TAULUKKO 1.
56
Tutkimuksessa tyypittelin haastateltavat kahteen ryhmään. Sosiaalisiin ja itsenäisiin toimijoihin. Opiskelijat kuvaavat opiskelunsa kulkua opintojen eri vaiheissa eri tavoin.
Sosiaalisissa toimijoissa opintojen alkuvaiheessa opiskelijoita yhdistävät erilaiset vaikeudet opintojen alussa. Opintojen alkupuolella opiskelijat kuvaavat opintojaan erilaisten vaikeuksien kautta. Erilaisia vaikeuksia ovat esimerkiksi epävarmuus opinnoissa pärjäämiseen, teorian vaikeus,teorian yhteys käytännön työhön, nihkeä motivaatio alussa, hämmennys sekä vaikeus sopeutua uuteen kaupunkiin. Itsenäisistä toimijoista toinen haastateltava kuvaa opiskelun alkua jännittävänä ja toinen kuvaa epäilyksiään siitä onko tarpeeksi fiksu.
Tutkimuksen keskivaiheilla sosiaaliset toimijat kuvasivat opintojaan uupumisena, rankkana opiskeluna, kamppailuna sivuaineen kanssa tai sujuvana opiskeluna.
Eräällää opiskelijalla sivuainevalinnat selvitettiin amanuenssin avulla. Osalla opiskelu jäi pienemmälle ja pientä uupumista oli ilmassa. Eräällä opiskelijalla kandi tehtiin kaverin kanssa ja kaksi vuotta töitä tehdessä kärsi myös opiskelussa jaksaminen.
Yhdellä opiskelijalla asiat ovat sujuneet omalla painollaan. Itsenäisissä toimijoissa arkipäiväisyys ja rutiini yhdistävät kahta itsenäistä toimijaa.
57 Opiskelun loppuvaiheessa itsenäiset toimijat kokivat opinnot kokonaisuudessaan joko liian isoksi tai liian stressaavaksi. Molempia itsenäisiä opiskelijoita yhdistää ajatus opiskelun kokemisesta uuvuttavana ja sitä on juuri viidentenä opiskeluvuonna.
Sosiaalisissa toimijoissa opiskelu on koettu monella erilaisella tavalla. Monia sosiaalisissa toimijoissa yhdistää se, että viides vuosi on raskas, tehtäviä on paljon ja opiskelu on vaikeaa tai yksinpuurtamista. Vain yksi opiskelija kuvasi loppuvaiheen opintoja hauskana. Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa, neljä viidestä on siinä vaiheessa opintojaan että he eivät valmistu viidentenä vuotenaan vaan jatkavat vielä opintojaan kuudennelle vuodelle. Itsenäisistä toimijoista toinen valmistuu ja toinen jatkaa opintojaan vielä kuudennelle vuodelle.
Tutkimuksen haastattelujen perusteella syntyi kaksi erilaista tyyppiä, itsenäisesti toimijat ja sosiaaliset toimijat. Itsenäiset toimijat ovat sellaisia, jotka eivät käyttäneet yliopiston ohjausta, tai jos käyttivät niin se oli minimaalista.. Kun taas sosiaaliset toimijat käyttivät yliopiston ohjauspalveluita kuten kävivät amanuenssilla monesti juttelemassa. Itsenäisissä toimijoissa löytyi kuitenkin sellainen, joka käytti ystävien tukea tarvittaessa, joten tuen sai muualta kuin joltain yliopiston työntekijältä. Vaikka haastateltavat jaettiin kahteen ryhmään, niin jako on mahdollinen vain tässä tutkimuksessa eikä jako ole täysin tarkka siltikään, sillä jokainen on kuitenkin saanut jotain ohjausta opintojen aikana. Myös on hyvä ottaa esille se, että jaon tarkoituksena on selvittää se, miten opiskelijat ohjauspalveluita tarvitsevat. Miten paljon opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja jos eivät tarvitse, niin sekin on hyvä selvittää.
29 %
71 %
Tutkimuksen tyypittely
Itsenäset toimijat sosiaaliset toimijat
58 KUVIO 4. Kuvio havainnollistaa tämän tutkimuksen kaksi erilaista tyyppiä jotka ovat itsenäiset toimijat ja sosiaaliset toimijat.
