ammattiopinnot, kah- della lukio ja toisen asteen ammattiopinnot sekä yhdellä peruskoulu. Nuoret haastatel- tiin Helsingin Vamos-toimipisteissä Sörnäisissä ja Herttoniemessä lokakuussa 2017 ja Kuopion toimipisteessä tammikuussa 2018. Haastatteluun sisältyi myös myönteistä ke- honkuvaa kartoittava osio. Koko haastattelun kesto oli keskimäärin 45–60 minuuttia. Ai- neiston keräämisen ja litteroinnin teki Ismo Mäkinen oman ravitsemustieteen pro gradu -tutkielmansa (Mäkinen 2018) teon yhteydessä.
Tutkimus oli osa Sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla vuosina 2017-2019 toteutettua Kehonkuva hyvinvoinnin perustana (KEHUVA) -hanketta.
Hanke toteutettiin Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja
Helsingin Diakonissalaitoksen yhteistyönä. Hankkeessa kehitettiin ruokasuhteen viiteke- hykseen ja myönteisen kehonkuvan teoriaan pohjautuva KEHUVA-lähestymistapa nuoria kohtaavaan työhön. Hankkeessa tehtävä tutkimus oli saanut puoltavan lausunnon Hel- singin Diakonissalaitoksen eettiseltä toimikunnalta. Tutkimukseen osallistuneet haasta- teltavat olivat täysi-ikäisiä ja tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Haastatelta- vien yksityisyydensuoja huomioitiin haastatteluja tehtäessä ja tulosten raportoinnissa;
haastatteluissa tutkittavat pysyivät anonyymeinä ja tulosten raportoinnissa jättiin pois yksilöivät tiedot, kuten ikä tai kotipaikkakunta.
3.1.2 Menetelmät
Haastattelun aikana tutkittava vastasi haastattelijan hänelle esittämiin ecSI 2.0 -kyselyn kysymyksiin (viite). EcSI 2.0 on Syömisen taito -mallin kehittäjien laatima kysely, joka mit- taa syömisen taidon neljää osa-aluetta (asenteet ruokaa ja syömistä kohtaan, ruoan hy- väksyntä, syömisen sisäinen säätely, ruokailutilanteiden hallinta). Kyselylomake koostuu 16 väitteestä, joihin vastataan Likert-asteikolla aina, usein, joskus, harvoin, ei koskaan.
Kysymykset pisteytetään seuraavasti: Aina 3 pistettä, usein 2 pistettä, joskus 1 piste, har- voin tai ei koskaan 0 pistettä. Kyselystä saadun pistemäärän perusteella vastaajat voi- daan jakaa syömisentaitoisiin ja ei-syömisentaitoisiin. Raja-arvona syömisentaitoisuu- delle on 32 pistettä. EcSi 2.0 -kyselylomake löytyy liitteestä 1. Haastattelija kysyi jokaisen kysymyksen kohdalla täydentäviä kysymyksiä ja pyysi vastaajaa perustelemaan valin- taansa. Täydentävien kysymysten tarkoituksena oli saada syvällisempää tietoa siitä, mi- ten haastateltavat ymmärsivät kysymykset ja mitä he vastauksillaan tarkoittivat. Haastat- teluiden toteuttaja tallensi haastattelut ja myöhemmin litteroi tutkimushaastattelut sa- natarkasti lisäten mukaan myös naurahdukset ja muut vastauksen laatua kuvaavat ään- nähdykset.
Aineiston analyysi noudatti Braun ja Clarken (2006) kuvaamia temaattisen analyysin vai- heita, mutta merkitysten tiivistämisessä käytettiin hyödyksi myös systemaattista tekstin tiivistämistä (Malterud 2012). Lähestymistavaksi valittiin teorialähtöinen analyysi, jossa
aineistoa tarkastellaan Talvian ja Anglén (2018) Ruokasuhteen viitekehykseen peilaten.
Analyysin vaiheet on esitetty taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Analyysin vaiheet, mukaillen Braun ja Clarke 2006, Malterud 2012.
