1 Elma Peuhkuri
OPISKELIJOIDEN OHJAUS YLIOPISTOSSA
Luokanopettajaksi ja historiaa opiskelevien kokemuksia ohjauksesta yliopisto- opinnoissa
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma Syksy 2017
2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Kasvatustieteen tiedekunta
Osasto – School
Kasvatustieteen-ja psykologian osasto Tekijät – Author
Elma Peuhkuri Työn nimi – Title
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa
Luokanopettajaksi ja historiaa opiskelevien kokemuksia yliopisto-opinnoista
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Kasvatustiede, erityisesti
ohjaus
Pro gradu -tutkielma X
16.09.2017 66
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tässä tutkimuksessa tutkin sitä, miten yliopisto opiskelijat, jotka opiskelevat historiaa ja kasvatustiedettä pääaineenaan kuvaavat opintojensa kulkua ja mitä ohjauksellisia haasteita ne sisältävät. Toisella tutkimuskysymykselläni haluan selvittää millainen tarve ja saatavuus ohjaukselle on yliopisto-opiskelijoiden mielestä. Kolmanneksi haluan tutkimuksessa selvittää, mitkä ovat yliopistollisen ohjauksen piirteet ja haasteet opiskelijoiden kertoman pohjalta.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna Itä-Suomen yliopiston tiloissa. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän yliopisto opiskelijaa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Sen jälkeen haastattelu analysoitiin teemoittelun avulla.
Teemoittelussa syntyi kaksi ryhmää: itsenäiset opiskelijat ja sosiaaliset opiskelijat. Teemoittelussa syntyi seuraavia teemoja: opintojen alkuvaihe, opintojen keskivaiheella ja opintojen loppuvaihe Opintojen alkuvaiheen ohjaus näyttäytyy opiskelijoiden kertomuksissa ajaksi, jossa kaikki on uutta ja hämmentävää. Opiskelijoiden täytyy sopeutua uuteen ympäristöön ja uusiin tapoihin opiskella. Opintojen keskivaiheessa opiskelijat kuvaavat aikaansa sellaisena, joss opiskelu on jo arkea ja se sujuu omalla painollaan. Osa opiskelijoista kuvaa keskivaihetta aikana jolloin opiskelu saattaa olla uuvuttavaa, työssäkäyntiä ja sivuaineiden valintaa. Opiskelijat myös tekevät opintojen keskivaiheen aikana valintoja sivuaineista. Opintojen loppuvaiheessa eli viidennen opintovuoden aikana opiskelu on osalle uuvuttavaa ja motivaatio laskee, mutta toiselle se on mukavaa aikaa ja yhteisöllistä ystävien kanssa opiskelua. Vain yksi opiskelija valmistuu viidentenä vuotena ja muut jatkavat opintojaan seuraavalle vuodelle jossa opinnoissa tehdään gradua tai aloitetaan tekemään sitä. Opintojen loppuvaiheessa mietitään myös tulevaisuutta ja työnhakua.
Ohjaus teemoiteltiin myös epäviralliseen sekä viralliseen ohjaukseen. Epävirallista ohjausta on vertaisilta saatava ohjaus, kun taas virallista ohjausta on yliopiston henkilökunnalta saatu ohjaus. Tutkimuksessa on selvinnyt se yllättävä asia, että vertaisilta saatu ohjaus on erittäin merkittävää ja moni saa juuri vertaisiltaan ohjausta. Myös suuri osa käy amanuenssilla ohjauksessa ja kaipaa ohjausta yliopiston henkilökunnalta. Ohjaukselle on tarvetta suurimmalle osalle haastateltavista mutta ei toki kaikille. Pieni osa tässä tutkimuksessa selvittää itsenäisesti asiansa eikä kaipaa virallista ohjausta. Tutkimus antaa paljon tietoa opiskelijoiden näkemyksistä ohjauksesta yliopistossa.
Avainsanat – Keywords
Kvalitatiivinen tutkimus, yliopisto, ohjaus
3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty
Osasto – School
Department of Education and Psychology, Career counselling
Tekijät – Author Elma Peuhkuri Työn nimi – Title
Student’s counselling in University
History and Education student’s experience of University counselling
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Career counselling
Pro gradu -tutkielma x
16.09.2017 66
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
In this research I study how university students who study history and education describe their path in University and what kind of challenges they meet. On the second research question I will figure out what kind of need is there for the students to get guidance from the University. Third I want to focus on what are the features of University counselling and the challenges in counselling told by University students.
This research was made using a theme interview and it was hold in the University of Eastern Finland. Seven students were interviewed. The Interviews was recorded and transcribed to computer. There was figured out two groups which was named into: Independent students and social students. Themes were shared into 3 different categories which were: Beginning of studies, the middle of studies and the end of studies. Students described being confused in the beginning of their studies. They had to cope with a new environment and learn new techniques to study. During the middle of studies students described their life as exhausted, going to a part time job and figuring out what kind of courses and minor subjects they will take. During the end part of studies students described their life as tiering, decrease of motivation, but some others described it to be a nice time where studying happened with friends. Only one student graduated in the fifth year where the others continued their studying to the next year. Master theses was described as a last year’s job and some students were doing it and some where only starting it. In the end part of studying students also were considering getting a job.
The counselling was themed into formal and unformal counselling. Unformal counselling is given by other peers and formal counselling is given by other university staff members. In this research the most surprising thing was that counselling given by the peers is very significant and many students are getting it from their peers. Also, many students get counselling from the teaching coordinator and want counselling from the university staff. There is a need for university counselling for the most students of this study, but there is also a small quantity who do not require counselling. This research gives a wide range of information of student’s opinions and views of University counselling.
Avainsanat – Keywords Kvalitative research, University, Counselling
4 SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 5
2 OHJAUKSEN RAKENTUMINEN YLIOPISTOSSA ... 7
2.1 Lainsäädäntö ... 8
2.2 Käsitteet ... 9
2.2.1 Mentorointi ... 10
2.2.2 Vertaistuutorointi ... 12
2.3 Ohjauspalvelut yliopistossa ... 13
2.3.1 Itä-Suomen yliopiston ohjaussuunnitelma ... 14
2.3.2 Haasteet ohjaukselle ... 17
3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET... 18
4 SUUNNITELLUN SATTUMAN TEORIA ... 21
5 OPISKELIJOIDEN ELÄMISMAAILMAN KUVAILUA ... 27
6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 29
6.1 Tutkimusongelma ... 30
6.2 Aineistonkeruumenetelmät ja aineiston esittely ... 30
6.3 Aineiston analyysimenetelmä ... 34
6.3.1 Sisällönanalyysi ... 34
6.3.2 Teemoittelu ... 35
7 OPISKELIJOIDEN KERTOMUKSIA... 38
7.1 Opiskelijaksi tulo ja opintojen aloittaminen ... 38
7.3 Opintojen kulku ... 41
7.4 Yliopistollisen ohjauksen erityisiä piirteitä ... 45
7.5 Ohjauksen tarve ja saatavuus... 48
7.6 Yhteenveto opintojen vaiheista ja tyypittely ... 55
8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS ... 58
9 POHDINTA ... 60
LÄHDELUETTELO ... 63
5
1 JOHDANTO
Minkälainen on yliopisto-opiskelijan polku yliopistossa opiskelijan mielestä? Tässä tutkimuksessa tutkin ohjausta yliopistossa opiskelijoiden silmin. Tutkimuksessa pyritään saamaan tietoa siitä, minkälaisena opiskelijat kokevat opiskelun yliopistossa ja miten opiskelijat kuvaavat opiskelunsa kulkua. Toinen tutkimukseni tavoitteista on saada selville, millainen tarve opiskelijoilla on saada ohjausta yliopistosta, sekä miten ohjauksen saatavuus tulee esille opiskelijoiden kertoman perusteella. Haluan myös selvittää niitä yliopiston ohjauksellisia haasteita, joita ilmenee opiskelijoiden kertomuksissa.
Ohjaus yliopistossa on mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, sillä eri henkilöt saavat ohjausta eri tavoin. Kaikille ohjauksen palvelut eivät tule tutuiksi ja ohjausta ei erityisemmin mainosteta yliopistoissa helposti saatavana. Opiskelijat kokevat myös ohjauksen erilaisin tavoin. Joku esimerkiksi näkee ohjauksen henkilökohtaisen opetussuunnitelman tarkistamisena ja kurssivalintoina, kun toinen taas mieltää sen vaikka uranvalintaan liittyvänä tai saa ohjausta opiskelutovereilta. Ohjaus voidaan kokea myös tiedonsaantina tai neuvontana. Ohjausta on hajautetusti eri paikoissa. On mielenkiintoista tutkia sitä, miten opiskelijat kokevat ohjauksen saatavuuden ja millaisia kokemuksia ohjauksesta opiskelijoiden kertomuksista tulee esille,esimerkiksi minkälaisena opiskelijat näkevät ohjauksen ja mitä tuntemuksia ohjaus yliopistossa herättää opiskelijassa. Toiveena olisi saada haastatteluissa esille erilaisia tarinoita opiskelijaelämästä ja ohjauksen kokemuksista opiskelija elämässä yhteen.
Tutkimukseni kohdejoukkona ovat luokanopettajaopiskelijat ja historian viidennen opiskeluvuoden opiskelijat. Valitsin kohdejoukoksi viidennen vuoden opiskelijat, sillä
6 heille on kertynyt jo tarpeeksi opiskeluaikaa, joten he voivat tarkastella ohjausta monipuolisesti. Tutkimuksen menetelmänä on haastattelututkimus ja tutkimuksen tulokset käsitellään teemoittelua ja sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksessani tarkastelen aluksi aikaisempia tutkimuksia aiheesta, jonka jälkeen siirryn käsittelemään teoriaa siitä, miten ohjaus rakentuu yliopistossa. Seuraavaksi tulevat tutkimuksen toteuttaminen sekä aineistoni tulokset. Lopuksi on johtopäätökset- osio, jossa tehdään johtopäätöksiä ja pohdintaa. Tutkimuksen on tarkoitus avata sitä maailmaa, jossa yliopiston opiskelijat viettävät ison osan ajastaan nuoruusvuosina sekä tuoda esille heidän ääntään, toiveitaan ja ajatuksiaan.