8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS
Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida Eskolan ja Suorannan (2002, 135.) mukaan erilaisin arvioin, joka koostuu useasta eri osasta. Ensimmäisenä Eskola ja Suoranta 2002,135.) mainitsevat tutkimuksen kohteen ja tarkoituksen , jossa on tarkoitus miettiä mitä ollaan tutkimassa ja miksi. Tutkimukseni tarkoitus on ollut tutkia yliopisto opiskelijoita ,koska se on kovasti ollut mielenkiinnon kohteenani.
Seuraavana Eskola & Suoranta (2002,135.) mainitsevat sitoumukset tässä tutkimuksessa, miksi tutkimus on tärkeä ja mitä tutkija on olettanut tutkimusta aloittaessaan. Tutkimus on tehty siksi, koska se on minulle tuntunut tärkeältä ja olen halunnut selvittää opiskelijoiden kokemuksia ja halunnut heidän kertomuksiaan tuoda esille.
Tutkimuksen olettamukset on jätetty pois, jotta tutkijana olisin mahdollisimman objektiivinen. Eskola & Suorannan (2002,135) mukaan aineistonkeruuta on hyvä miettiä miten menetelmänä haastattelu on tehty teknisesti ja menetelmällisesti. Itse olen haastatellut opiskelijat Itä-Suomen ylipiston tiloissa, jotka ovat olleet joko rauhallisessa kahvila ympäristössä tai sitten ryhmätyöhuoneessa, jossa on ollut rauhallista. Eskola & Suorannan (2002,135) mukaan tutkimuksen luotettavuutta
59 tarkasteltaessa on huomioitava miten tutkimushenkilöt valittiin. Tässä tutkimushenkilöt valittiin Itä-Suomen yliopiston Facebook ryhmän kautta, jossa jäsenet itse ottivat minuun yhteyttä ja sopiva haastatteluaika sovittiin.
Eskola ja Suorannan (2002) mukaan tutkijan ja tiedonantajan suhdetta on hyvä tutkia ja arvioida. Mielestäni haastattelujen aikana molempien välinen suhde oli luotettava, sillä ennen varsinaista haastattelua käytiin läpi yhdessä sitä, kuinka haastattelut tullaan äänittämään, litteroimaan sekä poistamaan tutkimuksen ollessa valmis. Näin luotiin pohjaa luottamukselle.
Eskola ja Suorannan (2002) mukaan tutkijan on hyvä miettiä, miten tutkimustuloksiin päästiin, ja miten aineisto analysoitiin, sekä myös tutkimuksen luotettavuutta on hyvä eettisesti arvioida sekä myös miettiä, miten tutkija on raportin koostanut ja analysoinut. (Eskola & Suoranta 2002, 136-138.) Tutkijana arvioin, että tutkimustuloksiin on päästy kattavalla analysoinnilla ja taulukoinnilla sekä muistiinpanojen tekemisellä. Tutkijana olen koostanut raportin niin, että lainauksissa eivät tule esille haastateltavien kotikaupunki, jotta heidän henkilöllisyyksiä ei pysty arvailla.
60
9 POHDINTA
Tämän luvun tarkoituksena on päästä johtopäätöksiin tämän tutkimuksen osalta sekä pohtia tutkimuksessa ilmeneviä seikkoja. Tässä kappaleessa mietitään, miten hyvin tutkimus vastasi sille annettuja tavoitteita ja minkälaisia uusia asioita löydettiin ja pohditaan. Tässä kappaleessa mietitään myös minkälaisia hyötyjä tulevaisuudessa tästä tutkimuksesta on.
Tutkimus vastasi sille asetettuja tavoitteita hyvin. Tutkimuksessa saatiin selville opiskelijoiden opintojen kulkua ja siinä olevia ohjauksellisia haasteita. Tutkimuksessa käytiin läpi opiskelijoiden opintoja jakaen opinnot opintojen alkuvaiheeseen, keskivaiheeseen sekä loppuvaiheeseen opintoja. Tutkimuksesta selvisi, että opintojen alkuvaihe koettiin melko jännittävänä ja uutena asiana,johon opiskelijoiden tuli tottua aluksi. Opintojen keskivaiheessa opinnot koettiin arkipäiväiseksi ja melko tutuksi rutiiniksi mutta kuitenkin samalla vastaukset erosivat paljon toisistaan. Opintojen loppuvaihe koettiin rankaksi ajaksi ja stressaavaksi, mutta kuitenkin myös hauskaksi ja mukavaksi ajaksi, riippuen opiskelijasta. Opintojen loppuajassa myös gradu aiheutti stressiä, sekä työeämää pohdittiin. Opiskeluajassa koettiin siis sekä samankaltaisuutta että erilaisuutta. Vastauksista voidaan päätellä opintojen alku,keski,-ja loppuvaiheen opintojen sisältävän erilaisia vaiheita ja yksilöllisiä polkuja jokaiselle opiskelijalle.