Vaihe Toiminta
Aineistoon tutustuminen Aineiston lukeminen useita kertoja Merkitysyksiköiden tiivistämi-
nen,abstraktointi ja koodaami- nen
Toistuvien merkitysyksiköiden keskeisen sisällön tiivistämi- nen, muokkaaminen abstraktiin muotoon ja merkitseminen keskeistä sisältöä kuvaavilla koodeilla
Teemojen etsiminen Koodien järjestäminen teemoiksi Teemojen tarkastelu Teemojen toimivuuden arviointi
Teemojen täsmentäminen Teemojen lopullinen nimeäminen ja määrittely
Raportointi Teemojen rinnastaminen tutkimuskysymyksiin, raportin tuottaminen analyysistä
Analyysi aloitettiin tutustumalla aineistoon ja lukemalla sitä läpi useita kertoja, jolloin ai- neistosta alkoi nousta esiin toistuvia merkitysyksiköitä. Analyysin alussa aineistoa lähes- tyttiin laajasti hyödyntämällä koko ruokasuhteen viitekehystä. Merkitysyksiköiden ha- vaitsemiseen käytettiin tutkimuskysymyksiä sekä näitä tarkentavia, Ruokasuhteen viite- kehyksen avulla muodostettuja apukysymyksiä (Taulukko 3). Jokaisesta ruokasuhteen viitekehyksen alakategoriasta pyrittiin muodostamaan vähintään yksi kysymys. Apukysy- mykset tarkentuivat ja rajautuivat analyysin aikana.
TAULUKKO 3. Tarkentavat apukysymykset Ruokasuhteen viitekehyksen alakategorioiden tarkempaan tarkasteluun
Ruokasuhteen viitekehyksen ala-kategoria Apukysymykset
Ajatukset Miten nuoren suhtautuminen erilaisiin ruokiin näkyy hä-
nen ajattelussaan?
Miten nuori kategorisoi ruokia vai kategorisoiko? Onko nuorella kiellettyjä ja/tai sallittuja ruokia?
Mitä nuori ajattelee syömisestä kehon tarpeista lähtien, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tai itsen ulkopuolelta tulevien ohjeiden mukaisesti?
Mitä nuori ajattelee syömiseen liittyvästä mielihyvästä?
Tunteet Millaisia tunteita erilaiset ruuat herättävät nuoressa? Mil- laisia tunteita syömisen herättämä mielihyvä herättää nuoressa?
Käyttäytyminen Ennakoiko tai suunnitteleeko nuori syömistä? Varaako hän aikaa syömiselle? Keskittyykö hän syödessään syö- miseen? Syökö nuori erilaisia ruokia? Syökö nuori sään- nöllisesti? Joustaako nuori syömisessä tilanteen mukaan?
Huomioiko nuori ruokavalintoja tehdessään, mikä tekee itselle hyvää?
Keho, aistit ja kehonkuva Miten nuori kuvaa ruokaan liittyviä aistikokemuksia ja niiden vaikutuksia syömiseen? Millaisena nuori kuvaa nä- län ja kylläisyyden kokemusta? Miten kehotuntemukset ohjaavat tai eivät ohjaa nuoren syömistä? Tunnistaako nuori nälkää ja kylläisyyttä? Miten? Luottaako hän koke- mukseensa? Syntyykö nuorella näistä reaktioista lohdun tai ristiriidan kokemuksia?
Arvot, normit ja moraali Priorisoiko nuori syömisen suunnittelua ja ennakointia ja itse syömistä? Miten?
Onko erilaisten ruokien syöminen nuoren mielestä hy- väksyttävää? Onko ruuasta nauttiminen nuoren mie- lestä hyväksyttävää? Miten nuori kokee, että hänen pi- täisi syödä? Minkä nuori kokee olevan syömisessä tär- keää?
Resurssit Onko nuorella aikaa ruoan hankintaan ja syömiseen?
Onko hänellä riittävästi tietoa ja taitoa, jotta hän voi val- mistaa itse ruokaa ja ennakoida? Onko uusien tai erilais- ten ruokien syöminen nuorelle helppoa tai vaikeaa?
Sosiaaliset rooli, vuorovaikutus ja kontekstit Miten erilaiset sosiaaliset roolit ja tilanteet sekä ruokaan liittyvät ympäristöt vaikuttavat nuoren syömiseen?
Identiteetti ja itsearvostus Miten ruoka ja syöminen liittyy nuoren laajempaan iden- titeettiin?
Elämänkulku Miten nuori kuvaa ruokasuhteen vaiheita elämässään?
Onko ruokasuhde muuttunut? Miten? Milloin? Miksi?