7
2 OHJAUKSEN RAKENTUMINEN YLIOPISTOSSA
Suomalaisessa yliopistossa opiskelijoiden ohjausta ei ole pidetty itsenstäänselvyytenä, eikä se ole kuulunut opetushenkilöiden toimenkuvaan, ainakaan tärkeänä osana työtä.
Snellmannin aikana ohjauksen antaminen yliopistossa tuntui vieraalta, sillä opiskelijan täytyi olla itseohjautuva. Ohjausta on ollut saatavilla myös silloin, mutta ohjaustahot eivät ole olleet opiskelijoille näkyviä. Akateeminen vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat olleet tärkeitä, ja ohjauksen tarjoaminen on ollut täysin päinvastaista mitä ollaan haluttu. On myös opiskelijoita, jotka ovat ajatelleet että jos ohjausta ei tarjota ollenkaan, se voi johtaa opiskelijoiden akateemiseen heitteillejättöön. (Lairio &
Penttinen 2005: Tiilikainen 2000, Moitus ym. 2001.)
Yliopiston opiskelijat ovat hyvin erilainen joukko ja heillä on erilaiset lähtötasot.
Kuitenkin ihmiset luulevat kaikkien vieläkin olevan homogeeninen joukko.
Motivaatiopohja on myös jokaisella erilainen. Jokainen tarvitsee erilaisia ohjauspalveluita. Osaksi tätä tukee hops(henkilökohtainen opetussuunnitelma) työskentely joka on tullut uuden tutkintorakenteen myötä yliopistoihin. (Lairio &
Penttinen 2005: Koulutus ja tutkimus vuosina 2003-2008).
Yliopiston tehtävänä ei alunperin ollut antaa ohjausta opiskelijoille. Ohjauksen ajateltiin pilaavan opiskelijoiden itseohjautuvuutta. Snellman tuli tunnetuksi akateemisen vapauden menetelmistä. Seuraava kappale on Snellmanin kirjoittamaa, jossa hän selittää akateemista opiskelua vertaamalla yliopistoa toiseen sivistyslaitokseen, nimittäin kouluun, seuraavasti:
" Koulussa on määrätyt aineet, oppikurssit ja oppikirjat. Yliopistossa ei tällaisia ole.
8 Jopa tavalliset säädökset, jotka määräävät opiskelijan käyttämään tietyn tuntimäärän luentojen seuraamiseen, ovat osoittautuneet sopimattomiksi, kun niitä ei noudateta eikä vastustuksen vuoksi sovelleta. Kaikki on vapaata, opiskelijan vapaasta valinnasta riippuu kaikki, työ tai laiminlyönti, itsenäinen tai opettajan johtama työ, oppiaineet, opiskelujärjestys, järjestelmät ja kirjoittajat. Sanalla sanoen akateemista opiskelua rajoittavat ainoastaan opiskelijan oma halu ja huolellisuus." (Snellman 2000/1840, 468.)
Akateemista vapautta pidetään länsimaiden yliopistoissa perusarvona. Eri maissa ajatellaan olevan erilaista akateemista vapautta ja jopa tieteenalat ja yliopistot eroavat toisistaan akateemisessa vapaudessa niin kuin olettaa saattaa. Akateeminen vapaus merkitsee itsenäistä ajattelua ja vastuuta omassa näkemyksessä asioista ja niiden rakentamisessa. Kansainvälisesti akateeminen vapaus on tutkimisen vapautta sekä ajattelun vapautta.
Yliopistoa pidettiin paikkana, jossa opiskelija itse tietää suuntansa ja päämääränsä ja osaa itse ohjata itseään kohti oikeita valintoja. Nykyään on paljon kursseja ja sivuaineita joista valita ja se tekeekin sen, että ohjaukselle on tarvetta. Toinen merkittävä asia on opiskelijoiden kokemus ohjauksen riittämättömyydestä.. Tenhulan ja Pudaksen (1994) mukaan ohjausta voidaan parantaa opiskelijoiden näkökulmasta niin että sitä selkiytetään ja sen saatavuudesta tiedotetaan.
2.1 Lainsäädäntö
Yliopiston lainsäädännön mukaan yliopiston tehtäviin kuuluu edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä. Yliopiston lainsäädännössä kerrotaan seuraavasti yliopiston tehtävästä: "Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta" .(Yliopistolaki 2009/558.)
9 Lainsäädäntöteksti ei ole hyvin konkreettinen kaikilta osin. Ensimmäiseksi lakitekstissä puhutaan kuinka yliopiston tehtävä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä. Yliopiston ensimmäinen tehtävänä on edistää tutkimusta. Seuraavassa osassa kerrotaan miten yliopisto toimii tukien elinikäistä oppimista. Tämä elinikäinen oppiminen on tällä hetkellä yhteiskunnassamme näkyvissä monin tavoin. Mahdollisuudet on kasvaneet ja yhä enemmän ihmiset haluavat kouluttautua uudelleen ja uusiin ammatteihin jopa myöhemmällä iällä. Toiset myös eivät tyydy enää yhteen tutkintoon, vaan kouluttautuvat moniin ammatteihin, sillä siihen on nykyaikana mahdollisuus. Lakitekstissä kerrotaan myös miten yliopisto toimii vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnan vaikuttavuutta. Voidaan tulkita siten, että yliopiston täytyisi toimi vuorovaikutuksessa monen eri yhteiskunnan tahon kanssa, esimerkiksi yritysten kanssa.
Viimeisessä kohdassa yhteiskunnallinen vaikuttavuus voidaan tulkita ehkä niin, että yliopisto pyrkii vaikuttamaan muuttamalla asioita ja pyrkimällä luomaan uutta tietoa ihmisille ihmisten käyttöön. Voidaan tulkita, että yliopisto itse päättää miten edistää ohjauksellista tahoa. On myös ymmärrettävä että jokainen yliopisto itse laatii ohjaussuunnitelman, jossa on esillä yliopiston omat tavoitteet ohjaukselle.
Yliopiston lakitekstissä myös kerrotaan, että tutkimuksessa taiteellisessa toiminnassa ja koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita noudattaen. Korkea taso opetuksessa on tärkeää ja toivottavaa että taso pysyy. Eettiset periaatteet ovat toivottavasti myös jatkuvasti esillä ja kokoajan varmasti niitä kehitetään. Ohjaus liittyy myös eettisiin periaatteisiin. Voidaan miettiä onko oikein vai väärin ettei ohjaus täysin toteudu tai jos se toteutuu onko sitä välttämättä tarpeeksi ja kaikkien nähtävillä.
2.2 Käsitteet
Käsitteenä ohjaukselle voidaan antaa monta erilaista merkitystä. Neuvonta ja tuutorointi ovat liitettävissä ohjaukseen mutta niitä käytetään hieman eri
10 merkityksissä. Neuvonnassa annetaan informaatiota, kun taas ohjauksessa on kyse dialogista. Ohjaaja ja opiskelija ohjauskeskustelussa toimivat dialogissa, mutta päätöksestä on vastuussa opiskelija itse. Tärkeää on, että opiskelija ja opettaja ovat yhdessä ratkaisemassa asioita, ja voivat oppia toistensa kokemuksista sekä voivat myös reflektoida kokemuksia. ( Nummenmaa, Korhonen & Eerola (toim.) 2005, 21.) Kollegiaalisuus on myöhäismodernin yhteiskunnassa korostunut jossa on kyseessä yhteisöllisyys ja jaettu asiantuntijuus. Tämä tarkoittaa sitä, että ongelmat pyritään ratkaisemaan yhdessä. ( Jansen & Wildermeersch 1998.)
2.2.1 Mentorointi
Mentoroinnissa olennaista on roolimallina toimiminen, ammatillisen kehittymisen ja uran selkiyttäminen sekä psykologisen tuen antaminen. Opiskelijoilta oltiin kysytty Turussa tehtävässä Pro gradussa, käyvätkö he juttelemassa jonkun opettajan kanssa.
Haluttiin saada selville, onko muodostunut mentorointisuhteita jonkun vanhemman ja kokeneemman opettajan kanssa. Vain 18 % oli käynyt juttelemassa säännöllisesti opintoihin liittyvissä asioissa. Tämän voi selittää se, että mentorointia syntyisi vasta sitten kun lopputyön tekeminen on ajankohtainen, koska siinä tarvitaan erityisesti apua monesti. Voi myös olla, että opiskelijat ovat arkoja menemään puhumaan asioistaan.
Laitokset eivät ehkä rohkaise opiskelijoita vastaanotolla käymiseen, eivätkä ole mukana luomassa kannustamassa luomaan mentorointisuhteita tai omaopettajatoimintaa. ( Mäkinen & Olkinuora (toim.) 1999. 110-111.)
Mentorointia käytetään myös erilaisissa yhteyksissä. (Opetushallitus 2016). Mentorin tehtävänä on myös olla kannustava sekä innostaa henkilöitä uuteen prosessiin. He eivät anna ohjeita miten tulee toimia vaan he ovat kuuntelijoita ja eivät arvostele henkilöä jota he ovat auttamassa. Mentorointisuhteelle on ominaista myös molemminpuolinen luottamus, jotta onnistunut mentorointi voi tapahtua. (Opetushallitus 2016.)
Mentorointia on tapahtunut monien vuosien ajan. Mentorointi-sanaa on käytetty siis jo pitkän aikaa ja se on tapa jonka avulla on tapahtunut kehitystä. Tietoa on voitu siirtää mentorilta oppipojalle ja niin sukupolvelta toiselle. Esimerkiksi maanviljelijän ammatti on opetettu mentorilta oppipojalle ja sitä kautta maanviljelijät ovat saaneet opetella työnsä omassa kotonaan ja omalla tilallaan. (Kupias & Salo 2014.)