Jokaisella opiskelijalla on omanlaisensa opintosuunnitelma ja omat mielipiteet siitä, miten ohjauspalveluita yliopistossa käyttää ja mistä ohjausta saa.
Tutkimuksesta selvisi että osalla opiskelijoista on tarvetta saada ohjausta yliopistossa, kun taas toiset opiskelijat eivät sitä tarvitse. Kuitenkin suurin osa tutkimukseen
61 osallistuneista koki tarvitsevansa ohjausta opiskeluaikanaan. Ohjausta saatiin opiskelutovereilta epävirallisena ohjauksena, että virallisena ohjauksena yliopiston henkilökunnalta kuten amanuenssilta.
Tutkimuksesta selvisi, että ohjausta saa yliopiston henkilökunnalta kuten amanuenssilta että opettajilta. Tutkimuksessa mukana olevat olivat saaneet ohjausta monesta eri paikasta ja erityisesti vertaistuen suuri merkitys oli tutkimuksen kannalta yllättävää ja positiivista. Huomattava tuki on tullut omista opiskelukavereista tai tuutoreilta. Voisi myös todeta, että yliopiston erityinen piirre on se, että opiskelija on vastuussa omasta opiskelustaan ja aikataulutuksestaan, mutta samalla hänellä on mahdollisuus saada yksilöohjausta yliopiston henkilökunnalta, esimerkiksi amanuenssilta, tuutoriohjausta tuutorilta tai ohjausta vertaisopiskelijoilta. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että Itä-Suomen yliopistossa ohjausta voi saada virallisessa ohjauksessa sekä epävirallisesti yliopiston opiskelijoilta eli vertaisilta.
Voidaan pohtia sitä, olisiko yliopistolla mahdollisuuksia hyödyntää vertaistukea järjestämällä opiskelijoille tapahtumia joihin voisi kokoontua ja jakaa tietoa.
Vaikuttaisi siltä tämän tutkimuksen perusteella, että opiskelijoilla on paljon annettavaa opiskelijayhteisölle ja yhteisön voimin myös opiskeluun saadaan uutta puhtia ja voimavaroja.
Itä-Suomen yliopiston henkilökunta on osallistunut hyvin luokanopettajaopiskelijoiden sekä historiaa opiskelevien ohjaukseen ja tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että opiskelijalla on hyvä mahdollisuudet saada ohjausta esimerkiksi amanuenssilta, silloin kun opiskelija itse ohjaukseen hakeutuu. Opiskelijoiden kertoman perusteella ohjausta saa, mutta he myös toivoivat tiettyjä asioita ohjaukseen kuten esimerkiksi opetussuunnitelmiin selkeyttä ja aikataulutukseen apua.
Opintojen alkuvaihe on opiskelijoiden kertoman perusteella hämmentävää ja uuteen paikkaan sopeutumista. Voisiko yliopisto vaikuttaa ja vähentää opiskeljoiden hämmennystä ja sopeutumista järjestämällä lisää neuvontaa ja ohjauspalveluita.
Voitaisiinko tuutor-toimintaa lisätä ja sitä kautta edistää opiskelijoiden arkea.
Voitaisiinko myös opetushenkilökuntaa kannustaa kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen.
62 Itä-Suomen yliopiston toimenpideohjelmankin mukaan yliopiston kaikki toimijat ovat velvollisia tukemaan opiskelijoita heidän asiantuntijuuden kehityksessä ja opintojen etenemisessä. (Itä-Suomen yliopiston toimenpideohjelma 2013). Myöskin historian jäänteet siitä, kuinka ohjausta ei tarvita, voitaisiin unohtaa ja alkaa ajattelemaan ohjaus mahdollisuutena opiskelijoille.
Opiskelijoiden kertoman pohjalta opintojen keskiaika on sellaista, joka on vaihtelevaa yksilöllisesti. Opintojen keskivaiheilla opiskelijat valitsevat yksilöllisen polun.