Onko tunnistettavissa käännekohtia tai avainkokemuk- sia?
Merkitysyksiköt asetettiin Ruokasuhde -viitekehyksen mukaisiin kategorioihin toistuvien merkitysyksiköiden perusteella. Merkitysyksiköt tiivistettiin ja abstraktoitiin. Systemaatti- sen tekstin tiivistämisen mallista poiketen systemaattinen abstraktointi tehtiin osana merkitysyksiköiden tiivistämistä. Merkitysyksiköt merkittiin koodeilla, jotka pyrkivät hei- jastamaan merkitysyksikön keskeisen sisällön. Esimerkki merkitysyksiköiden tiivistämi- sestä ja abstraktoinnista sekä koodaamisesta on esitetty taulukossa 4. Kaikki teemoihin sisältyvät koodit on esitetty liitteessä 3.
TAULUKKO 4. Merkitysyksiköiden tiivistämis- ja abstraktointiprosessi ja koodaaminen
Merkitysyksikkö Tiivistetty ja abstraktoitu mer- kitysyksikkö
Koodi
(Minua ei häiritse se, että nautin ruoasta tai syömi- sestä) Ellei se oo sit jotain niinku ns. kiellettyä, eli sip- sejä (naurahtaa). (H8)
Ruoasta tai syömisestä voi nauttia, jos se ei ole kiellettyä ruokaa, kuten sipsejä.
Ruoasta voi nauttia, jos kyse ei ole kielle- tystä ruoasta.
Koodien perusteella merkitysyksiköistä muodostettiin teemoja ja kategorioita. Teemojen muodostaminen tapahtui lomittain koodaamisen kanssa. Teemoja muodostettaessa huomattiin tarve rajata aineistoa Ruokasuhteen viitekehyksen monitekijäisyyden vuoksi.
Tarkempaan tarkasteluun otettiin nuorten kuvaamat arvot, normit ja moraali ruokaan ja syömiseen liittyen. Apuna käytettiin esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Miten nuori ko- kee, että hänen pitäisi syödä? Minkä nuori kokee olevan syömisessä tärkeää? Lisäksi muodostettiin uusia tarkentavia apukysymyksiä. Tarkemmat apukysymykset Ruokasuh- teen viitekehyksen arvoja, normeja ja moraalia käsittelevään analyysiin on esitetty taulu- kossa 5.
TAULUKKO 5. Ruokasuhteen arvoja, normeja ja moraalia käsittelevät apukysymykset Miten nuori kokee, että hänen pitäisi syödä?
Minkä nuori kokee olevan syömisessä tärkeää?
Kokeeko nuori, että jotain ruokaa ei pitäisi syödä? Vältteleekö nuori jotain ruokaa tai yrittää olla syö- mättä?
Kokeeko nuori, että syömisestä saa nauttia? Nauttiiko nuori syömisestä?
Kokeeko nuori syövänsä moraalittomasti tai väärin? Milloin? Millaisissa tilanteissa?
Millaisia tunteita ruokaan ja syömiseen liittyy? Millaisia tunteita syöminen herättää?
Kokeeko nuori syömisestä syyllisyyttä tai häpeää?
Mitä nuori kokee, että on hyvä syöminen?
Abstraktoidut ja tiivistetyt Ruokasuhteen viitekehyksen arvoja, normeja ja moraalia ku- vastavat merkitysyksiköt merkittiin koodeilla. Koodien ohjaamana muodostettiin kolme
teemaa. Teemojen toimivuutta tarkasteltiin yhdessä ohjaajan kanssa vuoropuheluna.
Toimivuuden tarkastelun myötä teemojen nimeämistä tarkennettiin ensimmäisen ja toi- sen teeman osalta. Taulukko eri teemoista ja koodeista on esitetty liitteessä 3. Litte- roidusta aineistosta poimittiin teemoja kuvastavia sitaatteja. Sitaatteja käytettäessä haastattelija merkittiin kirjaimella H ja haastateltavat H-kirjaimella numeron kanssa; Esi- merkiksi haastateltava yksi merkittiin H1.
4 TULOKSET
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia syömisen moraalisen tilan ilmenemistä osana työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokasuhdetta. Moraalista ulottuvuutta hah- mottamaan nousseet teemat kuvaavat ruoan moraalisen ulottuvuuden ilmenemistä tut- kittavien nuorten elämässä. Syömisen moraalisuus näkyy perinteisesti ruokien luokitte- luna hyviin ja pahoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin, kielteisesti latautuneena ruokapu- heena ja syömisen herättäminä syyllisyyden kokemuksina (Lake ym. 2016, Joy ym. 2018).