11 Kun työ uudistui ja oppipoika-malli alkoi vähentyä, niin koulunkäynti yleistyi.
Ajateltiin että pitää kehittyä riittävän monipuolisesti ja laajasti, joten tietoa tuli lukea kirjoista ja oppilaitoksissa. Ammatit olivat enemmän tieto-orientoituneita joten tämäkin vaikutti asenteisiin ja myös uusia ammatteja syntyi enemmän. Tietoammatit olivat paljon teoriaa ja sitä pystyi opettamaan kouluissa ja opastamaan suuria määriä ihmisiä helpommin juuri oppilaitoksissa. Historian tarinoissa mentorointi nähtiin mytologiasta tulleena terminä. (Kupias & Salo 2014.)
On olemassa taru jossa Odysseus on pyytänyt ystäväänsä mentoria kasvattamaan ja opastamaan poikaansa Telemakhosta. Tässä vanhassa tarussa on tiivistyneesti näytetty ihmisten periaate että ihminen oppii taitoja ja arvoja sekä tapoja sellaiselta henkilöltä juuri jota itse arvostaa. (Kupias & Salo 2014; Juusela ym.2000.)
Nykyaikana mentorointi muistetaan Japanista käsin, joka tarkoittaa sitä, että kokemus ja ikä on arvokasta. Amerikka löysi myös nopeasti hyötyjä mentoroinnista ja alkoi hyödyntää sitä oppimisen erilaissa ympäristöissä. Eurooppaan taas mentorointi on tullut 1970-luvulta lähtien ja mentoirointi on myös laajentunut käsitteenä tarkoittamaan monia erilaisia asioita. Nykyaikana Euroopassa ajatellaan mentoiroinnin olevan monimuotoinen ja se myös tukee yksilön kehitystä.(Kupias &
Salo 2014; Clutterbuch & Ragins 2002; Megginson 2000).
Yleensä yhdessä ja samassa mentorointiprosessissa on erilaisia vaiheita. Mentorointi voi alkaa perehdytyspainotteisena, mutta prosessin kuluessa ja luottamuksen lisääntyessä se voi muuttua henkilökohtaisemmaksi oman ammatillisen kasvun tukemiseksi. Riippuen mentoroinnin painotuksesta ja tavoitteista mentorointi voi olla perehdytysmentorointia, ongelmanratkaisumentorointia, ammatillisen kasvun mentorointia, työhyvinvointimentorointia,uramentorointia, sekä hiljaisen tiedon mentorointia.
12 2.2.2 Vertaistuutorointi
Opiskelijatuutorointi tarkoittaa opintojen alkuun ajoittuva ohjausta, jota antaa vanhempi opiskelija ja joka opiskelee samaa alaa kuin ohjausta saava opiskelija.
Ohjattava ja ohjaaja on vertaistuutoroinnissa melkein samassa asemassa. Helsingissä vertaistuutorointia on tehty jo 1960-luvulta lähtien aluksi ainejärjestöissä. Tällä hetkellä vertaistuutoroinnista on tullut erittäin merkittävä ja se on osa yliopiston ohjausjärjestelmää. (Mikkonen, 2003, 69.)
Opiskelijatuutori-toimintaa järjestetään Helsingin yliopistossa uusille opiskelijoille orientoivana opintojaksona josta saa opintopisteen. Opiskelijatuutoritoiminta on humanistisessa tiedekunnassa tärkeä osa orientoivaa jaksoa. Monille opiskelijoille se on jopa ensimmäinen kontakti yliopistoon ja tuutorin tehtävänä on näyttää miten yliopistossa toimitaan omalla tieteenalalla. (Mikkonen, 2003, 69.)
Vertaistuutorointi, joka on epävirallista osoittautui olevan merkittävää. 47 % opiskelijoista kokee keskustelut vertaisensa kanssa rohkaisevina. Ohjaus on siis ollut psykososiaalista ohjausta, kuten motivointia ja rohkaisemista. Vain erittäin pieni osa 3 % ei saa apua kun sitä haluaisi. Epävirallinen tuutorointi on kaikista eniten merkittävä, mikä tutkimuksesta ilmenee. Toiseksi merkittäväksi tueksi tutkimuksesta nousee opettajilta saatu tuki. Tutkimuksesta ilmenee että jopa 74 % juttelee opiskeluun liittyvistä asioista viikoittain opiskelijoiden kanssa, kerran kuukaudessa juttelee 20 % ja erittäin harvoin neljä prosenttia. (Mäkinen & Olkinuora (toim.)1999;Ahonen.)
Vertaistukea voidaan pitää hyvin pidettynä menetelmänä erityisesti ryhmämuotoisissa ohjelmissa. Jotta vertaistuki voi kukoistaa ja tuottaa ryhmälle suurinta mahdollista hyötyä, niin silloin tulee olla oikeanlaiset raamit, jotta sillä voi päästä hyviin tuloksiin.
Voi olla vaikeaa saada sopivia raameja ja toimintamuotoja suunnittelijoilla ja ohjaushenkilöillä, jotka suunnittelevat vertaistukea ryhmään. Vertaistuki on myös erittäin laaja käsitteenä ja sillä voidaan tarkoittaa eri asioita riippuen mistä näkökulmasta asiaa halutaan katsoa. Voidaan katsoa että vertaistuki on sellaista missä voidaan tuntea kuuluvansa ryhmään, voidaan saada kannustusta vaikeissa tilanteissa sekä uusien ideoiden saamista että ammatillisen osaamisen jakamista toisille ja apua
13 vaikeisiin tilanteisiin. Vertaistuki voi myös olla palautteen saamista omasta toiminnasta ja sitä kautta myös olla motivaationa parempaan, silloin kun on vaikeampaa. (Fink 2011, toim. Jääskelä & Nissilä 2011, 83-84.)
Jos mietitään vertaistukea yleisellä tasolla niin se voidaan ymmärtää ryhmän osallistujien keskinäisenä avun antamisena jonka tuloksena on osallistujien henkilökohtainen kehittyminen ja ne kokemukset jotka tukevat henkilökohtaista kehittymistä. (Fink 2011, toim. Jääskelä & Nissilä 2011, 83-84.) Toppingin (1996,322) mukaan vertaistuutorointi on sellaista toimintaa, jossa kykynevämmät opiskeliijat tarjoavat apua vähemmän tietäville opiskelijoille yliopistolla erilaisissa opiskeluympäristöissä esimerkiksi parityönä. (Topping 1996, 322). Vanhalan (1997,7.) mukaan vertaistuutorointi on sellaista ohjausta, jossa tavoite on auttaa opiskelijaa integroitumaan opiskelijayhteisöön eli auttaa opiskelijaa sopeutumaan ja pyrkiä saamaan opiskelija osaksi opiskelijaryhmää. (Vanhala 1997, 7).
Vertaistuki lähtee siitä ajatuksesta, että ihmisillä on luontaista ja oma tarve yhteenkuuluvuuteen ja he haluavat olla sosiaalisissa suhteissa. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää että jokainen ihminen voi saada sosiaalisia suhteita ja sitä kautta myös jaksaa opiskella. Ne opiskelijat, jotka elävät samanlaista vaihetta elämässään voivat olla toistensa tukena ja turvana opiskelun aikana ja myös saada motivaatiota toisilta esimerkiksi erilaisiin opiskelutehtäviin ja muutenkin opintoihin. (Mykkänen- Hänninen & Kääriäinen 2009, 10 – 11, 34.) Lindbergin ( 1997, 15.) mukan tuutorointi voidaan nähdä tuutorin tehtävinä, jotka sisältävät esimerkiksi tukemisen oppimisessa, järjestelyn auttmisessa sekä ohjaajana tieteellisen tekstin tuottamisessa, ja erilaisten ryhmäprosessin tukemisessa. ( Lindberg 1997,15).
2.3 Ohjauspalvelut yliopistossa
Ohjauksella tarkoitetaan monta asiaa, se voi olla neuvontaa tai tuutorointia, myös rinnakkaisina. Ohjausta ja neuvontaa tarjoaa esimerkiksi amanuenssit, opiskelija ja opettajatuutorit, opintosihteerit, työelämäohjaajat ja opintopsykologit. (Erikkson &
Mikkonen (toim.) 2003, 36.)
14 Ohjauksen osa-alueita ovat urasuunnittelu, opintojen suunnittelu, henkilökohtaisen kasvun ohjaus sekä ammatillisen kasvun ohjaus. Jos ohjausta käsittelee menetelmänä, niin se olisi silloin vuoropuhelua ja yhteisten vastausten hakemista, riippumatta siitä kuka ohjausta antaa ja missä asiassa ohjausta annetaan. Ohjausta voi siis ajatella joko osa-alueen kautta, tai menetelmän kautta.
Itä-Suomen yliopiston ohjauspalvelut rakentuvat tuutoritoiminnasta, opintopsykologista, opintojen suunnittelusta ja hopsin tekemisestä, uraohjauksesta ja neuvonnasta, opiskelutaitojen ohjauksesta sekä ohjauksellisista vertaisryhmistä. Itä- Suomen yliopiston nettisivu KAMU tarjoaa ohjeet näiden ohjauspalveluiden löytämiseen ja tiedon hankintaan. (Itä-Suomen yliopiston nettisivut)
2.3.1 Itä-Suomen yliopiston ohjaussuunnitelma
Itä-Suomen yliopiston opetuksen koordinaatioryhmän tekemä Perustutkinto- opiskelijoiden ohjauksen toimenpideohjelma 2010-2013 virallisessa asiakirjassa kerrotaan ohjauksen kehittämisestä ja toimenpiteistä. Itä-Suomen yliopistossa on kuusi keskeistä ohjauksen lähtökohtaa ja niiden edistämistä tukevat toimenpiteet, joita on yhteensä kuusi kappaletta.