Ohjauksessa käyvät opiskelijat ovat kertoneet ohjauksella olevan merkitystä opintojen kulkuun. Ohjaus näyttäytyy tärkeänä osana opintoja. Opiskelijat valitsevat yksilöllisen polun, jota he kulkevat, ja siten myös opiskeluaika näyttää pitkittyneen. Osa pitkittyneistä opiskelijoista kokee vaikeuksia suoriutua opinnoistaan, tai opiskelee lisää lisäsivuaineita. Opiskelijoiden kertoman perusteella opintojen loppuvaihe on stressaavaa ja jopa vaikeaa useiden mielestä, mutta toisaalta se vois myös olla hyvää ja hauskaa aikaa.
Tämä tutkimus toi lisätietoa opiskelijoiden elämästä ja ajatuksista yliopistossa, mutta samalla se toi myös lisäkysymyksiä. Tässä tutkimuksessa vaikutti siltä, että opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä opiskelunsa kulkuun, mutta heillä näyttäisi myös olevan joistain asioista haaveita parempaan ohjaukseen. Mielenkiintoista on se, että tutkimuksesta kuusi haastateltavaa seitsemästä mainitsi opiskelun jatkuvan vielä seuraavalle vuodelle. Olisiko ohjauksella mahdollisuus vaikuttaa opiskeluaikaan?
Tulevaisuuden kannalta olisi jatkossa mielenkiintoista tutkia mitä ylipiston henkilökunta ajattelee ohjauksen tilanteesta, ja mihin yliopisto olisi mahdollisesti menossa ohjauksen kannalta. Jatkotutkimuksina voisi myös tutkia kysymällä opetushenkilökunnan mielipiteitä ohjauksen tarpeesta yliopistossa.
63
LÄHDELUETTELO
Ahonen, A-M. 1999. Yliopisto-opiskelijoiden ohjauskokemukset. Tiedollista tukemista, rohkaisua ja sosiaalisia verkostoja. Teoksessa J. Mäkinen & E.
Olkinuora (toim.) Yliopisto-opiskelu ja sen kokeminen. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:190, 101-118.
Aittola, H. & Aittola, T. (1985). Yliopisto-opiskelun mielekkyyden kokeminen ja opiskelijoiden elämismaailman perusrakenteet. Jyväskylä.
Babineaux, R. & Krumboltz,J. 2013. Fail fast, fail often: how losing can help you win. Copyright 2013, New York
Eriksson, I. & Mikkonen, J. (2003). Opiskelun ohjaus yliopistossa. Helsinki: Edita.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2002. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2000). Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Itä-Suomen yliopisto. Perustutkinto-opiskelijoiden ohjauksen toimenpideohjelma 2010-2013 Päätös. (2010) Kuopio.
Itä-Suomen yliopiston nettisivu. 2017. https://kamu.uef.fi/opkirja-kategoriat/ohjausta-opintoihin/ [Luettu 6.5.2017]
Jansen, T. & Wildemeersch, D. 1998. Beyond the myth of selfactualization : reinventing the community perspective of adult education. Adult Education Quarterly
Jääskelä, P., Nissilä, P. & Fink, B. (2011). Valmistumisen tukeminen korkeakouluopinnoissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kantasalmi, K. (1990). Yliopiston ajatusta etsimässä. Helsinki: Gaudeamus.
Krumboltz, J. 2003. Youtube interview: Luck is no accident.
https://www.youtube.com/watch?v=rOQmqc5Tc50 [Luettu 14.10.2017]
Krumboltz, J. 2003. Youtube interview:Luck is no accident.
https://www.youtube.com/watch?v=Zqm0aKjiLLM [Luettu 14.10.2017]
Krumboltz, J. D. (1994). The Career Beliefs Inventory. Journal of Counseling &
Development, 72(4), pp. 424
64 Krumboltz, J. D. (2009). The Happenstance Learning Theory. Journal of Career
Assessment, 17(2), pp. 135-154.
Krumboltz, J. D. (2013). Applying the Happenstance Learning Theory to Involuntary Career Transitions. Career Development Quarterly, 61(1), pp. 15-26.
Krumboltz,J.2003: Youtube interview: Luck is no accident.
https://www.youtube.com/watch?v=z6S7ANIPLBo [Luettu 14.10.2017]
Kupias, P. (2014). Mentorointi 4.0. [Helsinki]: Talentum Media.