Aineistosta nousi systemaattisessa analyysissa kolme keskeistä teemaa: ”Ristiriitaisina arvoina terveellisyys ja nautinnollisuus”, ”Syömisen moraalisuus: Minun pitäisi syödä noin” ja ”Tasapainoilua terveellisyyden, nautinnon ja syyllisyyden välillä ”.
4.1 Ristiriitaisina arvoina terveellisyys ja nautinnollisuus
Nuoret kuvasivat monia asioita, joiden tavoitteena oli edistää omaa terveyttä. Nuoret ar- vostivat terveyttään, mutta samalla terveellinen syöminen ei noussut prioriteetiksi.
Nuorten ruokasuhteen arvoja kuvasti ristiriitaiseksi koettu kahtiajako ja tasapainottelu terveellisyyden ja nautinnollisuuden välillä. Syömisessä tärkeiksi arvoiksi nousivat ter- veellisyyden ja nautinnollisuuden lisäksi helppous ja nopeus. Nuoret kuvasivat puhees- saan paljon sitä, että he haluavat pitää itsestään edes vähän huolta, mutta samalla nosti- vat esiin, etteivät he tiedosta huolimatta välttämättä aina tee terveelliseksi mieltämiään valintoja.
Nuoret kuvasivat tekoja, joita pyrkivät tekemään oman terveytensä eteen. Tällaisia te- koja olivat esimerkiksi terveellisempien ja monipuolisempien ruokavalintojen tekemi- nen.
”--Sen vaan niinku et siit saa vähän proteiinii, et. Mä oon silleen vähän laiska, mut yritän kuitenki pitää ittestäni jotain huolta.” H1
Nuoret kuvasivat myös ristiriitaa itsestä huolehtimiseen liittyvien ajatusten ja niiden käy- tännön toteutumisen välillä. Nuoret kertoivat miettivänsä kyllä paljon terveyttä edistä- vää syömistä esimerkiksi ruokakaupassa ostoksia tehdessä tai pitämällä kiinni syömi- seen vaadittavan ajan varaamisesta. Kuitenkin he nostivat esiin myös ajan ja konkreettis- ten tekojen puutteen estävän näitä valintoja toteutumasta.
”Periaatteessa mä voisin laittaa tohon [kun teen ruokavalintoja, otan huomioon, mikä minulle on hyväksi] usein, koska kun mä ostan ruakaa, niin mä kyllä mietin melkein aina, että mikä mulle on hyväks. Se on sit eri asia et ostaks mä sitte, et mä en niin ku, siis, et ostanks mä jotain mikä on mulle hyväks, mut kyl mä mietin sitä, niin ku silleen, se on…
niin.” H5
”Äää, siis kyl mä niinku silleen yritän huolehtia, että, että syän, että on sitä aikaa tar- peeks, että kerkee syyä, mut sitä että emmää, ei mul välttämättä oo joka aterialla joka päivä oo aikaa istuu, istua pual tuntia pöydän ääressä syömässä.” H6
Pyrkimys pitää itsestä huolta nousi nuorten puheissa esiin myös esimerkiksi säännölli- sen syömisen tai syömisen monipuolisuuden pohtimisena. Nuorten puheesta nousi esiin tietoisuus siitä, mikä olisi itselle parhaaksi, pyrkimys tehdä itselle hyvää sekä yritys toteuttaa näitä asioita myös arjessa.