Ensimmäisessä lähtökohdassa ohjaus on jaettua asiantuntijuutta ja koko yliopiston yhteistä tehtävää. Tämän mukaan yliopiston kaikki toimijat ovat velvollisia tukemaan opiskelijaa ja opiskelijan asiantuntijuuden kehittämistä sekä opintojen etenemistä.
Lähtökohtana voidaan puhua kokonaisvaltaisesta ohjausmallista, joka perustuu Watts
& Van Esbroecki malliin, kokonaisvaltainen opiskelijakeskeinen ohjausmalli. Mallin mukaan kaikki opiskelijat saavat ohjausta kaikilta opettajilta, sillä he ovat kaikista lähimpänä opiskelijaa. Lisäksi ohjausta antavat ohjauksen tukipalvelut, kuten tiedekuntien henkilöstö, hallintopalvelukeskukset, opintopalvelut sekä palvelulaitokset ja erillislaitokset. Yhteistyötä tehdään myös YTHS:n, ylioppilaskunnan sekä seurakunnan kanssa. (Itä-Suomen yliopisto toimenpideohjelma 2010-2013.)
15 KUVIO 1. Holistinen opiskelijakeskeinen ohjausmalli (Watss & van Esbroeck 1998;ks. myös Lairio & Puukari 1999.)
Toimenpideohjelman mukaan jokainen opiskelija saa itselleen apua henkilökohtaisen oppimissuunnitelmansa kanssa (HOPS). HOPS:iin merkitään opiskeltavat kurssit ja aikataulut. HOPs ohjaajaksi valitaan nimetty vastuuopettaja tai muu ohjaaja, joka tukee ja seuraa ryhmään kuuluvien hps-työskentelyä , opinto-ja urasunnitteluprosessien näkökumasta. Hops opettajalla on myös aktiivinen rooli, sillä hän seuraa opintojen etenemistä ja ohjaa jos on tarvetta erityisohjaukseen. (Itä-suomen yliopisto toimenpideohjelma 2010-2013.)
Ohjauksen toimenpideohjelman toisen lähtökohdan mukaan ohjaus perustuu UEF:n strategiaa tukevaan ohjaussuunnitelmaan, sekä tiedekuntien omiin suunnitelmiin.
Ohjaussuunnitelma on varmistus siitä, että ohjaus on toimivaa ja jatkuu koko
16 opiskelun ajan ilman katkoksia. Yhteisessä toimintasuunnitelmassa kuvataan ohjauksen kokonaisjärjestelmä, joka sisältää ohjaus-,neuvonta-ja tiedotuspalvelut opiskelijoille.
Tiedekuntien omissa suunnitelmissa on konkreettisset ohjeet missä ja keneltä ohjausta saa opintojen eri vaiheissa. Lähtökohdassa kolme ohjaus on kokonaisvaltaista, joka siis tarkoittaa sitä että ohjaus ottaa huomioon opiskelijan tarpeet ja huomioidaan kokonaisvaltaisesti opiskelijan opintopolku koko opiskelun ajan, opiskelijarekrytoinnista työllistymisen seurantaan.
Uraohjaukseen kuuluu urasuunnittelu, harjoittelu ja työnhaku ja työllistyminen. Myös tuetaan persoonallista kasvua, kuten arjenhallintataitoja, psyykkistä ja fyysistä tervettä sekä sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia. (Itä-Suomen yliopisto toimenpideohjelma 2010-2013.)
Lähtökohta neljän mukaan ohjaus on aitoa kohtaamista ja opiskelijoista välittämistä.
Ohjauksessa pyritään parantamaan opiskelijan itsenäistä päätöksentekoa ja pyritään kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä parantamaan opiskelija selviytymistä arjen asioissa sekä vaikuttamaan myös hyvinvointiin, opiskelumotivaatioon sekä sitoutumiseen opintoihin. Ohjauksessa myös tapahtuu kannustusta omien kokemusten jakamiseen, aktiiviseen vuorovaikutukseen opettajien ja ohjaajien kanssa sekä muiden opiskelijoiden kanssa.
Ohjaajat noudattavat eettistä periaatetta ja kantavat vastuun omasta työtehtävästään.
Myös opiskelijoilla on mahdollisuus tulla mukaan opintojen ohjauksen suunnitteluun ja toteutukseen. Viidennen lähtökohdan mukaan ohjaus on opiskelun esteitä ennaltaehkäisevää toimintaa. Opiskelijaa autetaan rakentamaan esteetön opiskelupolku. Kaikilla opiskelijoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskeluun.
Esteettömyyden takaaminen edellyttää henkilökunnalta ymmärrystä näistä esteistä.
Henkilökunnalta vaaditaan moniammatillista yhteistyötä ja jatkuvaa ohjauksen henkilöstökoulutusta. (Itä-Suomen yliopisto toimenpideohjelma 2010-2013.)
Kuudennen lähtökohdan mukaan ohjauksen kehittäminen on osa koulutusprosessin laadun varmistamista. Opiskelijat ja opettajat yhteistyössä tekevät ohjauksen
17 tavoitteiden ja sisällön suunnittelua. Laadukas ohjaus ja ohjauksen palvelut jotka toimivat moitteettomasti ovat edistämässä opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia ja tukevat siirtymistä työmarkkinoille sekä kannustavat elinikäiseen oppimiseen. (Itä- Suomen yliopisto toimenpideohjelma 2010-2013.)
2.3.2 Haasteet ohjaukselle
Tällä hetkellä yliopistolla ei ole tarpeeksi näkyviä ohjausrakenteita. Ohjausta tarjoavat eri tahot, kuten esimerkiksi opintoasianpäälliköt, amanuenssit ,opiskelija-ja opettajatuutorit, opintoneuvojat, KV-yksikkö, ura-ja rekrytointipalvelut tai YTHS.
Myös verkosta löytyy ohjausta sekä erilaisista oppaista. Ongelmana on se, että ei ole päätetty selkeitä tehtäviä mitä kukin ohjaustaho hoitaa ja kuka ottaa vastuuta mistäkin.
Ohjauksen tarve on suuri , ja opiskelijat eivät aina tiedä keneltä pyytää apua ongelmiinsa tai kysymyksiinsä. Tenhulan ja Pudaksen (1994) mukaan ohjausta voidaan parantaa opiskelijoiden näkökulmasta niin että sitä selkiytetään ja sen saatavuudesta tiedotetaan.
18
3 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET
Aikaisempia tutkimuksia ohjauksesta yliopistossa on tehty jonkun verran. Tässä osiossa käydään niitä läpi. Tutkimusten tuloksia tarkastellaan tiiviisti, jotta vain tämän tutkimuksen kannalta olennaiset asiat tulevat esille. Aikaisemmat tutkimukset pohjustavat tätä tutkimusta.
Pro-gradu tutkimus Turussa selvitti, millä tavoin Turun yliopiston opiskelijat orientoituvat opiskeluihinsa, ja millaisia kokemuksia heillä on saamastaan ohjauksesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin opiskelijoiden kulttuuripääoma voisi selittää edellisiä kysymyksiä. Tutkimuksessa käytettävä lomake jaettiin opiskelijoille, jotka opiskelivat kulttuurihistoriaa, yleistä historiaa, Suomen historiaa, sosiaalipolitiikkaa sekä aikuiskasvatustiedettä. Tuloksista ilmenee, että opiskelijat tarvitsivat ohjausta erilaisten kirjallisten töiden tekemiseen (45%). He toivoivat ohjausta myös kurssien suorittamismenetelmiin sekä sivuaineiden valintaan (16%). (Mäkinen & Olkinuora 1999,106.)
Erittäin huomioitavaa on tulos, että 19% halusi ohjausta yleisellä tasolla ja useampaan eri tilanteeseen painottamatta mitään erityistä. Ohjaustarpeita on erilaisia. Ne voivat olla oppimissisältöjen tuutorointia tai opiskeluteknistä tuutorointia kuten roolimallina olemista, ammatillisen kehittymisen ohjaamista tai psykososiaalista tukemista. Useat opiskelijat 36% kaipaavat ohjauksesta tukea kritiikin tai palautteen antamisen muodossa. Tällaista tukea voi saada esimerkiksi vertaistuutorilta, opiskelijatoverilta tai joltain opettajalta. Hyvin harva haluaa psykososiaalista ohjausta. Viitalan mukaan (1994, 14,17.) sosiaalisella ja emotionaalisella tuella voidaan edesauttaa selviytymistä
19 ja oman elämän hallintaa ja välttää siten stressaavia elämäntilanteita jotka aiheuttavat stressiä. (Mäkinen & Olkinuora 1999,107-109)
Tutkimuksessa yllättävää on se, että 14 % opiskelijoista kokee ohjaustilanteet rohkaisevina ja kannustavina, vaikka tällaiset ohjaustilanteet ovatkin osa psykososiaalista tukea. Joka neljäs 25% oli saanut tiedollista tukea eli oppisisällöllistä ohjausta ja joka viides 19% käytännön asioihin liittyvää ohjausta, mikä taas tarkoittaa opiskeluteknistä ohjausta. Opiskelijat toivoivat juuri oppisisällöllistä ohjausta ja opiskeluteknistä ohjausta. (Mäkinen & Olkinuora 1999, 110.)
Joensuun yliopistossa on vuosina 2004-2009 tehty tutkimusta ohjauksesta ja luotu ohjauksen kehittämiseen W5W-kehittämishanke (walmiiksi wiidessä wuodessa).
Tässä tutkimuksessa ohjauksen laatua selvitettiin siten, että yliopiston opiskelijoiden sekä yliopiston henkilökunnan kokemuksia selvitettiin. Tutkimusmenetelmänä oli kysely, jonka vastaukset ovat luettavissa teoksessa ”Opiskelijan äänellä ohjauksesta”.