Kupke R., Ohjauksen kehittämishankkeita ja käytänteitä. 2008.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19864/Kupke%20Riitta-Kaarina.pdf?sequence=1 [Luettu 6.5.2017]
Lairio, M. & Penttilä, M. (2007). Opiskelijalähtöinen ohjaus yliopistossa.
[Jyväskylä]: Koulutuksen tutkimuslaitos
Lairio, M. & Penttinen, L. 2005. Kohti uutta ohjauskulttuuria. Teoksessa A.R.
Nummenmaa, M. Lairio, V. Korhonen & S. Eerola (toim.) Ohjaus yliopiston oppimisympäristöissä. Tampere: Tampere University press.
Lairio, M. & Puukkari, S. 1999. Uusin taidoin uuteen tulevaisuuteen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ohjaus-ja neuvontapalveluiden arviointia. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 4.
Lindberg, J.,Siikaluoma, K. & Elomaa, P-L. (1997). Tuutoroinnin haasteita aikuisopiskelussa. Peda forum 1, 14-15.
Mitchell, K. E., Levin, A. S. & Krumboltz, J. D. 1999. Planned happenstance:
constructing unexpected career opportunities. Journal of counceling and development 77 (2), 115–124.
Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E., Vuorinen, R., 2001. Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa.
Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13. Helsinki: Edita.
Mykkänen-Hänninen, R. & Kääriäinen, A. (2009). Vertaisuus ja vertaistuki eroauttamisessa. [Helsinki]: Lastensuojelun keskusliitto.
Mäkinen, J., Olkinuora, E., Ahonen, A., Helle, L., Jauhiainen, A., Murtonen, M. &
Mäkinen, M. (1999). Yliopisto-opiskelu ja sen kokeminen: Tutkimuksia opiskelun sosiokulttuurisista ja oppimispsykologisista taustoista Turun yliopistossa. Turku:
Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos.
Nikander, P., Hyvärinen, M. & Ruusuvuori, J. (2010). Haastattelun analyysi.
Tampere: Vastapaino.
65 Nummenmaa, A. R., Aula, P., Lairio, M., Korhonen, V., Eerola, S., Penttinen, L., . . .
Matikainen, J. (2005). Ohjaus yliopiston oppimisympäristöissä. Tampere:
Tampere University Press : Taju [jakaja].
Onnismaa, J. 2007. Ohjaus ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta.
Helsinki: Gaudeamus
Penttinen L.,Skaniakos,Lairio & Ukkonen 2011. Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti. Miten työelämäorientaatiota voidaan tukea koulutuksen aikana? Aikuiskasvatus 2/2011
Penttinen, L., Sarapik, S. ja Vallius-Leinonen, K. 2009. Opiskelijan äänellä ohjauksesta. Joensuun yliopiston ohjauskysely 2008.
http://www.joensuu.fi/urapalvelut/
oppiaineryhmille/Opiskelijan%20aanella%20net.pdf [Luettu 6.5.2017]
Saaranen-Kauppinen, A., & Puusniekka, A., 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere:
Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja].
<http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. [Luettu 22.04.2017.]
Sammalkangas J., Pro Gradu.Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta opintojen allkuvaiheessa. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201506041782.pdf [Luettu 6.5.2017]
Seale, CLive & Kelly, Moira. (1998) Coding & Analysing data Teoksessa Clive Seale (toim.) Reaserching society an Culture. Sage,London,146-163
Sharf, R. S. (2010). Applying career development theory to counseling (5th ed, international student edition.). Belmont, Calif.: Brooks/Cole, Cengage Learning.
Tenhula, T. & Pudas, A. (1994). Tutorointi suomalaisessa korkeakouluopetuksessa - holhousta vai opiskelun tukemista? Oulu: Oulun yliopisto.
Topping, K.J. (1996). The effectiveness of peer tutoring in further and high education. A typology and review of literature. Higher Education 32, 321-345.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
Vanhala, M. (1997). Tuutoroinnin kokemuksia kartoitettu korkeakouluista.
Pedaforum 1, 7-8.
Viitala, T. (1994). Yliopisto-opiskelijat tutoreina. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. 93/1994.Oulun yliopisto. Monistus-ja kuvakeskus.
66 Yliopistolaki 24.7.2009/558
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558?search%5Btype%5D=pika&s earch%5Bpika%5D=yliopistolaki#L6P48 [Luettu 6.5.2017]