”mul oli yks vaihe tossa just vähä aikaa sitte, et mä pyrin nimenomaan siihen säännölli- seen syömiseen, niin kun kolmen tunnin välein jotain, sillee syödä… koska se ois niin ku mun niin kun tota… niin kun terveydelle niin kun se tärkein askel—” H5
”Ja sit sillee kyllä mä mietin ja yritän syödä silleen mahollisimman molemminpuolisesti—
” H10
”Ja emmm…voi olla että siihen myös liittyy, tai siis… se et miten syö, niin se on mulle tosi tärkeetä.” H3
Yksi nuorista kuvasi myös sairastumisen vaikutusta syömiseensä sekä sairaudesta para- nemisen vaikutusta haluun pitää itsestä huolta. Talvian ja Anglén (2018) Ruokasuhteen viitekehyksessä sekä Furstin (1996) ruoanvalinnan prosessimallissa elämänkulku näh- dään keskeisenä koko ruokasuhteeseen ja ruoanvalintaan vaikuttavana tekijänä. Elä- mänkulkuun voi sisältyä muun muassa sairastuminen, kuten nuoren kohtaama masen- nus. Nuori kuvaili myös masennuksesta parantumisen ja paremman hyvinvoinnin tilan vaikuttaneen hänen motivaatioonsa elää terveellisemmin:
”Voin huomattavasti paremmin nytte ja oon niinku vois sanoa, että melkein parantunu jo ja tuota ja sitte oon saanu monenlaista motivaatiota elää paremmin.” H6
Yksi nuorista koki myös kyllästyneensä epäterveelliseksi mieltämäänsä ruokaan ja ker- too, ettei koe enää mitään halua syödä niitä. Hän nostaa myös kiinnostavasti esille mie- lialan ja ruokavalintojen välisen yhteyden:
”Mä söin niin paljon niin kun epäterveellist ruokaa sinä aikana kun mä olin masentunu.
Et mä niin kun kyllästyin siihen, enkä mä enää edes tykkää, mul ei oo mitään haluu syödä uudestaan mitään käytännössä epäterveellistä.” H3
Yksi nuorista pohdiskeli myös miettivänsä paljon, mitä hänen ruokansa sisältää. Hän nosti erityisesti esiin miettivänsä, miten valittu ruoka vaikuttaa kehoon korostaen sa- malla, että ei kuitenkaan itse ole lihava.
”Niinku sillee, et mä kyl, mä niinku ajattelen niinku moni ei välttämättä miettis tämmösist sämpyläpussist niinku hirveest mitään, et ne vaan menis naamariin, mut mä mietin
niinku sitäkin, et miten tää vaikuttaa mun kehoon ja kaikkee, et. Vaikka mul ei oo mitään niinku silleen ongelmaa, et mä oisin niinku liian lihava tai mitään, mutta et.” H1
Australialaisissa kouluissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös terveellisen ruoan ja syömisen yhdistyvän muun muassa tietynlaiseen hyväksyttävään kehoon (Leahy ja Wright 2016). Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset arvioivat sekä omaa että muiden moraalista arvoa kehon ulkomuodon perusteella (Puhl ym. 2008, Delaney ja McCarthy 2014). Yllä olevan aineistolainauksen nuori ehkä huomaamattaan vihjasi, että ylipainoi- set olisivat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät mieti syömistään eivätkä pidä itsestään huolta.
Nuoret toivat myös monessa yhteydessä esiin, että heillä on paljonkin tietoa terveyttä edistävästä syömisestä. Kuitenkin tieto ei siirtynyt käytäntöön useimmilla nuorilla. Jos terveellinen syöminen ei ole prioriteetti esimerkiksi elämäntilanteen, sosiaalisten, talou- dellisten ja psyykkisten ongelmien vuoksi, ei tieto terveellisistä elämäntavoista välttä- mättä siirry käytäntöön (Davison ym. 2015). Nuoret kokivat terveyden tärkeäksi arvoksi, vaikka se ei aina toteutunutkaan käytännössä. Nuoret nostivat esiin, että he usein mietti- vät ruoanvalintatilanteissa sitä, mikä itselle olisi paras valinta. Tämä korostui etenkin Syömisen taito -kyselyn väittämään ”Ruokavalintoja tehdessäni mietin mikä on minulle hyväksi” liittyen annetuissa vastauksissa. Kuitenkin nuoret kokivat myös, että vaikka he tiedostaisivat terveyttä edistävän valinnan, eivät he välttämättä toimi sen tiedon mukai- sesti.
”melkei aina kelaan sitä, että onks se mulle hyväks, mut ei se sitä tarkota, et mä sitä vält- tämättä söisin.” H1
”Mutta niinku mä tiedän, että mun pitäs syödä enemmän kasviksia ja tälleen, mutta mä en silti tee niin.” H8
Eräs nuorista kuvaili ruokakaupassa tapahtuvaa ruoanvalintaprosessia. Hän kertoi kyllä miettivänsä aktiivisesti mitkä olisivat hänelle terveellisiä valintoja. Hän kertoi myös, että