Kyselyssä kysyttiin moni asioita, kuten opiskelumotivaatiota, keskeyttämis-tai lopettamisharkintoja, millaisia ohjaustarpeita heillä on, millaista ohjausta yliopisto- opintojen aikana he ovat saaneet, sekä heidän näkemyksiä miten ohjausta yliopistossa voitaisiin kehittää. Tässä kyseisessä tutkimuksessa tutkittiin kaikkien tiedekuntien opiskelijoita. (Penttinen 2009.)
Sammalkangas (2015) on tutkinut pro-gradussaan Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun syksyllä 2014 aloittaneiden pienryhmää, ja sen saamaa ohjausta opintojen alkuvaiheessa. Hänen tutkimuksessaan kartoitettiin sitä, millaista ohjausta opiskelijat saavat. Tutkimuksessa ilmenee pienryhmäohjaus, omaopettajatoiminta, sekä erilaiset infoluennot jotka ovat tarjolla kaikille aloitteleville opiskelijoille. Lisäksi on mahdollisuus saada erityisohjausta, josta opiskelija ottaa selvää itsenäisesti. Myös opintopsykologi ja uraohjauspalvelut, jotka on tarkoitettu opiskelijoiden lisätueksi, tulevat esiin tutkimuksessa. Tutkimuksesta käy ilmi se ongelma, että opiskelijat eivät itse hakeudu ohjauksen pariin, tai osaa hyödyntää ohjauspalveluita. Tutkimuksesta ilmenee, että ohjausta saa laitokselta, tiedekunnista, opettajilta ja opiskelijoilta, ja tämän voi huomata myös Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteenvedossa. (Sammalkangas 2015,55- 56.)
20 Tutkimuksen toisessa osassa haluttiin selvittää kokemuksia ohjauksesta Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Yleisen merkitysverkoston mukaan opiskelijoiden alkuvaiheen ohjaus todettiin olevan tyydyttävää. Opintojen alkuvaiheen ohjaus oli tiivistä ja sitä oli aluksi paljon, mikä auttoi ja helpotti opintojen etenemistä. Ohjaus koettiin hyödyllisenä, monipuolisena ja laajana. Jotkut kokivat ohjauksen sisällön toistona ja joskus tuntui, että asiaa oli aivan liikaa samalla kerralla. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa ohjausta opintojen suunnittelussa , eli HOPS:in tekemisessä (henkilökohtainen opintosuunnitelma) , kurssien ja sivuaineiden valinnassa ja opintojen rakenteen hahmottamisessa. Opiskelijat saivat mielestään tarpeeksi ohjausta erityisesti opintoihin liittyvissä asioissa. (Sammalkangas 2015, 56.)
21
4 SUUNNITELLUN SATTUMAN TEORIA
Suunnitellun sattuman teoria (Happenstance learning theory HTL) on teoria jonka tarkoituksena on ymmärtää tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten kohtaloon. Sattuman teoria on yritys selittää miten ja miksi yksilöt seuraavat erilaisia polkujaan läpi elämän.
Teoria kuvaa sitä, miten ohjaaja voi ohjata asiakasta ohjausprosessissa. Tämä teoria pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin. Sattuman teoriassa ajatellaan että ihmisen käyttäytyminen perustuu moniin oppimisen kokemuksiin jotka ovat joko suunniteltuja tai ei-suunniteltuja tilanteita joihin ihminen elämässään joutuu. (Krumboltz 2009, 137- 135.) Teoriassa korostetaan sattuman roolia uranvalinnassa. Teoriassa sattuma ei ole epäonnea tai onnea jostain, vaan se nähdään mahdollisuutena. Hyvä ohjaaja pystyy ohjaamaan ohjattavaa tutkivaan asenteeseen, ja näin autaa ohjattavan kasvua ja kehittymistä. (Mitchell ym. 1999.115-125.)
Krumboltzin & Babineauxin (2013) ovat kirjoittaneet siitä, miten epäonnistuminen on hyvä asia, ja miten sitä kautta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää aivan uusia mahdollisuuksia. Tämän avulla ihmisen pitäisi aina toimia tavalla, joka voisi tuoda lisää mahdollisuuksia. Olemalla utelias, voi laittaa itsensä hyvään asemaan oppia uutta ja kasvamaan ihmisenä, sekä olemalla avoin ennalta arvaamattomima mahdollisuuksia ja kokemuksia kohtaan. ( Krumboltz & Babineaux (2013, 32.) Se, miten ihmiset tekevät uravalintojan ja etsivät töitä, riippuu siitä, miten ihminen ajattelee omasta itsestään ja maailmasta ympärillään. Jos nämä ajaukset ovat rakentavia ja oikeita, ne voivat auttaa ihmistä saavuttamaan uratavoitteensa paremmin. (Krumboltz 1994, 424.)
22 Krumboltzin tuo youtube-haastattelussaan esille sen, miten suunnittelemattomat sattumat ovat luomassa ihmisen uratarinoita. Monet ihmiset ovat saaneet esimerkiksi työpaikan sattuman kautta. Hyödyntämällä suunnitellun sattuman teoriaa, voivat ihmiset miettiä sitä, miten voidaan omassa elämässä hyödyntää suunnitellun sattuman teorioita. (Krumboltz 2003 youtube-haastattelu.) Virheiden tekemistä ei pitäisi pelätä, vaan oppia jatkuvasti uutta. Jos ihminen ei opi uutta, hän ei kehity tulevaisuudessan, eikä saavuta asioita, joita hän olisi voinut saavuttaa. Krumboltz kannustaa jatkuvaan oppimiseen. (Krumboltz 2003 youtube-haastattelu.) Krumboltz kannustaa ihmisiä kokeilemaan erilaisia töitä ja olla sitoutumatta vain yhteen työpaikkaan, sillä ihmisillä voi olla monia sopivia töitä. Ei ole tärkeää se, että ihminen valitsee yhden ammatin, vaan että ihmisellä voi olla monia uria ja monia työpaikkoja, ja on tärkeää pysyä avoimena mahdollisuuksille. (Krumboltz 2003, youtube-haastattelu).
Jo nuorena lapsi oppii erilaisia tietoja ammateista vanhempien työn kautta, television kautta, sekä toisten ympärillä olevien ihmisten kautta, ja tulevat näin tietoisiksi erilaisista vaihtoehdoista. (Sharf 2010,1). Oppimisen tuloksena ovat taidot, kiinnostuksen kohteet, tieto, uskomukset, mielekkyydet, herkkyys, tunteet sekä tulevaisuuden askeleet. Tilanteet, jotka yksilöt löytävät, ovat pääosin tekijöitä mihin heillä ei ole omaa kontrollia eikä oikeastaan mitään funktiota jota yksilö olisi itselleen haalinut. Yksilöt voivat toimia siten että antavaa tapahtumien ja kohtalon tapahtua itsestään ja ajatella ettäivät he itse voi vaikuttaa siihen. Toinen yksilö taas voi ymmärtää tapahtumien merkityksen ja tapahtumien voidaan ajatella olevan potentiaalisia mahdollisuuksia jotka yksilö voi tunnistaa ja sitten käyttäytyä sen perusteella. (Krumboltz 2009, 137-135.)
Onnismaan (2007) mukaan suunnistautuminen on oman paikan löytämistä, niin että voidaan tehdä asioita eri tavoin, ja siten päästä erilaiseen lopputulemaan ja siten päästä pois hankalasta tilanteesta. Ohjattava ja ohjaaja voivat jakaa ohjaustilanteessa tulevaisuuuden mahdollisuuksia ja nykyisyyden mahdollisuuksia. Ohjaaja voi kysyä ohjattavalta kysymyksiä kuten: ” Missä mahdollisuuteni ovat ?” , ”missä paikkani on?”
ja ”Missä ovat rajani?”. (Onnismaa 2007, 47-48.)
23 Ihmisen käyttäytyminen on opittua. Jotta ymmärrettäisiin, miten ihminen käyttäytyy, on tarkasteltava erilaisia oppimisen ympäristöjä. Ensimmäisenä Krumboltz mainitsee geneettiset vaikutukset. Genetiikka määrää meidän elämästämme paljon, Tutkimuksissa on saatu selville erilaisia tuloksia siitä, miten genetiikka määrää esimerkiksi ammatinvalintaa. Parkin, Lubinskin ja Benhow’n (2008) tutkimuksissa on saatu selville miten 13-vuotiaana saatu hyvä matemaattinen kyky on yhteydessä teknisiin ja tieteellisiin saavutuksiin aikuisuudessa. Kaikki ei ole kuitenkaan täysin yhteydessä genetiikan kautta, ja sitä ei vielä tiedetä, kuinka paljon opettamisella on vaikutusta tähän tutkimustulokseen. On siis hyvä tarkastella muita ympäristön tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen oppimiseen. (Krumboltz 2009, 137.)
Ensimmäisenä tärkeänä teorian väitteenä pidetään sitä, että opinto-ohjaajan määränpää on auttaa asiakasta tekemään muutoksia, joiden avulla voidaan saavuttaa mieleinen ura ja yksilöllinen elämä, eli ei keskitytä pelkästään tekemään yksittäistä uravalintaa.
Tässä väittämässä keskitytään uraan ja elämään laajemmin. Tässä päämäärässä myös jokaisella sanalla on merkityksensä.Teoria rakentuu sanoista, jotka kuvaaavat teoriaa.
Asiakkaalla ei tarkoiteta pelkästään yksilöllistä ihmistä, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös ryhmää ihmisiä, jopa koko luokkaryhmää tai jonkin maan asukaslukumäärää.
Sana oppia tekee tässä teoriassa selväksi sen, että molemmat sekä opinto-ohjaaja että asiakkaat ovat sitoutuneita koulutukselliseen prosesssiin. Ohjaajat ovat opettajia.
Ohjauksen tavoite ei ole vain saada lisätietoa tai tunteiden ilmaisua, vaan teoilla kuten etsimällä, haastattelemalla, tutkimalla, etsimällä mielenkiinnon kohtia, liittymällä kerhoihin, vapaaehtoistyöllä tai osa-aikatyöllä voidaan saada lisää tarpeellista tietoa. ( Krumboltz 2009,141.)
Sanalla mieleinen tarkoitetaan tässä teoriassa eri asioita eri ihmisille, joten ei voida sanoa vain yhtä tiettyä mieleistä asiaa jokaiselle. Esimerkiksi joku viihtyy vaikka tennistä tai golfia pelatessa, ja toinen taas pitää postikorttien keräilystä. Jokainen ihminen voi tehdä oman valintansa siitä, mikä on itselleen mieleistä. Pitää myös ottaa huomioon, että se mikä on nyt miellyttävää uralla, ei ehkä ole sitä enää myöhemmin vuosien päästä, sillä ihminen muuttuu. Asiakas voi olla tyytyväinen tällä hetkellä työpaikkaansa mutta myöhemmin elämässä asiat voivat muuttua ja henkilö voi alkaa miettimään uutta valintaa. (Krumboltz 2009, 141.)
24 Ura ja henkilökohtainen elämä ovat myös kytköksissä toisiinsa. Työ voi olla tyydyttävää mutta se vie paljon aikaa pois perheeltä. Vaimo saattaa saada hienon työtarjouksen toisesta kaupungista, mutta mies ei halua muuttaa tämän mukana.
Taitava ohjaaja pystyy ohjaamaan ja ratkaisemaan kiistoja myös parisuhdeohjaajan roolissa. Ohjaajan on hyvä auttaa ihmisiä käsittelemään erilaisia elämän siirtymäkohtia , ei pelkästään koulusta työelämään siirtymää. Erilaisia siirtymäkohtia on sinkkuudesta naimisiin, pariskunnasta vanhemmiksi, työelämästä eläkkeelle ja elämästä kuolemaan. (Krumboltz 2009,141.)
Teorian toisessa väitteessä on kyse ura-arvioista. Ura-arviot on tarkoitettu stimuloimaan oppimista, eikä yhteensovittamaan henkilökohtaisia piirteitä työpaikan piirteiden kanssa. Arvion tekeminen ammatin kiinnostusten kohteesta on tapa, jolla nykyinen kiinnostuksen kohde voidaan sovittaa moniin erilaisiin työpaikkoihin.
Faktana on se, että asiakkaan ei tarvitse sitoutua vain yhteen työpaikkaan sillä kiinnostuksen kohteet vaihtuvat ajan myötä, ja tämä voi auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin omaa tulevaisuuttaan ja ammatteja itselleen. Instrumenttina voidaan käyttää
”strong interest inventory” eli vahvaa kiinnostusten listaa. Vahvalla kiinnostusten listalla voidaan nähdä nykyiset kiinnostuksen kohteet. (Krumboltz 2009, 143.)
Persoonallisuuden arvioinnilla voidaan stimuloida keskustelusta vaihtoehtoisia olosuhteita joissa ihmiset viihtyvät. Sen avulla voidaan myös auttaa asiakasta keskittymään niihin muutoksiin joita he haluavat tehdä. Instrumenttina ohjaaja voi käyttää Meyers-Briggs tyyppi-indikattoria (MBTI). Indikaattorin avulla voidaan hyväksyä ihmisten erilaisia persoonallisuuden tyyppejä. Esimerkkeinä introvertti saattaa haluta opetella olemaan ekstrovertti tietyissä tilanteissa, huolimatta siitä, että uusi tapa olla avoimempi saattaa vaikuttaa aluksi hankalalta. (Krumboltz 2009, 143- 144.)
Ammattien uskomuksen arvioinnilla voidaan etsiä ja löytää olettamuksia ja uskomuksia jotka ovat aiheuttaneet vaikeuksia toisille. Ohjaaja voi käyttää tätä arviointia aloittamalla keskustelun ja sitä kautta alkaa keskustella asiakkaan kanssa siitä, millä tavalla tietty uskomus aiheuttaa vaikeuksia. Ohjaaja voi myös konfrontoida asiakasta, mikäli huomaa että jokin uskomus aiheuttaa tällä vaikeuksia. (Krumboltz 2009, 144.)
25 Teorian kolmannen olettamuksen mukaan asiakkaat oppivat osallistumaan tutkivaan tekoon tavalla joka synnyttää hyödyllisiä suunnittelemattomia tapahtumia.
Suunnittelemattomat tapahtumat ovat normaaleja ja välttämättömiä jokaisen ammatin komponentteja. Jokainen teko vaatii riskien ottamista. Jokaisen henkilön tulee arvioida potentiaaliset hyödyt ja potentiaaliset maksut. Osa riskeistä ei ole tarpeellisia mutta toisaalta virheet ovat välttämättömiä ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia oppia uutta.
Seuraavat asiat voivat olla esimerkkejä monimutkaisista teoista: uuden harrastuksen aloittaminen, hakeminen harjoittelupaikkaan, osallistuminen kouluprojektiin, uusien ihmisten tapaaminen, sekä johdon ottaminen luokan omassa projektissa. (Krumboltz 2009, 144.)
Suunnittelemattomia tapahtumia voidaan kontrolloida erilaisin tavoin. Ennen kuin suunnittelematon tapahtuma tapahtuu, asiakkaan tulee itse olla asemassa jossa hän voi itse kokea tapahtuman. Tapahtuman aikana asiakas itse mahdollisesti aistii ja tunnistaa mahdollisia mahdollisuuksia jotka tästä tapahtumasta voidaan löytää. Tapahtuman jälkeen asiakas tekee tekoja jotka voivat voivat autaa häntä hyötymään tästä tapahtumasta. (Krumboltz 2009,144).
Teorian neljännen väittämän mukaan ohjauksen onnistuminen on määritelty sillä, mitä asiakas saavuttaa oikeassa maailmassa ohjaustilanteen ulkopuolella. Tässä väittämässä tarkoitetaan sitä, kuinka oikea oppiminen tapahtuu ohjaustuokioiden ulkopuolella. Ohjaustuokiossa on tärkeää suunnitella oppimisen tekoja, joita asiakas voi itse harjoitella ohjaustuokioiden jälkeen. Jotkut aktiviteetit voidaan sopia todella yksinkertaisiksi ja lyhyiksi. Asiakasta voidaan auttaa tekemään päätöksiä esimerkiksi siten, että hänet ohjataan kysymään omalta äidiltään tarinan siitä, kuinka tämä on saanut nykyisen työpaikkansa.Yksi tehtävä voi olla sellainen jossa asiakasta pyydetään tekemään lista työpaikan hyvistä puolista ja antamaan niille asteikolla arvosanat sen perusteella, kuinka tyydyttävä kyseinen työtehtävä on. Eräs tehtävä voi olla sellainen, jossa asiakasta pyydetään soittamaan mahdolliselle työnantajalle ja pyytämään tapaamista hänen kanssaan. (Krumboltz 2009,145.)
Jokaisen ohjaustuokion päättyessä asiakkaalla tulisi olla kirjoitettuna ylös yksi tärkeä tehtävä, jonka hän sitoutuu suorittamaan ennen seuraavaa ohjauskertaa. Ohjaaja päättää tehtävät yhdessä asiakkaan kanssa, joten myös asiakkaalla on sananvaltaa
26 siihen, millaisia tehtäviä hän tulee suorittamaan. Asiakas saa itse pohtia on juuri hänelle itselleen tärkeää jotta hän voisi olla tyytyväinen elämäänsä.(Krumboltz 2009, 145.) On täkeää, että jokaisen ohjauskerran jälkeen asiakkaalla on tehtävä, jonka hänen täytyy suorittaa tietyissä ajassa. Tämän tehtävän tarkoitus on auttaa asiakasta pääsemään yksi askel eteenpäin omissa uratavoitteissaan. Tehtävät voidaan suorittaa kirjallisesti myös sähköpostin kautta tai ne voivat olla sanallisia tehtäviä, jotka suoritetaan kotona perheenjäsenien kanssa keskustelemalla. ( Krumboltz 2013, 20.)
Sattuman teoria kytkeytyy omaan tutkimukseeni siten, että tämän teorian kautta voidaan huomata miten pienetkin ohjaustilanteet, kuten opettajan neuvo johonkin kurssiin liittyen, voivat edesauttaa opiskelijaa hänen opintopolullaan, ja jopa tuoda esiin uusia ideoita tai kiinnostuksen kohteita tulevaisuutta ajatellen. Erilaiset tapahtumat opiskelijan opintopolulla vaikuttavat siihen, mitä kaikkea tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Erilaisten suunniteltujen sattumien kautta voimme vaikuttaa elämäämme suuntaan. Suunnittelemalla erilaisia tapahtumia ja varautumalla tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa paljon elämäämme ja tulevaan uravalintaan paljon.
27
5 OPISKELIJOIDEN ELÄMISMAAILMAN KUVAILUA
Seuraavaksi on tarkoitus tarkastella opiskelijoiden elämismaailmaa. Suomessa yliopistotutkinto on pitkä, se on suunniteltu viisivuotiseksi maisterin tutkinnoksi useimmilla aloilla. Tämän viiden vuoden aikana ihmisellä on paljon toiveita, joiden hän haluaisi tänä aikana toteutuvan. Opiskelijoiden elämänkulkuun liittyy paljon erilaisia vaiheita. Opiskelijoiden erilaiset elämänvaiheet ovat tietysti kytköksissä siihen, miten opiskelu etenee. Se miten yliopisto on ottanut huomioon erilaiset opiskelijat ja erilaiset koulutusohjelmat liittyvät myös ohjaukseen yliopistossa.
Tarkastelemalla opiskelijan elämismaailmaa voidaan miettiä kuinka voidaan tukea erittäin erilaista joukkoa opiskelijoita. Voidaan myös hahmottaa opiskelijoiden elämänkenttää, kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden elämäää ja sitä kautta ymmärtää paremmin heidän elämäänsä ja tarpeitaan korkeakoulussa. Opiskelijat ovat erittäin homogeeninen joukko, johon mahtuu eri aineita opiskelevia ja erilaisista perheistä ja lähtökohdista tulevia yksilöitä.
Opintojen alussa opiskelijat ovat sidoksissa vielä perheisiinsä kotiympäristössä sekä ystäviinsä kotipaikkakunnalla. Jyväskylässä tehdyn tutkimuksen mukaan (Aittola 1992 , 49,50.)monet kamppailevat itsenäistymisen kanssa, monet ovat arkipäiväisiä asioita kuten asunto, rahankäyttö sekä kodinhoito. Monet opiskelijat puurtavat tiistaista torstaihin ja viikonlopuksi siirtyvät kotipaikkakunnalle. Oman paikan etsiminen on eräs haaste uudelle opiskelijalle uudessa opiskelijoiden ympäristössä.
Opiskelu edellyttää ahkeruutta, ja sinnikkyyttä, ja myös institutionaalinen yliopisto strukturoi elämää. (Aittola 1992, 49.) Opiskelijat mieltävät olevansa erilainen joukko, verrattuna niihin joilla on ammatillinen koulutus, jotka ovat jo palkkatyössä.
28 Palkkatyössä olevilla on jo palkka, ehkä koti ja lapsia ja heidän ei tarvitse miettiä tulevia seminaaritöiden palautuksia. Kuitenkin opiskelijat myöntävät että heillä on vapaampi elämäntilanne, mutta he kuitenkin tuntevat joutuneensa yhteiskunnallisesti
”keskenkasvuisen rooliin”(Aittola, 1992, 49,50.)
Opintojen keskivaihetta kuvaa arki. Kaikki tulee tutuksi ja illuusiot häviävät pikkuhiljaa pois. Aktiivinen ainejärjestökokeilu tulee mukaan ja parisuhteita kokeillaan. Opiskelijat alkavat jo tuottamaan uutta tietoa ja opiskelu on täydessä vauhdissa. Aittola, 1992, 75.) Opintojen loppuvaiheessa opiskelijoiden tavoitteena on saattaa tutkinto loppuun. Opiskelijat alkavat irtautumaan henkisesti yliopistosta.
Opiskelijat alkavat siirtämään kiinnostustaan myös muihin elämän asioihin kuten perheen perustamiseen, muuttamaan toiselle paikkakunnalle, pysyvän asunnon hankkiminen sekä taloudellisten pulmien kartoittaminen. Myös pohditaan syvällisesti tieteellisiä ja maailmankatsomuksellisia asioita, tuodaan niitä ilmi myös väittelyissä, julkisissa esiintymisissä ja kirjallisesti. Tieteellinen ajattelutapa kehittyy ja se heijastuu pro-gradu tutkielman tekemisessä.
Jos tarkastellaan opiskeluprosessin muutoksia Aittolan (1992, 77.) tutkimuksen mukaan ensimmäisestä opintovuodesta viidenteen opintovuoteen niin siinä tapahtuu erilaisia tärkeitä muutoksia ja kehittymistä. Ensimmäisenä vuonna tapahtuu uuden opiskelutavan omaksumista sekä faktakeskeisyyttä ja yliopisto näyttäytyy mielenkiintoisena paikkana. Kolmantena opintovuonna opiskelussa tulee ilmi omat persoonalliset opiskelutavat sekä kriittisyys tiedettä kohtaan kehittyy ja myöskään yliopisto ei enää näyttäydy niin kiehtovana ympäristön kuin se on aiemmin näyttäytynyt.Viimeisenä vuotena opiskelusta on tullut itsenäistä. Opiskelijat alkavat pohtia tieteellisiä näkemyksiä. Viimeisenä vuotena on myös tullut ajankohtaiseksi etsiä palkkatyö.
29
6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
Tutkimuksessani haluan saada selville millainen kokemus opiskelijoilla on ohjauksesta yliopistossa. Toiseksi tutkimuksessani haluan saada selville miten opiskelijat kokevat ohjauksen saatavuuden. Onko ohjausta ylipäänsä saatavilla kahdenkeskiseen keskusteluun jonkin asian askarruttaessa mieltä. Jos ohjausta on saatavilla se on hieno asia ja ongelmia ei välttämättä synny. Jos ajatellaan ohjauksen olevan saatavilla vapaasti ja henkilö pystyy itsenäisesti laatimaan hopsin ja muut kurssivalinnat niin sellainen opiskelija on itseohjautuva ja ei koe tarvitsevansa muuta apua. Kolmanneksi haluan tutkimuksellani selvittää sen, tarvitaanko yliopistossa ohjausta. Minkälainen tarve opiskelijoilla on päästä ohjaukseen, ja onko ylipäätään tarvetta. Yliopiston ydinajatuksena on myös aina ollut itseohjautuva ihminen joka ei ohjausta tarvitsisi kuten Snellman siitä on kirjoittanut.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessäni haluan saada selville miten opiskelijat kuvaavat opintojensa kulkuan ja mitä ohjauksellisia haasteita voisi opintoihin liittyä.
Toisessa tutkimuskysymyksessäni haluan selvittää ohjauksen tarvetta ja saatavuutta.
Kolmannessa tutkimuskysymyksessäni haluan selvittää yliopistollisen ohjauksen erityisiä piirteitä ja niissä ilmeneviä haasteita opiskelijoiden kertoman pohjalta.
On erittäin tärkeää nähdä ero myös siinä että tutkimukseni opiskelijat tulevat erilaisista opiskelupiireistä ja opiskelijakulttuureista. Opiskelijat ovat heterogeeninen joukko jossa on erilaisia ihmisiä. Osa opiskelijoista voivat olla erittäin itsenäisiä ja apua tarvitsemattomia, kun taas osa voi olla sellaisia jotka tarvitsevat apua opintopolullaan.
Etukäteen voi vain arvailla, mitä tutkimustulokset tulevat kertomaan.
30 6.1 Tutkimusongelma
Tutkimukseni tutkimusongelma on kuvattuna kolmeen erilaiseen kysymykseen.
Tutkimuskysymyksiä on yhteensä kolme. Pääteemana on se, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on ohjauksesta yliopistosta ja sen kysymyksen alle on löytynyt tarkentavia kysymyksiä.
Millaisia kokemuksia opiskelijalla on ohjauksesta?
1. Miten opiskelijat kuvaavat opintojensa kulkua ja mitä ohjauksellisia haasteita
opintojen kuhunkin vaiheeseen liittyy?
2. Millaisena ohjauksen tarve ja saatavuus näyttäytyy opiskelijoiden puheessa?
3. Mitkä ovat yliopistollisen ohjauksen erityiset piirteet ja haasteet opiskelijoiden kertoman pohjalta?
6.2 Aineistonkeruumenetelmät ja aineiston esittely
Laadullisessa tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmiä on useita kuten kyselyt, haastattelut ja myös erilaiset havainnointitavat. Joskus tutkija saattaa myös yhdistellä erilaisia menetelmiä, jos halutaan vielä tarkempia vastauksia tutkimuskysymyksiin.
(Tuomi & Sarajärvi 2013,72-73.) Omassa gradussani toteutan oman tutkimukseni kvalitatiivisesti eli laadullisella tutkimuksella. Valitsin laadullisen tutkimuksen sen takia, että haluan tutkia ihmisten kokemuksia haastattelua käyttäen, ja tuoden opiskelijoiden oman äänen esille, heidän omien kertomuksien kautta näkyville.
Laadullisen tutkimuksen kautta pystyn tuomaan esille asioita, mitä kvantitatiivinen tutkimus ei tuo. En siis halua tutkia mitään lukuja tai määriä, niin kuin kvantitatiivinen tutkimus, vaan haluan tutkia mielipiteitä, kokemuksia ja opiskelijoiden omia havainnointeja opiskelusta ja ohjauksesta.
Toteutan tutkimukseni aineistonkeruun tekemällä puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja luokanopettajaopiskelijoille ja historian-alan opiskelijoille.
31 Opiskelija vastaa ennalta tekemiini kysymyksiin haastattelutilanteessa. Haastattelijan ei ole täytyny valmistautua mitenkään haastatteluun, vaan hän on saanut vastata kysymyksiin minulle haastattelutilanteessa. Ennen haastattelua olen myös näyttänyt mistä haastattelu koostuu kokonaisuudessaan, jotta haastattelija tietää mitä teemoja käsittelemme. Mielestäni haastattelun keinoin saan vapaasti kerättyä tietoa, mitä ei muutoin voisi saada vaikkapa lomakkeen täyttämisessä.
Tuomen & Sarajärven ( 2013,72-73) mukaan haastattelu aineistonkeruumenetelmänä antaa haastattelijalle tilaa kysyä myös tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa,sekä haastattelija voi myös muuttaa kysymysten paikkoja tai hän voi toistaa kysymyksen ja esittää tarkentavia kysymyksiä. Kyselylomakkeissa ei ole mahdollisuutta tällaiseen mahdollisuuteen tarkentaa ja muuttaa. Koska haastattelu on joustava menetelmä, niin se sopii moniin erilaisiin tapauksiin tehdä tutkimusta, ja siinä on mahdollista suunnata tiedonhankintaa tutkijan preferenssien mukaisesti. ( Hirsjärvi & Hurme 2000,34.)
Keräsin haastateltavat Facebookin Itä-Suomen yliopisto-ryhmän kautta, sekä lähettäen sähköpostiviestejä opiskelijoille historian amanuenssin kautta sekä vielä tavoittelemalla luokanopettajaopiskelijoita moodle-ympäristön kautta amanuenssin avustuksella. Haastateltavien saaminen oli välillä vaikeaa, sillä sosiaalinen media ei varmastikaan kaikkia tavoittanut, ja moni opiskelija esimerkiksi luokanopettajista oli jo valmistunut tai muuttanut paikkakuntaa, sillä kohderyhmäni oli viidennen vuoden opiskelijat. Oli odottavissa että osa opiskelijoista oli jättänyt yliopiston taaksensa, jopa valmistunut tai muuttanut paikkakuntaa. Kuitenkin oli tärkeää saada viidennen vuoden opiskelijoita, sillä heillä on jo kertynyt paljon kokemusta yliopiston ohjauksesta ja opiskelusta.
Haastattelin yhteensä neljää historian pääaineopiskelijaa sekä kolmea luokanopettajaopiskelijaa. Luokanopettajaopiskelijoista valmistuu filosofian maistereita ja historian pääaineopiskelijoista valmistuu myös filosofian maistereita.
Kuitenkin alat ovat toisistaan hyvin erilaisia, joten olikin tärkeää saada kaksi erilaista kohderyhmää, jotta se ei olisi liian suppea ja keskittyisi vain yhteen opiskelijaryhmään.
Arjen keskustelut ja haastattelut eroavat toisistaan niin että tutkimushaastattelulla on erityinen tarkoitus ja erityiset osallistujaroolit. Tutkimushaastattelussa haastattelijalla
32 on tietämätön puoli ja haastateltava omistaa taas tiedon mitä halutaan tietää.
Haastatteluun ryhdytään haastattelijan aloitteesta tietenkin ja hän myös yleensä ohjaa ja antaa suuntaa mihin puheenaiheisiin haastattelussa keskitytään. (Ruusuvuori &
Tiittula 2009, 22.)
Haastatelu eteni teemoittain. Kävimme kohdat järjestyksessä, mutta joskus saatettiin palata johonkin kohtaan tarkentavilla kysymyksilllä. Se on myös huomioitavaa, että haastattelutilanteet eroavat juuri tavallisesta keskustelusta. Ennen haastattelutilannetta oli tarkoitus tehdä siitä enemmän kahvipöytäkeskustelun, jossa haastateltava voisi enemmän rentoutua kahvikupposen tai teen äärellä. Tarjosin kaikille mahdollisuuden saada kahvia tai teetä sekä pullaa, joka varmastikin osaa haastateltavista auttoi rentoutumaan. Jokainen haasteltava kuitenkin osallistui omasta tahdostaan, joten koin tilanteen niin että jokaisella oli motivaatiota kertoa omista asioistaan.
Haastattelu saattaa muistuttaa kuin spontaania keskustelua mutta sitä se ei kuitenkaan ole vaan se on institutionaalistunut ja sen vuoksi sillä on aina tietty päämäärä mitä kohden se menee. Haastattelijan tehtävänä on fokusoida keskustelu tiettyyn suuntaan ja tiettyihin teemoihin. Tutkimushaastattelua ohjaa tietty tavoite. Haastattelija on kysyjä ja haastateltava on tiedon antaja. Tilanne myös tallennetaan mikä tekee tästä tapahtumasta myös institutionaalisen. Haastattelija myös tekee muistiinpanoja haastattelun aikana joka myös on osa institutionaalista toimintaa. (Ruusuvuori &
Tiittula 2009,23.) Tutkimuksessani kerroin haastattelun aluksi, että tilanne nauhoitetaan ja tilanne litteroidaan, jonka jälkeen koko nauhoitus poistetaan. Näin halusin varmistaa että opiskelija tiedostaa sen ettei nauha pääse ulkopuolisten tietoisuuteen missään vaiheessa ja anonymiteetti säilyy. Haastateltavat suostuivat kaikki äänitykseen ja haastattelut sujuivat suunnitelmien mukaan.
Haastattelut toteutettiin Itä-Suomen yliopiston tiloissa, riippuen siitä mikä tila koettiin sopivana juuri siihen tilanteeseen. Haastattelutilat vaihtelivat eli haastatteluja pidettiin ryhmätyötilassa kirjastolla tai sitten yliopiston kahvilassa tai isommassa huoneessa jossa oli sohvia ja pöytiä opiskelijoille varatussa ryhmätyötilassa. Haastattelut kestivät vartista tuntiin, joten jokainen haaastattelu eteni omalla painollaan ja haastatteltavan mukaan. Jokainen haastattelutilanne onnistui ja koin, että sain tarpeeksi tietoa jokaisesta haastatelutilanteesta.
33 Tutkimus voi olla joko strukturoitu tai strukturoimaton. Strukturoitu haastattelu tarkoittaa sellaista haastattelua, jossa on vastausvaihtoehdot kaikissa kohdissa.
Strukturoimattomasta haastattelusta voidaan käyttää nimeä avoin haastattelu ja siinä keskustelu on vapaata kuin keskustelunomaista. On myös olemassa puolistrukturoituja haastatteluja, joissa osa on avoimia kysymyksiä ja osa strukturoituja kysymyksiä vastauksineen. (Ruusuvuori & Tiittula 2009, 11.) Puolistrukturoidussa haastattelussa yleistä on käyttää teemahaastattelua (Focused interview), siinä käydään läpi teemat, aihepiirit , ja kysymysten muotoilu ja järjestys voi vaihdella. Tässä tutkimuksessa haastattelu toteutettiin puolistrukturoitua haastattelua käyttäen. Puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu on myös hyvin lähellä syvähaastattelua. Haastattelussa pyritään saamaan hyviä vastauksia ennalta määritettyihin kysymyksiin. Haastattelijalla on myös vapaus muokata haastattelua esimerkiksi muuttamalla kysymysten järjestyksiä. Syvähaastattelu puolestaa on hyvin vapaa ja se ei ole strukturoitu tarkasti. Syvähaastattelussa toiminta on enemmän keskustelunomaisempaa kuin toisissa haastatteluissa. Tässä puolistrukturoidussa haastattelussa pyrittiin viemään haastattelua eteenpäin puoliavoimilla ja avoimilla kysymyksillä ja löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. ( Tuomi & Sarajärvi 2013, 74-77.)
Haastattelutilanne eteni teemoittain. Ensimmäisenä teemana oli opiskelijksi tulo.
Seuraavana teemana oli opintojen kulku johon liittyi alkuvaiheen opinnot, keskivaiheen opinnot sekä loppuvaiheen opinnot. Viimeisenä teemana oli ohjauksen tarve ja saatavuus. Ensimmäisessä osiossa haluttiin saada selville opiskelijan omia kokemuksia opiskelun kulusta ja liittäen ohjaus mukaan ja loppuvaiheen teemassa keskityttiin ohjaukseen enemmän, miten ohjausta on saatavilla ja tarvitseeko ohjausta olla yliopistossa. Tarkoitus oli saada monipuolisesti tietoa opiskelijan opiskelusta, miten opiskelija itse on kokenut opiskelun ja ohjauksen. Haastattelussa keskusteltiin ohjauskeskusteluista, sekä siitä olisiko ollut enemmän tarvetta jossain vaiheessa opintoja saada selkeämpää ohjausta tai enemmän ohjausta.
Haastattelulla on tietty päämäärä, johon pyritään. Haastattelijalla on kiinnostuksen kohde, johon hän pyrkii saamaan vastauksia. Haastattelijan tehtävänä on kannustaa haastateltavaa vastaamaan kysymyksiin, hän on tiedon kerääjä sekä tiedon antajan roolissa. Tilanteesta tekee institutionaalisen se, että haastattelu tapahtuu siten että se
34 nauhoitetaan ja haastattelija tekee myös muistiinpanoja samalla. ( Ruusuvuori &
Tiittula 2009, 23.) Haastattelun alussa luodaan yhteistä maaperää. Haastattelun alku on tärkeä, sillä haastattelun alussa luodaan yhteistä maaperää, ennen kuin siirrytään varsinaiseen haastatteluun. (Goodwin 1981,124-159.) Haastattelun alussa on tavallista esimerkiksi jutella säästä tai muusta neutraalista asiasta. Osassa haastatteluja ennen haastattelun alkua onnistui säästä puhuminen, mutta osassa sitä ei tapahtunut. Tilanteet olivat erilaisia joka toki vaikutti siihen, että jokainen haastattelu alkoi ja eteni omalla tavallaan. Ennen haastattelun alkua oli kuitenkin mahdollisuus kahvikupposen ja teen hakemiseen jonka olinkin lupautunut kustantamaan.
Haastattelujen litteraatiosivujen määräksi tuli 50 sivua. Haastattelemani henkilöt olivat iältään 20-30 vuotiaita ja heidän pääaineensa oli joko luokanopettajakoulutus eli kasvatustide tai historia. Kaikki haastateltavat olivat viidennen vuosikurssin opiskelijoita pääaineessaan ja jotkut olivat tehneet myös jonkin muun tutkinnon ennen yliopistoon tuloa. Haastattelukysymykset koskivat vain tätä nykyistä opiskelututkintoa.
6.3 Aineiston analyysimenetelmä
6.3.1 Sisällönanalyysi
Seuraavaksi käydään läpi tutkimuksen analyysiä. Sisällönanalyysissä aineistoa analysoidaan niin että se eritellään, yhtäläisyyksiä ja eroja etsitään aineistosta ja tiivistetään. Sisällönanalyysissä tarkastellaan valmiita tekstejä tai sellaisia joita on jo muutettu aineistoksi. Analysoitavia tekstejä voivat olla melkein mitä vaan, kirjat, päiväkirjat, haastattelut, puheet ja keskustelut. Muut tutkimustulokset ovat mukana prosessissa ja tuloksen tulee olla ilmiöstä tiivistetty tulos. (Tuomi &
Sarajärvi 2002,105.)
Sisällönanalyysin synonyyminä voidaan puhua sisällön erittelystä. Sisällön erittelyssä tarkoitetaan kvantitatiivista dokumenttien analyysiä, jossa kuvataan määrällisesti jotain tekstiä tai dokumentin sisältöä. Tällä tavoin voidaan tutkia miten usein tietty sana esiintyy tietyssä dokumentissa. Kuitenkin
